Vielä minuakin vanhempi polvi muisteli aikanaan, että osingonmaksussa oli takavuosikymmeninä yksi todella hyvä puoli: jotta voisit maksaa osinkoa, kassassa piti olla rahaa. Noihin aikoihin tilinpäätökset eivät usein sisältäneet likimainkaan sitä infoa, joka nykyisin sisältyy minimivaatimuksiin. Lisäksi esitetynkään tiedon oikeellisuuteen ei luovan kirjanpidon aikakaudella voinut luottaa. Jos firma kuitenkin kykeni maksamaan kunnon osinkoa vuodesta toiseen, megaluokan vedätyksen vaara oli merkittävästi pienempi.

Noihin aikoihin kotimaiset pääomamarkkinat olivat sangen ohuet, eikä ulkomaista luottoa Neuvostoliiton rajanaapuriin juurikaan liiennyt. Arvelen, että tämän vuoksi yhtiöt luultavasti mieluummin kitsastelivat osingon kanssa kuin luottivat kombinaatioon osingonmaksu ja sen perään pikainen osakeanti.

Kirjoituksesi on laadukas. Korjattakoon kuitenkin yksiköihin liittyvä epätarkkuus. Amerikkalaisten acre ei tarkoita aaria vaan reilun 0,4 hehtaarin maa-alaa. Viisi tonnia aarilta merkitsisi puolen miljoonan dollarin hehtaarihintaa. Se on varmasti mahdollinen laatuviinitilalla, mutta ei USAn keskilännen loputtoman tuntuisilla viljelysmailla. 

Oma mielenkiintonsa on silläkin, että Etelä-Suomen peltohehtaari saattaa hyvinkin maksaa 10 000 euroa, vaikka ilmaston puolesta alue painii aika lailla eri sarjassa.

Kysymys ehkä kertoo ymmärryksen puutteesta, mutta miksi Ålandsbanken (p/e 11, p/b 1,8) tuntuu täällä kiinnostavan monia,  Oma Säästöpankki (p/e 6, p/b 1,3) ei juuri ketään?

Kyllä muutama edeltäväkin Inderes-raportti oli hyvin positiivinen, mutta näyttää tosiaan siltä, että tuo tavoitehinta on se, joka vasta heilauttaa kurssia.

Yhtiöhän otti pahasti osumaa Venäjän viennin kuivuttua, mutta tilauskanta on jo saatu takaisin erittäin vahvalle mallille.

Jos jotain negatiivista yhtiöstä hakemalla hakisi, niin kuulopuheiden mukaan ovat tavattoman taitavia tekemään koneita, mutta intohimo suuntautuu sille puolelle, ei niinkään tulojen ja menojen erotuksen venyttämiseen. Vaan liikkuuhan niitä juttuja.

Puuilo 8,925
Raute 9,84
Oma Säästöpankki 21,25

Aki Pyysing wrote:

 Antti Herlin ei yritäkään saada Hesaria ruotuun....

Mietiskelin tuota Akin heittoa hesarin eilisen artikkelin valossa. Siinä todettiin, että eihän hallitus ole luvannutkaan pysäyttää valtiontalouden velkaantumista, ainoastaan pysäyttää velkasuhteen (valtionvelka/bkt) kasvun.

Entä miltä tämän tavoitteen saavuttaminen näyttää tuoreiden lukujen valossa? Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan bkt oli 267 miljardia euroa v. 2022. Tuorein lukema valtionvelasta 151 miljardia euroa. 

Valtio aikoo ottaa uutta velkaa 10 miljardia v. 2024, joten velan kasvu 6,7 % ensi vuonna. Aika paljon siis pitäisi bkt:n kasvaa ensi vuonna, ettei velkasuhde kasvaisi, kerrassaan 17,9 miljardin verran. Käykö näin ennusteiden valossa? Ei taida käydä. OP ennusti äskettäin bkt:n lievää laskua ensi vuodelle.

Valtiovarainministeriö tosin arvioi (hesarin mukaan), että se olisi kuitenkin mahdollista myöhemmin vaalikauden aikana. 

Kaavailtu velanotto vuodelle 2027 on 9,3 miljardia euroa. Aika komeaa bkt:n kasvuprosenttia velkasuhteen vakiinnuttaminen 2027 mennessä vaatii, jos lisävelkaantuminen on edelleen tuota luokkaa neljän vuoden kuluttuakin. 

Jostain syystä hesari jätti mainitsematta, ettei hallituksella ole numeroiden valossa aikomustakaan pysäyttää velkasuhteen kasvua ainakaan ensi vuonna, tuskin koko vaalikaudellakaan. Aika kesyä journalismia. Eniten tosin ihmettelen sitä, jos vvm on tavanomaisesta pessimismistään poiketen päätynyt noinkin optimistiseen lauselmaan.

Mielenkiintoinen yhtiökokous. Nalle Wahlroosin 15 vuoden jakso hpj:nä päätyi. Lähtiäisiksi Nalle väitti Olkiluoto 3:n osoittautuvan loistavaksi investoinniksi, pikku viiveistä huolimatta, sen verran halvalla se ostettiin. Itse vähän vielä epäilen, toimiiko se koskaan kunnolla, mutta aika näyttää.

Kaksikko Wahlroos-Pesonen ei ole pahemmin kartonkiin betsannut, vaikka se onkin ollut muodikasta nettikaupan laajentuessa. Ehkä markkinankin usko on alkanut horjahdella: 

UPM: p/e 10 p/b 1.3

Stora p/e 10 p/b 0.7

Metsä B p/e 9 p/b 1.1

Pesosen katsaus oli myös toiveikas. Uruguayn tehtailla sellutonnin tuotantokustannus 280 usd, huonossa suhdanteessa hinta 500 usd ja hyvässä >1000 usd. Energian tuottonäkymät tietysti hyvät jos uusi mylly jauhaa. Öljytuotteita korvaavat puupohjaiset materiaalit ovat ajan hermolla, eikä biopolttoaineiden kysyntä tästä ainakaan vähene (lentoliikenne!).

Nallen kauden alussa 2008 paperintuotanto, ja toden sanoakseni koko metsäteollisuus, oli jo todettu auringonlaskun alaksi. Viime vuonna paperidivisioonan vertailukelpoinen liikevoitto oli 600 milj. e. Erikoispaperit eivät tässä mukana,

2008-2023 upm:n osakkeen tuotto +600%. Aika lailla sama kuin S&P500:n. Helsingin pörssin tuotto samalla jaksolla +200%, mikä vuorostaan aika lailla sama kuin euro-osakkeiden ylipäätään.

Auringonlasku on päässyt venähtämään.

Alfil kirjoitti:

"Hieman" on laitettu mutkia suoriksi näissä kommenteissa. Puurakentamisen etu ei varsinaisesti ole hiilen sitominen, parhaitenhan tuo puu sitoisi hiiltä metsässä kasvamassa.

Kirjoitin omassa kommentissani huolimattomasti hiilen sitomisesta. Puurakentamisen etu ei kuitenkaan ole hiilen sitominen vaan puuaineeseen jo sidotun hiilen varastointi. 

On totta, että puu sitoo hiiltä vain jos se jätetään metsään. Kansallisen hiilitaseen näkökulmasta on kuitenkin yhdentekevää, mihin puuyksilöön hiili metsässä sitoutuu. Oleellista on, kuinka paljon metsään sitoutuu hiiltä pinta-alayksikköä kohden. Tälle  toimii hyvänä proksina runkopuun kasvu (kuutiometriä hehtaaria kohden vuodessa). 

Hirsirakentamiseen käytettävät tukkipuut kasvavat varttuneessa metsässä, jonka hehtaarikohtainen kasvu on jo alentunut merkittävästi siitä, mitä nuoren metsän kasvu voi nopeimmillaan olla. Jos jätämme sen edelleen hakkaamatta, kasvu heikkenee jatkuvasti, kunnes saavutetaan tilanne, jossa vanhoja puita kuolee ja lahoaa (vapauttaen hiiltä) saman verran kuin elävät puut kasvavat. Jos sen sijaan isoja tukkipuita hakataan, ja niiden varastoima hiili sijoitetaan pitkäikäiseen hirsirakennukseen, metsään jääneiden pienempien puiden kasvu kiihtyy. Näin siksi, että niiden käytettävissä on enemmän valoa, vettä ja maaperän ravinteita. Metsä siis kasvaa edelleen, paljon enemmän kuin jos se olisi jätetty hakkaamatta. Aiemmin sidottu hiili on varastoitu pitkiksi ajoiksi muualle. Se ei vapaudu nopeasti, kuten tapahtuisi, jos puu poltettaisiin tai keitettäisiin selluksi.  Tämä on hirsirakentamisen anti hiilitaseen näkökulmasta.

(Teksti kuvaa tilannetta eri-ikäisrakenteisen metsän tapauksessa. Jos vanha metsä avohakataan, se ei paljoa kasva 10-15 vuoteen avohakkuun jälkeen.  Sitten on kuitenkin vuorossa erittäin nopean kasvun vaihe, jossa alkuvaiheen vähäinen kasvu - ja hiilensidonta - kompensoituvat.)

Jos haluaa konkreettista evidenssiä hiilensidonnasta, voisi myös kohtuukustannuksin hankkia pihalleen katetun halkopinon, jossa on sama määrä puuta kuin hirsitalon rakenteisiin menee. Lisähyötynä se, että jos lämmitysenergian saanti estyisi jonkin kriisin takia, halot pitäisivät talon lämpimänä pitkään. Tosin energian varastointi isännän keskivartalon seutuville vaarantuisi vähäksi aikaa.

Evoluutiobiologi Richard Dawkins esitti kirjassaan Selfish gene kiinnostavan tulkinnan miesten ja naisten eroista. Ulkomuistista lainaten primitiivisissä yhteisöissä (joiden peruja geenirakenne paljolti on) miehen geenit pysyivät tehokkaammin hengissä, jos hän jatkoi sukua mahdollisimman usean naisen kanssa, eikä käyttänyt resursseja jälkikasvun hengissäpysymisen varmistamiseen. Näin siksi, että yläraja jälkeläisten määrälle oli periaatteessa hyvinkin iso ja aina osa pysyi hengissä lisääntymisikään asti. Naisella sen sijaan jälkeläisiä ei voinut olla määräänsä enempää, joten heistä huolehtiminen oli paras strategia geenien elinvoimaisuuden kannalta. Näin miespopulaatio kehittyi eri suuntaan kuin naiset. En tiedä, miten nykytiedr suhtautuu Dawkinsin teesiin. Loogiselta se maallikosta tuntuu. Hän myös painotti, että moraalikysymyksillä ei ole tekemistä evoluution kanssa. Geenit joko säilyvät tai sitten eivät, siinä kaikki.