Hynägrande wrote:
Eihän tämä olekaan vastahyökkäyksen kohde varsinaisesti, mutta useita asioita saavutettu pienellä panostuksella:
- Putin näyttää nyt heikolta. Petaa ongelmia kurinpidossa kun tsaari on heikko.
- Osoitettiin, että "red line" voitiin ylittää. Muitakin hyökkäyksiä venäjän alueelle voidaan tehdä jatkossa.
- Venäjää painostetaan vetämään joukkoja pois Ukrainasta, koska rajaviivaa on 700km, jota ei selvästikään valvota kunnolla. Painostusta tulee nyt Venäjän sisältäkin.
- Kansainvälinen mediahuomio saatu. Venäjä näyttää kyvyttömältä. Ei tee helpoksi neuvotella liittolaisia mukaana.
- Kannustaa Kazakstania ja muita paikkoja potkimaan Venäjän kätyrit ja joukot ulos. Jos kerran voimia ei ole torjua edes 50 hengen partiota niin tilanne on parempi kuin pitkään aikaan.
- Kansalaiset lähtivät evakkoon alueelta, mikä aiheuttaa lisää ongelmia Venäjälle.
Jos lisäksi saatiin aikaan mittavaa Venäjän resurssien kulutusta hyvällä tuotto/panos -suhteella niin tämähän oli täydellinen veto.
Mitä seuraavaksi on luvassa? Luultavasti uusia probeja muilla rajaseuduilla, ellei Venäjä ala vetää joukkoja sinne rajalle. Jos raja on auki niin tottakai siellä voidaan käydä vähän sohimassa. Jos joukkoja siirretään Ukrainasta, se avaa tietenkin ovea sille varsinaiselle vastahyökkäykselle.
Kun Vapaan Venäjän legioona ”vapautti” Belgorodia hiljattain Venäjän puolella rajaa (Ukrainan sotilastiedustelun myötävaikutuksella), ”Vapaan Transnistrian legioona” saattaisi seuraavaksi kokeilla Moldovan itäosan vapauttamista venäläismiehityksestä.
Transnistrian maakaistale sijaitsee sopivasti Ukrainan ja Moldovan välissä, joten kummallakin maalla olisi intressi tukea operaatiota. Ukrainan puoleiselta rajalta vapautuisi silloin myös joukkoja tulevaan vastahyökkäykseen Krimille tai muualle.
Mielenkiintoisempi uutinen (tms.) oli se, että Ukraina on keskittänyt 30–40 tuhannen vahvuiset verekset iskujoukot Harkovan ja Hersonin läheisyyteen. Ei voi olla ajattelematta, että jos Bahmutin harhautus epäonnistuu Ukraina ”pakottaa” Putin siirtämään joukkoja toisella valehyökkäyksellä. Hyökkäys Harkovan pohjoispuolelta rajan yli Belgorodiin Venäjälle olisi sellainen nöyryytys, ettei Putin voisi olla reagoimatta siihen. Ja harhautuksen onnistuttua käynnistyisi päähyökkäys Hersonista Krimille.
Etiäinen olikin lähempänä kuin luulin. Ei edes tarvinnut lukea Zelenskyin ajatuksia, vaan vain Washington Post.
Wapo: Zelenskyi toivoo kovempaa linjaa Venäjän suhteen
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on ehdottanut, että venäläisiä kyliä miehitettäisiin ja pommitettaisiin putkilinjaa, jota myöten siirtyy öljyä Venäjältä Unkariin. Asiasta kertoo yhdysvaltalaislehti The Washington Post (Wapo), joka on saanut tiedon Yhdysvaltain tiedusteluasiakirjoista.
Wapon mukaan Zelenskyi on myös puhunut pitkän kantaman ohjuksien osumisesta Venäjän kohteisiin Venäjän rajojen sisällä. Wapo:n mukaan asiakirjoista saadut tiedot ovat "jyrkästi ristiriidassa" sen kuvan kanssa, joka Zelenskyistä julkisuudessa on. Hänet on totuttu näkemään rauhallisena johtajana.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009531098.html
Samaan aikaan toisaalla Zelenskyi kertoo BBC:lle, ettei hyökkää Venäjälle.
https://www.bbc.com/news/world-europe-65588111
Se on sodan sumutusta. Eskalaatio jatkuu. Tavalla tai toisella.
Marraskuu kirjoitti:Ukraina hyökkää Bahmutissa ja mediassa vähän ihmetellään miksi siellä ja olisiko parempiakin suuntia?
Bakhmutin suurin merkitys Ukrainalle taitaa olla "up yours"-viestin välittäminen: Monen kuukauden lihamyllyn jälkeen sen menettäminen parissa viikossa takaisin Ukrainalle, vieläpä Venäjän kärkijoukkojen (wagnerit, laskuvarjojääkärit, tiktok-tsetseenit jne.) eikä joidenkin Zaporizhian raja-aluetta vahtimaan jätettyjen mobikkien käsistä... Vaikea kuvitella parempaa tapaa murtaa viimeisetkin moraalin rippeet jo valmiiksi lyödyltä armeijalta.
Sitä paitsi joku (en muista kuka enkä löydä enää Twitterin Muskin jälkeisestä sekasotkusta vanhoja viestejä - ottakaa suolan kanssa) oli todennut, ettei tuolla Bakhmutissa ole vielä nähty länsikalustoa, joten tuo Bakhmut ei varmaankaan ole vielä edes se varsinainen vastahyökkäys - vain sopiva sauma nyt kun Venäjän joukot ovat piipussa ja kärsivät ammus- ja kalustopulasta, ja vieläpä riitelevät keskenään.
Sitten kun Putin alkaa siirtämään lisää joukkoja Bakhmutiin muilta rintamilta, ettei vain menettäisi niiiiiiin tärkeää Donbasin kaupunkia, niin hyvä Ukrainan on sitten kesän aluksi lähteä jyräämään etelän suuntaan vastassaan vain kertausharjoituksiin kutsuttuja reserviläisiä.
Täsmälleen. Uskon, että Bahmutissa on meneillään vasta valehyökkäys. Sillä pyritään saamaan Putin siirtämään reservejä muualta tuon turhan pikku kaupungin puolustukseen.
Mielenkiintoisempi uutinen (tms.) oli se, että Ukraina on keskittänyt 30–40 tuhannen vahvuiset verekset iskujoukot Harkovan ja Hersonin läheisyyteen. Ei voi olla ajattelematta, että jos Bahmutin harhautus epäonnistuu Ukraina ”pakottaa” Putin siirtämään joukkoja toisella valehyökkäyksellä. Hyökkäys Harkovan pohjoispuolelta rajan yli Belgorodiin Venäjälle olisi sellainen nöyryytys, ettei Putin voisi olla reagoimatta siihen.
Ja harhautuksen onnistuttua käynnistyisi päähyökkäys Hersonista Krimille.
Voitonpäivä tuli ja meni, mutta vastahyökkäys ei vielä alkanut. Zelenskyi oli kai päättänyt lykätä sitä yli Ukrainan euroviisujen. Sen jälkeen saisi hihat kääriä ja antaa Wagnerin rääkiä boleron tahdissa.
Ukraina heiluttelee nyt kapellimestarin puikkoja. Iso-Britannia kun toimitti sille Storm Shadow -puikkoja. Niillä yltää Krimille. Mutta yltääkö vastahyökkäys Krimille? Hersonista matka olisi lyhin. Mutta Dneprin ylitys sillanpääksi vaatisi luultavasti aselajien yhteisoperaation maahanlaskuin ja maihinnousuin.
Venäjällä voiton päivä se vaan jatkuu ja jatkuu päivästä toiseen, eikä muutakaan levitettä leivän päälle liene enää helppo löytää. Punaisen torin paraatiin oli kuitenkin löytynyt jostakin sotamuseosta yksinäinen T-34 -tankki. Voitto se on pienikin voitto. Valio lähti, Viola jäi. Vanikan päälle saa vielä muutakin kuin ylähuulen.
Juha X kirjoitti:Suomella oli myös mahdollisuus pakottaa Neuvostoliitto polvilleen. Sulkemalla Leningradin saarto Suomi olisi romauttanut puna-armeijan pohjoisen rintaman. Sieltä vapautuvilla joukoillaan Saksa olisi epäilemättä onnistunut valloittamaan Moskovan ja Stalingradin.
Suomi menetti jatkosodan hyökkäysvaiheessa niin paljon miesvoimaa, että realistisia mahdollisuuksia osallistua toteutunutta laajemmin Leningradin saartoon ei yksinkertaisesti ollut. Mannerheimin ratkaisu oli ainoa oikea. Jos oltaisiin lyöty Leningradissa all-in, ja Saksa olisi silti hävinnyt, niin Stalin olisi maailmansodan päätteeksi poistanut Suomen kartalta, eikä USA olisi sitä halunnut tai pystynyt estämään.
Tästä on ollut aikojen saatossa monenlaista spekulaatiota.
Itse olen taipuisin siihen teoriaan, että Suomi uskoi Saksan hoitavan asian Suomen puolesta. Tähän viittaa mm. Paasikiven ennakkoon valmisteltu radiopuhe, jossa hän ylistää Saksan mahtavan armeijan vallanneen Suomea uhanneen Leningradin.
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa menetettiin kyllä paljon miesvoimaa, mutta sitä menetettiin juuri yrityksessä sulkea tuo saarto (ja osin muistakin syistä). Saartoa yritettiin sulkea Syvärillä. Tavoitteena oli kuuluisa kättenlyönti saksalaisten kanssa.
Mannerheimin jatkosodan alkuperäisessä hyökkäyssuunnitelmassa Suomi ensin 1) jakaa vihollisen joukot kahtia iskulla Laatokan rantaan ja sitten 2) jatkaa ottamalla takaisin Karjalan kannaksen sekä vasta lopuksi 3) lähtee kaukaiseen uhkayritykseen Aunuksen ja Vienan Karjalan vapauttamiseksi.
Saksalaisten käskystä Suomi määrättiin kuitenkin hyökkäämään osana Barbarossa-suunnitelmaa Laatokan itäpuolitse. Kun Saksan Pohjoinen Armeijaryhmä ei pystynytkään etenemään riittävän nopeasti Tihvinään ja sieltä Syvärille, vaan valtasi vain Pähkinälinnan Laatokan lounaisrannalla, Saksan ylin sodanjohto tuli useaan kertaan syksyllä 1941 pyytämään Suomea hyökkäämään nyt vanhan rajan yli Leningradin saarron tiivistämiseksi. Mannerheimin mielestä paras hyökkäyssuunta oli kuitenkin ”keittiön kautta” eli Pähkinälinnasta puolustuslinnoitteiden takaa idästä luoteeseen, mutta hän suostui silti siihen, että Suomi lähtee Leningradin pohjoispuolelta vastaan (Mustajoelle asti).
Leningradin linnoitusvyöhykkeen läpi hyökkääminen olisi saattanut olla vaikeaa ja kuluttavaa, mutta toisaalta se olisi säästänyt sitten myöhemmin miehiä, jos puna-armeijan pohjoinen rintama olisi luhistunut Leningradin myötä. Itse asiassa kesäsota olisi loppunut syksyllä eikä jatkunut vuosia jatkosotana. (Markus Kastarin tuoreehkossa gradussa on ansiokkaasti arvioitu Leningradin saartoa ja voimasuhteita ilman suomettuneisuuden ajan painolastia.)
Olen Kilpparin kanssa samaa mieltä: Ukrainan tulisi päästä neuvottelupöytään. Mitään totaalista antautumista ei tietenkään pidä hyväksyä, mutta tietyt alueluovutukset olisivat edessä.
Mitä tulee Suomen talvi- ja jatkosotaan, niin Neuvostoliiton pyytämät alueluovutukset jouduttiin lopulta kovan sotimisenkin jälkeen tekemään.
Tietenkin aina tulee kysyä: lopettaako alueluovutukset sodan vai vaaditaanko sen jälkeen vielä enemmän. Mielestäni Ukraina voisi aika turvallisin mielin hyväksyä venäjän jo miehittämien alueiden luovutus, koska näitä ei Ukraina todennäköisesti tule kuitenkaan saamaan takasin.
Ukrainan pitäisi päästä neuvottelupöytään – kunhan se on ensin 1) kuluttanut Venäjän sotavoiman, 2) valloittanut miehitetyt alueet ja 3) murtanut Putinin tahdon sotia. Silloin sen neuvotteluasema on vahva. Vielä ei ole keksitty parasta tapaa ottaa nuo kolme askelta, joten sota jatkuu.
Mitä tulee Suomen talvi- ja jatkosotaan, niin Neuvostoliitto voitti enemmän rauhanneuvotteluissa kuin sodissa. Isommat alueet luovutettiin rauhan jälkeen kuin menettiin taistelujen aikana. Neuvostoliitto maksoi tosin suuremman hinnan kaatuneina, kadonneina ja haavoittuneina.
Talvisodassa diplomatiaan alettiin päästä vasta kun Ranska ja Iso-Britannia lupasivat lähettää joukkojaan Suomeen (Narvikin kautta); Stalin halusi välttää konfliktin näiden suurvaltojen kanssa. Länsivaltojen ylin sodanjohto teki päätöksen vasta 5. helmikuuta 1940. Mutta Norja ja Ruotsi eivät hyväksyneet joukkojen läpikulkua (epäillessään muitakin tarkoitusperiä kuin Suomen auttaminen – esimerkiksi Kiirunan rautamalmikaivosten toimitusten estämistä Saksaan). Suomi taas epäili joukkojen sotilaallista merkitystä: liian vähän liian myöhään. Ja valitsi katkeran (väli)rauhan epävarman länsiavun sijaan.
Välirauhan aikana Suomi tiivisti suhteitaan Saksaan. Kauttakulkusopimus ja aseostot pohjustivat sotilasyhteistyötä. Hitler myös torjui Molotovin vaatimukset vapaista käsistä hyökätä Suomeen.
Jatkosodassa Suomi soti Saksan rinnalla. Miehitetyt alueet otettiin takaisin korkojen kera. Suomella oli myös mahdollisuus pakottaa Neuvostoliitto polvilleen. Sulkemalla Leningradin saarto Suomi olisi romauttanut puna-armeijan pohjoisen rintaman. Sieltä vapautuvilla joukoillaan Saksa olisi epäilemättä onnistunut valloittamaan Moskovan ja Stalingradin.
Ukrainalla ei valitettavasti ole Leningradia vieressään ja suurvaltaa rinnallaan. Keväthyökkäyksen onnistuminen on välttämätön muttei riittävä ehto Ukrainan menestykselle. Hyvällä onnella noin 50 000 miehen hyökkäysjoukko (plus 230 tankkia ja 1550 panssaroitua ajoneuvoa) pystyy läpäisemään Venäjän puolustuslinjan, jos heikko kohta löytyy – mutta mitä sen jälkeen? Riittääkö reserviä vyöryttämään ja valtaamaan laajempia alueita? Miten ilmatilaa ja merialueita hallitaan ilman (länsi-)ilmavoimia ja laivastoa? Jne.
Venäjän täytyy romahtaa sisältä päin – kuten on tapahtunut ennenkin. Putin asema ja terveys horjuvat luultavasti sitä ennen. Vaarana on uusi (syvä)jäätynyt konflikti.
Syklin yli: kolmivuotiskatsaus 2020–2023
Osakesijoittaminen on helppoa kuin heinänteko. Aprillipäivisin.
1. Listatut osakkeet
Aktiivisalkku tuotti syklin yli 20,00% p.a. Blogin alussa asettamani keskimääräinen vuosituottotavoite 15% ylittyi kuin heittämällä (kun ajanjakson valitsee sopivasti).
Kolmivuotiskatsauksen aikajana lienee aika tarkalleen kolme vuotta pitkä. Mutta alkuajankohta ei osu aivan koronakuopan pohjalle. Eikä myöskään päätepiste satu syklin alimpaan arvoon. Ehkä OMXH25-indeksin pohja saavutettiin jo vuoden 2022 syksyllä. Tai sitten ollaan vasta vajoamassa kohti uutta pohjaa. Pessimisti ei pety. Mutta optimisti sai tasalukutuoton 20,00% p.a.
Vertailuindeksikin tuli lyödyksi lähes koko kolmen vuoden jaksolla. Henkseleiden paukutteluun ei silti ole varaa. Etenkin puolustuspeli sujui heikosti. Itsetukistelun paikka.
Aktiivisalkun hyökkäyspeli sujui hyvin koronakuopan jälkeen. Haaviin seuloitui keskimääräistä vauhdikkaammin nousevia osakkeita, jotka poimittiin vakiintuneiden kriteerien mukaan ja tarpeeksi ajoissa. Hyvin hajautettu salkku kasvoi noin 18 kk nopeammin kuin vuotuinen tavoitevauhti (15%). Ja sinä aikana se löi vertailuindeksinkin helposti.
Asemasota alkoi syksyllä 2021 ja jatkui tammikuuhun 2022. Puolisen vuotta oli aikaa valmistautua puolustukseen – kun nousu hiipui, painovoima pysäytti raketit ja salkun markkina-arvo sahasi lähes paikallaan.
Puolustuspeli epäonnistui. Itse asiassa se ei edes alkanut. Normaalisti karhumarkkinarallit tarjoavat pelipaikkoja. Voimistunut volatiliteetti luo tilaisuuden lyhyeen peliin: osta halvemmalla, myy kalliimmalla. Mutta vuoden 2022 aikana olisi riittänyt riskinhallintakin. Kun Ukrainan sota alkoi, inflaatio kiihtyi ja keskuspankit alkoivat korottaa korkojaan, ei tarvittu enää ennustajaa arvaamaan, mihin suuntaan kurssit kulkevat. Tarvittiin vain tarmokasta tappioiden katkaisua. Mutta se jäi pitkälti tekemättä. Vaikka luovutusvoittoverovelka olisikin kasvanut, olisi riskinhallinnan ja stop-lossien pitänyt yksinkertaisesti katkaista osake kerrallaan yli 20% drowdownit. Mutta verokarhun pelossa salkun arvo sai sulaa liian kauan. Kun kurssien yleinen lasku jatkui odotettua pitempään, yksittäiset osakkeet ehtivät pudota lähelle hankintahintaansa, ennen kuin ne poistuivat salkusta.
Hyökkäyspeli on jälleen käynnistynyt vuoden 2023 alusta. Nousun nopeus ei vielä huimaa, mutta ainakin indeksi on jäänyt taakse. Ja kolme vuotta lyhyehkön ”syklin” yli tuli tuo 20% p.a. tuotto, vaikka paremminkin pelin olisi voinut pelata.
Mutta kun salkun markkina-arvon kehitystä katsoo, p.a. ei tarkoita per annum. Ei siis katsota sitä, vaan siirrytään suoraan seuraavaan salkkuun.
2. Listaamattomat osakkeet
Before Holding Oy yllätti kesällä 2022 jakamalla jättiosingon. Kolmen viime vuoden aikana mikään listaamattomista osakkeistani ei ole jakanut osinkoa (tms.), kuten niiden tapa on. Esitäytetyssä veroilmoituksessakin ne nyt näkyvät. Osinko on jaettu ansiotulo-osuuteen ja pääomatulo-osuuteen. Ansiotulo-osuus ilahdutti erityisesti. Suomessa en semmoista ole nauttinutkaan sitten vuoden 1997. Eikä ole verottaja muistiin merkinnyt muitakaan ansiotuloja. Mutta erityisen ilahduttavaa oli verottajan tarkkaavaisuus ansiotulon vähennyksissä. Vuosikymmenet maksoin nimittäin ammattiliiton jäsenmaksua (kun Talouselämä-lehti tuli jäsenetuna, jne.), vaikka ammattiliitot ja muu kollektiivinen ammattiyhdistystoiminta olivat lailla kiellettyjä asemamaassani. Jäsenmaksuja en vaan pystynyt vähentämään ansiotuloistani, joita ei ollut. Noin 15 vuoden maksut happanivat ennen viimeistä vähennysvuotta. Mutta siirryttyäni viime vuonna ansiotulokkaiden joukkoon – tosin hieman onnekkaasti sekä yllättäen ja pyytämättä – verottaja vähensi puolestani 8 vuoden jäsenmaksut kerralla (verovuosilta 2012–2021).
Bioretec on viime päivinä noussut (ja laskenut) reteesti. Se on edelleen listaamattomien osakkeiden arvo-osuustililläni, vaikka onkin jo noteerattu First Northissa. Kurssi on suunnilleen kaksinkertaistunut hankintahinnasta. Firma on osoittautunut iloiseksi yllätykseksi kahdestakin syystä. Se on ensinnäkin onnistunut listautumaan likvidiksi kaupankäynnin kohteeksi. Toiseksi sen kurssi on noussut kiitettävästi, vaikka vuoristorataa on matkan varrella riittänyt. Kumpikin positiivinen piirre on harvinaista herkkua listaamattomissa startupeissa.
Loput 11 listaamatonta yritystä eivät anna aihetta isompaan iloon. Yksi meni konkurssiin jo 2020 (enkä voinut vähentää tappiota, kun olin silloin vielä rajoitetusti verovelvollinen). Toinen myytiin Espanjaan pilkkahinnalla verrattuna osakkeiden merkintähintaan. Pari firmaa ehti aikanaan aloittaa listautumisvalmistelut, mutta sittemmin päätyivät perumaan aikeensa.
Ylipäänsä alkaa arvelluttaa, miten tai milloin näistä saa rahansa pois, jos milloinkaan: osinkoja ei makseta, listautumiset eivät onnistu, myynnit teollisille sijoittajille eivät sada piensijoittajien laariin, eivätkä muutkaan exit-lupaukset tunnu toteutuvan.
3. Kotimainen ETF
OMXH25-indeksiosuudet jököttävät pantatulla arvo-osuustilillä. Ne päätyivät lisäpantiksi, kun pankki ei hyväksynyt ulkomaista asuntoa vakuudeksi. Ne pitäisi saada kuitenkin kaupankäynnin piiriin. Riskinhallinta helpottuu, kun voi tarvittaessa katkaista syöksykierteen. Pantatun arvo-osuustilin arvon laskua voi vain sivusta seurata, ellei ala kikkailla lyhyeksimyyntien avulla, tms. Pankki ei erityisemmin innostunut asiasta, vaikka tarjosin tilalle kiinteistökiinnitystä. Vakuuden vapauttaminen kuulemma maksaa. Täytyy vielä neuvotella, jos asia ajankohtaistuu.
4. Ulkomaiset ETF:t
Tämän ao-tilin tavoitteena on ollut lyödä indekseillä indeksi. Olen koettanut löytää salkkuun sellaisia ETF:iä, jotka nousisivat nopeammin kuin vertailuindeksinä toimiva maailmanindeksi (MSCI World Tr Net). Helpommin sanottu kuin tehty.
Vuoden 2023 alussa indeksi on kuitenkin lyöty: salkku on noussut 6,48% ja indeksi 5,26% Kolmen vuoden jaksolla on tullut takkiin. Lyhyeksimyyntiyritykset koronakuopassa epäonnistuivat. Pitkä shortti jäi lyhyeksi tavoitteesta. Megatrendien metsästys on sujunut paremmin, mutta ei sekään strategia ole osoittautunut viisastenkiveksi.
Arvo-osuustilin rivit ovat vähentyneet. Jäljellä on neljä ulkomaista indeksiosuutta: 1) Maailmanindeksi-ETF, joka noudattaa momentum-strategiaa ja 2) Maailmanindeksi-ETF, joka on koostuu pienyrityksista (small cap) sekä 3) Nasdaq-100-ETF ja 4) Akkuarvoketju-ETF. Ajatuksena on ollut, että maailmanindeksi lyödään maailmanindekseillä, joilla on jokin etu perusmaailmanindeksiin verrattuna: momentum-strategian pitäisi pitkässä ylämäkijuoksussa nousta etunojallaan nopeammin kuin takakenossa taivaltava tavallinen maailmanindeksi, ja small cap -yritykset ovat joidenkin tutkimusten mukaan ajan saatossa nousseet ripeämmin kuin isommat yritykset. Samalla logiikalla on ostettu myös kaksi muuta indeksiosuutta. Nasdaq-100-indeksi on voittaut monet muut indeksit, kun tarkastelujakso pitenee. Akkuarvoketju-ETF taas on viimeinen jäljelle jäänyt megatrendi-indeksiosuus, kun liian hitaasti nousseet virhevalinnat on laskettu luiskaan.
5. Rahastot
PYN Elite on pysynyt salkussa jo vuosikymmenen. Olen ulkoistanut sijoituspäätökset PYNille ja hänen tiimilleen. Osittain tämä on myös oman dementia- yms. henkilöriskin hallintaa. Toistaiseksi tuotto on ollut vähintäänkin tyydyttävä. Hajautushyötyäkin on havaittavissa. Enkä itse lähtisi muutenkaan poimimaan osakkeita Vietnamin tai Aasian markkinoilta.
Lisäeläkevakuutussäästöt piti pakko-ohjata Mandatum Lifen hallintaan vuonna 2018 (= Mandatum Eläke -rahastoon). Valitsin ainoan tarkoitukseen tarjolla olleen sijoitussidonnaisen eläkerahaston. Sittemmin vaihdoin sen toiseen tarjolle tulleeseen rahastoon, jota kävin myös ideoimassa (Mandatum Eläke+). Kuluvan vuoden alkupuolella siirsin puolet varoista Mandatum AM Managed Futures -rahastoon (valittavissa olevien rahastojen lista oli pidentynyt huomattavasti). Rahaston esittelytekstin mukaan:
Rahasto sijoittaa osake-, korko- ja valuuttamarkkinoille. Rahasto tarjoaa yhden hyvin hajautetun portfolion eri omaisuusluokkiin ja maantieteellisille alueille. Sijoitusten päätöksenteko on systemaattista ja tekoälymallien ennusteisiin perustuvaa. Tekoälyä hyödyntäen pyritään tunnistamaan ja hyötymään sekä nousevista että laskevista trendeistä eri omaisuusluokissa. Näin ollen rahastolla on mahdollisuus hyötyä myös laskevista hinnoista.
Rahasto oli palkittu 22.06.2022 päivätyn tiedotteen mukaan luokkansa parhaana rahastona kahden vuoden tuotolla mitattuna. Ja varsinkin vuoden 2022 syksyllä rahasto nousi nopeasti tekoälyttyään laskutrendin jatkumisen oikein. Vuoden lopulla trendi ja rahaston tuotto kääntyivät. Rahaston lasku jatkui vielä tammikuun 2023 alussa. Hyppäsin oikea-aikaisesti kyytiin, kun rahasto kääntyi taas nousu-uralle, jota jatkui 08.03.2023 asti. Sitten rahasto sortui tekoälyttömyyksiin. Kahdessa viikossa se laski lähes 15%. Tuskin maltan odottaa salkunhoitajan koottuja selityksiä seuraavassa kuukausikatsauksessa.
Henkivakuutussäästöjen rahastosijoituksiakin muutin helmikuussa 2023. Jaoin ne kolmeen osaan: 1) OP-Maailma Indeksi A, 2) JPM Europe Equity Absolute Alpha ja 3) FF Emerging EMEA. Saa nähdä, miten vuosi sujuu näiden rahastojen kyydissä.
Yleisesti ottaen välttelen rahastosijoituksia. PYN Elite on ainut rahasto, johon olen vapaaehtoisesti sijoittanut. Eläke- ja henkivakuutukset ovat tulleet salkkuun pikku pakkoina. Syitä vastahakoisuuteen on monia: rahastonhoitajina tuppaa olemaan palkkarenkejä, joita rahaston tuotot ja riskit eivät isommin kiinnosta tai motivoi; rahasto kerää (ylisuuret prosenttiosuus-)palkkionsa hallinnoitavan pääoman määrän perusteella ilman High Water Mark -tuottokannustinta; (mustalaatikko)rahastoissa on liikaa liikkuvia osia, joiden käyttäytymistä on vaikea ennakoida. Jne.
6. Asuntosijoitukset
Asuntosijoitukset vaatisivat oikeastaan oman alustuksensa. Lyhyesti sanottuna niiden osuus on vihdoin ylittänyt puolet koko salkun koosta. Asuntoja on nyt neljä Suomessa ja neljä ulkomailla. Asuntosalkun menestys pelasti vuoden 2022. Koko salkku laski vain noin kymmenisen prosenttia.
Suomessa sain vihdoin omakotitalon valmiiksi (jos okt nyt koskaan valmiiksi tulee). Sijoituksena se on epäilemättä huono. Alkuperäinen budjetti ylittyi vaatimattomat 50%. Vaihtoehtoiskustannus oli mahdollisesti sitäkin suurempi. Toisaalta urakkakustannukset pakottivat vähentämään osakesijoituksia vuoden 2022 laskevilla markkinoilla.
Asuntosalkun paras sijoitus sijaitsee Dubaissa, missä vuosi oli asuntomarkkinahistorian paras. Venäjän oligarkit vissiin rynnistivät pakoon turvalliseen Lähi-itään. Kiinteistönvälittäjiltä tulee keskimäärin viisi puhelua ja viisi WhatsUp-viestiä päivittäin: myisinkö tai vuokraisinko asuntoni? Karkeasti arvioiden arvo on noussut 50% hankintahinnasta, josta olen maksanut vasta 50% (asunto luovutetaan, kun 60% on maksettu; loput 40% maksetaan neljän vuoden kuluessa 10% vuosittain).
Mutta kuten olen aikaisemminkin todennut, asuntoja ajattelen sijoituksina vain puoliksi. Käyttöarvo, vakuusarvo, veroetuus, oleskelulupa, yms. syyt painavat vaakakupissa toisen puolen.
Hieman kevennystä ahkeran treidaamisen ja muiden sijoitustoiminnan "erikoisoperaatioiden" väliin.
Kun me teemme syntiä, on hyvä käydä pyytämässä vanhat synnit anteeksi, jotta voi taas tehdä paljon uusia syntejä.
Tässä vanhat ystävämme Vladi ja Sergei asialla:
https://www.youtube.com/watch?v=mjrU1ZMvAaU
Synninpäästön jälkeen on hyvä lähteä tarkastamaan itse etulinjan tilannetta.
https://www.youtube.com/watch?v=jEaFsVTVfuk
A) Ratkiriemukas erikoisraportti Sergei Shoigun ja taisteluparinsa Vladin retkestä etulinjaan, mistä HS:kin mainitsi tänään etusivullaan, tosin ilman tarkempia videotallenteita matkan vaiheista.
B) Tässä video toisesta kuoliaaksinaurattajasta. https://www.youtube.com/watch?v=AxJbkF4945o
C) Mutta Reininmetalliliitto lähetti totisemman viestin raudanlujilla terveisillään.
Saksalainen puolustustarvikeyhtiö Rheinmetall on neuvotellut Ukrainan kanssa panssarivaunutehtaan rakentamisesta Ukrainaan, kertoo saksalaislehti Der Spiegel.
Yhtiön toimitusjohtaja Armin Papperger on arvioinut Rheinische Post -lehdelle, että tehdas voitaisiin rakentaa noin 200 miljoonalla eurolla.
Tehdas voisi arvioiden mukaan valmistaa jopa 400 uuden sukupolven Panther-taistelupanssarivaunua vuosittain. Papperger arvioi, että Ukraina tarvitsee 600–800 panssarivaunua voittaakseen sodan.
Papperger on luonnehtinut neuvotteluja lupaaviksi ja toivoo, että päätös tehtaan rakentamisesta tehtäisiin kahden seuraavan kuukauden aikana. Papperger sanoo, että panssarivaunujen rakentaminen olisi aloitettava nopeasti.
Kokoonpanotehdas kannattaa arvatenkin louhia syvälle Ukrainan peruskallioon. Komponenttien valmistuu varmaan jatkuu muualla kuin sotaa käyvässä maassa.
Sodassa ei ole voittajia, paitsi aseteollisuus.
Se, kun olet rehellinen ja tarkastelet asioita kylmien faktojen kautta, on tehnyt jo vuosikausia sinusta Kremlin trollin. Oli kyse sitten maahanmuuton hyödyistä tai Ukrainan sodasta, jos et usko CNN-uutisoinnin olevan faktaa, olet Kremlin trolli. Harva näistä leimakirvestä heittävistä taitaa tietää, että CIA luo geopolitiikkaan liittyviä narratiiveja, jotka ujutetaan rahalla Yhdysvaltojen valtamediaan. Sieltä ne päätyvät faktoina Suomeen ja vähän yksinkertaisten kansalaisten päähän.
Varmasti harmittaa, että upseeri juuri Ylellä toisti sanomani, mutta kyllä se siitä paperia pussiin hengittämällä lähtee.
Siinähän se sodan iso kuva näkyy.
Punakynällä on värjätty Ukrainan virhe: valmistautumattomuus ”erikoisoperaation”. Liikekannallepanon viivästys maksoi Ukrainalla massiivisen suuret aluemenetykset hyökkäyksen alkuviikkoina. (Toisaalta se osoittaa myös ”Puna-armeijan” suunnitelman surkeuden. Kun painopiste on kaikkialla, se ei ole missään. Tavoitteet jäivät suurelta osin saavutamatta.)
Keltainen alue näyttää, missä määrin Ukraina on onnistunut valtaamaan takaisin alueitaan. Harkovan yllätyshyökkäys onnistui hyvin. Hersonin alueella jauhettiin pidempään.
Ukrainan kevätoffensiivi alkaa epäilemättä jostain Zaporizzjan ja Vuhledarin väliltä, josta kiila lyödään Asovanmerelle. Mutta valmistautumiseen menee useampi kuukausi. Lännen raskaat aseet ja ammustuotannon kiidyttäminen ottavat aikansa, samoin kuin koulutus ja reservin kokoaminen. Sitä ennen Krimiä pippuroidaan kaukovaikutteisilla aseilla. Kesälomat peruttu.
Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden. Varsinkin sodan sumussa. Miten sodan voitto määritellään? Milloin Ukraina tai Venäjä on voittanut sodan?
Helpompi on puhua taisteluista. Kuka hävisi taistelun Kiovasta? Kuka hävisi taistelun Harkovasta? Kuka hävisi taistelun Hersonista? Jne.
Miehistön määrä on yksi muuttuja ja laatu toinen. Kummalla on enemmän miehiä rintamalla, Ukrainalla vai Venäjällä? Joku sodan koirien kasvattaja myös virkkoi: “It is not the size of the dog in the fight, but size of the fight in the dog.” Taistelutahto ratkaisee tasaväkisen taistelun.
Miehistön määrä muuttuu: ”They are so many, and our country is so small. Where do we bury them all?” Auringonkukantyöntäjät eivät taistele. Ne, jotka kaatuvat ja maatuvat, rikastavat vain Ukrainan maaperää ja mustaa multaa.
Karttaa ei kannata karttaa. Se kertoo paljon. Mutta asemasotavaiheessa karttaa kannattaa katsoa suurennuslasilla. Muuten muutoksia ei näe. Kun päästään asemasodasta liikkuvaan sodankäyntiin, voittajan liikkeet näkyvät satelliiteillakin.
Lännen tukea Ukrainalle voi seurata kuukausittain esimerkiksi Kiel Instituten Ukraine Support Trackeristä.
https://www.ifw-kiel.de/topics/war-against-ukraine/ukraine-support-tracker/
Sen viimeisimmässä päivityksessä USA on tukenut Ukrainaa 73 miljardilla eurolla ja EU 55 miljardilla. Tänä vuonna päästää onneksi selvästi suurempiin summiin, kun raskasta kalustoa alkaa virrata Ukrainaan.
Jos Ukraina häviää sodan, se häviää maana ja kansana. Siksi häviäminen ei ole sille vaihtoehto.
