Onko Velho basson blokissa? Ei tarvi vastata tahi ressata. Pistä vaan tarinan jatkumo. "Elämme ihmeellisiä aikoja" Jengiä varmasti kiinnostaa blogarin ajatukset ja tilanteet. Samaistumispisteitä haussa varmaan monella ettei käy styykkeen päälle..
Uuuh, nyt alkoi kiinnostamaan. Mikäs kiesi sieltä alle tulee? Teukka Salaman ex-vette?
Jahas, tämä oli jäänyt päivittämättä! No laitetaan nyt tähän esimerkkinä todella nerokkaista sijoituksista. 
Humputteluahan tällainen on, joskaan ei mistään merkittävistä rahoista. Uusi Corolla maksaa enemmän. Jääkö tämä pitkään holdiin vai tuleeko treidattua pois lyhyen pidon jälkeen, en oikein vielä tiedä. Talvisäilytyspaikka ainakin löytyi mukavasti kantakaupungin parkkihallista, eikä tarvinnutkaan viedä minnekään navettaan 100km päähän.
Muu vuodenvaihteen päivitys jäi kanssa tekemättä. Aika lailla indeksin tahtiin meni lopulta. Loppuvuoden rallissa hieman noustiin pohjilta, joten lopputulos oli vajaa -12% ja -130k€. Vuoden valopilkku oli Evo-treidailu, josta tuli ihan mukavasti kymppitonneja tilille paikkaamaan muuten tasaista alisuorittamista. Iso kiitos tästä JR:lle, jonka ideaan treidit perustuivat. Selvästi isoin miinus oli Intrum yli 100k laskennallisilla tappioilla. Se hieman riepoi syksyllä, mutta eipä silti tullut Intrumiakaan myytyä, vaan ostettua lisää. Minusta Intrum on pohjimmiltaan laatuyhtiö, useimmilla toiminta-alueillaan selvä markkinajohtaja. Odotan, että sekoilu ostettujen portfolioiden kanssa loppuu joskus, ja vahva kassavirta palvelutoiminnasta jauhaa osakkeenkin ajan kanssa ylös. Parasta Intrumissa oli, että en koskaan julkaissut analyysiäni yhtiöstä täällä, vaikka olin sen jo valmiiksi kirjoittanut. Julkaisu olisi osunut sopivasti juuri ennen kahta negaria. Muista osakkeista erityisesti Stockmannin kehitys on ollut kanssa pettymys lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä näen siinä ilmeistä piilevää arvoa, niin kuin monet muutkin. Odotan rauhassa, että se realisoituu.
Salkku vuoden lopussa 1,2M. Pääomat eivät vuoden aikana kasvaneet, kun maksuun meni myös reilusti lisäveroja v. 2021 voitoista. Täytyy kohta tehdä tilinpäätös, mutta nyt taitaa tulla ennakoitakin takaisin, kun en muistanut/jaksanut niitä missään vaiheessa pienentää. Lisäveroja ei ainakaan tarvitse maksaa.
Tästä vuodesta en tiedä oikein, mitä odotan. Salkku on aika täynnä kaikkea, mikä tuntuu liian halvalta, että juuri mitään voisi myydä. Käteistä ei pahemmin ole muuta kuin mitä roposia firman kassaan kuukausittain kilisee, mutta limiittejä on vapaana noin 400k. Niiden kanssa olen valmis liikkumaan tarvittaessa. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Kiva nähdä salkussa pitkästä aikaa vihreää. Piristää mukavasti mieltä samoin kuin päivän piteneminen. Nyt alkaa jo päivä sarastamaan kun tulee töihin, ja usein on vielä jotain valoa ulkona, kun pääsee lähtemään kotiin. Joulu-tammikuun pimeydestä on taas selvitty, tästä on mukava jatkaa valoa kohti.
En selvästikään ollut täysin väärässä kun viime syyskuussa ihmettelin, miten pankkiosakkeet voivat mörniä, vaikka korot tikkaavat jatkuvasti ylös. Mulla on asuntolainan korkosuojana pankkiosakkeet, ja se suoja alkaa nyt kunnolla purra. Ålandsbankenilta tuli eilen todella vahva raportti ja ohjeistus "2023 tulos selkeästi parempi kuin 2022". Nordeakin täräytti tänään pöytään oman pääoman tuotoksi 15,9%. Ei näytä siltä, että Apple olisi ihan heti tekemässä pankkeja tarpeettomiksi.
On vierähtänyt reilu vuosi blogin perustamisesta. Harmikseni täytyy todeta, että otsikosta huolimatta miljoonat eivät ole vielä liiemmin lisääntyneet. 🤨 Salkun oma pääoma näytti olleen aloitusviestissä 1,2M ja se on nyt 1,13M. Blogin ajalta tuotto on ollut -148k / -12%. Erotus tulee depoista, joita on tullut tehtyä muutaman kuukauden välein n. 20k erissä. Salkkuun depoaminen laskumarkkinassa onkin jännää puuhaa. Grindaat ensin kuukausia duunista vaikkapa tuon 20k, depoat sen yhtenä aamuna ja hyvässä tapauksessa vasta iltapäivästä salkku on laskenut samoihin, kuin missä se ennen depoa oli.
En voi kuitenkaan varsinaisesti valittaa. Varmaan useimmat olisivat ihan tyytyväisiä, jos saisivat murehtia tällaisia "ongelmia".
Tänä vuonna pidin ensimmäistä kertaa kunnon kesäloman. Aloitin juhannusviikosta ja palasin töihin vasta tällä viikolla. Tämä viiden viikon loma oli ehkä yhteensä yhtä paljon kuin mitä olen aiempina vuosina pitänyt yhteensä, jos lasten syntymien jälkeen pidettyjä 3 viikon isyysvapaita ei lasketa. Nyt oli firman asiat sillä tavoin järjestyksessä, että loman pitäminen tuntui mahdolliselta. Viime vuonna jonoutui paljon töitä kuopuksen syntymän jälkeen, ja sen suman purkamisessa meni kesän yli. Oli isoja urakoita käynnissä ja tietysti myös vauva-arki väsytti, eikä työtehot olleet samat kuin ennen.
Ihan sataprosenttista lomaa ei mun hommista yksinyrittäjänä toki pysty pitämään. Olin lomavastaajassa ilmoittanut aina yhtenä päivänä viikossa hoitavani tietyt asiat, joita ei voi oikein kuukaudella odotuttaa. Käytännössä tein noin 3-5h/vko, mikä ei tuntunut juuri miltään, kun normaalisti teen 45-50h vkoa, sesonkiaikaan välillä selvästi enemmänkin. Jatkossa tulen ehdottomasti pitämään heinäkuut vapaina. Se on mun alalla selkeästi hiljaisin kuukausi.
Lomalle olikin tarvetta, sillä talvi ja erityisesti kevät olivat vaikeita. Anoppi sairastui vakavasti viime kesän lopuksi ja kuoli keväällä pääsiäisen alla. Sairaus ja kaikki siitä seurannut stressi paineisti perhe-elämää. Oli surullista seurata läheisen ihmisen heikkenemistä vailla mitään todellisia mahdollisuuksia auttaa muuten, kuin tukemalla arkisissa asioissa. Samaan aikaan töissä oli aika raskasta, vauva valvotti öisin, eikä esikoisen uhmaikä sekään suureksi iloksi ollut. Parisuhteessa oli kanssa ollut haastavaa jo pidempään. Toivoin, että vaikeina aikoina olisimme voineet löytää toisistamme tukea ja tavallaan lähentyä sitä kautta, mutta valitettavasti se ei onnistunut. Tästä teemasta voin ehkä joskus avautua enemmän.
Korkopuolella olen ottanut hittiä, se on selvä. Se on iskenyt niin Cityconin kaltaisiin omistuksiin (salkun painavin paperi, näitä reilu 40k kpl eri tileillä) kuin ihan omaan puolen megan asuntolainaankin, jonka korontarkistus oli kesäkuussa. Vaihdoin sen 3kk euriboriin ja kokonaiskorko marginaaleineen siitä nyt 4%. Eli asuntolainan korkokulut ovat 20k/v. Nordnet on kanssa toistamiseen "sopeuttamassa luottosopimuksessa sovitusta korosta poikkeavia yksilöllisiä erikoiskorkoalennuksia". Siellä limiitin korko nyt 3,45% ja nousee kohta -> 3,95%. Nordnetissä limiittiä on tällä hetkellä vajaa 200k käytössä.
Korko-osumaa pitäisi tasapainottaa pankkisektorin sijoitukset, eli Ålandsbanken ja Nordea, jotka toki ovatkin harvoja 12kk plussalla olevia lappuja salkussa. Mutta ottaen huomioon miten jäätävää tulosta ne ovat tehneet ja tulevat vielä tekemään, aikamoista mörnimistä on niidenkin kanssa ollut. Korkokatteen nousuhan ei mitenkään täysin ole vielä tullut läpi, kuten tuosta omastakin asuntolainastani voi päätellä. Pankkeja mulla on yhteensä enemmän kuin Cityconia. Olen pitänyt tätä riittävänä painona, mutta kun lukuja katsoo, niin tottahan olisi varmaan järkevää lyödä limiitit tappiin vaikkapa juuri Nordeaan. Se on äärilikvidi osake, jonka tuotto-odotuksen väittäisin kyllä olevan reilusti enemmän kuin Nordnetin kohta ottama 3,95%. Q2 ROE oli 18,4% ja osake treidaa P/B alle 1,2. Ehkäpä pitäisi syöksyä siihen, mutta toisaalta nukun kyllä yöni paremmin 110% kuin 150% sijoitusasteella.
Pokeria on kanssa tullut pelailtua muutamaan kertaan kesän aikana. Pari kertaa kasinolla ja pari kertaa hoolipeleissä. Mahdollisuuksien mukaan pyrin syksyn mittaankin käymään peleillä ainakin jonkun kerran. Pelaaminen on nykyään aina kivaa, kun harrastelijana ei ole enää tulospaineita. Ainoa selkeä miinus on univelan kertyminen, jos pöydästä ei ymmärrä lähteä viimeistään pian puolenyön jälkeen. Kotona alakerran vaahtosammuttimen kokoinen herätyskello on kuitenkin ikuisessa vireessä herättämään klo 6 jälkeen aamulla, paitsi jos oikein hyvin käy, niin ehkä saa nukkua klo 7 asti. Kasinolta lähdin yksi ilta erittäin hyvästä ja vieläpä hauskasta pöydästä klo 24, vaikka stäkit olivat syviä ja EV siinä pöydässä varmasti useita satasia tunnille. Se oli tosin poikkeuksellisen hyvä pöytä. Heinäkuu on selvästi livepokerin hiljaisin kuukausi. Hoolipeleissä olen istunut myös pöydässä, missä todennäköisesti olen ollut -EV varsinkin, kun mixissä oli variantteja, joita en ollut koskaan pelannut. Mutta kun en varsinaisesti raha-EV:n vuoksi pelaa, niin tuo ei haitannut. Uusien pelien opettelu oli hauskaa, ja pyrin kuitenkin välttämään tahallista donatointia. Tulosta noista muutamasta pelikerrasta on tullut vajaa +2k, millä nyt ei ole tosin mitään väliä, vaikka ainahan voittaminen on kivempaa kuin häviäminen.
Ihan mielenkiinnosta, mitkä sulla on tavoitteet varallisuuden suhteen ja kauanko ajattelit firmassa tehdä myös aktiivista työtä pelkän sijoittamisen sijaan?
Itsellä kun on jonkinlainen ajatus iskostunut että mikäli koskaan pääsen tuonne ~1,5M salkun tasolle pyrin allokoimaan varat niin että siellä pötköttelee pitkälti osinkoaristokraatteja ja tähtään keskimäärin 5% osinkotuottoon jolloin yhtiöiden arvon heittelystä ei tarvitse niin välittää. Eihän tuolla herroiksi elä mutta mukavasti kyllä jos asuntolainat ym. on kuitattu. Sinullahan tuo olisi jo varsin helposti tehtävissä jos aiot vielä 5-10v tehdä firmalla tulosta ja depoilla noita muutaman kympin sijoituksia useamman kerran vuodessa, siihen osinkojen uudelleensijoitus niin yli kahden miljoonan salkku ei liene kovin mahdoton kokonaisuus 50v kieppeillä.
Tsemppiä pikkulapsiarkeen, täällä samat gearit eli 2v taapero ja 6kk pötkylä kotona joiden kanssa ei tarvi kyllä miettiä mihin aikansa käyttää, tärkeintä pitää kiinni siitä että saa nukkua tarpeeksi.
Mites ois sijoittaminen omaan hyvinvointiin (PikkuPro-tyyliin) ja ostaisit Nanny-palvelua vaikka arkiaamuiksi? Nanny paikalle 6:00, hoitaa skidit, laittaa aamupalat, hoitaa pyykit ja talonväki sais nukkua / levätä pari-kolme tuntia pidempään? Tää vaihe ei montaa vuotta kestä ja uskoisin että hyöty olisi moneen suuntaan iso.
Matteus wrote:
Mites ois sijoittaminen omaan hyvinvointiin (PikkuPro-tyyliin) ja ostaisit Nanny-palvelua vaikka arkiaamuiksi? Nanny paikalle 6:00, hoitaa skidit, laittaa aamupalat, hoitaa pyykit ja talonväki sais nukkua / levätä pari-kolme tuntia pidempään? Tää vaihe ei montaa vuotta kestä ja uskoisin että hyöty olisi moneen suuntaan iso.
Tässähän se dilemma tulee. Lasten kanssa on oikeasti tosi raskasta mutta samalla niin antoisaa. Ja se pikkulapsiarki nimenomaan ei kestä montaa vuotta, siihen ei mene kauaa kun kun paiskotaan ovia ja huudetaan että mene pois (eli teini-ikä) ja silloin kyllä haluan muistella sitä kun aamulla tyttö käpertyy syliin katsomaan teletappeja kun itse juon silmät ristissä aamukahvia. En sitä että olipa mukava nukkua kun ulkopuolinen ihminen hoiti lapset.
Työ vie muutenkin niin ison osan lasten kanssa viettämästä ajasta että ne muutamat tunnit illalla ja viikonloput aikaisine aamuineen ovat kultaakin kalliimpia.
Marras wrote:
Itsellä kun on jonkinlainen ajatus iskostunut että mikäli koskaan pääsen tuonne ~1,5M salkun tasolle pyrin allokoimaan varat niin että siellä pötköttelee pitkälti osinkoaristokraatteja ja tähtään keskimäärin 5% osinkotuottoon jolloin yhtiöiden arvon heittelystä ei tarvitse niin välittää.
Mistä tuollaisia 5% yieldin omaavia aristokraatteja oikein löytyy? Tuolta löytyy kokonaiset kolme kappaletta.
https://www.nerdwallet.com/article/investing/top-dividend-aristocrats-list
Kalle wrote:
Marras wrote:
Itsellä kun on jonkinlainen ajatus iskostunut että mikäli koskaan pääsen tuonne ~1,5M salkun tasolle pyrin allokoimaan varat niin että siellä pötköttelee pitkälti osinkoaristokraatteja ja tähtään keskimäärin 5% osinkotuottoon jolloin yhtiöiden arvon heittelystä ei tarvitse niin välittää.
Mistä tuollaisia 5% yieldin omaavia aristokraatteja oikein löytyy? Tuolta löytyy kokonaiset kolme kappaletta.
https://www.nerdwallet.com/article/investing/top-dividend-aristocrats-list
Riippunee isosti mihin aikaan ja millä arvostuksella ostaa. Eikä firman tarvitse välttämättä olla aristokraatti eli 25v historia, kyllä 15-20v historiallakin pääsee pitkälle.
Onhan tuossakin listassa jo 7 yritystä jotka nykyhetken arvostuksella ostettuna tuottavat keskimäärin 5% tuoton.
Marras wrote:
Ihan mielenkiinnosta, mitkä sulla on tavoitteet varallisuuden suhteen ja kauanko ajattelit firmassa tehdä myös aktiivista työtä pelkän sijoittamisen sijaan?
Itsellä kun on jonkinlainen ajatus iskostunut että mikäli koskaan pääsen tuonne ~1,5M salkun tasolle pyrin allokoimaan varat niin että siellä pötköttelee pitkälti osinkoaristokraatteja ja tähtään keskimäärin 5% osinkotuottoon jolloin yhtiöiden arvon heittelystä ei tarvitse niin välittää. Eihän tuolla herroiksi elä mutta mukavasti kyllä jos asuntolainat ym. on kuitattu. Sinullahan tuo olisi jo varsin helposti tehtävissä jos aiot vielä 5-10v tehdä firmalla tulosta ja depoilla noita muutaman kympin sijoituksia useamman kerran vuodessa, siihen osinkojen uudelleensijoitus niin yli kahden miljoonan salkku ei liene kovin mahdoton kokonaisuus 50v kieppeillä.
Tsemppiä pikkulapsiarkeen, täällä samat gearit eli 2v taapero ja 6kk pötkylä kotona joiden kanssa ei tarvi kyllä miettiä mihin aikansa käyttää, tärkeintä pitää kiinni siitä että saa nukkua tarpeeksi.
Tavoite on sellainen määrä varallisuutta, että hommat voisi vaikka lopettaa, eikä tarvitsisi olla huolissaan, pystyykö elättämään itsensä ja perheensä. Tämä kynnys on jo lähellä ylittyä ellei ole jo ylittynyt (koska onhan aina muutakin pientä tuloa ja väistämättä joskus tulee jotain perintöäkin). Tavoite ei kuitenkaan ole jäädä oloneuvokseksi, vaan pikkuhiljaa löysätä työtahtia sitä mukaa, kun turvallisuudentunne lisääntyy. Tätä olenkin jo toteuttanut irtisanomalla pari asiakasta, joita olisin sinänsä hyvin voinut hoitaakin. Näin sain lisää vapaa-aikaa ja vähän helpotettua pahimpia sesonkikiireitä. Pidän kuitenkin työstäni ja saan siitä merkityksellisyyttä, mitä en usko haluavani vaihtaa täydelliseen joutenoloon. Joutenolosta oikeastaan on jo kokemuksia pokeriuran loppuvaiheilta, kun pelit eivät oikein enää maistuneet ja tuli oltua aika paljon vaan himassa. Se oli elämäni vähiten onnellista aikaa. Lasten kannalta pidän kanssa tärkeänä, että he oppisivat kotoa terveen suhtautumisen työhön ja ymmärryksen siitä, miten toimeentulo ansaitaan. En haluaisi lapsille antaa sellaista roolimallia, että voi vain istua toimettomana. Toisaalta haluan kyllä myös olla läsnä heille, eli en myöskään halua olla malli työnarkomaanista. Sopiva balanssi näiden väliltä olisi optimi. Luultavasti ~10 vuoden aikajänteellä haluan vaihtaa pois "asiakasrajapinnasta", ehkä toiselle puolelle pöytää. Sen sijaan että manageroisin muiden omistamia kiinteistöjä, voisin hoitaa omiani. Muukin sijoitustoiminta, johon pääoman lisäksi tulisi sijoitettua omaa työpanosta, voisi kiinnostaa.
Kiitoksia tsempeistä! Kyllä lapset on kuitenkin ollut se merkittävin juttu, mitä mun elämässä on tapahtunut. Se on juuri noin, uni on tärkeintä. Siksi pokeripelit onkin nykyään harvinaista herkkua. Myöhemmin ehtii sitten enemmän iltarientoihin, kun pikkulapsivaihe on ohi.
Matteus wrote:
Mites ois sijoittaminen omaan hyvinvointiin (PikkuPro-tyyliin) ja ostaisit Nanny-palvelua vaikka arkiaamuiksi? Nanny paikalle 6:00, hoitaa skidit, laittaa aamupalat, hoitaa pyykit ja talonväki sais nukkua / levätä pari-kolme tuntia pidempään? Tää vaihe ei montaa vuotta kestä ja uskoisin että hyöty olisi moneen suuntaan iso.
Tuo on hyvä ajatus ja voi toimia monilla. Tietysti noi tunnit on vähän haastavat, mutta varmaan sellaisia on, ketkä suostuisivat tekemään. Meillä ei kuitenkaan olisi niin helppo järkätä perhedynamiikasta johtuen, jota en oikein voi tässä nyt avata tarkemmin. Mutta monenlaista muuta apua me kyllä ostetaan, esim. siivoojat toki käy säännöllisesti. Myös ikkunanpesut yms. tilaan. Ruokaostokset tilataan netistä, koska kaupassa ei yksinkertaisesti ehdi enää käymään. En vaihda enää autoon renkaita itse, ne on rengashotellissa. Jne.
Mut sit tosiaan tämä:
Marras wrote:
Tässähän se dilemma tulee. Lasten kanssa on oikeasti tosi raskasta mutta samalla niin antoisaa. Ja se pikkulapsiarki nimenomaan ei kestä montaa vuotta, siihen ei mene kauaa kun kun paiskotaan ovia ja huudetaan että mene pois (eli teini-ikä) ja silloin kyllä haluan muistella sitä kun aamulla tyttö käpertyy syliin katsomaan teletappeja kun itse juon silmät ristissä aamukahvia. En sitä että olipa mukava nukkua kun ulkopuolinen ihminen hoiti lapset.
Työ vie muutenkin niin ison osan lasten kanssa viettämästä ajasta että ne muutamat tunnit illalla ja viikonloput aikaisine aamuineen ovat kultaakin kalliimpia.
Ajoittain apu voisi olla kiva, mutta usein juuri nuo viikonloppuaamut on monesti niitä kivoimpia aikoja olla lasten kanssa. Arkisin en kuitenkaan ehdi kuin viedä yhden päiväkotiin. Illalla sitten pari-kolme tuntia max ehtii olla, siitäkin osa menee ruoanlaittoon sun muuhun. Jos jotain niin me voitaisiin vanhempina tehdä fiksumpia työnjakoja, mutta tässä ei olla oikein aina onnistuttu. Usein ollaan molemmat tekemässä jotain, mitä riittäisi kun tekisi toinen, kun toinen voisi levätä, tai tehdä jotain muuta mihin ei tarvita molempia. Toivottavasti saataisiin tähän joskus parannusta, mutta ei olla oikein saatu asiasta luontevaa keskustelua aikaiseksi.
Velho wrote:
Usein ollaan molemmat tekemässä jotain, mitä riittäisi kun tekisi toinen, kun toinen voisi levätä, tai tehdä jotain muuta mihin ei tarvita molempia. Toivottavasti saataisiin tähän joskus parannusta, mutta ei olla oikein saatu asiasta luontevaa keskustelua aikaiseksi.
Tämä on sivustaseuraavana lapsettomana aika käsittämätöntä. Tätä tapahtuu omassakin kaveripiirissä. Pitää lähteä lasta nukuttamaan/iltatoimiin, vaikka vaimo kotona ja nukuttaminen onnistuu kyllä molemmilta. Toisaalta voi se olla sitten antoisaa yhdessä hoitaa.
Velho. Jossain oli just sanottu pieni viisaus tuohon penska-aikaan se että 10-20v. päästä kukaan muu kuin sun skidit ei muista sun pitkiä duunipäiviä.
Eli elä, ole paikalla. Sulla on rahallisesti mahd tähän.
Velho wrote:
Tavoite on sellainen määrä varallisuutta, että hommat voisi vaikka lopettaa, eikä tarvitsisi olla huolissaan, pystyykö elättämään itsensä ja perheensä. Tämä kynnys on jo lähellä ylittyä ellei ole jo ylittynyt (koska onhan aina muutakin pientä tuloa ja väistämättä joskus tulee jotain perintöäkin). Tavoite ei kuitenkaan ole jäädä oloneuvokseksi, vaan pikkuhiljaa löysätä työtahtia sitä mukaa, kun turvallisuudentunne lisääntyy. Tätä olenkin jo toteuttanut irtisanomalla pari asiakasta, joita olisin sinänsä hyvin voinut hoitaakin. Näin sain lisää vapaa-aikaa ja vähän helpotettua pahimpia sesonkikiireitä. Pidän kuitenkin työstäni ja saan siitä merkityksellisyyttä, mitä en usko haluavani vaihtaa täydelliseen joutenoloon. Joutenolosta oikeastaan on jo kokemuksia pokeriuran loppuvaiheilta, kun pelit eivät oikein enää maistuneet ja tuli oltua aika paljon vaan himassa. Se oli elämäni vähiten onnellista aikaa. Lasten kannalta pidän kanssa tärkeänä, että he oppisivat kotoa terveen suhtautumisen työhön ja ymmärryksen siitä, miten toimeentulo ansaitaan. En haluaisi lapsille antaa sellaista roolimallia, että voi vain istua toimettomana. Toisaalta haluan kyllä myös olla läsnä heille, eli en myöskään halua olla malli työnarkomaanista. Sopiva balanssi näiden väliltä olisi optimi. Luultavasti ~10 vuoden aikajänteellä haluan vaihtaa pois "asiakasrajapinnasta", ehkä toiselle puolelle pöytää. Sen sijaan että manageroisin muiden omistamia kiinteistöjä, voisin hoitaa omiani. Muukin sijoitustoiminta, johon pääoman lisäksi tulisi sijoitettua omaa työpanosta, voisi kiinnostaa.
Kiitoksia tsempeistä! Kyllä lapset on kuitenkin ollut se merkittävin juttu, mitä mun elämässä on tapahtunut. Se on juuri noin, uni on tärkeintä. Siksi pokeripelit onkin nykyään harvinaista herkkua. Myöhemmin ehtii sitten enemmän iltarientoihin, kun pikkulapsivaihe on ohi.
Hyvää pohdintaa! Tätä on mielenkiintoista lukea erityisesti kun itselläni melko samantyyppinen tilanne: Omaan työpanokseen pohjautuva konsulttifirma perustettu 2020, pienehköt lapset (7v & 9v), krooninen ajanpuute (joka ihan viimeaikoina helpottamaan päin), firmaan kertynyt opo kivunnut n. 1me tuntumaan & asuntolainat maksettu ja henk.koht. puolellakin mukava potti sijoituksia (= tienattujen lisäeurojen arvo elämänlaatuun olematon).
Sinulla kun taaperoikäisiä muksuja niin tilanne on varmasti monin verroin haastavampi. Sen mitä vauva- ja taaperoaikaa muistelen omien muksujen kohdalla, niin takki oli ainakin itselläni poikkeuksellisen tyhjä ja palkkatyösuhde oli siihen kohtaan hyvä asia, kun sai rullailla autopilotilla ja keskinkertaisella suoritustasolla. Muutama vuosi niin helpottaa huomattavasti, kun muksut jatkuvasti enemmän omatoimisia. Vaikea myöskään kuvitella parisuhteita, joissa ei kitkaa tulisi pienlapsiaikana kun väsymys vanhemmilla painaa, eli kannattaa olla armollinen itsellensä ja kumppanille erityisesti ne ensimmäiset vuodet.
Kirjoituksesta en suoraan havainnut onko puolisosi normiduunissa 8h/päivä. Meidän perheen kohdalla ajankäyttötilannetta helpotti huomattavasti, kun puoliso hyppäsi oman firmani palkkalistoille. Molemmille maksetaan palkkana mitä verotuksellisesti on jotakuinkin järkevää (n. 20-25ke/vuosi) ja loppu huojennettuina osinkoina, jolloin verorasite pysyy todella maltillisena. Vaimo ei osallistu omaan konsulttihommaan, mutta hänellä on kiinteistöpuolen osaamista, jonka myötä hän on pystynyt tekemään myös laskuttavaa työtä/projekteja, joissa ei ole niin tarkkoja deadlineja eikä työtä tarvitse tehdä täysipäiväisesti. Taloudellisesti puolison ei tarvitsisi käytännössä tehdä töitä lainkaan enkä tätä ole edellyttänyt, mutta henkisesti hänelle on ollut mukavaa kun on omia pienimuotoisia työprojekteja päivien täytteeksi. Vaikka tulovirtojen näkökulmasta järjestely ei välttämättä olisi optimaalinen, niin mielestäni ja erityisesti lapsiperheissä tämä on ns. no-brainer investointi ja paras mahdollinen tapa käyttää rahaa, eli ostaa myös puolison aika vapaaksi jos se mitenkään taloudellisesti on mahdollista ja henkisesti myös puolisolle ok. Oman uran rakentamiseen fanaattisesti suhtautuville ihmiselle tällaiset järjestelyt eivät tietenkään toimi.
Em. järjestely on mahdollistanut ajankäytön optimoimisen perhe-elämän näkövinkkelistä, jolloin kaikki lasten kuskaamiset ja harrasteet on saatu järjesteltyä tosi kivasta ilman merkittävää stressiä. Oman yrittäjyyden ensimmäiset vuodet tullut toki henkilökohtaisesti painettua ihan liian lujaa, mutta puolison joustomahdollisuudet ovat paikanneet tilanteen perheen näkövinkkelistä varsin siedettäväksi. Aika piinallista aikaa olisivat viime vuodet olleet jos puoliso olisi hänkin tehnyt pitkää päivää toisen firman palveluksessa. Työprojekteja olen ihan viimeaikoina huomattavasti karsinut pienemmästä päästä ja siirtynyt ottamaan vain sellaista keikkaa, joissa mukavat asiakkaat ja sen verran isot palkkiot, että kompensaatio oman ajan myynnistä on ruhtinaallinen. Kiinteistöpuolen sijoitustoimintaa olemme rakentaneet myös omaan erilliseen perhefirmaan, jossa lapset myös merkittävinä osakkaina. Näistä tulee tietynlainen yhteen hiileen puhaltamisen ja yhdessä yrittämisen fiilis, jonka keskiössä on perheen hyvinvointi. Toki koko varallisuutta ei kannata keskittää yhteiseksi, eli avioehdot pitää olla kunnossa ja itsekin oman konsulttifirman omistuksen säilyttänyt vain itselläni. Kiinteistöbisneksiin ja omistamisen saloihin lapset kiva myös osallistuttaa jo pienestä, jos heillä siihen kiinnostusta riittää.
Nämä siis omia kokemuksia, enkä lähtisi varsinaisia neuvoja antamaan, kun en tarkempaa tilannettasi tunne. Hyviä ratkaisuja oletkin jo tehnyt jos olet luopunut heikommista asiakkuuksistasi. Muutenkin analyyttisen oloista pohdintaa ja elämänarvot tuntuvat olevan kohdillaan, eli hyvä tuosta tulee!
Kiitos @KepilläJäätä tuosta hyvästä postauksesta, luin sen kyllä, mutta se oli jotenkin niin harkitusti kirjoitettu, että en keksinyt paljon kommentoitavaa. +1 jos voisi antaa 😊
Intrum tulee vähän väliä alas -5% päivätahtiin tai ylikin, vähän kuin indeksi kertaa kolme-neljä. Kommentoin äsken Intrum-ketjuun tästä jotakin.
Sijoitusfoorumeilla minusta viihdyttävää on, että kun joku osake on laskenut pitkään, aina löytyy niitä, joiden mukaan "pohja ei ole vielä löytynyt", "katsellaan kun kurssi on lasketellut x:ään" tai "kyytiin ehtii myöhemmin". Tämä näkemys ei siis perustu mihinkään muuhun kuin siihen, että osake on laskenut, joten varmaan se laskee vielä lisää. Vastaavasti jos joku lappu on hirveässä fomossa, vaikkapa 5 miljoonan tilausuutiselle hyväksytään helposti 50 miljoonan markkina-arvon nousu. 90% kirjoittajista enemmän tai vähemmän perustelee yrityksen arvoa sen pörssikurssin kehityksen perusteella. Jos kurssi on noussut, firma on hyvä, ja päinvastoin.
Makropuolella puolestaan usein tuntuu että on voimassa jokin vallitseva totuus, joka yleensä on, että asiat jatkavat kehittymistä siihen suuntaan, johon ne ovat viime aikoina kehittyneet. Harvassa ovat ne, jotka tälläkään puolella uskaltavat ottaa mitään omaa näkemystä.
Oma korkonäkemykseni aiemmin oli, että EKP:lla ei ole varaa nostaa korkoja, koska PIGS-mailla ei ole varaa maksaa niitä. En osannut ennustaa EKP:n voivan rakentaa TPI:n kaltaisia mekanismeja, joilla tehdään tulonsiirtoja järkevästi velkaantuneilta mailta järjettömästi velkaantuneille. Toisaalta en ole vielä täysin vakuuttunut siitäkään, että näkemykseni olisi ollut täysin väärä. Saattaa olla, että se oli vain liian jyrkkä. Ehkä EKP voi lyhytaikaisesti nostaa korkoja siten kun se on nostanut, mutta kohonneen korkotason vaikutukset lyövät läpi valtioiden talouksiin viiveellä.
Italian 10Y bondin tuotto on nyt 4,18%. Se on tietysti naurettavan matala maalle, jolla on lähes 150% velkasuhde BKT:stä. Tämän mahdollistaa EKP:n markkinahäiriköinti. Toisaalta tuo reilu 4% on kuitenkin yli 4x sen millä Italia sai rahoitusta vielä vajaa pari vuotta sitten. Jos korkotaso pysyisi nykytasollaan, Italian korkokulut siis moninkertaistuvat tulevina vuosina. Italian budjettivaje on jo nyt, ikään kun vanhoilla korkokuluilla, -8% BKT:stä. Eli kyllähän tässä on uuden eurokriisin siemenet kylvetty ja hyvään maahan. Kyse on vain ajasta, kuinka kauan tätä korttitaloa pystytään pitämään pystyssä ja milloin EKP törmää tähän seinään, joka pakottaa sen laskemaan korkoja.
