Olet täällä
En tiedä miksi tässä ketjussa puhutaan koodareista, kun uutisessa nimenomaan puhutaan infrastruktuuripuolesta ja noihin liittyvästä henkilöstöstä. Koskee 27 suomalaista ja loput puolassa jne. Eli tukihenkilöstöä... Tuossa mukana voi olla kaikkea lähituesta verkkojannuihin (en kyllä tiedä paljonko ovat pitäneet talossa porukkaa tähän asti). Ei sitä omakaan työpaikka HCL:n mukaantuloon kuollut, vaan on yksi korona-ajan menestyjistä, olkoonkin etten itse olisi lafkaa valinnut..
Thunderfullissa aika itsestäänselvästi näki lukujen ja tekstin kautta, että kyseessä on firma, joka yrittää vaihtaa alaa ja tämän (alanvaihto) yrityksen pääomittamiseen sijoittaja osallistui. Antihinta oli selkäesti korkeampi kuin tukkuportaan yhtiöllä, mutta toisaalta matala jos yhtiö onnistuu äärikilpaillulla alalla. Mutta ei se muutos tapahtu yhdessä kvartaalissa, jos koskaan tapahtuu..
Realisoit kuitenkin verot tossa, joten ainakin yhteiskunnat (Ruotsi ja Suomi) kiittää!
Anglertin tulos - taas kerran supertulos.
Key Facts for 2020 (1 January 2020 – 31 December 2020)
All-time high in Revenues, EBIT and Net Profit
All figures are compared to Jan-Dec 2019 if not explicitly stated otherwise
- Revenues increased by 52.11% to €43,392,002 (€28,526,664).
- EBIT increased by 100.49% to €14,103,138 (€7,034,383).
- EBIT margin of 32.50% (24.66%).
- Customer deposits increased by 28.19% to €92,674,661 (€72,292,951).
- 40.29% increase in newly registered customers to 253,293 (180,547).
- 117,634 new depositing customers (78,934), increase of 49.03%.
- Net Profit increased 88.57% to €11,506,010 (€6,101,572).
- Earnings per share of €0.1534 (€0.0814), increase of 88.45%
The Board of Directors proposes distribution to shareholders of 8,998,200 by way of dividend for the fiscal year 2020 (2019: 5,248,950), which corresponds to 0.12 per share (2019: 0.07), an increase of 71.43%.
Komppaan Mellonia ja jatkan ->
The things you own end up owning you - Tyler Durden
Oravanpyörän paras tiivistelmä löytyy Fight Club elokuvasta. Olet uraputkessa ja toimit ja toimit 'asemasi' velvoittavalla tavalla. Teet töitä, ansaitset rahaa ja työn vastapainoksi vakuutat itsesi tarvitsevan veneen ja muuta kuluttavaa omaisuutta. Siis omaisuutta, joka vaatii myös hankinnan lisäksi ylläpitoä ja aikaresursseja. Niinpä sinun täytyy tehdä jatkossa enemmän töitä ylläpitääksesi omaisuuttasi. Tämä johtaa taas siihen, että kohta sinulla ei ole sitä vapaa-aikaakaan, joka oli varattu hankitulle omaisuudellesi. Lopulta omistamasi asiat omistavat sinut ja teet töitä oikeasti vain omaisuudellesi.
Tässä yhtälössä mukavuudenhalu on suurin kirous. Totuta itsesi pieneen epämukavuuteen. Älä osta autoa, jonka haluat, vaan auto joka täyttää kuljetustarpeesi. Mukavuustasolta on aina vaikea tulla alaspäin. Asiaa voi miettiä sillä, että ostat mukavan tuolin. Onko mahdollista, että ostaisit seuraavaksi tuoliksi epämukavamman? ei, vaan pikkusen mukavamman edellisestä. Näillä mukavuusostoksilla määrität aina perustason ja yleensä seuraava ostos nostaa sitä. Niinpä kannattaa mieluummin käyttää vanhaa televisiota, autoa ja muuta vastaavaa kuin hankkia aina uusinta, vain siksi, että voit mahdollisesti tehdä sen. Buying shit you don't need - Fight Clubin sanoin taas. Älä laita rahaa mukavuuteen vaan laita raha tekemään työtä sinulle.
Kun ostat elämäsi aikana suurimman osan ajasta vain tarpeeseen, niin pystyt tekemään myös huoletta poikkeuksia ja ostaa välillä jotain 'ei-niin-tarpeellistakin'. Kaiken ei tarvi olla täysin mustavalkoista.
Lisäksi monet pankit ottavat monesti seurantaan vain päälistalaisia - ja samojen suositusten mukaan monesti sitten pankin omat rahastot ostavat niitä. Raportointivelvoitteiden kautta syntyy yhteismitallaisuutta pankin mittareiden ja laskentapojen kanssa eikä first north listalaiseen ole samaa näkyvyyttä.
Muutama huomio itseltäni :
Työntekoon saa upotettua koko elämän halutessaan. Se on tärkeä osa elämää, mutta ainakin itse olisin halunnut sanoa nuorelle minälleni, että varo tekemästi siitä pääprioriteettiä ja asiaa, joka määrittelee oman asemasi yhteiskunnassa.Itsellä vakituinen työelämä alkoi jossain 23 vuoden kohdalla - sitä ennen olin vuosikymmenen viettänyt lähes kaikki lomani kesätöissä. No 13-15 vuotiaana ei koko kesä mennyt kuitenkaan.Työtehtävät on kuin taitelijan viimeisin teos - olet vain niin hyvä, kuin viimeisin teoksesi ja kukaan ei onnistu jatkuvasti..Työelämä on aallokkoa ja urakehitys yleensä siksakkia ylös ja alas, ei pörssikäyrää jatkuvasti ylöspäin. Olennaista työpaikoilla ei ole se, etteikö voisi käyttää 12 tuntia päivässä töihin vaan niiden mahdollisuuksien rajallisuus, joissa voit näyttää aidon potentiaalisi. Vasta tämän kautta urakehitys mahdollistuu, kunnes taas olet samassa kohdassa askelta ylempänä. Ylempien toimihenkilöiden ja johdon työpaikoissa on myös se, ettei palkka välttämättä kompensoi työnantajalle vuokrattua vapaa-aikaa; hommat pitää saada tehtyä, ylityötunneista ei saa euroakaan, korkeintaan vapaata, jota ei ehdi pitämään. Kun vaihdat työpaikkaa, niin historia edellisessä katoaa. Elämään kannattaa hommata hyviä harrastuksia, sivistäviä ja ei-niin-sivistäviä sopivalla sekoituksella, joista voi hakea lääkettä töistä johtuvien stressitasojen purkamiseen. Työpaikan rooli elämässä kannattaa pitää merkityksellisten asioiden mahdollistajana.
Näin jälkikäteen ajattelen itse, että lapset olisi voinut tehdä hieman aiemmin, vaikka siinä kolmenkympin tienoilla. Lapset armahtaa siitä menestymisen vimma kulttuurista, jota maailma syöttää kurkusta suuhun. Lapsien kautta ymmärtää, että on vain osa sukupolvien mittaista jatkumoa eikä rahan tienaamista veren maku suussa ja sitten sen tuhlaamista matkailuun ja muuhun kalliiseen ajankuluun. Voi nauttia materiaalittomasta vapaa-ajasta ja harrastella lasten kanssa samoja juttuja mitä itse tehnyt menneisyydessä tai nykyisin. Kanssakäymisessä siirrät alitajuntaisesti kulttuurisen pääomasi lapsiin ja yrität auttaa heitä tulemaan ns. 'paremmaksi versioksesi' - hyväksyen kuitenkin heidän omat valinnat asian suhteen. Tästä löytyy paitsi elämän tarkoitus, myös motiivi toimia esimerkkinä. En tule muistelemaan eläkkeellä sitä, että tuli tehtyä ympäripyöreitä päiviä, vaan näitä juttuja.
Samalla tapaa voi ajatella varallisuuden kanssa. Varallisuuden kehittymistäkin voi ajatella sukupolviprojektina, yrität ensisijaisesti aina tuottaa ylijäämää, ja sijoittaa ne. Et yritä rikastua liikaa ottamalla riskejä, mutta varallisuuden kehittyessä voit ottaa harkittuja riskejä enemmän. Opetat saman elämän lapsillesi, jotka voivat halutessaan jatkaa samaa. Jos tämä kuullostaa turhan eeppäiseltä, niin asia realisoituu kuitenkin vaikkapa metsäpalstoissa; Metsän elinkaari on niin pitkä, että on pakko ajatella asiaa näin.
Ei Äänekoski ollut säkää. Selluun alkoi kertyä hintapainetta 2010 vuoden chilen maanjäristyksissä, kun useampi sellutehdas meni siellä rikki ja oli pitkään poissa käytöstä. Sellua kun voidaan keittää vain pohjoisella havumetsävyöhykkeellä ja etelä-amerikassa. Äänekoski käynnistettiin 2017 ja sellun hinta oli jo pitkään ollut nousupaineessa. Tohon oli tullut Aasian lisääntynyt kysyntä, jolla päästiin nykyisiin trendeihin.
Sitten kun yrittää arvottaa mitä merkitsee Metsä Fibren kemin sellutehdas Metsä Boardille, niin kannattaa muistaa, että nämä eivät ole komplementteja. Board on konsernin kartonkiyhtiö (jolla on husumissa myös sellukattila) ja Metsä Fibre hoitaa sellunkeiton ja tämä on nimenomaan Fibren investointi, kuin oli myös äänekoski. Mutta Kemin sellutehtaalla on toki merkitystä Boardin tulokseen. Board omistaa neljänneksen FIbrestä, joten sieltä tulee sekä sellua, että tuottoa. Yhteisistä konsernipalveluista tulee jonkin verran synergiahyötyjä myös. Kemissä on myös kartonkitehdas, mutta tässä vaiheessa sitä tuskin korvataan, myöhemmin ehkä (en tiedä kuinka tarvetta tuohon on). Noin päällisin puolin tuhannen taalan kysymys on, että mikä on fibren selluliiketoiminnan arvo Metsä Boardin kurssissa. Tuo on se jokeri, mikä ehkä selittää Boardin korkean arvon (P/B on hyvä mittari savupiipputeollisuudella, koska tuotto tulee tehdaskapasiteetistä) ja Boardin P/B on tällä hetkellä reilusti yli kahden (osaka on halpa kun P/B pyörii siellä 1.0-1.3 välillä). Viime vuonna raportointiin uutisissa Boardin tehtailla tehdyn tuotantoennätyksiä, tuotanto on siis nykyisellä kapasiteetilla tapissa. En tosin osaa sanoa, osuiko 2020 alun lakot Boardille kuinka. Jos osui niin vuosikapasiteettia on vielä hieman lisää viime vuoden tulokseen nähden.
Boardin kokonaan oma investointi tällä hetkellä on husumin sellukattilan korvausinvestointi, josta ruotsalaisille myytiin taannoin tosin osa. Lähtökohtaisesti pakollinen, mutta ei niin tuottoisa, koska itse tuotantomäärää ei tuolla juurikaan ole vielä tarkoitus nostaa. Noin 300 milliä oli tuon kustannus.
Noilla skenaarioilla pitäisin Boardin nykykurssia aika korkeana, mutta sellukortti on tossa se optio. Mutta moni myös yksinkertaisesti sekoittaa Boardin ja Fibren ja olettavat että tänään julkistettu investointi valuisi täysimääräisesti Boardin tulokseen joskus.
Bingo53 kirjoitti:Suomalaisen sijoittajan tuleekin katsoa Fortumia aivan samoin kuin jenkkisijoittaja. Riskejä on edellä mainituista ristipaineista, mutta samoja on kilpailijoillakin niillä markkinoilla, joilla Fortum toimii.
Suurin Fortumin riski ei ole ulkoinen vaan tulee Suomen valtion yli 50% omistusosuudesta. Jenkkisijoittaja näkee riskinä sen, ettei yhtiötä johdetakaan ainoastaan liiketoiminnallisin perustein vaan ratkaisuja voitaisiin tehdä myös omistajaohjauksella poliittisin perustein. Näin ollen yhtiön pörssikurssi jää sen mukaiseksi, että tämäkin riski on hinnassa huomioitu.
Yksi sijoittajan pääsääntö on pysytellä erossa valtio-omisteisista yhtiöistä.
Tämähän on se narratiivi, jota monet toistaa unohtaen, että jos 25 vuotta sitten sijoitti Fortumiin (edeltäjään), niin osti yhtä vuosikymmenten parhaiten menestyneintä yhtiötä - tai yhtiörypästä. Joten kannattaa heittää romukoppaan kaikki sellaiset asiat, jotka toistaa 70-luvun markkinaliberalismin ja tehokkaiden markkinoiden teesiä. Nesteenkään ei ole pitänyt koskaan nousta valtioyhtiötaustansa kautta sellaista menestyjää mitä nyt näemme. Sielläkin 'kankea' valtiojohtoinen firma voitti 'ketterät ja innovatiiviset' yksityiset yritykset. Se toistuuko Uniperin kautta sama asia jossain määrin jää nähtäväksi, muta ainakaan ei kunnianhimoa puutu.
Itsekin osuuskaupan valtuustossa olleena voisin todeta seuraavaa; Osuuskauppojen yksi mittari on asiakasomistajajäsenet ja taloudet. Noissa näkyy huima piikki varsinkin joulukuussa ja muutenkin suurin lisäys tuli aina vuodessa ulkopaikkakuntalaisista. Kehitys oli ilmeisesti noussut huippuunsa Helsingin Sanomien jutusta vuodelta 2013 tai ainakin silloin osuuskaupat olivat havahtuneet trendiin. Asia oli selkeästi häiritsevä. Paikallisosuuskaupat eivät pääsääntöisesti edes tarvitse pääomitusta, koska investointien trendi on ollut laskeva ja keskittyy enemmän korjausrakentamiseen. Markkinoilta saa myös vaivattomampaa rahaa.
Osuuskaupat ovat siis puoli vuosikymmentä miettineet dilemmaa ja moni on päätynyt ylijäämäpalautuksen jakoon vuoden ostoista, joka sinällään henkii osuuskauppa-aatetta ja jäsenten etujen korostusta.
Tässä kontekstissa voi varmaan todeta, että menneisyyteen ei ole paluuta (kasvaviin korkoihin). Ja sellaiset haaveet, että joku puolustaisi multiliittyjiä kannattaa unohtaa samantien; toki koron maksua voi puoltaa, mutta edustajiston edustajan mahdollisen ehdotuksen jälkeen kysytään kannattaako kukaan ja jos kannattaa, niin järjestetään äänestys. On melko tavallista, että neljän vuoden pestin aikana ei tehdä yhtäkään äänestystä mistään asiasta.
Vielä kommenttina heille, ketkä ajattelevat, että osuuskaupasta tulisi joskus pörssiyhtiö. Tämä ei ole kovin hyvä ajatus senkään suhteen, että osuuskaupat ovat itsenäisiä vailla omistajien painetta. Edustajisto on kahvittelukerho, sen jälkeen tulee hallintoneuvosto ja sitten hallitus. Edustajiston valta on poikkeustapauksissa kuten fuusioissa, mutta muuten siltä on tehokkaasti riisuttu kaikki muu pois. NImitysvaliokunnan ehdokkaat tulevat 'annettuina' jne ja kaikki tyytyy siihen. Osuuskaupalle 3-4 edustajiston kokousta vuodessa on pieni hinta sille vapaudelle, joka sillä saadaan. Osuuskaupat vertailevat enemmänkin muiden alueiden osuuskauppojen toimintaa, joista syntyy heidän KPI-tavoitteensa. Sama kuvio (omistajien minimaalinen valta) on muuten muissakin isoissa osuuskunnissa kuten metsäliitossa, osuuspankeissa jne.
SOK on osuuskauppojen omistama osuuskauppa. Jos jäsenten valta on minimaalinen paikallisosuuskauppaan, niin mitään ei ole SOK-tasolle. Paikallisosuuskaupalla on yleensä muutama edustaja SOK:n hallinnossa, mutta se on yleensä joku hallituksen tai hallintoneuvoksen jäsen. On myös tyypillistä, että SOK tekee ikävimmät päätöksen ja linjaukset, jolloin paikallisosuuskaupat voivat levitellä käsiään ja pitää kilpensä puhtaana.
Yksikään (osuus)kauppa ei vaihtaisi tätä vapautta laajoihin raportointivelvoitteisiin ja omistajan valvovan silmän alla työskentelyyn. Jäsenen kannalta taasen Osuuskaupoilla on sinällään arvoa myös ostajien keskuudessa, millaista ei pörssiyhtiöillä ole. Joillain alueilla osuuskaupat on suosittuja juuri sen vuoksi, että niistä puuttuu taloudellinen ’ahneus’ (tämä toki on vain illuusio). S-kortin kattavuus talouksissa voi olla jopa 70 %.
Näen koko multiliityntä-kuvion siten, että aika- ja hyötyikkuna alkaa sulkeutua. Olen vaihtanut itse kaikki ylimääräiset osuudet takaisin rahaksi.
