Aki Pyysing 14.10.2018: Osta ja unohda - laiskan sijoittajan strategia
”Yksityisen sijoittajan kannattaa vain pitää osakkeistaan kiinni ja unohtaa kaupankäynti, koska myynnistä tulee vain kustannuksia ja vastassa ovat instituutiot ja robotit.”
”Yksityissijoittaja saa osakemarkkinoilta vähemmän tuottoa kuin mitä on keskimääräinen markkinatuotto.”
Tämän tyyppisesti kertovat sellaiset sijoittajat, jotka ovat amerikkalaiset tutkimuksensa lukeneet - ja yleensä epäonnistuneet omissa osakekaupoissaan.
Tää on supermielenkiintoinen aihe, vaikka mihinkään varmaan lopputulokseen on keskustelulla tietenkin mahdoton päästä. Mun mielestä painavin todiste sitä vastaan, että markkinat olisivat noin helposti biitattavissa on, että niin harva ammattilainen, jonka rahaston performanssi on julkista tietoa, on selvästi onnistunut biittaamaan indeksit tällä vuosituhannella. Jos se onnistuu keneltä vaan noi ominaisuudet omaavalta (ja veikkaan, että 90% lukijoista tunnisti itsensä tekstistä) kunhan osa-aikaisesti jaksaa seurata uutisia ja välillä osareita, niin mun mielestä meidän pitäisi nähdä ympärillämme paljon enemmän rahastoja, jotka ovat murskanneet markkinat täysin pidemmällä aikavälillä. Rahastoja, joissa useampi äärimmäisen älykäs tyyppi tutkii markkinaa ja yhtiöitä kokopäivätyönä (ja vähän yli) ja vie samalla ison osan osa-aikaisesti sijoittavien edgestä.
Mun mielestä tehokkaat markkinat -puhe on tietenkin paskaa, mutta alphan löytäminen pörssistä on vaikeaa ainakaan vähääkään suuremmalle pääomalle. Samalla varianssia on ympärillä niin paljon, että ihmismieli helposti yliarvioi oman suorittamisensa muistaen paremmin onnistumiset kuin epäonnistumiset. Ja uskon kyllä, että monilla on mahdollisuus markkinoiden biittaamiseen, erityisesti pienemmällä pääomalla, kunhan on valmis tekemään kovaa duunia sen eteen.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Veikkaan että pokeriammattilaisuudesta on isoa hyötyä varsinkin pään kylmänä pitämisessä.
Omia arvioitani mitä ihmisten tulisi katsoa myös kun miettii aktiivista sijoittamista, miten muu elämäsi käyttäytyy laskusuhdanteissa? Missä kunnossa ovat PikkuPro henkiset 2. 3. jne. reservit. Eli ennen kun aletaan haaveilla alphasta niin katsotaan muu talous kondikseen.
Milta tuleva työura näyttää? Osaaminen tätä päivää?
Onko vararahastoissa tarpeeksi rahaa kattamaan juoksevat kulut, vai mennäänkö luottokortti edellä?
Onko isommassa kassassa tarpeeksi rahaa ettei mennä poikki esim. lyhyeen työttömyysjakosoon?
Miten isommat velat? Asunto/Auto jne. Jos pörssiomaisuus sukeltaa kera asuntojen arvon joudutaanko myymään pohjalla?
Jos useammat näistä näyttävät hyvinkin ongelmallisilta niin kannattaa mahdollisesti tarkastella kuinka tarkka peilikuva Akin tekstistä näkyikään, jos taas näyttää että perusta on toimiva niin ainakin rationaalinen riskipelko voi olla pienempi, täten kannustaen kenties kokeilemaan siipiään markkinoilla?
Rahastojen ongelma on, että menestyneet rahastot vetävät lisää pääomaa, joka pitäisi sitten sijoittaa. Parhaaseen ideaan sijoitetaan yleensä ensimmäiset rahat. Lisäksi jos rahaston sijoitusasteen on oltava sata, jää rahastolta pois ajoittaminen. Jos pitää olla koko ajan jollain markkinalla, ei saa käyttää vipua, on pakko sijoittaa koko ajan lisää ja hajauttaakin pitää säännellysti, on markkinan biittaaminen hyvin vaikeaa. Mie en ainakaan lähtisi koittamaan.
Tässä on tärkeä pointti, mitä isommilla pääomilla askartelee, sen vaikeammaksi menee. Mie olisin voinut alleviivata vähän enemmän, että sitä työtä täytyy tehdä tosiaan aika paljon, ja lisäksi osaaminen kumuloituu vuosien varrella. Ilmaisuni töitä "jonkun verran" oli huono sananvalinta.
Niksi-Pirkka ohje markkinan biittaamiseen elämän mittaisella sijoitusajalla, jos juuri se on tavoitteena: Ottaa hyvin vähäkuluista indeksirahastoa kymmenen pinnan vivulla. Not very complicated.
Joo olisin voinut olla tarkempi, eli markkinoiden biittaamisella en tarkoittanut indeksiä korkeamman tuoton saavuttamista tavalla millä hyvänsä, vaan markkinatuoton biittaamista markkinatason riskillä. Toki ottamalla lisää markkinariskiä (=vivuttamalla) pääsee kanssa korkeampaan tuottoon. Hieman hienommilla termeillä sanottuna salkun tuotto nousee joko sillä, että alpha (=löytämällä väärinhinnoitteluja) tai beta (=lisää markkinariskiä) nousee, ja mä tarkoitin ensimmäistä näistä.
Eli tarkennuksena: ympäriltämme pitäisi löytyä enemmän fundeja, jotka ovat ottaneet suurin piirtein saman verran riskiä kuin markkina (esim ~100% hajautetta long positio), mutta ovat murskanneet markkinatuoton täysin. Tällaisen riskitason voi saavuttaa myös vivuttamalla long-positoita ja lisäämällä short-positioita. Esimerkiksi jos tähän artikkeliin on luottamista, niin Jim Chanosin Kynikos Capital Partners on tuottanut 28,6%/vuosi 1985-2017, vaikka tosin siinä sanotaan, että suurempi osa tuotoista tuli alkuaikoina. Kiinnostavaa tässä fundissa on se, että se on 190% long, eli 90% vivutettuna, ja samaan aikaan 90% shorttina ylihinnoiteltuihin firmoihin, eli 100% net long. Näin ollen kunhan fundilla on tarpeeksi hajautusta, se on suurin piirtein yhtä riskinen kuin markkinaindeksi. Fundin idea on, että keskitytään shortteihin, ja tuo 190% longipositio on suurimmaksi osaksi vaan indekseissä tuomassa 1,9x markkinatuottoa sisään. Fundin shortit ovat 1985-2017 tehneet 0,7% tappiota per vuosi ja tuoneet samalla tuon markkinariskin hedgauksen, eli ovat olleet todella hyvin valittuja.
Mun mielestä tällainen long+short sijoitustyyli on ehdottomasti se optimistrategia. Kun törmää aliarvostettuihin firmoihin menee longiksi ja yliarvostettuihin shortiksi, ja sit riskitasoa voi hienosäätää vivulla omiin long-positioihin riippuen omasta riskinsietokyvystä.
Just näin. Mutta jos osa-aikainen sijoittaja löytää väärinhinnoitteluja melko helposti Nokian ja Nordean kokoisista kymmenien miljardien arvoisista yhtiöistä, niin kyllä rahaston pitäisi kasvaa todella isoksi, ennen kuin tällaisen markkinaa biittaavan ammatilaisen duuni menee vaikeammaksi.
Toisin sanoen väität, että osakepoiminnalla on hyvin vaikea saavuttaa lisäarvoa, ja kannattaa keskittyä vaan ajoittamiseen. Toki tiedän, ettet usko tähän itse, eli tarkoitit jotain muuta. Vaikka pyrkisi koko ajan pitämään 100% sijoitusasteen, voi silti jatkuvasti treidalla, keventää/myydä kokonaan pois kallistuvia yhtiöitä ja lisätä halpoja. Ja jos niitä uusia halpoja ei löytyisi niin voi parkkeerata rahat indeksiin odottamaan ostotilaisuutta, niin pysyy ainakin indeksin tahdissa sillä osalla varoista.
Mutta olen samaa mieltä kanssasi ajoittamisen tärkeydestä, enkä meinaa, että sitä pitäisi jättää pois. Jos on välillä 130% longina ja välillä 70%, kuitenkin keskimäärin about 100%, niin silloin on ihan reilua vertailla tuottojaan indeksituottoon. Jos tosin ajoittamisen seurauksena keskimäärin on vaikka 120% longina, niin reilumpaa olisi verrata indeksituottoon kertaa 1,2x. Tosin kuten toisessa ketjussa mainitsin, oman salkun riskin arvioiminen suhteessa indeksin riskiin voi välillä olla hyvin vaikeaa, joten tää on nyt hieman asioiden yksinkertaistamista.
Näihin tuli semisti vastattua samalla.
Samaan mieltä, että aihe on mielenkiintoinen. Kirjoituksen teesi tavallaan ruokkii mutkat suoriksi vetäen osakesijoittamiseen liittyvää "mystiikkaa", mikä varmaankin suurinta osaa osakesijoittamiseen ryhtyviä tai sitä harkitsevia kiehtoo; miten löytää markkinalta aliarvostettuja yhtiöitä tai miksi sijoitan juuri tähän yhtiöön tai tälle toimialalle, koska...
Mun mielestä tähän teemaan, jos johonkin, liittyy aika paljon eri leveleitä. Olen samaa mieltä, että vaivannäkö on ensimmäinen edellytys sille, mikäli aktiivisella sijoitusmetodilla meinaa luoda alphaa. Looginen päättelykyky ja kylmähermoisuus ehkä ne kaksi tärkeintä sijoittajalta vaadittavaa ominaispiirrettä.
Leveleiden alimmilla asteikolla, joku betsaa jonkun megatrendin puolesta tai uskoo vahvasti jonkun yhtiö käänteeseen syystä x tai y, minkä jollain aikavälillä tehokkaiden markkinoiden oletus sitten realisoi ylituotoksi. Asia vaikeutuu kun arvosijoittamisessa lähdetään tunnistamaan ns. arvotriggereitä ja sitten niiden kvantifiointia. Mikäli sijoittaja pystyy kvantifioimaan näitä arvotriggereitä ts. satunnaismuuttujia ja niiden todennäköisyyksiä sillä tavalla, että triggereiden realisoituessa kokonaan tai osittain muu markkina arvottaa nämä samalla tavalla, ollaan jo keskiasteikoilla alphan metsästyksen onnistumisessa. Tähän liittyy myös se, että oma sijoitusteesi on kyettävä tarvittaessa hylkäämään. Väitän, että moni fiksukin mutta todellisuudessa alakouluasteella oleva alpha-sjioittaja sokeutuu omalle alun alkaen hyvälle idealle ja uskoo siihen kuin Aki Saipaan.
1. Se on SaiPa. 2. Kannattaminen ja uskominen ovat eri asioita. 3. SaiPan kannattaminen on hyödyllistä, koska se opettaa nöyryyttä
.
Musta keskustelu markkinoiden tehokkuudesta on välillä vähän ihmeellistä. Osan näkemys perustuu oppikirjoista tuttuun Faman tehokkaiden markkinoiden hypoteesiin ja osa vaikuttaa suurin pirtein olevan, hieman kärjistäen, sitä mieltä että hinnat eivät ole ikinä oikeat. Ensimmäisillä on unohtunut, että informaation (hankinta, analysointi yms.) maksaessa aikaa tai rahaa, niin mitään täydellistä tehokkuutta ei voi olla sekä kenties myös päätöksentekoon vaikuttavat ajatusharhat ja muut psykologiset tekijät. Jälkimmäsiltä on puolestaan unohtunut se mekanismi, jolla hinnat muodostuvat. Lopulta asia on kuitenkin vaikea empiirinen kysymys, joka ei keskustelemalla selviä.
Se että hinnanmuodostus ei ole aina tehokasta, ei kuitenkaan tarkoita, että markkinoilla olisi helppo tehdä rahaa tai että kaikkien kannattaisi osakepoimintaa tai aktiivista kaupankäyntiä harjoittaa. On kuitenkin selvää, että osa siihen pystyy systemaattisesti vuodesta toiseen. Pienillä pääomilla pelatessa se on helpompaa. Mikäli jollain tietyllä (helpolla) tavalla tehdään ylituottoa, niin sen tullessa yleiseen tietoon se useimmiten ei enää toimi. Musta on ollut mielenkiintoista seurata esim. Daytraderin kirjoituksia, niistä voi hieman päätellä sitä ajattelun ja analyysin tasoa, jota ylituottojen tekeminen edellyttää. Kenties vähempikin riittää :)
Btw uusimmassa Talouselämässä oli artikkeli osakepoiminnasta ja markkinoiden voittamisesta. Haastateltavana oli professori Matti Suominen.
Lisäksi jos vipua haluaa niin rahastostrategian etuna tuntuu ainakin Nordnetissa olevan rahastojen järjestään paremmat vakuusarvot. Ei niin suuri merkitys kuin veroedulla, mutta potentiaalinen mikäli halvalle lainalle on tarvetta / käyttöä.
Ite en oääasiaan ota tiukkaa kantaa. 90+ prosentille ihmisistä kuitenkin ajankäytöllisesti on järkevää keskittää omistuksiaan pienikuluisiin rahastoihin. Saattaa olla että itsekin tähän ryhmään kuuluisin, jos riittävän hyvän korvauksen saisi sijoittamista säästyvälle ajalle. Mutta minusta tämä on tiettyyn rajaan asti ihan hauskaa.
Velattomia tuottoja verrataan miten ne sitten rahoitetaan on toinen asia.
vivuttoman ja vivutetun salkun vertaamisessa ei ole mitään mieltä.
vivutetun riskikorjattu tuotto lienee kaikenlisäksi heikompi kuin vivuttoman johtuen korosta eli riski nousee täydet 10% mutta tuotto nousee vain 10% - korot.
absoluuttisessa tuotossa mitä todennäköisemmin toki voitetaan ja se tietysti kaikille taitaa olla ratkaisevaa.
En tiedä miksi nämä keskustelut ylipäänsä aina menee tuohon onko markkinat tehokkaat tai onko hinnat aina oikein osioon, en ole itse kuullut vaikkapa Boglen koskaan perustelevan indeksisijoittamista sillä että markkinat olisi tehokkaat.
hän perustelee niitä yleensä kolmella asialla eli erittäin alhaisella kulutasolla, riittävällä hajauttamisella sekä hyvin yksinkertaisella matematiikalla eli käytännössä sillä että ei olla ihmemaassa missä kaikki voi olla yli keskiarvon.
jokaista markkinatuoton voittajaa vastaan täytyy olla häviäjä, tästä myös tulee sanonta että markkinaa ei voi voittaa tämä ei tarkoita ettetkö juuri sinä voi voittaa mutta keskimäärin sitä ei voi voittaa koska se on matemaattisesti mahdotonta.
on myös hyvä huomata että sillä onko markkina 0% tehokas vai 100% tehokas ei ole mitään merkitystä tähän asiaan vaan puolet joutuu häviämään jokatapauksessa.
Ja toinen asia mikä on hyvä huomata on se että kun trader A ja trader B käy kauppaa keskenään niin varmaa on se että molemmat eivät tee rahaa eli älkää olko daytraderin kauppojen vastapuolella liian usein.
Jos hyppäsi 1976 Boglen bandwagoniin ja sijoitti rahansa VFINX:iin on yksi 10k sijoitus kasvanut jo lähes miljoonaan dollariin. Strategia vaikuttaa myös toimivan.
Asiallinen kolumni ja ketjussa hyvää dialogia asian tiimoilta.
Täytyy pienenä pilkunnussintanyanssina tarttua tuohon auto sijoituksena asiaan kun Aki sitä on useissa kirjoituksissa viljellyt ja Akikin ilmeisesti pilkunnussinasta pitää :) Suurin osa ihmisistä ei ajattele autoa sijoituksena, eikä siinä mitään järkeä olekaan. Autot menettävät lähes aina arvoa, mitä uudempi sitä enemmän ja nopeammin karkeasti ottaen. Tämä on myös varmasti lähes kaikkien auton ostajien tiedossa. Auton voi katsoa sijoitukseksi ainoastaan jos on intoa ja osaamista värkätä autostaan parempaa, mikä vaatii myös työtunteja. Toinen vaihtoehto on ostaa "halpoja" autoja ja myydä mahdollisimman nopeasti kalliimmalla pois (autojobbarit). Silloinkin autolle tehdään yleensä jotain pientä siistimistä välissä. Väittäisin että yli 95%:lle ihmisistä auton osto on omaan elämänlaatuun panostamista. Autolle voi olla paljonkin käyttöä jos sattuu asumaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja onhan laadukkaalla (kalliilla) autolla ajaminen mukavampaa ja turvallisempaa. Kalliit autot ovat hyvin pitkälti aikuisten leluja siinä missä vaikkapa iso taulu-tv:kin.
Hieman samoista syistä en ymmärrä tuota vuokralla asumisen ihannointia. Toki kannattaa miettiä mahdollista asunnon jälleenmyyntiarvoakin, mutta onhan mukava asunto selkeästi elämänlaatua nostattava tekijä. Suurin osa ihmisistä ei ole onnellisimmillaan pienessä (vuokra)kopissa stadin keskustassa näin karrikoiden :) Omistusasumisessa on myös paljon hyviä puolia, kuten että on vastuussa asunnosta ja saa päättää mitä sille voi ja saa tehdä. Omistusasuntoonkin voi toki tilata ulkopuolista apua jos ja kun remonttiin, siivoukseen tms sitä tarvitsee. Toki on olemassa oikein mukavia vuokra-asuntojakin, mutta niiden vuokrat on todella korkeita varsinkin pääkaupunkiseudulla ja valinnanvaraa paljon heikommin.
Väittäisin että Helsingin keskusta-asuntojen kysyntä vs. lähiöt ja kehyskunnat todistaa että ihmiset haluavat nimenomaan asua siellä (= "ovat siellä onnellisimmillaan").
Suuri kysyntä ja rajallinen tarjonta on ajanut hinnat sellaiselle tasolle, että joudutaan asumaan pienissä asunnoissa. Varmasti keskimääräinen keskusta-asukas mielellään ottaisi samalla rahalla lisää neliöitä, mutta kun pitää valita pienen asunnon ja vähemmän keskeisen sijainnin välillä, päädytään ensimmäiseen.
Eri ihmiset ovat onnellisia eri paikoissa. Osa haluaa asua keskustassa, osa luulee haluavansa asua keskustassa, osa haluaa asua kauempana keskustasta ja osa luulee haluavansa asua kauempana keskustasta. Ja sitten on vielä perheitä joissa yksi haluaa yhtä ja toinen toista (tai ainakin molemmat luulevat haluavansa jotain). Usein tehdään jonkinlainen kompromissi, jossa kumpikaan ei ole tyytyväinen.
Tällä hetkellä kaupungistuminen on "megatrendi" niin kuin hienosti sanotaan, mutta kun entistä useampi työ (tai opiskelu) on jatkossa entistä vähemmän paikkasidonnaista, ja erilaisia asioita rupeaa saamaan entistä helpommin myös entistä kauemmas keskustoista ja samalla myös erilaiset virtuaalisen läsnäolon mahdollisuudet paranevat ja tulevat entistä realistisemmiksi, niin luulenpa että sekin trendi hiipuu jossain vaiheessa. Voi tosin mennä kymmeniä vuosia. Ei se silti sitä tarkoita, että ihmiset rupeaisivat sankoin joukoin muuttamaan pois keskustoista, mutta imu hiipuu.
Työkäytössä kilsoilla parin tonnin Corolla on suorastaan rahasampo. Kulut helvetin pienet ja pääomaa kiinni vähän. Parin tonnin ranskalainen on sit eri tarina....
Eivät ajattele, mutta silti siihen rahaa sijoitetaan. Joten olisi hyvä ainakin olla kartalla, mitä siihen kuluu rahaa, huomioiden myös vaihtoehtoistuotto sitoutuvalle pääomalle.
Monet asuntosijoittajat asuvat itse isossa asunnossa vuokralla ja omistavat pieniä. Vuokratuotto kun on pienissä parempi. Isoihin asuntoihin ei ole kovin paljon vuokrauskysyntää, koska niillä, joilla olisi varaa asua isossa vuokralla, riittää yleensä varallisuus ostamiseenkin ja oman mökin omistajaa arvostetaan enemmän kuin hyyryläisiä. Isoja asuntoja saa siis vuokralaisen näkökulmasta vuokrattua suhteellisen edullisesti verrattuna pieniin.
Asun juuri siellä missä haluan, toista kertaa elämässäni Vaasankadun opiskelija-asunnon jälkeen. En varsinaisesti itselleni ihannoi vuokra-asumista, vaan luulen saavani rahalle paremman tuoton muualta kuin ympäröivistä seinistä. Tässä on taas se vaihtoehtoiskustannus, eli mihin pääomansa sitoo.
Tosin kansantaloudelle olisi hyväksi vuokra-asumisen yleistyminen työvoiman paremman liikkuvuuden muodossa, eli siinä mielessä ihannoinkin.
Hyvä työtilanne muuhun Suomeen verrattuna kai pääkaupunkiseudulle vetää eniten ihmisiä, eikä niinkään se että olisi erityisen viihtyisää muuten asua. Toki osalle ihmisistä toi keskustakin must juttu.
Itse aion jatkossakin pitää sijoituksina ostoksia joilla oletan olevan positiivinen rahallinen odotusarvo :) Autolla sitä ei ole, asunnolla usein onkin. Toki kannattaa elämisen kulujakin ynnäillä, sehän on selvä.
Aki Pyysing: Paniikki on spekulantin paras ystävä
"Joskus osakemarkkinapakokauhu kestää puoli päivää, joskus jopa vuosia, kuten finanssikriisin aikaan. Yleensä teen ensimmäiset ostot liian aikaisin, mutta toisaalta en missaa juuri mitään paniikin tuomia ostomahdollisuuksia. Trumpin valinnan aiheuttaman kurssilaskun poikkeuksellisesti missasin. Se kesti vain sen puoli päivää, jonka mie nukuin. Olin nimittäin ottanut vaalivalvojaisissa sen verran pitkään tuikkua murheeseen, että heräsin vasta markkinoiden jo täytettyä alkukuopan lähes kokonaan."