Olet täällä

Kuuskymppisen mietteitä maailman menosta.

23.8.2022, 01:11
#1
+27
Liittynyt:
30.3.2022, 21:41
Viestejä:
12

Tänne on aina kiva tulla kun porukka kannustaa toisiaan. Ja suurin osa tuntuu ajattelevan positiivisesti, että kyllä tämä tästä. Valitettavasti olen itse niin pessimisti että ajattelen maailman olevan niin hullulla tolalla että kyllä tässä on vielä joku iso traaginen katastrofi on tulossa. Useiden oman ikäisten kanssa jutellut ja kaikki ovat samaa mieltä. Luultavasti tämä onkin pitkälti ikäkysymys :D Nuorempana aina itsekin osasi ajatella positiivisesti. Olis mukava kuulla nuorempien ajatuksia, mihin positiivisuus pohjautuu - onko se ehkä joku ylempi voima mikä korjaa asiat paremmaksi. Tälläkin hetkellä otan vähän punkkua, millä olen - tietenkin huonoin seurauksin yrittänyt lääkitä ahdistustani ja masennustani :D Noh sinänsä tän ikäisenä, kun on kuitenkin saanut kokea jonkun verran, esim. kuolema ei pelota lainkaan. Mutta mitä jää jälkipolville. Ja jos tämän tyyppiset viestit ei sovellu tälle foorumille, modet saa poistaa vapaasti :) Olen yhden viestin kirjoittanut tänne vedonlyöntiammattilaisuudesta.

4
+1
0
-1
4
0
23.8.2022, 09:28
+1466
Liittynyt:
21.8.2017, 23:04
Viestejä:
1063

Olen pykälän nuorempi, mutta positiivisuus - pessimismi on persoonakysymys enemmän kuin ikäkysymys. Yritän itse olla realisti, mutta eihän asiat hyvältä näytä kun katson niitä insinöörin aivoillani. 

Sitten toisaalta.. ei se pessimistisessa kyynisyydessä rypeminen mitään auta. Realismia on se että moni asia on menossa päin seiniä, mutta pitää yrittää silti nauttia elämästä ja elää myös hetkessä. 

3
+1
0
-1
3
0
23.8.2022, 10:00
+258
Liittynyt:
18.11.2016, 12:14
Viestejä:
160

Mun muistaakseni tästä on tehty ihan tutkimustakin, että sijoittajien optimistisuus ja pessimistisyys ovat kohtalaisen vahvasti kytköksissä siihen, milloin he ovat ottaneet ensikosketuksensa sijoittamiseen tai markkinoihin ylipäänsä. En nyt löytänyt sitä nopealla googlauksella studya, mutta pähkinänkuoressa niin, että esimerkiksi henkilöt, jotka ovat aloittaneet sijoitusuransa karhumarkkinan aikoihin, ovat todennäköisemmin lifetime karhuja, ja sitten vaikkapa pari vuotta ennen teknokuplaa aloitelleet ovat todennäköisemmin bullish loppuelämänsä.

Tää tosin varmaankin pätee elämään ihan yleisesti, että omat kokemukset muovaavat maailmankatsomusta. Anyway, kun yleensä sanotaan, että vanhetessa kyynistyy ja muuttuu pessimistisemmäksi (koska negatiivisten kokemusten lukumäärä luonnollisesti kasvaa), niin mulla se on mennyt ihan toisin päin. Nuorempana olin skeptinen kaikesta ja lähtökohtaisesti ennustin itsekseni apokalyptisia tapahtumia sijoitusmarkkinoille. Sittemmin oma tulokulma on kääntynyt päin vastoin, mikä varmaan johtuu mm. tästä 10 vuoden bull runista, mikä on nyt ainakin hetkellisesti peruutuspeilissä.

No mitä mä yritän sitten sanoa? Sitä, että oon omasta mielestäni oppinut, ettei realismi poissulje optimismia. 

P.S. Mäkin juon punkkua - aika useinkin - mutta en siksi, että ahdistaa tai vituttaa. Vaan siksi, että se on kivaa ja mulla on kivaa. Tosin olen myös aika paljon nuorempi kuin OP.

2
+1
0
-1
2
0
23.8.2022, 12:37
+171
Liittynyt:
27.1.2020, 10:26
Viestejä:
148

Itse aloitin noin 2 viikkoa ennenkuin IT-kupla puhkesi. En ole silti ikinä suhtautunut pessimistisesti markkinoihin, varovaisesti kyllä. Eli ehkä tuo siltä osin ainakin minun kohdalla pätee, että en nyt ainakaan mitenkään ääri-bull ole. Laskukaudella aloittaneet, jos eivät ole heti luovuttaneet, saattavat olla hyviä kaivelemaan kaikenlaisia veivipaikkoja yms joilla voi yrittää pelastaa tilannetta. Ainakin tällainen tuntuma minulle jäi. Itse veikkaisin, että laskukaudella aloittaneet eivät ole kaikkein aktiivisimpia indeksisijoittajia. Tosin itsekin pidän sitä nykyään oikein toimivana (ja tylsänä) strategiana, jos yhdistää sen ajalliseen hajauttamiseen kuukausisäästäen. Rahapodit kuunneltu. :)

 

1
+1
0
-1
1
0
23.8.2022, 21:31
+27
Liittynyt:
30.3.2022, 21:41
Viestejä:
12

Mukava lukea kannustavia kommmentteja. Mutta mitä pitäisi tehdä tälle herkkyydelle ja empaattisuudelle. Samaahan tapahtuu ympäri maailmaa mitä esim. Ukrainassa. Pitäis varmaan mennä terapiaan tai jotain :D Muutaman kerran ollut sairaalassa ja katkolla alkoholin liikakäytön takia, eli ei mikään aloittelija siinäkään mielessä :D

0
+1
0
-1
0
0
24.8.2022, 10:34
+38
Liittynyt:
26.8.2014, 10:41
Viestejä:
48

Olen myös kuusikymppinen, ja näen monenlaisia mörköjä nykytilanteessa. Sijoittajana selkeä karhu, aivan liiallisesti.

Muistan pari vuosikymmentä sitten selailleeni tutkimusta, jonka loppupäätelmä oli (yksinkertaistaen), että pessimistit ovat realisteja. He näkevät maailman sellaisena kuin se on. Optimismissa toisaalta on sellainen erinomainen piirre, että se on evoluution näkökulmasta lajia säilyttävä ominaisuus. Optimisti ryhtyy helpommin toimeen ja tekee kaikenlaista hyödyllistä, vaikka tulokset eivät olisikaan niin hyviä kuin hän olettaa. Pessimisti jättää helpommin hommia tekemättä, mikä luultavasti oli haitallista luolamiehelle joka eli kädestä suuhun, ehkä nykyihmisellekin. 

 

 

2
+1
1
-1
2
1
24.8.2022, 12:42
+1466
Liittynyt:
21.8.2017, 23:04
Viestejä:
1063

Perusteeton optimismi on tosiaan saanut aikaan paljon asioita. Muutama matemaattinen "mahdoton" ongelmakin on ratkennut vahingossa, esim. tämä tarina Dantzigista on mainio: https://www.snopes.com/fact-check/the-unsolvable-math-problem/

En usko että kukaan ryhtyisi lisääntymäänkään jos tietäisi mitä kaikkea lasten kasvatus vaatii. Kyllähän se antaakin paljon, mutta jos mielessä olisi realistinen kuva siitä mitä kaikkea on edessä niin.. 

Sijoittamisessa perusteeton optimismi ei ole ehkä toivottava ominaisuus. 

6
+1
0
-1
6
0
25.8.2022, 02:38
+27
Liittynyt:
30.3.2022, 21:41
Viestejä:
12

Täällä on mukava avautua. Olen vedonlyönti voitoilla hommannut urheiluauton, asunnon arvoalueelta, matkustellut paljon. Seurustellut missi-luokan naisten kanssa. Huomatakseni että olen onnettomampi mitä 90- luvun alussa kun jäin työttömäksi laman seurauksena  :D

3
+1
0
-1
3
0
25.8.2022, 08:38
+807
Liittynyt:
31.3.2019, 16:16
Viestejä:
473

Olen varmaan perusluonteeltani optimisti, mutta silti uutisia seuraamalla tulee usein fiilis, että kaikki menee päin persettä ja mikä ihme tämän syvenevän kierteen voisi katkaista. Näissä ainakin itseäni auttaa, kun tietää taustalla olevia psykologisia vinoumia ja vähän historiaa. Ensinnäkin ei ole mikään salaisuus, että mediat uutisoivat todella negatiivisista asioista ja vielä hieman raflaavammin, koska heidän tarkoitus on kuitenkin kerätä lukijoita.

Sitten ihminen luonnostaan kokee oman aikakautensa käänteen tekevänä ja historiallisesti poikkeuksellisena, eli helposti ajattelee, että mennyt kulta-aika on päättymässä juuri omana elinaikana ja asiat menevät päin persettä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa ja on jo ihan tilastollinen mahdottomuus, koska poikkeuksellisia aikakausia voi olla vain harvoin, muuten ne eivät olisi poikkeuksellisia, joten suurin osa ihmisistä ei tule elämään aikana, joka olisi jotenkin poikkeuksellinen.

Sitten ihmiskunta on ennustanut kaikenlaisia katastrofeja koko ajan ja käytännössä aina ne menevät mönkään. Sen lisäksi on ollut nippu todella haastavia juttuja ihan oikeastikin, joista kuitenkin on kaikista selvitty ja yleensä vielä niin, että lopulta suuressa kuvassa juuri mitään ei edes tapahtunut. Eurooppa- ja länsimaakeskeisenä voisi nostaa vaikka melko läheisestä historiasta vaikkapa molemmat maailmansodat, muutaman pandemian, Kuuban ohjuskriisin ja tusinan muita. En epäile, etteikö aikalaisten silmin tuolloin näyttänyt, että se on maailmanloppu nyt tai vähintään nykymallisen sivilisaation ja elämäntavan. Eli historia osoittaa, että ihmiskunnan track record asioiden ennustamisessa on ollut aivan uskomattoman paska samaan aikaan, kun track record ongelmien ratkaisemisesta on ollut uskomattoman hyvä.

Nykyään, kun näyttää pahalta, niin koitan aina miettiä, että: "Näyttääkö tämä pahemmalta, kuin aikalaisista toinen maailmansota?" ja muistan, että inhimillisistä tragedioista ymv. huolimatta edes se ei tainnut riittää edes kunnolla romauttamaan pörssiä pitkäksi ajaksi. Hyvänä esimerkkinä toiminee koronapandemia, eli tilanne näytti ja oli aika paha, mutta sitten, kun paska oli jo housuissa, niin alkoi löytymään motivaatiota tekemään asioita. Tuossa vaiheessa kun motivoituneet, fiksut ja kykenevät ihmiset alkoivat ratkaisemaan käsillä olevaa ongelmaa jonkun aiemman projektin sijaan, niin asioita tapahtui nopeasti. Uskon, että samalla tavalla käy myös seuraavan kunnon kriisin seurauksena.

Hyvä kirja tähän liittyen on Hans Roslingin Faktojen maailma (Factfullness), jota suosittelen varsinkin kaikille pessimismiin taipuville. Sen lukemalla saa vähän referenssiä.

4
+1
0
-1
4
0