Aki Pyysing wrote:
Antti Herlin ei yritäkään saada Hesaria ruotuun....
Mietiskelin tuota Akin heittoa hesarin eilisen artikkelin valossa. Siinä todettiin, että eihän hallitus ole luvannutkaan pysäyttää valtiontalouden velkaantumista, ainoastaan pysäyttää velkasuhteen (valtionvelka/bkt) kasvun.
Entä miltä tämän tavoitteen saavuttaminen näyttää tuoreiden lukujen valossa? Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan bkt oli 267 miljardia euroa v. 2022. Tuorein lukema valtionvelasta 151 miljardia euroa.
Valtio aikoo ottaa uutta velkaa 10 miljardia v. 2024, joten velan kasvu 6,7 % ensi vuonna. Aika paljon siis pitäisi bkt:n kasvaa ensi vuonna, ettei velkasuhde kasvaisi, kerrassaan 17,9 miljardin verran. Käykö näin ennusteiden valossa? Ei taida käydä. OP ennusti äskettäin bkt:n lievää laskua ensi vuodelle.
Valtiovarainministeriö tosin arvioi (hesarin mukaan), että se olisi kuitenkin mahdollista myöhemmin vaalikauden aikana.
Kaavailtu velanotto vuodelle 2027 on 9,3 miljardia euroa. Aika komeaa bkt:n kasvuprosenttia velkasuhteen vakiinnuttaminen 2027 mennessä vaatii, jos lisävelkaantuminen on edelleen tuota luokkaa neljän vuoden kuluttuakin.
Jostain syystä hesari jätti mainitsematta, ettei hallituksella ole numeroiden valossa aikomustakaan pysäyttää velkasuhteen kasvua ainakaan ensi vuonna, tuskin koko vaalikaudellakaan. Aika kesyä journalismia. Eniten tosin ihmettelen sitä, jos vvm on tavanomaisesta pessimismistään poiketen päätynyt noinkin optimistiseen lauselmaan.
Mielenkiintoinen yhtiökokous. Nalle Wahlroosin 15 vuoden jakso hpj:nä päätyi. Lähtiäisiksi Nalle väitti Olkiluoto 3:n osoittautuvan loistavaksi investoinniksi, pikku viiveistä huolimatta, sen verran halvalla se ostettiin. Itse vähän vielä epäilen, toimiiko se koskaan kunnolla, mutta aika näyttää.
Kaksikko Wahlroos-Pesonen ei ole pahemmin kartonkiin betsannut, vaikka se onkin ollut muodikasta nettikaupan laajentuessa. Ehkä markkinankin usko on alkanut horjahdella:
UPM: p/e 10 p/b 1.3
Stora p/e 10 p/b 0.7
Metsä B p/e 9 p/b 1.1
Pesosen katsaus oli myös toiveikas. Uruguayn tehtailla sellutonnin tuotantokustannus 280 usd, huonossa suhdanteessa hinta 500 usd ja hyvässä >1000 usd. Energian tuottonäkymät tietysti hyvät jos uusi mylly jauhaa. Öljytuotteita korvaavat puupohjaiset materiaalit ovat ajan hermolla, eikä biopolttoaineiden kysyntä tästä ainakaan vähene (lentoliikenne!).
Nallen kauden alussa 2008 paperintuotanto, ja toden sanoakseni koko metsäteollisuus, oli jo todettu auringonlaskun alaksi. Viime vuonna paperidivisioonan vertailukelpoinen liikevoitto oli 600 milj. e. Erikoispaperit eivät tässä mukana,
2008-2023 upm:n osakkeen tuotto +600%. Aika lailla sama kuin S&P500:n. Helsingin pörssin tuotto samalla jaksolla +200%, mikä vuorostaan aika lailla sama kuin euro-osakkeiden ylipäätään.
Auringonlasku on päässyt venähtämään.
"Hieman" on laitettu mutkia suoriksi näissä kommenteissa. Puurakentamisen etu ei varsinaisesti ole hiilen sitominen, parhaitenhan tuo puu sitoisi hiiltä metsässä kasvamassa.
Kirjoitin omassa kommentissani huolimattomasti hiilen sitomisesta. Puurakentamisen etu ei kuitenkaan ole hiilen sitominen vaan puuaineeseen jo sidotun hiilen varastointi.
On totta, että puu sitoo hiiltä vain jos se jätetään metsään. Kansallisen hiilitaseen näkökulmasta on kuitenkin yhdentekevää, mihin puuyksilöön hiili metsässä sitoutuu. Oleellista on, kuinka paljon metsään sitoutuu hiiltä pinta-alayksikköä kohden. Tälle toimii hyvänä proksina runkopuun kasvu (kuutiometriä hehtaaria kohden vuodessa).
Hirsirakentamiseen käytettävät tukkipuut kasvavat varttuneessa metsässä, jonka hehtaarikohtainen kasvu on jo alentunut merkittävästi siitä, mitä nuoren metsän kasvu voi nopeimmillaan olla. Jos jätämme sen edelleen hakkaamatta, kasvu heikkenee jatkuvasti, kunnes saavutetaan tilanne, jossa vanhoja puita kuolee ja lahoaa (vapauttaen hiiltä) saman verran kuin elävät puut kasvavat. Jos sen sijaan isoja tukkipuita hakataan, ja niiden varastoima hiili sijoitetaan pitkäikäiseen hirsirakennukseen, metsään jääneiden pienempien puiden kasvu kiihtyy. Näin siksi, että niiden käytettävissä on enemmän valoa, vettä ja maaperän ravinteita. Metsä siis kasvaa edelleen, paljon enemmän kuin jos se olisi jätetty hakkaamatta. Aiemmin sidottu hiili on varastoitu pitkiksi ajoiksi muualle. Se ei vapaudu nopeasti, kuten tapahtuisi, jos puu poltettaisiin tai keitettäisiin selluksi. Tämä on hirsirakentamisen anti hiilitaseen näkökulmasta.
(Teksti kuvaa tilannetta eri-ikäisrakenteisen metsän tapauksessa. Jos vanha metsä avohakataan, se ei paljoa kasva 10-15 vuoteen avohakkuun jälkeen. Sitten on kuitenkin vuorossa erittäin nopean kasvun vaihe, jossa alkuvaiheen vähäinen kasvu - ja hiilensidonta - kompensoituvat.)
Jos haluaa konkreettista evidenssiä hiilensidonnasta, voisi myös kohtuukustannuksin hankkia pihalleen katetun halkopinon, jossa on sama määrä puuta kuin hirsitalon rakenteisiin menee. Lisähyötynä se, että jos lämmitysenergian saanti estyisi jonkin kriisin takia, halot pitäisivät talon lämpimänä pitkään. Tosin energian varastointi isännän keskivartalon seutuville vaarantuisi vähäksi aikaa.
Evoluutiobiologi Richard Dawkins esitti kirjassaan Selfish gene kiinnostavan tulkinnan miesten ja naisten eroista. Ulkomuistista lainaten primitiivisissä yhteisöissä (joiden peruja geenirakenne paljolti on) miehen geenit pysyivät tehokkaammin hengissä, jos hän jatkoi sukua mahdollisimman usean naisen kanssa, eikä käyttänyt resursseja jälkikasvun hengissäpysymisen varmistamiseen. Näin siksi, että yläraja jälkeläisten määrälle oli periaatteessa hyvinkin iso ja aina osa pysyi hengissä lisääntymisikään asti. Naisella sen sijaan jälkeläisiä ei voinut olla määräänsä enempää, joten heistä huolehtiminen oli paras strategia geenien elinvoimaisuuden kannalta. Näin miespopulaatio kehittyi eri suuntaan kuin naiset. En tiedä, miten nykytiedr suhtautuu Dawkinsin teesiin. Loogiselta se maallikosta tuntuu. Hän myös painotti, että moraalikysymyksillä ei ole tekemistä evoluution kanssa. Geenit joko säilyvät tai sitten eivät, siinä kaikki.
Toimiva osaratkaisu sähkön tuottamiseen on selluntehtaiden uusiminen ja niiden kapasiteetin lisääminen. Ensi vuonna Kemiin valmistuva ”biotuotetehdas” tuottaa Metsä groupin oman arvion mukaan 2.5 % Suomen sähköntuotannosta. Kyse ei ole nimellistehosta, ja tehdas toimii myös pakkasjaksoilla, jolloin tuulta ei ole, ja aurinkokin käväisee kovin matalalla horisontin yllä. Tehtaiden uusiminen on merkittävää siksi, että vanhat myllyt tuottavat sähköä kehnosti nykytekniikkaan verrattuna.
Sellumarkkinan pitkän tähtäimen ennusteet ovat lupaavia, ja investointi-intoa on yhtiöiltä löytynyt. Puutakin olisi, mutta ongelmana on EU-sääntely, eli hiilensidontatavoitteet ja biodiversiteetin suojelu. Kumpikaan ei onnistu Välimeren maissa, joissa metsät on tuhottu aika päiviä sitten, joten pohjoisiin metsiin on katse käännettävä. Valoisana puolena ovat itänaapurin valtavat metsävarat. Ukrainan sota ei kestä ikuisesti, ja Putinin seuraajat varmaan taas myyvät puuta entiseen malliin. Itänaapurin puut eivät lisäksi sisällä hiiltä, ilmastopaneelin laskelmien mukaan siis, joten niiden käyttö ei tuota hiilidioksidiakaan, eikä siis rasita Suomen kansallista hiilitasetta.
Bingo53:n graafissa puuperäisen energian määrää kuvaava tolppa on sangen korkea. Valittavasti sekin saattaa madaltua.
Suomeen on tuotu paljon puuta Venäjältä, vaan ei enää, sillä Putin ei myy, eikä ostaminenkaan olisi sallittua.
Omia metsiä olisi, mutta niiden hyödyntämiseen liittyy kolme ongelmaa:
Suomelle, kuten muillekin EU-maille, on asetettu tavoitetaso metsien hiilensidonnalle. Siitä on jääty pahasti, teollisuuden lisättyä kotimaasta peräisin olevan puun käyttöä. Tästä selvitään päästöoikeuksia ostamalla, mutta se on kallista.
Meneillään oleva kansainvälinen biodiversiteettikokous kaavailee 30 %:n suojelutavoitetta maa-alueille. Muut maat tuskin kovin paljoa tekevät, mutta Suomen nykyhallitus on ottanut edelläkävijän roolin hiilineutraaliuden saavuttamisessa. Miksi ei siis myös biodiversiteettihommissakin.
Lisäksi puuperäinen energia on tunnetusti punainen vaste EUn komissiolle.
Öljy, kaasu, turve ja kivihiili ovat poissa muodista. Suomen aikaisemmat ydinvoimalat ovat vanhenemassa, ja uusi ei toimi uutenakaan. Mitä meille jää, jos puunkäyttöäkin vaikeutetaan. Tuulivoimalla siis tuotettiin 2 % kokonaiskulutuksesta v. 2020, sitäkö siis lisää tarvittavassa määrin?
Yhdessä suhteessa Suomi saattaa ollakin erityisen houkutteleva asuinmaa. Ehkä haluat ostaa talon järven rannalta, pitää omaa venettä laiturissa talon edustalla ja veneillä maisemia katsella, välillä asumattomaan saareen rantautuen, hiljaisuudesta nauttien? Saattaa onnistuakin joissakin maissa, mutta harvemmin hinnalla, joka on ylemmän keskiluokan ulottuvilla. Ehkä Norjassa ja Kanadassa? Varmaan on muitakin maita, joissa tosin ylempi keskiluokka saattaa elää oloissa, jotka eivät huippuosaajia houkuttele.
En myöskään ole sahatavara-alan tuntija, mutta muutama näkökulma.
Toisin kuin muussa metsäteollisuudessa, Venäjä oli erittäin merkittävä sahatavaran viejä, joten markkinoilla on tilaa lähivuosina, vaikka vähän sahatavaran käyttö laskisikin. Tuskin Venäjän sulkeminen pois länsimarkkinoilta kuitenkaan loputtomiin kestää.
Kotimaan puumarkkinat ovat kiristyneet käytön lisäännyttyä ja tuonnin romahduksen myötä. Tukkipuuta ei sinänsä juuri tuotu ennen Ukrainan sotaakaan, mutta sellukattilaan saattaa päätyä tukkipuutakin. Jos ei muuten, niin siksi että prosessin pysäyttäminen maksaa tuhottomasti. Raaka-aineen hinnannousu on ilmeisenä uhkana, kun puun tuonti Venäjältä tuskin kuitenkaan elpyy ihan vuodessa tai kahdessakaan.
Suomen hiilinielujen kutistuminen ja EUn ennallistamisasetukseen liittyvät suojelupaineet aiheuttavat epävarmuutta. Jos kävisi niin, että hakkuumäärien rajoittamisessa ryhdyttäisiin runsaan höpisemisen lisäksi käytännön toimiin (mitä en oikein usko), ala olisi todella vaikeuksissa.
Pari vuosikymmentä sitten oli tapana ihmetellä sahateollisuutta, joka näytti investoivan koko käyttökatteensa silloin kun sitä oli. Melko usein ei ollut. Varsin reippaasti on viime vuosinakin investoitu. Muuttuneeseen tilanteeseen sisältyy sekä uhkia että mahdollisuuksia.
"... mahdollistaa kasvun ...", "...tuo tarvittavaa lisäkapasiteettia...."
vs.
"Vuonna 2021 noin 80 % Nokian renkaiden henkilöautonrenkaista valmistettiin Venäjällä."
https://www.nokianrenkaat.fi/yritys/uutinen/nokian-renkaiden-paivitys-u…
En ole opiskellut tiedotusta enkä filosofiaa, joten en tiedä missä kulkee kaunistelun ja totuudesta poikkeamisen raja. Mietin kuitenkin, onko todella yhtiölle eduksi puhua tiedotteessa kasvusta ja lisäkapasiteetista, kun lienee ilmeistä, että menee vuosikausia, ennenkuin tuotantokapasiteetti on edes edeltävän vuoden tasolla.
Sinänsä voi vain harmitella, että muuten erinomaisen hyvin hoidettu kotimainen yhtiö otti valtavan maariskin, joka kostautui karusti.
