Olet täällä
-Vaikuttaa että yhteinen norjanmatkamme Ocean Yieldin kanssa päättyy ostotarjoukseen 26% preemiolla perjantain päätöskurssiin .
Ei mitkään riemufiilikset. Hyvä firma menee halpamaiseen hintaan ja verot tulevat maksuun.- Pitäisi löytää jotain järkevästi hinnoitelua osinko-osaketta tilalle.
Kai sitten myös tappioista jos sattuu syntymään annetaan palautusta...
Arvatenkin omasta ikääntymisestä johtuvaa, mutta historioitsija Teemu Keskisarjan kolumnit edustavat itselleni aina mieleistä luettavaa. Hän edustaa Suomessa niukalti esiintyvää yli ajan katsovaa näkemystä..
Metsän, kotimaisen omistajuuden ja teollisuuden menneisyyden merkityksen ymmärrys tulee hienosti esiin Aarre -lehteen tekemässään kolumnissa, jonka voinee jakaa kun kerran ei ole maksumuurin takana.
-Aasinsilta nykyaikaan. Aika on eri ja aivan ratkaiseva omaisuusluokka tänään on osakemarkkinat. Mutta perusasetelma on sama.
Suomalaisen omistajuuden merkitys ja sen edistäminen vie koko isänmaan asiaa eteenpäin ja suomalaisten osakkeiden omistaminen pienosakkeenomistajana on isäänmaallinen teko. Vääntö nykyään käydään korporatiivisen omistajuuden (Säätiöt, eläkerahastot, ,AY-sidonnainen sijoitustoiminta) -vastavoimana. Etenkin kysymys on tytäryhtiötaloudeksi muuttumisen riskistä. Tuleeko Suomesta omistajuuden Norsunluurannikko ja mitä tästä seuraa pitkän ajan saatossa?
Onko nykyinen Suomi kilpailukykyinen maa kansainvälisesti Suomalaisen omistajan kannalta?
Keskisarja: Suomen puu ja Norsunluurannikon norsunluu - Kolumnit - Aarre (aarrelehti.fi)
YLE Areenassa on katsottavissa: Hullu vuosi 1991,
-neliosainen dokkari. Mielestäni kovasti katsomisen arvoinen sarja 80 -luvun lopun kasinotaloudesta, 90 -luvun alun talousromahduksesta, NL/Venäjästä ja viimeinen osa nykyajasta.
Hyvää pohdintaa TA:lta.
Itseäni kovasti pelottaa tämä historiallisen pitkään jatkunut osakekurssien nousujakso vs. irtaantuminen reaalitalouden kehityksestä, vuosikausia jatkuneesta 0 -korkotilanteesta ja länsimaiden krooniststa velkakehityksestä. Kaikki tuottavat omaisuusluokat ovat historiallisen kalliita, eli 'there is no place to escape.'
Lähinnä kritisoin homman helppo -väittämiä, -viljetyä illuusiota että osakkeet tuottavat tasaisesti sanotaan 6-15% vuodessa, joka johtaa xxx lopputulokseen vaikka 20 vuodessa korkoa korolle ilmiön johdosta.
Tätähän ajattelua ja monenekirjavia säästötuotteita myydään näin lupauksin argumentoiden.
-Entäpä jos tulevaisuus tuottaakin ensin -50% romahduksen ja kurssien palautumiseen menee vaikka 15 vuotta?
Hyvä olisi ainakin henkisesti luoda askelmerkit valmiiksi, että kestää kohtdata sellaisenkin tulevaisuuden, että oletkin 45 -vuotiaana samassa kuin nyt!
Itse olen sijoittanut vuodeta -91 ja paska on osunut tuulettimeen usean kerran tähän mennessä. Olen oppinut olemaan välittämättä Exel voitoista ja sisäistänyt että hommaan ei kuole. Laskukaudet ovat se paras aika tehdä pitkäjänteistä työtä kasvattaa osakevarallisuutta, kun pitää huolta ettei mene katki.
Sen tiedän ettei ihminen ole sama 20 tai 50 vuotiaana. Arvot ja asenteetkin muuttuvat. Mutta kun tulee ikää ja on saavuttanut taloudellisesti jotakin, kohtaakin karhumarkkinan, kuittaa ison turskan, joka huuhtelee homman WC -pöntöstä. Ei ole kivaa, jos ennen sitä ehti nauttia taloudellisesta vapaudesta.
Edellä kirjoitettu toki on vain omaa huolta. Mutta mielestäni ei kannata säästää itseään poikki, vaan löytää joku tasapaino elämästä nauttimisen ja sijoitus asteen välillä. Tällöin kun on täysipainoisesti elänyt, salkun romahduskaan ei aja henkisesti karille. Olla liikaa välittämästä salkun koosta ja sijoittaa aina tasaisesti niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
UPM Fray bentos 2 jätti-investoinnin valmistuminen lisää eucasellukapasiteettia ja tulee saamaan aikaan tulosloikan nykyiselle huippukannattavuudelle. -Olen ankkuroinut itseni vanhoihin kursseihin, ei ehkä pitäisi.
Tuo anti on sikäli huono anti, että omistajien rahaa palaa koronan tappioihin, ei erityisesti mihinkään uuteen liiketoimintaan.
Kysytään uskoa Tallinnan laivamatkailuun.
Mitään infoa ei ole tullut, eikä osallisrumiskyselyä. (Danske), onko muille?
Näin vaikka anti on jo alkanut.
Wanha kulunut sanonta: Iloista veronmaksajaa, valtio rakastaa.
-Sanontaa voinee soveltaa Intrumiin,- Iloista lainanottajaa, Intrum rakastaa!
Kun tiedetään nykyinen nollakorkotaso ja kuluttajien ennätyksellinen velkaantuminen, ei tarvitse kummoinen Buffet ymmärtääkseen etteikö Intrumille jatkossakin riitä onnellisia asiakkaita. Tilanne täällä koivun ja tähden alla ei eronne tilanteesta koko Euroopan tasolla. Intrum on eurooppalainen kasvuyhtiö ja tavallaan oiva vakuutus korkojen nousua vastaan.
Tapahtunut koronadippi oli Intrumin osalta todellinen No brainer. Inrum taisi ostaa ennen koronaa ison luottopotin Intesa San Paolo -pankilta. Tämän luottotappiopelko kai oli pudottamassa kurssia. Kun koronan myötä etelää suventoidaan, tavallaan me Intrumin omistajat saamme palautettua takaisin tänne kylmään pohjolaan poliitikkojemme kylvämään rahaa.
Jotenkin vielä erityisesti luotan tuntevani ruotsalaisen mielen. -Se sopii erittäin hyvin perintäbusinekseen!
Intrum sarjassaan on iso toimija, jolla on tehokkaat-, laadukkaat prosessit. Alakin keskittyi mukavasti Intrumin ostettua pois arkkivihollisen Lindorffin.
Osinkosijoittajan dilemma on ostaako osakkeita joilla on korkea osinkotuotto, vai osakkeita jotka ovat laadun vuoksi kalliita, mutta kasvattavat osinkoaan vuosittain.
Oma päättelyni on johtanut ensimmäiseen.
Keynes taisi todeta: Tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut, joten se voi pitää sisällään ihan mitä tahansa. Ajattelussani osinko on aina reaalinen tuottotapahtuma tässä hetkessä.
Osingoilla-, niiden kehttymisellä on vahva korrelaatio arvostuksen kanssa pitkässä juoksussa. Kukaan ei takaa kasvavien osinkojen kasvavan jatkossa, mutta myös jo valmiiksi hyvää osinkoa maksava yhtiö voi yllättää kasvavilla osingoilla. En usko olevani markkinoita etevämpi löytämään yhtiöitä, joiden tulokset yllättävät biittaamalla markkinakonsensuksen, vaan yleinen näkemys nousevista osingoista on diskontattu hintaan meikäläisen tasoisella sihdillä. Olen aina tiennyt etten kuitenkaan ole penaalin aivan se terävin kynä.
-Eli kun on osake jolla on jo valmiiksi korkea osinkotuotto, sijoituksen päällä voi elää vaikka nousua ei syntyisi.
Sitten on se osinkoansa, joka tällaisessa ajattelussa riskinä korostuu ja jota pitää (pitäisi) osata arvioida. Tässä varmaan ensimmäinen tsekattava on osingonjakosuhde ja sitten miten liiketoiminta mahtaa kehittyä kun korkotaso nousee. Toimialan ja yrityksen liiketoiminnan kehityksen arviointi lienee se vaikein.
Hyvä esimerkki on norjalainen aikanaan hehkutettu Ocean Yield, joka nosti osinkoaan vuosia. Kunnes tuli korona ja business meni todella kuralle. Nykykurssi on reilu puolet verrattuna kalleimpiin ostoihini ja osinkotaso on romahtanut. Olen myynyt kalliit pois saadakseni verotappiohyödyn, mutta samalla ostanut osaketta kurssiin 20-30 NOK, jolloin taas osinkotaso lienee luokkaa 6-7%. Liekö itsellä tässä tapahtunut ankkuroituminen henkisesti menneeseen kurssitasoon?
Kun itsellä on ikää kohta 50V. olen eläkesalkkua rakennellut. Aikanaan ei tarvitse muokata ajatuksella kasattua salkkua, eikä salkun muokkauksen myyntivoittto-ongelmaa realisoidu sitten joskus kun osinkotuottoja tarvitaan eläkeiän rahoittamiseen.
Tärkein seurattava suureeni on vuosittaisen osinkosumman kehitys ei salkun koko.
-Komppaan täysillä Buffetia joka on todennut alhaisten osakekurssien olevan sijoittajan paras ystävä!
