Huono vuosi
Ei kehtaa elvistellä voittaneensa indeksin kun turpaan tuli, mutta vähemmän kuin sijoittajille keskimäärin.
Omien laskujeni mukaan OMXHGI -12.1%. Oma salkku -8.3% ja Rouvan -11.4%. Olennaisempaa on, että valinnat lienevät osuneet jotenkin järjellisiin ruutuihin, kun Rouvan salkun rullaava 10 vuoden tilasto on OMXHGI:n edellä ja omani tasoissa.
Passiivisten osakerahastojen sopivaa vertailuindeksiä jokaiselle markkinalle en jaksa edes lähteä arpomaan vaan läimäsen kaikki yhteen könttiin:
MSCI World -19.5%
Teknokraatti -8.8%
Rouva -6.4%
Hyvä vuosi
Hintojen ja arvostustasojen alentuessa saimme ostaa samaa tavaraa halvempaan hintaan. Lisäsin syksyn pulkkamäessä passiivisten rahastojen kk-eriin paksulla juustohöylällä +50% jokaiseen. Tili menee sileäksi joka kuukausi, eikä aina riitäkään, mutta tämä saa nyt olla voimassa toistaiseksi ainakin niin kauan kun osinkotililtä voi nostaa tarpeen mukaan ellei kk-palkka muuten riitä arkeen. Tavoitteena on osua pohjille, sen lähestymiseen ja sieltä ehkä joskus tapahtuvaan nousuun carpet bombing taktiikalla.
Suoria osakeostoja sain tehdyksi aiempia vuosia halvemmalla, mutta sitähän ei vielä tiedä olisiko kannattanut ostaa jo nyt vai ensi vuonna?
Mitä tein oikein / väärin?
Näistä koko salkun keskiarvoista ei tietenkään voi päätellä mitään säätöjä, vaikka ikiholdarille pitkän ajan keskiarvo kertookin jotain siitä holdaako hän oikeita lappuja. Mutta yksittäiset vuodet eivät osoita holdarin osaamista vaan viime vuonna vain markkina sattui flippaamaan siihen asentoon, jossa defensiivisten salkkujen kuuluukin säästyä isoimmilta tuhoilta.
Oksaharjulaisella osinkostrategialla jatketaan. Sen suhteen vuosi oli hyvä, kun suorien osakkeiden salkkujen euromääräinen osinkovirta nousi 25.2% ja 24.3%. Salkun kyky toimia inflaatiosuojana osinkoa nostaen on lupaavaa, koska palkasta lisäämiset ovat loppumassa eläkeiän lähestyessä. Tuota ei ole myöskään tehty pienen salkun kokoa muuttaen, koska salkut ovat kummallakin useamman vuosipalkan kokoisia eikä palkasta pysty enää tekemään mitään isoja lisäyksiä suhteessa salkun kokoon.
Fortumista luovuin liian myöhään, mikä maksoi parin prosenttiyksikön verran. En tajunnut Uniperin toimintamallin riskejä ajoissa. Sen jälkeen 51% lainanhoitokululla syrjivästi yhdelle omistajalle suunnattu osakeanti oli sen luokan puhallus, että sen Fortumin johdossa toteuttaneen rosvojoukon hallinnoitavaksi en anna lanttiakaan omaa rahaa. Tämä kettuuntuminen valtion yhtiöihin motivoi arvioimaan myös Rouvan Teliat uudelleen. Päätelmä oli, että jatkuva omaisuutta myyden kassasta maksettava yli 100% osingonjakosuhde on kestämätön eikä johdolla näytä olevan kykyä uudistaa yritystä, joten myös Tellut lähtivät kaikki kerralla.
Neljä vuotta sitten ekstrapoloin meistä vanhempana oman eläkesakkuni saavuttavan viimeisen tavoitteensa vasta kalkkiviivoilla, jos silloinkaan. En todellakaan toivonut koronan tai sodan kaltaista inhimillistä kärsimystä, mutta myönnän toivoneeni jotain talouden härdelliä, joka antaisi vielä yhden hyvän ostopaikan. Sen myös sain, koska minun salkkuni saavutti tavoitteensa hieman etuajassa kesällä 2021 kun siihenastinen eläkekertymäni ja vuosiosinkoni toivat laskennallisesti verojen jälkeen nettotuloa palkkani verran. Sen jälkeen sekä eläkekertymäni että euromääräinen osinkopottini ovat kasvaneet tasaisesti, joten pelivaraakin pitäisi jäädä työpäivien loppuessa marraskuussa.
