Olet täällä

Parhaat set for life vinkit nuorelle jannulle

49
22848
Sivu:

Sivut

14.2.2021, 21:36
+14
Liittynyt:
1.3.2019, 07:32
Viestejä:
42

callo kirjoitti:

Avioehto on kaikkeen henkilökohtaiseen omaisuuteen. Ennen ja jälkeen avioliitoon kertyneeseen. Muutakin saa sopia, mutta oikeudessa on heikoilla jos toinen ei halua tätä "muuta" seurata. 

p.s. Käyttäkää näihin avioehtoon asiaan erikoistunutta juristia. Jos sen tekee, kannattaa se tehdä tehdä kunnolla eikä olettaa mitään.

Tämä riippuu siitä, että miten tuosta muutakin on sovittu eli käytånnnössä miten pystyy sopimuksen näyttämään toteen. Mikäli pystyy, niin silloin on kokonaan uusi peli kyseessä.   

 

0
+1
0
-1
0
0
15.2.2021, 00:21
+5
Liittynyt:
13.2.2021, 01:11
Viestejä:
2

Kovaa settiä! Tää paisui enemmän kuin odotin. Kiitos kaikille, jotka näki vaivaa ja vastasi! Pari huomiota, joita mulle heräsi. Viestejä tuli niin paljon etten jaksa lainata ja vastata erikseen.

Kämppä on tarkoitus ostaa loppuvuodesta tai 2022 alussa. Tulos- ja taselaskelmaa oli jo tullut tehtyä aiemmin, mut uutena tästä tuli, että naiset ja lapset pitää ottaa huomioon. Nyt poikamiehenä oon laskenut hommat yksin ja yhdelle. Muutenkin tulevan kumppanin roolin ja valinnan merkityksen korostuminen keskustelussa tuli yllätyksenä. Varmasti viisasta, onhan ihmissuhteilla iso vaikutus elämään.

Hyviä vinkkejä uraa ja vapaa varten! Töissä yritän nyt jo hoidella duunit niin, että paikalleen ei pysähdy ja olis parempi kuin viereinen kaveri. Vapaa, eläminen ja kokeminen on mulle se hankala asia. Nään nyt vahvasti elämäni työn kautta ja sen ulkopuolella oon hukassa. En tiedä, mitä haluan.

 

1
+1
0
-1
1
0
15.2.2021, 00:24
+783
Liittynyt:
28.3.2020, 01:56
Viestejä:
649

Niemand kennt deinen Weg so gut wie du.

Tamankin ketjun vinkeissa esim lastenteko on annettu otettuna, vaikka juuri paras vinkki ketjun kysymykseen eli set-for-lifeen olisi niiden tekemattomyys.

Kaikki kannattaa miettia alusta asti itse.

3
+1
0
-1
3
0
15.2.2021, 02:25
+447
Liittynyt:
21.10.2018, 11:59
Viestejä:
401

Hynägrande kirjoitti:

Oikean puolison valinta on selkeästi "set for life" -valintoja, joihin kannattaa panostaa.

Mistä löytyy ne keistä voi valita? x)

0
+1
0
-1
0
0
15.2.2021, 08:51
+877
Liittynyt:
21.8.2017, 23:04
Viestejä:
753

setforlife2 kirjoitti:

Hyviä vinkkejä uraa ja vapaa varten! Töissä yritän nyt jo hoidella duunit niin, että paikalleen ei pysähdy ja olis parempi kuin viereinen kaveri. Vapaa, eläminen ja kokeminen on mulle se hankala asia. Nään nyt vahvasti elämäni työn kautta ja sen ulkopuolella oon hukassa. En tiedä, mitä haluan.

Rehellistä. Se sinun pitää selvittää. Don't worry, olin itsekin hieman hukassa sen asian kanssa kuin olin 25-v. Oli monet ovet auki ja paljon mahdollisuuksia ja mm. ajattelin että en halua lapsia lainkaan. Työstin sitä mitä haluan elämältä ja sitä millainen ihminen olen pohjimmiltani ja millainen haluaisin olla. Siitä se sitten kirkastui. Muutin mieltäni lasten suhteenkin.

Tässä vielä ison Arskan vinkit, "six rules of success". Hän on pitänyt saman puheen useammassa eri tilaisuudessa. 

Lyhyt versio, paska taustamusiikki: https://www.youtube.com/watch?v=LOTzG5_3HKM

Pitempi versio, ei paskaa taustamusaa: https://www.youtube.com/watch?v=DbW088AtTVk

 

 

0
+1
0
-1
0
0
15.2.2021, 10:14
+55
Liittynyt:
11.1.2021, 17:08
Viestejä:
57

Hynägrande kirjoitti:

 

setforlife2 kirjoitti:

Tervehdys kaikille! Oon nyt noin 25v jannu, joka miettii mitä taloudellisia mooveja kannattaisi tehdä. Yliopistot on käyty, työura alussa hyväpalkkaisella alalla, jolla työllisyys hyvä. Ymmärrystä sijoittamisesta on enemmän kuin nolla, mutta alussa ollaan vielä. Oppimiskapasiteettia löytyy niin paljon kuin tarve vaatii. Onko vinkkejä siitä, miten lähteä pyrkimään kohti oman elämän set for lifeä seuraavien vuosikymmenten kuluessa? Kiire ei ole mihinkään enkä äkkirikastumista odota. 

 

En tiedä miksi tämä on saanut downvoteja. Oma elämäni on pyyhkinyt välllä ylämäkeä, välillä alamäkeä, eikä kaikki ole mennyt aivan putkeen. Eikä kaikille sovi samat neuvot, mutta tässä joitakin, jotka nuorelle itselleni olisivat / ovat olleet hyödyllisiä:

 

Koska täällä liikkuu paljon vanhanaikaisia ihmisiä, joiden mielestä töitä pitää tehdä vähintään 12 tuntia päivässä, osakemarkkinoita ei voi voittaa, ja ainoa oikea tapa sijoittaa on indeksirahastot, 50 vuoden sijoitushorisontilla. 

2
+1
2
-1
2
2
15.2.2021, 13:29
+150
Liittynyt:
28.12.2020, 12:56
Viestejä:
72

Hienoa settiä set-for-life vinkeiksi! Kokemus puhuu. Words of wisdom.

Muistan hyvin itsekin, miten 25-vuotiaana mietin seuraavaa neljännesvuosisataani. Elämän ensimmäinen neljännes oli mennyt pitkälti tutun kaavan mukaisesti: päiväkoti, peruskoulu, lukio, armeija ja korkeakoulu. Pari tutkintoa plakkarissa olin valmis siirtymään työelämään ja uraputkeen.

Mutta jotenkin näkyvyys eteenpäin puuttui. Työ, harrastukset, jatko-opinnot, omistusasunto ja myöhemmin perhe toki kangastelivat silmien edessä, mutta pieni epävarmuus tulevasta kaihersi silti mieltä. Osaanko mitään hyödyllistä? Mihin suuntaan lähden? Miten siirtymä opiskelusta työelämään onnistuu? Tulevaisuus näytti sumuiselta. Onneksi olin kuitenkin suunnittelut seuraavat ura-askeleet tarkoin.

Mutta kuten ajatusten Rio Grande Mike Tyson on sanonut: Everyone has a plan until they get punched in the mouth. Elämä yllättää. Minut yllätti 1990-luvun alun lama. Yllätti se monet muutkin. Konkurssit, kahden asunnon loukut, työttömyys, pätkätyöt, korkeat korot, valuuttalainojen markka-arvon nousu devalvoinnin ja kellutuksen seurauksena, pörssiromahdus, kiinteistökuplan puhkeaminen, yms. suistivat suunnitelmat ojaan tai allikkoon monessa perheessä ja yrityksessä. Minulla oli onneksi vain oma (työ)elämäni pelissä.

Lama iski kuitenkin vasten kasvoja ja pudotti polvilleen. Valmistumista seurasi työttömyys. Henkisiä hyytymiä ja hampaanpaloja nieleskellessä tärkeintä oli nostaa katse ylös omasta navasta. Helsingin silhuetti näkyi noin 10 km:n päähän. Laajensin työnhakupiiriä 100 km:n säteelle Erottajalta. Ensimmäiset kiinnostuksenosoitukset tulivat Kotkasta ja Hämeenlinnasta. Kun katsoin vieläkin kauemmas, työhaastattelu vei Tukholmaan. Pian sain kuitenkin vakiviran Helsingistä. Mutta ajatuksensiemen oli jo jäänyt itämään: Go West, young man! Suuntasin ensin 1 000 km:n päähän kotikonnuilta ja sitten 4 000 km:n etäisyydelle. Maailman ääriin tai ympäri en kuitenkaan ehtinyt. Huomasin yllättäen, etten enää ollutkaan se nuori mies.

Jos nyt nuorempaa itseäni voisin kutenkin neuvoa, muutaman ohjeen antaisin:

  • Tunne itsesi. Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi? Ole hyvä ja tule paremmaksi.
  • Pidä kiinni unelmistasi. Työstä ne konkreettiseksi tavoitteiksi. Ja tee työtä saavuttaaksesi ne.
  • Valitse taistelusi. What’s the name of the game? Mikä on pelin henki? Elämä on pitkälti yksilölaji 25-vuotiaaksi asti. Sitten se muuttuu joukkuepeliksi. Kumpi sopii sinulle? Valitse, mitä peliä pelaat.
  • Jos elämä vie väärälle raiteelle, siirry sivuun ja uudelle uralle varhaisessa vaiheessa. Työmotivaatiota on vaikea pitää yllä vuosikymmeniä, jos ura kulkee väärään suuntaan.
  • Älä jää polkemaan paikoillesi. Up or out tai out and up!
  • Elämä ei ole reilu peli. Se on kontaktilaji. Pidä varasi.

Jokainen kulkee kuitenkin omia elämänpolkujaan. Kuten tämän säikeen jaetuista kokemuksista käy ilmi, polut kiemurtelevat erilaisia reittejä vaihtelevien maastojen halki. Ne tuovat näkyvyyttä tuleviin vuosiin.

Mitä set-for-life voisi konkreettisesti olla?

  • Fyysinen kunto ja terveys huippuunsa 2-kymppisenä.
  • Tietojen ja taitojen jalostaminen erityisosaamiseksi 3-kymppisenä.
  • Perheen ja yrityksen parhaasta huolehtiminen 4-kymppisenä.
  • Henkisen pääoman tuoton ja muun varallisuuden sallima vapaus ja taloudellinen riippumattomuus 5-kymppisenä.

Tällaisia mietteitä, kun elämää katselee taaksepäin.

6
+1
0
-1
6
0
15.2.2021, 14:23
-32
Liittynyt:
17.9.2020, 15:02
Viestejä:
133

Toi avioehto käy "murenemaan" osittain kun saatte lapsia ja olette tarpeeksi kauan yhdessä, oikeudella on oikeus kohtuullistaa sitä, alle kahden vuoden naimisissa olossa ei aina tarvitse avioehtosopimusta koska avioliitto on lyhyt niin jos on riitainen avioero niin oikeus määrää mahdollisesti kummallekin omansa. Tämä on varatuomarin suusta suoraan, vieläpä kalliin semmoisen. Jos on ihan oikeaa rakkautta niin ei siihen mitään avioliittoa tarvitse, se on vähän vanhanaikaista. Itse parin avioliiton ja parin avoliiton jälkeen niin en tarvitse kirkolta/valtiolta mitään lupia/siunauksia siihen kenen kanssa olen tai en ole.

1
+1
0
-1
1
0
15.2.2021, 14:36
+121
Liittynyt:
17.2.2016, 21:52
Viestejä:
135

Crusader kirjoitti:

Jos on ihan oikeaa rakkautta niin ei siihen mitään avioliittoa tarvitse, se on vähän vanhanaikaista.

Näin juuri, valitettavasti vielä on muutamia lakiteknisiä seikkoja, joiden takia on järkevää/kannattavaa tehdä tällainenkin sopimus joissain tilanteissa. Liittyvät toki enemmän omiin tai lasten kuolintapauksiin, perimiseen, lesken eläkkeeseen ja muuhun joutavaan, jota tosirakkaus ei tietenkään mieti ;)

0
+1
0
-1
0
0
15.2.2021, 14:45
+137
Liittynyt:
27.1.2020, 10:26
Viestejä:
115

Loistavaa settiä on tullut. Yksi nosto oman kokemuksen pohjalta, eli ei kannata suunnitella elämää liian paljon ja liian pitkälle eteenpäin. Sattumilla ja tuurilla (hyvä tai huono) on oikeasti valtava vaikutus siihen mitä tulee tapahtumaan. Eikä mielestäni kannata asialla liikaa stressatakaan. Eli yrittää hoitaa hommansa kunnolla, vältellä pahimpia hölmöyksiä (ja jos tuntuu että on pakko kokeilla niin mahdollisimman pienillä panoksilla sitten), pitää silmänsä auki ja tarttua kiinnostaviin tilaisuuksiin jos niitä tulee vastaan. Avata suunsa kun on jotakin sanottavaa, uskaltaa haastaa itseään ja laittaa itsensä likoon, ei pelätä epäonnistumisia, jne. Itselläni on ollut elämässä sellainen perusperiaate, että yritän tehdä parhaita mahdollisia päätöksiä niiden tietojen pohjalta mitä silloin on käytettävissä ja jos silti menee metsään niin sitten ei ole mitään syytä syytellä siitä itseään. Hyvin on mennyt, ainoa mikä hieman harmittaa on etten ollut vähän rohkeampi nuorempana. Mutta sekin kuuluu asiaan ja on osa kasvua. Ensin kasvaa pää ja sitten myöhemmin maha. Jos olisi mahdollista, haastaisin ehkä vähän nuorempaa itseäni miettimään monelta kantilta tuota arkuusasiaa. Joissakin asioissa riskejä on hyvä vältellä (extreme harrastukset), toisissa siitä ei yleensä mitään hyvää seuraa (vastakkainen sukupuoli yms). 

Sijoittamisen osalta se tärkein että aloittaa mahdollisimman aikaisin, että saa korkoa korolle efektistä mahdollisimman paljon irti. Omasta mielestäni se kuukausisäästäminen indeksirahastoon on oikeasti hyvä tapa aloittaa, vaikka onhan se tietysti älyttömän tylsää. Siinä kuitenkin saa sen pelin ainoan ilmaisen lounaan eli ajallisen hajauttamisen automaattisesti. Siihen voi rinnalle ottaa pienen pelisalkun jolla harjoittelee, aluksi sellaisilla summilla ettei haittaa jos menee metsään. Taidon, pääoman ja itsensä tuntemisen sijoittajana karttuessa voi sitten muuttaa allokaatiota haluamakseen. Kannattaa yrittää ainakin aluksi laittaa ihan kunnon siivu syrjään kulutuksesta, koska aikaisilla säästöillä on pisin aika kasvaa korkoa korolle. Opiskelijana on tottunut elämään vähällä eikä se elämä siitä niin paljon auvoisemmaksi muutu vaikka alkaisi pistämään rahaa sileäksi heti kun hyvälle palkalle pääsee. Toki tässä meitä on varmasti moneen junaan. Itselleni vaikutti nuorena elämänlaatuun enemmän se että oli rahaa säästössä eikä tarvinnut stressata yllättävien kulujen kanssa, kuin se että jäi kenties joku kiva juttu ostamatta. Itse asiassa kun tarkemmin miettii, niin hyvin vähän yhtään mihinkään käytin rahaa ja hauskaa oli silti. Tietokone taisi olla ainoa suurempi investointi eikä sitäkään tarvinnut olla koko ajan uusimassa (ostin pelitkin aina pari vuotta ilmestymisen jälkeen niin sai halvemmalla ja eikä tarvinnut niin kallista konettakaan). Ja kun ostaa laatua niin rahat säästyy kun ei tarvitse olla ostamassa koko ajan uutta hajonneiden tavaroiden tilalle.

 No, tuli näköjään vähän polveileva juttu mutta tuskinpa haittaa.

 

2
+1
0
-1
2
0
16.2.2021, 20:57
+219
Liittynyt:
2.6.2020, 19:40
Viestejä:
233

Bingo53 kirjoitti:

 

aliisan_avaimet kirjoitti:

 

Bingo53 kirjoitti:

Viitteitä etenemiseen antoi aikanaan Erkki Etola, jonka mukaan työntekijän valinnassa tärkein ominaisuus oli rehellisyys - toden puhuminen - ja taidot kyllä tulevat tekemisen mukana. Yhtiöitä johtanee nyt uusi sukupolvi, mutta luulenpa, että näkökulma on säilynyt.

 

Jos en nyt sekoita johonkin toiseen herraan, repesin tuossa haastattelussa oikein huolella. Tuo sitaatti oli kohtuu alussa, ja sitten loppupuolella hän kertoi saaneensa ensimmäisen työpaikkansa valehtelemalla.

 

Erkki Etola ei anna haastatteluita, hän on tunnettu siitä - ainoa jonka löysin oli vuodelta 2007:

Nyt puhuu - Ura | HS.fi

Mitähän haastattelua tarkoitat? Oman kommenttini olen kuullut häneltä itseltään - aikaa siitä kyllä on, mutta muistiin jäi.

Kauppalehdessä, mutta vuodesta en ole varma. Voi olla ettei ollut juuri Etola, mutta iso ja tunnettu herra oli joka tapauksessa, joka korosti rehellisyyden tärkeyttä työpaikan saannissa, ja sitten lopussa livautti paljastuksen.

0
+1
0
-1
0
0
16.2.2021, 22:59
+1328
Liittynyt:
17.8.2020, 18:12
Viestejä:
1223

Heh heh, hauska juttu joka tapauksessa. Tunnustus kuitenkin osoittaa rehellisyyttä. Hyvä jekkukin edellyttää muunneltua totuutta, ja totuus paljastuu lopuksi.

0
+1
0
-1
0
0
17.2.2021, 00:05
+50
Liittynyt:
4.6.2018, 19:06
Viestejä:
27

Omassa työelämässäni olen siinä onnellisessa asemassa, että tekemäni työn laatu määrää palkkani tason. Se pistää minut aidosti kehittämään itseäni. En tiedä kuinka suoraan sinun alalla työpanos näkyy palkassa, mutta yleisesti ottaen Suomessa en näe tarpeeksi sitä että ihan aidosti kehitetään itseään ja tavoitellaan parempaa työtulosta, palkkaa ja parempaa versiota itsestään. Aina on mahdollista tehdä asiat paremmin, ja sitä henkistä kovuutta voi kehittää. Tällä en tarkoita että joka päivä olisi vedettävä niska limassa, koska pidemmän päälle se on perseestä. Silloin kun tehdään hommia niin tehdään ne 110%.
 

Ja sitten taloudellisesti lapset ovat rahan musta aukko, mutta itselleni omat lapseni ovat jokaisen pennin väärti. Mikään ei voita sitä rakkauden tunnetta kun näkee omat lapset.

 

Sijoitusvinkkejä tuskin tarvitsee sen enempää antaa, jos olet tämän palstan löytänyt niin olet jo oikealla tiellä.

 

Sellainen lisä vielä, että älä lankea ostamaan kalliita asioita heti kun tilillä on vähän painetta. Itse asuin pitkään halvassa kämpässä ja sijoitin kaiken mahdollisen, en omistanut autoa, enkä kalliita vaatteita vaikka kaikkeen olisi ollut varaa. Sitä kun jaksoi useita vuosia, niin sijoitukset ovat tuottaneet sen verran hyvin, että omakotitalon ja hienon auton ostaminen ei kirpaissut yhtään.

4
+1
0
-1
4
0
17.2.2021, 11:08
+45
Liittynyt:
22.6.2019, 13:32
Viestejä:
19

Komppaan Mellonia ja jatkan -> 

The things you own end up owning you - Tyler Durden

Oravanpyörän paras tiivistelmä löytyy Fight Club elokuvasta. Olet uraputkessa ja toimit ja toimit 'asemasi' velvoittavalla tavalla. Teet töitä, ansaitset rahaa ja työn vastapainoksi vakuutat itsesi tarvitsevan veneen ja muuta kuluttavaa omaisuutta. Siis omaisuutta, joka vaatii myös hankinnan lisäksi ylläpitoä ja aikaresursseja. Niinpä sinun täytyy tehdä jatkossa enemmän töitä ylläpitääksesi omaisuuttasi. Tämä johtaa taas siihen, että kohta sinulla ei ole sitä vapaa-aikaakaan, joka oli varattu hankitulle omaisuudellesi. Lopulta omistamasi asiat omistavat sinut ja teet töitä oikeasti vain omaisuudellesi.

Tässä yhtälössä mukavuudenhalu on suurin kirous. Totuta itsesi pieneen epämukavuuteen. Älä osta autoa, jonka haluat, vaan auto joka täyttää kuljetustarpeesi. Mukavuustasolta on aina vaikea tulla alaspäin. Asiaa voi miettiä sillä, että ostat mukavan tuolin. Onko mahdollista, että ostaisit seuraavaksi tuoliksi epämukavamman? ei, vaan pikkusen mukavamman edellisestä. Näillä mukavuusostoksilla määrität aina perustason ja yleensä seuraava ostos nostaa sitä. Niinpä kannattaa mieluummin käyttää vanhaa televisiota, autoa ja muuta vastaavaa kuin hankkia aina uusinta, vain siksi, että voit mahdollisesti tehdä sen. Buying shit you don't need - Fight Clubin sanoin taas. Älä laita rahaa mukavuuteen vaan laita raha tekemään työtä sinulle.

Kun ostat elämäsi aikana suurimman osan ajasta vain tarpeeseen, niin pystyt tekemään myös huoletta poikkeuksia ja ostaa välillä jotain 'ei-niin-tarpeellistakin'. Kaiken ei tarvi olla täysin mustavalkoista.

8
+1
0
-1
8
0
17.2.2021, 11:57
+1328
Liittynyt:
17.8.2020, 18:12
Viestejä:
1223

Älä takaa mitään - varsinkaan velkoja. Älä takaa ystävien, äitien, isien tai muiden sukulaisten sekä tuttavien velkoja tai sitoumuksia.

Ken ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen. Kieltäytyminen ottaa joskus koville, mutta mitä enemmän säästät sitä enemmän menetät, jos luovut tästä periaatteesta.

Ulkomaalaisten kanssa tulee muistaa, että puhutut asiat on tarkoitettu viihtyisän tunnelman luomiseksi eikä niitä tule ottaa todesta. Ainoa lopulta pätevä on se, joka on kirjaimilla kirjoitettu paperille.

Pätee se kyllä tässäkin maassa, monessa paikassa. Siksi verotoimistoon tulee kirjoittaa eikä soittaa.

7
+1
0
-1
7
0
17.2.2021, 14:14
-32
Liittynyt:
17.9.2020, 15:02
Viestejä:
133

Toi Bingon takaamishomma on erittäin tärkeä asia, supertärkeä. Lisäksi jokaisella on omat rahat, et lainaa 20e euroa tai 200te euroa! Jos sukulaisuus tai ystävyys kaatuu siihen että et suostu olemaan "lypsylehmä"/takaaja/lainaaja/antaja niin antaa kaatua.

0
+1
0
-1
0
0
17.2.2021, 15:36
+1759
Liittynyt:
25.6.2014, 10:25
Viestejä:
1526

Lainaaminen on ihan eri asia kuin takaaminen. Jos haluat lainata kaverille tai sukulaiselle x euroa, niin mikä ettei, jos siltä tuntuu. Ainakin tiedät, että tappio on capatty x euroon. Taatessa näin ei ole. Itse en ikinä takaa mitään. Lainata periaatteessa voin, en ole tosin sitäkään ihmeemmin harrastanut.

1
+1
0
-1
1
0
17.2.2021, 22:21
+877
Liittynyt:
21.8.2017, 23:04
Viestejä:
753

Neuvo takaamisesta ja lainaamisesta on ihan validi, mutta asia ei mielestäni ole täysin mustavalkoinen. Vanhempani olivat pankkilainassa henkilötakaajina aikanaan kun hankin asuntoa. Olisivat he toki voineet kieltäytyä, mutta ihan kiva että asia järjestyi.

Mahdolliset lainat ja takaukset on toki pakko capata siten että jos homma menee ruvelle niin rahasumman menettämisestä ei aiheudu itselle isompia murheita. Jollekin se on 1000e ja toiselle se on jotain muuta, mutta henkisesti pitää olla valmis menettämään se summa. Ja vain oikeasti tärkeille ja luotettaville ihmisille, ei siksi että olisi joku velvollisuus sukulaisuussuhteen tai muun syyn takia. Ystävälle lainaaminen voi laittaa ystävyyssuhteen koetukselle, mutta voi olla silti oikea valinta.

Lainoja vaikempia kieltäytyä voivat olla tilaisuudet, joihin houkuttelee joku kaveri. Kokeillaanko vähän huumeita? Lähdetkö kuskiksi kun tehdään pieni "keikka"? Lähdetkö mukaan businekseen sijoittajaksi, on ihan huippu liikeidea? Ostetaanko kimpassa purjevene? Viimeksi mainitut kaksi voivat olla hyviäkin ideoita toteuttaa, mutta niitä on paljon vaikeampi arvioida kuin lainauksia ja takauksia. 

 

 

2
+1
0
-1
2
0
19.2.2021, 09:53
+35
Liittynyt:
16.1.2020, 17:01
Viestejä:
189

Yleinen suositus on varmaankin, että siinä 20-30 vuotiaana pitää elää ja tehdä asioita, jotta ei myöhemmin kadu että ne jätti tekemättä.

Tässä on se ongelma,  että rilluttelu vie heikot mukanaan! Tästä on monta suomalaista lauluakin tehty. 

Mutta on  se kivaa odotella seuraavaa matkaa ja rellestystä. Vaihtarivuodetkin pitää vain, kun tietää että se yhtä bilettämistä.

Itsellä kesti 35 vuotiaaksi ja vasta sitten tajusin, että olin tuhonnut monia mahdollisuuksia sinänsä potentiaalisella uralla  ja taloudellisesti menettänyt puolentoista sadan tonnin pääoman, josta edes osan olisi voinut sijoittaa. Tai ostaa asunnon. 

Eli kannattaa ottaa sellainen fifty-sixty taktiikka ja edes osasta ajasta edistää uraa ja sijoittaa. Jälkikäteen tuosta rilluttelusta ei jää nimittäin paljoa käteen.

Nykynuoriso tuntuu viisaalta tässä suhteessa ja kaikilla on peruskäsitys elämän prioriteeteista 20 vuotiaana. Itse tajusin nuo asiat 15 vuotta myöhemmin, kun oli liian myöhäistä tehdä osalle asioista mitään. 

 

 

 

3
+1
0
-1
3
0

Sivut