Olet täällä
Niin, kyllähän rahapelaajallekin kuolema merkitsee lopullista poikkimenoa ja on sikäli aika haastava poikkeustapaus. Kuoleman välttäminen on periaatteessa matemaattisesti äärettömän rahamäärän arvoista, koska kuollessa menettää saman tien mahdollisuuden tienata ikinä mitään tulevaisuudessa. Mutta jos lyöt koko omaisuutesi johonkin marginaaliseen rokotteeseen tänään, kuolet huomenna nälkään - tai 10 vuoden päästä johonkin tautiin kun ei ole varaa lääkäriin. Periaatteessa kuolemabetsit on aina pakko jotenkin suhteuttaa omaan varallisuuteen ja sikäli niille ei ole olemassa "rahapelaaja-maailmaa". Bill Gatesin kannattaisi maksaa 20 miljoonaa dollaria ikuisesta immuniteetista ikkunasta putoavia pianoja vastaan. Kodittoman saattaa kannattaa pelata venäläistä rulettia kinkkuvoileivästä. Semi-varakkaan rahapelaajan saattaa kannattaa käydä riskaabelissa rokotetutkimuksessa, mikäli siitä saa niin paljon rahaa että se todennäköisesti parantaa tulevia selviytymismahdollisuuksia enemmän kuin tutkimuksen välitön kuolemanriski on (siis matemaattisessa mielessä - joku voi toki hyväksyä lisääntyneen kuolemanriskin ihan vain jo mukavamman elintasonkin vuoksi). Ja toisaalta saman uhkapelaajan kannattaa ostaa se rokote, mikäli se on sen hintainen ettei menetetty raha olennaisesti vaikuta mahdollisuuksiin suojautua tulevaisuuden riskeiltä (jälleen, vain matemaattisessa mielessä). Mutta nuo rahasummat eivät ole mitenkään todennäköisesti samat. Tai näin ainakin pohdin minä.
Joo, vaikka epäilemättä nettikaupassa on vielä reilusti kasvunvaraa tietyillä sektoreilla niin kyllä se ihmisten hengailuntarve säilyy ennallaan ja jos muutamat muoti- ja kirjakaupat konkkaavatkin niin sitten tulee tilalle jotain ihan uudentyyppisiä yrityksiä jotka rahastavat ihmisten tylsyydellä. Jostakusta tulee miljardööri kun keksii viedä lampaita ostokeskukseen ja veloittaa euron silityksestä, tai mitälie.
Eikä ne vaatteetkaan tosiaan niin yksinkertainen juttu ole. Jotkut farkut tai paidat on suht helppo tilata netistä jos tietää kokonsa, mutta kyllä itsekin nahkatakin tai kengät käyn mieluummin liikkeessä sovittamassa kuin lähettelen palautuksia ympäri maailmaa moneen kertaan. Tietyissä jutuissa verkkokaupalla voi olla sellaista uutuusarvoakin, joka sitten vähän kuluu pois kun jengi tajuaa ettei se oikeastaan niin kauheaa ollutkaan kävellä kauppaan ja hakea mitä tarvii, sen sijaan että odottelee 3 kuukautta kun maassa X on postilakko tms.
Vieläkö reput ehtisivät jollain verukkeella (niistä ei liene pulaa) syrjäyttää Trumpin ja asettaa jonkun jokeriehdokkaan? Eikös se olisi nyt aika peliliike kun approvalit kyntee pohjamudissa ja Biden vaikuttaa ainakin tämän ketjun perusteella täysin seniililtä ja aika puhtaalta ei-ainakaan-Trump-ehdokkaalta? Joku nuorekas yllättäjä takavasemmalta korjaaman potin kun coronan jälkeen kaivataan vähän jotain uutta viihdettä maailmaan.
tomjar kirjoitti:Ei Tesloja ostakaan autoihmiset ja petrolheadit vaan softa-/tietokonefriikit eli ostokriteereinä ei ole ajo-ominaisuudet, laadukkuus yms. vaan featuret ja brändi vrt. Apple/iPhone.
Tämä ei ole tosin välttämättä huono asia Teslan kannalta. Nörtit ovat vuosi vuodelta lukuisampia, varakkaampia ja tarvitsevat aina uusia kalliita leluja. Tavallaan se on ihan oma uusi markkinansa, vaikka aika paljon onkin overlappia perinteisen autoteollisuuden kanssa. Jos tietyt ihmiset saadaan tuhlaamaan rahaa autoihin yhtä estottomasti kuin he nyt sitä tuhlaavat uusiin puhelinmalleihin, tabletteihin yms ihan merkittyksettömien ominaisuuksien perusteella, se voi olla ihan kelvollinenkin kulta-kaivos. Auton hajotessa autoihminen vie sen huoltoon tai pahimmassa tapauksessa opettelee korjaamaan sitä itse, Teslaihminen kohauttaa olkapäitään että tällaista tämä nykyteknologia on, ja käy ostamassa uuden. Tämänhetkisissä laatuongelmissa lieneekin se hopeareunus, että se valmistaa jo asiakaskuntaa henkisesti tuollaiseen märimpien unien endgameen jossa Teslanraatoja lojuu vähän joka kylän roskapaikalla.
En tiedä vastausta itse kysymykseen (tai no, oikeastaan taidan tietää), mutta naurattaa kyllä mielikuva kotipelistä, jossa vaikkapa Jens voittaisi vanhempiensa koko omaisuuden. Itse asiassa vaikka siinä ei veroissa säästäisi penniäkään, suosittelisin silti tuota tapaa sukupolvenvaihdokseen jokaisessa pokeriammattilaisperheessä ihan vain for the lulz.
Itselle 538:n bisnesmalli jäänyt hieman hämäräksi, mutta kun sivusto on profiloitunut ja noussut suosioon nimenomaan osumatarkkuudellaan ja sillä, että luotetaan rehelliseen dataan pundittien sijaan, niin kyllä heillä luulisi olevan insentiivit sillä linjalla jatkaakin. On tietysti vähän eri asia olla "objektiivinen" baseballin suhteen kuin politiikan, etenkin USA:n kaltaisessa valtiossa.
Naten porukalla kieltämättä on vähän sellainen primum non nocere -asenne data-analyysissään, jossa (esi?)historia on paras ennuste tulevaisuudelle kunnes _äärimmäisen_ voimakkaasti muuta todistetaan. Mutta se on yleensä inhorealismissaan ihan virkistävääkin, kaikkiin jatkuviin uusinta "järisyttävää gallup-käännettä" toitottaviin klikkiotsikoihin verrattuna.
Päiväkaupassa ja muussa hyvin nopeatempoisessa touhussa peesaus lienee tosiaan käytännössä mahdotonta, ja pitkäjänteisessä sijoittamisessa on puolestaan likimain mahdoton tietää kuka menestyy todellisilla meriiteillä ja kuka tuurilla. En itsekään lähtisi välttämättä niinkään "menestyviä" sijoittajia peesaamaan, kuin "hyviä" sijoittajia. Siis sen sijaan että valitsisin sen, joka on pärjännyt numeroiden valossa hyvin, lähtisin ennemmin valitsemaan henkilöitä, jotka tiedän itseäni fiksummiksi, joiden perusteluissa on järkeä ja joiden arvostelukykyyn ja työmoraaliin ylipäätään sijoittamisen suhteen luotan. Se on sitten eri juttu, onko itsellä edgeä peesattavan valinnassa yhtään sen enempää kuin osakkeiden valinnassakaan vai meneekö homma siihen että peesaa sitten aina sitä tyyppiä, joka on jo valmiiksi itsen kanssa kaikesta samaa mieltä. Mutta ainakin siinä saa ikään kuin jonkun toisen samanhenkisen tekemään työtä itsensä puolesta, analysoimaan potentiaalisia kohteita jne.
Minusta taas se pahimman tapauksen down_side on juurikin tuo "meh..."
Onhan noissa kauppakeskuksissa tullut itsekin käppäiltyä, ja kolkkoa on. Se on vähän sitten sijoitusfilosofiasta ja levelöinnistä kiinni että miten negatiivisena asiana sen tulkitsee. Jonkun arvosijoittajan ostosormea saattaisi päin vastoin kutkuttaa kun jokin A) vaikuttaa osakkeena halvalta ja samalla B) näyttää liiankin ilmeisesti äärimmäisen heikolta bisnekseltä jokaisen kaupungilla käppäilevän tuulipuvun silmissä. Vielä kun lisää KL-palstojen jutut "auringonlaskun alasta", "nettikaupan noususta" yms niin se on helposti screaming buy.
(No läpät läppinä, ehkä se screamin buy on liioittelua, mutta kirjoittaja omistaa kyllä runsaasti Cityconia.)
Aihe on tosiaan kiinnostava. Mutta, kuten todettua käytännössä voi olla jopa pienempi vaiva hieman opetella seuraamaan markkinoita sekä sitä logiikkaa ja ajattelutapaa, jolla menestyvät sijoittajat tekevät päätöksiään ja sitten itse tehdä hieman huonommin perässä, kuin yrittää sokeasti seurata kaikissa käänteissä jotakuta tiettyä, jonka todellisista sijoittajankyvyistä sinulla ei oikeastaan edes silloin voi olla kovin hyvää käsitstä (muuta kuin se mitä muut ovat sanoneet tai miltä salkku sillä hetkellä käytännössä näyttää).
Lisäisin vielä sen, että riski on sijoittamisessa usein odotusarvoa olennaisempi käsite ja, mikä olennaisinta, aika henkilökohtainen juttu. Mitä teet, kun oma suosikkisijoittaja muuttaakin yhtäkkiä täysin suhtautumistaan riskiin? Jos vaikka idolisi alkaa hirveällä velkavivulla ottamaan kantaa, onko sinulla pokkaa seurata perässä samalla tietäen, että todennäköisesti kyseessä on se hänen mielestään tuottoisin sijoitus pitkiin aikoihin? Tai toisaalta, onko oma salkkusi sen kokoinen että teidän on mielekästä hajauttaa tai hedgettää missään määrin samalla tavalla?
Sinänsä kannatan kyllä täysin sitä, että ravintoloille annetaan mahdollisuus edes yrittää niin kauan kuin tartuntariski ei ole sen kummoisempi kuin vaikkapa kuntosalilla tms. Mutta pointti on edelleen, etten käytännössä vain jaksa uskoa bisneksen olevan juuri kenellekään kannattavaa niin kauan kuin ihmiset joutuvat tilaamaan ruokansa etukäteen ja sitten istumaan romanttisilla treffeillä kolmen metrin päässä toisistaan jossain aivastusakvaariossa desinfiointiaineen hajussa. Ja etätyöaikana lounaskattausten järjestäminen on melkein kaikkialla kannattamatonta, jne. Pelkkä asioiden laillistaminen ei tarkoita että ne todellisuudessa työllistävät oikein ketään. Ravintoloihin mennään viihtymään, ja jos kaikki hoidetaan puhelimella ja viimeiseen asti ihmiskontaktia vältellen, se on silloin sama kuin jäisi kotiin ja laittaisi itse ruokaa.
(Yksi vaihtoehto voisi olla näin kesän tullen löysätä hieman lainsäädäntöä mitä tulee esim ulos tarjoiluun, sallia ruokien ja juomien kuljettelua hieman vapaammin ravintoloiden ulkopuolelle, välittömään läheisyyteen yms.)
