Kisojen hienoimpia tapahtumia oli tietysti Saksan Pride-aktivistien jääminen alkulohkoon. Saksassa alkaa nyt kisojen jälkipyykki. Ei kuitenkaan parane laittaa sateenkaarinauhoja valkoisten pelipaitojen kanssa samaan koneeseen tai ei pian päästä ollenkaan Saudi-Arabian kisoihin 2030.

Ironisinta on tietysti, että joku tosimies olisi saattanut boikotoida hommaa jäämällä kokonaan kotiin ja sillä olisi voinut olla ihan oikeaa vaikutusta FIFA:n toimintatapoihin jos vaikka Saksa ja Englanti olisivat puuttuneet kokonaan kisoista. Mutta pakkohan sinne oli pokaalinkiilto silmissä lähteä potkimaan palloa, ja kun harjoituksissa lähinnä analysoitiin isäntämaan ihmisoikeustilannetta niin lopputulos oli sama kuin ei olisi ollenkaan lähdetty. Nyt ei saatu pokaalia eikä Qatarin homoille homoiluoikeuksia, joten turpiin tuli joka rintamalla. Se, että Saksan 6,6 miljoonaan jalkapalloilijaan ei mahdu ainuttakaan julkihomoa, on tietysti ihan puhdas tilastollinen sattuma ja tekee siitä vain entistä tärkeämpää päästä ulkomaille levittämään iloista sanomaa. 

Toisaalta kaippa nyt Muskin kaltaisen Mestarin johtamaan maga-teknoon luulisi myös löytyvän joitain innokkaita sisääntulijoita tarvittaessa? Ilman sen kummempaa asiantuntemusta, jotenkin vain tässä tapauksessa tuntuu että bias on väkisinkin siihen suuntaan, että äänekkäimmät lähtijät ovat vinkkaamassa jokaiselle mahdolliselle lähteelle, että kohta firma kaatuu kun "se-ja-se" täysin korvaamaton tyyppi ei enää ole siellä. Niiden, jotka oikeasti pääsevät mihin tahansa muualle töihin samoilla työehdoilla, ei tarvitse rutista somessa, sen kun siirtyvät vain ja jatkavat elämäänsä. Todellisuuden näyttää sitten todellisuus. 

Kyllä minusta on normaaliälyisen merkki nimenomaan ajatella niitä omia sähkölaskujaan, sen sijaan että uhraisi koko elämänsä jollekin tuon tapaiselle moralisoinnille. Politiikka on viime kädessä tasapainoilun ja pragmaattisuuden taitoa, ei mitään helkkarin jalkapallojoukkueiden fanittamista. Tämä homma olisi voitu pelata paljon, paljon paremminkin, piste. Täällä on muitakin toimijoita kuin "me" ja "ne", ja Kiina ja toverit naurupierevät paraikaa Euroopan lapsellisen tunteelliselle vouhottamiselle. 

Nuo avaamattomat pakkaukset drafteja varten ovat tavallaan kyllä mielenkiintoinen "sijoituskohde", jossa on nätti sisäänrakennettu niukkuusmekanismi ja paljon rikkaita nostalgiannälkäisiä nörttejä ostajapuolella. Mutta siltikin itseä pelottaisi että jonain päivänä tuo draft-nostalgia kasvaa niin vastustamattoman isoksi, että rahanhimossa reprintataan kaikki setit, tai kehitetään joku on-demand palvelu ihan vain tuota tarkoitusta varten.