Olet täällä

Energia - 15.12.2022 08.56

Toimiva osaratkaisu sähkön tuottamiseen on selluntehtaiden uusiminen ja niiden kapasiteetin lisääminen. Ensi vuonna Kemiin valmistuva ”biotuotetehdas” tuottaa Metsä groupin oman arvion mukaan 2.5 % Suomen sähköntuotannosta. Kyse ei ole nimellistehosta, ja tehdas toimii myös pakkasjaksoilla, jolloin tuulta ei ole, ja aurinkokin käväisee kovin matalalla horisontin yllä. Tehtaiden uusiminen on merkittävää siksi, että vanhat myllyt tuottavat sähköä kehnosti nykytekniikkaan verrattuna.

Sellumarkkinan pitkän tähtäimen ennusteet ovat lupaavia, ja investointi-intoa on yhtiöiltä löytynyt. Puutakin olisi, mutta ongelmana on EU-sääntely, eli hiilensidontatavoitteet ja biodiversiteetin suojelu. Kumpikaan ei onnistu Välimeren maissa, joissa metsät on tuhottu aika päiviä sitten, joten pohjoisiin metsiin on katse käännettävä. Valoisana puolena ovat itänaapurin valtavat metsävarat. Ukrainan sota ei kestä ikuisesti, ja Putinin seuraajat varmaan taas myyvät puuta entiseen malliin. Itänaapurin puut eivät lisäksi sisällä hiiltä, ilmastopaneelin laskelmien mukaan siis, joten niiden käyttö ei tuota hiilidioksidiakaan, eikä siis rasita Suomen kansallista hiilitasetta.

Näytä koko viesti
Energia - 13.12.2022 08.10

Bingo53:n graafissa puuperäisen energian määrää kuvaava tolppa on sangen korkea. Valittavasti sekin saattaa madaltua.

Suomeen on tuotu paljon puuta Venäjältä, vaan ei enää, sillä Putin ei myy, eikä ostaminenkaan olisi sallittua.

Omia metsiä olisi, mutta niiden hyödyntämiseen liittyy kolme ongelmaa:

Suomelle, kuten muillekin EU-maille, on asetettu tavoitetaso metsien hiilensidonnalle. Siitä on jääty pahasti, teollisuuden lisättyä kotimaasta peräisin olevan puun käyttöä. Tästä selvitään päästöoikeuksia ostamalla, mutta se on kallista.

Meneillään oleva kansainvälinen biodiversiteettikokous kaavailee 30 %:n suojelutavoitetta maa-alueille. Muut maat tuskin kovin paljoa tekevät, mutta Suomen nykyhallitus on ottanut edelläkävijän roolin hiilineutraaliuden saavuttamisessa. Miksi ei siis myös biodiversiteettihommissakin.

Lisäksi puuperäinen energia on tunnetusti punainen vaste EUn komissiolle. 

Öljy, kaasu, turve ja kivihiili ovat poissa muodista. Suomen aikaisemmat ydinvoimalat ovat vanhenemassa, ja uusi ei toimi uutenakaan. Mitä meille jää, jos puunkäyttöäkin vaikeutetaan. Tuulivoimalla siis tuotettiin 2 % kokonaiskulutuksesta v. 2020, sitäkö siis lisää tarvittavassa määrin?

 

 

 

Näytä koko viesti
Päivän politiikka - 25.11.2022 04.11

Yhdessä suhteessa Suomi saattaa ollakin erityisen houkutteleva asuinmaa. Ehkä haluat ostaa talon järven rannalta, pitää omaa venettä laiturissa talon edustalla ja veneillä maisemia katsella, välillä asumattomaan saareen rantautuen, hiljaisuudesta nauttien? Saattaa onnistuakin joissakin maissa, mutta harvemmin hinnalla, joka on ylemmän keskiluokan ulottuvilla. Ehkä Norjassa ja Kanadassa? Varmaan on muitakin maita, joissa tosin ylempi keskiluokka saattaa elää oloissa, jotka eivät huippuosaajia houkuttele. 

 

 

 

 

Näytä koko viesti
Koskisen - 14.11.2022 09.47

En myöskään ole sahatavara-alan tuntija, mutta muutama näkökulma.

Toisin kuin muussa metsäteollisuudessa, Venäjä oli erittäin merkittävä sahatavaran viejä, joten markkinoilla on tilaa lähivuosina, vaikka vähän sahatavaran käyttö laskisikin. Tuskin Venäjän sulkeminen pois länsimarkkinoilta kuitenkaan loputtomiin kestää.

Kotimaan puumarkkinat ovat kiristyneet käytön lisäännyttyä ja tuonnin romahduksen myötä. Tukkipuuta ei sinänsä juuri tuotu ennen Ukrainan sotaakaan, mutta sellukattilaan saattaa päätyä tukkipuutakin. Jos ei muuten, niin siksi että prosessin pysäyttäminen maksaa tuhottomasti. Raaka-aineen hinnannousu on ilmeisenä uhkana, kun puun tuonti Venäjältä tuskin kuitenkaan elpyy ihan vuodessa tai kahdessakaan. 

Suomen hiilinielujen kutistuminen ja EUn ennallistamisasetukseen liittyvät suojelupaineet aiheuttavat epävarmuutta. Jos kävisi niin, että hakkuumäärien rajoittamisessa ryhdyttäisiin runsaan höpisemisen lisäksi käytännön toimiin (mitä en oikein usko), ala olisi todella vaikeuksissa.

Pari vuosikymmentä sitten oli tapana ihmetellä sahateollisuutta, joka näytti investoivan koko käyttökatteensa silloin kun sitä oli. Melko usein ei ollut. Varsin reippaasti on viime vuosinakin investoitu. Muuttuneeseen tilanteeseen sisältyy sekä uhkia että mahdollisuuksia.

Näytä koko viesti
Nokian Renkaat - 1.11.2022 12.17

"... mahdollistaa kasvun ...", "...tuo tarvittavaa lisäkapasiteettia...." 

vs.

"Vuonna 2021 noin 80 % Nokian renkaiden henkilöautonrenkaista valmistettiin Venäjällä."

https://www.nokianrenkaat.fi/yritys/uutinen/nokian-renkaiden-paivitys-uk...

 

En ole opiskellut tiedotusta enkä filosofiaa, joten en tiedä missä kulkee kaunistelun ja totuudesta poikkeamisen raja. Mietin kuitenkin, onko todella yhtiölle eduksi puhua tiedotteessa kasvusta ja lisäkapasiteetista, kun lienee ilmeistä, että menee vuosikausia, ennenkuin tuotantokapasiteetti on edes edeltävän vuoden tasolla. 

Sinänsä voi vain harmitella, että muuten erinomaisen hyvin hoidettu kotimainen yhtiö otti valtavan maariskin, joka kostautui karusti. 

Näytä koko viesti
Uusiutuva energia - 19.9.2022 03.18

Erinomainen puheenvuoro tosiaan. Anttonen hahmottaa kokonaisuuden tavalla, johon ei julkisuudessa usein törmää. Jos tuulivoiman osuus Suomen energiatuotannosta oli 2,8 % Q4/2021, pitäisi olla selvää, ettei sen tuplaaminenkaan - joka vie vuosia - ole nopea tie onnelaan, toisin kuin on muotia väittää. 

Ydinvoiman mainitsemista minäkin kaipailin. Ydinvoimasta luopuminen Saksassa oli jälkitarkastelussa valtava virhe, mutta kuinka vaikeaa oli päätöstä tehtäessä hahmottaa mahdollisuus joutua kiristyksen kohteeksi? 

EU-parlamentti puolestaan virittelee uutta miinaa "rajaamalla puun laskemista uusiutuvaksi energiaksi":

https://yle.fi/uutiset/3-12625042

Alaa tuntemattomille: Nuorehkon metsän harventaminen (kohtuudessa pysyen) ei vähennä sen kasvua mainittavasti. Suomessa on miljoonia hehtareita, jotka uhkaavat pusikoitua, muuttua ylitiheiksi, jolloin puiden latvukset jäävät pienikokoisiksi, ja yksittäisten puiden kehitys on erittäin hidasta. Harventamalla, jättämällä parhaille puuyksilöille lisää kasvutilaa, saataisiin valtavat määrät bioenergiaa ja samalla ohjattua metsien kehitystä toivottuun suuntaan. Ongelmana ovat kyllä kalliit korjuukustannukset, mikä on vähentänyt kiinnostusta. Nyt EU haluaa vähentää sitä lisää.

Toki EU rajaa uusiutuvan energian puolelle mm. Keski-Euroopan valtavilta metsätuhoalueilta korjattavan puun. Jos metsät jäävät hoitamatta, toki tuhoja saadaan Suomeenkin, ja lahopuuta kaupan päälle. Komission mielestä hyvä diili, vaikka samalla menetetään energiamuoto, joka ihan vaan luonnontieteen valossa on uusiutuva. Viime vuosina puuenergian osuus energiankäytöstä Suomessa on ollut vajaat 30 %, joten kai kai se joutaa mennäkin.

Näytä koko viesti
Fortum - 7.9.2022 10.04

<poistettu>

Näytä koko viesti
Eläköityneen optiospekulantin portfoliosijoitukset - 29.8.2022 12.36

En ainakaan itse ajattele, että tietäisin paremmin, minkä ikäisenä metsä kannattaa uudistaa. Tuon kiertoaikamallin osalta on kuitenkin mielestäni realismia todeta, että mallin lähtöoletukset ovat pitkällemeneviä, ja että melko vähäinenkin muutos lähtöoletuksiin vaikuttaa lopputulokseen todella paljon. Ehkä joidenkin ongelmien kohdalla paraskin malli voi olla niin huono, ettei lopputuloksella ole mainittavaa arvoa? Toki ongelman formulointi mallin muotoon voi selkiyttää omaa ajattelua.  

Näytä koko viesti
Eläköityneen optiospekulantin portfoliosijoitukset - 29.8.2022 11.24

Oma uskoni ekonomisteihin on hiukkasen horjunut oman kiinnostukseni kohteesta eli metsäalalta peräisin olevien havaintojen pohjalta.

Klassinen metsäekonomistien ongelma on kiertoaika: kuinka vanhaksi tasaikäistä metsää kannattaa kasvattaa (ennen avohakkuuta).

Ekonomistien ratkaisu on (mutkia oikoen): Okei, me tiedämme, paljonko tukkipuu maksaa e/kuutiometri, ja samoin kuitupuun hinnan. Voimme malleilla ennustaa, montako mottia metsä tuottaa vuonna x avohakkuun jälkeen. Samoin tunnemme eri metsänhoitotöiden vaikutukset metsikön kasvuun ja niiden kustannukset (e/ha).

Siispä optimoimme: diskonttaamme tulevia hakkuutuloja ja metsänhoidon kustannuksia nykyhetkeen käyttäen ennalta valittua korkokantaa y. Tarkastelujakso on nykyhetkestä ikuisuuteen. Oletuksena siis, että hinnat, kustannukset ja käytännössä ihan kaikki pysyy ennallaan vuosisatojen ja -tuhansien ajan.

Tuloksena on, että metsänomistajan nettotulot maksimoituvat, jos metsää kasvatetaan z vuotta, avohakataan ja istutetaan ja kasvatetaan jälleen z vuotta, jne.

Ongelmana on, kuten käsittääkseni ekonomistien laskelmissa laajemminkin, oletusten realistisuus.

Voinee käydä niinkin, että vuoden, kenties kymmenen, sadan tai tuhannenkin vuoden päästä tukki- ja kuitupuun hintasuhde on muuttunut? Ehkä tuhannen vuoden kuluttua kuluttua puukauppaa ei ollenkaan tehdä tukki- ja kuitupuujaotteluun pohjautuen? Ehkä puun kysyntä on sangen vähäistä Suomen nykyisellä paikalla sijaitsevassa valtiossa vuonna 3022, jonka pinta-alaa ilmastonmuutos on sitäpaitsi merien pinnan nousun myötä pienentänyt? Ehkä metsänhoidon kulurakenne on muuttunut? Ehkä metsiä ei tulevaisuudessa kasvateta tasaikäisinä?  Ehkä valitsemamme korkokanta ei kuvaa metsänomistajan henkilökohtaisia preferenssejä, jotka sitäpaitsi vaihtelevat henkilöstä toiseen? Kattava lista olisi huomattavan pitkä. 

Eräs metsäprofessori kutsui kiertoaikalaskelmia "aikuisten miesten hullutteluksi". Vaikea on olla eri mieltä, mutta ehkä kyseessä on ymmärtämättömyys, hänen ja minun. Kiertoaikalaskelmien pohjana on staattisia oletuksia, joilla tuskin on mitään tekemistä tulevan kehityksen kanssa, millainen se sitten aikanaan onkaan. Mikä ikävintä, tulevilla muutoksilla on valtavan suuri merkitys optimoinnin lopputulokseen. Tiedemaailmassa tällaisista kiusallisista detaljeista pidetään mielellään matalaa profiilia. Kaikilla aloilla on kuitenkin myös häiriköitä, jotka aika ajoin tuovat ongelmia esiin. 

Myönnän kyllä, että kun metsikköä kasvatetaan Etelä-Suomessa tyypillisesti 60-70 vuotta, kyseessä on aikahorisontiltaan melko äärimmäinen esimerkki taloustieteen piiriin kuuluvista ongelmista.

 

Näytä koko viesti
Kuuskymppisen mietteitä maailman menosta. - 24.8.2022 10.34

Olen myös kuusikymppinen, ja näen monenlaisia mörköjä nykytilanteessa. Sijoittajana selkeä karhu, aivan liiallisesti.

Muistan pari vuosikymmentä sitten selailleeni tutkimusta, jonka loppupäätelmä oli (yksinkertaistaen), että pessimistit ovat realisteja. He näkevät maailman sellaisena kuin se on. Optimismissa toisaalta on sellainen erinomainen piirre, että se on evoluution näkökulmasta lajia säilyttävä ominaisuus. Optimisti ryhtyy helpommin toimeen ja tekee kaikenlaista hyödyllistä, vaikka tulokset eivät olisikaan niin hyviä kuin hän olettaa. Pessimisti jättää helpommin hommia tekemättä, mikä luultavasti oli haitallista luolamiehelle joka eli kädestä suuhun, ehkä nykyihmisellekin. 

 

 

Näytä koko viesti