Ihan positiivinen fiilis jäi minullekin kokouksesta. Aluksi kyllä meinasi tulla itku kun entinen hallituksen puheenjohtaja jaaritteli pitkään hallintokoodeista. Avasin sitten sanaisen arkkuni, mitä mieltä olin hallintokoodeista ja kehotin suorasanaisesti puhumaan bisneksestä ja omistaja-arvosta. Vanha hallituksen puheenjohtaja ei siihen vähemmän yllättäen pystynyt. Keithille kuitenkin viesti meni läpi ja hän alkoi vähän tuohtuneenakin tulisieluisesti kertomaan strategiasta ja operatiivisista valinnoista.
Mitkä olivat Keithin ykköspointit:
1) Viime aikojen hankinnoilla on haettu strategisia kasvumahdollisuuksia.
2) Technopolis hakee jatkossa kasvua sekä laajentamalla palvelubisnestä, jolle suurempi kiinteistömassa antaa paremmat mahdollisuudet että orgaanisella kasvulla eli rakentamalla uusia toimistotaloja.
3) Divestoinnit esimerkiksi Oulussa ja Lappeenrannassa olivat pitkällä tähtäimellä välttämättömiä.
Keithin perustelut olivat hyviä ja osoittavat syvää strategista ymmärrystä toimialasta.
Mitä Keith ei suoraan sanonut ja mihin kaipaisin tarkennusta?
1) Riittääkö nykyinen määrä sijainteja? Kyllä vai ei?
Minusta pitää riittää! Tontteja kasvuun on nyt löydettävissä ainakin Otaniemessä, Göteborgissa, Vilnassa, Tallinnassa, Pietarissa. Sen lisäksi Helsingin seudulla Technopolis voi toimia myös alueilla, joilla ei oikein voi enää paljon kasvaa uudisrakentamisella, kuten Ruoholahti-Salmisaari alueella eikä esimerkiksi Keski-Pasilakaan ole ihan poissuljettu, jos löytyy tontteja. Tamperekin voisi mielenkiintoinen kasvukohde jos löytyy loistotontteja, vaikka sitten keskusareenan alueelta.
Helsingin seudulla ja Tampereella on ollut aika syvä toimistolama ja tälläisessä tilanteessa hyviä tontteja voi löytyä yllättävänkin hyvistä paikoista. Kiinteistösijoittamisessa tärkeimpiä asioita ovat sijainti, sijainti ja sijainnin tulevaisuuden kehitys ja parempi tontti on aina parempi tontti.
2) Kuinka kasvu rahoitetaan tai ei rahoiteta?
Tämä on vaikeampi kysymys. Minusta tuntuu, että tämä on heikkous koko Technopolisin toiminnassa. Jonkun pitäisi aidosti laskea mihin kaikkeen on varaa ja siihen oikea henkilö ei ole Keith. Selkeät taloudelliset raamit pitää toimitusjohtajalle jotenkin osoittaa, muuten Keithin kasvumopo keulii niin paljon, että omistaja-arvo tipahtaa kyydistä.
Esimerkiksi ensi vuonna hybridilainan ehdot muuttuvat niin, että se on käytännössä pakko lunastaa tai uudelleenrahoittaa. Jos hybridi lunastetaan ilman uutta oman pääomanehtoista rahaa, investointimahdollisuudet ovat hyvinkin rajatut ilman osakeanteja tai divestointeja. Nyt on aika suunnitella rahoitus seuraavaksi kahdeksi vuodeksi eri skenaarioissa ja tehdä sitten valintoja, jotka samalla parantavat omistaja-arvoa ja tukevat tulevaisuuden kehitystä.