"Tilintarkastaja on kuitenkin aina valittava yhteisössä, jonka pääasiallisena toimialana on arvopapereiden omistaminen ja hallinta ja jolla on kirjanpitolain 1 luvun 8 §:ssä tarkoitettu huomattava vaikutusvalta toisen kirjanpitovelvollisen liiketoiminnan tai rahoituksen johtamisessa."
Että vaikka olisi alta 200000 liikevaihdon yritys, jossa ei ole ketään töissä, mutta joka omistaa "yli 20%" - 50% toisesta yrityksestä ( https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971336#L1P8 ) tarvitaan sille tilintarkastaja?
Näin olen itsekin tulkinnut, paitsi että myös yli 50% omistus katsottaisiin "huomattavaksi vaikutusvallaksi" ja siten aiheuttaisi tilintarkastusvelvollisuuden. Ymmärrän kyllä logiikkasi, tuo KPL 1 luvun 8 § kun kertoo osakkuusyrityksistä. Ajattelen että tämä poikkeus koskee kuitenkin vain pääasiallista toimialaa "arvopapereiden omistaminen ja hallinta", eikä siis kaikkia kuten tuo viimeisin kysymyksesi konsernista.
Jos emolle tarvitaan tilintarkastaja, niin pitääkö se hankkia silloin myös osakkuusyrityksille (vaikka niillä rajat ei täyttyisi)? Mielestäni ei. Kuten olet viimeisessä kysymyksessäsi kirjoittanut, tilintarkastuslaissa (luku 2 ja 6 §) sanotaan kuitenkin toisinpäin, eli jos konsernilla yhteensä rajat täyttyy (vaikka ei emolla itsenäisesti), silloin tulee valita emolle. Sanotaan myös "tytäryrityksen tilintarkastajaksi on valittava vähintään yksi emoyhtiön tilintarkastaja" - ymmärrän tämän niin että mikäli tyttärellä on velvollisuus valita, täytyy siinä olla sama tyyppi kuin emossa (voi poiketa perustellusta syystä).
Näin, paitsi oman tämän hetkisen tulkintani mukaan yhtiöitä joissa "pääasiallisena toimialana on arvopapereiden omistaminen ja hallinta" olisi poikkeuksellisesti velvollisuus tässä tilanteessa.
"Mitä 2–4 §:ssä säädetään, sovelletaan vastaavasti konsernin emoyritykseen, jos konsernin osalta vähintään kaksi 2 §:ssä tarkoitetuista kolmesta edellytyksestä täytty"
Kyllä, tästä olikin jo aiemmin.
Kiitos erinomaisista kysymyksistä! Soittelin vielä aiheesta tilintarkastajallemme, tässä näkemyksemme.
Sitten jos eletään reaalimaailmassa, niin mikä on todennäköisyys sille, että PRH tai mikään muukaan instanssi kehottaisi ao. tapauksessa valitsemaan tilintarkastajan, jos nuo yleiset rajat eivät ylity? Löytyykö yhtään elävää esimerkkiä tällaisesta?
"Tilintarkastaja on kuitenkin aina valittava yhteisössä, jonka pääasiallisena toimialana on arvopapereiden omistaminen ja hallinta ja jolla on kirjanpitolain 1 luvun 8 §:ssä tarkoitettu huomattava vaikutusvalta toisen kirjanpitovelvollisen liiketoiminnan tai rahoituksen johtamisessa."
Että vaikka olisi alta 200000 liikevaihdon yritys, jossa ei ole ketään töissä, mutta joka omistaa "yli 20%" - 50% toisesta yrityksestä ( https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971336#L1P8 ) tarvitaan sille tilintarkastaja?
Näin olen itsekin tulkinnut, paitsi että myös yli 50% omistus katsottaisiin "huomattavaksi vaikutusvallaksi" ja siten aiheuttaisi tilintarkastusvelvollisuuden. Ymmärrän kyllä logiikkasi, tuo KPL 1 luvun 8 § kun kertoo osakkuusyrityksistä. Ajattelen että tämä poikkeus koskee kuitenkin vain pääasiallista toimialaa "arvopapereiden omistaminen ja hallinta", eikä siis kaikkia kuten tuo viimeisin kysymyksesi konsernista.
Jos emolle tarvitaan tilintarkastaja, niin pitääkö se hankkia silloin myös osakkuusyrityksille (vaikka niillä rajat ei täyttyisi)? Mielestäni ei. Kuten olet viimeisessä kysymyksessäsi kirjoittanut, tilintarkastuslaissa (luku 2 ja 6 §) sanotaan kuitenkin toisinpäin, eli jos konsernilla yhteensä rajat täyttyy (vaikka ei emolla itsenäisesti), silloin tulee valita emolle. Sanotaan myös "tytäryrityksen tilintarkastajaksi on valittava vähintään yksi emoyhtiön tilintarkastaja" - ymmärrän tämän niin että mikäli tyttärellä on velvollisuus valita, täytyy siinä olla sama tyyppi kuin emossa (voi poiketa perustellusta syystä).
Näin, paitsi oman tämän hetkisen tulkintani mukaan yhtiöitä joissa "pääasiallisena toimialana on arvopapereiden omistaminen ja hallinta" olisi poikkeuksellisesti velvollisuus tässä tilanteessa.
"Mitä 2–4 §:ssä säädetään, sovelletaan vastaavasti konsernin emoyritykseen, jos konsernin osalta vähintään kaksi 2 §:ssä tarkoitetuista kolmesta edellytyksestä täytty"
Kyllä, tästä olikin jo aiemmin.
Kiitos erinomaisista kysymyksistä! Soittelin vielä aiheesta tilintarkastajallemme, tässä näkemyksemme.
Sitten jos eletään reaalimaailmassa, niin mikä on todennäköisyys sille, että PRH tai mikään muukaan instanssi kehottaisi ao. tapauksessa valitsemaan tilintarkastajan, jos nuo yleiset rajat eivät ylity? Löytyykö yhtään elävää esimerkkiä tällaisesta?
Tuo on hyvä pointti. Todennäköisyys on oman kokemukseni mukaan erittäin pieni, että mitään sanomista tulisi mistään, ainakin jos kaikki menee hyvin. Jos tulisi jokin kupru ja syyte liittyen verotukseen tai kirjanpitoon, katsottaisiin varmasti tilintarkastusvelvollisuuden laiminlyönti negatiivisena tekijänä keississä.
"Tilintarkastaja on kuitenkin aina valittava yhteisössä, jonka pääasiallisena toimialana on arvopapereiden omistaminen ja hallinta ja jolla on kirjanpitolain 1 luvun 8 §:ssä tarkoitettu huomattava vaikutusvalta toisen kirjanpitovelvollisen liiketoiminnan tai rahoituksen johtamisessa."
Että vaikka olisi alta 200000 liikevaihdon yritys, jossa ei ole ketään töissä, mutta joka omistaa "yli 20%" - 50% toisesta yrityksestä ( https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1997/19971336#L1P8 ) tarvitaan sille tilintarkastaja?
Näin olen itsekin tulkinnut, paitsi että myös yli 50% omistus katsottaisiin "huomattavaksi vaikutusvallaksi" ja siten aiheuttaisi tilintarkastusvelvollisuuden. Ymmärrän kyllä logiikkasi, tuo KPL 1 luvun 8 § kun kertoo osakkuusyrityksistä. Ajattelen että tämä poikkeus koskee kuitenkin vain pääasiallista toimialaa "arvopapereiden omistaminen ja hallinta", eikä siis kaikkia kuten tuo viimeisin kysymyksesi konsernista.
Jos emolle tarvitaan tilintarkastaja, niin pitääkö se hankkia silloin myös osakkuusyrityksille (vaikka niillä rajat ei täyttyisi)? Mielestäni ei. Kuten olet viimeisessä kysymyksessäsi kirjoittanut, tilintarkastuslaissa (luku 2 ja 6 §) sanotaan kuitenkin toisinpäin, eli jos konsernilla yhteensä rajat täyttyy (vaikka ei emolla itsenäisesti), silloin tulee valita emolle. Sanotaan myös "tytäryrityksen tilintarkastajaksi on valittava vähintään yksi emoyhtiön tilintarkastaja" - ymmärrän tämän niin että mikäli tyttärellä on velvollisuus valita, täytyy siinä olla sama tyyppi kuin emossa (voi poiketa perustellusta syystä).
Näin, paitsi oman tämän hetkisen tulkintani mukaan yhtiöitä joissa "pääasiallisena toimialana on arvopapereiden omistaminen ja hallinta" olisi poikkeuksellisesti velvollisuus tässä tilanteessa.
"Mitä 2–4 §:ssä säädetään, sovelletaan vastaavasti konsernin emoyritykseen, jos konsernin osalta vähintään kaksi 2 §:ssä tarkoitetuista kolmesta edellytyksestä täytty"
Kyllä, tästä olikin jo aiemmin.
Kiitos erinomaisista kysymyksistä! Soittelin vielä aiheesta tilintarkastajallemme, tässä näkemyksemme.
Sitten jos eletään reaalimaailmassa, niin mikä on todennäköisyys sille, että PRH tai mikään muukaan instanssi kehottaisi ao. tapauksessa valitsemaan tilintarkastajan, jos nuo yleiset rajat eivät ylity? Löytyykö yhtään elävää esimerkkiä tällaisesta?
Tuo on hyvä pointti. Todennäköisyys on oman kokemukseni mukaan erittäin pieni, että mitään sanomista tulisi mistään, ainakin jos kaikki menee hyvin. Jos tulisi jokin kupru ja syyte liittyen verotukseen tai kirjanpitoon, katsottaisiin varmasti tilintarkastusvelvollisuuden laiminlyönti negatiivisena tekijänä keississä.
Realistisin olisi varmaan verotarkastus, mutta niitä on harvakseltaan yrityksissä, joissa asiat kunnossa. Ja onko edes verottajan asia kommentoida tilkkarin puutetta?
Miten kirjanpidossa tulisi merkitä ulkomailta saatu osinko? Jos pidätys on 15% niin koko osinko tulee varmaankin kirjattavaksi myynteihin mutta miten 15% ennakonpidätys tulisi kirjata?
Hyviä neuvoja! Itse olen kirjannut alla olevasti.
Kredit osinkotuotot 100
Debet sijoitustili 85
Debet verosaamiset (tase) 15
Sitten esim. tilinpäätöksen yhteydessä puretaan verosaamisia taseesta tuloslaskelmaan mikäli ne kaikki saadaan hyvitettyä sillä tilikaudella eli:
Kredit verosaamiset 15
Debet lähdeverot 15
Kuten Aki sanoi, jos tiedetään osinkoa saadessa ettei tulla saamaan hyvitetyksi, voi kirjata suoraan lähdeveroihin tuloslaskelmaan, muistaa vaan että nämä eivät ole verotettavasta tulosta vähennyskelpoista kulua vaan menevät kankkulan kaivoon.
Ymmärränkö oikein että jos tilikaudella ei ole voittoa (eikä siis tuloveroakaan), ei silloin voi saada hyvitystäkään ulkomaisista osingoista? Nämä laskennalliset "hyvitykset" ei siis jää muistiin tulevien tilikausien veroja vähentämään? Olen ehkä monena vuonna turhaan veroilmoituksessa hakenyt hyvitystä.
Miten kirjanpidossa tulisi merkitä ulkomailta saatu osinko? Jos pidätys on 15% niin koko osinko tulee varmaankin kirjattavaksi myynteihin mutta miten 15% ennakonpidätys tulisi kirjata?
Hyviä neuvoja! Itse olen kirjannut alla olevasti.
Kredit osinkotuotot 100
Debet sijoitustili 85
Debet verosaamiset (tase) 15
Sitten esim. tilinpäätöksen yhteydessä puretaan verosaamisia taseesta tuloslaskelmaan mikäli ne kaikki saadaan hyvitettyä sillä tilikaudella eli:
Kredit verosaamiset 15
Debet lähdeverot 15
Kuten Aki sanoi, jos tiedetään osinkoa saadessa ettei tulla saamaan hyvitetyksi, voi kirjata suoraan lähdeveroihin tuloslaskelmaan, muistaa vaan että nämä eivät ole verotettavasta tulosta vähennyskelpoista kulua vaan menevät kankkulan kaivoon.
Ymmärränkö oikein että jos tilikaudella ei ole voittoa (eikä siis tuloveroakaan), ei silloin voi saada hyvitystäkään ulkomaisista osingoista? Nämä laskennalliset "hyvitykset" ei siis jää muistiin tulevien tilikausien veroja vähentämään? Olen ehkä monena vuonna turhaan veroilmoituksessa hakenyt hyvitystä.
Äh, siellähän on kohta veroilmoituksessa jossa voi valita "Vaaditko huomioimaan aiempina verovuosina ilmoitetut hyvittämiskelpoiset lähdeverot, joita ei ole aiemmin hyvitetty?". Eli kannattaa aina hakea hyvitystä. Veroilmoituksen teko on selvästi liian harvoin kun näitä ei muista.
"Äh, siellähän on kohta veroilmoituksessa jossa voi valita "Vaaditko huomioimaan aiempina verovuosina ilmoitetut hyvittämiskelpoiset lähdeverot, joita ei ole aiemmin hyvitetty?"."
Tää on käsittämätön koukku, miksi tällainen pitää erikseen muistaa aina raksia? Kuka ei haluaisi hyvitystä?
Plus että itse pitää pitää kirjaa paljonko on hyvittämättä, koska sitä ei näe mistään verohallinnon palvelusta.
Itse varmistan luvut joka vuosi soittamalla verohallintoon. Pitävätköhän hekin niitä jossain Excelissä...
Minulla on tilanne , jossa omistamme yrityksen henkilökohtaisesti yhtiökumppanini kanssa 50/50. Pääomaa on kertynyt liiketoiminnasta sijoituksiin 600k. Toimin alalla, jossa on teoriassa mahdollista joutua korvaamaan omasta tai työntekijästä johtuvasta virheestä useita satoja tuhansia. Haluaisimme suojata pääomaa. Osakevaihto hankalaa, koska tosiaan 50/50 omistus. Tytäryhtiön perustaminen ja laskuttaminen sen kautta jatkossa myös hieman hankalaa, kun pitkiä sopimuksia asiakkaiden kanssa ja työntekijöitä ym.
Mitä jos perustaisin yhtiökumppanini kanssa molemmille omat yritykset, jotka laskuttaisivat suurinpiirteiden sen verran alkuperäistä yritystä, kun se muussa tapauksessa tekisi voittoa noin 150k vuodessa. Eli saisimme tulevat voitot omiin yhtiöihimme. Jo kertyneitä varojahan ei saisi ilman veroseuraamuksia siirrettyä uusiin yhtiöihin, mutta kaiken uuden kylläkin. Vai onko tähän jokin lakiin perustuva este? Kaipa yritykset saavat laskuttaa toisiaan miten tahtovat.
Jos menettely on laillinen niin voisiko uusiin yrityksiin ottaa lapsetkin omistajiksi perustamisvaiheessa. Tällöin säästäisi perintöverossa aikanaan.
Varmaankin, jokin laki estää menettelyn?
Kohta voisi kyllä käyttää 10v hankintaolettamaa, jos perustaisimme holdarit, jotka ostaisivat alkuperäisen yrityksen. Suht korkea tulos vain ilmeisesti nostaisi kauppahinnan turhan korkeaksi.
Mitä jos perustaisin yhtiökumppanini kanssa molemmille omat yritykset, jotka laskuttaisivat suurinpiirteiden sen verran alkuperäistä yritystä, kun se muussa tapauksessa tekisi voittoa noin 150k vuodessa. Eli saisimme tulevat voitot omiin yhtiöihimme. Jo kertyneitä varojahan ei saisi ilman veroseuraamuksia siirrettyä uusiin yhtiöihin, mutta kaiken uuden kylläkin. Vai onko tähän jokin lakiin perustuva este? Kaipa yritykset saavat laskuttaa toisiaan miten tahtovat.
Jos menettely on laillinen niin voisiko uusiin yrityksiin ottaa lapsetkin omistajiksi perustamisvaiheessa. Tällöin säästäisi perintöverossa aikanaan.
Mie en keksi laittomuutta tässä järjestelyssä. Veroillekin altistutaan saman verran tai enemmän kuin muuten. Mutta en ole juristi.
....Jo kertyneitä varojahan ei saisi ilman veroseuraamuksia siirrettyä uusiin yhtiöihin, mutta kaiken uuden kylläkin. .....
Tähän vain pikakommenttina että mikäli kyseessä osakeyhtiö, on varsin tavallista jakaa kertynyt varallisuus ja liiketoiminta EVL 52 c § mukaisella jakautumisella eri yhtiöihin. Ei siis niin, että sulle tuo ja mulle tämä vaan omistussuhteet säilyvät samoina mutta varat olisivat ainakin eri yhtiössä kuin liiketoiminta (mahdollisen korvausvaatimuksen iskiessä).
Toki teillä voi olla joku muu syy miksi tämä ratkaisu ei kiinnosta (esim. kokonaisjakautumisessa y-tunnus vaihtuu uusiin tms.)
En lähtisi välttämättä mitään BIG4-tilintarkastusyhteisöä tai asianajotoimistoa ensimmäisenä työllistämään, mutta usein hyvästä tilitoimistosta löytyy tarvittavat natsat omaava henkilö jonka kanssa tällaisia järjestelyitä kannattaa sparrata ( ja osaa tarvittaessa hakea ennakkoratkaisut ym verottajalta). Ilmaiseksi ei mitään järjestelyitä saa aikaiseksi mutta ei tuo teidän tilanne kovin monimutkaiselta kuulosta.
Kaipa yritykset saavat laskuttaa toisiaan miten tahtovat.
Verotuksen maailmassa eivät käytännössä eivät saa, vaan kaikkien transaktioiden tulee olla markkinaehtoisia ja jos laskutettava yritys ei saa mitään tämän suorituksen vastineeksi niin ei tuo markkinaehtoisuustäyty ja on riski ns. siirtohintaoikaisusta. Koska oletan, että kyseessä kuitenkin liiketoimi kahden suomalaisen yhtiön välillä niin verottajaa tuskin paljon kiinnostaa, mutta ei tuota riskiä voi kuitenkaan pois sulkea. Toinen riski mitä nopeasti tulee mieleen liittyy siihen, että laskutettu summa katsottaisiin ennakkoperinnässä palkkioksi esim. mahdollisesta hallitustyöstä laskutettavassa yhtiössä.
Osakevaihto hankalaa, koska tosiaan 50/50 omistus.
Miksi näin? Eikö osakevaihto ole käyttökelpoinen jos hankkiva holdingyhtiö hankkii yli puolet kohdeyhtiön osakekannasta? Eli jos perustettava holdari hankkii molempien omistukset, niin edellytys täyttyy. Liiketoimintavastuut jäävät nykyiseen yhtiöön ja kaiken liiketoimintayhtiön ylimääräisen varallisuuden voi siirtää emoon "turvaan" liiketoimintavastuita. Ainoa nega merkinnästä menevä varainsiirtovero. Toisaalta merkintä voidaan holdariin tehdä käypään arvoon, jolloin monesti mahdollista "pumpata" holdarin opoa ja siten huojennetun osingon jakopohjana olevaa nettovarallisuutta.
Osakevaihdon voisi tosiaan tehdä pelkällä varainsiirtoverolla, mikäli perustetaan vain yksi holdingyhtiö. Yhtiörakenteena paras olisi jos molemmilla olisi omat holdingyhtiöt. Se olisi kannattanut tehdä perustamisvaiheessa.
Liiketoimintayrityksen vastuilta saisi kyllä suojan yhdellä holdarilla.
Nykyisessä yrityksessä on myös realisoimatonta omistusten arvonnousua. Listattujen osakkeiden markkina-arvot nousseet 6 numeroisen summan. Näitä omistuksia ei taida saada siirrettyä holdariin veroneutraalisti ilman myyntejä?
