Jos tämä kaikenkattava epärealistisuus alkaa tökkiä juuri siinä vaiheessa, kun näyttelijät on epärealistisen tasaisesti eri värisiä, niin se kertoo lähinnä katsojasta.
Mielestäni "realistisuudessa" on paljon eri asteita, ja yleensä liiallista yksinkertaistamista, sattumat/force majeure jne pidetään laiskana käsikirjoittamisena(räikeä esimerkki GoT kaudet 7-8) eikä siitä täysin pääse eroon mikään tekele. En tiedä, onko tämä nyt omaan seitkytluvulla syntyneen ja suht homogeeniseen väestöön tottuneen silmän ongelma vai mitä. Tuntuu vaan että jos kaikkea pakataan koko ajan yhteen ja läväytetään silmille, niin tulee fiilis että nyt mulle yritetään pakkosyöttää jotain. Kiitos ei, pureksin ja nieleskelen nämä jutut kyllä ihan itse. Entä tiedä näkeekö nuorempi väki asiat toisin.
Edit: mutta niin kauan kuin todelliset päähenkilöt ovat aina VHM niin alles gut. Tiettyjä talouden lainalaisuuksia filmi/tv-teollisuuskin noudattaa.
Star Trek: Picard oli outo sarja: ensimmäinen kausi oli aivan hirveätä kuraa, toinen kausi oli ok ja kolmas kausi oli lähes erinomainen, etenkin verrattuna muihin Star Trek-sarjoihin.
Nyt on kesken Exit 3, ja se on kesken, koska vaikuttaa heikommalta kuin Exit 2, joka sekään ei ollut yhtä hyvä kuin Exit 1.
Itse katsoin Exit 3:n loppuun hiljattain, ja mielestäni se oli ylivoimaisesti paras kausista. Joten, erilaiset näkemyksemme tuntien voinet hyvin jättää kesken, ellet nyt sitten tällä välin ole jo katsonut loppuun.
Elon Muskin boostaamaa transvihamielistä paskaa. Taustalla boostauksessa on lähinnä se, että Elon Musk haluaisi pelkkiä poikia, joten on siittänyt niitä valtavasti jonkun valikoivan keinohedelmöityksen kautta työntekijöillään, mutta yksi Muskin pojista onkin korjannut sukupuolensa tyttäreksi. Ja tämäkös Muskia ottaa pannuun.
Vuonna 1979 lähdin kesken jääpallo-ottelun elokuviin katsomaan Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nyt. -leffaa. En päässyt ensimmäisellä yrittämällä sisään K-16, vaikka väitin olevani 15 ja olin oikeasti 11. Menin bussipysäkille ja päätin yrittää uutta strategiaa ja valittaa juuri menneestä Nuijamaan bussista ja seuraavasta joka tulee vasta parin tunnin päästä. Tarinassa oli sikäli pieni aukko, että en asunut Nuijamaalla. Lipunmyyjä ja vaksi antoivat tällä kertaa armon käydä oikeudesta.
Välissä kosketukseni leffaan oli kun Dharma Pokeritiedossa kertoi katsoneensa kyseisen leffan kymmeniä kertoja eikä muuta katsokaan.
Nähtyäni viime yönä leffan toisen kerran heti 44 vuoden tauon jälkeen, ymmärrän hyvin miten sitä tauotta katselemalla saattaa tulla mieleen vähän terrorisoida nettisivustoja.
Elokuva löytyy Yle Areenasta ja kuuluu imo yleissivistykseen, jos leffahistoriasta yhtään välittää.
Pöhköpallon ystäville ja muillekin avarakatseisille "Quarterback" on yllättävän suositeltava. Jenkkisporttidokkarit kun usein ovat rasittavaa vaikeuksista voittoon -rummunpäristelyä.
Mutta tässä tuottajana olikin Peyton Manning, 539 NFL TD:ä heitettynä.https://t.co/VvAdtuYVLX
Suomalaiset tuskin tietävät, millaisia tekoälyhirviöitä NFL-quarterbackit (=neljännesperseet) ovat. Olen aina länkyttänyt, että pokeriammattilaiset pystyisivät repimään leipänsä monesta muustakin touhusta. Sam pätee näköjään myös QB:hin.
Jos on pöhköpallosivistynyt, tämä on pyhiinvaellusmatka. Ellei ole, voi ottaa jännärinä. Mie muistan, kuka viime vuoden Super Bowlin voitti, mutta melko varmasti ainakaan 98% suomalaisista ei.
Lisäksi Kirk Cousins kertoi pelaavansa Jeesukselle, joka tarkoittaa että jouduin Minnesota Vikingsien kanssa ristiriitaiseen tilanteeseen. Toivoisin Cousinsin häviävän jokaisen pelinsä, mutta toisaalta useimpia vastaan Vikngsien voittavan, koska tykkään kannatushuudostaan "Skål" (am. skal"). En ole löytänyt lopullista ratkaisua, koska kai NFL:ssäkin on Jeesus aika monella mielessä, kun piikittävät itseensä sellaisen määrän steroideja eläissään, että yksi kameli ei kantaisi.
Törmäsin sattumalta dokumenttisarjaan, johon annan vahvan katselusuosituksen: https://energytransitioncrisis.org (Landing page Youtubesta löytyviin videoihin.)
Se on kahdeksanosainen sarja, jossa hedge fund manager Erik Townsend kertoo systeemiajattelun näkökulmasta, että mitä energian vihreä siirtymä vaatii, miten sen voisi käytännössä toteuttaa ja mitkä asiat on tähän mennessä tehty päin persettä. Erinomainen vastapaino sille, että yleensä medioista tuntuu tulevan ulos vain jotain moraaliposeerausta, jossa esitellään jaloja tavoitteita mutta konkreettiset ratkaisuaskeleet puuttuvat täysin. Tämä dokumenttisarja sisältää sellaista asiaa, jonka toivoisin jokaisen - aivan erityisesti jokaisen poliitikon ymmärtävän.
Sarjan painaviin sanomiin lukeutuu, että ns. energiasiirtymäkriisiä ei ehdi enää välttämään. 1. Öljyntuottajien mollaus on johtanut siihen, että uuteen tuotantoon ei investoida läheskään niin hanakasti kuin esim. 10 vuotta sitten. 2. Öljy- ja kaasulähteet eivät ole ikuisia, vaan jo tuotannon pitäminen nykytasolla vaatii investointeja. 3. Ihmiskunnan energiantarve kasvaa edelleen. 4. Viimeisen 20 vuoden tuuli- ja aurinkovoimaprojektit tyydyttivät huimat 2% ihmiskunnan energiantarpeesta. Täten kasvanut energiantarve tyydytetään pääasiassa fossiilisilla. Näin ollen ollaan lähellä sitä hetkeä, kun energiaa ei riitäkään kaikille. Täten jokainen globaalin makrotalouden parempi ajanjakso todennäköisesti johtaa siihen, että öljyn ja kaasun hinta karkaa hyvin korkealle.
Käytännön ratkaisuiksi sarjassa esitetään ajoneuvokannan sähköistämistä, syvägeotermistä lämpöä ja modulaarisia "uusvanhan" teknologian modulaarisia ydinvoimaloita. Ajoneuvokannan sähköistämisessä tullaan laittamaan erityisesti vihreiden hellimät ajatukset ilmastokriisin ratkaisusta ja kaivosteollisuuden rajoittamisesta vastakkain. Ajoneuvokannan sähköistäminen tulee vaatimaan huiman määrän kallioperän mineraaleja. Pelkkä kierrätys ei tätä ratkaise.
Mielenkiintoinen pointti 8-jaksossa oli myös, että vastaus sekä ilmastofanaatikoiden, että -skeptikoiden huoliin on sama: runsas puhtaan energian tuotanto.
Paljon muitakin mielenkiintoisia pointteja oli kerrottu niin, että asian ei-ammattilaiset (niinkuin minä) pystyy ymmärtämään.
Tuon sarjan läpi katsottuaan voikin sitten pohtia, että miten hyvin Helsingin Sanomien toimittaja ja haastateltavat kykenevät syvälliseen systeemiajatteluun aamuisessa artikkelissa. https://www.hs.fi/talous/art-2000009927175.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=hs_tf&utm_source=is.fi&utm_content=promobox Siinä on toimittelijalta ja haastateltavilta jälleen kerran tyypillistä öljyntuottajien mollausta. Ilmeisesti haluttaisiin vain "lopettaa öljy". Kuten lähes aina, niin taaskaan ei esitetä yhtään realistisesti toteutettavissaolevaa konkreettista toimenpidettä korvaamaan fossiiliset energianlähteet kunnolla. (Noh, lähellä artikkelin loppua sentään siteerataan IEA:a lyhyesti, että öljy- ja kaasuinvestointeja ei voi lopettaa yhtäkkiä ilman isoja ongelmia.)
Norjalaiset tekevät sen paremmin. Dag, Oljefondet, Exit & Makta, parempaa viihdettä kuin rahalla saa.
Lisäksi osa Norjan 1970-luvun poliittisista käänteistä oli unohtunut, vaikka Gro Harlem Brundtlandin nimen muistinkin, joten tässähän sivistyikin.https://t.co/8kmaCfNWWa
Hesarin toimittaja ei muistaakseni tykännyt tästä, koska sarja näytti 70-luvun turskademarien toiminnan liian sekavana. En uskalla tarkistaa, koska tullee vielä toinenkin kausi, ja Norjan politiikan vaiheet eivät ole ihan niin tarkkaan hallussani kuin yleisesti luullaan. HS yleensä spoilaa surutta dokkarisarjat loppuun ja leffat yli puolenvälin, koska arvostelijat katsovat rahasta eivätkä jännityksestä. Samanlaisen voisi kyllä tehdä ihan 2019-2023 hullunkurisesta viisikostakin. Ainoastaan jos esittäisi ulkomaalaisille, eivät pitäisi juonenkäänteitä uskottavina.
Jos tykkäsi tanskalaisesta Vallan linnakkeesta, luultavasti tykkää tästäkin. Ellei tykkää poliittisista draamasarjoista, tuskin tykkää tästäkään.
Mihin keskiluokkaisista oloista lähteneen Wahlroosin rikastuminen on perustunut? Miksi joku onnistuu siinä, missä toinen epäonnistuu? Haastattelijana Juho-Pekka Rantala.
Itse asiassa kuultuna on muutenkin hyvä sarja. Tykkään positiivishenkisstä haastatteluista, sellaisiakin saa tehdä. A-studiot sitten erikseen, joissa pitäisi haastaa paskapuheita ja Milttonin valmentamia ympäripyöreyksiä nykyistäkin aggressiivisemmin.
Nalle on sekä esiintymään että tekemään myös aika kova. Tykkäsin kovasti filosofiasta "Toimitusjohtaja johtaa ja hpj tarkkailee, onko se täysipäinen".
Seitsemän lastenlasta kuulosti kahdelle lapselle aika paljolta. Stubulla oli 2014 kaksi ja Ninalla kolme. Kumpi on vääntänyt iltatähtiä taivalle, en tiedä. Tietääkö joku?
Tsekatkaapa oscar-ehdokas The Zone Of Interest. Jos pitäisi veikata mustaa hevosta parhaasta elokuvasta tää vois olla. Eli kertoo Auschwitzin komentajan Rudolf Hössin yksityis/perhe-elämästä kuolemanleirin varjossa. Todella voimakas kuvaus, leffassa ei näytetä suoraan järkyttäviä hirveyksiä ja rikoksia ihmisyyttä vastaan, vaan ne kuuluvat taustalta vaimeana helvetillisenä äänimaailmana, näkyvät jatkuvana savun tuprutuksina krematorioista ja ohikulkevista junista. Leffassa ei ole siis ollenkaan soundtrackia, jotta äänimaailma korostuu. Paljon muutakin, tsekatkaa. Vangitseva leffa.
Muutenkin kova kattaus tuo ulkomaisten leffojen sarja, ihan kaikkea en ole ehtinyt nähdä, mutta hyvin ymmärrettävää ettei Kaurismäen kulahtanut tämänvuotinen työväenrealismi(???) päässyt jatkoon.
