Jeremy Siegelin Stocks for the long run luettu ja hyväksi havaittu. Yllättävän viihdyttävää ja helppoa luettavaa sisältö huomioon ottaen. Kirja on hyvä perustelu olla täällä, siis markkinoilla ja Sijoitustiedossa. Yksinkertaistettu juonen paljastus alkaa inflaatiokorjatusta 6.6 % pitkän ajan tuotosta ja päättyy osakkeisiin parhaana tapana kasvattaa varallisuuttaan, joka pätee yhtä hyvin nyt kuin kirjan ensi painoksen aikaan 1994.
Näiden välissä on perustelut väitteelle, sekä myös sille, miksi pitkällä ajalla osakkeet ovat bondeja parempi inflaatiosuoja ja siksi jopa vähäriskisempi. Mukana on hienoja klassikkoanekdootteja Peter Lynchiltä, Isaac Newtonilta, John M. Keynesiltä ja muilta.
Omaan elämääni vaikutti havainto, että koska käytän screenaukseen Gordonin kaavan elementtejä ja seuraan jo nyt silmämääräisesti EPSin ja osingon kehitystä rullaavan 5 vuoden periodilla, lisäsin poimintataulukkooni saman tien myös EPS ja osinkotrendin laskukaavan sekä Gordonin kaavan valitulla ostohinnalla ja osinkotrendillä odotetun tuoton suhteen ratkaistuna. Ei uutta tietoa, mutta yksi hinnan ja kasvun huomioiva rankinglista entisten lisäksi ja vähentää tuoton hinnan päässälaskua.
Yli sadan vuoden tilastoissa on tietenkin oikeutettu epäilys, että jospa tällä kertaa on toisin, ja juuri samaa Siegelkin pohtii mm. inflaation ja korkojen näkökulmasta, vaikka varoittaakin suurilla arvostustasoilla ostamisen ennustavan pienempiä tulevia tuottoja. Viimeisimpien isojen romahdusten vertaaminen edeltäjiinsä on tietenkin mielenkiintoista siltä osin kun on ollut itsekin mukana.
Teknistä analyysiä ei suoraan tuomita, mutta sen riskien evidenssi on vähän kevyenlainen olettaen treidaustavan varsin yksinkertaiseksi. Sijoituspsykologian puolelle menevä kappale on kerronnallinen esimerkkitarina. Kerran kokeilleen ja pettyneen tilitystä lukiessa voi samalla kuvitella vanhan jäärän, joka huonojen kokemustensa nojalla valistaa muita siitä kuinka osakkeet ovat rahamiesten ja spekulanttien hämärähommia, joilla ei "tavallinen ihminen" voi pärjätä.
Ainoa kohta, josta teki mieleni kontrata oli mielestäni tilaston tulkintavirhe, jonka siteeraan käännösvirheiden välttämiseksi:
"The average individual - whether a student, a trader, a driver, or anything else - believes he or she is better than average, which of course is statistically impossible".
Itse sanoisin päinvastoin, että mediaanin molemmin puolin on yhtä monta otannan jäsentä, mutta keskiarvo voi olla melkein missä kohdassa otantaa hyvänsä. Koululuokassa voidaan tehdä hämmentävä havainto, että vain yksi paikallaolevista on joukon keski-ikää vanhempi! Pörssisijoittamisessa saattaa tosin olla todennäköistä, että mediaani häviää keskiarvolle. Kun downside rajoittuu 100% tappioon ja upside on rajaton, pitkät hännät vetävät keskiarvon yli mediaanin. Paitsi jos häviäjiä on paljon. Olisi mielenkiintoista kysyä Siegeliltä, tarkoittiko hän keskiarvon ylittävää mediaania tilastotieteessä yleensä vai osakepoiminnassa erityisesti?
Suosittelen sekä osaajille että aloittelijoille ja ihan erityisesti niille, jotka eivät ole vielä aloittaneet, koska tämän kirjan lukeminen pakottaa aloittamaan.