Eläköityneen optiospekulantin portfoliosijoitukset

Kuvittelen osakkeisiin hinnoiteltavan sitä, ettei EKP ymmärrä laskea korkoja ennen kuin on myöhäistä. Pidän tätä ja sen seurauksena saapuvaa paria enemmän tai vähemmän laihempaa vuotta hyvin todennäköisenä skenaariona. Ei aavistustakaan, koska pörssi ennakoi käännettä ylöspäin, mutta omasta kristallipallostani en sitä kuitenkaan vielä 2023 näe. Mulla tosin on hiukan negatiivispainotteinen pallo, jonka takia koronakeväänä(kin) myöhästyin bileiden alusta.

TL wrote:

Kuvittelen osakkeisiin hinnoiteltavan sitä, ettei EKP ymmärrä laskea korkoja ennen kuin on myöhäistä. Pidän tätä ja sen seurauksena saapuvaa paria enemmän tai vähemmän laihempaa vuotta hyvin todennäköisenä skenaariona. Ei aavistustakaan, koska pörssi ennakoi käännettä ylöspäin, mutta omasta kristallipallostani en sitä kuitenkaan vielä 2023 näe. Mulla tosin on hiukan negatiivispainotteinen pallo, jonka takia koronakeväänä(kin) myöhästyin bileiden alusta.

Samanlaiset on ajatukset. Joku paremmin taloushistoriaan perehtynyt voisi kertoa, milloin inflaation pysäyttäminen koroilla on päättynyt ilman taantumaa tai lamaa?

Aki Pyysing wrote:

En ehkä sittenkään ollut hnekisesti varautunut näin rajuun Helsingin pörssin laskuun. Mielestäni nyt budjetoidaan tyyliin Lagarden nostavan korkoja ikuisesti ja kaikkien Suomi-yhtiöiden tekevän kohta tappiota. Toki on ihan mahdollista, että WTB tosiaan nostaa euriboreja edelleen ja myö täällä pohjoisessa madellaan taantumassa, joten turha on huutaa mitään varmaa pohjakosketusta. Nollan alle pörssikurssit eivät mene, mutta nykyhintojen ja nollan välissä on paljon tilaa. 

Tää on jännä miten erilaisia perspektiivejä on. Mun mielestä mikään ei ole vieläkään erityisen halpaa Helsingissä, päinvastoin kuplahinnat on vasta puhallettu ulos ja ollaan neutraalilla tasolla. Selvästi kuulun pessimistisempään ennustajien osastoon.

Nähdäkseni 70-luvulla epäonnistuttiin inflaation taltuttamisessa, ja tuli taantuman lisäksi uusi inflaatiopiikki. Tätä skenaariota ei ole hinnoiteltu mihinkään, vaan näyttää että toistaiseksi pelätään "pelkkää" kovaa laskua.

Oma kristallipalloni odottaa syksyllä kaatuvan jonkun kiinteistöfirman ja mahdollisesti myös pankin. Kiinan juuri kaatunutta Evergrandea ei lasketa, ja siellä rytisee muukin. Fitch uhkasi laskea pankkialan yhteistä luottoluokitusta pykälällä, joka johtaisi myös johtavien jenkkipankkien luokituksen laskuun kun firman luokitus ei voi heillä ylittää alan luokitusta. Kun JP Morganin ja Goldmanin rahan hinta nousee, se näkyy aaltoina koko rahoitussektorilla. Ts. teenlehteni sanovat että muutaman kuukauden päästä voi olla hyvä aika ostaa pankkeja, REITejä sekä valikoituja HY-tuotteita.

Näkisin, että oikeistohallitus on kursseille enemmän uhka kuin mahdollisuus. Pitkän aikavälin kuvassa leikkaukset varmasti tervehdyttävät Suomen kilpailukykyä, mutta lyhyellä tähtäimellä säästökuuri yhdistettynä taantumaan voi olla aika murhaava combo varsinkin enemmän julkista puolta palveleville firmoille.

Kyllähän rytinää on tiedossa, kun taustalla on juuri se mistä aikanaan varoitettiin, mutta sitä ei sitten haluttu uskoa eli kohtuuttoman alhaiset korot ja rahan syytäminen. 

Voisi melkein todeta, että EKP on syyllistynyt pahimmalla tavalla sotkemaan Euroopan talouden. En tiedä mitä ne siellä norsunluutornissa puuhaa, mutta sokeita ovat olleet.  Ensin pidetään korot negatiivisina ja työnnetään rahaa kaikille. Uskotellaan matalien korkojen olevan pysyvä olotila ja ajan kuluessa arimmatkin uskaltautuvat ottamaan velkaa maksukykynsä rajoissa. Sitten, kun kaikki saatu velkaantumaan korvia myöten, niin on aika alkaa nostaa korkoja. Voisi melkein sanoa, että EKP viritti Euroopalle ansan ja nyt se on päättänyt laukaista ansan.

Kovin on vaikea käsittää, että EKP asettelee korkotasoa pelkän inflaation perusteella nykymaailmassa. Inflaatio huomioi pelkästään kuluttajahintojen muutokset vaikka Länsi-Eurooppa on varsin vaurasta aluetta ja ylimääräinen raha ei mene enää samalla tavoin suoraan kulutukseen hintoja nostamaan vaan ihmiset työntävät rahaa sijoituksiin nostattamaan osakkeiden ja kiinteistöjen hintoja. Koronaan reakoitiin laskemalla korkoja vaikka ihmiset muutoinkin siirtyivät käyttämään rahaa asuntoihin, autoihin ja sijoituksiin, kun matkustamaan ja ravintoloihin ei ollut asiaa. Alhainen korkotaso ei kuitenkaan juuri auttanut matkailualaa, mutta boostasi asuntojen hinnat ja pörssiosakkeet.

Nyt mennään toisin päin.  Korot nostettu ennen näkemättömän nopeasti ja inflaatio ei silti taltu, koska se ei vaikuta koronan jäljiltä olevaan matkakuumeeseen ja palveluiden kuluttamiseen. Se kuitenkin iskee sinne, minkä matalat korot buustasi eli kaiken sen mihin velkarahaa on käytetty asunnot, autot, pörssiosakkeet. Niiden romahdus ei kuitenkaan  vaikuta inflaatioon ennen kuin sen jälkeen, kun talous ajaa seinää ja tulee lama ja leipäjonot.

Ihmettelen kovasti kun kuluttajat, yrittäjät, sijoittajat ja muut foorumeille kirjoittelijat ”tietävät”, että korkoja pitäisi alkaa jo laskemaan tai ei ainakaan nostaa enempää, niin miten mummelit EKP:n huipulla eivät osaa tulkita dataa ja laskea korkoja? Mikä motiivi heillä on vielä ylläpitää korkotasoa tai jopa nostaa? Onkohan Lagardella laukku täynnä korkeista eurokoroista hyötyviä possia.

Longrun wrote:

Ihmettelen kovasti kun kuluttajat, yrittäjät, sijoittajat ja muut foorumeille kirjoittelijat ”tietävät”, että korkoja pitäisi alkaa jo laskemaan tai ei ainakaan nostaa enempää, niin miten mummelit EKP:n huipulla eivät osaa tulkita dataa ja laskea korkoja? Mikä motiivi heillä on vielä ylläpitää korkotasoa tai jopa nostaa? Onkohan Lagardella laukku täynnä korkeista eurokoroista hyötyviä possia.

Hyvä kysymys, mutta tarjoan selitykseksi typerää idealismia oman edun tavoittelun ja ahneuden sijaan.

Tyypit ovat ensin maalanneet itsensä nurkkaan ja nyt jäljellä on vain huonoja vaihtoehtoja. Kyllä siellä tiedetään että korkojen nosto aiheuttaa ongelmia, mutta ei ole oikein hyvä sekään jos inflaatio juoksee kuin villihevonen. Kumpi on pahempi? Vaikuttaa siltä että keskuspankkien johtoon on valittu teoreettisia ekonomisteja, joille tuli yllätyksenä että akateeminen teoria ei toimikaan käytännössä. Nyt on vitsit vähissä.

Onneksi keskuspankin johtajalla on jo massia takataskussa niin, ettei paskalle taivu. Henkilökohtaiselta kannalta se on heille ihan sama kyykkääkö talous tai lisääntyykö konkurssit. Vaikka seuraavaa kautta johdossa ei tulisi niin loppuelämäksi riittää hynkkyä.

Voihan siinä olla aina sellainen ( hyvin pieni) teoreettinen mahdollisuus, että he tietävät jotain jota me ei tiedetä ja ovat oikeassa. Vaikea kuitenkin uskoa, että taloudessa olisi enempi kuin yksi oikea ratkaisu. Taloustiede on kuitenkin täsmällinen ja yksikäsitteinen tiede.

Riki wrote:

Vaikea kuitenkin uskoa, että taloudessa olisi enempi kuin yksi oikea ratkaisu. Taloustiede on kuitenkin täsmällinen ja yksikäsitteinen tiede.

Tuota.. Haluaisitko vähän täsmentää tätä lausuntoa? Olen erimieltä noin kaikesta.

Longrun wrote:

Ihmettelen kovasti kun kuluttajat, yrittäjät, sijoittajat ja muut foorumeille kirjoittelijat ”tietävät”, että korkoja pitäisi alkaa jo laskemaan tai ei ainakaan nostaa enempää, niin miten mummelit EKP:n huipulla eivät osaa tulkita dataa ja laskea korkoja? Mikä motiivi heillä on vielä ylläpitää korkotasoa tai jopa nostaa? Onkohan Lagardella laukku täynnä korkeista eurokoroista hyötyviä possia.

Foorumille on aina helpompi huudella mielipiteitä tietoina. Silti uskon, että osa on paremmin perillä asioista, kuin keskuspankit näyttävät olevan. Uskon, että keskuspankkiireiden toimintaa on järkevämpää tarkastella psykologian, kuin taloustieteen pohjalta.

Ensinnäkin keskuspankkiirit eivät voi sanoa, mitä ajattelevat tai tietävät, vaan esim. heidän on käytännössä pakko sanoa, että asiat menevät hyvin, taantumaa ei ole tulossa, soft landing, jne., koska jos joku Powell tai Lagarde sanoisi, että: "Tämä näyttää nyt tosi pahalta, eikä meillä ole mitään käryä, mitä tulee tapahtumaan", niin se itsessään laukaisisi melkoisen paniikin. Sen lisäksi väitän, että näissä on usein taustalla oma ura ja työpaikka. Mikäli keskuspankki, tai miltei kuka tahansa viranomainen, tekee sen, mitä sen pitkälti odotetaan tekevän ja hommat menee vihkoon, niin mitäs siitä, olisi voinut sattua kenelle tahansa. Jos taas sooloilevat vastoin konsensusta, niin hyvin todennäköisesti paskaa tulee niskaan niin paljon, ettei edes ehditä katsomaan, toimiko irtiotto vai ei. Ja varsinkin, jos homma ei toimi syystä riippumatta, niin sooloilijan pää on vadilla.

Eli uskon, että kepupankit pelaavat riskittömästi (omaa elämäänsä, ei taloutta), kun heillä kerta sellainen mahdollisuus on.

Edit. Uskon vielä, että tuollaiseen asemaan ei nouse sellaiset henkilöt, jotka tykkäävät ottaa näkemystä ja haastaa konsensusta. Eli lisää psykologisia syitä sille, miksi kepupankki toimii, niin kuin toimii.

Perinteisesti inflaatiota on ajateltu pahemmaksi asiaksi kuin korkeita korkoja. Inflaatio kun koskettaa kaikkia ja kaikkia talousjärjestelmän tasoja, kun taas korkeat korot vain (ennen vanhaan) pientä uhrattavissa olevaa osaa väestöstä ja taloudesta. Päälle vielä se tieto, että 70-luvulla inflaatio "saatiin nujerrettua" useampaankin otteeseen (kuukausitasolla oli peräti deflaatiojaksoja, ellen väärin muista), mutta taantumien ja pikaisten korkojen leikkausten jälkeen se palasi nopeasti entistäkin pahempana. "Pienen inflaation hyväksyminen" talouden rattaiden pyörimässä pitämiseksi ei oikein toiminut. Nyt keskuspankkipomot haluavat varmaan välttää saman toistumisen.

Yhteistä 70-lukuun on se, että rahaa on suollettu systeemiin, budjetit pidetty alijäämäisinä, ja saatu samaan aikaan sarja taloudellisia takaiskuja (energian hinta näkyvimpänä) joka on pakottanut suoltamaan lisää rahaa systeemiin kunnes takaisinkytkentä on mennyt sekaisin.

Ongelma on vain siinä, että on paljon asioita erilaisessa mallissa kuin 70-luvulla. Tuolloin ammattiliitot olivat USA:ssakin vielä vahvoja ja pitivät yllä palkkainflaatiota, globalisaatio oli vasta alkutekijöissään, julkinen ja yksityinen puoli ei ollut velkaantunut (suhteessa nykymenoon), sijoitustoiminta on rantautunut tavallisen kansan pariin (eli helikopteriraha ei enää menekään kulutukseen) jne. 

En muista yksityiskohtia 70-luvun inflaatiosta, mutta pointti on että nyt olemme aikalailla tuntemattomilla ja koettelemattomilla vesillä kun maailmanlaajuinen massiivinen velka ja globalisaatio on lähinnä kuluneiden muutamien vuosikymmenten uusi liikkuva osa järjestelmässä. Eikä lopputuloksesta voi sanoa vielä tänä vuonna (tai ensi vuonnakaan?) yhtikäs mitään. Tässä tilanteessa koulutettujen teoreettisten taloustieteilijöiden ja foorumin levyseppähitsaajien ajatukset siitä, miten taloustilannetta pitäisi hoitaa, voivat kaikki mennä metsään.

mskomu wrote:

Silti uskon, että osa on paremmin perillä asioista, kuin keskuspankit näyttävät olevan.

Lukuisten keskinkertaisuuksien parviäly vs. muutaman asiantuntijan tietämys kieltämättä usein tuottaa parviälyn parissa paremman tuloksen.

Ei silti tarkoita, että ainoallakaan yksittäisellä parven jäsenellä olisi kokonaisuutena parempaa ymmärrystä taloudesta ja sen mekanismeistä kuin yksittäisellä taloustieteilijällä. Jostain syystä vain tarpeeksi monta kuutamolla olevaa arvausta muodostaa keskimäärin paremman tuloksen kuin vähäinen määrä valistuneita arvauksia. Ihan samanlainen hajautuksen tuoma hyöty kuin sijoittamisessakin.

Riki wrote:

Taloustiede on kuitenkin täsmällinen ja yksikäsitteinen tiede.

Siksi koulukuntia on joka lähtöön ja keynesiläisten ja monetaristien jälkeläiset jaksavat vuosikymmenestä toiseen julistaa toistensa teoriat inflaation, työttömyyden ja talouskasvun syistä ja seurauksista kuolleiksi 😁

TuuriTuuli wrote:

Lukuisten keskinkertaisuuksien parviäly vs. muutaman asiantuntijan tietämys kieltämättä usein tuottaa parviälyn parissa paremman tuloksen.

Ei silti tarkoita, että ainoallakaan yksittäisellä parven jäsenellä olisi kokonaisuutena parempaa ymmärrystä taloudesta ja sen mekanismeistä kuin yksittäisellä taloustieteilijällä. Jostain syystä vain tarpeeksi monta kuutamolla olevaa arvausta muodostaa keskimäärin paremman tuloksen kuin vähäinen määrä valistuneita arvauksia. Ihan samanlainen hajautuksen tuoma hyöty kuin sijoittamisessakin.

Pointtini oli ehkä enemmän, että ei jollain ahkerasti asioita seuraavalla sijoittajalla välttämättä tarvitse olla ylivertaista ymmärrystä taloustieteestä, vaan että heillä ei ole samanlaista biasta. Eli uskon, että korkeisiin asemiin nousee enemmän sellaisia virkamiehiä, jotka eivät ole kovin radikaaleja, eivät juuri haasta konsensusta, toimivat aika ennakoidusti, välttelevät riskiä, jne. Eikä heillä asemansa takia ja osin edellisistä syistä ole välttämättä edes hirveän suurta intressiä yrittää olla oikeassa. Eihän heitä oikeastaan edes arvioida sillä perusteella, että miten hyvin ennusteensa osuivat oikeaan.

Sen sijaan sijoittajalla, jolla on omat rahat pelissä makronäkemyksissään, on ihan erilainen insentiivi olla oikeassa. Eivätkä he toisaalta joudu selittelemään tai puolustelemaan omia kantojaan, vaan voivat toimia, kuten parhaaksi näkevät. Tämän takia mun on hyvin helppo nähdä, miksi vaikkapa Mäkinen tai Lepikkö osaisivat paremmin arvioida makrotaloutta, kuin mitä keskuspankkiirien julkinen viesti on. Voihan jälkimmäisilläkin olla eri näkemyksiä, mitkä vain pitävät omana tietonaan. Ja on täällä muutamia muitakin, joiden näkemyksiin luottaisin enemmän, kuin keskuspankkien julkisiin viesteihin.

mskomu wrote:

Pointtini oli ehkä enemmän, että ei jollain ahkerasti asioita seuraavalla sijoittajalla välttämättä tarvitse olla ylivertaista ymmärrystä taloustieteestä, vaan että heillä ei ole samanlaista biasta.

Heillä on kyllä bias. Se vain ei ole samanlainen bias, kuten sanoit.

Sijoittaja itkee verta kun näkee sijoitustensa arvon kuihtuvan ja vipunsa muuttuvan kalliimmaksi, mutta ruoan hinnan tuplaantuminen ei tunnu missään (koska sijoittajat ei yleensä ole niitä vähävaraisimpia). Joten sijoittaja on taipuvainen olemaan eri mieltä inflaation vakavuudesta ja korkojen noston turmiollisuudesta.

Yksilökohtaisesti voi sijoittajalla tietenkin olla laajempaa ja vähemmän itsekästä näkemystä, mutta niin on silloin keskuspankkiireillakin.

Eli uskon, että korkeisiin asemiin nousee enemmän sellaisia virkamiehiä, jotka eivät ole kovin radikaaleja, eivät juuri haasta konsensusta, toimivat aika ennakoidusti, välttelevät riskiä, jne. Eikä heillä asemansa takia ja osin edellisistä syistä ole välttämättä edes hirveän suurta intressiä yrittää olla oikeassa. Eihän heitä oikeastaan edes arvioida sillä perusteella, että miten hyvin ennusteensa osuivat oikeaan.

Haluaisin kyllä uskoa, että virkamiehiä arvioidaan heidän tulostensa perusteella. Että kaveri, joka tuhoaa maan talouden, ei saa jatkaa virassaan tai ainakaan samankaltaista rahapolitiikkaa. Ja että pelko tulla tunnetuksi "sinä häiskänä joka ryssi kaiken mahdollisen" on motivaattori yrittää saada arvaukset ja toimien tulokset ainakin hehtaarille.

Valtion virat eivät vain tapaa olla järin tulosorientoituneita, joten siksi en pistä varauksetonta luottamusta kenellekään nimettömälle virkamiehelle joka ei ole vaarassa joutua esimerkiksi median hampaisiin. 🙄

Sen sijaan sijoittajalla, jolla on omat rahat pelissä makronäkemyksissään, on ihan erilainen insentiivi olla oikeassa.

Tätä perustelua en osta.

Siis toki omilla rahoilla pelaaminen on ihan eri asia kuin toisten rahoilla pelaaminen, mutta:

Ensinnäkin pelkkä väite että "toisten rahojen menettäminen on helpompaa / vaikeampaa" ei ole universaali totuus. Ihmisluonteita on joka lähtöön, joten toisten rahoista huolehtivan huolellisuudesta ja toimista ei voi tehdä etukäteispäätelmiä tuntematta tätä henkilökohtaisesti.

Toiseksi vahvakaan motivaatio ei todellakaan voita päätöksenteon ja asioiden ymmärryksen laadussa esimerkiksi Lagarden kahta talouspuolen maisterintutkintoa ja 15 vuoden työkokemusta valtion- ja makrotalouden parissa. Siihen tarvitaan insentiivin lisäksi mielellään - noh - kahta talouspuolen maisterintutkintoa ja 15 vuoden työkokemusta valtion- ja makrotalouden parissa, jos ei ole osoitettavissa jotain muuta suurta erityislahjakkuutta.

Kolmanneksi insentiivi ei ole estänyt näitä erityislahjakkaita sijoittajia tekemästä konkurssia. Mieleen tulee esimerkkeinä nimekkäiden menestyjäauktoriteettien saavutuksista Lepikön yhden sijoitusfirman konkurssi viime vuonna ja Jensin rahaston karilleajo tänä vuonna. Sellaista sattuu, mutta tapaukset ovat selkein osoitus siitä, että ei näillä veikoilla mitään niin olennaista kilpailuetua ole, että se tekisi heidän päätöksistään parempia pelkän oman rahan menettämisen pelon varassa.

En toki sano, että heidän näkemyksillään ei olisi arvoa, mutta toppuuttelen sitä ajattelua, että heidän näkemyksillään olisi enemmän arvoa kuin jonkun toisen pätevyytensä osoittaneen auktoriteetin. (Jätän varaa ryhtyä kiistelemään Lagarden pätevyyden osoittamisesta, sekään ei ole täydellinen saavutus 🙂)

Eivätkä he toisaalta joudu selittelemään tai puolustelemaan omia kantojaan, vaan voivat toimia, kuten parhaaksi näkevät.

Itseasiassa jos he julkisesti asiaansa esittelevät, niin he kyllä selittelevät ja puolustelevat kantaansa pyytämättäkin. Sen takia he ovat auktoriteettejä, kun osaavat esittää asiansa vakuuttavasti. Jos menee pieleen, niin sitten lisää vähintäänkin retroperspektiivin muodossa. 

Tämän takia mun on hyvin helppo nähdä, miksi vaikkapa Mäkinen tai Lepikkö osaisivat paremmin arvioida makrotaloutta, kuin mitä keskuspankkiirien julkinen viesti on. Voihan jälkimmäisilläkin olla eri näkemyksiä, mitkä vain pitävät omana tietonaan. Ja on täällä muutamia muitakin, joiden näkemyksiin luottaisin enemmän, kuin keskuspankkien julkisiin viesteihin.

Minua hämää kun käytät ilmaisuja "julkinen viesti" ja "keskuspankit näyttävät olevan (huonosti perillä asioista)". En oikein osaa sanoa tarkoitatko että et usko EKP:n sanomisiin, mutta uskot heidän ymmärrykseensä sanomisten takana, vai tarkoitatko että todella uskot heidän ymmärtävän vähemmän kuin vaikkapa Mäkinen tai Lepikkö. Nuo insentiivi-puheet taas tuovat mieleen, että et usko heidän toimivan ymmärryksensä mukaan ja tarvittaisiin joku rehvakas veikko tekemään muita toimia...

Jos Lagarde tulee kertomaan, että "inflaatio hidastuu liian hitaasti, voimme joutua vielä nostamaan korkoja" ja Lepikkö tulee kertomaan, että "inflaatio on jo lyöty ja talous menossa ruvelle, keskuspankki ei voi nostaa korkoa", niin minäkin luotan kyllä siihen että Lagarde voi liioitellakin saadakseen minun inflaatio-odotukset alas ja pysymään alhaalla.

Jos taas tarkoitat että Lagarde (ja keskuspankki) on yksityisestikin ihan pihalla siitä miten taloutta tulisi hoitaa, ja että Mäkisen ja Lepikön kaltaiset sijoittajastarat taas tietävät (tyyliin koronnostoja tehty ihan liikaa, inflaatio olisi loppunut itsestään jne.), niin minun on vähän vaikeampi nähdä mihin moinen luottamus perustuu.

Kiitos hyvästä vastauksesta. En aio lähtä inttämään, enkä varsinaisesti ole eri mieltä ainakaan suurimmasta osasta kohtia, vaan jonkinlaista näkemys- tai painotuseroa. Perustelen vielä kantani pariin kohtaan, mutta sitten on tuskin enempää sanottavaa.

TuuriTuuli wrote:

Heillä on kyllä bias. Se vain ei ole samanlainen bias, kuten sanoit.

Sijoittaja itkee verta kun näkee sijoitustensa arvon kuihtuvan ja vipunsa muuttuvan kalliimmaksi, mutta ruoan hinnan tuplaantuminen ei tunnu missään (koska sijoittajat ei yleensä ole niitä vähävaraisimpia). Joten sijoittaja on taipuvainen olemaan eri mieltä inflaation vakavuudesta ja korkojen noston turmiollisuudesta.

Yksilökohtaisesti voi sijoittajalla tietenkin olla laajempaa ja vähemmän itsekästä näkemystä, mutta niin on silloin keskuspankkiireillakin.

Totta, eivät ole vapaita biaksesta hekään. Luotan silti tiettyjen tahojen olevan vähemmän biasoituneita. En siis yleisesti luota sijoittajiin tai finanssitwiittaajiin, mutta joukosta on löytynyt tahoja, joihin luotan aika paljon.
 

Haluaisin kyllä uskoa, että virkamiehiä arvioidaan heidän tulostensa perusteella. Että kaveri, joka tuhoaa maan talouden, ei saa jatkaa virassaan tai ainakaan samankaltaista rahapolitiikkaa. Ja että pelko tulla tunnetuksi "sinä häiskänä joka ryssi kaiken mahdollisen" on motivaattori yrittää saada arvaukset ja toimien tulokset ainakin hehtaarille.

Valtion virat eivät vain tapaa olla järin tulosorientoituneita, joten siksi en pistä varauksetonta luottamusta kenellekään nimettömälle virkamiehelle joka ei ole vaarassa joutua esimerkiksi median hampaisiin. 🙄

Paha sanoa, mitä kulisseissa tapahtuu, mutta jälkiviisaasti on helppo todeta, että keskuspankit olivat todella pahasti väärässä, kun inflaation alkaessa nousta pitkän nollakauden jälkeen, he jatkoivat elvytystä ja kun inflaatio alkoi olla oikeasti ylhäällä, niin he sanoivat, että tämä on vain väliaikaista, eikä mitään tehty. Voi toki olla, että ovien takana on mietitty paljon, että: "Miksi oltiin näin pahasti pielessä? Mitkä syyt johtivat siihen? Mitä tästä voidaan oppia ja miten voidaan parantaa toimintaa jatkossa?", mutta julkisuuteen tällainen ei välity. Siksi puhunkin keskuspankkien julkisuuskuvasta ja julkisista puheista, koska ne on ainoat meikäläiselle asti näkyvät jutut.

Edelleen mun silmään tämä myös näyttää siltä, että pääjohtajia tai tiimejään ei erityisesti arvioida suoriutumisen perusteella, tai ainakaan siinä ei paina paljoa ennusteiden osuvuus. Tämä on toki haastava seurattava ja ennustaminen on erityisen vaikeata, jonka takia vaikkapa korkoennusteet eivät käytännössä ikinä osu. Edelleen, en silti ole ikinä nähnyt, että jälkikäteen puitaisiin, miksi ennusteet eivät osu tai miten niitä voitaisiin parantaa, vaan näyttää lähinnä, että asiasta ei välitetä ja jatketaan vain vanhaan malliin. Edelleen, en tiedä, mitä tapahtuu ovien takana.

Tätä perustelua en osta.

Siis toki omilla rahoilla pelaaminen on ihan eri asia kuin toisten rahoilla pelaaminen, mutta:

Ensinnäkin pelkkä väite että "toisten rahojen menettäminen on helpompaa / vaikeampaa" ei ole universaali totuus. Ihmisluonteita on joka lähtöön, joten toisten rahoista huolehtivan huolellisuudesta ja toimista ei voi tehdä etukäteispäätelmiä tuntematta tätä henkilökohtaisesti.

Toiseksi vahvakaan motivaatio ei todellakaan voita päätöksenteon ja asioiden ymmärryksen laadussa esimerkiksi Lagarden kahta talouspuolen maisterintutkintoa ja 15 vuoden työkokemusta valtion- ja makrotalouden parissa. Siihen tarvitaan insentiivin lisäksi mielellään - noh - kahta talouspuolen maisterintutkintoa ja 15 vuoden työkokemusta valtion- ja makrotalouden parissa, jos ei ole osoitettavissa jotain muuta suurta erityislahjakkuutta.

Kolmanneksi insentiivi ei ole estänyt näitä erityislahjakkaita sijoittajia tekemästä konkurssia. Mieleen tulee esimerkkeinä nimekkäiden menestyjäauktoriteettien saavutuksista Lepikön yhden sijoitusfirman konkurssi viime vuonna ja Jensin rahaston karilleajo tänä vuonna. Sellaista sattuu, mutta tapaukset ovat selkein osoitus siitä, että ei näillä veikoilla mitään niin olennaista kilpailuetua ole, että se tekisi heidän päätöksistään parempia pelkän oman rahan menettämisen pelon varassa.

En toki sano, että heidän näkemyksillään ei olisi arvoa, mutta toppuuttelen sitä ajattelua, että heidän näkemyksillään olisi enemmän arvoa kuin jonkun toisen pätevyytensä osoittaneen auktoriteetin. (Jätän varaa ryhtyä kiistelemään Lagarden pätevyyden osoittamisesta, sekään ei ole täydellinen saavutus 🙂)

Jatkoa yllä olevaan, niin ennustaminen on hyvin vaikeaa. Omilla rahoillaan pelaavalle sijoittajalle, joka luottaa makronäkemykseensä, onnistuminen on silti hyvä mittari. Keskuspankin ennusteet ovat olleet huonoja ja ulkopuoliselle näyttää, että homma menee juurikin niin, että luotetaan auktoriteettiin. Mun tietääkseni tohtoriksi väitelleet tai tutkintoja suorittaneet eivät ole olleet mitenkään erityisen hyviä ennustamaan taloutta, eivätkä toki ryhmänä maallikotkaan. Silti suuresta "maallikkojen" joukosta muutamat ovat onnistuneet hyvin vieläpä pitkän ajan yli. Aiemmin mainitsemistani ehkä ainoastaan Mäkisellä on tällainen tracki, mutta kuitenkin. Muutenkin yleisesti mun pointti ei ollut, että listaamani henkilöt olisivat erityisen hyviä makrotalouden ennustamisessa, vaan että keskuspankit voivat olla jopa heitäkin huonompia.

Tähän aiheeseen liittyy myös Philip Tetlockin tekemä projekti, jossa tutkittiin tulevaisuuden ennustamista ja erinäisten kokeiden jälkeen hän kasasi hyvin pärjänneistä vapaaehtoisista tiimin, joka haastoi Yhdysvaltain tiedustelupalvelun kisaan. Ei liittynyt talouteen, mutta kuitenkin. Tiedustelupalvelulla oli ihan toisenlaiset resurssit, pääsy ei-julkiseen dataan (esim. vakoilusatelliitit ymv.) ja varmasti ihan erilainen määrä akateemisia loppututkintoja aiheesta. Muistelisin, että hävittyään kolmannen vuoden putkeen, niin eivät suostuneet enää jatkoon. Tämän pointti vain se, että en luota erityisesti auktoriteettiin näissä asioissa varsinkin, kun tällaisiin auktoriteetteihin noustaan usein muilla ansioilla tai sinne nousee tietynlaisia henkilöitä.

Minua hämää kun käytät ilmaisuja "julkinen viesti" ja "keskuspankit näyttävät olevan (huonosti perillä asioista)". En oikein osaa sanoa tarkoitatko että et usko EKP:n sanomisiin, mutta uskot heidän ymmärrykseensä sanomisten takana, vai tarkoitatko että todella uskot heidän ymmärtävän vähemmän kuin vaikkapa Mäkinen tai Lepikkö. Nuo insentiivi-puheet taas tuovat mieleen, että et usko heidän toimivan ymmärryksensä mukaan ja tarvittaisiin joku rehvakas veikko tekemään muita toimia...

Jos Lagarde tulee kertomaan, että "inflaatio hidastuu liian hitaasti, voimme joutua vielä nostamaan korkoja" ja Lepikkö tulee kertomaan, että "inflaatio on jo lyöty ja talous menossa ruvelle, keskuspankki ei voi nostaa korkoa", niin minäkin luotan kyllä siihen että Lagarde voi liioitellakin saadakseen minun inflaatio-odotukset alas ja pysymään alhaalla.

Jos taas tarkoitat että Lagarde (ja keskuspankki) on yksityisestikin ihan pihalla siitä miten taloutta tulisi hoitaa, ja että Mäkisen ja Lepikön kaltaiset sijoittajastarat taas tietävät (tyyliin koronnostoja tehty ihan liikaa, inflaatio olisi loppunut itsestään jne.), niin minun on vähän vaikeampi nähdä mihin moinen luottamus perustuu.

Yllä olevissa oli enemmän siitä, mitä tarkoitan "julkisella viestillä". Ja vielä jatkona siihen, että en voi tietää, minkä verran keskuspankeissa mietitään, että miksi inflaatioennusteet meni niin metsään ja voisiko mittareita jotenkin kehittää, mutta tuollaiselle organisaatiolle olisi varmasti halutessaankin vaikeaa heittää vanhoja mittareita roskiin ja alkaa käyttämään uusia. Yksittäiselle toimijalle, joka vastaa vain itselleen, sen sijaan ei ole. Maailma on tässäkin mielessä täynnä esimerkkejä siitä, kuinka erilaiset auktoriteetit, vaikkapa erilaiset tutkijoiden muodostaman järjestöt "royal society of science" tjsp., ovat olleet hyvin hitaita hyväksymään uusia teorioita ja ovat jääneet taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, joka jälkikäteen näyttää lähinnä surkuhupaisalta. Ja nyt siis puhutaan vaikka fysiikasta, jossa teorioita on ollut helppo testata oikeasti.

tl;dr: Vakiintuneilla auktoriteeteilla on historiassa ollut todella huono track record ja ne ovat systemaattisesti jumittuneet oman asemansa vangeiksi. Tiedostan olevani biasoitunut tähän suuntaan ja luottavani herkemmin ns. ketteriin yksittäisiin toimijoihin, kuin tahoihin, joita johtaa ihmiset, jotka ovat nousseet sinne pitkien urien päätteeksi ja joiden nykyistä toimintaa on hankala mitata ja näyttää, ettei sitä edes yritetä mitata. En ole oikeastaan eri mieltä kanssasi, mutta painotan asioita eri tavalla syistä, joita luettelin yllä.

Joo, ei minullakaan oikeastaan ole mitään muuta aiheesta, kun - jos ei tullut esiin - olin kuitenkin samaa mieltä kanssasi kaikesta sanomastasi. Paitsi tuosta insentiivi-jutusta. Mutta siitä kyllä ehdottomasti samaa mieltä että puuttuva paine oikeassaolemiseen ei varsinaisesti auta geneeristä virkamiestä tekemään työtään hyvin.

Kyse nimenomaan eroavaisuuksista miten asioita painotetaan. Vaikka minäkin yleistän ja teen olettamuksia, niin toisaalta sorrun usein myös sellaiseen ajatteluun (fiktiivinen esimerkki jossa oletetaan etten tunne paprikoita), että tiedän kyllä punaisen paprikan olevan paprika, mutta vihreä paprika ei ole automaattisesti toinen, erilainen paprika 🙄

mskomu wrote:

Paha sanoa, mitä kulisseissa tapahtuu, mutta jälkiviisaasti on helppo todeta, että keskuspankit olivat todella pahasti väärässä, kun inflaation alkaessa nousta pitkän nollakauden jälkeen, he jatkoivat elvytystä ja kun inflaatio alkoi olla oikeasti ylhäällä, niin he sanoivat, että tämä on vain väliaikaista, eikä mitään tehty.

Jep. Siihen oli kyllä syynsä, kun koronaepidemian jäljiltä olivat toimitusketjut sekaisin, joten inflaatiota pidettiin vain viivästynestä kysynnästä ja pullonkauloista johtuvana ja tilanne korjautuisi itsestään kunhan vain firmat saisivat taas tuotantoaktiviteettinsa jaloilleen... Ehkä noin olikin, mutta siinä tapauksessa kävi niin onnettomasti että viivästyneen kysynnän ja pullonkaulojen aiheuttaman inflaation mentyä jokin niistä siinnyt muun tyyppinen inflaatio jäi.

Samaa mieltä oli suuri osa (ei välttämättä suurin osa, en tiedä sitäkään) myös muista mielipiteensä kertoneista. Näistä sitten väärässä olijat karsiintuvat pois ja unohtuivat, ja ne, jotka olivat oikeassa, muistetaan ja pääsevät jatkoon ja seurantalistoille. Nyt testataan ovatko nämä nykytilanteessa oikeassa uusien teesiensä kanssa.

Silti suuresta "maallikkojen" joukosta muutamat ovat onnistuneet hyvin vieläpä pitkän ajan yli. Aiemmin mainitsemistani ehkä ainoastaan Mäkisellä on tällainen tracki, mutta kuitenkin. Muutenkin yleisesti mun pointti ei ollut, että listaamani henkilöt olisivat erityisen hyviä makrotalouden ennustamisessa, vaan että keskuspankit voivat olla jopa heitäkin huonompia.

Täytyy myöntää etten muista Mäkiseltä mitään vahvoja näkemyksiä aiheesta.

Lepikön puheista tästä aiheesta varhaisin muistikuva minulla on tämän vuoden puolelta kun hän alkoi arvostella että korkoja nostetaan liikaa. Hän on usein ilmaissut että hänen mielestään historiallisesti inflaatiot ovat korjanneet itse itsensä ja näin olisi pitänyt nytkin antaa tapahtua huomattavasti hillitymmillä koronnostoilla (kuuluuko hän väliaikaisen inflaation teorian kannattajiin? En usko, mutta ei ainakaan kuulu sinnikkään inflaation teorian kannattajiin). 

Vanhoja twitter-kannanottoja on lähes mahdoton löytää ja Inderes-keskustelupalstan hakukin tuntuu vähän onnettomalta, joten en pysty tarkistamaan mitä hän on kuluneen vajaan kolmen vuoden aikana teoretisoinut.

Joten kun materiaalia on noin vähän, ymmärrettävästi en nimenomaan makrotalouden track recordin puolelta ole saanut syytä kuunnella heitä enempää kuin muitakaan. Olisin varmasti erimieltä jos muistaisin näiden kaikki mielipiteet vuosien takaa 🙄

Tähän aiheeseen liittyy myös Philip Tetlockin tekemä projekti, jossa tutkittiin tulevaisuuden ennustamista ja erinäisten kokeiden jälkeen hän kasasi hyvin pärjänneistä vapaaehtoisista tiimin, joka haastoi Yhdysvaltain tiedustelupalvelun kisaan. Ei liittynyt talouteen, mutta kuitenkin. Tiedustelupalvelulla oli ihan toisenlaiset resurssit, pääsy ei-julkiseen dataan (esim. vakoilusatelliitit ymv.) ja varmasti ihan erilainen määrä akateemisia loppututkintoja aiheesta. Muistelisin, että hävittyään kolmannen vuoden putkeen, niin eivät suostuneet enää jatkoon. Tämän pointti vain se, että en luota erityisesti auktoriteettiin näissä asioissa varsinkin, kun tällaisiin auktoriteetteihin noustaan usein muilla ansioilla tai sinne nousee tietynlaisia henkilöitä.

Tuttu nimi. Kaivoin pikaisesti linkkejä kiinnostuneille selvitykseksi mistä on kyse:

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Good_Judgment_Project

https://www.vox.com/2015/8/20/9179657/tetlock-forecasting

Mm. tuota projektia mietin kun aloin puhumaan parviälystä: Tiedämme kyllä, että jotkut yksilöt ovat oikeassa, mutta emme tiedä mitkä yksilöt ja missä määrin.

En nyt lukenut Voxin artikkelia (kunnolla), mutta vanhan muistikuvani mukaan Tetlockin projektin pihvi on juuri siinä, että supertietäjätkin alkavat ajan kanssa erehtyä tehdessään ennusteitaan yksinään, mutta supertietäjien tiimi toimii paljon paremmin.

Toinen oppi on se, että yhden yksilön koulutus voittaa toisen yksilön kouluttamattomuuden, mutta kouluttamattoman massan jokaisen yksilön satunnaiset, jopa asiaan liittymättömät, tiedonmuruset yhteen kerättynä voittavat (tai saattavat voittaa) yhden ihmisen koulutuksen. Plus ziljoona muuta yksilöllistä tekijää, joita ei mitenkään saada kaikkia pakattua yhteen yksilön, mutta massaan kylläkin.

Erittäin mielenkiintoinen aihepiiri.

TuuriTuuli wrote:

Jep. Siihen oli kyllä syynsä, kun koronaepidemian jäljiltä olivat toimitusketjut sekaisin, joten inflaatiota pidettiin vain viivästynestä kysynnästä ja pullonkauloista johtuvana ja tilanne korjautuisi itsestään kunhan vain firmat saisivat taas tuotantoaktiviteettinsa jaloilleen... Ehkä noin olikin, mutta siinä tapauksessa kävi niin onnettomasti että viivästyneen kysynnän ja pullonkaulojen aiheuttaman inflaation mentyä jokin niistä siinnyt muun tyyppinen inflaatio jäi.

Joka tapauksessa nyt inflaatio on saatu kiihtettävästi hidastumaan. Euroalueella kuluttajahintaindeksi kovasti yrittää mennä tasaisena kuukausitaolla. Jenkkilässä taas oli tasaista 2022 lopussa, mutta nyt on taas alkuvuoden ajan indeksi on noussut sellaisella 3%-4% vuositason inflaatiolla.

Jenkkilässä siis näyttäisi inflaatio olevan hieman sinnikkäämpää, siinä mielessä että ollaan palattu kuukausitasolla kasvuun yli 2% tavoitteen. Yhtään tämän enempää analysoimatta.

En ole jaksanut seurata mistä inflaatio johtuu ja mikä on inflaation rakenne missään päin maailmaa. Odotan vain että se vihdoin ja viimein malttaisi loppua että saataisiin taantumat, koron nostot ja muu paska pois jaloista ja palattaisiin takaisin härkämarkkinaan. Tämä on ollut pirun stressaavaa katsella omistusten arvostustasoja, vaikka salkkuni onkin rakennettu osinkojen varaan eikä niissä tärkeimmissä osinkokoneissa ole tapahtunut huolestuttavaa kehitystä (100% tuloksestaan osinkoina jakavia firmoja olen pitänyt lähinnä seurantapositioina).

ja twitter-kannanottoja on lähes mahdoton löytää

No nyt Twitter-haku toimii. Eilen se tuotti jostain syystä random-tuloksia 😮

Yleensä nautin sun kolumneista, mutta nyt oli isoja vaikeuksia pysyä ajatuksenvirrassa mukana. 

Mutta ehkä se tärkein, en usko että kymmenen miljardin alijäämä on kenenkään mielestä kyykyttävä vaan se että otetaan velkaa kuin vasemmisto konsanaan, samaan aikaan vale.... Kerrotaan tarinaa että säästetään valtavasti ja ainoa ero on että leikataan tuet köyhiltä. 

Iso kusetushan tämä on ja esim persujen kannattajille tää tulee olemaan tiukka paikka. Tai siis jos sitä porukkaa nyt oikeesti kiinnostaa muu kuin mamut. 

Kokoomuslaisillehan tämä taitanee olla edelleen juuri sitä mitä haettiin. 

Mutta siis, mun mielestä sun premissi että ihmiset kritisoisi velan määrän ottoa ja sen korrelaatiota kyykyttämiseen niin sanoisin että olet kategorisesti ymmärtänyt väärin. 

Jossain määrin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.

Minusta on säälittävän ja surkean välimaastossa, että kaveri(t), joiden teema on ollut loppu vastuuttomalle taloudenpidolle päätyivät tällaiseen tulemaan.

Ajat jolloin pystyttiin vastuulliseen taloudenpitoon taisivat kadota lopullisesti Lipposen ja Niinistön mukana. Edelliset oikeistohallitukset ovat valitettavasti päätyneet vasemmistoakin onnettomampiin suorituksiin, pahimpina esimerkkinä Sipilän ja Urpon tuhansia uusia byrokraatteja luonut maakunta- ja pahoinvointiuudistus. Sen, muiden hallintorakenteiden tai ylimääräisen byrokratian purkamiseksi ei taidettu tällä(kään) kertaa tehdä yhtään mitään. Eli samoilla sairailla rakenteilla mennään hallitusvastuusta riippumatta. 

Erona onkin lähinnä se, että oikeistohallitus siirtää velkarahaa erilaisten helpotusten muodossa hyvätuloisille ja leikkaa tulonsiirtoja vähävaraisemmille. Vasemmisto taas toimii päinvastoin.

Jos aidosti vastuullista taloudenpitoa kaipaa lienevät lähimmät vaihtoehdot Ruotsi tai Viro. Valinta sen mukaan pitääkö enemmän pohjoismaisesta hyvinvointimallista vai markkinaliberaalimmasta vaihtoehdosta.

Todellisuudessahan edellinen hallitus jätti aika monta pommia tulevalle hallitukselle. Jos haluaa, että Suomessa pääsee julkiselle lääkäriin vielä joskus, niin tuohon surkeaan soteen pitää lyödä miljardeja per vuosi enemmän. Korkomenoihin (toki näiden osalta on suhteellisen turhaa syyttää Marinia) menee niin paljon, että puheet Marinin hallituksen vain vajaa 4 miljardin suuremmasta budjetista ovat kyllä ihan toiveajattelua.  Tosin omaan silmään myös valtion tulot on kyllä jokseenkin optimistisesti laskettu nykyäänkin. 77 jaardia kuulostaa enemmältä kuin valtio tulee keräämään. Olen myös yllättynyt, jos tuo 82,5 jaardia toteutuu 2027.

Pitää myös muistaa, että toisin kuin edellinen hallitus väitti, niin budjetti ei lisääntynyt mitenkään väliaikaisten menojen takia. Ukrainan sodasta ja koronasta voi puhua vaikka kuinka, mutta todellisuudessa julkiseen sektoriin lisättiin helvetisti työpaikkoja. Noita ei yksinkertaisesti voida poistaa sormia napsauttamalla, vaikka joku pyrkyripuolue näin excelissään tekikin. Ikävä kyllä julkiselle on paljon helpompi lisätä työpaikkoja kuin vähentää niitä. Lisäys tuntui onnistuvan sormia napsauttamalla. Lisäksi julkiselle neuvoteltiin juuri iloiset palkankorotukset, jotka lisäävät menoja vielä iloisesti hetken.

Pitkä ja kivinen on tie, jos meinaa tuota julkista järkevöittää. Rakenneuudistusten vaikutus ei tällä hallituskaudella juuri edes näkyisi, vaikka sellaisia saataisiin läpi.

Sanotaan toki tähän vielä sekin, että rakennusalan tilanteen ollessa mitä on, en panisi pahitteeksi, vaikka julkisia rakennusurakoita hoidettaisiin vaikka velkarahalla tällä hetkellä. Toki eipä niitä muuten hoidettaisikaan, mutta nyt olisi ihan hyvä hetki niitä tehdä, jos joskus. Toki en tiedä vieläkö tuo Venäjän rajan kiinni oleminen vaikeuttaa rakentamista tai lähinnä kuinka paljon.

Kuittaan tuplaksi.

Ikävä kyllä julkiselle on paljon helpompi lisätä työpaikkoja kuin vähentää niitä.

Totta kai on aina helpompi ja mukavampi lisätä kuin leikata. Mutta ei julkiselta leikkaaminen periaatteessa sen vaikeampaa olisi kuin yksityisen kuntoon laittaminen. Tietyllä tapaa jopa helpompi, koska ei ole kilpailijaa hengittämässä niskaan. Ja tietysti se tämän puuttuessa aina jääkin tekemättä, niin vasemmistolta kuin oikeistolta.

Mutta tämä olisi se oikea kestävyysvajeen kimppuun hyökkäämistapa. Eikä pelkästään byrokraattien vähentäminen vaan myös pöhöttyneiden rakenteiden purkaminen ja byrokratian purkaminen. Valtionhallinnon sisältäpäin tämä ei tule tapahtumaan vaan tarvitaan joko todella tiukka poliittinen ohjaus tai Kreikan kaltainen kriisi. Toivoisin ensimmäistä mutta epäilen etten sitä tule näkemään.

Valtionbudjetti ennen koronaa ja soteuudistusta vuonna 2019 oli 55 miljardia. Tällöin verojen ja veroluonteisten tulojen osuus oli n. 45 miljardia potista. Kuluvalle vuodelle 2023 talousarvio on 83 miljardia. Marinin hallituksen aikana kulutusta on lisätty, osa on mennyt koronan ja sodan piikkiin ja osa muita pysyviä kuluja. Samaan aikaan on kuitenkin havaittava, että suurin muutos jäätävässä erossa 2019->2023 budjettien välillä syntyy sotesta, jossa kuntien ennen saamia verotuloja siirrettiin valtiolle ja samalla valtion menot kasvavat. Tämän siirron kokoluokka on n. 15-20 miljardia. Toisaalta 11/2019 (jolloin viimeisin vedos 2019 budjetista on julkaistu)->3/2023 (jolloin viimeisin vedos nykyisestä talousarviosta on julkaistu) kuluttajahintaindeksin pistemuutos on ollut n. 15,7 %. Kuluttajahintaindeksin muutoshan ei sinänsä yksin kerro mitään valtiontalouden kunnosta, mutta antaa kuitenkin osviittaa siihen, että euro tänään on melko paljon heikompi kuin se on ollut 2019. Eli jo 2019 tasoa vastaavaan budjettiin vaaditaan merkittävästi enemmän rahaa kuin vuonna 2019. Eli summa summarum, tuo 77 jaardin kokoluokka on melko looginen. 

Jos taas budjettimenojen kasvua katsotaan sitten hallinnonaloittain, niin esimerkiksi vuoden 2023 budjetissa F-35 hankinta painaa rankasti (samoin kuin muu sotilaallinen varautuminen) ja PM-hallinnonalan menot ovat yleisestikin noin tuplat vuoteen 2019, eli 3150 miljoonaa->6200 miljoonaa. Ensi vuonnakin täytyy maksaa koneista ja sota Ukrainassakaan ei näytä loppuvan, eli kun ei (taas) haluta malli Cajanderia, niin painetta tulee budjetille. Tämä toki tiedettiin jo aikanaan ja tästä tarpeesta varmaankin sekä kansan syvät rivit ja puolueet ovat yhtämielisiä.

Julkisen sektorin työntekijämäärän kasvu ei pidä paikkaansa. Julkinen sektori on työllistänyt 620-650 000 henkilöä 2009 vuodesta tähän päivään jatkuvasti, 2022 määrä oli 637 000. Yksityinen sektori on vahvistunut finanssikriisin jälkeisen työntekijämäärän tipahtamisen jälkeen hitaasti, mutta varmasti ollen korkeimmillaan 2022 @ 1,61 miljoonaa työllistä ja matalimmillaan 2015 @ 1,396 miljoonaa. On toki erinomainen kysymys, miten järkevää esimerkiksi julkisella sektorilla tehtävä työ on, tai miten hyvin julkinen sektori on onnistunut hankinnoissaan. Näistä toki löytyy jos jonkinlaisia julkaisuja ja tilastoja ministeriöiltä, VTV:ltä ja muilta toimijoilta. Mitään kategorista vastausta tuskin voi antaa ja tuskin mitään aivan helppoa hopealuotia ongelmiin löytyy. Joskus hankinnat menee paremmin (käsittääkseni esim. verottajan IT-uudistus 2013-2020 onnistui ihan hyvin) ja joskus taas paskemmin (esim. Apotti). Samoin joissain ministeriöissä/laitoksissa/yms.. hommat toimivat paremmin ja toisissa huonommin.

Mitä sitten taas itse asiaan, eli budjetin tasapainottamiseen tulee, niin tällä hetkellä lehdistössä olevat narratiivit ovat melko omalaatuisia. En ainakaan itse ollut siinä kuvitelmassa, että budjetin 10+mrd alijäämä kurotaan edes lähellekään kiinni hallituksen ensimmäisessä budjetissa. Tähänhän koko kahden vaalikauden sopeuttaminen mallilla 6+3 (mikä ainakin minusta oli paljon esillä) perustui. Näin myös VM laskelmat ennen vaaleja indikoivat. Nyt tehtävä hieman yli miljardin sopeutus alkaa kääntää valtion venettä oikeaan suuntaan, mutta tulevien vuosien kaikki budjettiriihet tulevat olemaan samanlaista pikku hiljaa tapahtuvaa sopeutusta. Jos näin ei tehtäisi ja koko 12 miljardia vedettäisiin alas vuodessa, olisi sillä äärimmäinen vaikutus hyvin laajoille kansanjoukoille. Puhutaan kuitenkin alijäämästä, joka vastaa reippaasti yli 10 % koko budjetista. Koko tämä aika tiedetään myös, että vanhusten määrä kasvaa vielä monen monta vuotta samalla kun työtätekevän väestön määrä laskee. Eli yhtälö on hyvin vaikea.

Samaan aikaan hallituksen pitäisi saada kasvua aikaan tulevalla vaalikaudella. Tässä meitä mahdollisesti avittaa vihreä siirtymä, jossa näyttää siltä, että Suomi voisi selviytyä voittajien joukkoon. EK:n dataportaalissa on nyt listattuna 140 miljardin edestä investointeja Suomeen tulevien vuosien aikana https://ek.fi/tutkittua-tietoa/vihreat-investoinnit/ . Näistä kaikki eivät tokikaan toteudu, mutta mitä paremmin nykyinen hallitus pystyy palvelemaan tänne pyrkivää rahaa, sitä suurempi osa näistä investoinneista saataneen maaliin ja generoimaan kassavirtoja vuokrien, verojen ja työpaikkojen kautta. Näidenkään investointien hyvyydestä tuskin juuri yhdelläkään puolueella on erityisen negatiivista sanottavaa. 

Yhtälailla harmaantuvaan Suomeen pitäisi saada kasvava määrä tekijöitä tekemään töitä tulevien vuosien aikana. Eli työperäistä nettomaahanmuuttoa pitäisi löytää ja tämä työvoima pitäisi saada integroitua mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti suomalaiseen työmarkkinaan. Miten tässä onnistutaan on eri kysymys, mutta ainakin päähallituspuolueella lienee kova tahtotila tätä edistää. Tuskin ainakaan vielä kannattaa heittää kirvestä tämän osalta kaivoon. Tässä toki myös suomalaisten ja Suomessa jo maassa olevien suurempi osallistaminen työmarkkinaan on tärkeää. Tätä osaltaan toimeentukitulouudistus ja toisaalta myös yritysten irtisanomisen helpottaminen parantavat. 

Tiivistetysti, Suomi on melko vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja korjaavia toimenpiteitä on pakko tehdä. Samalla peli ei ole vielä menetetty ja ainakin allekirjoittanut kokee, että nyt tehtävä politiikka on paremmassa balanssissa todellisuuden kanssa kuin useilla aiemmilla hallituksilla. Suurin riski liittyy siihen, että uudistuksia ei saada vietyä läpi koska lakot/muu paine ja/tai hallitus hajoaa ja seuraavan hallituksen agenda ei ulotu tuumaakaan yli 2027 vuoden. 

Sen verran täytyy kommentoida että julkinen sektori ei välttämättä lukujesi valossa ole kasvanut mutta...

Kuinka paljon se ostaa palveluita yksityissektorilta? Tilastoja tutkimatta kuvittelen määrän lisääntyneen esim. sote-sektorilla.

Lisäksi kysymys erilaisten hallintokulujen tai -henkilöstön määrän kehittymisestä olisi mielenkiintoinen. Tätä tuskin löytyy mistään tilastoista. Eli onko julkissektorin painotus muuttunut esimerkiksi suorittava työ versus erilaiset selvitykset, anomusten käsittelivät jne.

Miten IT-kulut ovat kehittyneet? Automaatiota ja sähkoistä asiointia lisäämällä tarkoitus kai oli IT:hen investoimalla säästää toisaalla julkissektorilla. Jos IT-kulut ovat kasvaneet mutta säästöjä ei henkilökuluissa synny indikoi tämä tehottomuuden lisääntymistä. 

Ja tämän lisäksi kuinka paljon julkissektori kuormittaa (myös rahallisesti) yksityissektoria aiempaa enemmän?

Jne jne...