"Matkani kohti taloudellista vapautta pitää sisällään mm. ajankohtaisia kirjoituksia sijoittamisesta ja taloudesta yleisesti, syväluotaavia yritysanalyysejä erityisesti suomalaisista yhtiöistä, erilaisten sijoitusstrategioiden esittelyä ja vaurastumisen psykologiaan liittyvää pohdiskelua."
Aiemmat kolumnit:
Pitkäjänteinen sijoittaminen lyhytjänteisessä maailmassa - aika-arbitraasin syyt ja hyödyntämistavat
Arvosijoittaminen kasvuyhtiöihin - miten löytää kasvua kohtuuhinnalla
Sijoittaminen matalien korkojen ympäristössä – onko osakkeissa keskuspankkien puhaltama kupla?
Robotti vastaan ihminen osakemarkkinoilla – voittaako kvantti fundamenttisijoittajan?
Mitä P/E-luku oikeasti kertoo?
Laatuyhtiöiden metsästystä Helsingin pörssissä
Miksi hyvä yhtiö voi olla huono sijoitus?
Osinkojen todellinen rooli varallisuuden kasvattamisessa
Random Walker: Potentiaalisia käänneyhtiöitä arvosijoittajalle
"Ensimmäinen esittelemistäni sijoituscaseista on vähittäiskauppaa harjoittava Stockmann, jonka kurssi on viime vuosien aikana laskenut rankasti yhtiön jäädessä lähtötelineisiin katselemaan toimialan rakennemuutosta. Toinen tarkasteluun ottamistani yhtiöistä on kiinteistötekniikkaan ja teollisuuden palveluihin erikoistunut Caverion, joka on kärsinyt viime vuosina johtamisongelmista. Nopean kasvun tavoittelu johti vauhtisokeuteen ja kannattavuuden seuraaminen unohtui. Uuden johdon käynnistämien tehostamisohjelmien myötä liiketoiminnan kurssi on alkanut kääntyä. Tämä ei kuitenkaan vielä ole näkynyt osakekurssissa. Keskityn kirjoituksessa nimenomaan käsillä oleviin sijoituscaseihin, enkä esittele yhtiöitä laajemmin."
Random Walker: Pelko, ahneus ja kuusi kuolematonta sijoitusneuvoa
"Kukaan ei osaa ennustaa osakemarkkinoiden tulevaa suuntaa, mutta historiasta kannattaa ottaa oppia. Kun kaikki puhuvat sijoittamisesta ja suosituimmat mediapersoonat ovat sijoittajia, pörssiromahdus on lähellä. Käsillä olevan toistaiseksi historian toiseksi pisimmän nousumarkkinan aikana mukaan tulleiden sijoittajien hermot punnitaan toden teolla vasta kurssien laskiessa. Mahdollista kurssilaskua, olipa se pieni tai suuri, ei kannata säikähtää. Jos epäilee, ettei karhumarkkinaa kestä panikoimatta, salkun riskiprofiilia kannattaa säätää jo nyt. Mikäli on vakuuttunut oman kantin kestävyydestä, ei kannata tehdä mitään. Myyminen on varma tapa menettää rahaa kaupankäyntikuluihin ja veroihin. Lisäksi se on varma tapa jäädä pois kasvavien osinkojen junasta, jos kurssinousu jatkuukin vielä pitkään eikä myytyjä osakkeita siten pääse ostamaan pikaisesti takaisin. Aliarvostettujen osakkeiden löytäminen on joka tapauksessa nykyisessä ympäristössä haastavaa."
Random Walker: Arvosijoittajan iskunpaikat Helsingin pörssissä
"Yksi omaan sijoitustoimintaani eniten vaikuttaneista henkilöistä on yhdysvaltalainen Bruce Greenwald, joka on vuodesta 1991 alkaen toiminut Columbian yliopistossa rahoituksen professorina. Greenwald on vaikuttanut merkittävästi arvosijoittamisen kehittymiseen Grahamin klassisesta tyylistä kohti nykyaikaista osakkeen arvonmäärityksen ja yhtiön strategisen analyysin yhdistävää tyyliä. Itse Warren Buffett kiitti hiljattain Greenwaldia hänen ansiokkaasta työstään (ks. lyhyt puhe tästä).
Tässä kirjoituksessa tarkoitukseni on esitellä Greenwaldin ajattelua hieman tarkemmin. Aloitan Greenwaldin perusprinsiipeillä, jotka ovat kirjoituksiani pidempään seuranneille tuttuja. Tämän jälkeen siirryn kirjoituksen varsinaiseen ”pihviin” esittämällä yksinkertaisia käytännön menetelmiä ja Greenwaldin ajattelun pohjalta johdettuja tunnuslukuja, joilla arvosijoittaja voi löytää houkuttelevia sijoitusmahdollisuuksia. Lopuksi etsin arvosijoittajan iskunpaikkoja Helsingin pörssistä ja listaan eri menetelmien perusteella kiinnostavimmat osakkeet."
Random Walker: Tuloskauden kuulumisia suhdannekäännettä odotellessa
"Vaikka tulokset kasvoivat edellisvuoden vertailukauteen nähden, valtaosa jäi analyytikoiden ennusteista. Peräti 70 prosenttia seurannassani olevista TOP50-yhtiöistä jäi analyytikoiden EPS-ennusteesta. Ennusteylitys nähtiin 28 prosentilla yhtiöistä. Liikevaihdon kohdalla pettymyksiä nähtiin vähemmän. ”Vain” 56 prosenttia yhtiöistä alitti liikevaihtoennusteen. Hyvin lähelle ennustetta pääsi 16 prosenttia yhtiöistä. Myös liikevaihdon kohdalla 28 prosenttia seurannassani olevista yhtiöistä ylitti ennusteen."
Myö ollaan molemmat Bottom up -sijoittajia. Ehkä termi on ollut jo kirjoissa, mutta nyt vasta tajusin. Muutenkin sijoitusstrategiat melko samanlaisia
.
Taitaapi Random Walker olla jokusen sijoitusbloggarin oppi-isä. Buy’n’Hold arvomallilla vai kuinka se nyt oli. Mulla on termit hukassa. Ei se väärin ole tämäkään.
Sain arvosijoittamista käsittelevään ketjuun erinomaisen kysymyksen, johon ajattelin vastata täällä blogini puolella. Toivon, että kohdistatte kysymyksenne ja kommenttinne ensisijaisesti tänne, jotta keskustelu on jatkossa selkeästi yhdessä paikassa.
____
Alla "PTJ":n viesti:
"Terve RW,
Hieman jälkijunassa postailen tähän ketjuun, tuoreena Sijoitustiedon lukijana.
Olen parhaillaan selailemassa läpi blogi-historiaasi, ja saattaakin olla että vastaus myöhemmin tulee vastaan kirjoituksissasi, mutta olisi mielenkiintoista kuulla muutamasta käytännön seikasta liittyen sijoitusprosessiisi.
1. Kun käytät kassavirroista kaavaa nettotuotto-investoinnit, tuleeko laskemastasi osakekohtaisesta yritysarvosta vähentää nettovelka (mikäli yhtiö ei ole velaton, kuten esimerkeissä ilmeisesti oletettiin)? Kaavahan ottaa huomioon korkokulut, mutta ei mahdollisia lainanlyhennyksiä jotka syövät omistajalle päätyvää kassavirtaa. Olen aikoinani törmännyt Warren Buffettin mainitsemaan "Owners' Earnings" kassavirtalaskelmaan (Nettotulos + Poistot - Investoinnit - Käyttöpääoman muutos), mutta en tämänkään osalta ole löytänyt vastausta nettovelkojen käsittelyyn, laskettuamme nykyarvon tuleville kassavirroille. Perinteisessä oppikirjojen "Cash Flow to Equity (FCFE)" kaavassahan tämä lainanmaksu on huomioitu.
2. Mainitsit täällä vastauksissa ajavasi tasaisin väliajoin sisään päivittyneet markkinahinnat yms. Helsingin pörssistä laskentataulukkoosi. Teksteistäsi motivoituneena aikomuksena on alkaa kehitellä omaa taulukkoa, jotta skannauksesta tulisi systemaattisempaa, syötätkö inputteja manuaalisesti taulukkoosi vai onko sinulla suositella jotain soveltuvaa apuohjelmaa kyseiseen toimintaan?
Kiitos loistavista kirjoituksista!
-PTJ"
____
Ja alla vastaukseni:
Kiitos aivan erinomaisesta kysymyksestä, ”PTJ”.
Olemme käsitelleet kassavirran ja omistajan tuloksen (owner earnings) laskemista melko kattavasti Arvoguru-kirjassamme, mutta yritän kiteyttää asian nyt lyhyesti.
Vastaus riippuu siitä, mitä kassavirtaa tarkalleen ottaen ollaan laskemassa. Vaihtoehdot ovat 1) vapaa kassavirta yritykselle (FCFF), 2) vapaa kassavirta omalle pääomalle (FCFE) ja 3) omistajan tulos (OE).
1) FCFF-malli
FCFF tarkoittaa sekä oman että vieraan pääoman ehtoisille sijoittajille kuuluvaa kassavirtaa, mikä jää jäljelle, kun operatiivisen liiketoiminnan tuloksesta on vähennetty verot ja kaikki investoinnit:
FCFF = Liikevoitto x (1 – Vero-%) – Nettoinvestoinnit – Nettokäyttöpääoman muutos
Kaavassa nettoinvestoinnit lasketaan seuraavasti:
Nettoinvestoinnit = Bruttoinvestoinnit – Poistot
Bruttoinvestoinneilla tarkoitetaan käyttöomaisuusinvestointeja (kiinteän omaisuuden hankintoja). Niistä on vähennettävä poistot, jotka eivät liity rahan liikkeisiin, vaan ovat vain kirjanpidollinen erä. Olen joskus käyttänyt esitystapaa, jossa nettoinvestoinneilla tarkoitetaan investointeja sekä käyttöomaisuuteen (kiinteään omaisuuteen) että käyttöpääomaan (nettona), mutta tällöin FCFF:n kaavassa ei luonnollisestikaan saa olla nettokäyttöpääoman muutosta erikseen (asia ei siis muutu mihinkään, vain esitystapa on toinen). Nettokäyttöpääoman muutos puolestaan lasketaan seuraavasti:
Nettokäyttöpääoman muutos = Vaihto-omaisuuden lisäys + Myyntisaamisten lisäys – Ostovelkojen lisäys
FCFF-mallilla määritetään nimenomaan yritysarvo (enterprise value, EV). Osakesijoittaja on kiinnostunut osakekannan arvosta eli kun yritysarvo on ensin laskettu tulevien kassavirtojen nykyarvona, tulee siitä lopuksi vähentää nettovelat:
Osakekannan arvo = Yritysarvo – Nettovelat = Yritysarvo – Korolliset velat + Kassa
2) FCFE-malli
FCFE on kassavirtaa, joka jää osakkeenomistajille, kun vieraan pääoman ehtoiset sijoittajat ovat saaneet korkonsa. Lisäksi FCFE:n laskennassa on huomioitava uusien velkojen liikkeellelasku ja vanhojen velkojen takaisinmaksu, sillä näillä on vaikutusta osakkeenomistajille jaettavissa olevaan kassavirtaan:
FCFE = Nettotulos – Nettoinvestoinnit – Nettokäyttöpääoman muutos + Velkojen liikkeellelasku – Velkojen takaisinmaksu
FCFE-mallilla saadaan suoraan selville osakekannan arvo, sillä siinä hyödynnetään edellä esitetyllä tavalla osakkeenomistajille kuuluvaa kassavirtaa. Näin ollen nettovelkaa ei tietenkään tule vähentää.
Jos määritän arvoa velattomalle yhtiölle (tai yhtiölle, joka halutessaan pääsisi velattomaksi hyvin nopeasti) oikaisen sen verran, etten huomioi FCFE:n laskennassa lainkaan velan muutosta (eli uusien velkojen liikkeellelaskua ja vanhojen velkojen takaisinmaksua). Toisekseen mikään yhtiö ei voi perustaa esimerkiksi osingonmaksuaan siihen, että se ottaa jatkuvasti lisää velkaa. Yllä esittämäni kaava sopiikin paremmin historiallisen (toteutuneen) FCFE:n laskemiseen, mutta arvonmäärityksessä katsotaan tulevaisuuteen. Oletankin yleensä, ettei yhtiön pääomarakenne muutu tulevaisuudessa, jolloin velan muutos on nolla ja kaava supistuu lyhyempään muotoon:
FCFE (kun pääomarakenne ei muutu) = Nettotulos – Nettoinvestoinnit – Nettokäyttöpääoman muutos
Jo aiemmin esitettyyn viitaten, sisällytän nettokäyttöpääoman muutoksen joskus suoraan nettoinvestoinnit-käsitteen alle. Näin teen esimerkiksi silloin, kun lasken vapaata kassavirtaa investointisuhteen avulla (FCFE = Nettotulos – Investointisuhde x Nettotulos). Tällöin ajattelen investointisuhteen (eli kuinka suuren osan nettotuloksesta yhtiö investoi) pitävän sisällään myös käyttöpääoman lisäyksen. Tällaisessa kassavirran laskentatavassa investointien ajattelu kokonaisuutena on luontevaa. Näin ollen FCFE:n kaava supistuu vielä yksinkertaisempaan muotoon.
3) OE-malli
OE eli omistajan tulos on kassavirtaa, joka yhtiölle jää joko kasvuinvestointeihin tai jaettavaksi osakkeenomistajille. Erona osakkeenomistajille jäävään kassavirtaan (FCFE) on siis se, että OE:ssa huomioidaan vain ylläpitoinvestoinnit (ei kasvuinvestointeja). Buffettin ajatus on, että osakkeenomistajien kannalta kasvuinvestoinnit ovat varteenotettava vaihtoehto osingoille. Jos yhtiö kykenee itse sijoittamaan kassavirtaansa osakkeenomistajaa tuottavammin, kasvuinvestoinnit ovat itse asiassa osingonjakoa parempi vaihtoehto. Esimerkiksi vanhojen koneiden ja laitteiden korjaamiseen kohdistuvat ylläpitoinvestoinnit eivät sitä vastoin tuota mitään lisäarvoa omistajille. Ne vain ylläpitävät liiketoiminnan olemassa olevan kokoluokan.
Nyrkkisäännön mukaan poistot vastaavat ylläpitoinvestointeja (kiinteään omaisuuteen eli käyttöomaisuuteen). Näin ollen nettoinvestoinnit (kiinteään omaisuuteen) vastaavat kasvuinvestointeja (kiinteään omaisuuteen). Tällöin OE voidaan laskea seuraavasti:
OE (jos poistot = ylläpitoinvestoinnit) = Nettotulos – Nettokäyttöpääoman muutos
Todellisuudessa poistot eivät aina vastaa ylläpitoinvestointeja (ainakaan tarkasti). Siksi käytän niiden laskemiseen mieluummin seuraavaa kaavaa:
Ylläpitoinvestoinnit = Käyttöomaisuusinvestoinnit – Kasvuinvestoinnit = Käyttöomaisuusinvestoinnit – Kiinteä omaisuus liikevaihdosta x Liikevaihdon odotettu kasvu = Käyttöomaisuusinvestoinnit – (Kiinteä omaisuus / Liikevaihto) x (Liikevaihdon odotettu kasvu-% / Liikevaihto)
En mene tässä yksityiskohtiin tarkemmin, mutta jos aihe kiinnostaa, suosittelen lukemaan lisää esimerkiksi Arvogurusta sivuilta 77-89. Kirjassa asiaa on käsitelty todellisten yhtiöesimerkkien kautta hyvinkin monipuolisesti.
Tuohon toiseen kysymykseesi liittyen saat varmasti parempia vinkkejä muualta. En käytä mitään erikoisia apuohjelmia, mutta olen ”automatisoinut” laskentataulukkoni (Excelin) varsin pitkälle. Esimerkiksi osakekurssit ajan joko Nasdaqin tai Kauppalehden sivuilta suoraan Exceliin ja siitä ne siirtyvät kaavoilla kaikkiin Exceliin rakentamiini screenaustyökaluihin ja arvonmääritysmalleihin. Esimerkiksi DCF-arvonmäärityksessä, jossa minulla on pohjana kaikista seuraamistani yhtiöistä 10 vuoden historia ja oletuksiini perustuva ennuste 10 vuodelle (tuloslaskelma, tase, kassavirrat, eri tunnusluvut jne.) joudun tekemään enemmän ihan oikeasti manuaalista työtä historiadatan (inputtien) syöttämiseen. Ennusteet ja arvonmäärityslaskelmat (outputit) tietysti syntyvät ”automaattisesti” historian ja tiettyjen oletusten pohjalta, kun kaavat on kerran rakennettu taulukkoon. Mutta kysymyksesi ilmeisesti liittyi nimenomaan input-tietojen ajamiseen tai syöttämiseen eikä niinkään siihen, miten rakennetaan arvonmääritysmalli Exceliin.
R.W.
Kiitos paljon äärimmäisen kattavasta vastauksesta, FCFE ja OE:n ajattelutavan ero sekä velan käsittely näiden osalta selkeentyi huomattavasti.
Iso hatunnosto myös kaikesta kontribuutiosta blogin kautta ja tällaisiin kysymyksiin vastailusta. Menee Arvoguru-kirja samalta istumalta tilaukseen.
Terv,
PTJ