Ei öljysotaan, vaan yleisesti öljyn hintaan liittyen, niin varsinkin valmistavassa teollisuudessa näkymät vaikuttaa vähän huonoilta ja jos taantuma realisoituu, niin se vähentänee öljyn kysyntää merkittävästi? Trendinä kai öljyn hinta voi mennä vaikka minne ja OPEC kai tuota pitkälti hallitsee. Lähinnä spekuloinut sitä, että missähän vaiheessa kannattaisi myydä norjalaisia öljyntuottajia pois?

Niin, aika helppo arvata (mutta osuuko oikein?), että kun uusia ei aloiteta, rakentamisen kustannukset ovat nousseet inflaation puolesta ja joskus korotkin kääntyvät laskuun, niin asuntojen hinnat nousevat vähintään nimellisesti. Se on sitten vaikeampaa, että tapahtuuko tämä tämän vuoden aikana, ensi vuonna vai milloin, onkin sitten vaikeampaa. Ja että ehtiikö ennen tuota käännettä tulla vielä lisää pudotusta?

Ei kai sillä ole väliä, että ostaako joku rautaa data centereitä varten, vai vuokraako tuo sama taho sitä Nvidialta, joka "ostaa" rautaa. Samasta lähteestä kysyntä tulee ja uskon, että tässä on taas vähän sellaista ilmiötä, että kaikki eivät tule olemaan voittajia niin, että kaikki eivät tarvitse samalla tavalla aina vain lisää kapasiteettia tulevaisuudessa.

 Nythän kysyntä ei selitä Nvidian hintaa, vaan kysynnän pitäisi jatkaa nousuaan kovaa ja kauan. Ja sillä vasta lunastettaisiin nykyinen hinta. Pitäisi kasvaa vielä kovempaa ja vielä kauemmin, että olisi upsidea. Siis jos fundaa mietitään. Trendiratsastus on sitten ihan oma hommansa ja syy siihen, miksen tätä shorttaa.

Ei tätä shortatakaan uskalla, mutta ainakin itseäni hirvittää, että minkä verran kysyntä on sitä, että Kiina tilaa kamaa, kun sitä vielä saavat ja että time-to-market -taistoa käyvät tekkifirmat ostavat rautaa etupainotteisesti. Huikea firma eikä mulla siitä puolesta ole negatiivista sanottavaa, mutta arvostuskertoimet tuntuu vaan ihan järjettömiltä.

Olen ymmärtänyt, että jatkuvalaskutteinen tulee yleensä vähän perässä. Eli ensin asiakas tilaa jonkun palvelun ja jos/kun se sujuu, niin sitten jatketaan asiakkuutta jatkuvalaskutteisena. Nyt, kun liikevaihto kasvaa, niin jatkuvalaskutteisen pitäisi tulla vähän perässä ja ymmärsin, että nytkin jatkuvalaskutteinen olisi kasvanut, mutta suhteessa vähemmän, kuin muu touhu. En tosin laskenut näin tarkkaan auki lukuja ja näytti siltä, että Ruotsissa muutos oli isompi, joten pitää tuota vähintään seurata.

Kiitos hyvästä vastauksesta. En aio lähtä inttämään, enkä varsinaisesti ole eri mieltä ainakaan suurimmasta osasta kohtia, vaan jonkinlaista näkemys- tai painotuseroa. Perustelen vielä kantani pariin kohtaan, mutta sitten on tuskin enempää sanottavaa.

TuuriTuuli wrote:

Heillä on kyllä bias. Se vain ei ole samanlainen bias, kuten sanoit.

Sijoittaja itkee verta kun näkee sijoitustensa arvon kuihtuvan ja vipunsa muuttuvan kalliimmaksi, mutta ruoan hinnan tuplaantuminen ei tunnu missään (koska sijoittajat ei yleensä ole niitä vähävaraisimpia). Joten sijoittaja on taipuvainen olemaan eri mieltä inflaation vakavuudesta ja korkojen noston turmiollisuudesta.

Yksilökohtaisesti voi sijoittajalla tietenkin olla laajempaa ja vähemmän itsekästä näkemystä, mutta niin on silloin keskuspankkiireillakin.

Totta, eivät ole vapaita biaksesta hekään. Luotan silti tiettyjen tahojen olevan vähemmän biasoituneita. En siis yleisesti luota sijoittajiin tai finanssitwiittaajiin, mutta joukosta on löytynyt tahoja, joihin luotan aika paljon.
 

Haluaisin kyllä uskoa, että virkamiehiä arvioidaan heidän tulostensa perusteella. Että kaveri, joka tuhoaa maan talouden, ei saa jatkaa virassaan tai ainakaan samankaltaista rahapolitiikkaa. Ja että pelko tulla tunnetuksi "sinä häiskänä joka ryssi kaiken mahdollisen" on motivaattori yrittää saada arvaukset ja toimien tulokset ainakin hehtaarille.

Valtion virat eivät vain tapaa olla järin tulosorientoituneita, joten siksi en pistä varauksetonta luottamusta kenellekään nimettömälle virkamiehelle joka ei ole vaarassa joutua esimerkiksi median hampaisiin. 🙄

Paha sanoa, mitä kulisseissa tapahtuu, mutta jälkiviisaasti on helppo todeta, että keskuspankit olivat todella pahasti väärässä, kun inflaation alkaessa nousta pitkän nollakauden jälkeen, he jatkoivat elvytystä ja kun inflaatio alkoi olla oikeasti ylhäällä, niin he sanoivat, että tämä on vain väliaikaista, eikä mitään tehty. Voi toki olla, että ovien takana on mietitty paljon, että: "Miksi oltiin näin pahasti pielessä? Mitkä syyt johtivat siihen? Mitä tästä voidaan oppia ja miten voidaan parantaa toimintaa jatkossa?", mutta julkisuuteen tällainen ei välity. Siksi puhunkin keskuspankkien julkisuuskuvasta ja julkisista puheista, koska ne on ainoat meikäläiselle asti näkyvät jutut.

Edelleen mun silmään tämä myös näyttää siltä, että pääjohtajia tai tiimejään ei erityisesti arvioida suoriutumisen perusteella, tai ainakaan siinä ei paina paljoa ennusteiden osuvuus. Tämä on toki haastava seurattava ja ennustaminen on erityisen vaikeata, jonka takia vaikkapa korkoennusteet eivät käytännössä ikinä osu. Edelleen, en silti ole ikinä nähnyt, että jälkikäteen puitaisiin, miksi ennusteet eivät osu tai miten niitä voitaisiin parantaa, vaan näyttää lähinnä, että asiasta ei välitetä ja jatketaan vain vanhaan malliin. Edelleen, en tiedä, mitä tapahtuu ovien takana.

Tätä perustelua en osta.

Siis toki omilla rahoilla pelaaminen on ihan eri asia kuin toisten rahoilla pelaaminen, mutta:

Ensinnäkin pelkkä väite että "toisten rahojen menettäminen on helpompaa / vaikeampaa" ei ole universaali totuus. Ihmisluonteita on joka lähtöön, joten toisten rahoista huolehtivan huolellisuudesta ja toimista ei voi tehdä etukäteispäätelmiä tuntematta tätä henkilökohtaisesti.

Toiseksi vahvakaan motivaatio ei todellakaan voita päätöksenteon ja asioiden ymmärryksen laadussa esimerkiksi Lagarden kahta talouspuolen maisterintutkintoa ja 15 vuoden työkokemusta valtion- ja makrotalouden parissa. Siihen tarvitaan insentiivin lisäksi mielellään - noh - kahta talouspuolen maisterintutkintoa ja 15 vuoden työkokemusta valtion- ja makrotalouden parissa, jos ei ole osoitettavissa jotain muuta suurta erityislahjakkuutta.

Kolmanneksi insentiivi ei ole estänyt näitä erityislahjakkaita sijoittajia tekemästä konkurssia. Mieleen tulee esimerkkeinä nimekkäiden menestyjäauktoriteettien saavutuksista Lepikön yhden sijoitusfirman konkurssi viime vuonna ja Jensin rahaston karilleajo tänä vuonna. Sellaista sattuu, mutta tapaukset ovat selkein osoitus siitä, että ei näillä veikoilla mitään niin olennaista kilpailuetua ole, että se tekisi heidän päätöksistään parempia pelkän oman rahan menettämisen pelon varassa.

En toki sano, että heidän näkemyksillään ei olisi arvoa, mutta toppuuttelen sitä ajattelua, että heidän näkemyksillään olisi enemmän arvoa kuin jonkun toisen pätevyytensä osoittaneen auktoriteetin. (Jätän varaa ryhtyä kiistelemään Lagarden pätevyyden osoittamisesta, sekään ei ole täydellinen saavutus 🙂)

Jatkoa yllä olevaan, niin ennustaminen on hyvin vaikeaa. Omilla rahoillaan pelaavalle sijoittajalle, joka luottaa makronäkemykseensä, onnistuminen on silti hyvä mittari. Keskuspankin ennusteet ovat olleet huonoja ja ulkopuoliselle näyttää, että homma menee juurikin niin, että luotetaan auktoriteettiin. Mun tietääkseni tohtoriksi väitelleet tai tutkintoja suorittaneet eivät ole olleet mitenkään erityisen hyviä ennustamaan taloutta, eivätkä toki ryhmänä maallikotkaan. Silti suuresta "maallikkojen" joukosta muutamat ovat onnistuneet hyvin vieläpä pitkän ajan yli. Aiemmin mainitsemistani ehkä ainoastaan Mäkisellä on tällainen tracki, mutta kuitenkin. Muutenkin yleisesti mun pointti ei ollut, että listaamani henkilöt olisivat erityisen hyviä makrotalouden ennustamisessa, vaan että keskuspankit voivat olla jopa heitäkin huonompia.

Tähän aiheeseen liittyy myös Philip Tetlockin tekemä projekti, jossa tutkittiin tulevaisuuden ennustamista ja erinäisten kokeiden jälkeen hän kasasi hyvin pärjänneistä vapaaehtoisista tiimin, joka haastoi Yhdysvaltain tiedustelupalvelun kisaan. Ei liittynyt talouteen, mutta kuitenkin. Tiedustelupalvelulla oli ihan toisenlaiset resurssit, pääsy ei-julkiseen dataan (esim. vakoilusatelliitit ymv.) ja varmasti ihan erilainen määrä akateemisia loppututkintoja aiheesta. Muistelisin, että hävittyään kolmannen vuoden putkeen, niin eivät suostuneet enää jatkoon. Tämän pointti vain se, että en luota erityisesti auktoriteettiin näissä asioissa varsinkin, kun tällaisiin auktoriteetteihin noustaan usein muilla ansioilla tai sinne nousee tietynlaisia henkilöitä.

Minua hämää kun käytät ilmaisuja "julkinen viesti" ja "keskuspankit näyttävät olevan (huonosti perillä asioista)". En oikein osaa sanoa tarkoitatko että et usko EKP:n sanomisiin, mutta uskot heidän ymmärrykseensä sanomisten takana, vai tarkoitatko että todella uskot heidän ymmärtävän vähemmän kuin vaikkapa Mäkinen tai Lepikkö. Nuo insentiivi-puheet taas tuovat mieleen, että et usko heidän toimivan ymmärryksensä mukaan ja tarvittaisiin joku rehvakas veikko tekemään muita toimia...

Jos Lagarde tulee kertomaan, että "inflaatio hidastuu liian hitaasti, voimme joutua vielä nostamaan korkoja" ja Lepikkö tulee kertomaan, että "inflaatio on jo lyöty ja talous menossa ruvelle, keskuspankki ei voi nostaa korkoa", niin minäkin luotan kyllä siihen että Lagarde voi liioitellakin saadakseen minun inflaatio-odotukset alas ja pysymään alhaalla.

Jos taas tarkoitat että Lagarde (ja keskuspankki) on yksityisestikin ihan pihalla siitä miten taloutta tulisi hoitaa, ja että Mäkisen ja Lepikön kaltaiset sijoittajastarat taas tietävät (tyyliin koronnostoja tehty ihan liikaa, inflaatio olisi loppunut itsestään jne.), niin minun on vähän vaikeampi nähdä mihin moinen luottamus perustuu.

Yllä olevissa oli enemmän siitä, mitä tarkoitan "julkisella viestillä". Ja vielä jatkona siihen, että en voi tietää, minkä verran keskuspankeissa mietitään, että miksi inflaatioennusteet meni niin metsään ja voisiko mittareita jotenkin kehittää, mutta tuollaiselle organisaatiolle olisi varmasti halutessaankin vaikeaa heittää vanhoja mittareita roskiin ja alkaa käyttämään uusia. Yksittäiselle toimijalle, joka vastaa vain itselleen, sen sijaan ei ole. Maailma on tässäkin mielessä täynnä esimerkkejä siitä, kuinka erilaiset auktoriteetit, vaikkapa erilaiset tutkijoiden muodostaman järjestöt "royal society of science" tjsp., ovat olleet hyvin hitaita hyväksymään uusia teorioita ja ovat jääneet taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, joka jälkikäteen näyttää lähinnä surkuhupaisalta. Ja nyt siis puhutaan vaikka fysiikasta, jossa teorioita on ollut helppo testata oikeasti.

tl;dr: Vakiintuneilla auktoriteeteilla on historiassa ollut todella huono track record ja ne ovat systemaattisesti jumittuneet oman asemansa vangeiksi. Tiedostan olevani biasoitunut tähän suuntaan ja luottavani herkemmin ns. ketteriin yksittäisiin toimijoihin, kuin tahoihin, joita johtaa ihmiset, jotka ovat nousseet sinne pitkien urien päätteeksi ja joiden nykyistä toimintaa on hankala mitata ja näyttää, ettei sitä edes yritetä mitata. En ole oikeastaan eri mieltä kanssasi, mutta painotan asioita eri tavalla syistä, joita luettelin yllä.

Psytrance-tapahtumia ja festareita kanmattaa koittaa, vaikkei musiikkityyli olisikaan oma suosikki. Niissä pirskeissä on positiivisessa mielessä paljon samanlaista kulttuuria, kuin sompasaunassa.

TuuriTuuli wrote:

Lukuisten keskinkertaisuuksien parviäly vs. muutaman asiantuntijan tietämys kieltämättä usein tuottaa parviälyn parissa paremman tuloksen.

Ei silti tarkoita, että ainoallakaan yksittäisellä parven jäsenellä olisi kokonaisuutena parempaa ymmärrystä taloudesta ja sen mekanismeistä kuin yksittäisellä taloustieteilijällä. Jostain syystä vain tarpeeksi monta kuutamolla olevaa arvausta muodostaa keskimäärin paremman tuloksen kuin vähäinen määrä valistuneita arvauksia. Ihan samanlainen hajautuksen tuoma hyöty kuin sijoittamisessakin.

Pointtini oli ehkä enemmän, että ei jollain ahkerasti asioita seuraavalla sijoittajalla välttämättä tarvitse olla ylivertaista ymmärrystä taloustieteestä, vaan että heillä ei ole samanlaista biasta. Eli uskon, että korkeisiin asemiin nousee enemmän sellaisia virkamiehiä, jotka eivät ole kovin radikaaleja, eivät juuri haasta konsensusta, toimivat aika ennakoidusti, välttelevät riskiä, jne. Eikä heillä asemansa takia ja osin edellisistä syistä ole välttämättä edes hirveän suurta intressiä yrittää olla oikeassa. Eihän heitä oikeastaan edes arvioida sillä perusteella, että miten hyvin ennusteensa osuivat oikeaan.

Sen sijaan sijoittajalla, jolla on omat rahat pelissä makronäkemyksissään, on ihan erilainen insentiivi olla oikeassa. Eivätkä he toisaalta joudu selittelemään tai puolustelemaan omia kantojaan, vaan voivat toimia, kuten parhaaksi näkevät. Tämän takia mun on hyvin helppo nähdä, miksi vaikkapa Mäkinen tai Lepikkö osaisivat paremmin arvioida makrotaloutta, kuin mitä keskuspankkiirien julkinen viesti on. Voihan jälkimmäisilläkin olla eri näkemyksiä, mitkä vain pitävät omana tietonaan. Ja on täällä muutamia muitakin, joiden näkemyksiin luottaisin enemmän, kuin keskuspankkien julkisiin viesteihin.

Longrun wrote:

Ihmettelen kovasti kun kuluttajat, yrittäjät, sijoittajat ja muut foorumeille kirjoittelijat ”tietävät”, että korkoja pitäisi alkaa jo laskemaan tai ei ainakaan nostaa enempää, niin miten mummelit EKP:n huipulla eivät osaa tulkita dataa ja laskea korkoja? Mikä motiivi heillä on vielä ylläpitää korkotasoa tai jopa nostaa? Onkohan Lagardella laukku täynnä korkeista eurokoroista hyötyviä possia.

Foorumille on aina helpompi huudella mielipiteitä tietoina. Silti uskon, että osa on paremmin perillä asioista, kuin keskuspankit näyttävät olevan. Uskon, että keskuspankkiireiden toimintaa on järkevämpää tarkastella psykologian, kuin taloustieteen pohjalta.

Ensinnäkin keskuspankkiirit eivät voi sanoa, mitä ajattelevat tai tietävät, vaan esim. heidän on käytännössä pakko sanoa, että asiat menevät hyvin, taantumaa ei ole tulossa, soft landing, jne., koska jos joku Powell tai Lagarde sanoisi, että: "Tämä näyttää nyt tosi pahalta, eikä meillä ole mitään käryä, mitä tulee tapahtumaan", niin se itsessään laukaisisi melkoisen paniikin. Sen lisäksi väitän, että näissä on usein taustalla oma ura ja työpaikka. Mikäli keskuspankki, tai miltei kuka tahansa viranomainen, tekee sen, mitä sen pitkälti odotetaan tekevän ja hommat menee vihkoon, niin mitäs siitä, olisi voinut sattua kenelle tahansa. Jos taas sooloilevat vastoin konsensusta, niin hyvin todennäköisesti paskaa tulee niskaan niin paljon, ettei edes ehditä katsomaan, toimiko irtiotto vai ei. Ja varsinkin, jos homma ei toimi syystä riippumatta, niin sooloilijan pää on vadilla.

Eli uskon, että kepupankit pelaavat riskittömästi (omaa elämäänsä, ei taloutta), kun heillä kerta sellainen mahdollisuus on.

Edit. Uskon vielä, että tuollaiseen asemaan ei nouse sellaiset henkilöt, jotka tykkäävät ottaa näkemystä ja haastaa konsensusta. Eli lisää psykologisia syitä sille, miksi kepupankki toimii, niin kuin toimii.

Q2 rapsa tuli ulos jo viime viikolla ja sain viimein aikaseksi yrittää tulkita sitä. Markkinareaktio oli positiivinen, joten oletuksena pelättyä parempi. Sen jälkeen toki koko pörssi on tullut alas ja taidetaan olla taas aika lähellä osaria edeltänyttä hintaa, mutta suhteessa indeksiin ylempänä.

Yksiköt sijaitsee eri maissa ja niillä on vähän eri asiakaskunta ja varmaan palvelut. Koitin seurata, että minkä verran käyttöasteet on muuttuneet, jotta voisi arvioida, että minkä verran hintoja on nostettu ja että minkä verran toimintaa koitetaan kasvattaa. Vardagaan on rakenteilla paljon lisää vuodepaikkoja, mutta muuten aika pientä. Pisti silmään, että Norjassa Stendi tekee huonoa marginaalia, eikä toimintaa kasvateta, eli mikä homma? Stendillä näyttää, että myyntiä tulee 1,1 MSEK / vuode (vain Q2), kun muissa vastaava on 0,2; 0,3 ja 0,7. Toisaalta siellä näyttäisi olevan 6500 työntekijää vajaata 700 vuodepaikkaa kohden, joka ei näytä järkevältä, eli selkeästi erilaista bisnestä, mutta mitähän tuolta sitten pitäisi seurata, jos ei vuodepaikkoja? Stendissä näyttäisi aina olleen marginaali selkeästi pienempi, mihin muualla on päästy.