YLE:n tuotetarjonnassa katsojalle on yleensä ollut ennakolta melko selvää minkä laatuista tuotetta on saatavilla. Tuotteen kuluttamiseen käytetty aika meni melko tarkasti siihen mikä oli katsojan tarkoituskin. Tämä on muuttumassa.
Mainosrahoitteisesta tuotantoa seuratessa katsoja menettää väkisinkin viidenneksen ajastaan tuotetyrkyttämisen katkoessa kaiken aikaa sitä mihin on yrittänyt keskittyä. Mainonta on lisäksi heikentynyt laadultaan niin noloksi, että jo sen takia katsojan on pakko lähteä ohjaimella seikkailemaan muille ohjelmantarjoajille. Ohjelman katsomisesta on tullut silkkaa ajanhukkaa. Mainonnan määrää aiemmin rajoitettiin tunneittain, mutta tätä väljennettiin muutama vuosi sitten:
Televisiomainonnan mainossääntelyä kevennettiin vuonna 2021 siten, että kaupallisille televisiotoimijoille annettiin enemmän liikkumavaraa mainosten sijoittelussa. Tuntikohtaiset mainonnan määrän rajoitukset poistuivat ja nyt mainosten sekä teleostoslähetysten osuus ei saa ylittää 20 prosenttia klo 6.00–18.00 ja klo 18.00–24.00 välillä.
Nyt kiinnostavimmasta elokuvasta näkee tunnissa ehkä kaksi kolmasosaa lopun mennessä keskeyttävään lööperiin, jolla ei näköjään ole tarkoituskaan markkinoida tuotetta vaan kertoa outoja tarinoita syrjäkylien vähäpoikien loikkiessa ruudulla ja kummajaisten yrittäessä olla erilaisia.
Pahinta on YLE:n suuntaaminen hukkakäytön suuntaan, jossa he apinoivat mainoskanavaa esittämällä joka väliin trailereita tulevasta ohjelmasta. Hukka-ajan määrä vain lisääntyy. Ohjelmatiedoista on tarjontaa ilman YLE:äkin, ihan kaukosäätimellä.
Kohta ainoaksi katsottavaksi jää teksti-tv. Palaamme mustavalko-tv:n aikaan, jolloin eniten katsottu ohjelma oli "Virityskuva".
Onko sun ajalla mitään hintaa vai nautitko mainosten katsomisesta?
Pakkoko niitä mainoksia on katsoa? Katson MTV ilmaiset leffat Katsomon kautta kuulokkeet korvilla. Mainosten ajaksi ääni mutelle ja toisella selaimella (vaihto kätevästi ALT TAB) luen mainosten ajan mm. Sijoitustietoa. Jos jään lukemaan liian pitkäksi aikaa, niin Katsomossa pääsee helposti palaamaan siihen hetkeen, kun mainokset loppuu.
Kaikenlainen retroilu ja dopamiiniviha on sen verran muodissa että itse odotan sitä kun milleniaalit rupeavat varta vasten maksamaan suuria rahoja jostain 5 tuuman ja 40 kilon televisioista, joista ei näy mitään muuta kuin bonanza kerran viikossa. Voisin kyllä tarkemmin ajateltuna itsekin sellaisen hankkia.
Yle -lain mukaan julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee:
”2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä”.
Mitä sitten on lain nimenomaisesti vaatima ”virikkeellinen viihde”, se selviää jos katsot esim. ohjelmia: Sohvaperunat, Sinkut paljaana, Tarinoita vessasta tai Pillupäiväkirjat. Viimeksi mainitussa, jota HA:kin on suurella innostuksella tiirannut mitä huonoilla silmillään vielä näkee, saadaan runsaasti virikkeitä ”naisen karvattomuudesta, vulvodyniasta ja penetraatiokeskeisestä seksistä”. Havaitsemme siis helposti, että Ylen johto noudattaa ohjelmatarjonnassaan tiukasti lakia ja edellä mainitut tuotokset pitää nimenomaan rahoittaa kaikkien kansalaisten toimesta verovaroilla. Lisää tämmöistä tavaraa ruutuun; a-studiot, ykkösaamut ja muu joutava hömppä vähemmälle.
Olen varma, että rakas Ylemme on erittäin pätevissä käsissä ja sen johto on kohtuullisen korvauksensa ansainnut: kahdeksan Ylen ylintä pomoa yleensä viime vuosina ovat tienanneet säännönmukaisesti enemmän kuin esim. Suomen valtiovarainministeri.
Korkein tutkinto, jonka Ylen nykyinen toimitusjohtaja on saatavissa olevien tietojen mukaan suorittanut, on peräti ylioppilas. Näin ollen hänen palkkansa luontoisetuineen vuonna 2023 oli parahultaiset 340.974 euroa. Lisäksi hän sai ansioistaan tulospalkkiota 21.528 euroa, joten kk-palkaksi tuli yli 30.200 euroa.
Pillupäiväkirjat. Viimeksi mainitussa, jota HA:kin on suurella innostuksella tiirannut mitä huonoilla silmillään vielä näkee, saadaan runsaasti virikkeitä ”naisen karvattomuudesta, vulvodyniasta ja penetraatiokeskeisestä seksistä”.
Kiitos, alan heti katsoa!
Heikin Ashi wrote:
Korkein tutkinto, jonka Ylen nykyinen toimitusjohtaja on saatavissa olevien tietojen mukaan suorittanut, on peräti ylioppilas. Näin ollen hänen palkkansa luontoisetuineen vuonna 2023 oli parahultaiset 340.974 euroa. Lisäksi hän sai ansioistaan tulospalkkiota 21.528 euroa, joten kk-palkaksi tuli yli 30.200 euroa.
Kuulostaa kohtuulliselta. En itse ole ylioppilas, ja tienaan hiukan vähemmän.
Pillupäiväkirjat. Viimeksi mainitussa, jota HA:kin on suurella innostuksella tiirannut mitä huonoilla silmillään vielä näkee, saadaan runsaasti virikkeitä ”naisen karvattomuudesta, vulvodyniasta ja penetraatiokeskeisestä seksistä”.
Kiitos, alan heti katsoa!
Tää on muuten todella upea sarja, ihan ekan jakson perusteella. Täydellisen kaunis, intiimi kuvaus siitä mitä shibari voi olla. Katson tältä pohjalta koko sarjan.
Hauskaa, että heti tammikuussa tulee fiilis että on saanu tarpeeks vastiketta YLE-verolle.
Kolmas jakso on aivan vitun upee. Tässä on saatettu yhteen mielenkiintoset ihmiset, ja miten nää osaa olla näin avoimia? Mä toki osaisin, koska olen jumala, mutta nää ei välttämättä ole.
Tässä kiteytyy hienosti se syy, miksi Suomi on niin pahassa kuopassa. Verotetaan niin paljon, että kipuraja ylittyy ja pitää alkaa kikkailemaan, jotta omalla tekemisellä olisi enää mitään väliä. Sitten kirsikkana kakun päällä SAK:n edustaja kiroaa sitä, kun jengi ei maksa veroja.
Hesari kirjoitti syyskuussa 1995 suomalaisesta Verohelvetistä seuraavasti:
SUOMALAISTEN verotus, erityisesti tuloverotus, on noussut niin kestämättömäksi, että valtiovarainministeriötäkin alkaa jo hirvittää. Veroja pitäisi välttämättä alentaa, koska huippukorkea verotus sekä näännyttää kansalaiset että luo sietämättömiä, usein suorastaan mielettömiä ongelmia kansantalouteen ja yhteiskuntaan.
Nyt Lapsenvarastajan kätyrit Hesarissa ovat saaneet laskiaispullista virtaa ja verosuunnittelun asiantuntijansa F:n kanssa laittaneet kierrätykseen vanhan matransa itkeä jonkun suomalaisen ulkomailla tienatun euron kuluttamista muualla kuin Suomessa.
Hesarin toimituskolhoosin parku tulee siitä, että täkäläisestä verohelvetistä yksilöt pakenevat sinne, missä on säädyllinen tulo- ja kulutusverotus. Nyt nämä veronkuluttajat etsivät seipäitä, heinähankoja ja muuta terävää pitääkseen veronalaiset Suomessa piikkilangan takana. Ihan niin kuin idässä, josta aurinko nousee tundran takaa paljastamaan alle 60-vuotiaita metsästävät värvärit.
Hesarin kirjoituksesta on mennyt kolmasosa vuosisataa, mutta hämäläinen kumilanka on niin pitkä, ettei älli ole vielä löytänyt joustavaa langanpäätä.
Toissa vuonna jo kysyttiin: "Onko OECD-alueen viidenneksi korkein veroaste Suomen talouden iso ongelma?"... "Korkeat verot ovat sivistyksen hinta" väittää veronkuluttaja Korkman.
Kiitos vaan, mutta ostaisin mieluummin edullisemman sivistyksen kuin tämä, jossa kasvava mediasukupolvi ei enää osaa lukea tai kirjoittaa, mutta uskoo rahaa tulevan kun tarpeeksi hakkaa lasilevyä.
Kaikki suomalaiset ovat tosiasiassa verottajan palkkalistoilla ja Suomessa yritysten todellinen toimiala on verotulojen kerryttäminen työntekijöiden avulla, ei se mitä kaupparekisterissä lukee. 50.000 euron vuosiansio edellyttää yritykseltä ainakin 77.500 euron arvonlisäverollista lisämyyntiä, siitä menee eri muodoissa yhteiskunnan ylläpitoon 53.000 euroa eli 70 % (alv, sos.vak., enakonpidätys ja kulutusverot) ja koulutetun henkilön veroista puhdistettu oma osuus siitä on noin 24.000 euroa (30%).
Jos esim. ostaa Helsingistä 400.000 euron asunnon, sen hinta sisältää 160.000-180.000 veroja ja veroluonteisia maksuja kertoo VTT:n tutkimus. Veroista vapaa hinta on n. 230.000 euroa. Paljonko sitten joutuu maksaman tuloveroja, että saa kasaan tuon 400.000 euroa asunnon ostoon? Bruttotuloja pitää kerryttää noin 760.000 euroa, jotta tuo summa tulee käteen nettona. Kun ostat 400.000 euron hintaisen asunnon, se tuottaa siis julkiselle vallalle tosiasiassa verotuloja kaikkiaan noin 520.000 -540.000 euroa. Toivottavasti julkinen valta on käyttänyt nuo verotulot mahdollisimman hyödyllisesti.
Trumpin harrastaessa omaa Pärttylin yön verilöylyään jenkkihallinnon parissa, katse väkisinkin kohdistuu lähiseudun liiketoimintaan ja niihin yhtiöihin, jotka ennenkin ovat olleet tulessa ja myrskyssä. Ajatus on, että huonojen ja hylättyjen yhtiöiden etsimisen sijaan sijoittaja keikkuisi jo tilkityissä ja parkituissa laivoissa eli hyvissä yhtiöissä. Ne pysyvät todennäköisemmin pinnalla ja pääsevät perille, kun kovasti tuulee.
No on näitä lähelläkin ja niistä kirjoitti Johanna Englundh viikko sitten sopivasti Morningstarissa suomenkielellä: 7 pohjoismaista osaketta, jotka jokaisen sijoittajan tulisi omistaa.
Kuva
Ruotsin, Tanskan ja Norjan markkinoille sijoittaneet ovat saaneet eurooppalaiseen indeksiin sijoittaneita paremmat tuotot. Morningstar Developed Markets Europe -indeksi on noussut 101,5 % viimeisen vuosikymmenen aikana, mikä on huomattavasti heikompi suoritus kuin Morningstar Denmark -indeksin vaikuttava 216,5 %:n tuotto samalla ajanjaksolla. Suomi on kuitenkin poikkeus. Suomen osakemarkkinat ovat kohdanneet merkittäviä haasteita vuodesta 2023 lähtien, minkä vuoksi Morningstar Finland -indeksi päätyi saman kymmenvuotiskauden lopussa vaatimattomampaan 72,9 %:n tuottoon. Tiedot ovat perusvaluutoissa.
Pohjoismaiset osakkeet tuovat jenkkien teknologiaosakkeille sopivasti hajautusvoimaa: IKEA, Lego, Spotify, Klarna, Novo Nordisk jne.
Kirjoittaja poimii esiin kuitenkin osakkeita, joilla on hyvä vallihauta, menestyneet ja lähellä meitä:
Kuva
Kyseessä seitsemän pohjoismaista osaketta, jotka käyvät tällä hetkellä kauppaa lähellä arvioitua käypää arvoaan tai sen alapuolella ja joille kaikille on annettu laaja Morningstarin Economic Moat Rating -luokitus. Tämä luokitus osoittaa, että ne todennäköisesti säilyttävät kilpailuetunsa ainakin seuraavat 20 vuotta.
Kuva
Parhaat yritykset eivät aina ole parhaita osakkeita juuri nyt ostettavaksi. Osakkeet, joiden tähtiluokitus on 4 tai 5, edustavat hyvää ostomahdollisuutta, kun taas sijoittajien kannattaa ehkä odottaa Kongsberg Gruppenin, Novo Nordiskin ja Novozymesin kaltaisten osakkeiden hinnanlaskua ennen ostoa, arvioi Englundh.
Eurokriisin aikaan Espanja niputettiin ''Välimemeren manjaana maihin'', jotka eivät osaa vastuullista talouden hoitoa.
Tuollainen yleistys vastaa laadukkuudeltaan ajattelua pohjoismaista yhtenäisenä maina. Suomella on todellisuudessa aikamoinen takamatka kaikkiin muihin pohjoismaihin.
itse kunkin voisi olla terveellistä kokeilla metsurin ammattia nykypäivänä.
Oikein mikään taho ei halua palkata metsureita, vaan työn tilaajat ovat taksoja vinguttavia osto-organisaatioita. Kilpailet sitten balttien, -stanien ja aasialaisten kanssa, mutta joudut itse elämään suomalaisella kustannusrakenteella yrittäjämetsurina.
Erikoistöiden, kuten pihapuiden kaatajista ei ole pulaa.
Harmi sinänsä, sillä työtä olisi ja työn maantieteellinen kohtaanto-ongelma ei koskene tätä alaa.
"Espanjassa ja Italiassa kotitalouksissa on keskimäärin enemmän aikuisia jäseniä ja nuorten aikuisten muodostamia kotitalouksia on suhteessa vähemmän kuin Suomessa ja Saksassa. Nämä ominaisuudet Espanjan ja Italian kotitalouksissa liittyvät yleensä korkeampaan varallisuustasoon kotitaloutta kohden. Vuonna 2022 Espanjassa ja Italiassa nuoret aikuiset muuttavat pois vanhempiensa kodista keskimäärin vasta noin 30 vuoden ikäisenä, kun taas Suomessa nuoret muuttavat lapsuudenkodista keskimäärin jo noin 21-vuotiaana."
Kertyyhän sitä omaisuutta jos peräkammarina asustaa kotona ja käy töissä. Elämässäkin kyllä aika-arvo sulaa joka vuosi. Kun 30 vuotiaana aloittaa itsenäisen elämän opettelun jää paljon kokematta.
Intiimi manikyyri: femininisoitu työ, (itse-)hoiva ja rodullistetut kohtaamiset kynsistudioissa
Rahoitetun hankkeen kuvaus
Tämä hanke tutkii tähän asti aivan liian vähälle huomiolle akateemisessa kirjallisuudessa jäänyttä aihetta, eli kynsisalonkeja Euroopassa. Kynsisalonkiteollisuus on laajentunut merkittävästi viime vuosina muun muassa itsehoitoon liittyvän kuluttajakysynnän ja palvelusektorin kasvun siivittäminä. Kynsisalonkimarkkina koostuu pääosin pienyrityksistä, joiden omistajat ja työntekijät ovat tyypillisesti maahanmuuttajataustaisia naisia Itä-Euroopasta tai Kaakkois-Aasiasta. Yhdistellen osallistuvaa havainnointia ja työntekijöiden ja asiakkaiden haastatteluja Helsingissä ja Varsovassa videoiden, tekstien ja kuvien analyysiin hanke tutkii millaisia intiimejä suhteita luodaan ja ollaan luomatta naisten välillä kosketuksen, kauneuden ja (itse)hoidon kautta kauneusteollisuudessa. Hankkeen löydökset ruokkivat poliittisia ja kansalaisyhteiskunnan vastauksia maahanmuuttajanaisten kohtaamaan eriarvoisuuteen sekä työolosuhteisiin yhdellä huonoimmin säädellyllä työvoimasektorilla.
Toisaalta kun eilen (25.06) katseli hallituspuolueen varapuheenjohtajan (Keskisarja) esiintymistä TVssä niin olo oli enemmän epäuskoinen kun tätä lukiessa.
Intiimi manikyyri: femininisoitu työ, (itse-)hoiva ja rodullistetut kohtaamiset kynsistudioissa
Rahoitetun hankkeen kuvaus
Tämä hanke tutkii tähän asti aivan liian vähälle huomiolle akateemisessa kirjallisuudessa jäänyttä aihetta, eli kynsisalonkeja Euroopassa. Kynsisalonkiteollisuus on laajentunut merkittävästi viime vuosina muun muassa itsehoitoon liittyvän kuluttajakysynnän ja palvelusektorin kasvun siivittäminä. Kynsisalonkimarkkina koostuu pääosin pienyrityksistä, joiden omistajat ja työntekijät ovat tyypillisesti maahanmuuttajataustaisia naisia Itä-Euroopasta tai Kaakkois-Aasiasta. Yhdistellen osallistuvaa havainnointia ja työntekijöiden ja asiakkaiden haastatteluja Helsingissä ja Varsovassa videoiden, tekstien ja kuvien analyysiin hanke tutkii millaisia intiimejä suhteita luodaan ja ollaan luomatta naisten välillä kosketuksen, kauneuden ja (itse)hoidon kautta kauneusteollisuudessa. Hankkeen löydökset ruokkivat poliittisia ja kansalaisyhteiskunnan vastauksia maahanmuuttajanaisten kohtaamaan eriarvoisuuteen sekä työolosuhteisiin yhdellä huonoimmin säädellyllä työvoimasektorilla.
Tämä tulee tarpeeseen, sillä Koneen säätiöltä vuonna 2022 saatu 378,900 on kohta käytetty.
Hakemuksen tiivistelmä
The top-down perspectives on geopolitics, security and “bare life” have overshadowed everyday material practices through which people maintain, continue and repair their social lives in times of the ongoing catastrophic events of the current decade. Starting from the covid-19 pandemic, aggravating police violence and repressions in Belarus and Russia, a cascade of dramatic circumstances in Central and Eastern Europe put many lives on the edge of loss and death; and the scale of catastrophe has greatly exacerbated since the beginning of Russian invasion into Ukraine. Offering a reparative lens to geopolitical narratives, we examine the shadow underside of the collapsing times, the labour that goes into making, sustaining and reproducing life itself – what we, following feminist scholarship, call life-making labour. The project deals with the central research question: what makes social life continue when lives are breaking? To address it, we draw on the feminist political economy literature that has centred the labour of social reproduction – activities, attitudes, affects and relationships that go directly into maintaining social life daily and intergenerationally – as fundamental for making life itself possible. Methodologically, our project relies on participant observation and in-depth interviews, which each project member will conduct in their respective fieldwork sites, together composing a joint multi-sited ethnographic study of life-making. We offer four ethnographic cases: 1. Ukrainian migrant communities in Warsaw, 2. rural minoritised Polish communities in Belarus, 3. transnationally dispersed LGBTIQ+ activist communities from St Petersburg in the Baltic states and 4. volunteer groups hosting Ukrainian refugees in their homes in Finland. Through engagement with multiple ethnographic sites, we examine life-making practices across geographic locations in the times begging for research on invisibilised aspects of reproduction of the life itself.
Toisaalta kun eilen (25.06) katseli hallituspuolueen varapuheenjohtajan (Keskisarja) esiintymistä TVssä niin olo oli enemmän epäuskoinen kun tätä lukiessa.
Itsellä täysin päinvastainen näkemys. Minusta Keskisarja onnistui hyvin
