Olet täällä

Joutomiesten vertaistukiryhmä

101
45562
Sivu:

Sivut

29.12.2020, 03:14
#1
+46
Liittynyt:
28.12.2020, 23:48
Viestejä:
2

Disclaimer: Perustin uuden nickin avausta varten, koska vierastan varallisuudella flexaamista ja yksityisasioiden julkista käsittelyä ja muihin keskusteluihin yhdistettynä anonymiteettini saattaisi kompromettoitua. En kuitenkaan ole täällä kovin aktiivinen kirjoittelija, joten arvutteluun ei kannata tuhrata vaivaa. Tarkoitus ei ole myöskään tehdä tästä jatkuvaa blogia, vaan ennemminkin avata mahdollisuus ajatuksenvaihdolle ja kukaties vertaistuelle. Tilanteeteeni ei nimittäin varmasti ole mitenkään "lumihiutaleinen", vaan uskoisin foorumilta löytyvän monia dilemman tavalla tai toisella ratkaisseita kohtalotovereita.

Eli mitä tehdä, kun työelämässä tulee seinä vastaan ja motivaatio hiipuu (eikä välttämätöntä taloudellista tarvetta työnteolle ole)?

Taustoista ylimalkaisesti: takana kahden vuosikymmenen rupeama enemmän ja vähemmän rahoitusliitännäisissä töissä. Säästäväisen sinkkuajan, onnekkaasti ajoittuneen riskinoton ja henkilökuntaluottojen maksimaalisen hyödyntämisen myötä lumipallo otti hyvissä ajoin kierroksia ja antaa nyt suunnilleen keski-ikäisen riviekonomin palkan verran kassavirtaa. Karkeasti euromiljoona sijoitusasunnoissa ja toinen pääasiassa Suomi-osakkeissa, ei mitenkään radikaalisti indeksistä poiketen. Velkavipua vähemmän kuin puolikkaani perheen asunnon arvosta ja verovelan määräkin vähäinen, joten periaatteessa uudelleenallokointi olisi melko kivutonta.

Mutta sitten itse asiaan, eli valitettavasti on korkea aika myöntää, ettei työurastani koskaan tule mitään järkevää nousujohteista jatkumoa, vaikka taloudellisesti ihan kelvollisesti olen pärjännyt. Huonoa tuuriakin oli muutamassa käänteessä mukana, mutta suurelta osin täytynee pistää pettymys hieman epäsosiaalisen ja auktoriteettivastaisen luonteen piikkiin. Oli miten oli, urakehitykseni on jo pitkään ollut korkeintaan lateraalista, minkä takia kovin suurenmoista erityisosaamistakaan ei ole päässyt syntymään eivätkä headhuntterit enää soittele perään. 

Yksityiskohtiin menemättä edellinen työsuhde tuli hiljattain päätökseensä, ja järkytyksen tasaannuttua tuntuu ylivoimaiselta kiinnostua mistään välittömästi ulottuvilla olevista mahdollisuudesta, joka luultavasti tarkoittaisi entistä heikompaa positiota taantuvalla alalla - ja jollain tapaa myös sen myötä realisoituvasta epäonnistumisesta aiheutuvaa häpeää.

Mutta mitähän muuta sitä sitten voisi tehdä?

En keksi mitään erityisen mielekästä konsultointi- tai yritysideaa; oma substanssi- ja myyntiosaaminen ei ehkä riitä eikä taloudellis/-teknillinen lisäkoulutuskaan (tyyliin huuhaa-väikkäri, mba, koodaus) maistu. Eikä toisaalta juurta jaksain korporaatiomarinoitu työkokemuksenikaan välttämättä sovellu kovin luontevasti uusiin kuvioihin jossain startup-skenessä. Ja yleisesti tarjolla olevat osa- tai määräaikaishommat taas tuntuvat olevan niin entry leveliä, ettei maksa vaivaa.

Joskus sitä miettii, olisiko mielekästä kirjautua yliopistolle lukemaan jotain ajanvietettä? Kaksikymppisten kanssa tuntuisi varmaan kiusalliselta. Tai yrittää sivistäytyä itsekseen tiede- ja korkeakirjallisuudella? Mutta uusia tapoja on hankala omaksua, ainakin tällaisen lievähkön eksistentiaalisen masennuksen aikana, joten suoratoiston kulutus vie valintatilanteessa voiton. Urheiluharrastuksia minulla kyllä on runsaasti ja niihin uppoudun mielelläni, mutta jollain tavalla sitä vielä toivoisi joskus olevansa hyödyllinen yhteiskunnan jäsen myös perheen ulkopuolella, kun tehokasta peliaikaa olisi kaiketi kymmeniä vuosia... varmaan tässä nyt operoidaan niillä tarvehierarkian ylimmillä tasoilla.

Monet "foorumi-influensserit" ovat osaltaan löytäneet ratkaisun identifioitumalla yksityissijoittajiksi/kansankapitalismin evankelistoiksi, mutta paitsi, että stäkkini on vaatimattomampi, en oikein usko pystyväni luomaan kestävää lisäarvoa osakepoiminnalla (treidauksesta puhumattakaan), vaikka aikoinaan kohdalle onkin osunut muutama kookas onnenkantamoinen (mm. Neste, Sampo, Nordean anti ja Technopolis), mutta silloin henkilökohtainen riskinottohalu ja -kyky oli suurempi ja markkinatilanne jotenkin normaali ja helpommin ymmärrettävissä. Kykyni rajallisuuden tiedostaen en usko elämänlaatuni paranevan, jos yritän pitää itseni kiireisenä tuijottamalla ruutua ja veivaamalla ropojani edestakaisin. Pikemminkin stressaannun markkinan jatkuvasta vahtimisesta, koska nousupäivinä osakesalkun 95-100% sijoitusaste tuntuu liian pieneltä ja laskupäivinä päin vastoin. Nykyiset viihteelistetyt pöhinämarkkinat hermostuttavat kovin kaltaistani dinosaurusta, varsinkin kun elantoni on nyt suurelta osin niiden tuotosta kiinni.

Asuntojen tai mökkien remppauksessa, airbnb-tyylisessä hostauksessa ja metsäsijoittamisessa olisi varmaan mahdollisuuksia itsensä osittaiseen työllistämiseen ainakin jossain määrin mielekäällä tavalla. Mutta arvostus taitaa sielläkin olla melko poreileva markkinaentryyn, ainakin etelässä. 

No, tulipahan ainakin jäsennettyä ajatteluaan asiasta. Kiitos lukemisesta ja kerro toki, jos jokin tässä herättää ideoita esimerkiksi "aktiivisijoittamisen", tuottavan puuhastelun, mielekkään itsensä työllistämisen tai vaikka psykologisten coping-keinojen näkökulmasta.

 

34
+1
0
-1
34
0
29.12.2020, 09:57
Käyttäjän JR kuva
+984
Liittynyt:
30.6.2014, 14:42
Viestejä:
378

Kuulostaa hyvältä ketjulta, ja koska se on tyhjä, niin kirjoitanpa tähän, hyvin erityylistä tekstiä kuin yleensä muualle mutta ehkä hakemassasi hengessä, vaikka tilanteeni on hieman käänteinen.

Olen masentunut. Minulla on omaisuutta hyvin matalia miljoonia, ja jos lopettaisin työnteon, siitä luultavasti sulaisi iso osa, koska olen erittäin merkittävä avainhenkilö firmassa, jonka omistusosuus on iso osa omaisuudestani. Monen onneksi en koe tarvetta lopettaa, koska tämä työ itsessään on harvoja asioita joissa koen onnistumista/tyydytystä. Olettaen että jatkan työtäni, firma todennäköisesti jatkaa markkinaosuuden kasvattamista, ja päätyy jossain vaiheessa exitiin jonka jälkeen minulla on luultavasti hiukan korkeampia miljoonia.

En tiedä mitä teen sen jälkeen. Työ on itsessään kiinnostavaa, mutta menettää luultavasti ison osan kiinnostavuudestaan, jos tekisin sitä "palkkatyönä" enkä yrityksen osaomistajana. Lisäksi työn motivoivuudesta iso osa muodostuu siitä, että monet minulle läheiset ihmiset omistavat siivuja firmasta.

Raha joka ylittää perusturvallisuuden ei ole ikinä kiinnostanut minua, muuten kuin jonain pelimerkkeinä, mitä voi olla hankala uskoa ihmisestä joka on harjoittanut äärimmäisen kapitalistisia ammatteja - uhkapelaamista, sijoittamista, työntekoa ja yrittäjyyttä rahapelialan yrityksessä.

Muutaman oluen jälkeen olen aina valmis tilittämään siitä, kuinka kansallisvaltiot ovat kaiken pahan alku ja juuri, miten maailmamme tulee mahdollisesti näkemään uusia giljotiineja koska automaatiota ei onnistuta verottamaan tehokkaasti, ja miten väärin on, että yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä on Mark Zuckerberg.

Kukaan ei tarvitse niin paljon rahaa kuin Jeff Bezos, tai edes niin paljon kuin minä. Kapitalismi on todella paskoista systeemeistä paras, koska siinä asetetaan lahjakkaille yksilöille kannustimia tehdä jotain yleishyödyllistä, mutta sekin on täysin rikki nykyisessä globalisaatiossa, jossa valtiot kilpailevat matalimmasta verotuksesta ja vähäisimmästä lainsäädännöstä. Edes toimivaa kapitalismia ei pitäisi sekoittaa siihen, että sen palkitsemat ihmiset jotenkin "ansaitsisivat" yltäkylläisyytensä, että kyse olisi jotenkin paremman ihmisen merkistä. Kyse on kannustimista joilla lähtökohtaisen itsekkäät ihmiset voitaisiin saada tekemään jotain yleishyödyllistä, ei ihmisarvon mittarista.

16
+1
0
-1
16
0
29.12.2020, 10:49
+214
Liittynyt:
16.3.2020, 13:27
Viestejä:
202

Itse olen siitä onnellisessa asemassa, ettei minulla ole pakonomaista hinkua tehdä koko ajan jotain. Pystyn ihan hyvin vain löhöämään päivät pitkät, katsomaan tv:tä, surfaamaan netissä ja pelailemaan pelejä. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan on tunne, ettei ole kiire mihinkään, ei ole vastuussa mistään kenellekään, eikä aika lopu kesken. Olen vapaa enkä vanki. Tätä on jatkunut jo pari vuotta enkä voisi kuvitellakaan paluuta mihinkään hyödylliseen toimintaan.

Jos firetystä suunnittelet, niin varoitan todenneeni, että huoli taloudellisesta pärjäämisestä on saanut ihan uusia ulottuvuuksia nyt kun sijoitukset ja osingot ovat ainoa tulonlähde. Työelämässä ollessani taantumat ja kurssiromahdukset pystyi vielä ohittamaan olkapäitä kohauttaen, koska palkka juoksi ja sijoituksista tiesin että parin vuoden tähtäimellä tilanne aina palautuu. Nyt kun koronaromahdus tuli, tiesin yhä että parin vuoden tähtäimellä tilanne palautuu, mutta hermoilu oli silti järjettömän suurta ja olin vähällä tehdä typeryyksiä kurssiromahduksen pohjissa maaliskuussa (heh... vanha sääntö päti: pohjat on saavutettu kun usko tulevaisuuteen on täysin kadonnut). Onneksi dippi jäi lyhyeksi ja vahinko jäi, kuten aina ennenkin defensiivisen sijoittamisen ansiosta, olemattomaksi. Korona-aika toimi varmaan hyvänä harjoitteluna, siedätyshoitona, tulevia takaiskuja varten. Enkä ole varma olisiko urheus kestänyt jos ensimmäinen karhumarkkina joutomiehenä olisi ollut vuosien 2007-2008 tasoa.

11
+1
0
-1
11
0
29.12.2020, 11:18
+461
Liittynyt:
17.8.2020, 18:12
Viestejä:
638

TuuriTuuli kirjoitti:

... olin vähällä tehdä typeryyksiä kurssiromahduksen pohjissa maaliskuussa (heh... vanha sääntö päti: pohjat on saavutettu kun usko tulevaisuuteen on täysin kadonnut).

Hyvä kommentti ja panee miettimään tilanteen toista puolta nyt:

Nick Little

Jeb Breece, a principal at the New York money-management firm Spears Abacus, has grown increasingly cautious about what he sees as excessive levels of complacency in the market. He has sold some shares that he thinks are too highly valued, but hasn’t made any major changes to his portfolio.

“All this stuff all makes me nervous, but at the same time, I don’t see why it stops,” he said. “This doesn’t feel like the top.”

Kuvan ja tekstin lähde: Market Edges Toward Euphoria, Despite Pandemic’s Toll - The New York Times (nytimes.com)

Kysymys onkin - TuuriTuulta käänteisesti lainaten - ovatko markkinat nyt huipuissaan, kun usko tulevaisuuteen on rajaton?

1
+1
0
-1
1
0
29.12.2020, 13:44
+421
Liittynyt:
21.8.2017, 23:04
Viestejä:
481

Oikein hyviä pohdintoja kaikilla tässä ketjussa. 

Itse en ole missään FIRE-kerhossa, eikä ole vielä "fuck you money" kasassa, mutta joku päivä voi ollakin. Mitä nyt ihmisiä olen katsellut niin aika monihan ei lopeta töissä käymistä, vaikka taloudellisesti voisi. Johtoryhmän 60 tunnin työviikot ja 200 reissupäivää vuodessa eivät ehkä maistu loputtomasti, mutta sitten tehdään jotain kevyempää työtä. Kuten eräskin nuorena eläkkeelle jäänyt asiaa kuvaili - parin vuoden jälkeen peurajahdit ja muut alkoivat riittää ja tuntui että voisihan sitä vielä jotain töitäkin tehdä. 

Omalla kohdallani keksin kyllä vaikka mitä puuhaa, johon nyt ei mitenkään riitä riittävästi aikaa ja energiaa. Introvertista luonteestani huolimatta olen innostunut kokeilemaan kaikenlaista ja innostun asioista melko helposti mistä tahansa. Luultavasti pyörisin perhokalastamassa ja hoitaisin metsiä ja kasvattaisin perunaa, mutta tekisin kuitenkin osa-aikaisesti töitä jos nappulaa olisi "riittävästi".

Jos rahaa on jo enemmän kuin tarpeeksi niin eihän sen metsänhoidon tai muun tarvitse edes tuottaa mitään muuta kuin mielekästä tekemistä ja mielihyvää itselle tai muille. 

5
+1
0
-1
5
0
4/29
29.12.2020, 14:22
+135
Liittynyt:
1.10.2020, 07:59
Viestejä:
47

Jos taloudellinen tilanteesi mahdollistaa elämisen ilman palkkatyötä niin yksi vaihtoehto voisi olla yrittää löytää jotain mielekästä vapaaehtoistyötä. Mainitsit urheiluharrastukset, ehkä siihen liittyen voisi löytyä jotain juniorien valmennusta tms? Myöskin mainitsemasi yliopisto-opinnot voi olla erittäin antoisa ja hyvä vaihtoehto. Varttuneemmalla iällä opintojen pariin palaavia löytyy kyllä muitakin, eli todennäköisesti löydät kyllä opintojen yhteydessä seuraa muistakin kuin parikymppisistä.

2
+1
0
-1
2
0
29.12.2020, 14:38
+981
Liittynyt:
25.6.2014, 10:25
Viestejä:
1236

Itse olen ollut vuosikymmeniä IT-alalla, ja jos joskus vaurastuisin niin paljon, ettei töitä olisi mikään pakko tehdä (ei näköpiirissä), niin luultavasti matkustelun ja golfaamisen lisäksi joko:

- toteuttaisin omia koodausprojekteja ja koittaisin huvikseni kaupallistaa joitain niistä (erilaisia ideoita on riittävästi loppuiäksi)

- ryhtyisin itsenäiseksi konsultiksi ja poimisin vain kiinnostavimmat tarjolle tulevista projekteista

Jos nyt ketjussa sallitaan erilaiset sekalaiset pohdiskelut aiheen ympäriltä, niin yksi asia mikä joskus työelämässä harmittaa on se, että esim. IT-alalla hyville liksoille pääsee lähinnä vain käsienheilutteluhommissa (lue: konsultoinnissa), eikä esim. huippuluokan koodareille makseta sitä mitä he ansaitsisivat kuin erittäin harvoissa paikoissa. Itse olen havainnut, että suurimman tyydytyksen omasta tekemisetä saa silloin (harvoin) kun pääsee osallistumaan itse tekemiseen ja saa jotain "fiksua" aikaan, sen sijaan että viisastelee mitä muiden pitäisi tehdä (lue: konsultoi). Kuitenkaan nykyliksoille ei pääse kuin konsultoinnissa, koodariksi palaaminen varmaan n. puolittaisi (netto)ansiotason. No, tietyt myyntihommat, varsinkin jenkkifirmoissa mahdollistavat toki myös hyvät ansiot, mutta se olisi sitten vielä kauempana "todellisuudesta".

Ketjun aloittajalle sanoisin, että kannattaisi ehkä katsoa omia harrastuksia tai muita kiinnostuksen kohteita, ja miettiä löytyisikö niiden ympäriltä mahdollisesti jotain kiinnostavaa, josta voisi tehdä itselleen ammatinkin.

4
+1
0
-1
4
0
29.12.2020, 15:08
+236
Liittynyt:
17.9.2014, 10:16
Viestejä:
360

hauturi kirjoitti:

- toteuttaisin omia koodausprojekteja ja koittaisin huvikseni kaupallistaa joitain niistä (erilaisia ideoita on riittävästi loppuiäksi)

 

Jos nyt ketjussa sallitaan erilaiset sekalaiset pohdiskelut aiheen ympäriltä, niin yksi asia mikä joskus työelämässä harmittaa on se, että esim. IT-alalla hyville liksoille pääsee lähinnä vain käsienheilutteluhommissa (lue: konsultoinnissa), eikä esim. huippuluokan koodareille makseta sitä mitä he ansaitsisivat kuin erittäin harvoissa paikoissa. Itse olen havainnut, että suurimman tyydytyksen omasta tekemisetä saa silloin (harvoin) kun pääsee osallistumaan itse tekemiseen ja saa jotain "fiksua" aikaan, sen sijaan että viisastelee mitä muiden pitäisi tehdä (lue: konsultoi). Kuitenkaan nykyliksoille ei pääse kuin konsultoinnissa, koodariksi palaaminen varmaan n. puolittaisi (netto)ansiotason. No, tietyt myyntihommat, varsinkin jenkkifirmoissa mahdollistavat toki myös hyvät ansiot, mutta se olisi sitten vielä kauempana "todellisuudesta".


Tuo ensimmäinen pointti taitaa olla yhteiskunnallisesti hyvinkin merkityksellinen. Lähellekään kaikki yritykset eivät menesty, mutta suurin osa menestyvistä yrittäjistä taitaa tehdä paljon tuottavampaa työtä kuin tekisi vaihtoehtoisessa palkkatyössä. Jos pohjalla on osaamista ja ideoita, niin aina varteen otettava vaihtoehto. Tuottavuuden ja mielekkyyden kasvun mukana tästä hyvällä tuurilla syntyy enemmän rahaa yrittäjän taskuun, verottajan taskuun ja hyvällä tuurilla jopa työpaikkoja muillekin. Onneksi nykymaailmassa, jossa työpaikat eivät ole mitenkään pysyviä, on yhä enemmän tietoa ja apua yrittäjille.

Se on aika ongelmallista, jos palkka ei vastaa luotua arvoa. Olen ollut siinä uskossa, että IT-alalla ongelma ei ole niin iso kuin jossain muualla. Olen ajatellut, että hyvät koodarit voivat jossain määrin kilpailuttaa työsuhteitaan ja heille maksetaan kohtuullisen hyvin. Selvimmin tilanne on varmaan nähtävissä fyysisissä töissä; kaksi kertaa nopeammin pensasaitaa leikkaava ja haravoiva puutarhuri saa saman palkan kuin laiskempikin (reippaimmat maanrakentajat, maalarit, puutarhurit, sähkömiehet jne taitavatkin kyllä usein tehdä oman firman). Toimistopuolellakin tämän voisi nähdä syövän aika herkästi kilpailuetua ja tuottavuutta; palkan kasvattaminen onnistuu vain esimiestehtävissä, myynnissä tai konsultoinnissa. Suurimmassa osassa yrityksiä huonolle aloittelevalla esimiehelle maksetaan saman verran kuin hyvälle kokeneelle suunnittelijalle.

0
+1
0
-1
0
0
29.12.2020, 15:12
+284
Liittynyt:
14.7.2016, 14:27
Viestejä:
1001

Itseäni on huvittanut artikkelit joissa haastatellaan sellasia hiukan päälle parikymppisiä firettäjiä joilla selkeästi hieman naivi ajatus elämästä. Ensimmäisenä tuli mieleen tämä juttu jossa firettäjät tosin alle 20v: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/45b369e7-5836-476b-a284-a8ff4ee0b50d

Vastaus mitä sitten tehdään kun taloudellinen riippumattomuus on saavutettu tulee kuin apteekin hyllyltä:

"– Sitten me herättäisiin aamulla ja tehtäisiin sitä, mitä halutaan, Penttilä tiivistää.

– Ei mietitä, että nyt olisi pakko mennä jonnekin tai pitäisi tehdä jotakin, mikä ei yhtään kiinnosta. Jos tuntuu, että haluaa olla sängyssä koko päivän, niin se on mahdollista."

Eli ei ole mitään hajua mihin sen ajan haluaa käyttää. Jos herää aamulla niin että ei ole mitään suunnitelmaa ja tekee vain "mitä haluaa" niin väitän että suurimmalla osalla se menee velttoiluksi. Se voi olla kivaa hetken (siis vain hetken. Ehkä viikon) mutta jos he jäisivät 30v eläkkeelle niin jotain 60v velttoilua? Väitän että nuppi sekoaa suurimmalla osalla. 

Veikkaan että 30v eläkkeelle ei tule onnistumaan. Toki se on mahdollista, mutta suurin osa epäonnistuu. Elämä tulee tielle. Voi tulla ero, uusi puoliso, ehkä lapsia. Voi halutakin tehdä jotain mihin menee rahaa. Ajatusmaailma muuttuu ja halutaankin asua hieman paremmassa kämpässä ja autokin tarvitaan. Ja golf olisi kiva harrastus tms. yms. 20v -> 30v on hienoa aikaa ja jotenkin harmittaa jos jengi käyttää sen suurimmaksi osaksi varallisuuden kartuttamiseen. Sitten 30v JOS tavoite saavutetaan ei ole mitään hajua mitä sitä nyt tekisi ja viimeiset 10v on vedetty minimibudjetilla eikä ole välttämättä tehty asioita mitä ehkä nuorena haluaisi. Ja stressi voi olla aika kova jos iskeekin koronakuoppa pörssiin mistä pitäisi kaapia kasaan rahat elämiseen. Tuskin sitä heti 30v kannattaa pääomia alkaa syömään. Toki omillekin lapsille suosittelen säästämisen aloittamista jo nuorena, mutta joku tolkku pitää siinäkin olla. 

Just pari päivää sitten luin jutun jossa oli tällainen jolla realiteetit iski vastaan: https://yle.fi/uutiset/3-11672839 

En sanoisi että kaveri on epäonnistunut. Alkuperäinen ajatus vain oli hiukan liian kova. Hyvin on kaikesta huolimatta vetänyt.

En ole joutomies, enkä välttämättä koskaan tule olemaan. Tunnen itseni ja tiedän ettei musta olisi pelkäksi vapaaherraksi. Ei ikuinen loma ole enää lomaa. Tavoittelen ennemminkin tasapainoista elämää johon kuuluu sekä työt että vapaa-aika, ja varallisuuden karttuessa ehkä hieman enemmän sitä vapaa-aikaa. Voin olla renkinä tai omassa firmassa, ei niin väliä, mutta jotain mielekästä tekemistä pitää olla tai tulee äkkiä aika levoton olo. En voisi kuvitella eläväni joutilaana ilman mitään hyödyllistä tekemistä. Hyödyllinen tekeminen voi toki olla hyvin monenlaista. Renkityötä, oma firma, täysipainoinen opiskelu ja itsensä sivistäminen, vapaaehtoistyö, juniorivalmennus tms.Itselleni selkeästi suurin osa vuoden päivistä pitäisi olla sellaisia että tietää mitä tekee tai mitä asiaa edistää. Toki välillä on hienoa herätä ja todeta että tänään voi rentoutua ja ei ole pakko tehdä mitään jos ei halua. Mutta ne päivät tuntuvat hienoilta juuri siksi ettei elämä ole sitä joka ikinen päivä. Ajankäytössäkin varmaan jonkinlainen kultainen keskitie on hyvä. Sopivasti työtä ja huvia. Jostain se merkitys elämään pitää saada, enkä usko että laiskottelusta sitä saa. Ihmiset saavat toki hyvin erilaisista asioista sen merkityksen, mutta ymmärtääkseni yksi tärkeimmistä asioista elämässä on juuri merkityksellisyyden tunne.

 

7
+1
0
-1
7
0
8/29
29.12.2020, 15:18
+27
Liittynyt:
16.1.2020, 17:01
Viestejä:
182

Lehtopöllö kirjoitti:
Se on aika ongelmallista, jos palkka ei vastaa luotua arvoa. Olen ollut siinä uskossa, että IT-alalla ongelma ei ole niin iso kuin jossain muualla. Olen ajatellut, että hyvät koodarit voivat jossain määrin kilpailuttaa työsuhteitaan ja heille maksetaan kohtuullisen hyvin. Selvimmin tilanne on varmaan nähtävissä fyysisissä töissä; kaksi kertaa nopeammin pensasaitaa leikkaava ja haravoiva puutarhuri saa saman palkan kuin laiskempikin (reippaimmat maanrakentajat, maalarit, puutarhurit, sähkömiehet jne taitavatkin kyllä usein tehdä oman firman). Toimistopuolellakin tämän voisi nähdä syövän aika herkästi kilpailuetua ja tuottavuutta; palkan kasvattaminen onnistuu vain esimiestehtävissä, myynnissä tai konsultoinnissa. Suurimmassa osassa yrityksiä huonolle aloittelevalla esimiehelle maksetaan saman verran kuin hyvälle kokeneelle suunnittelijalle.

Palkoista päättävät esimiehet (ja muut "käsienheiluttelijat"), joten monessa yrityksessä se johtaa siihen ettei hyvällä koodaajalle voida maksaa enemmän kuin esimiehelle?

2
+1
0
-1
2
0
29.12.2020, 15:35
+981
Liittynyt:
25.6.2014, 10:25
Viestejä:
1236

Lehtopöllö kirjoitti:

Olen ollut siinä uskossa, että IT-alalla ongelma ei ole niin iso kuin jossain muualla. Olen ajatellut, että hyvät koodarit voivat jossain määrin kilpailuttaa työsuhteitaan ja heille maksetaan kohtuullisen hyvin. Selvimmin tilanne on varmaan nähtävissä fyysisissä töissä; kaksi kertaa nopeammin pensasaitaa leikkaava ja haravoiva puutarhuri saa saman palkan kuin laiskempikin

Varmasti jossain määrin voivat, mutta isoin ongelma tulee siinä, että jos puutarhureilla tuottavuusero voi olla kaksinkertainen, se voi koodareilla olla kaksikymmenkertainen.

1
+1
0
-1
1
0
29.12.2020, 15:38
+14
Liittynyt:
3.11.2020, 12:45
Viestejä:
7

madgecko kirjoitti:

Palkoista päättävät esimiehet (ja muut "käsienheiluttelijat"), joten monessa yrityksessä se johtaa siihen ettei hyvällä koodaajalle voida maksaa enemmän kuin esimiehelle?

Koodaus on jossakin määrin globaalia puuhaa ja Intia sun muut polkevat teknisen väen tulotasoa. Samaa aiheuttaa alan tuotteistuminen SAPeiksi ja kaiken maailman konffattaviksi pilvipalveluiksi. Todella kovat ekspertit tai asiakkaan/projektin bisneslogiikan tuntevat koodarit voivat vielä hieman hinnoitella itseään, mutta siinä se.

2
+1
0
-1
2
0
29.12.2020, 15:47
+981
Liittynyt:
25.6.2014, 10:25
Viestejä:
1236

Köyhä duunari kirjoitti:

 

madgecko kirjoitti:

Palkoista päättävät esimiehet (ja muut "käsienheiluttelijat"), joten monessa yrityksessä se johtaa siihen ettei hyvällä koodaajalle voida maksaa enemmän kuin esimiehelle?

 

Koodaus on jossakin määrin globaalia puuhaa ja Intia sun muut polkevat teknisen väen tulotasoa.

Tämä varmasti vaikuttaa. Toisaalta olen ollut joskus myymässä projektia, jossa intialaisen tuntihinta oli kuudesosan, mutta intialaisen työmääräarvio oli kuusinkertainen.

Lisäksi intialainen työkulttuuri on sellainen, että rivikoodari ei useinkaan ole kovin oma-aloitteinen tai itseohjautuva, vaan siihen kaveriksi joku (käsienheiluttelija), joka koko ajan kertoo mitä pitäisi tehdä.

0
+1
0
-1
0
0
12/29
29.12.2020, 16:03
+396
Liittynyt:
31.3.2019, 16:16
Viestejä:
271

En ole vielä törmännyt tyyppiin, joka olisi saavuttanut taloudellisen vapauden ja olisi tyytyväinen joutilas vapaaherra. Päinvastaisia esimerkkejä tiedän kyllä useitakin. Itse olen miettinyt asian niin, että jos olisi tarpeeksi rahaa, niin työpaikan voisi valita puhtaasti sen pohjalta, mitä haluaa tehdä välittämättä palkasta yhtään. Esim. joku asiantuntijatyö, jossa voisi vielä kohtuullisesti valikoida projektit ja mielenkiinnonkohteet sillä, että joustaa palkassa tuleville uraohjuksille. Tai puoliharrastuksena voisi pyörittää vaikka baaria. Tuskinpa sentään, mutta esimerkkejä vain. Jotain kuitenkin pitäisi tehdä, koska itselläni alkaa kaatua seinät päälle jo viikon lomalla, jos ei ole erityisempää tekemistä.

Tässä on kuitenkin jonkin verran aikaa miettiä asioita, koska en taloudellisesti ole varmaan ainakaan vuosikymmeneen siinä asemassa, että kysymys olisi kovin relevantti. Lisäksi 10 vuodessa voi hyvinkin ehtiä mielipiteet muuttumaan elämän suhteen aika paljon. Ainakin viimeisen 10v aikana näin on käynyt. Mulle sopii hyvin se, että menee päivä ja vuosi kerrallaan ja ilman suurempaa päämäärää hommaa vaan loppuriviä vähän suuremmaksi ajan kanssa. Eiköhän sitä jossain vaiheessa keksi, mitä silläkin sitten joku päivä tekisi.

1
+1
0
-1
1
0
29.12.2020, 16:14
+137
Liittynyt:
19.1.2018, 21:46
Viestejä:
112

Testasin uutta kahvikonettani. Ensimmäisen kupin heitän yleensä suoraan naamalle, se on vaan parempi niin. Nyt juon toista annosta ja ajattelin tunnustaa tähän kaiken pahan mitä olen tehnyt. Noudattamani pätkäpaasto sallii aterionnin tällä hetkellä aikaikkunassa 1800-0200.

 

Olen aina tiennyt, että minussa on jotakin ihan helvetin outoa. Minulta puuttuu kyky normaaliin empatiaan ja ihmiselle tyyppillinen myötäelämisen taito. Jos juhlissa joku blendaa juuri abortoituja sikiöitä, en ole pahoillani, vaan kysyn saako maistaa. Eiran Sairaalan psykiatrian erikoislääkäri sanoi pitävänsä minua puhtaana psykopaattina, mutta minua ei kannata tai tarvitse hoitaa, koska en ole tehnyt mitään vakavaa rikosta, eikä psykopaatteja voida hoitaa tuloksellisesti. Usein psykopaatti saa hoidosta vaan lisää työkaluja ihmisten manipulointiin ja outoihin asetelmiin, joita hän luo ja hallinnoi.

Asun eteläisessä Helsingissä. Miesluolan ja Batgaven yhdistelmässä. Louhin kryptoja ja kasvatan kannabista. Minulla on kohtuulliseen kokoinen meriakvaario. Suurimman kalan nimi on Florian Homm - se inhoaa mua.

Aikaisemmassa elämässäni olin ihan normaali talousjohtaja, eräässä merkittävässä Suomalaisessa yrityksessä. Jättäydyin pois tehtävästäni noin 10 vuotta sitten. Eräänä syyskuisena torstaipäivänä nousin vaan yksinkertaisesti pöytäni äärestä. Jätin paperit levälleen, koneet päälle, kahvikupin pöydälle. Kävelin vaan pois. En sanonut kellekään yhtään mitään. Raitiovaunussa kotiin tiesin, että en enää palaa työhuoneeseeni -ikinä. Näin kävi. Mun Exitit on aina olleet jotenkin outoja. En usko että tämä ois toiminut niin, että vien kakkua kahvihuoneeseen ja toivotan kaikille hyvät jatkot. 

 

Financial standing hetkellä kun lähdin:

-Henkilökohtaista korollista velkaa noin 850t€

-Varallisuutta noin kolmen miljoonan paikkeilla. Asuntoja, osakkeita, metalleja, kryptoja, käteistä.

 

Tein laskelmia, minulla oli vaihtoehtoisia välilehtiä taulukkolaskentaohjelmassa. Vaikutti siltä, että saattaisin selvitä. Vuosikymmen myöhemmin voin todeta, että saatan ehkä olla kuivilla.

 

Mikä on merkittävin sisäinen konfliktini tässä tilanteessa, vuonna 2020? Ehkä syyllisyys. Koen että, en ansaitse helppoa elämääni. Toisaalta näköalattomuus, mitäs nyt? Kalat on ruokittu, kasvit kasteltu, mining rig humisee ja jauhaa cryptoja. Massit on tallessa. Tarvitaanko minua mihinkään? Tässäkö tämä elämä nyt oli. Räpäytän kerran silmiäni ja olen vanha äijänkäppyrä.

Olen viime aikoina heräillyt yöllä painajaisesta, jossa olen edelleen työpöydän takana. Stressi, unettomuus, paineet, ihan järkyttävä työilmapiiri. Olemus väsynyt ja pöhöttynyt. Vapaaehtoisesti.

 

 

Ehkä kolmas kuppi kahvia vaan, niin kyl tää tästä taas lähtee :)

Vuodelle 2021 kokeiluun Compton Diet - Hennessy and ass.

 

 

15
+1
0
-1
15
0
29.12.2020, 16:54
+284
Liittynyt:
14.7.2016, 14:27
Viestejä:
1001

CassieFin kirjoitti:

Eiran Sairaalan psykiatrian erikoislääkäri sanoi pitävänsä minua puhtaana psykopaattina, mutta minua ei kannata tai tarvitse hoitaa, koska en ole tehnyt mitään vakavaa rikosta, eikä psykopaatteja voida hoitaa tuloksellisesti. Usein psykopaatti saa hoidosta vaan lisää työkaluja ihmisten manipulointiin ja outoihin asetelmiin, joita hän luo ja hallinnoi.

 

Mikä on merkittävin sisäinen konfliktini tässä tilanteessa, vuonna 2020? Ehkä syyllisyys. Koen että, en ansaitse helppoa elämääni. Toisaalta näköalattomuus, mitäs nyt? Kalat on ruokittu, kasvit kasteltu, mining rig humisee ja jauhaa cryptoja. Massit on tallessa. Tarvitaanko minua mihinkään? Tässäkö tämä elämä nyt oli. Räpäytän kerran silmiäni ja olen vanha äijänkäppyrä.

En usko että Eiran kaveri oli ainakaan täysin oikeassa. Jos tunnet syyllisyyttä niin tuskin olet ainakaan täysin puhdasverinen psykopaatti. 

Toi näköalattomuus on varmaan se pahin. "Tarvitaanko mua mihinkään" on kysymys joka tulee mieleen jos ei koe elämää mitenkään merkitykselliseksi. Merkityksellisyyden tunne on kyllä yksi tärkeimmistä. Sen päälle on sitten hyvä rakentaa muuta!

 

2
+1
0
-1
2
0
29.12.2020, 19:16
+17
Liittynyt:
20.11.2020, 19:21
Viestejä:
11

Tässä ketjussa aletaan olla perimmäisten kysymysten äärellä. Miksi me täällä olemme? Hieno avaus ja hyviä vastauksia. Moniin pointteihin on helppo samaistua, ja ketju asettelee hyvin perspektiiviä sille, miksi sitä mammonaa ylipäätään pitäisi kerätä. Mitä sitten, kun sitä on tarpeeksi, mikä on tarpeeksi, ja olisiko sitä edes tarvinnut kerätä voidakseen tehdä sitä, mitä todella haluaa?

Ja ennen kaikkea - mitä minä sitten todella haluan tehdä? Kun kysymykseen oikein paneutuu, niin ei se nyt niin helppoa ole vastata tuohon. Tähän asti olen kyllä löytänyt ihan työelämästä todella kiinnostavia ja mielekkäitä hommia. Vaihtelevalla menestyksellä toki - välillä on ollut vuosien jaksoja, jotka on täytynyt päättää vaihtamalla muihin hommiin uskon loppuessa nykyiseen. Omat ajatukset eivät oikein koskaan ole kypsyneet sille tasolle, että niistä voisi tehdä työn korvikkeen itselleen.

Näkisin, että tarvitsisin jonkun tai joitakin muita ihmisiä, joilla on samansuuntaisia ajatuksia ja joiden kanssa kommunikointi toimii. Näitä ihmisiä pitäisi säännöllisesti tavata ja puhua näistä asioista, ja katsoa saadaanko niistä yhdessä jotain hanketta aikaiseksi. Se olisi merkityksellistä. Itse yritän säännöllisesti tavata joitakin entisiä työkavereita, tai ainakin soitella. Ei nyt ole mitään syntymässä, mutta kuka tietää huomisesta?

Tällä hetkellä tuntuu, ettei omin voimin saa mitään muuta aikaiseksi kuin palkkatöitä. On sielläkin hyviä juttuja, jos kohta yli 20:n vuoden jälkeen uutuudenviehätys alkaa pikkuhiljaa karisemaan. Iso rooli on myös tietyillä työkavereilla, joilta oppii edelleen uutta, ja jotka jollain tapaa inspiroivat. Näin korona-aikoina tilanne on muuttunut merkittävästi, kun työkavereita ei etätöissä tapaa. Tykkäsin aluksi, mutta pikkuhiljaa alkaa jo riittämään tämäkin tilanne. Eikä palkkatyöt kuitenkaan ole samalla tavalla oma juttu.

Varallisuutta ei ole kertynyt mitään valtavia summia. Ei nyt ihan tuulipukusalkuksi enää voi kutsua, kyllä sillä leivässä pysyisi nykyisellä menotasolla oikein hyvin. Sikäli töissä ei tarvitse rahan takia käydä. Mutta en varmaankaan huolisi mitään huonosti palkattua duunia, vaikka se muuten olisi kivaa tai kiinnostavaa. Ehkä tämä muuttuu vielä joskus. Ikää kertyy, habitus muuttuu entistä rähjäisemmäksi ja pää pehmenee.

Työttömyys tai eläköityminen ei oikein sopisi minulle. Pitää siis katsoa, että jatkosuunnitelmat ovat kunnossa ennen kuin aloittaa kumpaakaan noista. Luulisin, että uusien ideakanavien aktiivinen hakeminen voisi toimia itselleni. Aloittajallehan tämä ketju on sellainen. Toivon, että löydät etsimäsi, ja ehkä itsekin saan uusia ideoita tästä ketjusta.

4
+1
0
-1
4
0
16/29
29.12.2020, 20:16
-1084
Liittynyt:
10.4.2020, 15:35
Viestejä:
361

Tässä ketjussa kiteytyy hyvin se ongelma mikä ihmisillä on. Ei niillä ole elämässä mitään muuta ku se työ..työ ja työ. Teillä on joillakin miljoonia ja silti notkutaan edelleen työpaikallaan.. Jossain on menny pieleen. Kasvatte horsmaa ennen ku on kolmanneskaan siitä omaisuudesta kulutettu..Ifsetunto perustuu tyhmään työuraansa...Kuvitellaan olevansa merkityksellisiä maailmalle...-Waste of human life.

Itse en montaa vuotta enää elämästäni työlle uhraa, vaikken ole vanha mies.  Eikä tule olemaan todellakaa vapaa- ajan ongelmia. Ne asiat mitä haluan elämässä tehdä eivät löydy työpaikalta. Lisäksi haluan ehtiä  maksattaa valtiolla korkojen kera sen, että tuhosivat elämästäni tämän vuoden ja ensi vuodenkin ajattamalla pandemia Suomeen.

 

2
+1
11
-1
2
11
29.12.2020, 21:13
+93
Liittynyt:
29.6.2014, 17:20
Viestejä:
54

Mielenkiintoinen ketju, seurannassa. En kuulu otsikon rajaamaan kansanosaan, mutta huutelenpa väliin silti.

Jos joku kokee että elämänlaatu henkisellä puolella on päässyt vähän kärsimään - masennusta, motivaation puutetta, muita vaikeita tunteita - niin uskallan suositella asiantuntija-apua.

Ammattiauttajalle meno on fiksu veto, erityisesti jos kustannukset eivät ole este. Erilaisia mielenterveyden ja muita terveysalan ammattilaisia maailmassa riittää. Aiheeseen liittyy turhaan häpeää, ja lisäksi alakulon alhosta on helppo ajatella että ei siitä kuitenkaan ole hyötyä. Nähdäkseni kuitenkin aika usein on. Aika harva jättää lääkärikäynnin välistä, jos on joku fyysinen vaiva, ainakaan tällä argumentilla.

Olen käynyt nuorempana pitkän psykodynaamisen terapian, ja nyt 2020 muutaman kerran psykologille / coachille jutustellut henkilökohtaisten tilanteiden myötä. Omalla kohdallani on auttanut eteenpäin. Asetankin avunhakemisen kynnyksen vuodelle 2021 entistäkin alemmaksi.

10
+1
0
-1
10
0
29.12.2020, 22:25
+27
Liittynyt:
28.10.2019, 11:27
Viestejä:
46

Itse en ole taloudellisesti riippumaton mutta tällä hetkellä teen työtä, jota ainakin jossain muodossa voisin tehdä ilmaiseksikin. Parhaat fiilikset ja merkityksellisyyden kokemukset olen saanut vapaaehtoispohjalta (=ilmaiseksi) tehdyistä hommista ja projekteista. Olen nähnyt mielenkiintoisia paikkoja, tavannut uskomattoman mielenkiintoista porukkaa ja näin päässyt avartamaan omaa ajattelua. Näissä parasta on se, että hommat voi valita itse. Kenttä on laaja ja osaajille voi löytyä kysyntää yllättävistäkin suunnista. Parhaimmillaan osa tehtävistäkin on sellaisia, ettei vastaavaan pääse edes rahalla.

4
+1
0
-1
4
0
29.12.2020, 23:24
+397
Liittynyt:
28.3.2020, 01:56
Viestejä:
440

Taalta aani myos ammattiavun hakemiselle matalalla kynnyksella. Mielenterveyden ammattilaisia kuunnellessa kannattaa tosin pitaa mielessa se, etta monet heista ovat uhreja "to a man with a hammer everything looks like a nail" -ilmiolle. Tassa Warren Buffettinkin suosimassa sanonnassa on kyse siita, etta alan X expertti tarjoaa ratkaisua alan X sisalta, vaikka naapurialalla olisi tarjota parempia ratkaisuja ongelmaan. Ite oon esimerkiksi huomannut, etta oma alakulo selittyy usein ruokavalion rappeutumisella ja korjautuu nopeasti sen parantamisella. Moni psykologi tarjoaisi naihin varsin toisenlaisia ratkaisuja. Toki on saatavilla myos kokonaisvaltaisempaa ammattiapua.

6
+1
0
-1
6
0
20/29
30.12.2020, 08:15
+66
Liittynyt:
5.8.2014, 09:50
Viestejä:
238

Mikä toimii toiselle ei välttämättä toimi toiselle, mutta itse yrittäisin ajatella niin, että ei ole välttämätöntä löytää mitään järkevää tekemistä. Usein kun tietoisesti ei etsi ratkaisua ja antaa itsensä tylsistyä, alkaa ideoita tulla luonnostaan. Myös keskustelu omasta tilanteesta erilaisten ihmisten/ammattilaisten kanssa antaisi varmasti uusia näkökulmia ja kehittäisi omaa ajattelua, tämä blogi hyvänä esimerkkinä. 

2
+1
0
-1
2
0
30.12.2020, 12:23
+421
Liittynyt:
21.8.2017, 23:04
Viestejä:
481

CassieFin kirjoitti:

Olen aina tiennyt, että minussa on jotakin ihan helvetin outoa. Minulta puuttuu kyky normaaliin empatiaan ja ihmiselle tyyppillinen myötäelämisen taito. Jos juhlissa joku blendaa juuri abortoituja sikiöitä, en ole pahoillani, vaan kysyn saako maistaa. Eiran Sairaalan psykiatrian erikoislääkäri sanoi pitävänsä minua puhtaana psykopaattina, mutta minua ei kannata tai tarvitse hoitaa, koska en ole tehnyt mitään vakavaa rikosta, eikä psykopaatteja voida hoitaa tuloksellisesti. Usein psykopaatti saa hoidosta vaan lisää työkaluja ihmisten manipulointiin ja outoihin asetelmiin, joita hän luo ja hallinnoi.

Tämä oli rohkeaa tekstiä! Olet varmaan miettinyt miksi empatia puuttuu tai on vajavaista, mutta sitä voi myös jossain määrin kehittää, riippuen siitä mitä syitä taustalla on. Osittainhan se on oma valinta haluaako välittää, osittain se ei kaikille ole.

En pysty samaistumaan, mutta toivon että huominen on tulevaisuutta ja ei tule bon voyage -tunnetta hyppyrin nokalla.

1
+1
0
-1
1
0
30.12.2020, 12:56
+27
Liittynyt:
16.1.2020, 17:01
Viestejä:
182

stone kirjoitti:

Tässä ketjussa kiteytyy hyvin se ongelma mikä ihmisillä on. Ei niillä ole elämässä mitään muuta ku se työ..työ ja työ. Teillä on joillakin miljoonia ja silti notkutaan edelleen työpaikallaan.. Jossain on menny pieleen. Kasvatte horsmaa ennen ku on kolmanneskaan siitä omaisuudesta kulutettu..Ifsetunto perustuu tyhmään työuraansa...Kuvitellaan olevansa merkityksellisiä maailmalle...-Waste of human life.

Itse en montaa vuotta enää elämästäni työlle uhraa, vaikken ole vanha mies.  Eikä tule olemaan todellakaa vapaa- ajan ongelmia. Ne asiat mitä haluan elämässä tehdä eivät löydy työpaikalta. Lisäksi haluan ehtiä  maksattaa valtiolla korkojen kera sen, että tuhosivat elämästäni tämän vuoden ja ensi vuodenkin ajattamalla pandemia Suomeen.

Kyllä tässä osittain kumminkin kiteytyy monien kirjoittajien sanoma.

Työ ei olisi toimeentulon kannalta kovin välttämätöntä enää ja motivaatiokin sitä kohtaa alkaa hiipumaan, mutta ei keksitä tuon työn tilalle silti oikein muuta.

Töissä on tunne että itseä tarvitaan johonkin vaikka oma usko sen työn merkitykseen sinällään on jo laskenut. Korona-aika on antanut hyvin demostraatiota siitä mitä on olla kokoajan kotona. Alussa ehkä kivaa, mutta ihminen kaipaa kumminkin liikkumista ja ihmisten tapaamista. Vaikka se tuntuukin aika lattealta, mutta kyllä oikeasti toimistolle meneminen ja siellä työkavereiden tapaaminen antaa monelle paljon sisältöä elämään. Vaikka on tämä klisee "ettei kuolinvuoteella muistele työtä mitä teki", niin ei se siinä hetkessä, kun elää ole ihan noin.

Jos ei olisi töitä, niin en osaisi käyttää aikaa mihinkään kovin hehkeään. Olisin pääosin koneen ääressä silti. Aikaa riittää kumminkin niihin lyhyisiin liikunta harrastuksiin vaikka toimistolla olisi.

Muutamat ovat sanoneet, että töissä on niin upeita tehtäviä. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin tehtävästä, joka on niin upea?

Varmaan ollaan enemmän johtotehtävissä, koska siinä voi kokea olevansa hyvin tärkeä. Pitää teamsin johon on kymmeniä ihmisiä kutsuttua ja puhua. Useimmat ihmiset haluavat olla äänessä se tuo tarkoituksen tunnetta, kun muut kuuntelevat. Vaikka todellisuudessa monet tekee teams-palaverin aikana muuta työtä, kattoo netistä jotain ja vähän odottaa milloin tämäkin loppuu.

Mutta kyllä varmaan jotkut tekevät jotain todella merkityksellistä? Mitä se voisi olla? Jotain syöpätutkimista tms? Avustustyötä jossa konkreettisesti autetaan vaikka katastrofin jälkeen? Tyttöbaarin vetoa pattaylla? Nämä esimerkit kuulostaa toki kliseisiltä, mutta laitoin sellaisia, kun en oikein osaa niitä oikeasti motivoivia tehtäviä keksiä.

 

 

 

3
+1
0
-1
3
0
30.12.2020, 12:51
Käyttäjän JR kuva
+984
Liittynyt:
30.6.2014, 14:42
Viestejä:
378

madgecko kirjoitti:

Muutamat ovat sanoneet, että töissä on niin upeita tehtäviä. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin tehtävästä, joka on niin upea?

Melko abstraktilla tasolla kuvailtuna, pääsen rakentamaan järjestelmän joka palvelee suurta määrää muita järjestelmiä samanaikaisesti, kevyesti, oikein ja hukkaamatta dataa missään realistisissa skenaarioissa. Parhaassa tapauksessa kukaan ei tule kesken matkaa kyselemään miten pitkällä olen, tai ottamaan mitään kantaa toteutukseeni.

4
+1
0
-1
4
0
24/29
30.12.2020, 12:58
+27
Liittynyt:
16.1.2020, 17:01
Viestejä:
182

JR kirjoitti:

 

madgecko kirjoitti:

Muutamat ovat sanoneet, että töissä on niin upeita tehtäviä. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin tehtävästä, joka on niin upea?

 

Melko abstraktilla tasolla kuvailtuna, pääsen rakentamaan järjestelmän joka palvelee suurta määrää muita järjestelmiä samanaikaisesti, kevyesti, oikein ja hukkaamatta dataa missään realistisissa skenaarioissa. Parhaassa tapauksessa kukaan ei tule kesken matkaa kyselemään miten pitkällä olen, tai ottamaan mitään kantaa toteutukseeni.

Ok eli tuossa suunnittelee ja koodaa järjestelmän ja se homma saa kiinnostumaan sinällään työstä. Koodatessa tota voi tapahtua, mutta käsittääkseni harvat koodaajat pääsevät enää tuollaiseen flowhun kun on 20 vuotta ollut alalla?

2
+1
0
-1
2
0
30.12.2020, 13:17
Käyttäjän JR kuva
+984
Liittynyt:
30.6.2014, 14:42
Viestejä:
378

madgecko kirjoitti:

Ok eli tuossa suunnittelee ja koodaa järjestelmän ja se homma saa kiinnostumaan sinällään työstä. Koodatessa tota voi tapahtua, mutta käsittääkseni harvat koodaajat pääsevät enää tuollaiseen flowhun kun on 20 vuotta ollut alalla?

Ongelma on luultavasti enemmänkin se, että hyvin harvat koodaajat pääsevät tekemään mitään kovin mielenkiintoista.

Suurin osa maailmassa toteutettavista järjestelmistä on erittäin "tylsiä", ja niissä lopuissakin on yleensä mukana vain yksi tai hyvin vähän ihmisiä jotka pääsevät tekemään jotain mielenkiintoisia päätöksiä, eivätkä vain täyttämään värityskirjaa muiden jäljiltä.

2
+1
0
-1
2
0
30.12.2020, 13:31
+27
Liittynyt:
16.1.2020, 17:01
Viestejä:
182

JR kirjoitti:

Ongelma on luultavasti enemmänkin se, että hyvin harvat koodaajat pääsevät tekemään mitään kovin mielenkiintoista.

Suurin osa maailmassa toteutettavista järjestelmistä on erittäin "tylsiä", ja niissä lopuissakin on yleensä mukana vain yksi tai hyvin vähän ihmisiä jotka pääsevät tekemään jotain mielenkiintoisia päätöksiä, eivätkä vain täyttämään värityskirjaa muiden jäljiltä.

Niin tuo on varmaan syy myös. Ei pääse miettimään mitä ja miksi tehdään. Saa koodiapinan roolin. Ja sitten aika suuri osa IT-alasta tekee tavalla tai toisella webbisivulomakkeita joiden taustalla on tietokanta, joka ei kovin kiinnostavaa useimmiten ole. Vähän kärjistettynä.

2
+1
0
-1
2
0
30.12.2020, 13:32
+3
Liittynyt:
15.10.2020, 19:58
Viestejä:
4

Hyvin kirjoitettu avaus. Kirjoittakaa lisää!

Kirjoitit, ettet keksi mitään erityisen mielekästä konsultointi- tai yritysideaa. 

Tarvitseeko näiden olla välttämättä erityisen mielekkäitä, mikäli ovat järkeviä ja toimivia ideoita?

Vähemmän mielekkäistä projekteista voi tulla myös erityisen mielekkäitä ajan kuluessa - näin ainakin kohdallani. 

Suosittelen nimimerkkini kirjaa lämpimästi, joka viittaa aiheeseen ujosti. WikipediastaOblomovin kautta kritisoida Venäjän aateliston toimetonta elämäntapaa, mutta kritiikin voidaan katsoa myös kohdistuvan kaikkiin niihin ihmisiin, jotka suosivat toimettomuutta työnteon sijasta. Venäjällä onkin yhä käytössä käsite "oblomovilaisuus", joka tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin äärimmäinen saamattomuus, unelias toimettomuus, jahkaileva päättämättömyys, saamaton haaveilu.

2
+1
0
-1
2
0
30.12.2020, 13:34
+163
Liittynyt:
14.7.2014, 12:46
Viestejä:
290

 

Muutamat ovat sanoneet, että töissä on niin upeita tehtäviä. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin tehtävästä, joka on niin upea?

[/quote]

No esimerkiksi rakennusalalla kaikki valmistuneet rakennukset on minusta. Nyt teen asuntoja opiskelijoille. Kyllä ne tunnelmat kun nuori saa ensimmäistä kertaa oman asunnon käyttöönsä ovat käsinkosketeltavan hienoja. Tai vaikka kun ajelee ohi rakennuksesta, jonka teossa/suunnittelussa on ollut 20 vuotta sitten. 

Eikä näissä tarvitse olla edes missään johtajatittelissä vaan mielestäni samasta voi iloita tai ylpeyttä voi tuntea vaikka siivooja tai kaihdinasentaja.

6
+1
0
-1
6
0
30.12.2020, 14:28
+87
Liittynyt:
18.3.2020, 14:33
Viestejä:
60

Kilppari kirjoitti:

 

Muutamat ovat sanoneet, että töissä on niin upeita tehtäviä. Haluaisin kuulla ihan konkreettisen esimerkin tehtävästä, joka on niin upea?

voi iloita tai ylpeyttä voi tuntea vaikka siivooja tai kaihdinasentaja.

[/quote]

 

Tämähän sen alleviivaa, omasta asenteesta kaikki on loppujen lopuksi kiinni. Luulen että jos ei pysty tuntemaan merkitystä koskaan, edes hetkittäisesti, normaalissa työssä, elo ei välttämättä ole sen auvoisempaa joutomiehenäkään. 

Itse olen töissä suurehkolla työnantajalla kohtuupalkalla. Mutta jo nyt työelämässä olen perustanut yhden yrityksen joka ei tällä hetkellä tuota vielä juuri mitään mutta työllistää jo reilun yhden ihmisen sekä pari muuta pikkurahalla aloitettavaa/kokeiltavaa ideaa on vielä takataskussa. Tämän lisäksi "fuck you money" kasassa mutta varsinaiseen FIRE:n matkaa ehkä 10-15v. Riippuen toki todella monesta muuttujasta. Eniten tuossa "normaali palkkatyössä" häiritsee se pakollinen 40h mitä tuohon kuluu viikossa. Toki omaankin firmaan menee aikaa mutta se on kaikki kuitenkin jollain tapaa "harrastusta" ja siinä on ainakin mahdollisuus että sen voi tarvittaessa ulkoistaa. Joskus 1-2 vuoden päästä optimitilanne olisi että normipalkkatyöt voisi tiputtaa sinne 20h/viiikko-tasolle, mutta tietäen yhteiskunnan normit tämä ei välttämättä tule olemaan mahdollista. Se on perkele 40h tai ei mitään.

5
+1
0
-1
5
0

Sivut