Olet täällä

Random Walkerin matka osakemarkkinoiden maailmassa

Jarkko Aho - Random Walker
75
94794
Sivu:

Sivut

26.2.2021, 17:18
+24
Liittynyt:
27.7.2020, 14:38
Viestejä:
42

Bingo53 kirjoitti:

Varallisuutta säilyttävistä sijoitusinstrumenteista tarinaa ei löydy eikä ihmekään, omistaminen ei ole juuri suosiossa. Ei se mitään, seniileille setämiehille sijoitusomistaminen on ihan hauskaa ajanvietettä ja sen pohdiskelu vielä kivempaa.

Kiitokset kirjoittajalle hyvästä kolumnista, tällaista saa etsiä.

 

Tämä! Jos osakkeet, kiinteistöt, metsä tai vaikka taide tai antiikki sijoituskohteena kiinnostavat niin tietoa kyllä löytyy jos vain jaksaa perehtyä. Mutta koitapa tavallisena piensijoittajana perehtyä korkomarkkinoiden toimintaan ja löytää itsellesi sopivia ja vielä jotain tuottavia korkopapereita sijoituskohteiksi... 

1
+1
0
-1
1
0
26.2.2021, 17:38
+49
Liittynyt:
4.6.2018, 19:06
Viestejä:
26

Sijoitustieto kirjoitti:

"En keskity tässä kirjoituksessa sijoitussuunittelun tai allokaatioprosessin teknisiin perusteisiin, vaan pyrin tuomaan esille prosessin käytännön haasteita ja sijoittajien käyttäytymiseen liittyviä vinoumia." -R.W.https://t.co/ZYoSP9sdpw #sijoittaminen

— Sijoitustieto (@Sijoitustieto) February 26, 2021

 

Toivottavasti ei ole tyhmä kysymys, mutta lasketko itse REIT-yhtiöt osakesijoituksiksi vai kiinteistösijoituksiksi? 

Itselläni ei ole salkussa korkopapereita, mutta lasken sijoitusasuntoni ja REIT-yhtiöt kuitenkin samaan ryhmään kiinteistösijoituksiksi, vaikka REITit pörssissä treidaavatkin.

0
+1
0
-1
0
0
28.2.2021, 18:01
+527
Liittynyt:
29.1.2020, 17:54
Viestejä:
346

Jarkon kolumni sopivasta osakepainosta herätti paljon ajatuksia. Kiitän uskon vanhvistuksesta, vaikka en aiokaan nuodattaa esimerkkiäsi hymiö

Riskinsietokyky on hyvä lähtökohta, mutta se ei ole vain sietokyvyn korkeutta ja siedettävän romahduksen syvyyttä, vaan myös sen määrittelyä, mitä kukin kokee riskiksi. Jos omassa pelikirjassa on mukana Jarkon neljän kohdan perustelujen kohta 1, silloin arvon vaihtelu ei ole uhka, vaan se on mahdollisuus jota kannattaa hyödyntää. 

1. Ostovoima osakkeiden romahtaessa

Ostojen kiihdyttäminen silloin kun uutisissa kerrotaan pörssiromahduksesta on helppo tapa vivuta omaa tuottoaan ylemmäs vuosien periodilla. Pienellä vuoden palkan kokoisella salkulla helppo tehdä, mutta sitten kun salkun koko ylittää vuosikymmenen palkan, ei palkansaaja pysty enää merkittävään lisäykseen hyvästäkään ostopaikasta ellei ole tavalla tai toisella varmistanut maksuvalmiuttaan jo ennalta.  

Samaan kategoriaan liittyy myös äkilliseltä sijoitusmaailman ulkopuoliselta rahanmenolta turvautuminen, jolla varmistetaan ettei jouduta myymään osakkeita laskusuhdanteessa. Tällaisen varakassan pitää käyttötarpeen äkillisyyden vuoksi olla likvidi, joten asunnot ja metsä eivät ehkä toimi kovin hyvin. Mutta ei sen varakassan tarvitse olla omaa rahaa, koska tuloista riippuen maksukortilal voi venyttää askelta yhden kuukauden tilin ylittävän kodinkoneen hajotessa ja luottokelpoinen velaton sijoittaja voi jättää äkillisen kattoremontin tai boilerin hajoamisen tapaisen pakollisen isomman remontin vain tarvittaessa nostettavan velkavivun varaan vivuttamatta sijoituksiaan.   

2. Lähiaikoina tarvittavan tuoton turvaaminen

Tähän nojaa klassinen ohje 100-ikävuodet osakepainosta. Se on selvää, että lyhyellä ajalla tavittavan rahan pitäminen osakkeissa on riski. 

Tämän ei mielestäni tarvitse silti laskea osakepainoa. Kasvuosakkeita voi olla melko jännää jahdata juuri nyt, mutta jos salkku on täynnä kohtuullisilla arvostustasoilla ostettuja osinkopapereita, tilanne voi olla toinen. Sijoitushorisontin peräseinä on tässä tapauksessa Jarkon tavoin tuhkauurnasta maksettavassa salkun verovelassa ja oma kassavirta nostetaan osinkoina. Omat havaintoni tämän vuosituhannen OMXH romahduksista vahvistavat Robert Shillerin kertoman yleisemminkin pätevän periaatteen, että arvon kyykätessä osinko kyykkää merkittävästi vähemmän. Siksi osinkosijoittajaa ei kovin paljon kiinnosta, kuinka paljon muut olisivat valmiita maksamaan osakkeista, joita hänellä ei ole tarkoitus myydä. Lisääkin voi toki ostaa, jos halvalla myyvät. 

3. Tuleva tuotto-odotus

Vaikka pitkällä ajalla osakkeet ovat keskimäärin tuottaneet parhaiten, vaihtelut eri vuosien välillä ovat erittäin suuria. Suurella arvostustasolla ostaneen tuotto-odotus on halvalla ostanutta heikompi. Osakkeille ei ole ollut vaihtoehtoa enää vuosiin, joka on saattanut houkutella osakkeisiin sellaistakin rahaa, joka ei sinne periaatteessa "kuulu". Ei pidä yllättyä, KUN tämän tilanteen muuttuessa myös arvostustasot muuttuvat ehkä pitkäksikin ajaksi. 

4. Paniikkimyynnit pohjalta tuhoavat keskituoton

"Ota tappiot nopeasti ja voitot hitaasti" pätee kahdessakin mielessä. Henkisesti helpottaa kun ensimmäisen kerran tulee turpiin pienellä salkulla. Puolentoista vuoden palkan kokoiseen salkkuun pystyy vielä lisäämään palkasta ihan näkyvän lisäerän kun siitä katoaa hetkessä puolen vuoden palkka. Tämän kokemuksen jälkeen on paljon paremmin henkistä kanttia liipaista kertaeräksi tietämänsä pitkään säästetty korkopaperipositio 15 vuoden palkan kokoiseen osakesalkkuunsa josta on juuri kadonnut enemmän kuin oman talon arvo. Se talon kokoinen kuoppa salkussa konkretisoi tappion 10 - 15 vuoden asuntolainan kokoiseksi. Sormi ei saa epäröidä hiiren napilla likvidoimassa kohdan 1 varakassaa vaikka se onkin ainutkertainen, koska palkasta ei enää pysty tekemään merkittäviä lisäyksiä. Pään olisi silti hyvä tarkistaa minne se ainutkertainen varakassa kaadetaan ennen kuin sormi alkaa klikkailla ostonappia. 

Oli yllätys nähdä yksityissijoittajien keskituoton jäävän neljäsosaan indeksituotosta. Puuttuukohan sijoittajilta palautekanava, jolla seurata omaaa suoritustaan? Kannattaisi valita realistinen vertailuindeksi, jota vastaan menestyminen antaa todellisen palautteen omasta suorituksesta. Käyköhän tässä niin, että suuri osa sijoittajista tyytyy siihen, että pysyy plussalla tajuamatta muiden kasvattaneen pottiaan heidän omia valintojaan nopeammin pelkästään SePen kyydissä? 

Omat asetukset: 

Kaikki neljä kohtaa ovat myös omassa pelikirjassani. Olen menossa kohti seuraavaa romahdusta yli 95% osakepainolla. Olihan minullakin vuosia aiemmin varattua varakassaa (1) viitenä eri modulina vielä vuosi sitten. Koronadipissä käytin niistä moduleistani jo kolme viime vuonna, enkä näe juuri nyt hyvää perustetta nostaa korkopainoa. Jo liikkeelle laskettujen korkopaperien inflaatiokestävyys korkojen noustessa on huono ja vaikka nouseva korko jossain vaiheessa alkaakin alentaa osakkeiden P/E:tä, ihan pienet koron nostot eivät näillä tasoilla rasita vielä yritysten EPSiä, josta osingot maksetaan. Lasken ehtiväni ryhtyä ostamaan korkopapereita osingoillani sitten kun se alkaa näyttää kiinnostavalta. 

Lähiaikoina tarvittavan tuoton turvaaminen (2) on tehty jo ja rahat ovat tilillä. Yksi perheen autoista piti vaihtua jo viime kesänä, mutta ymmärtäväinen vaimoni lupasi minulle silloin jo varalta valmiiksi tilille nostetun auton kokoisen pelivaran muiden pelimerkkien lisäksi. Nyt en enää kehtaa pyytää häntä ajamaan 18-vuotta sitten hänelle uutena ostetulla autolla vielä yhtä lisävuotta. 

Tuleva tuotto-odotus on pieni (3), joten tyydyn näillä tasoilla vain jatkamaan passiivisten osakerahastojen kuukausiohjelmaa ja kaatamaan osingot takaisin suoriin osakesijoituksiin ettei korkoa korolle mene rikki. Lisäostoihin odotan parempaa tarjousta. 

Paniikkimyyntejä (4) ei tapahtunut 2009, ei 2011 eikä 2019, joten uskon olevani kohtuullisen vastustuskykyinen tälle riskille. Kohdan (2) jatkuva tuotto tukee osinkosijoittajan ajatustapaa hyvin, kun osakkeiden arvojen laskiessa osinkoprosentti kasvaa. Osinkosummani on kasvanut vuodesta 2010 lähtien, vaikka osinkoprosenttini suhteessa salkun kokoon on laskenut trendinomaisesti. Tämä on osa sitä dynamiikkaa, jonka nojalla yrityksen konkreettisesta tuloksesta maksettava osinko vaihtelee vähemmän kuin muiden mielipiteenä muodostuva arvo. Ja sitten ollaankin aika pian taas ostamassa ennätysosingoilla romahtaneilta markkinoilta hyvää tavaraa lisää.  

Jos tällä pääsee epärealistisen suuren osinkoprosentin mannekiiniksi, niin tässä seison enkä muuta voi punastua

3
+1
0
-1
3
0
28.2.2021, 21:28
+527
Liittynyt:
29.1.2020, 17:54
Viestejä:
346

Teknokraatti kirjoitti:

Oli yllätys nähdä yksityissijoittajien keskituoton jäävän neljäsosaan indeksituotosta.

EDIT: ei nyt sentään näin huonosti. Mutta kuvan 4 palkiston mukaan yksityissijoittajien keskiarvo 2.5% on silti alle puolet S&P500 6.1 % indeksituotosta. 

0
+1
0
-1
0
0
4/14
2.3.2021, 18:26
+36
Liittynyt:
4.11.2018, 18:02
Viestejä:
101

Nuo pienyhtiö ETF hiukan kiinnostaa. Onko heittää muita, kuin Russel 2000? Löin isosti kiinni korona dippiin, jolloin käteisvarat kävi nollassa syksyllä. Nyt kädetristissä toivotaan, että kertyy taas käteistä riittävästi. Itselle on pahinta katsoa laskumarkkinaa ilman käteisvaroja. Siinä ressaantuu väkisin. 

1
+1
0
-1
1
0
14.3.2021, 20:33
+105
Liittynyt:
7.6.2016, 19:22
Viestejä:
27

Kiitos kaikille viimeisimmän kirjoitukseni synnyttämästä hyvästä keskustelusta. Alla lyhyet vastaukseni esitettyihin kysymyksiin.

Mellon kirjoitti:

Toivottavasti ei ole tyhmä kysymys, mutta lasketko itse REIT-yhtiöt osakesijoituksiksi vai kiinteistösijoituksiksi? 

Itselläni ei ole salkussa korkopapereita, mutta lasken sijoitusasuntoni ja REIT-yhtiöt kuitenkin samaan ryhmään kiinteistösijoituksiksi, vaikka REITit pörssissä treidaavatkin.

Ei ole ollenkaan tyhmä kysymys, sillä tässä asiassa sijoittajat jakautuvat kahteen eri koulukuntaan. Osa sijoittajista pitää REIT-yhtiöitä osakesijoituksina, mutta minä luokittelen ne kiinteistösijoituksiksi, kuten sinäkin teet. 

luxa kirjoitti:

Nuo pienyhtiö ETF hiukan kiinnostaa. Onko heittää muita, kuin Russel 2000? Löin isosti kiinni korona dippiin, jolloin käteisvarat kävi nollassa syksyllä. Nyt kädetristissä toivotaan, että kertyy taas käteistä riittävästi. Itselle on pahinta katsoa laskumarkkinaa ilman käteisvaroja. Siinä ressaantuu väkisin. 

Omasta salkustani löytyy kaksi pienyhtiö-ETF:ää: iShares MSCI World Small Cap UCITS ETF (IUSN) ja SPDR MSCI USA Small Cap Value Weighted UCITS ETF (ZPRV). Kuten nimistä voi päätellä, IUSN sijoittaa kehittyneiden markkinoiden pienyhtiöihin markkina-arvopainotetusti ja ZPRV USA:han painottaen pienyhtiöjoukon arvoyhtiöitä. IUSN:n kokonaiskulut (ml. spredi ja indeksipoikkeama) ovat hieman pienemmät ja AUM on huomattavasti suurempi. Pyrin aina sijoittamaan kokoluokaltaan todella isoihin ETF:iin, jottei minun tarvitse pelätä rahaston lakkauttamista. ZPRV on kooltaan omaan makuuni vähän turhan pieni (AUM noin 200 mUSD), mutta pääoma kasvaa onneksi kovaa vauhtia, joten aika korjannee ongelman. Painotan rahastosijoitusteni pienyhtiöallokaatiossa nimenomaan arvoyhtiöitä, sillä pienyhtiöiden ylituotto selittyy pitkälti arvoyhtiöillä (pienet kasvuyhtiöt ovat itse asiassa tuottaneet historiallisesti melko heikosti). Pieniin arvoyhtiöihin sijoittavia ETF:iä ei kuitenkaan ole suomalaissijoittajille kovin paljon tarjolla ja ZPRV on mielestäni vaihtoehdoista paras. Koska IUSN on markkina-arvopainotettu, siinä on mukana myös kasvuyhtiöitä. Hajautusmielessä on mielestäni hyvä omistaa erilaisia pienyhtiöitä (ja muualtakin kuin USA:sta), vaikka pääpaino olisikin pienissä arvoyhtiöissä. 

R.W. 

5
+1
0
-1
5
0
7.4.2021, 10:58
+1087
Liittynyt:
9.6.2014, 17:41
Viestejä:
1287
4
+1
0
-1
4
0
15.8.2021, 22:57
+36
Liittynyt:
4.11.2018, 18:02
Viestejä:
101

Kuumeisesti odotan uutta päivitystä salkun tilanteesta. Käteispaino, Viimeaikaiset osake ostot, markkina tilanne? Oma keteispaino kasvaa, kun ei löydä mitään ostettavaa. Myyntipuolella ollut ainoastaan Suominen. Etf-kk säästö rullaa normaalisti. 

0
+1
0
-1
0
0
8/14
27.8.2021, 11:29
+1087
Liittynyt:
9.6.2014, 17:41
Viestejä:
1287
3
+1
0
-1
3
0
28.8.2021, 21:12
+1167
Liittynyt:
17.8.2020, 18:12
Viestejä:
1111

Olipa mainio kirjoitus Jarkko Aholta salkun optimaalisesta allokaatiosta. Sen joutuu lukemaan toiseenkin kertaan hahmottaakseen yksityiskohtia. Tuhti pohdinta.

Oli tietenkin laskettava yhden oman salkun rakenne, katsottava mihin luokkaan se kuuluisi ja verrattava onko se lähelläkään optimaalista.

Oma pääsalkku on muodostunut pitkän ajan kuluessa - yritys ja erehdys-tyylillä pääpiirteissään - harmaan salkun ABC-tyypiksi ja REIT-paino siinä on nyt 26%. REIT-yhtiöitä tässä salkussa on seitsemän erilaista. Voin vain olla tyytyväinen, että olen ollut likimain oikeilla jäljillä tuntumapohjalta. Parantamista pappasalkussa riittää aina.

Käteisen olen ymmärtänyt laajasti - cash and cash equivalents - ja laskenut valtiolainapaperit US-Treasury ja TIPS:it jakaumassa käteisen kaltaiseksi. Bondipuolta tässä kirjoituksessahan ei oltu käsitelty.

Tarkkaa allokaatiojakoa laskiessa jäin miettimään olisiko pitänyt sijoittaa pohjoismaiset kiinteistösijoitusyhtiöt - nyt Citycon ja Cibus - allokaatiomielessä REIT-yhtiöiden joukkoon. Nyt ne ovat muun maailman lohkossa. Näillä tulonmuodostus on luonteeltaan REIT-yhtiöiden tyyppinen, vaikkakin valuutta ja korkoympäristö ovat erilaiset.

0
+1
0
-1
0
0
29.8.2021, 21:48
Käyttäjän pk kuva
+5
Liittynyt:
13.6.2018, 22:39
Viestejä:
20
  1. Hyvä juttu Jarkolta. Olen vasta koronadipin jälkeen miettinyt tosissaan allokaatiota ja tasapainotusta, jotka kuuluvat yhteen. Siitä ei tosiaankaan ole kovin paljon kirjoituksia, vaikka asia on mielestäni tärkeä. Itse olen siirtynyt enemmän seuraamaan kokonaisuutta: käteisen (korkojen osuus) kokonaisuudesta, yksittäisten osakkeiden painot kokonaisuudesta jne. Aiemmin minulla oli pelkkä Suomi-salkku. Nyt ohjaan lisäsijoituksia indeksirahastoihin (Usa, Eur ja Aasia). Ohjaan osingot ja lisäsäästöt siten, että tavoitepainot säilyvät. Tärkeintä on että tiedän etukäteen pärjääväni dipissä kun on suunnitelma olemassa. Jos nousu jatkuu niin panttaan lisäsijoituksia, ettei osakkeiden osuus nouse liikaa.

1
+1
1
-1
1
1
1.9.2021, 21:46
+105
Liittynyt:
7.6.2016, 19:22
Viestejä:
27

Muutama sana volatiliteetista, markkinatilanteesta ja omasta salkusta

Kiitos kaikille palautteesta ja kommenteista liittyen viimeisimpään kolumniini. Viestejä on tullut mukavasti myös suoraan sähköpostiin. Ymmärrän hyvin, että osa kysymyksistä voi olla sellaisia, ettei niitä halua julkisesti muiden nähtäville (vaikka nimimerkin takaa kirjoittelisikin). Mutta yleisesti ottaen kannustan jokaista kohdistamaan kysymykset ja kommentit tänne blogiin. Näin muutkin pääsevät lukemaan vastauksiani ja osallistumaan keskusteluun. Mutta kuten sanottu, osa viesteistä voi olla henkilökohtaisempia ja silloin sähköposti on edelleen erittäin hyvä kanava. Vastailen aina mielelläni, kanavasta riippumatta. Sähköpostivastauksissa (kuten myös blogivastauksissa) voi toki välillä kestää, mutta vastaan kyllä kaikille ennemmin tai myöhemmin. Vaatiihan sijoittaminenkin kärsivällisyyttä odottaa, joten sitä on hyvä harjoitella myös tässä kohtaa.  

En ole ihan hiljattain täällä blogin puolella kirjoitellutkaan, joten ajattelin kommentoida kaikkien nähden erästä viimeisimpään kolumniini liittyvää olennaista pointtia, jota sivuavia kysymyksiä olen saanut privaatisti. Luvassa on myös muutama sana tämän hetken markkinatilanteesta ja omasta salkustani.

Volatiliteetti riskin mittarina    

Kysymyksiä kirvoittanut asia, johon yllä viittaan, liittyy osakkeiden volatiliteettiin eli heiluntaan, jota kuvaan kolumnissa tuottojen keskihajonnalla. Ensiksikin moni on kyseenalaistanut keskihajonnan riskin mittarina. Ymmärrän tämän hyvin, sillä eihän osakkeiden heilunnalla pitäisi olla merkitystä pitkäjänteiselle sijoittajalle, jolla on aikaa odottaa kurssien palautumista mahdollisen romahduksen jälkeen. Yksi saamistani kysymyksistä liittyy tarkemmin keskihajonnan minimointiin. Kommentoija on ihmetellyt, miksi keskihajonta (riski) pitäisi minimoida. Ilman riskiähän ei ole tuottoa.

Aloitetaan yleisemmällä pohdinnalla siitä, millainen riskimittari volatiliteetti oikeastaan on ja miten oma suhtautumiseni siihen on vuosien saatossa muuttunut. Olin itsekin pitkään sitä mieltä, ettei volatiliteetti kuvaa osakkeiden todellista riskiä. Tämä on monen luonnollinen suhtautumistapa sijoitusuran alussa, sillä edessä on pitkä horisontti. Itsekin näin kurssilaskut nimenomaan positiivisessa valossa. Finanssikriisi käy hyvästä esimerkistä. Kurssien laskiessa sain ostettua osakkeita entistä edullisemmin ja tiesin, että salkkuni korjaisi takaisin ylös jossain vaiheessa. En voi väittää, ettei finanssikriisin aikana olisi jännittänyt, mutta olo oli kuitenkin tietyllä tapaa levollinen. Olin oivaltanut pelin hengen.

Tänä päivänä tilanteeni on ihan toisenlainen. Iän myötä sijoitushorisonttini on lyhentynyt ja volatiliteettiin liittyvä sekvenssiriski on sitä myötä kasvanut. Vaikkei minulla ole vielä mitään halua ”eläköityä”, eli siirtyä osakkeiden netto-ostajasta nettomyyjäksi, tämä muutoskohta on koko ajan lähempänä. Minulla ei ole enää yhtä paljon aikaa odottaa kurssien toipumista. Jos en kiinnitä lainkaan huomiota salkun volatiliteettiin ja näemme lähivuosina Suuren laman (1929-1932) toisinnon, josta toipuminen kestää kymmenen vuotta, häviän koko pelin, vaikka olen sen kerran jo voittanut. Uudestaan aloittaminen lähes nollasta ei kuulosta houkuttelevalta. Juuri tästä syystä olen alkanut arvostaa salkun vakautta. En yksinkertaisesti uskalla altistua isolle volatiliteetille (eli olla markkinalla täydellä osakepainolla), etenkään tässä tilanteessa, kun arvostukset ovat ennätyskorkealla. Haluan eliminoida mahdollisuuden sille, että salkkuni arvo putoaa puoleen (kuten finanssikriisissä) tai pahimmassa tapauksessa kymmenesosaan (kuten osakesalkuille Suuren laman aikana kävi).

Edellä kuvaamani omakohtainen esimerkki osoittaa, että volatiliteetin hyödyllisyys riskin mittarina riippuu sijoitushorisontista eli siitä, onko sijoittajalla kykyä ottaa iso romahdus vastaan. Koska suurin osa sijoittajista on elinkaarellaan pääoman kumuloimisvaiheessa ja pääoma tarvitaan käyttöön vasta hyvin kaukana tulevaisuudessa, volatiliteetti ei useimmista tunnu järkevältä riskimittarilta. Kurssiheilunta ja kurssien lasku sijoitusuran alussa on nimenomaan toivottavaa ja siksi hyvin nuorien sijoittajien tulisikin sijoittaa kaikkein riskipitoisimpiin omaisuusluokkiin (kuten pieniin arvoyhtiöihin). Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö volatiliteetti voisi olla toisille (yleensä varttuneemmille) sijoittajille ihan hyvä riskin mittari. Volatiliteetin avullahan voidaan nimenomaan arvioida salkun sulamisen voimakkuus heikossa skenaariossa. Esimerkiksi globaalisti hajautetun osakesalkun keskihajonnan voi arvioida olevan karkeasti noin 20 prosenttia. Jos osakkeiden tuotto-odotus on 10 prosenttia, tämä tarkoittaa, että salkun arvo voi minä tahansa vuonna pudota puoleen nykyisestä (kolmen keskihajonnan päähän tuotto-odotuksesta). Tällaisen tapahtuman ei pitäisi olla kenellekään yllätys ja hyvin todennäköisesti tällainen romahdus osuu vähintään kerran jokaisen vähänkään pidempään sijoittavan sijoitusuralle. Vasta kun aletaan puhua 60 tai 70 prosentin romahduksista, ollaan yllättävien tapahtumien äärellä. Ja yllätyksiäkin aina joskus koetaan. Kun salkku on hajautettu myös muihin omaisuusluokkiin (erityisesti korkopapereihin, ml. rahamarkkinasijoitukset), keskihajonta pienenee ja salkku selviää romahduksesta vähäisemmillä vaurioilla. Matalahko keskihajonta on salkulle tärkeä ominaisuus ”eläkkeellä” (nettomyyntivaiheessa). Kun pääomaa ei romahduksessa tuhoudu kovin paljoa, salkku kykenee paremmin täyttämään tehtävänsä. Esimerkiksi jotain tiettyä nostosääntöä (esim. neljän prosentin sääntö) käyttävä ”eläkeläinen” on todellisissa ongelmissa salkun arvon pudotessa voimakkaasti ja pitkäkestoisesti. Alun perin suunniteltu vuotuinen nostosumma osoittautuu tällaisessa tilanteessa liian suureksi ja sen ylläpitäminen syö salkun lopulta nollille. Jos taas nostosummaa pienennetään, salkku ei tarjoa riittävää elintasoa. Kumpikaan ei ole kovin hyvä vaihtoehto. Salkun suojaaminen korkopapereiden ja/tai käteisen avulla on fiksua myös siksi, että niiden myötä ”eläkeläisellä” on jatkuvasti käytössä pääomaa, eikä osakkeita tarvitse myydä huonoimmalla mahdollisella hetkellä.

Toinen syy, miksi olen alkanut pitää volatiliteettia suurimmalle osalle sijoittajista varsin hyvänä riskin mittarina, liittyy psykologiaan ja sijoittajien erilaisuuteen. Psykologisista syistä johtuen volatiliteetti itse asiassa on hyvä riskin mittari muillekin kuin lyhyen sijoitushorisontin omaaville. Käytän taas omia kokemuksiani esimerkkinä. Sitä helposti sortuu ajattelemaan, että jokainen sijoittaja on samanlainen kuin itse on. Jos itse on luonteeltaan esimerkiksi pitkäjänteinen ja kärsivällinen, sitä helposti luulee, että muutkin ovat. Tai jos itse on ylivarovainen, muidenkin olettaa olevan. Viimeisen vuoden aikana minulla on ollut ilo tutustua lukuisiin hyvin erilaisiin sijoittajiin, jotka ovat olleet mukana pitämilläni sijoitusvalmennuskursseilla. Käytyjen keskustelujen myötä olen lopullisesti oivaltanut, ettei sijoittajia voi laittaa yhteen muottiin. Koska kuka tahansa voi olla sijoittaja, markkinoilla toimivien osapuolien luonteet, osaaminen, kokemus ja kiinnostuksen aste vaihtelevat valtavan paljon. Jos olet käynyt sijoituskurssin tai luet nyt tätä blogia, olet todennäköisesti keskimääräistä kiinnostuneempi sijoittamisesta. Osaamisesi on todennäköisesti myös keskimääräistä parempi. Tästä seuraa, että kuulut todennäköisesti siihen melko harvalukuiseen ryhmään sijoittajia, jotka eivät välitä salkun volatiliteetista edes pahimman pörssikurimuksen hetkellä. Kykenet välttämään paniikkimyynnin, vaikka salkun arvosta on pudonnut puolet ja lehtiotsikot maalaavat entistäkin synkempää tulevaisuudennäkymää. Keskimääräinen sijoittaja ei kuitenkaan ole kaltaisesi. Veikkaan, että suurin osa suomalaisista alkaa sijoittaa pankin asiakasneuvojan ohjaamana asuntolainaneuvottelujen yhteydessä. Vain harvalle sijoittaminen on harrastus, jossa pyritään kehittämään itseään ja opiskelemaan oikeanlaisia toimintatapoja eri tilanteisiin. Ilman harrastuneisuutta ja sen myötä tulevaa sitoutumista sijoittamisen tiettyihin periaatteisiin, ihmisen luontaiset taipumukset vievät hädän hetkellä voiton. Mitä pidempään ja mitä voimakkaammin osakkeet tulevat alas, sitä useampi sijoittaja luovuttaa ja myy kaiken. Keskimääräisellä sijoittajalla tämä piste tulee vastaan paljon aikaisemmin kuin tämän blogin tyypillisellä lukijalla.

Tästä päästään pikkuhiljaa varsinaiseen pointtiin. Valtaosalle sijoittajista salkun volatiliteetti on varsin hyödyllinen mittari, sillä sen avulla voi arvioida salkun sopivaa osake/korko-allokaatiota. Jos sijoittaja arvelee, ettei kestä salkun 50 prosentin pudotusta, hän ei voi allokoida kaikkea pääomaa osakkeisiin. Tähän liittyen William Bernstein esittelee Rational Expectations -kirjassaan mielenkiintoisen historiadataan perustuvan mallinnuksen. Kun pystyakselilla kuvataan sijoitusstrategiansa hylänneiden paniikkimyyjien prosentuaalista osuutta (kaikista osakesijoittajista) ja vaaka-akselilla osakemarkkinoiden laskuprosenttia, muodostunut käyrä on S-kirjaimen muotoinen. Toisin sanoen pienehkö romahdus ei aiheuta sijoittajissa lainkaan huolta. Kun osakkeet ovat laskeneet 20 prosenttia, paniikkimyyjien osuus alkaa nousemaan kiihtyvällä tahdilla. Myyjien osuuden kasvu on voimakkaimmillaan 30-50 prosentin kurssilaskun kohdalla, jonka jälkeen jäljellä ovat valtaosin enää ne sijoittajat, jotka kestävät millaisen romahduksen tahansa. 50 prosentin kurssilaskun jälkeen 70 prosenttia sijoittajista on luopunut osakkeistaan. Suureen lamaan verrattavissa olevan 90 prosentin kurssilaskun jälkeen jäljellä on enää 10 prosenttia sijoittajista, jotka ovat pystyneet pitämään salkustaan kiinni. Mallinnus osoittaa hyvin, että jokainen sijoittaja todellakin on erilainen. Jokaisella on erilainen riskinsietokyky ja jokainen suhtautuu eri tavalla salkun sulamiseen. Pieni osa sijoittajista kyllä pystyy pitämään täysipainoisesta osakesalkustaan kiinni kaikkina aikoina, mutta suurin osa ei tähän pysty. Suurimmalle osalle sijoittajista volatiliteetilla on siis merkitystä sijoitushorisontin pituudesta riippumatta. Vaikka horisontti olisi pitkä, iso volatiliteetti voi johtaa paniikkimyyntiin juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Pörssiromahdusten aikana tapahtuva varallisuuden uusjako onkin yksi merkittävä syy sille, miksi pääoma kasaantuu suhteellisen pienelle joukolle ihmisiä. 

Volatiliteetin minimointi

Sitten spesifimpään kysymykseen eli miksi yrittää pienentää keskihajontaa, vaikka tuotto on nimenomaan korvaus riskin kantamisesta. Osin tähänkin tuli vastattua jo yllä. Eli korkea volatiliteetti ei ole kaikille hyvästä (vaikka se nostaisikin tuotto-odotusta), sillä kaikki eivät pysty kantamaan niin korkeaa riskiä. 

Mutta vaikka olisimme kaikki rationaalisia koneita ja kestäisimme suurta volatiliteettia, salkun keskihajonnan minimoinnissa on tiettyyn pisteeseen asti järkeä. Osakemarkkinoilla nimittäin on erityyppisiä riskejä, eikä kaikkien riskien ottamisesta saa korvausta. Jos sijoittaa esimerkiksi vain yhden yhtiön osakkeeseen, riski on todella iso. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sijoittajan tuotto-odotus olisi yhtään sen parempi kuin sijoittamalla useampaan yhtiöön. Pitämällä salkussa vain yhtä yhtiötä mahdollisten tuottojen jakauma on toki leveämpi kuin hajautetussa salkussa. Tuotto-odotus ei kuitenkaan parane sijoittamalla yhteen yhtiöön. Tämä johtuu siitä, että yksittäisiin yhtiöihin liittyvän riskin (yritysriski, epäsystemaattinen riski) voi poistaa hajauttamalla. Hajautettavissa olevasta riskistä ei saa korvausta. Sijoittaja voi odottaa tuottoa vain koko markkinaan liittyvän riskin (markkinariski, systemaattinen riski) kantamisesta, sillä sitä ei voi poistaa hajauttamalla. Näin ollen kaikki ”turha” (hajautettavissa oleva) keskihajonta on syytä eliminoida. Vaikka keskihajonta tässä tapauksessa pienenee, salkun tuotto-odotus pysyy vähintään ennallaan.

On myös syytä erottaa toisistaan yksittäisten osakkeiden tai omaisuusluokkien keskihajonta ja koko salkun keskihajonta. Korkean riskinsietokyvyn omaavan sijoittajan kannattaa painottaa salkussaan korkean riskin osakkeita tai omaisuusluokkia (esim. pienet arvoyhtiöt), koska riskinotto johtaa pitkällä aikavälillä korkeampaan tuottoon. Kun haluttu tuotto-odotus on määritetty, jo ihan maalaisjärki sanoo, että kyseistä tuottoa kannattaa tavoitella mahdollisimman pienellä riskillä. Tässä kohtaa mukaan tulee salkun optimointi eli hajauttaminen useisiin omaisuusluokkiin, käteisen määrän säätely ja mahdollinen velkavipu (ihan oman riskinsietokyvyn mukaan). Toisin sanoen salkku voi sisältää korkean volatiliteetin omaisuusluokkia, jotka maksimoivat tuoton, mutta samaan aikaan koko salkun volatiliteettia voi minimoida ottamalla mukaan omaisuusluokkia, joiden korrelaatio muiden salkun omaisuusluokkien kanssa on matala.   

Markkinatilanne: Ovatko osakkeet kuplassa?

Kirjoittelen edelleen myös Nordnetin blogissa ja markkinatilanteeseen liittyvät postaukset olen tehnyt viime aikoina sinne. Kannattaa siis ottaa seurantaan myös tuo alusta. Kirjoitan kuukausittain ilmestyvää kolumnia myös Kauppalehdessä ja myös siellä useampi kirjoitukseni on tänä vuonna liittynyt pörssin arvostustasoihin ja pohdintoihin mahdollisesta kuplasta. Helmikuun alussa ilmestyneessä kolumnissa en vielä uskaltanut ottaa kovin vahvaa näkemystä ja otsikoin juttuni varovaisesti: ”Kuplan merkkejä ilmassa”. Enää ei ole mitään syytä kierrellä, vaan asian voi sanoa suoraan: Osakkeet ovat kuplassa.   

Kuplista puhuttaessa kuulee monesti todettavan, että kupla voidaan nähdä vasta jälkikäteen. Luultavasti kommentoija kuitenkin tarkoittaa, että kuplan puhkeamisen ajankohta nähdään vasta jälkikäteen. Kuplan olemassaolollehan on paljonkin erilaisia kriteerejä. Kun ne täyttyvät, on helppo todeta, että olemme kuplassa. Tämä ei vielä kuitenkaan auta, sillä emme tosiaan tiedä, milloin kupla puhkeaa. Esimerkiksi ennen vuosituhannen vaihteen it-kuplan puhkeamista kupla-sanaa alettiin käyttää jo useita vuosia ennen romahdusta. Finanssikriisin myötä puhjennut kupla vaikutti selviöltä jo ainakin vuosi ennen kuin pörssit lopulta kääntyivät laskuun.

Mistä tiedän, että osakkeet ovat kuplassa? Itselläni on viisi kriteeriä, joiden kautta asiaa arvioin. Ensimmäinen on luonnollisesti osakkeiden arvostustaso. Mitattiinpa asiaa melkein millä mittarilla tahansa, arvostukset ovat tällä hetkellä pilvissä. Tykkään itse käyttää erityisesti P/B-lukua koko pörssin arvostustason hahmottamiseen. Helsingin pörssissä luku on vaihdellut yhden ja kolmen välillä (kriisin pohjilta kuplan huipulle). Nyt olemme käytännössä ihan haarukan ylälaidassa. Shillerin P/E:stä tai Buffett-indikaattorista ei tarvitse enää edes puhua. Ne ovat jo pitkään näyttäneet todella korkeaa yliarvostusta valtaosalle maailman pörsseistä (joitakin kehittyviin markkinoihin kuuluvia maita lukuun ottamatta).

Toinen kuplan merkki on lisääntynyt spekulatiivinen kaupankäynti. Gamestopit ja vastaavat ilmiöt ovat kaikille tuttuja. Markkinoilla on ennätysmäärä pikavoittoja tavoittelevaa ”uutta rahaa”. Joidenkin lähteiden mukaan USA:n osakemarkkinalla peräti kolmannes sijoittajista on aloittanut sijoittamisen vasta alle vuosi sitten. Kun katsomme historiallisia pörssikuplia, täsmälleen sama ilmiö on toistunut joka kerta. Pikavoittojen tavoittelijat eivät katso fundamentteja, joten on ihan loogista, että pörssi kuplaantuu.

Kolmas kuplan merkki on valtava velan määrä. Tässäkin kohtaa voimme katsoa historiaan. Kuplat ovat usein velkavetoisia. Niitä edeltää kaikkien eri tahojen ylivelkaantuminen. Niin valtiot, yritykset kuin kotitaloudetkin ovat tällä hetkellä hyvin velkaantuneita. Valtioiden velkaongelmista on varmasti kirjoitettu jo kaikki mahdollinen, mutta helposti unohtuu, ettei yritysten ja kotitalouksien tilanne ole kovin paljon parempi. Kolmannes jenkkiyhtiöistä olisi todennäköisesti mennyt jo nurin, jos korot olisivat korkeammalla. 

Neljäs kuplan merkki on listautumisten suosio. Jos nykyinen tahti jatkuu, näemme tänä vuonna listautumisten uuden Suomen ennätyksen. Käytännössä jokainen listautumisanti ylimerkitään selvästi. SPAC-listautumiset ovat uutena ilmiönä kuin kirsikka kakun päällä. Tästä kirsikasta voi tosin lopulta jäädä aika paha jälkimaku.

Viides kuplan merkki on sijoittajien madaltunut tuottovaatimus. Aina ennen pörssikuplan puhkeamista tuottovaatimukset ovat painuneet ennätysalas. Tällä kertaa syynä on alhainen korkotaso. Koska sijoittajat eivät vaadi enää juurikaan tuottoa, osakkeista voi maksaa melkein mitä tahansa. Tällaisessa ympäristössä kuplan paisuminen on itsestäänselvyys. Kupla voi paisua siihen asti, kunnes sijoittajien suhtautuminen riskinottoon muuttuu. Osakemarkkinoilla riskin kantamisesta on pitkällä aikavälillä ”pakko” saada korvaus. Muuten kukaan ei lopulta enää sijoittaisi osakkeisiin.

Oma salkku

Yllä kirjoittamani jälkeen ei liene kenellekään yllätys, että olen jatkanut varovaista linjaani suorien osakesijoitusten kohdalla. En ole tehnyt tämän vuoden puolella yhtäkään suoraa osakeostoa. Yritän kuitenkin pitää osakeallokaationi vähintään 60 prosentissa, joten olen sijoittanut tulovirtaani indeksi- ja ETF-rahastoihin. Haastavasta markkinatilanteesta huolimatta en halua kasvattaa käteispainoani enää suuremmaksi. Emmehän tosiaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kupla voi paisua vielä vuosia, eikä meillä ole kuplan mahdollisesti puhjetessakaan mitään takeita siitä, että kurssit tippuvat sille tasolle missä ne tänään ovat. Tasapainoilu ”kultaisella keskitiellä” sopii minulle parhaiten.

Kuten olen aiemmin kirjoitellut, olen panostanut rahastosijoituksissani kehittyville markkinoille ja pieniin arvoyhtiöihin (small cap value, SCV). Etenkin SCV on osakeluokkana nyt hyvin houkutteleva. Jos miettii, milloin johonkin sijoituskohteeseen kannattaa ylipäätään sijoittaa, SCV täyttää kriteerit tällä hetkellä aika hyvin: viime vuosina heikosti tuottanut, epämuodikas, hyljeksitty, edullinen jne. Jokaiseen kohtaan voi vetää rastin. Sijoitan toki kuukausittain pienehköjä summia myös globaalilla ETF-hajautuksella, mutta nyt on ollut otollinen aika tasapainottaa rahastosalkkua viime vuosina heikosti tuottaneiden osakeluokkien suuntaan.

Kirjoitin aiemmin, että uusi tavoitteellinen osakeallokaationi on 80 prosenttia. Tämän saavuttaminen kuitenkin edellyttää arvostusten normalisoitumista. Nykymarkkinassa olen enemmän kuin tyytyväinen 60/40-salkkuuni. En ole pienimmässäkään määrin harmissani siitä, että käteistä on paljon. Nousun jatkuessa jään paitsioon parhaista tuotoista, mutta pystyn nukkumaan yöni rauhassa, mikä on tärkeintä. Olen myös varma, että pystyisin ottamaan nykysalkullani vastaan millaisen romahduksen tahansa. Salkku täyttäisi tehtävänsä myös siinä tapauksessa, että päättäisin ”eläköityä” tänään. Vaikka osakemarkkina romahtaisi heti päätökseni jälkeen, käteispositio turvaisi tulevaisuuteni, eikä osakkeita tarvitsisi myydä pitkään aikaan. 

R.W.

10
+1
0
-1
10
0
1.9.2021, 22:10
+10
Liittynyt:
19.11.2020, 01:27
Viestejä:
95

Kun tämä on kuitenkin teoriaan pohjautuvaa mietintää, niin kyllä tuo volatiliteetin minimointi on terminä väärä ja huono (minimointi != pienentää). Jos haluaa minimoida volatiliteetin, niin (teoriassa) kaikki kiinni German Bundseihin tai pidä pankkitalletuksena. Sijoittajan kuuluu maksimoida tuotto-riski-suhde (mean-variance). Tämän jälkeen vähennät/pienennät riskiäsi pienentämällä riskisen salkkusi painoa, ts. liikut CML/CAL:ää pitkin vasemmalle. Jos haluat kantaa enemmän riskiä kun markkina, niin vivutat salkkuasi (esim. nettosijoitusasteesi on 120%), ts. liikut oikealle CML/CAL:ää pitkin. Siitä voi sitten tietenkin keskustella, että onko keskihajonta hyvä mittari riskille vai tulisiko käyttää downside deviationia, max drawdownia, kertymäfunktiota jne.

Optimaalisen salkun rakentaminen tapahtuu juurikin kuvaamallasi tavalla, eli sijoitusten välisiä korrelaatioita (kovariansseja) käyttäen. Hyvä kuitenkin muistaa, että teoreettinen markkinasalkku pitää sisällänsä kaikki mahdolliset sijoituskohteet. Tämä pohjautuu siihen, että salkun (oli se mikä hyvänsä) riski-tuotto-suhdetta pystyy aina parantamaan lisäämällä uuden sijoituskohteen, kunhan korrelaatio ei ole = 1 minkään toisen sijoituskohteen kanssa.

1
+1
1
-1
1
1
2.9.2021, 02:17
+297
Liittynyt:
16.3.2020, 13:27
Viestejä:
246

Omat suosikkini tällä foorumilla ovat Randon Walkerin ja Mäkisen blogit. Ne ovat niitä kaikkein opettavaisimpia ja hyödyllisimpiä yleisellä tasolla. Toki kaikella kunnioituksella näitä muitakin kirjoittajia kohtaan, jotka tarjoavat säännöllisesti esimerkiksi hyvää ja ilmaista analyysia yksittäisistä yhtiöistä, tai vain elämänkokemuksia. Mutta herra Aholla etenkin painottuminen matemaattisempaan teoriaan on hieno ele, koska yleensä koulunpenkkien ulkopuolella asioissa mennään yksinkertaisimmilla mahdollisilla peukalosäännöillä ilman että niiden takana olevat mekanismit selkiytyvät (oma suosikkini vieläkin P/E- ja P/B-lukujen ruumiinavausartikkelit). Se johtaa, jos ei harhaanjohtaviin tulkintoihin niin ainakin nyanssisokeuteen (esim. "miksi keskihajonta (riski) pitäisi minimoida. Ilman riskiähän ei ole tuottoa" on täysin totta, mutta...).

Riskistä ja hajautuksesta tuleekin mieleen, että olen aikoinani laskeskellut velkakirjojen hyväksyttävää markkinahintaa. Menemättä siihen liittyviin matematiikan kaavoihin (joita en muista, enkä lähde uudestaan johtamaan, ja muutenkin olen epävarma yksityiskohdista), niin yksinkertaistettu periaate oli se, että veloilla on tietty todennäköisyys muuttua luottotappioksi jossa menettää koko velkakirjaan laitetun omaisuuden.

Näin ollen yhteen velkakirjaan sijoittamalla oli tietty todennäköisyys että paperi menee luottotappioksi ja silloin menettää koko sijoituksensa. Kahteen velkakirjaan sijoittamalla oli edellistä korkeampi todennäköisyys että ainakin yksi paperi menee luottotappioksi, mutta silloin menetti vain puolet sijoituksestaan. Tai no, koska on myös paljon pienemmällä prosentilla mahdollista molemmilla papereilla mennä luottotappioksi, keskimäärin saattoi odottaa menettävänsä vähän yli puolet, mutta pienemmän todennäköisyyden takia ei lähellekään kaikkea. Ja niin edespäin.

Nousevan luottotappion riskin vastineeksi tuli siis luottotappion sattuessa pienenevä menetetyn rahan määrä. Nettona kävikin niin että se hinta, jolla velkakirjat kannatti ostaa niin että pääsee keskimäärin break-eveniin, kasvoi ostettavien velkakirjojen lisääntyessä. Eli tuotto-odotus parani velkakirjojen määrää lisätessä, vaikka ostohinta ja velkakirjojen ominaisuudet eivät muuttuneet mihinkään.

Hajauttamalla ei ainoastaan pienentänyt tappioriskiä ja tappioiden rahasummaa, vaan sai todennäköisesti paremman tuoton kuin hajauttamatta. Asia joka todettiin toisella tapaa salkun hajautus -artikkelissakin erilaisten omaisuusluokkien välillä.

(Jos meni väärin, niin epäilen enemmän nyt käyttämiäni sanamuotoja ja lahoa päätäni, kuin tuolloin joskus tekemiäni laskelmia)

Jarkko Aho kirjoitti:
Eli korkea volatiliteetti ei ole kaikille hyvästä (vaikka se nostaisikin tuotto-odotusta), sillä kaikki eivät pysty kantamaan niin korkeaa riskiä.

Itse tunnustaudun henkilöksi joka käyttää ruskeita housuja, mutta puolustaudun sanomalla että minullakaan ei ongelma ole riski kurssiheilahtelusta, vaan riski siitä että osake ei romahduksensa jälkeen ikinä palaa entisiin lukemiinsa. Jos kurssi niiaa syvään ja hartaasti, niin mistä tiedän että se on pelkkää volaa? Firman tuloksentekokyky voi pysyvästi olla muuttunut, ja joskus se selviää vasta romahduksen jo tapahduttua. Jossain teknokuplassa sai hävetä, jos tuli yllätyksenä ettei jokainen internetfirma ollutkaan ath:nsa arvoinen. Mutta jonkun Nokian kohdalla saattoi tarvita vähän enemmän näkemystä ennustaakseen että niin hyvän dominoivan aseman pystyi niin surullisella tavalla menettämään. Sen valjettua saattoi olla hyvienkin no-brainer-tunnuslukujen aikana hankitut osakkeet turskaa. Siksi arvostan pääomien suojelua korkeammalle kuin tuottojen maksimointia.

Jarkko Aho kirjoitti:
Finanssikriisin myötä puhjennut kupla vaikutti selviöltä jo ainakin vuosi ennen kuin pörssit lopulta kääntyivät laskuun.

No todellakin. Alkusoiton aikana ehdittiin sulkea rahastoja lunastuksilta, viedä konkkaan pankkeja ja firmoja, keskuspankit alkoivat tukea asuntolainaajia jne. Ja, uskomatonta kyllä, vasta noiden hälytysmerkkien jälkeen alkoivat indeksit pudota! Sellaista seurausten lykkäystä tapahtuu harvoin. Tai ainakin tapahtui harvoin.

2
+1
0
-1
2
0
2.9.2021, 08:26
+1167
Liittynyt:
17.8.2020, 18:12
Viestejä:
1111

Yksi kysymys allokaatiopainosta koskee defensiivisten osakkeiden ja kasvuosakkeiden suhdetta salkussa suhdannehuipun ja mahdollisen korjausliikkeen lähestyessä. Defensiiviset osakkeethan ovat vakaampia myös laskussa ja harvemmin menettävät pysyvästi kykyään tuottoon. Lainaus Investopediasta: "A defensive stock is a stock that provides consistent dividends and stable earnings regardless of the state of the overall stock market."

Tässä olisi kyseessä se, ettei sinänsä vähentäisi osakepainoa vähentämällä yritysosakkeita ja lisäämällä bondirahastoja tai vaikkapa kultaa, vaan vaihtaisi FAANG-painoa Coca-Colaan ja Procter&Gambleen? Näkökulma: "Defensive stocks offer the substantial benefit of similar long-term gains with lower risk than other stocks."

Haitta on tietysti kokonaistuoton pieneneminen muiden juhliessa kasvuprosenteilla, mutta etuna olisi rauhallisempi ote rytinässä. Itse olen tehnyt nyt juuri näin eli osake/bondisuhde on edelleen 80/20, mutta osakeosuudessa Berksihire, Coca-Cola, terveysyhtiöt JNJ, Pfizer ja United Health ovat kasvaneet. Lisäksi REIT-paino on lisääntynyt aika voimakkaasti. Suomi-osakkeistakin löytyy varmasti samanlaisia painotusmahdollisuuksia.

Yleinen näkökulma markkinoihin nyt lienee, että mitä pidempään hurja nousu kestää (nyt kai seitsemättä kuukautta) niin sitä suurempi korjausliike on edessä.

Löytyisiköhän portfolioteoriasta apua salkun osakeosuuden sektorinäkemykseen tässä markkinatilanteessa?

2
+1
0
-1
2
0

Sivut