Olet täällä

PikkuPro mutuilee sijoitushommeleita - 2.3.2021 10.35

PikkuPro kirjoitti:

Olipas siinä Juhalta kryptistä...tai ainakin itseltä meni aika yli...ei tosin eka kerta...laugh

Pahoittelut kryptisyydestä. Turmsin, mskomun ja Roguen kirjoitusten kirvoittamana innostuin spekuloimaan nuorten ja vähän vanhempienkin miesten lisääntymisestä.

Sauli Niinistö sai kolmannen poikansa 69-vuotiaana, puolisen vuotta ennen 70-vuotispäiviään. Paavo Lipposen tyttäret syntyivät ”Mooseksen” ollessa 57- ja 59-vuotias. Sekin osoittaa, että miehet ehtivät vanhemmiksi vähän vanhempinakin. Itse asiassa harvat hankkivat lapsia kaksikymppisenä. Synnyttäjienkin keski-ikä on jo 30 vuoden huonommalla puolella Suomessa. Sosiaalinen paine on vaimentunut, yms.

Toista taas on Berkshire Hathawayn dynaamisella duolla. Warren Buffetin ja Charlie Mungerin yli 90 vuoden ikä herättää luonnollisesti kysymyksiä seuraajasta ja elämäntyön jatkajasta. Veteraanisijoittajien vetäytymisestä taivaalliseen harppikerhoon spekuloidaan julkisuudessa harva se päivä. Paineet mahtavat olla melkoiset. Yritys kuitenkin jatkaa elämäänsä (going concern) – ja varoja on säätiöity hyvissä ajoin hyväntekeväisyyteenkin – vaikka vanhukset poistuisivat sorvin äärestä.

Suomen tulevaisuuden toivot ja uusien sukupolvien sijoittajamiljonäärit ja -miljardöörit joutuvat myös aikanaan pohtimaan, mitä varoillaan tekevät, kun set-for-life on moninkertaisesti ylitetty. Liike-elämässä onnistuneet yrittäjät ovat onneksi näyttäneet hyvääkin esimerkkiä, esimerkiksi St1:n Mika Anttonen. Mutta Jens ja Pauli epäilemättä tietävät, mitä tekevät, kun aika koittaa.

Frederik ja laulunsa sankari Tsingis Khan ovat näyttäneet toisenlaista esimerkkiä lisääntymisestä. Ilkka Sysimetsän yksityiselämä on tietenkin hänen yksityisasiansa, vaikka Seiskaan sen joku kympillä myisi. Tsingis-kaani taas jätti jälkeensä lähes 16 miljoonaa sukulaista eli hänen jälkeläisiään on noin 8% miehistä, jotka elävät entisen Mongolian valtakunnan alueella. Kukin taaplaa tyylillään.

Pitkän jaarittelun jälkeen takaisin asiaan. Kun lapset on tehty, oma final exit muuttuu vain järjestelykysymykseksi ennen hiippakunnan vaihtoa.

Mutta ettei mene yksinomaan synkistelyksi, on lisääntymisessä omat positiivisetkin puolensa. Kevättä kohti!

Näytä koko viesti
PikkuPro mutuilee sijoitushommeleita - 1.3.2021 05.34

Viriilit vanhukset panostavat lastenhankintaan vielä vähän varttuneemmassakin iässä. Mainitsematta nimeltä ketään presidenttiä tai pääministeriä todettakoon, että huulipunahallituksen ulkopuolellakin on harjoitettu menestyksekkäästi pirttiviljelyä vielä kalkkiviivoilla.

Toisaalta jos Charlien ja Warrenin tavoin sijoittajan ”favourite holding period is forever”, pitkäikäinen holdaajakin saattaa tarvita seuraajakseen joitakin jälkipolvia – tai kestävän instituution. Ikuisuus on tietenkin pitkä retki instituutiollekin, mutta jotkut osakeyhtiöt ovat kestäneet hyvin ajan hammasta, esimerkiksi Stora Ensosta tuttu Stora Kopparbergs vuodelta 1288.

Jos taas aikoo osallistua Jensin ja Paulin 100m sprinttiin, maratonmiehillä pitää olla matkaa jo jonkin verran takana, mikäli kiriherkkyys ei ole enää aivan nuoruuden iskussa. Tai jättää kisassa viestikapula nuoremmille.

Yhteiskunnan kannalta toki huolettaa se, että syntyvyys on pudonnut 1800-luvun nälkävuosien tasolle. Vaikka uusiutumistasolta (2,1 lasta per nainen) pudottiin jo 1960-luvun lopulla, ikäluokka pysyi silti yli 40 vuotta noin 60 tuhannessa. Tuohon verrattuna nykyisin jää vuosittain syntymättä 15 000 lasta. Jos nuorten miesten kuolleisuus nousisi saman verran, puhuttaisiin sotatilasta. Osa nuorista sotilaista ehti kuitenkin lisääntyä ennen kaatumistaan. Syntymättömät lapset eivät.

Mutta harva meistä on Frederik tai Tsingis Khan.

Näytä koko viesti
Hajauttaminen on negatiivisen hinnan lounas - 1.3.2021 10.24

Kiitos kommenteista! Tuon pikakatsaukseni tulokset olivat tosiaan samansuuntaiset kuin omasi.

En sinänsä yllättynyt siitä, että vain harva osake ylti pitkällä ajalla (10 v.) huipputuottoihin. Harva puu kasvaa taivaisiin. Ja nämä poikkeukset tunnetaan hyvin – kuten Netflix ja Amazon USAssa tai Revenio ja Neste Suomessa.

Tuuhean aluskasvillisuuden kitukasvuisuus sitä vastoin yllätti. Paitsi että 84% osakkeista jäi jälkeen indeksiosuudesta, miltei puolet kaikista osakkeista tuotti vuosikymmenen mittaisella pitoperiodilla tappiota! Osta-ja-pidä ei ole hyvä sijoitusneuvo yksittäisistä osakkeista puhuttaessa.

Tasapainottelu on taitolaji. Kun sijoitustyyli vaihtuu passiivisesta osta-ja-unohda -salkusta aktiivisempaan kaupankäyntiin, osakkeen kasvukäyrä vaikuttaa ratkaisevasti ostojen ja myyntien onnistumiseen. Tasaisesti vuosikymmenestä toiseen kasvavaa Konetta on kannattanut vain ostaa. Nokia oli toista maata: Kymmentä kasvuvuotta (1990-luku) seurasi kahdenkymmenen vuoden alamäki. Kasvuvuosina osaketta kannatti ostaa. Laskuvuosina osakkeen sai laskea luiskaan. Ja sitten on se suuri joukko osakkeita, jotka sahaavat voimakkaasti joko ylä- tai alamäkeen taikka vain vaakatasossa. Niitä kannattaa ostaa halvalla ja myydä kalliilla, jos ajoitus onnistuu.

Rebalanssointi voi onnistua yksittäisissä tapauksissa, kun kurssi yli- (tai ali-)reagoi uutiseen tms. Ylilyönnit ovat markkinoilla tavanomaisia. Kevennetään positiivisen yllätyksen jälkeen voimakkaasti noussutta osaketta tai tankataan negatiivisesti pettänyttä firmaa. Mutta pitkän päälle sellainen sijoitustyyli saattaa syödä salkun tuottoa, jos rebalanssointi epäonnistuu: nouseviin kursseihin myydään nousevia tähtiä, jolloin korkoa korolle -vaikutus laimentuu, kun pääomaa karkaa alta. Ja jos tämä pääoma allokoidaan aleneviin kursseihin osakkeisiin, jotka kroonisesti laskevat, heitetään hyvää rahaa huonon perään. Kurssin lasku syö paitsi jo osakkeessa kiinni olevaa pääomaa myös uutta sijoitusta. Käänteinen koronkorko kuluttaa sidottua pääomaa pienemmäksi. Kontraus kannattaa, jos kurssi kääntyy (mean reversion). Mutta kääntyykö?

Näytä koko viesti
Hajauttaminen on negatiivisen hinnan lounas - 28.2.2021 06.07

Jonkinlaisena ”reality-checkinä” katsoin, miten yksittäiset osakkeet (pörssi ja First North) ovat pärjänneet Seligsonin OMXH25-etf:lle 10 viime vuoden aikana.

Tuo etf on tuottanut Morningstarin mukaan vuosikymmenen aikana 10,65% p.a. Jos siihen sijoitti 10 000 euroa helmikuun lopussa 2011, varallisuus olisi kasvanut nyt noin 2,75-kertaiseksi eli 27 500 euroon.

Kauppalehden Nousijat ja laskijat -taulukosta löytyi 10 vuoden tuotot 105 osakesarjalle. Niistä 56 oli tuottanut voittoa ja 49 tappiota viime vuosikymmeneltä. Voitollisten osakkeiden arvonmuutos vaihteli Nokian Renkaiden +0,10%:sta Revenion +3 957,90%:iin. Tappiollisten osakkeiden arvonmuutos vaihteli Saga Fursin -1,56%:ta Valoen -99,67%:iin. Toisin sanoen Revenioon 10 000 euroa sijoittanut on nähnyt sijoituksensa kasvavan 495 790 euroon, kun taas Valoessa 10 000 euron sijoitus on sulanut 33 euroksi.

Tämä vertailu on tietenkin täysin epätieteellinen ja puutteellinen. Sijoitustyylinä on osakkeiden osalta piironginlaatikkoon unohtunut osta-ja-unohda -sijoitus 10 vuoden ajanjaksolla, kun taas OMXH25-etf päivitetään muistaakseni neljännesvuosittain 25 vaihdetuimmaksi osakkeeksi markkina-arvojen suhteessa. Tuottojen laskentatavatkin eroavat. Seligsonin etf lopetti osinkojen jaon jossain vaiheessa ja alkoi sijoittaa osingot takaisin salkkuun. Kauppalehden lista taas näyttää vain kurssin muutokset, mutta unohtaa sen, että jotkut yritykset maksavat osinkojakin, mikä kasvattaa tuottoa. Vuosikymmenen aikana listattuja yhtiöitä on myös poistunut listoilta konkurssien, fuusioiden, yritysostojen yms. syiden takia. Jne.

Silti tulokset yllättivät. Melkein puolet osakkeista tuotti tappiota, kun niitä pidettiin 10 vuotta yhden osakkeen salkussa. Vain 17 osakesarjaa ylitti etf:n tuoton (Vaisalasta Revenioon). Sokkotikka-apina olisi todennäköisesti iskenyt kirveensä kiveen. Arpomalla vuosikymmenen voittaja(t) 105 osakkeesta apinalla oli vain 16% todennäköisyys onnistua valinnassaan niin, että indeksiosuus jää taakse.

Seuraavaksi voisikin konstruoida kaikki kahden osakkeen salkut, joita lienee noin 5 460, ja tutkia, miten ne tuottivat. Siitä olisi sitten hyvä jatkaa kolmen, neljän, viiden... ja 105 osakkeen salkkuihin. Tasapainotusten jälkeen voisi kokeilla muitakin staattisia painokertoimia. Ja sitten dynaamista painotusta tai eri sijoitustyylejä. Vaikeaksi menee.

Näytä koko viesti
Ex-ekspatriaatin spekuloinnit - 27.2.2021 03.33

Puku miehen tekee, osoite herrasmiehen.

Asunto voi olla sijoitus, mutta useimmille se on koti, mökki tai linna. Osakesää(s)täjälle asuntosijoitus tuo paitsi päänvaivaa myös hajautusta toiseen varallisuusluokkaa. Ostin ensimmäisen omistusasuntoni Helsingistä keväällä 1993.

https://findikaattori.fi/fi/92

Tarkk’ampujankadun huoneisto oli ajoituksellisesti täysosuma. Toistakin harkitsin, mutta tulot, velat ja rohkeus ei antanyt myöten. Tilaisuus olisi toki tullut heti vuoden 1994 kuolleen kissan pompun jälkeen 1995. ASP-tilin olin avannut jo 1980-luvulla, mutta asuntohintojen hurja nousu karisti toiveet keskusta-asunnosta. Pian 1990-luvun lama kuitenkin pudotti Etelä-Helsinginkin hinnat sopivaksi ASP-säästäjälle. Kymmenen vuoden nousu ei katkennut edes sotaveteraanin pojanpojan Tony Halmeen harhalaukaukseen Tarkk’ampujankadulla (v. 2003). Sen jälkeenkin asuntojen hinnat kipusivat edelleen enemmän tai vähemmän nopeasti koilliseen, lukuun ottamatta finanssikriisin 2009 kuoppaa. Arvonnousultaankin asunto oli sijoitus parhaasta päästä. Pitkällä vivulla (20/80) sen markka-arvo muuttui ajan myötä euroiksi.

Sittemmin salkkuun on kertynyt muitakin suoria asuntosijoituksia. Helpommalla pääsisi vieläkin REIT-etf:n, Kojamon, Investor’s Housen tms. omistajana. Oravan pyörästä hyppäsin sentään pois.

Asuntomarkkinat ovat paikalliset. Pääkaupunki ja muu maa muuttuvat eri tavalla. Toisaalta samaan aikaan toisaalla eli eri maissa kiinteistömarkkinat voivan yhtäällä kiehua ja toisaalla jäätyä. Neliöhinta puolittuu yhdessä maailmankaupungissa, kun taas toisessa tuplaantuu. Vuokratasot ja vuokralaisten taso vaihtelee. Ja omat kiemuransa täytyy käydä läpi eri maissa niin kaupankäynnissä, vuokraamisessa kuin veronmaksussakin. Asunto käy yleensä hyvin vakuudeksi, tuottaa vuokratuloa ja tuo joskus veroetujakin (korkojen verovähennysoikeus, luovutusvoiton verovapaus 2 vuoden asumisen jälkeen, omistajan/asujan rajoitettu verovelvollisuus tai oleskelulupa/viisumi, yms.).

Jos ostaa osoitteen Kakolasta, sanonnasta ”kotini on linnani” tulee täyttä totta – tai  ainakin linnasta koti. Mutta Monacossa vasta on oma koti kullan kallis.

Näytä koko viesti
Hajauttaminen on negatiivisen hinnan lounas - 26.2.2021 11.16

Kiitos taas selvennyksistä!

Tuottojakauman vinous (esim. log-normaalius) selittää teoreettisessa mallissa tietysti sen, että jakauman keskiarvo ja mediaani eroavat.

Rebalanssointia ja sijoitustyyliä mietin enemmän empiiriseltä kannalta. Pitäisi tietenkin palauttaa asia paremmin mieleen ja perehtyä tutkimukseen tarkemmin, mutta sitä ennen kuitenkin joitakin pohdintoja ja hajahavaintoja:

  1. Muistaakseni tuo Kelly-kriteerin mukainen sijoitusstrategia perustuu ”vola-pumppaukseen”: ostetaan halvalla ja myydään kalliilla. Toisin sanoen koetetaan hyötyä osakkeen nousevan trendin lisäksi myös kurssin vaihteluista (pienehköin panoksin).
  2. Päivittäisessä rebalanssoinnissa voi turvallisesti olettaa, että osakkeen päivätuoton odotusarvo on noin nolla. Ts. kurssiheilunta dominoi voimakkaasti tuottoa. Jos portfolion vuosituoton odotusarvo on 10% ja volatiliteetti 20%, vasta yli neljän vuoden periodilla trendituotto alkaa dominoida volatiliteettia (neliöjuurisäännön mukaan: 10%/v. * yli 4v. > 20%/v. * √yli 4v.). Tätä kai se kaavakin kuvaa.
  3. Todelliset tai empiirisesti havaittavat sijoitussalkut eivät kuitenkaan a) pysy samoissa osakkeissa ja b) rebalanssoidu equally-weighted osuuksiinsa. Yhden osakkeen omistajat tyyliin gatesit tai herlinit lienevät harvinaisuuksia elävän elämän sijoittajapiireissä. Aikaisemmin saattoi olla noita piironginlaatikkoon unohtuneen HPY:n osakekirjan omistajia enemmänkin, mutta nykyisin lähes miljoonan suomalaisen osakesijoittajan joukko käy kauppaa ja vaihtelee osakesalkkunsa koostumusta taajempaan. Salkun sisältö ei pysy muuttumattomana, vaan osakkeet vaihtuvat toisiin. Toisaalta salkun rebalanssointitapakin vaihtelee: indeksiosuuksien rebalanssointi tapahtuu määräajoin rahaston sääntöjen mukaisesti (esim. OMXH25-etf ottaa pörssin 25 vaihdetuinta osaketta salkkuunsa neljännesvuosittain niiden markkina-arvon suhteissa, jos muistan oikein); sijoitusrahastojen salkunhoitajat (esim. PYN Eliten Petri Ylermi) vaihtelevat salkun sisältöä ja painotuksia sen mukaan, millaista kutinaa yritysvierailut ovat aiheuttaneet aivosoluissa tai muualla; ja tuulipukukansa arpoo lappunsa vinkkien ja fiilisten perusteella, yms.

Kysymykseni rebalanssoinnista ja sijoitustyylistä heräsi siitä, että rebalanssointi takaisin saman salkun alkuperäisiin tasapainotuksiin ei empiirisesti välttämättä ole tehokkain tapa kasvattaa varallisuutta – ei vaikka salkussa olisi kaikki listatut osakkeet.

Näytä koko viesti
Hajauttaminen on negatiivisen hinnan lounas - 24.2.2021 12.11

 

Erinomaisen havainnollinen ja valaiseva selvennys koronkoron merkitykseen yhden periodin ja monen periodin malleissa, kun salkun osakemäärät vaihtelevat.

Keskimäärin on väärin, jos keskiverto mediaanisijoittelija arvioi salkkunsa tulevia tuottoja. Gatesit ja Herlinit nostavat yhden osakkeen salkkujen keskiarvon korkeammaksi kuin mediaanisijoittaja voi salkultaan odottaa. Tuulipukukansan salkussa ei ole Microsoft tai Kone ainoana osakkeena, vaan jokin muun 5000+ tai 160 osakkeesta. Arpomalla on vaikea osua oikeaan.

Luin aikoinaan Luenbergerin Investment Science -opuksen (1998) loppukappaleista noista Kelly-kriteerin mukaisista sijoituksista diskreeteissä monen periodin todennäköisyyspeleissä ja jatkuvissa osakesijoituksissa sekä portfolion log-optimaalisesta (tehokkaasta) rintamasta. Perusteos päättyi tuohon kiinnostavimpaan aiheeseen. Jäin odottamaan kirjan jatko-osaa, mutta sitä ei tullut.

Käytännön kokeilut kuitenkin jatkuivat. Silloin 1990-luvun Suomessa sijoitusrahastot tarjosivat tuulipukusijoittajalle laajimmin hajautetun salkun helpolla muttei halvalla. Uuden vuosituhannen alkupuolella Suomesta sai salkkuun 25 osakkeen HEX25-indeksiosuuden, mutta USAssa oli tarjollaa edullisia etf:iä moneen makuun. Tuoton metsästyksessä suora sijoitussalkkukin laajenee ja levenee ajan mittaan kymmeniinkin eri yhtiöiden osakkeisiin.

Tuosta rebalanssoinnista kysyisin vielä. Palautetaanko noissa tutkimuksissa salkku aina alkuperäiseen N osakkeeseen, niin että samat osakkeet tulevat taas equally-weighted osuuteensa salkuissa (esim. 10 osakkeen salkussa rebalanssoinnin jälkeen kaikki ovat taas 10% painossa, riippumatta siitä, miten ne kuukauden aikana olivat nousseet tai laskeneet)?

Ja jatkoa: Miten tulokset muuttuisivat, jos ”rebalanssoinnit” tehtäisiin toisin? Jos esimerkiksi yhden osakkeen salkkuun poimittaisiin kuukauden (tai periodin P) voittaja/häviäjä/mediaani, 10 osakkeen salkkuun voittajat/häviäjät/mediaaniympäristö (ts. momenttityyli ja kontraus), jne.?

Tuo gradu oli sivumäärältäänkin väitöskirjan luokkaa, joten äkkiseltään en ehtinyt kuin silmäillä sen sisältöä.

Näytä koko viesti
Saga Furs Oyj - 22.2.2021 11.08

No niin, Saga pompsahti heti aamusta 13 euron pintaan. Lieneekö kuolleen ketun pomppu?

Nirhaisin kuitenkin lyhyeen salkkuun. Jos kilpailijat ampuvat itseään ohimoon, Saga saa jatkaa matkaansa monopoliasemaa kohti. Päätepysäkki ei näy vielä.

Pitkään salkkuun en kuitenkaan Sagaa unohtaisi. Poistuin kyydistä jo kymmenisen vuotta sitten. Korona muutti kuitenkin maailmaa – ainakin hetkeksi.

Vielä 1970-luvulla chincilla-turkki ja uimahousut olivat menevän miehen vetimet. Mutta muoti muuttui vihreämmäksi 1980-luvulla. Muistan itsekin 1990-luvun alusta lähijunamatkan ja kanssamatkustajan, joka hypisteli talvitakkini karvakaulusta kysyäkseen, mikä tämä on. Vastaukseksi ei kelvannut Kalle Könkkölän skalppi, koska siinä olisi voinut saada turpiin, niin että tukka lähtee. Poistuessani junasta pohdin kuitenkin, että nahkatakki ja karvakaulus lienevät puhtaita luonnontuotteita. Uusiutuviakin, jos siitoseläimet sikiävät. Vanhuuttaan varmaan olivat eläimet kuolleetkin, ennen kuin nahkurin orsille päätyivät.

Muoti muuttuu vain takaisin tullakseen. Tuskin maltan odottaa, että pääsen pelmahtamaan Saslikiin gepardihatussa, kärpännahkaviitassa ja alligaattoristifloissa. Islantilaiset kuolleenmiehen housut kuuluvat tietysti asuun ja asiaan, kun isken oravannahat tiskiin ja tilaan karhuruukun.

Kunhan Sagan kurssi tuplaantuu.

Näytä koko viesti
Ex-ekspatriaatin spekuloinnit - 19.2.2021 02.35

Petri Ylermi Niemi (so. Deryng) on ansiokkaasti luotsannut PYN Elite -rahastoa yli 20 vuotta. Vuodesta 2013 olen ollut kyydissä mukana. Silloin rahasto siirtyi Vietnamin markkinoille. PYN Elite on suurin kolmesta rahastosijoituksestani – ja ainoa, minkä olen vapaaehtoisesti valinnut.

PYN Elite on ylittänyt tuottotavoitteeni 15% p.a. keskimääräisellä  vuosituotollaan 17,8%, joka on laskettu koko historian ajalta (1.2.1999 – 29.1.2021). Suoritus on harvinaisen hyvä. Näin pitkältä ajanjaksolta harvoin löytyy tuottolukuja rahastoille, saati sitten saman salkunhoitajan luotsaamana. Ja jos löytyykin, tuotto jää vaatimattomammaksi. Tai se on saatu aikaan luovalla kirjanpidolla, ”strategiamuutoksilla” ja rahastojärjestelyillä yms.

Mutta aina on varaa parantaa. Kun katsoin rahaston tuottokehitystä, havaitsin sen vaihtevan viisivuotisjaksoissa. Hyvää viisivuotiskautta seuraa huonompi jakso.

  • Tammikuu 1999 – 2004: kurssi nousi 10 eurosta 60 euroon (kuusinkertaistui).
  • Tammikuu 2004 – 2009: kurssi laski 60 eurosta 30 euroon (puolittui).
  • Tammikuu 2009 – 2014: kurssi nousi 30 eurosta 210 euroon (seitsenkertaistui).
  • Tammikuu 2014 – 2019: kurssi nousi 210 eurosta 280 euroon (ja putosi kolmanneksen maaliskuun lopussa 2020).

Koronakuopan jälkeen kurssi on taas lähtenyt jyrkkään nousuun. Vajaassa vuodessa osuuden arvo on likimain kaksinkertaistunut noin 200 eurosta 400 euroon.

https://www.pyn.fi/pyn-elite/

Jos tuottojen vaihtelu jatkuu edelleenkin viisivuotiskausittain, tuota säännönmukaisuutta voisi koettaa hyödyntää esimerkiksi vivuttamalla nousua nousukausina ja jarruttamalla laskua käteisellä tms. Tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty.

Näytä koko viesti
Parhaat set for life vinkit nuorelle jannulle - 15.2.2021 01.29

Hienoa settiä set-for-life vinkeiksi! Kokemus puhuu. Words of wisdom.

Muistan hyvin itsekin, miten 25-vuotiaana mietin seuraavaa neljännesvuosisataani. Elämän ensimmäinen neljännes oli mennyt pitkälti tutun kaavan mukaisesti: päiväkoti, peruskoulu, lukio, armeija ja korkeakoulu. Pari tutkintoa plakkarissa olin valmis siirtymään työelämään ja uraputkeen.

Mutta jotenkin näkyvyys eteenpäin puuttui. Työ, harrastukset, jatko-opinnot, omistusasunto ja myöhemmin perhe toki kangastelivat silmien edessä, mutta pieni epävarmuus tulevasta kaihersi silti mieltä. Osaanko mitään hyödyllistä? Mihin suuntaan lähden? Miten siirtymä opiskelusta työelämään onnistuu? Tulevaisuus näytti sumuiselta. Onneksi olin kuitenkin suunnittelut seuraavat ura-askeleet tarkoin.

Mutta kuten ajatusten Rio Grande Mike Tyson on sanonut: Everyone has a plan until they get punched in the mouth. Elämä yllättää. Minut yllätti 1990-luvun alun lama. Yllätti se monet muutkin. Konkurssit, kahden asunnon loukut, työttömyys, pätkätyöt, korkeat korot, valuuttalainojen markka-arvon nousu devalvoinnin ja kellutuksen seurauksena, pörssiromahdus, kiinteistökuplan puhkeaminen, yms. suistivat suunnitelmat ojaan tai allikkoon monessa perheessä ja yrityksessä. Minulla oli onneksi vain oma (työ)elämäni pelissä.

Lama iski kuitenkin vasten kasvoja ja pudotti polvilleen. Valmistumista seurasi työttömyys. Henkisiä hyytymiä ja hampaanpaloja nieleskellessä tärkeintä oli nostaa katse ylös omasta navasta. Helsingin silhuetti näkyi noin 10 km:n päähän. Laajensin työnhakupiiriä 100 km:n säteelle Erottajalta. Ensimmäiset kiinnostuksenosoitukset tulivat Kotkasta ja Hämeenlinnasta. Kun katsoin vieläkin kauemmas, työhaastattelu vei Tukholmaan. Pian sain kuitenkin vakiviran Helsingistä. Mutta ajatuksensiemen oli jo jäänyt itämään: Go West, young man! Suuntasin ensin 1 000 km:n päähän kotikonnuilta ja sitten 4 000 km:n etäisyydelle. Maailman ääriin tai ympäri en kuitenkaan ehtinyt. Huomasin yllättäen, etten enää ollutkaan se nuori mies.

Jos nyt nuorempaa itseäni voisin kutenkin neuvoa, muutaman ohjeen antaisin:

  • Tunne itsesi. Mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi? Ole hyvä ja tule paremmaksi.
  • Pidä kiinni unelmistasi. Työstä ne konkreettiseksi tavoitteiksi. Ja tee työtä saavuttaaksesi ne.
  • Valitse taistelusi. What’s the name of the game? Mikä on pelin henki? Elämä on pitkälti yksilölaji 25-vuotiaaksi asti. Sitten se muuttuu joukkuepeliksi. Kumpi sopii sinulle? Valitse, mitä peliä pelaat.
  • Jos elämä vie väärälle raiteelle, siirry sivuun ja uudelle uralle varhaisessa vaiheessa. Työmotivaatiota on vaikea pitää yllä vuosikymmeniä, jos ura kulkee väärään suuntaan.
  • Älä jää polkemaan paikoillesi. Up or out tai out and up!
  • Elämä ei ole reilu peli. Se on kontaktilaji. Pidä varasi.

Jokainen kulkee kuitenkin omia elämänpolkujaan. Kuten tämän säikeen jaetuista kokemuksista käy ilmi, polut kiemurtelevat erilaisia reittejä vaihtelevien maastojen halki. Ne tuovat näkyvyyttä tuleviin vuosiin.

Mitä set-for-life voisi konkreettisesti olla?

  • Fyysinen kunto ja terveys huippuunsa 2-kymppisenä.
  • Tietojen ja taitojen jalostaminen erityisosaamiseksi 3-kymppisenä.
  • Perheen ja yrityksen parhaasta huolehtiminen 4-kymppisenä.
  • Henkisen pääoman tuoton ja muun varallisuuden sallima vapaus ja taloudellinen riippumattomuus 5-kymppisenä.

Tällaisia mietteitä, kun elämää katselee taaksepäin.

Näytä koko viesti