Haluan uskoa että iskut Venäjän rajojen sisälle eivät ole Ukrainan sooloilua, vaan osa läntisten maiden suurempaa suunnitelmaa, jolla Venäjä ajetaan 3-5 vuoden kuluessa taloudellisesti totaalisen polvilleen.
Yhdysvaltojen johdolla venäjää vastaan asetettiin mittava määrä pakotteita. Eurooppalaiset yritykset ajoivat liiketoiminnat venäjällä alas ja luovuttivat markkinat kiinalaisille ja yrityksensä venäläisille oligarkeille.
Nyt sitten esim HS tänään: "Lehden mukaan Venäjällä ei ole ollut hankaluuksia saada ulkomaisia osia, joita se pommeissa käyttää. Näin siitä huolimatta, että länsi on asettanut Venäjälle pakotteita.
The Guardianin mukaan siitä ei ole näyttöä, että yksikään valmistaja olisi rikkonut lännen Venäjälle asettamia pakotteita. Osat ovat yhdysvaltalaisten, kiinalaisten ja japanilaisten yritysten valmistamia. Liitopommien sanotaan Ukrainan analyysin mukaan tulleen Kiinan, Thaimaan ja Turkin kautta Venäjälle.
Yhdysvalloissa ollaan The Guardianin mukaan huolissaan siitä, että Venäjä ostaa sotakalustoa Kiinasta. Yhdysvaltain valtiovarainministeri Janet Yellen on The Guardianin mukaan varoittanut "merkittävistä seurauksista" niille kiinalaisille yrityksille, jotka tukevat Venäjän käymää sotaa."
Ymmärretäänköhän Euroopassa ihan kaikkea sitä mitä jenkkien pelikirjassa lukee? Jenkit ovat kovin innokkaita määräämään sanktioita eurooppalaisille yrityksille pakotteiden rikkomisesta ja milloin mistäkin. Kuitenkin heidän valmistamia osia päätyy jatkuvasti venäjän aseteollisuudelle. Milloin Euroopassa herätään ja ymmäretään vaatia jenkkejä noudattamaan pakotteita, jotka se on itse asettanut.
Euroopassa ei oikein tunnuta ymmärtävän, miten pakotteet osuu Eurooppaan itseensä ja kuinka Aasia ja muu maailma hyödyntää tilannetta.
Pakotteilla sota ei lopu. Pakotteet monesti jopa lisäävät kiukkua ja niillä perustellaan sotimisen tarvetta.
Sota loppuu vain sotimalla niin, että molemmille syntyy halu ja tarve lopettaa sotiminen.
Tietysti olisi parempi, että Euroopplaiset valtiot antaisivat Ukrainalle tarpeeksi rautaa sodan voittamiseksi. Mutta uskallan silti väittää, että pakotteet toimivat, vaikkei niin hyvin kun tarkoitus oli. Vaikka pakotteita voidaankin kiertää, tulee se Venäjälle kalliiksi, ja niiden vaikutus näkyy yhteiskunnan kokonaisvaltasessa kurjistumisessa pitkällä aikavälillä. Eurooppa kärsii, koska siellä soditaan, eikä Eurooppa ollut millään muotoa valmistautunut siihen. Nyt maksetaan kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella tehdyistä virheistä.
Tietysti olisi parempi, että Euroopplaiset valtiot antaisivat Ukrainalle tarpeeksi rautaa sodan voittamiseksi. Mutta uskallan silti väittää, että pakotteet toimivat, vaikkei niin hyvin kun tarkoitus oli. Vaikka pakotteita voidaankin kiertää, tulee se Venäjälle kalliiksi, ja niiden vaikutus näkyy yhteiskunnan kokonaisvaltasessa kurjistumisessa pitkällä aikavälillä. Eurooppa kärsii, koska siellä soditaan, eikä Eurooppa ollut millään muotoa valmistautunut siihen. Nyt maksetaan kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella tehdyistä virheistä.
Valitettavasti eivät näytä toimivan. Ukraina on alakynnessä ja Venäjän asevoimat vain vahvistuvat kaiken aikaa.
Pakotteet kyllä kurjistavat pikkuhiljaa Venäjää ja erityisesti venäläinen keskiluokka kärsii tilanteesta. Onko se sitten hyödyllistä meidän kannalta onkin jo vaikeampi kysymys.
Onhan tässä esimerkiksi sellainen kulma, että neuvostoliittokin aikanaan kaatui talouteen. Ehkä venäjäkin kaatuu omaan mahdottomuuteensa parinkymmenen vuoden sisään, jos vain pidetään pakotteet riittävän kireinä. Tai sitten taannehtii niin paljon, ettei siitä ole enää niin vaaraa. Ydinaseetkin pitää aika-ajoin uudistaa, että toimisivat. Ei ole ilmaista sekään. Jos kaikki investointirahat valuvat armeijalle, niin kyllä sen pitää pitkässä juoksussa alkaa tuntumaan myös siinä, paljonko sitä jakovaraa armeijan suuntaan on. Tämä on pitkä peli.
Onhan tässä esimerkiksi sellainen kulma, että neuvostoliittokin aikanaan kaatui talouteen. Ehkä venäjäkin kaatuu omaan mahdottomuuteensa parinkymmenen vuoden sisään, jos vain pidetään pakotteet riittävän kireinä. Tai sitten taannehtii niin paljon, ettei siitä ole enää niin vaaraa. Ydinaseetkin pitää aika-ajoin uudistaa, että toimisivat. Ei ole ilmaista sekään. Jos kaikki investointirahat valuvat armeijalle, niin kyllä sen pitää pitkässä juoksussa alkaa tuntumaan myös siinä, paljonko sitä jakovaraa armeijan suuntaan on. Tämä on pitkä peli.
Minusta venäjälle pitäisi saada samanlaiset rajoitteet kuin Neuvostoliitolle aikanaan, siihenhän se NL kaatui. Teknologianvientirajoitukset, venäläisten yritysten toimintarajoitukset lännessä jne. Kummallista, että Venäjä saa rikkoa kaikkia sääntöjä, mutta meidän pitäisi kohdella venäjää kuin jotain oikeaa maata. Ehkä niitä sääntöjä pitäisi muuttaa niin, että kukin maa voi määrittää mihin maihin säänöt pätevät, esimerkiksi vastavuoroisuusperiaatteella.
Onhan tässä esimerkiksi sellainen kulma, että neuvostoliittokin aikanaan kaatui talouteen. Ehkä venäjäkin kaatuu omaan mahdottomuuteensa parinkymmenen vuoden sisään, jos vain pidetään pakotteet riittävän kireinä. Tai sitten taannehtii niin paljon, ettei siitä ole enää niin vaaraa. Ydinaseetkin pitää aika-ajoin uudistaa, että toimisivat. Ei ole ilmaista sekään. Jos kaikki investointirahat valuvat armeijalle, niin kyllä sen pitää pitkässä juoksussa alkaa tuntumaan myös siinä, paljonko sitä jakovaraa armeijan suuntaan on. Tämä on pitkä peli.
Minusta venäjälle pitäisi saada samanlaiset rajoitteet kuin Neuvostoliitolle aikanaan, siihenhän se NL kaatui. Teknologianvientirajoitukset, venäläisten yritysten toimintarajoitukset lännessä jne. Kummallista, että Venäjä saa rikkoa kaikkia sääntöjä, mutta meidän pitäisi kohdella venäjää kuin jotain oikeaa maata. Ehkä niitä sääntöjä pitäisi muuttaa niin, että kukin maa voi määrittää mihin maihin säänöt pätevät, esimerkiksi vastavuoroisuusperiaatteella.
Venäjästä ei tule ikinä länsivaltojen kaltaista. Meillä on ollut naapurissa erilaisia malleja Venäjästä satoja vuosia. Onko paluu malliin Neuvostoliitto kuitenkaan hyvä kannaltamme?
Henkilökohtaisesto olen sitä mieltä, että meidän pitäisi välttää esiintymästä koko venäjän kansaa vastaan riitelevänä toimijana. Meidän tulee puolustaa Ukrainaa ja auttaa heitä voittamaan Putin. Ymmärrän, että tehtävä on hlvtin vaikea, mutta jotenkin pitäisi vain yrittää keskittyä oleelliseen eli Ukrainan sotilaalliseen tukemiseen siten, että sota saadaan päättymään ilman, että Putin voittaa tätä.
Alusta asti on ollut selvää, että aika on lopulta isomman puolella eli venäjän puolella. Länsimaissa on oltu jossain määrin naiveja, kun jäätiin naureskelemaan Venäjän epäonnistumisille sodan ensimmäisinä vuosina. Venäjän sotakoneisto pyörii ja he tekevät kokoajan töitä ja kehittyvät. Näin tekee myös Ukraina, mutta paljon pienemmin resurssein kuin Venäjä. Länsimaiden osalta tilanne lupaavan alun jälkeen on mennyt jaaritteluksi ja monilta osin on alettu jopa peruuttelemaan. Länsimaiden on otettava lusikka kouraan ja ruvettava töihin täysillä, mikäli tavoite on saada Putin häviämään. Venäjä on iso ja vahva maa, joka on valjastanut resurssinsa Länsimaiden voittamiseen Ukrainassa. Heitä ei voiteta pelkillä naurettavilla pakotteilla, joita noudattaa vain pörssinoteeratut julkiset länsimaiset yhtiöt.
Toisaalta näinhän se aina menee. Mennään rahoja ja muita voimavaroja säästellen niin lähelle jyrkännettä ja katastrofia kuin mahdollista, ja viimeisellä mahdollisella hetkellä jotain tapahtuu tai sitten ei.
Ukrainan tukeminen, siten ettei venäjä voita olisi tietenkin ensisijaista. Entä tämän jälkeen? Katsommeko, kun venäjä alkaa taas hääräämään jossain päin, Georgia, Azerbaidzhan, Baltian maat? Taas siloittelemme venäjän sikailuja. Olisiko aika miettiä tavoitteen vaihtoa venäjän sikailujen paikkailusta Venäjään vaikuttamiseen. Tämä ei tarkoita sotilaallista hyökkäystä, mutta politiikan muutosta siihen, että venäjä kohtaa tekonsa seuraukset poliittisella ja taloudellisella tasolla.
Ukrainan tukeminen, siten ettei venäjä voita olisi tietenkin ensisijaista. Entä tämän jälkeen? Katsommeko, kun venäjä alkaa taas hääräämään jossain päin, Georgia, Azerbaidzhan, Baltian maat? Taas siloittelemme venäjän sikailuja. Olisiko aika miettiä tavoitteen vaihtoa venäjän sikailujen paikkailusta Venäjään vaikuttamiseen. Tämä ei tarkoita sotilaallista hyökkäystä, mutta politiikan muutosta siihen, että venäjä kohtaa tekonsa seuraukset poliittisella ja taloudellisella tasolla.
Ymmärtääkseni tuo kaikki on tehty siihen pisteeseen asti, että enää ei ole mitään suhteita. Toisin sanoen ei voi edes uhkailla enää millään poliittisella eli jäljellä on vain sotiminen.
Siis länsimaiden osalta poliittiset suhteet ovat poikki. Vielä on Kiina ja Intia, jotka voisivat osaltaan painostaa myös poliittisten suhteiden osalta. He ovat varoneet menemästä liian pitkälle eli ovat säilyttäneet suhteet ja pyrkivät vaikuttamaan diplomaattisesti, mutta siten, että oma suhde Venäjään säilyy ja kauppa käy.
Venäjästä ei tule ikinä länsivaltojen kaltaista. Meillä on ollut naapurissa erilaisia malleja Venäjästä satoja vuosia.
Laitetaan vielä toinen sitaatti Pattonin lisäksi:
"The fundamental and most stable feature of Russian history is the slow tempo of her development, with the economic backwardness, primitiveness of social forms and low level of culture resulting from it."
Se, joka kirjoitti näin, tunsi Venäjän hyvin: Lev Trotski, 1932
Valitettavasti eivät näytä toimivan. Ukraina on alakynnessä ja Venäjän asevoimat vain vahvistuvat kaiken aikaa.
Pakotteet kyllä kurjistavat pikkuhiljaa Venäjää ja erityisesti venäläinen keskiluokka kärsii tilanteesta. Onko se sitten hyödyllistä meidän kannalta onkin jo vaikeampi kysymys.
Mihin perustuu väittämät, että Venäjän asevoimat vahvistuvat kaiken aikaa? 400,000 ryssää makaa montun pohjalla ja kalustoakin saatu tuhottua iso murto-osa, ohjuksia ja muuta roinaa raahataan Pohjois-Koreasta, kun ei omasta takaa enää tarpeeksi löydy. 3 päivän erikoisoperaation sijaan ollaan jo kolmatta vuotta sodassa. Toki suhteessa Ukrainan asevoimiin on voinut vahvistumista tapahtua jenkkien avustusten ollessa jumissa, mutta muuten tuota on kyllä vaikea vahvistumiseksi kutsua.
Ukrainan tukeminen, siten ettei venäjä voita olisi tietenkin ensisijaista. Entä tämän jälkeen? Katsommeko, kun venäjä alkaa taas hääräämään jossain päin, Georgia, Azerbaidzhan, Baltian maat? Taas siloittelemme venäjän sikailuja. Olisiko aika miettiä tavoitteen vaihtoa venäjän sikailujen paikkailusta Venäjään vaikuttamiseen. Tämä ei tarkoita sotilaallista hyökkäystä, mutta politiikan muutosta siihen, että venäjä kohtaa tekonsa seuraukset poliittisella ja taloudellisella tasolla.
Ymmärtääkseni tuo kaikki on tehty siihen pisteeseen asti, että enää ei ole mitään suhteita. Toisin sanoen ei voi edes uhkailla enää millään poliittisella eli jäljellä on vain sotiminen.
Siis länsimaiden osalta poliittiset suhteet ovat poikki. Vielä on Kiina ja Intia, jotka voisivat osaltaan painostaa myös poliittisten suhteiden osalta. He ovat varoneet menemästä liian pitkälle eli ovat säilyttäneet suhteet ja pyrkivät vaikuttamaan diplomaattisesti, mutta siten, että oma suhde Venäjään säilyy ja kauppa käy.
Poliittisesti kyllä, mutta ei talouden puolella. Esimerkiksi rajoitukset venäläisten firmojen toiminnassa länsimaissa, teknologiaviennin kIeltäminen, viennin kielto, takavarikoidun omaisuuden käyttö Ukrainan tukemiseen. En väitä, että minulla olisi valmista listaa. Mielestäni kuitenkin asia pitäisi tuoda enempi keskusteluun ja keskusteltava periaatteista jolla asiaa voitaisiin toteuttaa. Kun paha sikailee, tulisi hyvän toimia proaktiivisesti eikä vain reagoida pahan tekemiseen.
Ukrainan tukeminen, siten ettei venäjä voita olisi tietenkin ensisijaista. Entä tämän jälkeen? Katsommeko, kun venäjä alkaa taas hääräämään jossain päin, Georgia, Azerbaidzhan, Baltian maat? Taas siloittelemme venäjän sikailuja. Olisiko aika miettiä tavoitteen vaihtoa venäjän sikailujen paikkailusta Venäjään vaikuttamiseen. Tämä ei tarkoita sotilaallista hyökkäystä, mutta politiikan muutosta siihen, että venäjä kohtaa tekonsa seuraukset poliittisella ja taloudellisella tasolla.
Ymmärtääkseni tuo kaikki on tehty siihen pisteeseen asti, että enää ei ole mitään suhteita. Toisin sanoen ei voi edes uhkailla enää millään poliittisella eli jäljellä on vain sotiminen.
Siis länsimaiden osalta poliittiset suhteet ovat poikki. Vielä on Kiina ja Intia, jotka voisivat osaltaan painostaa myös poliittisten suhteiden osalta. He ovat varoneet menemästä liian pitkälle eli ovat säilyttäneet suhteet ja pyrkivät vaikuttamaan diplomaattisesti, mutta siten, että oma suhde Venäjään säilyy ja kauppa käy.
Poliittisesti kyllä, mutta ei talouden puolella. Esimerkiksi rajoitukset venäläisten firmojen toiminnassa länsimaissa, teknologiaviennin kIeltäminen, viennin kielto, takavarikoidun omaisuuden käyttö Ukrainan tukemiseen. En väitä, että minulla olisi valmista listaa. Mielestäni kuitenkin asia pitäisi tuoda enempi keskusteluun ja keskusteltava periaatteista jolla asiaa voitaisiin toteuttaa. Kun paha sikailee, tulisi hyvän toimia proaktiivisesti eikä vain reagoida pahan tekemiseen.
Ymmärtääkseni kaikenlaisen teknologian vientikielto on ollut voimassa jo pari vuotta.
Valitettavasti nuo kiellot ovat vain poliittisia päätöksiä. Niiden tehoa voi verrata vaikka Suomen kieltolain aikaan tai nykyiseen huumeiden myynnin kieltoon. Kielloista huolimatta suomessa käytetään huumeita ja jokainen joka niitä haluaa saa niitä myös ostettua.
Pakotteet ovat poliitikoiden oman tunnon helppoja pesukeinoja. Kieltojen onnistuminen ja valvonta jää muiden vastuulle ja sen epäonnistumisesta voi sitten syyttää muita.
Ukrainan konfliktia ei ratkaista pakotteilla. Se vaatii paljon kovempia toimia ja sotilaallista voimaa. Pakoteuhka on työkalu ennen sotaa, mutta kun sota oli jo alkanut, niin ok uhka piti toki toteuttaa. Se ei vain siinä vaiheessa ollut enää sodan ja Ukrainan kannalta kovin merkityksellistä huutavaan aseapuun verrattuna.
Valitettavasti eivät näytä toimivan. Ukraina on alakynnessä ja Venäjän asevoimat vain vahvistuvat kaiken aikaa.
Pakotteet kyllä kurjistavat pikkuhiljaa Venäjää ja erityisesti venäläinen keskiluokka kärsii tilanteesta. Onko se sitten hyödyllistä meidän kannalta onkin jo vaikeampi kysymys.
Mihin perustuu väittämät, että Venäjän asevoimat vahvistuvat kaiken aikaa?
En näin väittänyt mutta varmasti ymmärrys siitä miten kannattaa sotia ja mitä sen tueksi tuottaa on lisääntynyt huimasti. Lisäksi kyky tuottaa näitä kasvanee pakotteista huolimatta jatkuvasti. muutama sata tuhatta kuollutta lienee isossa kuvassa käytännön merkityksetöntä, jollei usko sen romauttavan kotirintaman sotimistahtoa, johon en itse usko. Uskon siis naapurin kyvyn sotia olevan valitettavasti paljon parempi kuin muutama vuosi sitten.
Venäjä on polkaissut tosiaan tuotantonsa kolmivuoroon, mutta vähän ihmettelen, että Ukrainalla on kestänyt näin kauan saada omaa tuotantoa edes auttavasti pyörimään. Puuhastellaan joidenkin meridroonien kanssa, mutta niiden tärkeimpien eli tykistönkranaatteja tilanne on nyt kuin Suomi maaliskuussa 1940. Esimerkiksi kriittisten 155 mm kranaattien Ukrainan oman tuotannon on arvioitu käynnistyvän vasta tämän vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Ennen ryssien helmikuun 2022 hyökkäystä, Ukraina ei tuottanut ollenkaan tykistönammuksia, mitä voidaan pitää melko yllättävänä, kun maa oli kuitenkin enemmän tai vähemmän ollut sodassa jo vuodesta 2014 alkaen.
USA:n edustajanhuoneessa meni läpi 60 miljardin dollarin tukipaketti Ukrainalle ja samalla Israelille sekä Taiwanille. Senaatin pitäisi olla vihreää valoa selkeästi. Aiempi USA:n tuki Ukrainalle on ollut 43 miljardia, joten kyllähän tämä iso paketti on ja ymmärrettävät Kremlissä oltu happamalla päällä kommenteissa.
Ukraina: Republikaanit 101 JAA, 112 EI Demokraatit 210 JAA
Israel: Republikaanit 193 JAA, 21 EI Demokraatit 173 JAA, 37 EI
Taiwan: Republikaanit 178 JAA, 34 EI Demokraatit 207 JAA
Tänään tässä tuli sellainen ajatus, että toi maksivääntö ei ehkä ollut Ukrainalle vain huonosta. Nyt viimeistään kirkastui kaikille varsinkin Euroopassa, että jos Trump tulee niin mikään ei ole varmaa kuin epävarma ja tämä maksivääntö saattaa vauhdittaa EU:n ja EU alueen "willing countrys" toimintaa. Erityisesti puolustusteollisuuden kasvattamisessa.
Varmasti on myös max morale boost UAF:lle. Hetihän tässä voi avata asevarastojen ovia kun täydennystä on ilmeisesti tulossa jo tyyliin viikossa. Siellä on ilmeisesti pipeline ollut kunnossa jo pidempään ja vain odottanut Red Tape-puuhastelun loppumista.
Tosi hyvä että paketti tuli mutta en valitettavasti jaa optimismiasi Euroopan suhteen. Näillä nykyisillä paketeilla ja Ukrainan kyvyyksillä ei sotaa tunnuta voittavan, joten nykytilanteessa lähinnä katsotaan kumman selkäranka katkeaa ensin. Jos USAn tuki joskus loppuu tai merkittävästi vähenee lienee Ukrainalla edessään hidas katkeaminen. Massatuotannon (ja ennen kaikkea määrätietoisuuden) etu tuntuu EU vs Venäjä pelissä valitettavasti olevan aika vahvasti kallellaan itään. En siis kyseenalaista ukrainalaisten vaan tukijoukkojen määrätietoisuutta ja sitkeyttä.
Tosi hyvä että paketti tuli mutta en valitettavasti jaa optimismiasi Euroopan suhteen. Näillä nykyisillä paketeilla ja Ukrainan kyvyyksillä ei sotaa tunnuta voittavan, joten nykytilanteessa lähinnä katsotaan kumman selkäranka katkeaa ensin. Jos USAn tuki joskus loppuu tai merkittävästi vähenee lienee Ukrainalla edessään hidas katkeaminen. Massatuotannon (ja ennen kaikkea määrätietoisuuden) etu tuntuu EU vs Venäjä pelissä valitettavasti olevan aika vahvasti kallellaan itään. En siis kyseenalaista ukrainalaisten vaan tukijoukkojen määrätietoisuutta ja sitkeyttä.
Ikävä juttu, mutta Ukraina on alakynnessä vaikka muuta toivoisi.
Venäjä on kyennyt vahvistumaan viime vuodesta vaikka kulutussota syökin sitä kokoajan. Venäjä kykenee kuitenkin koko ajan tuottamaan ammuksia, aseita ja sotilaita rintamalle enemmän kuin kulutus on. He ovat myös oppineet virheistään.
Ukraina saa viimein lisää aseita ja ammuksia, mutta aseet joita he saavat, eivät ikävä kyllä taida olla aiempaa tehokkaampia tai ainakaan sellaisesta en ole kuullut uutisoidun.
Vaikea tuosta tilanteesta on kyllä Venäjääkään mitenkään voittajaksi arpoa. Hyökkäys Ukrainaan oli kaikella tavalla ihan saakelinmoinen töppäys Putinilta ja Venäjän asema kansainvälisesti tällä hetkellä on ihan joka tavalla älyttömän paljon huonompi kuin mitä se oli ennen hyökäystä. Suunnitelmaan mukaan piti ajella kulkueessa Kiovaan ukrainalaisten hurratessa katujen varsissa ja heitellessä ruusun terälehtiä ilmaan, Kiovassa sitten mestata Zeleskyn hallinto torilla tunnelman ollessa samanmoinen. Todellisuus oli ihan järkyttävät sotilaalliset tappiot, jäätävät pakotteet, kauppasuhteiden katkeaminen ja kansainvälinen hylkiön asema.
Minä en ihan usko, että venäläisetkään ovat valmiita, tai Putin uskaltaa vetää hommaa mihinkään toisen maailmansodan ajan puolet bkt:sta sotaan -tasolle. Ajat ovat muuttuneet ja niin on Venäjäkin. Merkittävät oligarkit ovat kuitenkin Putinin taskussa toistaiseksi, mutta eivät hekään varmaan ole enää valmiita katsomaan tuota pelleilyä loppuun asti jos Putin aikoo kirjaimellisesti ajaa maan kivikaudelle. Joten jos sota venyy parikin vuotta vielä tästä päivästä, niin kyllä siellä voi nopeasti alkaa Moskovassa ja Pietarissakin hikoiluttamaan. Kyllähän tuolla jenkkien 60 miljardilla, Tsekkien hommaamalla reilulla miljoonalla kranaatilla ja EU:n 50 miljardin tuella helpostikin soditaan toinen mokoma, mitä tähän asti.
Ukrainan sodassa häviävät kaikki ja se varmaan on kaikille selvää. Kilpailu lienee enempi siitä kuka saadaan häviämään eniten.
Putinin porukka on jo hävinnyt kaiken sen mitä ne oikeastaan voivat hävitä. Vaikka he lopettaisivat sodan heti, niin silti he pysyvät Länsimaiden suunnasta katsottuna hyljeksittävänä tapauksena, jonka kanssa ei haluta olla tekemisissä. Pakotteet tulevat pysymään voimassa hamaan tulevaisuuteen asti.
Mitä vaihtoehtoja Putinilla on jäljellä? Tarjolla ei ole oikeastaan minkäänlaista reittiä ulos tilanteesta kuin puskea rintamaa niin kauan, että Ukrainan ja Länsi taipuvat.
Ukraina Lännen avustamana puolustautuu ja pyrkii työntämään Venäjän ulos maastaan. Toistaiseksi Ukraina ei ole pystynyt Venäjää työntämään rintamalinjaa kauemmas ja on jopa joutunut osin antamaan myöten. Voimatasapainossa pitäisi tapahtua todella merkittäviä muutoksia, jotta nykyinen rintamalinja merkittävästi liikkuisi kumpaankaan suuntaan.
Itse näen jotenkin niin, että Venäjän sisäisen paineen tulisi kääntyä voimakkaasti sodan vastaiseksi. Toistaiseksi Putin on joukkoineen kuitenkin onnistunut vastustajat hiljentämään. Sodan pitkittyessä edelleen koko sodan alun syykin jää taka-alalle ja entistä vahvemmin Venäjän sisällä sodasta on saatu rakennettua taistelu pahaa Usa:ta ja Natoa vastaan. Venäjän isänmaallista henkeä kasvatetaan koko ajan ja sota muuttuu venäläisten mielissä entistä enemmän puolustussodaksi Natoa vastaan.
Tosi hyvä että paketti tuli mutta en valitettavasti jaa optimismiasi Euroopan suhteen. Näillä nykyisillä paketeilla ja Ukrainan kyvyyksillä ei sotaa tunnuta voittavan, joten nykytilanteessa lähinnä katsotaan kumman selkäranka katkeaa ensin. Jos USAn tuki joskus loppuu tai merkittävästi vähenee lienee Ukrainalla edessään hidas katkeaminen. Massatuotannon (ja ennen kaikkea määrätietoisuuden) etu tuntuu EU vs Venäjä pelissä valitettavasti olevan aika vahvasti kallellaan itään. En siis kyseenalaista ukrainalaisten vaan tukijoukkojen määrätietoisuutta ja sitkeyttä.
Ikävä juttu, mutta Ukraina on alakynnessä vaikka muuta toivoisi.
Venäjä on kyennyt vahvistumaan viime vuodesta vaikka kulutussota syökin sitä kokoajan. Venäjä kykenee kuitenkin koko ajan tuottamaan ammuksia, aseita ja sotilaita rintamalle enemmän kuin kulutus on. He ovat myös oppineet virheistään.
Ukraina saa viimein lisää aseita ja ammuksia, mutta aseet joita he saavat, eivät ikävä kyllä taida olla aiempaa tehokkaampia tai ainakaan sellaisesta en ole kuullut uutisoidun.
Venäjä näyttää saavan merkittävää apua Kiinalta, Iranilta ja Pohjois-Korealta, mitä ilman vahvistuminen olisi epätodennäköistä. Kiinan apu ei melko todennäköisesti ole ensi sijassa apua Venäjälle avun vuoksi vaan yksi keinoista kuluttaa lännen resursseja. Tässä suhteessa sillä on yhteinen etu Venäjän kanssa, ei niinkään suoraan Ukrainan suhteen.
Merkittävät oligarkit ovat kuitenkin Putinin taskussa toistaiseksi, mutta eivät hekään varmaan ole enää valmiita katsomaan tuota pelleilyä loppuun asti jos Putin aikoo kirjaimellisesti ajaa maan kivikaudelle.
Melko samaa mieltä kirjoittamastasi lukuunottamatta lainaamani kohta. Merkittävät oligarkit ovat merkittäviä vain ja ainoastaan koska Putin heille sen sallii palkintona palveluksistaan. Jos he eivät ole valmiita pelleilyä katsomaan lienevät heidän vaihtoehtonsa emigraatio (ja tällöinkin joutuvat varomaan avoimia ikkunoita), vankila tai hautausmaa. Mihinkään kapinaan heistä ei uskoakseni ole.
Ainoat varteenotettavat kapinoitsijat ovat ne joilla aseet ovat eli armeija tai sitten kansa isona massana. Jälkimmäiseen en usko ja ensimmäistäkin pidän ainakin toistaiseksi hyvin epätodennäköisenä. Jos tilanne rintamalla muuttuu merkittävästi huonommaksi voi tämä muuttua.
Nämä täysin omia mutu-pohdintoja eli voivat hyvinkin olla täysin väärässä.
