Olet täällä

Kolumnit

Paniikki on spekulantin paras ystävä

Jaa Twiittaa

Vuoden 1987 lokakuisena tiistaina istuin Pörssisalin lehtereillä katsomassa kun menossa oli pörssikurssien toisen merkitsevän numeron uudelleenasetuspäivä. Mököttelin vähän, kun ei ollut puhelinta millä soittaa ostomääräyksiä alasalin meklarille eikä sen puoleen puhelinnumeroakaan. Vilkuilin salaa ja kateellisena lehtereillä päivätoimistoaan pitäviä ammattitreidereitä, joilla oli molemmat. Eipä miulla ollut vapaita varojakaan, vaan kaikki omat ja lainatut rahat olivat osakkeissa kiinni.

Ajattelin kuitenkin, että jos olisi puhelin, numero ja rahaa, niin nyt ostaisin ja huomenna sitten taas myisin. En nähnyt mitään järkeä, että markkina Suomessa romahtaa, koska Jenkeissä tuli yhden kuukauden kauppatasevajeluku USA:n ja Japanin kaupasta. Mutta toisaalta olin arvellut kyllä ryskävän, siksi olin paikalle saapunut.  Historialliset tapahtumat, kuten pörssiromahdukset ja SaiPan pudotuspelivoitot Jokereista, on hauska kokea livenä. Onpahan sitten lapsille jotain kertomista – niiden muitten juttujen lisäksi, joita ne eivät alun perinkään olisi halunneet kuulla ja osaavat nyt jo ulkoa.

Tuolla viikolla kurssit laskivat vähän maanantaina ja syöksyivät tiistaina, nousivat keskiviikkona, laskivat torstaina noustakseen taas perjantaina. Ajattelin, että olisin tehnyt hirmu hillot, jos vain olisi ollut mahdollisuus käydä kauppaa. Tuohon aikaan aktiivinen pienspekulointi oli aika nihkeää, koska fyysisten osakekirjojen toimitusvaikeuksien takia ei kauppaa samalla lapulla edes perättäisinä päivinä päässyt tekemään kuin miljoonasalkuilla. Kaikkien välittäjien backofficet olivatkin sekaisin kuin norjalaiset pikkutunneilla Casino Olympicilla olleessa tämän viikonlopun Coolbet Openissa.

Tästä jäi sen verran ahdistusta nuoren miehen mieleen, että vielä keski-ikäisenäkin olen jaksanut osakkeita vähän treidailla, kun se nykyisin sujuu näppärästi kotisohvalta läppärin tai vaikka pokeripöydästä kännykän avulla. Tosin puhelinavusteinen kaupankäynti sopisi paremmin naisille, koska keskimäärin ovat miehiä tarkempia, näppärämpiä ja pienisormisempia. Tämän sukupuolten välisen eron saattaisi kännissä myöntää joku tavallista avarakatseisempi feministikin.

Kaikista kuluneista sijoittajahokemista ”Osakemarkkinoita ohjaavat ahneus ja pelko vuorotellen” saattaa olla paikkansa pitävin. Tältä näyttää ainakin yli 30-vuotisten empiiristen mutu-tutkimusteni perusteella.

Tällä hetkellä osakemarkkinoita dominoi taas pelko. Tämän tietää jokainen aktiivispekulantti, mutta maallikotkin voivat tarkistaa tämän CNN:n ”Fear & Greed” –indeksistä. Vain kuukausi sitten oltiin reippaasti ahneen vihreällä, ja nyt viisari osoittaa äärimmäisen pelon punaista.

Yritin 80-luvulla olla ahne, kun kaikki muutkin olivat ahneita. Eikä jäänyt ihan pelkäksi yritykseksi. Tämä oli strategiana yhtä hyvä kuin Stalinin ennen talvisotaa suorittamat puna-armeijan upseeriston puhdistukset. Myöhempinä vuosikymmeninä olen yrittänyt pelata samaa aggressiivista vastakarvaa kuin Heikki Mälkiän SaiPa aikoinaan, jota myös eteläkarjalaiseksi kusipääkiekoksi kutsuttiin.

Nykyisin yritän olla ahne lähinnä silloin, kun muut pelkäävät. Jos paniikki iskee markkinoille, mie siirryn ostopuolelle. Mutta pelaan saipamaista vastakarvaa varovasti pakitellen varjellen omaa maalia koko ajan huolellisesti. Eli ostan ensin vähän, jättäen reserviin ammusvarastoja, koska paniikin kestoa on vaikea etukäteen arvioida.

Joskus osakemarkkinapakokauhu kestää puoli päivää, joskus jopa vuosia, kuten finanssikriisin aikaan. Yleensä teen ensimmäiset ostot liian aikaisin, mutta toisaalta en missaa juuri mitään paniikin tuomia ostomahdollisuuksia. Trumpin valinnan aiheuttaman kurssilaskun poikkeuksellisesti missasin. Se kesti vain sen puoli päivää, jonka mie nukuin. Olin nimittäin ottanut vaalivalvojaisissa sen verran pitkään tuikkua murheeseen, että heräsin vasta markkinoiden jo täytettyä alkukuopan lähes kokonaan.

Viime viikon Nordea-paniikkia en tosiaankaan missannut. Ostin monta kertaa, aina entistä halvemmalla ja viimeiset luonnollisesti pokeripöydästä kännykällä Tallinnassa. Nyt alkaa olla jo sitten 24.10. osarissa jännittämistä.

Tällä kertaa markkinat eivät pihistä niinkään operatiivista tulosta, vaan onnistuuko Casper von Koskull osarin yhteydessä valkopesemään Nordean rahanpesusyytöksistä. Tuskin ainakaan kokonaan, mutta jos pystyisi rajaamaan vahingot vaikka alle sen parin miljardin, mitä markkina-arvo tällä viikolla Bill Browderin 150 miljoonan rahanpesusyytöksistä otti osumaa.

Toki mie odotan eniten tulosnäkymiä. En usko Nallen kaapissa olevan kovin isoja tai ainakaan taloudellisesti vahingollisia rahanpesuluurankoja, muuten en olisi tietenkään ostanutkaan. Jos markkinat vakuuttavat, että Nordea pystyy tekemään lähivuosina edes lähelle nykyistä tulostaan, kurssi nousee kyllä ennen pitkää. Näissä korko-olosuhteissa P/E 10 ja osinkotuotto 8 prosenttia ovat kestämättömällä tasolla. Kympin P/E on kestämättömän pieni ja kasin tuotto aivan liian suuri. Joko tulos ja sen myötä osinko heikkenee tai sitten kurssi joskus nousee.

Suurimpana Nordean - ja suomalaisen osakemarkkinan riskinä – näen Antti Rinteen hallituksen. Demarien kentälle uuden pankkiveron myynti on yhtä helppoa kuin väittää harmaasta taloudesta saatavan paikattua kaikki vaje, mitä eläkkeiden nostosta seuraisi. Antakaa meille SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden hallitus, niin miekin ajaudun pitkästä aikaa paniikkiin ja realisoin samana päivänä nordeakurani.

Suurimman osan osaketuotoistani olen tehnyt jonkunlaisen paniikin aikana ostetuilla osakkeilla. Voittojani olen sitten realisoinut ahneuden päästyä taas niskan päälle. En usko tämän ahneuden ja pelon välisen painin osakemarkkinoilla koskaan päättyvän eikä lopullista voittajaa tulla julistamaan. Ja oikein hyvä näin. Paniikki on spekulantin paras ystävä.

P.S. Vaikka “Osakemarkkinoita ohjaavat ahneus ja pelko vuorotellen” -oppi on ollut minulle hyvin tuottoisa, on Peter Lynchin ”Go for a business any idiot can run -  because sooner or later any idiot probably is going to be running it” saattanut olla vieläkin arvokkaampi.

Keskustelua aiheesta

"Asiakkaan ja varainhoitajan luottamuksellinen suhde on ensiarvoisen tärkeää. Sijoitamme omia varoja samalla tyylillä ja samoihin kohteisiin kuin asiakkaidenkin."
Liity Sijoitustiedon jäseneksi