Teillä kaikilla tuntuu olevan näiden koulutusta koskevien kommenttien taustalla ns. "inhimillisen pääoman" -malli. Ts. oletatte että koulutuksen arvo koostuisi pääosin koulutusohjelmassa opetettavan substanssin hallinnasta ja sen hyödystä työmarkkinoilla. Sitten päättelette, että koska saman substanssin voi ottaa haltuun etänä netin kautta niin saman arvon voi saada paljon perinteistä systeemiä tehokkaammin.
"Etä-Harvard" kuitenkin kaatuu inhimillisen pääoman -mallin mukana. Mitä enemmän koulutuksen arvo todellisuudessa koostuu signaalista, sosiaalistumisesta tiettyyn eksklusiiviseen ryhmään ja verkostoitumisesta ja mitä vähemmän substanssin hallinnasta, sitä huonommin Etä-Harvard pystyy kilpailemaan oikean Harvardin kanssa. Väitän siis: niin kauan kuin perinteiset yliopistot onnistuvat säilyttämään statuksensa, etäyliopistot eivät pysty kilpailemaan (paitsi jos kivijalasta ja netistä saa identtisen todistuksen. Mikä taas johtaisi lopulta siihen mitä sanon seuraavassa kappaleessa).
Toki pitkällä aikavälillä voi hyvin olla niin, että nykymuotoinen yliopistosysteemi kuolee kun käy liian ilmeiseksi, että saman substanssin saa perille paljon tehokkaammin netin kautta. Lopulta yliopistojen määrä voi olla hyvin pieni ja käytännössä kaikki saman kielialueen opiskelijat kuuntelevat parhaita opettajia verkossa. Jos tähän mennään, yliopistokoulutus menettää suurimman osan signaaliarvostaan ja huomio kiinnittyy siihen, kuinka löyhä kytkös useimpien tutkintojen sisällöllä on työmarkkinoilla vaadittavaan osaamiseen. Tämä havainto luo paineita koulutusten tiivistämiseen ja ylimääräisen hötön karsimiseen. Kuuden vuoden maisterintutkinnot todennäköisesti kuopataan. Työnantajat alkavat erottelemaan jyviä akanoista uusin tavoin ja verkostoituminen eksklusiivisissa korkean statuksen ryhmissä hoidetaan nettiyliopistojen ulkopuolella.
Olen puhunut.