"Yritän alleviivata tässä kolumnissa, että perjantaina osoitettiin kaikille suinkin ymmärtämään kykeneville, että sähkön kulutuksella on paljonkin hintajoustoa."@AkiPyysinghttps://t.co/HP2vl25Ivm
Siitä, että perjantaina kulutettiin ennätysmäärä sähköä ei voi suoraan päätellä, että sähkönkulutus nousee, kun hinta halpenee. Perjantain ennätyskulutukseen vaikutti kaksi asiaa:
kulutusta siirrettiin perjantai-illalle jos vain mahdollista. Tämä ei sinänsä lisännyt kulutusta, koska muina päivinä sitten kulutettiin vähemmän. Esim. jos perjantaina joku nosti kämppänsä lämmöt tappiin, niin tuskin niitä enää lauantaina nostettiin lisää, vaan annettiin laskea takaisin normaaliin.
koska hinnat olivat siirtomaksut ja verotkin huomioiden negatiivisia, keksittiin keinotekoista kulutusta, koska siitä maksettiin. Tämä on tietysti yhtäpitävä sen kanssa, että kulutus nousee kun hinnat laskevat. Kuinka moni näin teki ja missä määri, en tiedä. Selvää kuitenkin lienee, että tätä ei tehdä tilanteessa, jossa hinnat ovat halvat, mutta kuitenkin plussan puolella (verot ja siirto mukaanlukien)
Voidaan siis todeta, että kulutus ohjautuu halvoille tunneille - niin kuin sen pitääkin. Kokonaiskulutus kuitenkaan tuskin olennaisesti lisääntyy muuten kuin siinä tapauksessa, että kuluttamisesta todellakin maksetaan. Toistaiseksi perjantain kymmenen tuntia ovat ainutkertainen tapahtuma, ja luultavasti myös jää sellaiseksi.
Aurinkopanelit ja pörssisähkö pelillistävät sähkön kulutuksen ja generoinnin ainakin numeroita leluinaan kohtelevalle sen verran tehokkaasti, että pakkohan tuo tilaisuus oli käyttää hyväksi. Tässä on nyt paljon pelissä, kun Sannan vaalikampanjan jäljiltä viimeisin sähkölasku on tullut maaliskuulta ja viime perjantain tuuletus ratkaisee tuleeko energialaskua vielä marraskuultakaan?
Aurinkopanelien vuosituoton yhteenvetoa ei uskalla julkistaa vielä, koska ollaan aivan prosentin sadasosien päässä 7% tasosta ja pienetkin hintamuutokset keikauttavat tilanteen joko yli tai alle 7. Ja olisihan se eri leuhkaa saada melkein 8% tuottoa (7.01%) kuin vähän yli 6 (6.96%). Vuoden tilinpäätös tulee joulukuussa kun saan marraskuun laskun, if any.
Kyllä vaan tuli perjantaina käännettyä termostaatteja ja sitten seuraavana päivänä vertailtiin lahje kovana kulutussovelluksesta kulutuskäyriä kuin juoksijat sykkeitä intervallitreenien jälkeen. Hiki tulee molemmissa lajeissa. Jostain se on huvinsa saatava.
En väitä ettei sähköllä olisi hintajoustoa, koska sitä sillä eittämättä on. Mutta perjantain todistusvoima lähestyy minusta nollaa.
Jos Cittari sattuisi maksamaan mandariinien uloskuljetuksesta 3€/kg totta hitossa niitä kannettaisiin vaikka lähimpään roskikseen. Sillä taas ei ole mitään relevanssia mandariinien kysynnän muutokselle hinnan muuttuessa esimerkiksi 2€/kg -> 1,5€/kg.
Näin rohkenen väittää täysin ilman kansantaloustieteen opintoja.
Itse uskon, että niin kauan kuin hinta on ns. "normaalin rajoissa", sähköä käytetään sen verran kun tarvitsee. Merkittäväkään lasku ei sitä kovin paljon lisää. Sen sijaan hinnan merkittävä nousu saa ihmiset tarkastelemaan sähkön käyttöä ja saa ainakin osan ihmisistä välttelemään sen käyttöä. Riippuvuus olisi siis epäsymmetrinen. Minulla ei tästä kyllä ole mitään muuta aineistoa kuin se, miten olen itse toiminut siirryttyäni kesällä käyttämään pörssisähköä. Kun ei ole sähkölämmitystä, sähkö ei ole valtava menoerä. Siihen ei yleensä juuri kiinnitä huomiota, mutta päivinä kun hinto on 5-10x normaali jättää helpommin esim. tietokoneen käynnistämättä ja lukee sen sijaan kirjaa.
Jep. Uskon että muutkin toimivat kuten minä. Eli kalliin sähkön päivänä siirtävät pyykit, tiskikoneen jne halvemmalle päivälle. Jolloin yksittäisiä päiväkohtaisia emävaleita (luetaan tilastoja) tarkastelemalla voi tulla melko väärään johtopäätökseen sähkön hintajouston suuruudesta. Mutta toki sähköllä ihan varmasti myös aitoa hintajoustoakin esiintyy. Mutta ei aivan valtavasti, koska kyllä pyykit lopulta on pestävä vaikka kalliimmalla sähköllä.
Hirmu suosittu käsitys on, että kun verkko oli tiukilla, Olkiluoto alhaalla ja hinta jotain 60 senttiä, silloisesta pitkään aikaan ennätysmatalasta kulutuksesta mennään yhdellä pompulla 50 sentin miinushinnoissa huippukulutukseen. Joku, joka osaa näppärästi piirtää käppyröitä voisi tehdä sen, miten juuri 50 sentin kohdalla kaikki vääntää kiimaisesti termostaattia kuumemmalle. Mutta ei vielä 40 sentissä. Vai olisiko sittenkin niin, että 40 miinussentissä olisi vähemmän tyhjän saunan lämmittäjiä kuin 50 miinussentissä🤔?
Ihmiset projisoivat omaa toimintaansa yleisöön ja arvelevat muidenkin toimivan samoin. Tämä on ihan ok-oletus, mutta kun raha ja vaiva ovat eri ihmisille eri arvoisia. Ja sitten on periaatteen ihmisiä. Vanhempani eivät missään sähkön hinnoissa luultavasti lämmittäisi sähkösaunaansa ainakaan käymättä siellä. Miulla se hinta on jossakin olemassa, joskin todellisessa maailmassa tuskin, koska en tyyliin tiedä sähkölaskuni suuruutta, koska se on suoraveloituksessa. Mutta jossain on myös sähkön positiivinen hinta, jolla otan laturit seinästä, sammutan tietokoneet ja jopa jätän LP-levyt soittamatta. Joskaan tätäkään tasoa tuskin koskaan saavutetaan.
Miepäs koitan muotoilla matemaattisesti: Jos sähkön hinnalla 60 senttiä kulutus on x wattia, ja jos hinnalla -50 senttiä se on y wattia, ja jos ceteris paribus y>x, sähköllä on hintajoustoa. Ja on melko absurdi ajatus, että se kulutus ottaisi pelkästään hypyn nollassa tai - 50 sentissä tai jossain yhdessä kohdassa. Osa ihmisistä kiinnostuu sammuttelemaan valoja hyvin matalillakin sähkön hinnoilla, osa taas vain hyvin korkeilla. Ja sitten meitä on moneen junaan. Osa ei välitä, vaikka olisi varaa, ja osa pihistelee kaikessa, vaikka voisi lämmitellä takkaa seteleillä. Ja tästä heterogeenisestä massasta tulevat sitten ne joustot, jotka menevät populaatiossa yhtenäisenä viivana. Joskaan ei samalla kulmakertoimella. Varmasti nollassa on tärkeä kosketuspiste, koska osa ihmisistä on niin hönöjä, että eivät ymmärrä säästetyn sentin olevan yhtä arvokas kuin tienattu sentti. Mutta ovat hyvin innokkaita tienaamaan "ilmaista" rahaa, eli kuluttamaaan kaiken mahdollisen sähkön juuri siinä kohdassa kun siitä aletaan maksamaan mitä tahansa pikkunököä.
Jossain päiväkirjassa kyseltiin kaupalliseten opintojen järkevyydestä. Juuri tällä hetkellä olen hirveän tyytyväinen siitä, että hirveällä tsägällä tulin valinneeksi HKKK:n ja sieltä löytäneen erinomaisen joskin juopahtavan lehtorin Vilho Mäkelän, joka nämä joustojutut yms. miulle kansantaloustieteen perusteissa selitti.
Olisi varsin yllättävää jos hintajousto osoittautuisi käynnistyvän jostain rajahinnasta tai jos siinä ei olisi epälineaarisia kohtia.
Hintajouston jatkumon kaikilla hintatasoilla takaavat hintaa aktiivisesti seuraavat. Empiirisen tutkimuksen otannallani en tunne yhtään sähköauton tai aurinkopanelien omistajaa joka ei ajoittaisi kulutustaan aktiivisesti. Se nyt vaan on voimaannuttavaa nähdä että kuukauden sähkölaskulla oma ostohinnan keskiarvo alittaa kuukauden keskihinnan 10 - 25% ja oma myyntihinta ylittää kuukauden keskihinnan.
Epälineaarisuus aiheutuu jatkuvasti toistuvan hintavaihtelun saadessa jossain erikoistilanteessa mediahuomiota, jolloin muoviämpärin jonottajatkin havahtuvat ajoittamaan omaa kulutustaan.
Osa muutoksesta on kulutuksen ajoitusta halpaan ajankohtaan mikä on järjestelmän kannalta mainio juttu tehohuippujen hillitsijänä. Toisaalta viime talven oysyvästi korkea hinta alensi myös kokonaiskulutusta merkittävästi.
Hirmu suosittu käsitys on, että kun verkko oli tiukilla, Olkiluoto alhaalla ja hinta jotain 60 senttiä, silloisesta pitkään aikaan ennätysmatalasta kulutuksesta mennään yhdellä pompulla 50 sentin miinushinnoissa huippukulutukseen. Joku, joka osaa näppärästi piirtää käppyröitä voisi tehdä sen, miten juuri 50 sentin kohdalla kaikki vääntää kiimaisesti termostaattia kuumemmalle. Mutta ei vielä 40 sentissä. Vai olisiko sittenkin niin, että 40 miinussentissä olisi vähemmän tyhjän saunan lämmittäjiä kuin 50 miinussentissä🤔?
Ihmiset projisoivat omaa toimintaansa yleisöön ja arvelevat muidenkin toimivan samoin. Tämä on ihan ok-oletus, mutta kun raha ja vaiva ovat eri ihmisille eri arvoisia. Ja sitten on periaatteen ihmisiä. Vanhempani eivät missään sähkön hinnoissa luultavasti lämmittäisi sähkösaunaansa ainakaan käymättä siellä. Miulla se hinta on jossakin olemassa, joskin todellisessa maailmassa tuskin, koska en tyyliin tiedä sähkölaskuni suuruutta, koska se on suoraveloituksessa. Mutta jossain on myös sähkön positiivinen hinta, jolla otan laturit seinästä, sammutan tietokoneet ja jopa jätän LP-levyt soittamatta. Joskaan tätäkään tasoa tuskin koskaan saavutetaan.
Miepäs koitan muotoilla matemaattisesti: Jos sähkön hinnalla 60 senttiä kulutus on x wattia, ja jos hinnalla -50 senttiä se on y wattia, ja jos ceteris paribus y>x, sähköllä on hintajoustoa. Ja on melko absurdi ajatus, että se kulutus ottaisi pelkästään hypyn nollassa tai - 50 sentissä tai jossain yhdessä kohdassa. Osa ihmisistä kiinnostuu sammuttelemaan valoja hyvin matalillakin sähkön hinnoilla, osa taas vain hyvin korkeilla. Ja sitten meitä on moneen junaan. Osa ei välitä, vaikka olisi varaa, ja osa pihistelee kaikessa, vaikka voisi lämmitellä takkaa seteleillä. Ja tästä heterogeenisestä massasta tulevat sitten ne joustot, jotka menevät populaatiossa yhtenäisenä viivana. Joskaan ei samalla kulmakertoimella. Varmasti nollassa on tärkeä kosketuspiste, koska osa ihmisistä on niin hönöjä, että eivät ymmärrä säästetyn sentin olevan yhtä arvokas kuin tienattu sentti. Mutta ovat hyvin innokkaita tienaamaan "ilmaista" rahaa, eli kuluttamaaan kaiken mahdollisen sähkön juuri siinä kohdassa kun siitä aletaan maksamaan mitä tahansa pikkunököä.
Hirveän vaikea sanoa onko -40 sentissä vähemmän saunan turhaan lämmittäviä kuin -50 sentissä, -62 sentistä puhumattakaan. En usko eron olevan merkittävän. On vain niin, että tämä oli ensimmäinen kerta kun sähkön kuluttamisesta oikeasti maksettiin (on mahdollista, että joskus muulloinkin on ollut joku yksittäinen tunti, jolla edullisen siirtosopimuksen omaaville on voitu joitain sentin osia maksaa, en tarkistanut), ja veikkaan, että systeemit paikataan sen verran pikaisesti, että jää myös viimeiseksi. Spekulointi sillä kuinka paljon sähkön kuluttamisesta pitää maksaa, että sitä ruvetaan kuluttamaan turhaan, on siis melko akateemista. Toki olen samaa mieltä siitä, että jos siitä maksetaan sentti/kWh niin innostus on vähäisempää kuin jos siitä maksetaan euro/kWh. Pääpointti on edelleen, että perjantain tiedoilla ei sähkön käytännön kannalta merkittävästä hintajoustosta, eli siitä, miten sähkön hinnan vaihtelu niissä rajoissa missä se ilman karkeita järjestelmävirheitä voi vaihdella, vaikuttaa kulutukseen, voi päätellä oikein mitään.
Lisäksi on hyvä muistaa, että tämäntyyppinen hintajousto koskee vain niitä, joilla on pörssisähkösopimus tai muu kulutusvaikutteinen sopimus. Suurimmalla osalla ei tietääkseni ole. Sitten on toki niitä, jotka maksavat energiastaan kiinteän hinnan, mutta siirtohinta on tavalla tai toisella aikasidonnainen. Näillä kuluttajilla varmasti tapahtuu kulutuksen siirtämistä halvemmille tunneille, niin kuin on tarkoituskin, mutta sopimustyyppi tuskin vaikuttaa juurikaan kokonaiskulutukseen. Kaiken kaikkiaan sähkön hintajoustosta puhuttaessa on järkevää erottaa kaksi eri ilmiötä: mikä on kulutusvaikutteisen hinnoittelun vaikutus sähkön käytön ajoittamiseen, ja mikä on sähkön keskihinnan muutosten vaikutus sähkön kokonaiskulutukseen. Molemmat ilmiöt ovat olemassa, mutta niiden voimakkuus on erilainen. Ja kolumnissa mainittu alviale vaikuttaa liittyy vain jälkimmäiseen.
Minun on vaikea projisoida omaa toimintaani, koska esim. viime perjantaina mahdollisuuteni vaikuttaa suomalaisen sähkön kulutukseen olivat varsin rajalliset. Toki jos olisin ollut mökillä olisin varmasti esim. lämmittänyt sähkösaunan enkä puusaunaa, vaikka normaalisti käyn kerran kerrasta puulämmitteisessä saunassa. Sen sijaan esim. lämpöpumppufoorumin keskusteluja seuraamalla saa jonkinlaisen kuvan ainakin yhden ihmisryhmän (energia-asioista kiinnostuneiden ja omaa kulutustaan seuraavien, usein vähän "propellipäiden", joilla on monenlaista energiatehokkuuteen ja säästöön tähtäävää teknistä ratkaisua) käytöksestä (uskoakseni tällä ryhmällä on myös keskiarvoa enemmän kulutusvaikutteisia sähkösopimuksia).
Ihan lopuksi voisi todeta sen itsestäänselvyyden, että kuluttajien hintajouston päätteleminen sähkön kokonaiskulutuslukemasta on hyvin vaikeaa jo senkin takia, että eri viikonpäivinä käyttäydytään eri tavoin, eri päivinä on erilaiset olosuhteet (etenkin lämpötila) ja koska kuluttajat käyttävät vain osan kokonaiskulutuksesta.
Sähkön hinta nostaa verenpainettani. Tai ei siis se hinta, vaan keskustelu. En tosin ole halukas keskustelemaankaan, koska näkemykseni a) tehdyistä sopimuksista tulisi pitää kiinni b) kallista sähköä kulutetaan vähemmän, ovat suurelle osalle kansaa hirvittävän vaikeita ymmärtää. Ja miulle aiheet ovat samantyyppisiä. Eli enpä nyt viitsi ryhtyä todistelemaan sitäkään, että kuu ei ole juustoa.
Kouvolan Seudun Sähkön omistaa luonnollisesti Suomen Turhin Kaupunki. KKV:sä asuu joku käsittämätön ymmärtämättömyys siitä, että sopimusten pitäisi sitoa kuluttajia. Jos kuluttajat voittaisivat (ei kai ainakaan hovissa) loppuisi kiinteähintaisten sopimusten tarjoaminen Suomessa siihen. Tätä KKV:ssä ei asiaa hoitava tyyppi vain kertakaikkiaan tajua. Kuluttajienkaan etu ei ole se, että kuluttajat pääsevät irti sopimuksistaan, jos niin haluavat.
Ja se on selkeää, että jos juristit päästää printtaamaan rahaa, nehän printtaavat. Ehkä joku Krogeruksella hoitaa KKV:n hankevastaavaa🙃.
Kovaa hommaa kun 20-tuntisia työpäiviä :D. Nojoo, ehkä mustien palkkien alla on eri nimiä mutta suht reilusti kuluu aikaa melko selkeän (sopimuksista joutuu pitää kiinni) asian puimiseen.
Oivallista verorahojen käyttöä jälleen kerran. Tosin, olisi vähän turhan kova rangaistus periä maksua herra ja rouva Löppöseltäkään.
Kannehan on järjetön, monestakin syystä, mutta niin ovat kyllä vastaajan vaatimat kulutkin. Oletan, että oikeus hylkää kantajan vaatimukset, ja kohtuullistaa vastaajan kuluja aika rankalla kädellä.
En ole tarkasti seurannut tätä, mutta eikö tässä ollut joku kuluttajariitalautakunnan tai vastaavan suositus, että KKV tulisi tuon 600 vastaan? Sen takia vissiin ylipäätänsä meni oikeuteen? Jotenkin näin maallikkona tuntuisi, että olisi parempi maksaa 600 kuin tehtailla melkein miltsillä kuluja, jotka voi kaatua itse maksettavaksi. Ja miltsi oikeudenkäyntikuluja viittaa siihen, ettei ole ollut ihan triviaali case. Mutta saatan siis olla tässä ihan pihalla.
"Alalla tavanomainen hinta 345 euroa tunnilta" - jösses kun on kallista tässä maassa saada oikeutta. Jotain tarttis varmaan tehrä jos lakimies kustantaa enemmän kuin maksullinen nainen.
"Alalla tavanomainen hinta 345 euroa tunnilta" - jösses kun on kallista tässä maassa saada oikeutta. Jotain tarttis varmaan tehrä jos lakimies kustantaa enemmän kuin maksullinen nainen.
Älä vaan tarvitse jonkun professorin lausuntoa tai pyydä pitämään luentoa. Sellaisen saattaa maksaa jopa 1500 euroa / tunti. Minimissäänkin laskutus tunnilta on suurempi kuin asianajajilla.
Professoriliiton palkkiosuositus palvelussuhteen ulkopuolisia asiantuntijatehtäviä varten
Tämä palkkiosuositus on tarkoitettu liiton jäsenten käytettäväksi laskutettaessa palvelussuhteen ulkopuolisista asiantuntijatehtävistä. Laskutusta varten suositellaan pidettäväksi tuntikirjanpitoa. Laskua tehtäessä voidaan mainita, että se perustuu Professoriliiton palkkiosuositukseen.
Palkkiokategoria I: 500 euroa/tunti Tieteen erityisalan asiantuntemusta tai tieteenalan laajaa hallintaa edellyttävät vaativat suunnittelu- ja tutkimustehtävät. Tähän kategoriaan kuuluvat aina myös tehtävät, joihin liittyy toimeksiantajan kannalta merkittävä taloudellinen vastuu.
Palkkiokategoria II: 350 euroa/tunti Muunlaiset tehtävät kuten yleisluontoiset ja tekniset asiantuntijatehtävät sekä osallistuminen asiantuntijana kokouksiin ja seminaareihin (esitelmä- ja alustuspalkkiot tulevat tämän lisäksi).
Esitelmä- ja alustuspalkkiot Tuntipalkkio 1500 euroa. Uusintaesityksen tuntipalkkio 800 euroa.
Tehtävän aiheuttamat matka- yms. kustannukset päivärahoineen veloitetaan todellisten kulujen mukaisina. Asiantuntija voi vapaasti määritellä hänelle tarkoituksenmukaisimman matkustustavan.
Hyväksytty Professoriliiton hallituksessa 6.4.2021
No, lakimiehellä on vissiin maisterin tasoinen tutkinto, kun taas proffaksi pitää olla dosenttiin rinnastettava pätevyys, eli vähintään kahden väitöskirjan verran tutkimusta. Eli siis maisteri + ~10 vuotta. Tai noin se ainakin oli ennen vanhaan. Ja niitä proffan pätevyyden omaavia yliopistoissa yleensä riittää, joten vain harvat ja valitut niihin vakansseihin pääsee. Keskikokoisella laitoksella saattaa olla 2-3 proffaa. Toisin kuin vaikka ulkomaisissa huippuyliopistoissa, joissa voi olla proffa per 2 tai 5 opiskelijaa. Sanoisin, että proffat ovat pääsääntöisesti palkkionsa ansainneet, kun taitaa kuukausipalkkakin olla maisteritasoa, jos vaikka ekonomeihin tai lakimiehiin vertaa.
Juristien naurettavan hintatason taustalla on tietysti sama kuin lääkäreilläkin, eli alan etujärjestöt ovat taitavasti lobanneet koulutuksen aloituspaikkojen määrän pitämiseksi mahdollisimman pienenä. Tarjontaa supistamalla hinnat pysyvät korkealla. Hyötyjinä ovat ne jotka ovat alalle onnistuneet pääsemään, maksajina ovat muut veronmaksajat, jotka ovat lisäksi kustantaneet lisäksi ilmaisen koulutuksen näille samoille onnekkaille.
"Alalla tavanomainen hinta 345 euroa tunnilta" - jösses kun on kallista tässä maassa saada oikeutta. Jotain tarttis varmaan tehrä jos lakimies kustantaa enemmän kuin maksullinen nainen.
Älä vaan tarvitse jonkun professorin lausuntoa tai pyydä pitämään luentoa. Sellaisen saattaa maksaa jopa 1500 euroa / tunti. Minimissäänkin laskutus tunnilta on suurempi kuin asianajajilla.
Halvempia nuo hinnat ovat tuntihinnoiksi muutettuna kuin monilla asianajajilla. Jos professori käy luennoimassa yhden tunnin 1500 eurolla, esityksen valmisteluajasta ei veloiteta tuon hinnaston mukaan toimittaessa erikseen mitään ja matka-ajasta veloitetaan vain päivärahat ja suorat matkakulut. Asianajaja veloittaa sekä valmisteluajoista että myös matka-ajoista tuntipalkkaa. Usein vieläpä niin, että laskutus tapahtuu alkavaa tuntia kohti. Minuutin puhelustakin voi asiakas saada silloin tunnilta laskun. Professorit eivät usein laskuta keskusteluista mitään. Jos yhden tunnin alustuksen valmistelu vie aikaa vaikkapa 4 tuntia, ja alustuksen pitoa varten pitää saapua vähän etuajassakin, 1500 euron professorin palkkio on alempi tosiasialliselta tuntihinnaltaan kuin 345 euron tuntipalkkio asianajajalla. Toki professori saa palkkion kuitenkin suoremmin itselleen, siinä missä asianajotoimisto ottaa osan välistä.
Olipa kerran asianajaja, joka ehdotti asiakkaalleen, että voitaisiin käydä yhdessä lounaalla ja hän tarjoaa sen. Tämä asiakas ei ollut ennen ostanut asianajopalveluita, eikä tuntenut laskutuskäytäntöjä. Asiakas ilahtui, kun kuvitteli näin säästävänsä lounaan hinnan, ja sen hän säästikin. Ilahtuminen muuttui siinä kohtaa, kun hän sai laskun. Asianajaja veloitti tuntipalkkion asiakkaan kanssa viettämästään lounasajasta... ja se oli aika paljon isompi kuin lounaan hinta. Professorit eivät yleensä laskuta lounasajastakaan.
Kyllähän työ ja ammattitaito maksaa, mutta asianajajien suhteen täytyy huomata, että siinä kyse on tietyllä tavalla "asiakaspalveluammatista". Ei nimittäin tuota suurtakaan vaikeutta saada asianajajalta sellaista lausuntoa, joka tukee asiakkaan haluamaa näkemystä tilanteesta. Kyse on aina vähän siitä, miten lakipykäliä tulkitaan. Sitten joku toinen asianajaja kirjoittaa vastapuolelle toisenlaisen lausunnon, että "eikun tämän ja tämän pykälän perusteella, asia on näin...". Riitatilanne on valmis ja ainut varma hyötyjä ovat asianajotoimistot, jotka saavat laskutusta sitä paremmin, mitä enemmän asia venyy ja mutkistuu. Näin varsinkin esim. erilaisissa grynderi-riidoissa, joissa rt-kortit ja ns. "hyvä rakennustapa" eivät läheskään aina ole mitään kiveen hakattuja ja selkeitä totuuksia. Tämän takia jokaisen käräjäoikeuden pöytä täytyy riitatapauksista ja jonot käsittelyyn on kaksi vuotta. Käräjäoikeuden päätöksetkin sitten myös melkolailla sattumanvaraisia...
Juristien naurettavan hintatason taustalla on tietysti sama kuin lääkäreilläkin, eli alan etujärjestöt ovat taitavasti lobanneet koulutuksen aloituspaikkojen määrän pitämiseksi mahdollisimman pienenä. Tarjontaa supistamalla hinnat pysyvät korkealla. Hyötyjinä ovat ne jotka ovat alalle onnistuneet pääsemään, maksajina ovat muut veronmaksajat, jotka ovat lisäksi kustantaneet lisäksi ilmaisen koulutuksen näille samoille onnekkaille.
Vähän särähtää korvaan toi "onnekkaille". Ei siinä ole onnesta kysymys. Suomessa korkeakouluhaut on lähellä meritokratiaa. Jos joku menestyy, on se sitten yrittämällä tai lukemalla itsensä juristiksi tai lääkäriksi niin voisi nostaa hattua kovasta työstä eikä vähätellä saavutusta.
Yle kertoo, että lääkikseen on 10x hakijaa per paikka. Eikö se silloin ole juurikin onnesta kysymys jos vaikkapa puolet on päteviä, ja joudutaan ratkaisemaan hakija valintakokeen pisteen puolikkaan perusteella (tai nykyään puolet YO-todistuksella)? Sehän on silloin kiinni siitä paljonko puolikkaan pisteen parempia hakijoita oli, tai tekikö pilkkuvirheen kirjoittaessaan nimeään kokeeseen.
Olen sitä mieltä, että Suomeen pitäisi saada Small Claims Court useiden muiden maiden tapaan. Alle 10k/20k/tms riita-asiat käsitellään yhdessä istunnossa ja nimellisellä 50e/jne hinnalla, ei lakimiehiä, ja kivasti alkaa suma purkautumaan kun kuitenkin suurin osa jutuista menee rajan alle.
Samaa lähestymistapaa voisi soveltaa lääkäreihinkin. Olen lukenut kuinka joissain maissa on alemman tason lääkärikoulutus, 2-3v, he saavat määrätä yksinkertaisempia lääkkeitä, tehdä lähetteitä eteenpäin ja hoitaa ne vaivat joita osaavat. Siellä missä tällainen on otettu käyttöön, näitä alempia lääkäreitä on paljon, odotusajat ovat päiviä ja hinnat alhaisia. Sääntö-Suomessa luultavasti toki vaikeaa, kun jo rokotteiden pistämisen salliminen lähihoitsuille ja farmaseuteille oli törkeän vaikeaa.
