Tämä ketju on jäänyt hieman paitsioon Sijoitustiedossa. Pokeritiedossa on kolumni liittyen Venäjän sisäpoliittisen epävakauden lisääntymisen mahdollisesti aiheuttamaan pakolaisvirtaan, ja sen Suomeen suuntautuvaan massaan (http://www.pokeritieto.com/kolumnit/aki-pyysing/onko-oikea-pakolaisonge…). Pokeritiedossa on myös kommenttiketju asiaan liittyen (http://www.pokeritieto.com/keskustelu/kolumnistit/onko-oikea-pakolaison…). Tämän skenaarion miettiminen on toki järkevää, mutta sen rinnastaminen joidenkin tahojen puolelta tämän hetkiseen turvapaikanhakijatulvaan on hieman erikoista.
Yleisemmällä tasolla on mielenkiintoista huomata Venäjän tuottavan öljyä markkinoille aikamoista tahtia (http://assets.bwbx.io/images/ioM9tPYqVIRc/v2/-1x-1.png). Ihan Venäjän ennätystahtia kun tarkkoja ollaan. Tämä on sikäli kiinnostavaa, koska talous on hyvin valtiojohtoista ja trendi on valtiojohtoisempaan suuntaan, tämä pseudokapitalismin ja korporatismin sekoitus tuskin allokoi resursseja tehokkaasti ja johtaa tasaisen epäsäännöllisesti talousshokkeihin resurssien epätehokkaan allokoitumisen johdosta, mitä sitten yritetään korjata valtion interventioilla lyhyen aikavälin shokkien torjunnan nimissä. Toisin sanoen, puututaan seurauksiin, mutta ei syihin, joten odotettavissa on kaikenlaisia erikoisia interventioita valtion taholta. Pitää muistaa, että valtion voimakkaissa interventioissa usein jokin toimiala/yritys ottaa takkiin aika voimakkaasti. Tämä on noidankehä, josta ulos murtautuminen on todella vaikeaa. Ainoa tapa on valtionjohtoisuuden vähentäminen ja deregulaatio, mutta sitten jäisi vielä jäljellä ongelma omaisuuden suojasta oikeusjärjestelmän suojaamana. Oikeusjärjestelmä riippumattomuus on perustellusti osoitettu puuttelliseksi useissa tapauksissa. Mitään näitä edistäviä reformeja ei siis tällä hetkellä ole nähtävissä.
Lähden ensi viikolla Moskovaan tarkistamaan tilanteen. Minulla on elokuusta lähtien ollut uusi passi johon on jo saatu muutama Ukrainan leima, joten olen varautunut maahantulokontrollissa Sheremetovan lentokentällä normaalia pidempään keskusteluun maahantulovirkailijan kanssa. Olen nimittäin kuullut viimeisen vuoden ajalta Venäjän rajavartijoiden olleen aikaisempaa kiinnostuneita kyselemään ulkomaalaisilta heidän matkusteluistaan. Viimeksi kun olin Venäjällä oli vaihtokurssi 40 paikkeilla, nyt saa jo hieman yli 80 ruplaa eurolla, toki inflaatiotakin on välissä ollut, mutta ostovoimani per kulutusyksikkö on noussut ihan kiitettävästi. The Economistin Big Mac indeksin perusteella rupla on voimakkaasti aliarvostettu (http://www.economist.com/news/finance-and-economics/21685489-big-curren…), tämä indeksi nyt ei varsinaisesti ole mikään osto- tai myyntisignaalien lähde, mutta mielenkiintoista pohdiskelua sen pohjalta saa vedettyä.
Venäjä on erikoinen maa, siellä on nyt sata vuotta onnistuttu ryyppämään taloudellinen potentiaali täysin päättömien poliittisten päätösten johdosta. Venäjä kuitenkin oli ennen ensimmäistä maailmansotaa isompi talous kuin Saksa (https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_regions_by_past_GDP_(PPP)#Europe_…). Nyt Venäjän ostovoimakorjattu bkt on melkein puolet Saksan vastaavasta (http://data.worldbank.org/indicator/NY.GDP.PCAP.PP.CD). Venäjän ongelmana on ollut voimakkaasti 1990-luvulta eteenpäin Dutch disease (https://en.wikipedia.org/wiki/Dutch_disease), joka onnistuttu välttämään Norjassa. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei Venäjälläkään täysin ole astuttu ansaan, vaan osa tuontitulosta on rahastoitu kansalliseen vakausrahastoon (https://en.wikipedia.org/wiki/Stabilization_Fund_of_the_Russian_Federat…). Rahastoa tosin on nyt käytetty tarkoitusten ulkopuolisiin tarkoituksiin ja on perusteltua syytä epäillä näin jatkuvan.
On kai turha jankuttaa Venäjän taloudellisesta ja geopoliittisesta merkityksestä Suomen talouteen, siitä saa lukea päivittäin. Se taas, etteivät suomalaiset poliitikot ymmärrä venäläisen kulttuurin piirteitä ja sen aiheuttamia vaatimuksia suomalaiselle talouselämälle, on minusta erittäin valitettavaa. Venäläisten kunnioitusta ja (huom!) sitä kautta hedelmällistä yhteistyötä ei saada samoilla keinoilla kuin ruotsalaisten kanssa toimiessa. Nikolai I jo sanoi "vihatkoon, kunhan pelkäävät", tämä asenne näkyy maassa edelleen. Venäläinen arvostaa ja kunnioittaa henkilöä, joka osaa ja uskaltaa pitää puoliansa, vaikka se olisikin hänen etujen vastaista. Ote kirjasta Kohtalon vuodet (s. 219, Max Jakobson) "Kun Suomen neuvottelijat helmikuussa 1948 kävivät Moskovassa, Stalin pysähtyi kenraali Heinrichsin kohdalla ja ihmetteli, miksi tämä oli siviilipuvussa; 'Olisi luullut, että olisitte ylpeä Suomen armeijan univormusta!'" Pohjoismaalainen stereotyyppisen käsityönopettajan habituksen omaava henkilö ei välttämättä ole tottunut tälläiseen toimintamalliin, eikä osaa sopeutua.
Moskova on muuten lähempänä Helsinkiä kuin Berliini (918km vs 1105km) . Veikkaisin, että suhdeluku suomalaisten keskuudessa, jotka ovat käyneet Berliinissä vs Moskovassa on 1:20. Tässä nyt ei ole mitään erikoista, ottaen huomioon viisumivaatimukset, kulttuuri- ja kielimuurit.
Suositeltavaa kevyttä lukemista viime vuosilta:
Bill Browder, Red Notice: How I Became Putin’s No 1 Enemy
Masha Gessen, The Man Without a Face: The Unlikely Rise of Vladimir Putin