Jotenkin tuntuu että ainoa toimiva keino asumistuen poistolle olisi ensin siirtää se täysimääräisenä kaikkiin tukimuotoihin. (Sen poistaminen vain siirtäisi lähes kaikki tuensaajat toimeentulotuen saajiksi, joka on huonoin mahdollinen vaihtoehto.) Samalla päätetään sen kohtuullisesta laskusta, mutta hitaalla aikataululla. (esim 10% asumistuen laskua vuodessa 3 vuoden ajan). Tällä päästään kohtuulliseen säästöön ja ohjataan ihmisiä asumaan edullisemmin. (Kuntien täydentävä toimeentulotuki voisi edelleen hätätilanteessa korvata lyhytaikaisesti asumismenoja jos tilanne heilahtaa kohtuuttomaksi)

https://nordic.businessinsider.com/google-pixel-3-telemarketer-call-scre...

Tämä voisi kenties näkyä jollain aikavälillä tuloksissa firmoilla jotka puhelinmarkkinointia/muuta vastaamiseen nojaavaa toimintaa vielä harjoittavat? Myös paras toiminto ikinä(tm).

Jeans kirjoitti:

Miksi tämä johtaisi merkittävään koulutuksen laadun laskemiseen?

Ajatuksen taustalla on mahdollinen henkilökunnan merkittävä vähentäminen, sekä leikkaukset budjetteihin jotka ajaisivat pätevää väkeä muihin hommiin. Hyvin toteutettuna tietysti mahdollisuudet sekä merkittäviin säästöihin että opetuksen laadun parantamiseen. Huonolla toteutuksella leikatanaan merkittävästi henkilökunnasta ja muutokset tehdään liian korkealla tasolla että oikeaa optimointia tapahtuisi, ja lopputuloksena on merkittävä säästö isossa osassa opetusta mutta merkittävästi heikentynyt tutkimus/loppututkinto osio.

Tässä tietysti voisi hyvin tehdä järkeistystä ja muuntaa tiettyjen alojen AMK tutkinnot enemmän lähiohjatuiksi "etä" kandeiksi, käyttäen(ostaen) perusmateriaali laadukkailta yliopistoilta, ja vähentäen heikompitasoista opetusta.

Hyvä taloudenpito vaatii itsekuria.
Tämä vaatimus on suurin kynnys monille. Lisäksi taustasta/luonteesta johtuvat erot suhteessa rahaan tuovat oman psykologiansa.

Sukupolvettuneet köyhät (Matalat tulot, lapsuus matalien tulojen parissa). Luottamus siihen että rahaa oikeasti voi säästää on usein matala, ei järkevän rahankäytön malleja, usein myös useita "parempia" kohteita kilpailemassa jokaisesta eurosta, joita suojellaan käyttämällä ne pois.

Köyhähköt köyhät (Matalahkot tulot, niihin suhteutettuna korkeat(turhat) menot). Ovat usein impulsiivisia kuluttajia, rahankäyttö on usein merkittävä osa "hyvää oloa" elämässä. Ongelma budjetin laadinnassa koska "yllättävät" menot joilla tasoitetaan mielialan heilahteluja sotkevat asiat.

Hyvätuloiset köyhät (Hyvät tai erittäin hyvät tulot, korkeat menot). Usein taustalla nousu ylempiin tuloluokkiin. Peilataan oma kulutus oman "viiteryhmän" mukaan. Usein vielä merkittävästi itseä hyvätuloisempiin, nousu korkeaan luokkaan koetaan oikeuttavan monien symbolien hankinnan velaksi. Isot lainat asuntoon, veneeseen ja pariin autoon ja raha ei tunnu riittävän mihinkään.

Ongelmaksi muodostuu siis usein se että raha säästössä ei tunnetasolla tyydytä. Varsinkin summien ollessa pieniä niiden makaaminen tilillä/pienissä sijoituksissa voi pahimmillaan johtaa negatiivisiin tunnekokemuksiin (Sijoitukset laskevat, pankki "huijaa" rahat sijoitustuotteeseen jonka ehdot tuntuvatkin myöhemmin hunoilta, puoliso "investoi" säästöt remonttiin jne.) Hyvin tunnettuja ovat myös heuristiikat jotka priorisoivat asioiden saamista käteen heti, vs. kun niihin on varaa. Tämä taas ajaa helposti ostamaan asioita velaksi, ottamaan pikavippejä mukavaa aikaa varten jne.

Kestävät muutokset näihin voivat onnella olla ihan muutaman keskustelun ja rakennetun budjetin tasoisia. Mutta monille tunteet ja taustan huomiotta jättävä apu on täysin hyödytöntä. Kulutustottumusten rehellinen seuranta, uusien käyttäytymismallien opettelu sekä palkitsevuuden rakentaminen säästäväisempään elämään voivat näissä tapauksissa olla parempia (Mutta raskaammin toteutettavia) lähestymistapoja.

Sekä Kahnamanin ja kump. Thinking Fast and Slow että erityisesti sen ajatusten yhdistäminen Angela Duckworthin - Grittiin ovat vaikuttaneet tässä esitettyihin pohdintoihin.
https://www.amazon.com/Grit-Passion-Perseverance-Angela-Duckworth/dp/150...