Olet täällä

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja

Sivu:

Sivut

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Kohti omistusasuntoa III - viimeiset puristukset ennen kauppoja

Nyt kirjoittelen trilogian viimeistä osaa. Tämä teksti on jo kirjoitettu kokonaisuudessaan ehtana ensiasunnon omistajana. Edelliset kaksi on kirjoitettu ennen kauppojen tekemistä, vaikkakin noista kirjoituksista jälkimmäinen ehtikin kokea julkistamisensa vasta kauppojen jälkeen.

Aiemmat kaksi osaa löytyy näiden linkkien takaa:

Kohti omistusasuntoa osa I - ensiaskeleeni omistusasunnon hankintaan

Kohti omistusasuntoa osa II - pankista hakemaan rahaa

 

Mihin jäimmekään viimeksi?

Viimeisimmän tarjouksen olin saanut maaliskuussa Nordeasta. Tuo tarjous oli kolmas saamani. Nyt kesällä Q2:n loppumisen lähellä ja täten ASP-lainan hakemisen mahdollistuttua aloitin jälleen hakemaan lainaa. Viimeisin sekä samalla paras pöydälläni oleva tarjous oli 0,9 % marginaali, sekä 200 euron järjestelypalkkio. Koska viimeisin tarjous oli Nordeasta, nyt oli vuorossa hakea sitä taas Osuuspankista. En kokenut tässä vaiheessa tarpeelliseksi ottaa enää kolmatta pankkia mukaan kilpailuun. Hetken mietin S-pankissa käymistä, mutta netin kokemuksien mukaan siellä pelkän lainaehdotuksen saamisessa voi kestää viikkoja. Se oli liikaa minulle. Päätin keskittyä nykyisiin pankkeihini.

Jälleen chatin kautta soittopyyntöä, ja näin uusi kierros käytiin. Lähdin siis hakemaan neljättä tarjousta. Täyttelin taas päivitetyn version lainahakemuksestani Osuuspankille. Myöhemmin puhelin soi, ja sovittiin puhelinsoittoaika. Konttorikäyntejä ei olisi kesälomien takia ollut juurikaan vapaana, joten jouduin tyytymään taas puhelinneuvotteluun. Edellisessä tekstissä kerroinkin miten kamalat neuvottelut Nordean kanssa oli puhelimessa, siksi olisin suosinut perinteistä käyntiä. Puhelinneuvottelun ajankohdan varauksen yhteydessä käskin huomioida, että yksi tarjous Osuuspankista on jo saatu, joten katsokaa se ennen kuin teette minulle uutta. Näin minua palvellut puhelinvirkailija sanoi tekevänsä, ja jäätiin odottamaan sovittua tapaamispäivää.

Päivää ennen h-hetkeä sainkin lainatarjouksen sähköpostiini, jotta voin siihen tutustua jo ennen neuvotteluja. Tykkäsin tästä käytännöstä, ei mene itse neuvottelussa aikaa hukkaan niin paljoa. Hieman hikikarpalot kuitenkin nousivat pinnalleni huomatessani että tarjous oli kalliimpi kuin viimeksi. Ehdin jo miettiä että eikö Osuuspankki kykenekään lupaamaan muutama kuukausi aiemmin kaavailtuja tarjouksia. Olinhan kuitenkin selvästi sanonut puhelimessa että huomioikaa tuo aiemmin saamani tarjous.

Seuraavana päivänä puhelin soi, ja saatiin kunnolla Osuuspankin toinen neuvottelukierros käyntiin. Asiaan mentiin heti, ja jo lähes heti kerroin miten tämä tarjous ei saa kokonaiskilpailussa mitalisijoja, saati voita edes Osuuspankin aiempia tarjouksia. Oloni hieman helpottui kun vastapuoli kysyi "ai mikä meidän aikaisempi tarjous?" Taas osoitus siitä, että info ei todellakaan kulje pankkien sisällä. Kerrottuani Osuuspankin edellisen tarjouksen ja todettuani ettei edes sekään riitä enää paalupaikkaan, sainkin heti uuden tarjouksen. Marginaali tipahti suoraan 0,8 %:iin, ja järjestelypalkkiokin tiputettiin puoleen, eli 160 euroa. Osuuspankki olikin siis tosissaan mukana kilpailussa! Sovittiin että haen kilpailevalta pankilta vielä uuden tarjouksen, ja varasin samalla uuden ajan Osuuspankkiin heti tuon kilpailijan (Nordean) reissun jälkeen. Tarkoituksenani oli tinkiä kaikki mahdollinen raha pois. Ja nopeasti, olihan neuvottelut hieman venähtäneet suunnitellusta.

Puhelinneuvottelu Osuuspankin kanssa oli aivan toista maata kuin Nordean kanssa. Mitään webcam-yhteyksiä ei tarvittu, ja vastapuolen kanssa oli helppo neuvotella. Jatkossa taidan sittenkin suosia puhelinneuvotteluja, ainakin muiden pankkien kuin Nordean kanssa.
 

Nordean kolmas tarjous

Jälleen istuin Nordean konttorilla hakemassa uutta tarjousta. Tässä vaiheessa aloin jo olla väsynyt koko rumbaan. Nimittäin tälläkin kertaa minulla oli vastassa taas uusi virkailija. Jouduin jälleen selittämään alusta alkaen kaiken mahdollisen aina omista tuloistani työtilanteen kautta varallisuuteeni. Nordea ei järin paljoa tingannut, sillä seuraava tarjous oli 0,85 % järjestelypalkkion ollessa sama vanha 200e. Minä vähän petyin miten vähän pankki tuli tällä kertaa vastaan. Ehdottaessani hieman alempaa marginaalia virkailija joutui käymään jo esimiehensä pakeilla. Hetken pohdinnan jälkeen tiputettiin marginaali 0,8 %, mutta järjestelypalkkio pysyi samassa.

Tämäkään asiointi Nordeassa ei sujunut ilman harmaita hiuksia. Ongelmaa oli niin asunnon vakuusarvon määrittämisessä, kuten myös yhtiölainan maksamisessa. Tuossa vaiheessa vielä pohdin jättääkö asuntooni kohdistuva yhtiölaina maksamatta ja tyytyä maksamaan rahoitusvastiketta, vaiko maksaa koko kämppä velattomaksi kerralla. Olin tätä pohdiskellut ääneen varmaan jokaisella asuntolainan hakukerralla, eikä kukaan ollut aiemmin ollut tätä vastaan. Mutta tällä kerralla kun minua palveli pankkivirkailija numero 5, hän oli vankasti sitä mieltä, ettei ASP-lainaan voi jättää yhtiölainaa. Perusteli asiaa sellaisilla argumenteilla että hän on ollut alalla jo 30 vuotta joten hän kyllä tietää. Ihmettelin miksi kukaan aiempi virkailija ei tätä ollut mahdottomana nähnyt. Kuulin asiasta nyt ensimmäistä kertaa. Lopulta samalla reissulla kun virkailija kävi kysymässä esimieheltään lupaa tuohon 0,8 %:n marginaaliin, hän oli kysynyt tätä yhtiölainahommaa. Kuulemma tässä tapauksessa voidaan tehdä poikkeus. En tiedä oliko minun kyseessäni oikeasti poikkeus, vai eikö virkailijalla riittänyt kantti sanoa olleensa väärässä.

Ongelmia oli myös asunnon vakuusarvon määrittämisessä. Se tuntui ihmeen matalalta. Virkailija kertoi minulle miten hän laskee asunnon vakuusarvon. Vasta kotona tuota kaavaa vanhemman polven kanssa pohtiessani, minulle aukesi miten typerästi se oli laskettu. Kaava oli niinkin hullunkurinen, että mikäli olisin ottanut vain vähän lainaa asuntoa varten, maksaen itse noin 80 % asunnosta, olisi asunnon vakuusarvo ollut pyöreät 0e. Tämäkään asia ei tuntunut menevän Nordeassa oikein, vaikka minua palvellut virkailija vannoi tyyliin kaksi kättä Raamatun päällä asian olevan näin.

 

Jälleen kohti Osuuspankkia

Noh, kaikesta huolimatta noilla Nordean tarjoamilla ehdoilla lähdettiin jälleen Osuuspankkiin. Tällä kertaa lähes samoilla jaloilla, sillä varattu aika oli lähes heti Nordean perään. Nyt kyseessä oli perinteinen konttorivierailu. Näköjään kun yksi tarjous on alla, niin konttoriaikoja irtoaa helpommin. Tällä kertaa minua palveli ensimmäistä kertaa tuttu virkailija, nimittäin sama kuin edellisellä Osuuspankin vierailulla. Sen takia tällä kertaa päästiinkin suoraan asiaan. Kerroin että kilpailija korotti panoksia, ja minua kiinnosti mikä oli Osuuspankin vastaus. Koitin tinkiä suoraan 0,7 %:n marginaalia, mutta siihen ei Osuuspankissa tällä istumalta pystytty. Tarvittiin kuulemma esimiehen lupa, ja esimies ei ollut silloin paikalla. Sen verran virkailija tuli vastaan, että lupasi tältä istumalta 0,75 %. Järjestelypalkkiot olivat Osuuspankissa halvemmat kuin Nordeassa (160e vs 200e), sekä OP:sta saa jonkinlaiset bonuspisteet, joten tasapelin tullessa kuppi kallistuisi Osuuspankkiin. Kovin paljoa arvoa en silti noille bonuksille anna, sillä johonkinhan ne pitää aina kuluttaa, eli toisin sanoen ostaa OP-Pohjolasta palveluita.

Neuvotteluista poistuttiin vielä kotiin miettimään. En tätä pankissa sanonut, mutta aloin olla jo täysin kallistunut Osuuspankkiin. Nordean jokakertaiset sähläämiset alkoivat rasittaa, kun taas Osuuspankissa kaikki tuntui menevän aina kuten piti. Lisäksi tuo "jokerikortti" OP-bonuspisteistä ja sen tuoma mahdollisessa tasapelissä kallistuminen oranssiin pankkiin sai minut tekemään lopullisen päätöksen Osuuspankista. Lopulliset ehdot olivat kuitenkin vielä auki.

Laitoin rehdisti sähköpostia Osuuspankkiin. Minun piti laittaa sitä muutenkin, mm. ASP-talletuksieni ajankohdat piti ilmoittaa Osuuspankkiin. Samaisessa viestissä kyselin myös asiallisesti että voisiko virkailija kysellä tuota 0,7 % marginaalia esimieheltään. Vauhdittaakseni tuota toimintaa, lupasin tulla lyömään kättä päälle vaikka samana päivänä mikäli tämä tarjoukseni kelpaa. Samaisessa viestissä vielä muistutin sijoituksistani ja siitä miten saatte minusta mahdollisesti sijoituspalveluasiakkaan. Niin ja tietenkin vakuutusasiakkaan. Pari päivää myöhemmin sitten puhelin soi, ja ilmoitus tuli että kauppoihin on päästy. Nyt oli lähes puolen vuoden urakka ohi!

Ilmoitus Nordeaan

Käydessäni Osuuspankissa tekemässä paperit asuntolainasta, samalla tehtiin sopimukset siitä miten Osuuspankki saa siirtää Nordeassa olevan ASP-tilini heille. Tilin siirtoon piti varata noin 10 päivää, eli prosessi kesti aika pitkään vaikka Osuuspankin virkailija lähtikin heti kiikuttamaan papereita henkilökohtaisesti Nallen pankkiin. Lopulta tein myös päätöksen maksaa taloyhtiölainan samalla pois. Tilan säästämiseksi teen taloyhtiölainasta mahdollisesti oman kirjoituksen vielä joskus.

Vielä tähän prosessiin kuului minun henkilökohtainen ilmoitukseni Nordeaan siitä, miten heille jäi tässä taistossa hopeamitalit. Nordeasta oli koitettu soittaa meikäläiselle siinä vaiheessa kun minulla oli tuo sähköpostitarjous Osuuspankkiin vetämässä. Puhelimeni oli tuolloin unohtunut äänettömälle, enkä ollut huomannut puhelua. Takaisin en viitsinyt soittaa, koska ilmoitusta tekemäni tarjouksen kohtalosta ei ollut kuulunut. Lopulta kun minulla oli nimet Osuuspankin paperissa, jouduin kaivamaan puhelimen esiin ja soittamaan parin päivän viiveellä siitä miten Nordea ei tätä kisaa lopulta voittanut.

Vähän Nordean virkailija tuntui olevan näreissään kakkossijasta. Hän ihmetteli miksi olen mennyt tekemään jo sopimuksen toisen kanssa kysymättä heiltä ensin "lopullista tarjousta". Minä en halua polttaa siltoja minkään pankin kanssa, sillä tulevaisuudessa tulen varmasti hieromaan vielä muitakin asuntolainoja. Tästä syystä en voinut oikein suoraan sanoa syitä valinnalleni. Sanoin vain että muualta saamani tarjous oli niin kova, etten uskonut Nordealta löytyvän vastinetta sille. Sitä faktaa en viitsinyt sanoa, että olihan Nordealla jo kolme eri mahdollisuutta tehdä kerralla se "lopullinen tarjous". Olisivat lyöneet kerralla pöytään sellaisen tarjouksen, ettei minun olisi tarvinnut enää kilpailijalla edes käydä.

Toinen syy Nordean hylkäämiseen oli nuo jatkuvat oudot ongelmat ja sähläämiset. Minulla oli hieman jo kiire päästä asuntokauppoihin, enkä viitsinyt lähteä Nordealta kysymään enää tarjousta. Etenkin kun jokainen tarjous tähän mennessä on sisältänyt jonkinlaisen ikävän yllätyksen. Minulla on vahvasti ollut suunnitelmissa tehdä tästä asunnosta kahden vuoden päästä sijoitusasunto. Tuo kaksi vuotta lasketaan siis siitä hetkestä kun asunto siirtyy minun nimiini asuntolainan myötä. Mikäli lainaprosessi olisi venynyt pitkälle syksyyn, olisin menettänyt "prime time"-aikani vuokramarkkinoilla. Opiskelijat kun saapuvat kaupunkiin viimeistään elo-syyskuussa.
 

Viimeinkin suuri hetki

Tuo hetki jossa asunto lopulta minulle siirtyi, ei ollutkaan niin kummoinen kuin olisin ehkä luullut. Ennen kauppojen tekoa kotoa käsin verkkopankkitunnuksien avulla muutamat sähköiset allekirjoitukset. Ja luonnollisesti sitten pankkikonttorilla muutamat kirjoitukset perinteisin keinoin. Asunto-osakeyhtiöni osakekirjasta ehdin nähdä vilauksen ennen sen siirtymistä pankin tallelokeroon. Jos olisin sosiaalisessa mediassa cool, tuosta osakekirjasta olisi pitänyt varmaan ottaa valokuva Instagramiin. Jätin sen kuitenkin tekemättä.

Mainittakoon vielä että molemmat pankit vaativat isännöitsijäntodistusta kaupanteon yhteydessä. Minä koin tämän hieman turhana, sillä todistus maksaa noin satasen ja kuitenkin tunsin ostamani kohteen täysin, olihan myyjä minulle tuttu. Tinkimisestäni huolimatta pankit eivät kuitenkaan antaneet periksi yhtään, vaan hieman menoja tuli tästäkin.

Pankki ei tarjonnut mitään spesiaalia vaikka aika ison asiakkuuden heille toin. Tai siis ainakin minun mittakaavassa iso asiakkuus. Onhan se aivan ylivoimaisesti tähän mennessä elämäni suurin kauppa. Välittäjää kun tässä kaupassa ei tarvinnut käyttää, en saanut edes välittäjän piikkiin pullakahveja. Aika tylsää. Onneksi asunnon myyjä lupasi tarjota minulle vielä kahvit jäätelön kera. Jäipähän edes jonkinlainen konkreettinen maku suuhun tästä päivästä.
 

Ei se elämä nyt niin erilaiselle asunnon omistajana tunnu. Asunto näyttää ihan samalta kuin ollessani siinä vuokralla. Tällä hetkellä (kirjoitan tätä muutama tunti kauppojen jälkeen) fiilis on aika normaali. Katsotaan mille se tuntuu kun alan pian tunkemaan Exceliin asuntoani, sekä päivittämään opintolainalle kaveriksi asuntolainaa. Lokakuun alussa salkkuraportti tuleekin näyttämään taas aivan erilaiselle.
 

Yhteenveto koko prosessista

Kannattikohan tämä kaikki touhu lopulta? Sain lopulta Nordeasta neljä eri tarjousta ja Osuuspankista viisi. Aikaa tähän kaikkeen meni melkein puoli vuotta. 

 

ASP-säästämisestä teen joskus vielä oman kirjoituksen, jossa käsittelen asiaa tarkemmin. Sen voin kuitenkin nopeasti sanoa, että minun tapauksessani ASP-säästäminen oli suuri lykky. Minä kun olen vain määräaikainen työntekijä, työsopimusta on tällä hetkellä jäljellä pari kuukautta. Kuvittelisi että pankit aika nihkeästi suhtautuisivat minun asuntolainaideoihini, mutta kiitos ASP-lainan sisältämän ilmaisen valtiontakauksen, sain aika varmasti hilattua lainani ehtoja halvemmiksi. Minun ongelmieni alkaessa valtio kun tulee pelastamaan minut. Ainakin pankin kynsistä. 

 

Asuntolainan kilpailutus oli äärettömän helppoa, ainakin jos vertaa minulle aiemmin tuttuihin autokauppoihin. Autot kun ovat aina omia yksilöitään, ja jokaisella autokaupalla on halleissaan omat yksilöt. Vertailu autokauppojen välillä on vaikeaa, koska jokainen tarjoaa hieman eri autoja. Vaikka väliraha olisi sama, täytyy miettiä antaako painoa vähäisille kilometreille, hyville renkaille vai lisävarusteille. Nyt minulla oli kaikkien kilpailijoiden kesken tismalleen identtinen kohde, eli asuntoni. Minulle oli aivan yksi lysti kuka minulle lainan myöntää, vain lainan ehdot kiinnostivat. Mielestäni se on aivan sama tilitänkö joka kuukausi rahani Nordeaan vai Osuuspankkiin. 

 

Yllättävän paljon minun itseni näkemyksiä myös kuultiin, etenkin Osuuspankissa. Sain ehdottaa itse hintoja mikäli pankin tarjoamiset eivät miellyttäneet. Yllätystä toi myös se, miten paljon pankitkin sähläävät. Kannattaa siis ihan oikeasti tehdä kotiläksynsä kunnolla, ja opiskella pohjatietoja ennen neuvotteluja. Tiedätte mitä osata vaatia, ettekä maksa turhasta.

Korkoputkista kirjoitinkin toisessa osassa. Niihin en koskenut ollenkaan. Koin saavani ASP-lainan korkotuesta jo kylliksi suojaa mahdollista korkojen nousua varten. En koskenut myöskään pankin tarjoamiin "vakuutuksiin" eli lainaturviin. Niitä oli ainakin työttömyyden, sairastumisen ja kuoleman varalle. Yksikään pankki ei oma-alotteisesti suoraan sanonut että esimerkiksi tuo työttömyyden turva on kohdallani aivan turha. Se kun on tehty lähinnä vakituisessa työsuhteessa oleville. Tätä vakuutusta myytiin kyllä innokkaasti, vaikka tiedettiin minun olevan määräaikainen. Kaikki kyllä myönsivät heti muistuttaessani määräaikaisesta työsopimuksestani, ettei vakuutuksesta ole minulle mitään hyötyä. 

 

Jos joku yllätti asuntolainaa hakiessa, niin osakevarallisuuden "vähättely". Heittomerkit sen takia että itse olin näköjään arvioinut osakevarallisuuden arvostuksen reippaasti yläkanttiin. Kuten jo tarinan ensimmäisessä osassa kerroin, minä lykkäsin ASP-tilin avaamistakin koska ahneus ajoi pörssiin. Kuvittelin että suuri osakevarallisuus helpottaa paljon saamaan lainaa. Nyt tuli huomattua että asuntolainaa hakiessa varmaan 5 000 euroa käteistä lyö 50 000 euroa osakkeissa. Mitä minuakin ehti palvella viisi eri pankkivirkailijaa, eikä kukaan heistä ollut kiinnostunut salkkuni sisällöstä. Lainahakemuksiin laitoin salkkuni euromääräisen sisällön, ja sen kokoa suhteessa ikääni pari virkailijaa hieman ihmettelikin, mutta yksikään ei kysynyt mitä osakkeita salkussani on. Luulisi että sillä on erittäin oleellinen ero onko salkussani tunnettuja laatuyhtiöitä kuten Konetta ja Elisaa, tai tappiota tuottavia arpalappuja tyyliin Talvivaara.
 

 

Yllä vielä taulukko kaikista yhdeksästä tarjouksesta ja miten hinnan tiputtaminen onnistui. Siitä pääsee laskemaan suunnilleen, minkälaisia säästöjä tämä operaatio minulle toi. Laina-aika, lyhennystapa, lainan määrä ja yhtiölainan maksaminen tai maksamatta jättäminen vaihtelivat pitkin prosessia, joten aivan täsmällistä vertailua on vaikeampi tehdä. Keskitytään siis vain taulukon lukemiin. 

 

Lähdetään liikkeelle omasta takauksesta. Sitä ei tosiaan vaatinut kuin Nordean ensimmäinen virkailija. Muut eivät tätä tarvinneet, koska ASP-laina sisältää ilmaisen valtion takauksen. Säästöä tuli siis 920 euroa. 

 

Toimituskulut tippuivat useamman kerran matkan aikana. Pahimmillaan ne olivat ensimmäisessä tarjouksessa 460 euroa, ja halvimmillaan Osuuspankki tarjosi ne 160 eurolla, eli säästöä tuli 300 euron verran. Tässä vaiheessa säästetty jo 1220 euroa. 

 

Marginaali tipahti matkan aikana lähes puoleen. Alkuperäinen marginaali 1,3 % tippui 0,7 %:iin, eli kevennystä tuli 0,6 % verran. Jos vedetään hieman mutkia suoraksi ja lasketaan tasan 100k lainalla (jota asuntolainani siis ei ollut), niin 20 lainavuoden aikana tuo 0,6 % tippuminen tuo minulle kuuden tonnin säästön. 

 

Kokonaiset säästöt koko tässä rumbassa olivat yli 7000 euroa. Melkoinen säästö. Aika pitkään olisin saanut tehdä töitä että verojen ja "elämisen" jälkeen olisin tililtäni 7000 euroa repinyt. Nyt nuokin rahat voi hyvällä omatunnolla käyttää pörssiin. Pitkä kilpailutus vei paljon aikaa ja osittain myös hermoja, mutta mielestäni pääsin ihan tuntipalkoille kaiken tämän jälkeen. Lisäksi sain hyvää kokemusta asuntolainan ottamisesta. Jos kaikki menee kuten ajattelin, tulevaisuudessa ajattelin harrastaa enemmänkin asuntosijoittamista. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

 

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/08/kohti-omistusasuntoa-iii-viimei...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/kiitokset-k...

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Tänään on keihään finaali ja Ponssen suojatti Tero Pitkämäki pääsee taistelemaan mitalista. Sen takia tänään on hyvä hetki kirjoittaa Ponssesta! Asiaa vieremäläisestä sekarotuisesta ajokoirasta, parista Bentley-kuskista ja mistä metsäkonekuskit tappelee Esson baarissa. Asiaa myös suomalaisesta metsäteollisuudesta, metsäkoneista, metsäkoneyrittäjän arjesta sekä miten metsien hakkuut eroavat Härmässä ja Jenkeissä. Tekstiä tuli taas paljon, mutta onko tuo nyt ihme jos metsätalousinsinöörin ja metsäteollisuudesta leipänsä saavan päästää kirjoittamaan Ponssesta. 

 

Pari sanaa Vieremän ylpeydestä

Vieremän ylpeydellä tarkoitan tietenkin Ponssen metsäkoneita. Sekarotuisen ajokoiran mukaan nimetyt keltaiset metsäkoneet kun tehdään Pohjois-Savossa. Metsäkonekuljettajien piireissä on muuten tapana tapella siitä, mikä on oikea väri metsäkoneelle. Esson baareissa äänitaso nousee kun kahvipöydissä väännetään onko ainoa ja oikea väri keltainen, vihreä (John Deere) vai punainen (Komatsu).
 

Einarin luoma brändi

Väreistä on lyhyt aasinsilta metsäkoneyhtiöiden brändiarvoihin. Ponssella on mielestäni ylivoimaisesti näistä kolmesta suuresta yhtiöstä paras brändi. Ponssella on ollut paljon mielenkiintoisia mainoksia ja tempauksia. Näistä kolmesta Ponsse on lisäksi ainoa, jonka nimi on ollut sama sen perustamisesta asti, eli nyt 47 vuoden ajan. John Deereä edelsivät Timberjackin ja Lokomon nimet. Komatsu taas on vanha kunnon Valmet. Punaiset ja vihreät koneet ovat osa isoja konevalmistajia, kun taas Ponsse on keskittynyt pelkkiin metsäkoneisiin. Senkin takia Ponssen brändääminen on ollut kilpailijoitaan helpompaa, sillä yhtiön nimi voidaan liittää helposti pelkkiin metsäkoneisiin.

Minulla metsäalalla työskentelevänä on aika läheinen kosketus Ponsseen, mutta Ponssen omistaminen on jäänyt. Syksyllä 2014 pyörittelin sen ostoa mielessäni. Kurssi huiteli tuolloin noin kympissä. Silloin oltiin julkaisemassa juuri Ponssen uusi Scorpion-malli, josta oli tarkoitus tulla Ponssen lippulaivamalli. Minä jätin kuitenkin tarttumatta ostamiseen, koska katsoin metsäkonealan olevan kovin kilpailtu. Noh, nyt kun kolmessa vuodessa kurssi on lähes 2,5 kertaistunut, on helppo hakata päätään pöytään.
 

Ponsse Elk-ajokone.

Yllä itseni ottama kuva minun sukuni metsiä kaataneesta Ponssesta. Koneen muuten omistaa muuan nelinkertainen maailmanmestari Tommi Mäkinen. Tallipäällikkö-Mäkinen on tunnetusti henkeen ja vereen Ponssen miehiä. Tommi oli Ponssen perustaja Einari Vidgrenin kanssa erittäin läheisiä ystäviä, ja tekipä kaksikko takavuosina pientä autokauppaakin. Molemmat kun hakivat samalla reissullaan itsellesä Bentleyn autot. Einarin siirryttyä ajasta iäisyyteen vuonna 2010, en tiedä mitä Eikan Bentleylle kävi, mutta Tommin Bentleyn saattaa tavata vielä keskisuomalaisesta liikenteestä.

Vidgrenin Eikka on muuten metsäalan Björn Wahlroos. Eikä tämä vertaus liity siihen, että molempien autotallista löytyi Bentleyt, vaan siihen että Einari on samanlainen suustaan lahjakas väriläiskä kuin Nalle. Vaikka Einari jätti maalliset savotat jo seitsemän vuotta sitten, Einarista lentää melkein vielä villimpiä legendoja kuin Nallesta ja hiekasta marmorilattialla. Eräs tunnetuimmista legendoista liittyykin edellä mainittuun Eikan Bentley-autoon. Eikka oli huhujen mukaan ollut tankkaamassa Bentleytään Vieremän kylmäasemalla. Toiselle puolelle oli tullut tankkaamaan joku kyläläinen, joka oli katsonut tuota silloin vielä uutta Bentleytä. "Minä en ymmärrä miksi joku laittaa noin paljon rahaa kiinni autoon" oli kyläläinen sanonut. Einari taas ei tapojensa mukaan jäänyt sanattomaksi, vaan tokaisi heti takaisin "minäkään en ymmärrä niitä jotka laittavat kaikki rahansa autoon." Taattua Einaria! Hieno mies, ei voi muuta sanoa. Eräässä Facebook-ryhmässä yksi Einarin vanha liikemiesystävä kertoi taannoin monia tarinoita liikematkoista Einarin kanssa, ja tarinat olivat mitä värikkäimpiä. Toivottavasti tekevät Einarista vielä jonkun kirjan, johon nuo tarinat saadaan vielä talteen. Ponssellahan on takanaan todella värikäs historia, eikä täydellinen konkurssikaan ole pahimpina aikoina ollut kaukana.

 

Netistä löytynyt kuva Eikan Bentleystä. Einari ei arkaillut ajaa autoaan 
keskelle metsää kaiken kansan katsottavaksi.

Äänekosken biotuotetehdas metsäalan pelastajana?

Noh, palataan nyt Ponsseen. Meikäläisellä kun karkaa nämä jutut aina ohi alkuperäisen aiheen. Viime vuosina metsäalaa on tuntunut vauhdittavan sellun ja kartongin valmistus. Nettikauppa käy kuumana, ja tarvitaan paljon kartonkia tuotteiden pakkauksiin. Tästä syystä Äänekoskella starttaa ihan näinä päivinä suomalaisen metsäteollisuuden suurin investointi ikinä. Biotuotetehtaan budjetti oli jossain vaiheessa 1,4 miljardia euroa. Samanlaisia, toki vähän pienempiä sellutehdaskaavailuja on tehty myös Kuopioon ja Kemijärvelle. Pelkästään Äänekoski tulee imemään tulevaisuudessa melkoiset määrät kuitupuuta, eli siis sitä läpimitaltaan pienempää puuta. Sitä saadaan ensisijaisesti harvennushakkuilta, eli niiltä joissa puuta jätetään vielä pystyyn.

Harvennushakkuissa valitettavasti Ponsse ei ole aivan yhtä kova luu kuin avohakkuissa. Harvennushakkuita pyritään tekemään pääasiassa talvisin, johtuen sellaisesta syystä kuin talvipakkaset. Harvennuksia tehdään selvästi talvipainotteisesti, johtuen siitä että pakkaset helpottavat hakkuiden tekemistä. Pakkanen suojaa pystyyn jäävän puuston juuria. Jos taas pakkasta ei ole, koneet uppoavat helpommin ja jäljellejäävään puustoon syntyy vaurioita, mikä taas aiheuttaa lovia metsän omistavan isännän lompakkoon. Jokainen suomalainen on varmaan nähnyt millainen Suomen talven kehitys on tuntunut olevan viime vuosina. Ponsselle herkkua olisi aina vain kovemmat ja kovemmat talvet, mutta se taitaa olla toiveajattelua näin 2000-luvulla.

Ponssen ratkaisu harvennushakkuiden ongelmiin on tuntunut olevan 10-pyöräiset metsäkonemallit. Mitä enemmän pyöriä, sitä tasaisemmin paino jakautuu ja kone ei uppoa. Tosin kymppipyörien ongelmana tuntuu olevan kasvanut koko, ja se taas aiheuttaa toisenlaisia korjuuvaurioita ahtailla harvennushakkuilla. Koneet raapivat pystyyn jääviä runkoja, ja taas tulee lisää lovia metsänomistajan lompakkoon.

Mielenkiintoinen projekti metsäkonevalmistajien piirissä tuntuu olevan Pro Silva-merkkiset metsäkoneet. Kannattaa suorittaa Googlen kuvahaku. Siinä on luultavasti tulevaisuuden harvennushakkuiden suorittavan koneen ulkonäön malli. Pienet koneet jotka liikkuvat telojen päällä.
 

Metsät aukoiksi keltaisella koneella

Avohakkuilla Ponssea aiemmin kehuin, mutta siihenkin liittyy riskejä. Avohakkuut kun eivät istu ns. vihreiden ihmisten ajatusmalliin. Enkä tarkoita näillä vihreillä ihmisillä nyt avaruuden muukalaisia tai John Deere-kansaa. Onhan noita tapauksia säännöllisesti nähty, missä Greenpeacen porukka vastustaa avohakkuita. Avohakkuiden rinnalle on nyt kehitetty ja lainsäädännöllisesti mahdollistettu ns. poimintahakkuu. Tämä tarkoittaa sitä, että metsästä poimitaan yksittäisiä puita kaiken kaatamisen sijaan. Tämä on ehkä ajatuksena paperilla kiva, mutta käytännössä vaikeampi toteuttaa. Ponssen metsäkoneiden ajaminen metsätyömaalle lavetilla kun maksaa tasan yhtä paljon kaadettiin sitten koko metsä, tai tyydytään poimimaan muutama hassu puu pois. Mm. logististen kustannusten takia ei lopulta puusta pysytä maksamaan käytännössä mitään. Poimintahakkuut kun tarkoittavat sitä, että jompi kumpi osapuoli joutuu lähes antamaan panoksensa lähestulkoon talkootöiden hinnalla. Joko puun ostaja (metsäyhtiö & koneyrittäjä) joutuu tekemään työnsä talkoilla, tai sitten metsänomistaja joutuu tinkimään huomattavasti omista tuotoistaan. Kummasti vain kuvitellaan että poimintahakkuista saataisiin yhtä hyvät rahat kuin perinteisistä avohakkuista, ja sekös lopulta aiheuttaa mielipahaa.

Toinenkin riski avohakkuissa on olemassa. Avohakkuilta tulee läpimitaltaan isoa puuta, jonka loppusijoituspaikka on yleisimmin mekaaninen metsäteollisuus. Sahat sekä vaneri- ja liimapalkkitehtaat. Näiden tuotteet taas ovat rakennusteollisuudelle tärkeitä. Rakennusteollisuus taas on hyvinkin suhdanneherkkää. Jos rakentaminen maailmalla pysähtyy, aika äkkiä Suomessa lomautetaan mekaanisen metsäteollisuuden työntekijät. Kun tehtaat eivät vedä puita, ei kannata Ponsseja avohakkuille viedä. Kaadettu puu kun ei ikuisuuksia kaadettuna säily ennen pilaantumista. Koneet jäävät kotiin seisomaan.

Koneiden seisominen kotona on ihan normaalia myös hyvän suhdanteen aikana, juuri aiemmin mainitun säiden armoilla olemisen takia. Varmaan joka kevät joudutaan koneita seisottamaan hetki sulien lumien pehmittämien maiden takia. Ei siinä varmasti herkkua ole olla koneyrittäjä tuolloin. Tehtaat pommittavat sinua viesteillä miten he tarvitsevat puuta. "Toisesta suunnasta" pankki taas pommittaa sinua viesteillä että mites se konelainan lyhennys. Ja pehmeiden kelien takia joudut kuitenkin pitämään koneen parkissa kotona. Luultavasti juuri tämän syyn takia Äänekosken tehdasprojekti ei hieman yllättäen ole innostanut koneyrittäjiä kasvattamaan metsäkoneidensa määrää. Äänekosken tehtaan avaaminen tarkoittaa kyllä puun käytön kasvua huomattavasti, joten lisäkoneille voisi olla tarvetta. Mutta harva yrittäjä haluaa ottaa riskiä ottamalla lisää lainaa, kun jo nykyisiäkin koneita joutuu välillä seisottamaan. Eiköhän kasvava puun menekki pyritä keräämään nykyisillä koneilla, kasvattaen koneen käyttöä useampiin työvuoroihin. Eli silloin kun kelit sen sallivat, ajetaan vaikka kahdessa tai jopa kolmessa vuorossa.
 

Onneksi on ulkomaat tukena

Joku voisi varmaan tulla ja teilata koko tähänastisen tekstini muistuttamalla, miten Ponssen liikevaihdosta vain noin 20 % tulee Suomesta. Kauppalehden vuoden 2016 Q2-raportin mukaan Pohjois-Eurooppa tuo liikevaihdosta 36,2 %, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta 26,5 %. Keski- ja Etelä-Euroopasta 23,5 % ja Venäjältä sekä Aasiasta 11,8 %.

Ponsse onkin panostanut viime vuosina paljon ulkomaille vientiin. Markkinointikoneisto onkin viritetty äärimmilleen kun hamutaan uusia markkinoita. Suomessa ihmeteltiin pari vuotta sitten Ponssen Pohjois-Amerikan mainosta. Siinä Ponssen Pohjois-Amerikan johtaja seikkailee ilman paitaa Ponssen väreihin maalattuna, päässään juuston pala, lippalakki ja pottakypärä. Suomessa tätä mainosta katsottiin suu auki ja silmät pyöreinä, mutta paikallisille tämä "koohottaminen" taas toimii. Tämä on osoitus siinä miten kulttuurit eroavat eri puolilla maailmaa. Mainosvideon voi halutessaan katsoa tästä:
 

https://www.youtube.com/watch?v=lF_bOU_584M

Kulttuurista kun tuli puhe. Metsäalalla tuntuu olevan tavallistakin enemmän kulttuurieroja miten metsää esimerkiksi hakataan. Jos lyödään samaan pöytään suomalainen, jenkki ja itävaltalainen metsätyömies, on jokaisella varmasti aika paljon eriävä mielipide siitä miten metsää kuuluu kaataa. Suomessa ja Pohjoismaissa on jo pitkän aikaa puun kaatovaiheessa harvesterikuski tehnyt päätöksen, minne kaikkialle tehtaille. Eli siis jo metsässä tiedetään, mikä puu menee mihin käyttöön. Ajokonekuski ajaa "samanlaiset puut" omiin kasoihinsa, josta puuautoilijat ajavat ne omille tehtailleen. Tehtailla taas puut ovat sellaisenaan valmiita käyttöön. Sama touhu on käsittääkseni aika yleistä myös ainakin Venäjällä.

Vanha kunnon Ameriikka onkin täysin päinvastainen tapaus. Metsien miehiä (alkuperäinen nimi Ax men) katsoneet ovat huomanneet, miten touhussa ei ole oikein mitään yhteistä härmäläiseen metsienhakkuuseen. Puut kaadetaan pääasiassa kokopuumenetelmällä, eli puu vain kaadetaan ja karsitaan. Pätkiminen sopivaan mittaan tapahtuu tuotantolaitoksilla. Ilkeästi voisikin sanoa Jenkkien nykymenon olevan kuin Suomessa joskus sotien jälkeen. Nykyisessä mahdollisimman tehokkaassa puun käytössä ei Suomessa voisi enää kuvitellakaan vanhaan paluuta.

Suomalaisille tutuilla metsäkoneilla (harvesteri ja ajokone) ei kovin suurta kysyntää Pohjois-Amerikassa ole aiemmin ollut. Kokorunkomenetelmää kun käytetään pääasiassa kaato- ja kasauskoneilla, sekä puut ajetaan tien viereen juontokoneilla eli skiddereillä. Komatsun edeltävä Valmet on viimeisimmän juontokoneen valmistanut joskus 1970-luvulla. Amerikassa niitä tehdään yhä. Ponsse ei näitä "ameriikan koneita" tee, vaan pyrkii viemään pohjoismaisia metsäkoneita uusille alueille. Ties vaikka jenkitkin vielä joskus heräisivät "nykyaikaan" ja nämä meille tutut metsäkoneet yleistyisivät Pohjois-Amerikassakin. Yhdessä yössä tämä ei tapahdu, mutta pidemmällä tähtäimellä hyvät mahdollisuudet sille on.

John Deeren valmistama skidderi, eli juontokone.

 

Loppupäätelmät

Näistä kaikista pelotteluistani huolimatta, suhtaudun Ponsseen sijoituskohteena hyvinkin innostuneesti. Uskon vahvasti vielä joku päivä olevani keltaisen koneen osakkeenomistaja. Sillä on hallussaan metsäkoneyhtiöistä selvästi paras brändi. Brändiä vauhdittaa ahkera sponsorointi niin jääkiekossa (KalPa), keihäänheitossa (Tero Pitkämäki), hiihdossa (Niskasen sisarukset) kuin rallissa (Esapekka Lappi). Lisäksi on vielä muitakin hieman pienempiä sponsoroitavia. Mielenkiintoisia markkinointitempauksia suoritetaan, esimerkkinä Duudsonien ja Ponssen tekemä video. Pohjois-Amerikassa paikallisille näytetään kuinka niitä metsiä tulee oikeasti kaataa. Tai ainakin härmäläisten mielestä, heh. Mikäli siellä vielä joskus omitaan meille tutut metsäkoneet, on Ponsse eräänlaisena pioneerina varmasti etulyöntiasemassa.

Jatkan Ponssen osakkeen seuraamista, mutta näillä hinnoilla en vielä uskaltaudu mukaan. Kenties sitten sellaisena hetkenä kun suomalaisessa metsäteollisuudessa alkavat lomautukset taas yleistymään. Tällä hetkellä kurssi tuntuu käyttäytyvän kuin kukaan ei muistaisikaan mitään lomautuksia koskaan olleen.

Kirjoittaja on koulutukseltaan metsätalousinsinööri, töissä metsäteollisuudessa ja aktiivisesti mukana metsätalouden harjoittamisessa.

 

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/08/pari-sanaa-viereman-ylpeydesta....

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/osakkeet/ponsse-oyj-1/kommentit/tanaan-on-keih...

Käyttäjän SaIkunhoitaja kuva
Liittynyt: 30.12.2015, 17:29
Viestejä: 29

Olipas virkistävää lukea analyysiä kirjoittajalta, joka tietää syvällisemmin aiheesta. Itsekin noita tuollaisia vihreitä koneita aiemmin työkseen ajaneena ja alalla suunnitteluhommissa olleena olen samoilla linjoilla kirjoituksen asioiden suhteen. Mulla oli kanssa ostonappi tosi lähellä laittaa isosti Ponssen osakkeisiin, kun oli Scorpion tuloillaan, jotenkin se vaikutti semmoiselta, että idea vielä tuottaa. Sitten meni pupu pöksyyn ja mietin, että on niin paljon kalliimpi tehdä Scorpion-konstruktio, et ei välttämättä myykään ja lisäksi uuden konstruktion lapsus-mahdollisuudet. En tosin ole seurannut Ponssea, että onko Scorpionista ollut tuloksellisesti hyötyä kuinka paljon vai onko raketoinut muista syistä.

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Tällä kertaa teksti koskee pääasiassa Nordnetin puolella salkkujaan pitäviä lukijoita. Nordnetin euron kampanjaa on jäljellä vielä viikon verran, kunnes tulee jälleen karu paluu arkeen. Kirjoittelin blogiini ajatuksiani tästä koko kesän mittaisesta kampanjasta. Itse en käyttänyt sitä kuin salkun siivoamiseen. Yhtään ostoa kampanjaan liittyen en ole tehnyt. Suosittelen kaikkia kampanjan kautta ostoja tehneitä lukemaan tekstin. Tässä viimeisen viikon aikana kannattaa tehdä vielä mahdollisesti jotain peliliikkeitä suuntaan tai toiseen, että välttää ns. "kampanja-ansan".

***

Vielä ehdit välttää kampanja-ansan

Osakevälittäjä Nordnet julkaisi keväällä kampanjan, jonka mukaan kaikki alle 200 euron kotimaiset pörssikaupat maksavat vain 0,99e. Tarjous oli rajattu kestämään 31.8.2017 asti. Kamppiksen julkistamisen yhteydessä Nordnet mainitsi myös, että kampanjasta kerätään dataa käyttäjien kauppojen tekemisestä. Vihjailtiin siis siitä mahdollisuudesta, että alhaisemmat hinnat aiheuttaisivat enemmän kauppaa, ja täten tarjouksesta voisi tulla kenties hyötyä tulevaisuuden kaupankäyntikuluihin.

Minä olen alusta asti suhtautunut tähän kampanjaan vähän nihkeästi. Vaikka tässä on ollut lähes puoli vuotta aikaa tehdä kauppoja todella halvalla, en ole tehnyt vielä yhtään osto-toimeksiantoa kotimaan pörssissä. Myyntejä tein kyllä, niistä olen kertonut jo täällä blogissakin. Myyntien pääasiallinen tarkoitus oli lähinnä siivota salkkua liian pienistä siivuista.

Lisäksi tuo 200 euron maksimi tuntui mielestäni aivan järjettömältä ehdolta. Kaksi sataa euroa on mielestäni kuitenkin todella pieni summa. Sellainen summa jolla ei normaalisti kannata suoria osakesijoituksia lähteä tekemään. Typerältä olisi tuntunut ostaa myös nimellisarvoltaan vähän kalliimpia osakkeita, kuten Konetta, Sampoa tai Wärtsilää. Ne kun keinuvat 45-60 euron hinnoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Wärtsilää (kurssi tänään 57 euroa ja risat) voit ostaa vain 3 kpl kerralla! Neljäs osake rikkoo tuon 200 euron rajan, ja kaupan hinta pompsahtaa 0,99 eurosta suoraan 9 euroon. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi noin 10 kpl Wärtsilän osaketta ostava sijoittaja joutuu tekemään neljä eri toimeksiantoa. Mielestäni typerää kikkailua, ja tekee kaltaiselleni Excel-autistille lisää päänvaivaa ylimääräisten rivien myötä. Mieluummin vaikka sitten kiinteä prosenttihinnasto, kuten Nordealla.

Olen alusta asti aavistanut hieman pahaa tuosta rajoituksesta. Näyttäisi nyt siltä, ettei tuo alhainen rajoitus olekaan ihan vain sattumaa. Palaan tähän asiaan vielä myöhemmin.

Kampanja tunnuttiin ottavan piensijoittajien piireissä hyvin vastaan. Olihan kaupankäyntikulut pudonneet todella merkittävästi, ja mahdollisesti tämä voi olla - jos nyt ei aivan täysin niin ainakin melkein pysyvää. Olen spotannut Sharevillestä monia "erittäin hyvä juttu meille, joilla välityspalkkio syö normisti tuoton!"-aiheisia päivityksiä.

Tässä mielestäni tapahtuu se piensijoittajan suurin virhe. Tämä ei välttämättä olekaan niin hyvä juttu kuin nopealla ajatuksella ensin luulisi.
 

Viisas raha-lehden välittäjävertailu

Osakesäästäjien Keskusliiton Viisas raha-lehden elokuun numerossa (ilmestynyt 17.8.2017) on jälleen suuri välittäjävertailu. Tätä juttusarjaa OSKL on tehnyt myös useasti aiemminkin. Tänä syksynä voiton vei jälleen Nordnet, ja sen takia lehdessä oli Nordnetin maajohtaja Suvi Tuppuraisen kommentit. Samat kommentit voi lukea Tuppuraisen omasta blogikirjoituksesta.

"Tutkimuksen mukaan Nordnetin kilpailukyky on heikentynyt, jos mittariksi ottaa asiakkaiden arviot hinnan ja laadun suhteesta. Tyytyväisten osuus on kuitenkin yhä selvästi suurempi kuin kilpailijoilla. Emme ole lähteneet hintakilpailuun paineesta huolimatta. Panostamme kokonaisuuteen, jossa asiakas saa muutakin kuin mahdollisimman halvan hinnan." -Suvi Tuppurainen 17.8.2017
 

Nordnetin toimistolla poksauteltiin pulloja auki
Viisas raha-lehden ilmestymisen jälkeen.

Tuppuraisen kommenteissa minulla pisti ikävästi silmään toteamus, ettei Nordnet ole lähdössä mukaan hintakilpailuun, vaikka muut kilpailijat sitä tekevät. Nordnet panostaa mieluummin palvelukehitykseen ja sijoittajille tuotettavaan sisältöön. Eli suomeksi hinnat ovat pysyvät nykyisessä, koska tinkiminen hinnasta aiheuttaisi tinkimistä myös esimerkiksi Sharevillestä tai Rahapodista.

Suoraan tätä ei sanota, mutta vaikuttaa sille että tämä "euron kampanja" ei tule olemaan pysyvää. Syyskuun alussa palaa jälleen normaali hinnasto voimaan.
 

Kampanjasta voi tulla myös rasite 

Mikä tässä on sitten se ongelma? Puhuin ylempänä ettei 200 euron rajoitus ole sattumaa. Veikkaan että tuo maksimirajoitus on laitettu ihan vain piensijoittajan kiusaksi, ettei kovin isoja panostuksia samoihin yhtiöihin tehtäisi. Kun toimeksiantoja joutuu näpyttämään useita kerralla, se alkaa tympimään. Ainakin mikäli tekee ne kaikki samaan yhtiöön. Tämä yhdistettynä kestopuheenaihe hajautuksen tärkeyteen, uskon että monen piensijoittajan salkusta löytyy nyt useita eri yhtiöitä. Ja vieläpä hyvin pienillä painoilla.

Miettikääpä sitä jos joku on päättänyt ottaa hajautuksen tosissaan, ja ostanut 10 eri yhtiön osakkeita. Kaikkia luonnollisesti maksimissaan 200 eurolla. Mikäli kampanjan jälkeen tulee tarve tyhjentää salkku, maksavat kaupat 9e/kpl eli 4,5 %. Eli kaikkien 10 yhtiön osakkeista pääsee eroon 90 eurolla. Se on paljon rahaa se.

Tuo 4,5 % on laskettu sillä olettamuksella, että osakkeiden arvo pysyy ostohinnan tasolla. Mikäli osakkeiden arvo nousee, luonnollisesti myydessä välityspalkkion osuus pienenee. Mutta entä jos osakkeen arvo sattuukin laskemaan?

Erityisen kipeää kampanja on tehnyt Tokmannia ostaneille. Mikäli ostit Tokmannia kampanjan ensimmäisenä päivänä maaliskuun lopussa hintaan 10,5 euroa 19 kpl (tekee 199,5e eli "sallittu määrä"), niin mille salkussasi näyttää nyt? Tokmanni on ollut kevään suurin pettymys tulosvaroituksineen, joten siksipä osaketta kaupataan nyt hintaan 7,4 euroa. Ostohetkellä 199,5 euron osuus on valahtanut 140,6 euroksi. Siitä nuo 9 euron kaupankäyntikulut tekevät myyntihetkellä kuluiksi 6,4 %. Ja se on erittäin paljon se.
 

"Mutku nää menee pitkään salkkuun" 

Aika varmasti jokunen lukija tässä kohtaa pohtii, että mitä väliä myymisen hinnalla kun ostaa buy&hold-taktiikalla. Siinä taktiikassa ei siis koskaan tehdä myyntejä. Tätä taktiikkaa tunnutaan hehkuttavan vähän kaikkialla, ja moni siihen luottaakin ehkä vähän turhan sokeasti.

Kyllä, tuo on pääasiassa myös minun taktiikkani. Mutta se ei poista sitä faktaa, että aina kannattaa pitää poistumistiet avonaisina. Joskus voi tulla eteen tilanteita joissa strategiasta poikkeaminen kannattaa. Strategiakin voi muuttua. Yhtiön suunta voi kääntyä radikaalisti. Tai sitten joskus tulee vain pakottava tarve käteiselle.

Noista kolmesta minulle on tapahtunut jo ainakin yhtä, ehkä osittain myös kahta.

Aloitetaan sillä mikä minulle on varmasti tapahtunut. Fortum on minun silmissäni muuttunut viime vuosina "takuuvarmasta osinkokoneesta" melkoiseksi mysteerilapuksi. Sähköverkkojen omistamisen aikaan Fumilta pystyi odottamaan euron osinkoa vuodesta toiseen. Myöhemmin sähköverkot myytiin, ja tilalle tuli iso kasa rahaa jolle ei ole keksitty käyttökohteita. Fortum ei ollut enää sama yhtiö kuin ennen. Ihan pätevä syy myydä osakkeita, kuten Fortumin kohdalla teinkin.

Myös strategia voi muuttua. Kohdallani se on näkynyt siten, että suorat osakesijoitukset eivät kiinnosta enää yhtä vahvasti kuin ennen. Viime aikoina olen pääasiassa vain tankannut Superrahastoja. Suoria osakesijoituksiani en ole itse lähtenyt kuitenkaan myymään, mutta joku muu saattaa vaihtaa ne kokonaan kasvurahastoihin. Ei mielestäni aivan typerä vaihtoehto sekään.

Kolmatta vaihtoehtoa minulle ei ole tapahtunut, ainakaan vielä. Joskus voi vain tulla eteen tarve käteiselle. Se voi pahimmillaan tarkoittaa osakkeiden pakkomyyntiä. Käteisen tarve ei aina tarkoita välttämättä "rahahuolia", vaan se voi olla esimerkiksi asunnon ostamiseen tarvittava käsiraha. Unelmien asunto tai kenties sukutila tulee myyntiin, ja käteistä tarvitaan heti. Aikaa ei ole odottaa kuukausia että tuloista kykenee niistämään. Käsi voi hamuta tekemään sijoitusten realisointia.

Nordnetin kampanja on voimassa vielä viikon. Sen aikana voit vielä tehdä viimeisiä peliliikkeitä ennen normaalin hinnaston paluuta. Ovatko nämä peliliikkeet sitten ostoja vai myyntejä, ne jäävät sijoittajan omille harteille. Mutta päivän vinkkini sijoittajille on, että muistakaa seurata kaupankäyntikuluja myös myyntivaiheelle.

Pointtini tiivistettynä laiskoille lukijoille:

1. Muista kulut, myös mahdollisen myyntihetken aikana. Vaikka ostaessa kaupankäyntikulut olisivat halvat, tai jopa ilmaiset, ne eivät välttämättä ole sitä enää myyntihetkellä. Silloin voit joutua maksamaan jo "täyden hinnan". Itse tähtään siihen, että myös myydessä pääsen max 1 % kaupankäyntikuluihin.

2. Olen kantapään kautta oppinut että kaupankäyntikulut eivät saa olla ostoperuste. Sama asia myös toisin päin, eli myyntiä ei kuitenkaan kannata jättää tekemättä korkeiden kulujen takia. Myyntejä voi joutua suorittamaan monista eri syistä, ei aina välttämättä "omaa persaukisuuttaan".

3. Suhtaudu kampanjoihin maltillisesti. Vaikka kampanjat tuottavat sinulle säästöä, usein se säästö on kuitenkin aika pieni. Yleensä ne säästöt ovat kuitenkin sellaisia, että jo parin päivän kurssinousu tai lasku kuittaa kaupankäyntikulut.

4. Itse olen käyttänyt Nordnetin kampanjat lähinnä tankatakseni jo omistamiani osakkeita. Tällöin vältän mahdollisen pienen position loukun. Uusia yhtiöitä en muista aikoihin ostaneeni kampanjoista.

***

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/08/viela-ehdit-valttaa-kampanja-an...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/nordnetin-e...

Käyttäjän Farseer kuva
Liittynyt: 20.7.2016, 19:14
Viestejä: 37

Ihan hyvää asiaa, etenkin tuo että jatkossa pienistä omistuseristä eroon pääsy käy kalliiksi. Itsekin mietin jos dumppaisi Remedyn annista tulleen pikkuomistuksen.

Tosin, jos aikoo syksyllä käydä paljon kauppaa Nordnetissä ja aikoo tässä kuussa vielä tehdä kauppoja niin tässä kuussa kannattaisi harkita veivausta noilla euron kuluilla 50 kauppaa täyteen, jolloin pääsee tuolle parhaalle tasolle (3€ / 0,06%) kolmeksi kuukaudeksi. Esimerkiksi ostaa 9 eri kaupalla about 1800 eurolla osakkeita sen sijaan että ostaisi yhdellä toimeksiannolla 9 euron kuluilla.

Käyttäjän Hynägrande kuva
Liittynyt: 21.8.2017, 23:04
Viestejä: 16

Pienen position loukku ei ole oikeasti ongelma. Ei sillä ole mitään käytännön merkitystä jos on 200 euroa kiinni jossain. Tai vaikka 4x 200e. Minulle jäi pari vuotta sitten hassuja roikkujia, joita ei kannattanut myydä transaktiokulujen takia. En muista edes enää miksi niin kävi, mutta eipä niistä mitään mielenrauhaa menettänyt. Sijoittaminen on ehkä turhan raakaa peliä jos omat rahat ei kestä sitä että on muutama satku kiinni jossain "väärässä" osakkeessa.

Sen sijaan, jos aikoo ostaa vaikka 1000 eurolla jotain osaketta niin se on ihan mielekästä että ostoja on voinut tehdä useammassa erässä parin päivän sisällä. Sama myynnissä. Hitostako sitä tietää mihin joku osake tarkalleen laskee tai nousee lyhyellä aikavälillä, joten tekemällä 5x200e toimeksiannot saa hinnan suunnilleen "oikein" helpommin kuin tekemällä yhden 1000e paukun. Nordean hinnoittelussa pikkukaupat maksaa 1% ilmeisesti ja kyllä minä teen ihan mielelläni 3x200e kauppaa kuin yhden 600e kaupan, vaikka lopputuloksena tulisi samat transaktiokulut.

Enkä kyllä allekirjoita että pikkusijoittajaa alkaisi tympimään se toimeksiantojen näpyttely. Se on jo vähän isompaa sijoittamista jos niitä 200e kauppoja alkaa tehtailemaan urakalla :)  

Käyttäjän Hynägrande kuva
Liittynyt: 21.8.2017, 23:04
Viestejä: 16

Älyttömän hyvä huomio muuten tuo 51 kaupan tekeminen. Minulla nimittäin sattuu olemaan nyt 28 kpl kauppoja tässä kuussa Nordnetissä, enkä ole ajatellut tuota yhtään. Jos niitä tulee vielä lisää niin voisi olla järkevää minun tehdä vaikka muutama täysin höpökauppa ja maksaa siitä vaikka viisi euroa että olen seuraavat 3kk parhaalla tasolla hinnoittelussa :) Ihan 23 euroa (ja 23 tarpeetonta kauppaa) en kyllä viitsi, mutta nyt niitä on tullut.

 

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Tällä kertaa kirjoitin blogiini elämäni ensimmäisestä oikeasta kesälomasta. Se oli ikään kuin taloudellisen riippumattomuuden testaus. Pohdin millaista elämäni ja kuluttamiseni olisi, mikäli olisin aina kesälomalla. Mietin tekstissä myös tuota muotitermiä ”taloudellinen riippumattomuus” ja ovatko nämä nyt jo iltapäivälehtienkin huomioon päässeet henkilöt osoitus kuplan kasvamisesta. Tekstissä myös hataralla aasinsillalla Aku Ankka, JYP sekä lappeenrantalaista punkkia ála Anal Thunder. Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Kesäloma - testissä taloudellinen riippumattomuus

Tänä kesänä minulla oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus pitää ihan ehta kesäloma. Aiemmat kesät minulla onkin mennyt pääasiassa kesätuuraajana, ja kesäloma on ollut maksimissaan yksittäisiä päiviä siellä täällä, jos edes sitäkään. Tänä kesänä pääsin vihdoin pitämään useamman viikon lomaa. Näistä onkin otettu sitten kaikki irti.

Olen leikkisästi ajatellut kesälomasta että tämä on vähän kuin pääsisi kokeilemaan taloudellista riippumattomuutta. Palkka juoksee, vaikka makoilen kotona. On se helppoa. Ei tarvitse uhrata lähes puolia päivästä töihin matkoineen, vaan voin sata prosenttisesti keskittyä itse tekemään mitä haluan.

Jostain syystä olen aina nauttinut arkivapaista. Jollain sairaalla tavalla tykkään kävellä kaupungilla ja katsella kun muurahaiset kipittävät kohti töitään ja velvollisuuksiaan. Hauskaa on myös asioida aamuisin pääasiassa eläkeläisten miehittämissä kaupoissa. Siellä näkee ja kuulee kaikenlaista elämän syvää viisautta.
 

Jopa Aku sen tietää. 

 

Jos jotain kesäloman aikana olen oppinut, niin menot kasvavat kummasti kun vapaa-aika lisääntyy. Tällä en tarkoita edes mitään kesälomareissua, vaan ihan normaalia arkipäivää. Tällehän on ihan luonnollinen selitys. Minulle loman myötä vapautui viikolle noin 50 tuntia lisää vapaa-aikaa.

Minun normaali arkipäiväni on sellainen, että herään ennen viittä. Viiden jälkeen lähden ajelemaan kohti työmaata jossa pitää olla jo hommissa klo 06. Töistä leimaan itseni ulos 14:30 ja vaatteiden vaihtamisen ja työmatkan jälkeen olen kotona ehkä 15:30. Kotona työrepun purkaminen ja ruuan valmistusta. Kello 17 mennessä olen luultavasti jo syönyt sekä laittanut seuraavan päivän työeväät valmiiksi. Jäljellä on noin kolme tuntia aikaa, jossa suorittaa vapaa-aika sekä mahdolliset velvollisuudet kuten laskujen maksut yms. Kello 20 sitten pyrin suuntaamaan kohti sänkyä, poikkeuksena mikäli JYP pelaa samana iltana jääkiekkoa, valvon pelin päättymiseen asti. Sitten yrittämään unta ennen 4:45 herättävää herätyskelloa.

Aika romanttista, eikö olekin? Lappeenrantalainen punk-bändi Anal Thunder on tehnyt aiheesta biisin ja erittäin hienon musiikkivideon. Tuota musiikkivideota katsellessa sitä muistaa aina miksi Nordnetiin joka kuukausi rahojani pumppaan.

https://www.youtube.com/watch?v=eRorRd1vWgI (Linkki vie YouTubeen ja Anal Thunderin biisiin "Through Al Bundy's Eyes")

Kesäloma toimi itselleni hyvänä muistutuksena siitä miten taloudellista riippumattomuutta tavoiteltaessa ei laskuja kannata suorittaa nykyisellä menotasolla. Vapaa-ajan kasvaessa myös menot kasvavat. Vaikka minäkin olen luonnostani melko nuuka ihminen, huomaan miten kirjastoreissuilta kotiudun usein kaupan kautta. Kaupasta tarttuu mukaan jotain naposteltavaa. Joskus se on banaani ja kivennäisvesipullo, joskus se on suklaapatukka ja limsapullo. Tai joskus jopa lonkero.

Joskus olen kuullut taloudellisesta riippumattomuudesta puhuttaessa lauseen "toivon etten ikinä joudu työpaikkaan josta tekee mieli lähteä eläkkeelle ennen aikojaan". Tämä on helvetin hieno toteamus. Kieltämättä laittoi itsenikin miettimään. Minä nimittäin tällä hetkellä olen sellaisessa työpaikassa, että jäisin kotiin mikäli se olisi mahdollista. Pitäisikö minun nyt vaihtaa työpaikkaa? En tiedä. Ehkä?

Opiskeluaikoina pidin nykyistä työpaikkaani taivaana maan päällä ja mietin että olisin täällä töissä vaikka voittaisin Eurojackpotissa. Mikä sitten on noista ajoista muuttunut? Ainakin se, että nykyään olen päätoiminen työntekijä, ennen vain 50-50 opiskelija-työntekijä. Vaikka opiskelu olikin aika tylsää, se oli kuitenkin eräänlainen irtiotto arjesta. Toiseksi varallisuuteni on kasvanut huimasti vaikkapa viimeisen 3 vuoden aikana. Silloin päivän palkkani oli paljon isompi siivu salkustani. Tänään salkkuni saattaa nousta tai laskea helposti päivässä enemmän kuin mitä saan töistä palkkaa.

Heinäkuussa iltapäivälehdet innostuivat kirjoittamaan taloudellisesta riippumattomuudesta ihan tosissaan. Iltalehti jopa julkaisi eräänlaisen laskurin siitä millaiset summat tarvitsethalutaksesi olla taloudellisesti riippumaton haluamassasi iässä. Koko käsite taloudellisesta riippumattomuudesta tuntuu olevan nyt jonkin sortin suosikkisana. Onko sekin sitten merkki mahdollisesta tulevasta romahduksesta? En tiedä. Mielenkiintoista olisikin nähdä, miten paljon uutisointi osakesijoittamisesta hiljentyisi mikäli pörsseistä puhallettaisiin puolet osakkeiden arvoista pois. Eiköhän niitäkin tapauksia tulisi, missä romahduksen jälkeen suutuspäissään laitetaan pohjilla koko omaisuus lihoiksi ja poistutaan markkinoilta pysyvästi. Tai ainakin kunnes seuraavan syklin lopussa innostutaan uudelleen, kun nähdään miten viimeisen viiden vuoden jakso on taas tuottanut useamman sata prosenttia.

Jos kulut minulla kasvaisivat jäädessäni työelämästä pois, miten kävisi pakollisten menojen? Polttoaineissa ja autoilun kuluissa varmasti säästäisin, sillä minulta jäisi sellainen 500 km viikossa ajamatta töihin. Autoilua en silti varmasti lopettaisi, pahimmillaan ajelisin ne samat 500 kilometriä viikossa sitten muita ajeluita. Samoin jos söisin työpaikkaruokalassa, säästäisin paljon rahaa verrattuna kotiruokaan. Mutta kun en syö, vaan olen aina mennyt omilla eväillä. Eli säästöä en tässä varsinaisesti saisi. Ja toisekseen, mikäli vähänkin reissaisin enemmän, en kotiruokaa kovin usein ehtisi nauttimaan, eli tämäkin olisi varmaan lopulta plusmiinusnolla.

Olenhan minäkin tuota taloudellisesti riippumaton-muotisanaa joskus käyttänyt, ainakin taannoin Nordnetin haastattelussa. En tiedä pitäisikö itseni alkaa puhumaan jatkossa vain varallisuuden kasvattamisesta, sillä se jotenkin tuntuu ehkä enemmän itseltäni. Oikeasti taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittaisiin minun kohdallani noin miljoonan osakesalkku. Siitä voisi raakasti laskea, että keskimäärin 5 % osinkotuotto toisi minulle 50 000 euroa vuodessa, siitä pois kolmannes veroina niin käteen jäisi 35 000e. Kyllähän sillä eläisi hyvin, mutta aivan holtitonta rahankäyttöä se ei yksinään vielä salli. En kylläkään tiedä osaisinko oikeasti tuhlata vaikka mahdollisuus olisi. Minä kun olen pienestä pitäen ollut aika pihi.

Sitä en voi kiistää, etteikö kesälomani 2017 olisi opettanut mitään. Tässä olen päässyt sekä kokeilemaan vapaaherran elämää, rentoutunut ja kaiken huipuksi olen ehtinyt pohtimaan tulevaisuuttani ja tavoitteitani. Nuo pohdinnat jäävät ikävä kyllä kesken, joten täytynee jättää jotain tekemistä myös kesälomalle 2018.

***

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/08/kesaloma-testissa-taloudellinen...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/taloudellinen-riippumattomuus-415/komme...

Käyttäjän Dharma kuva
Liittynyt: 25.6.2014, 20:59
Viestejä: 1782

Olisipa isoisä pistänyt 10ke nykyrahassa 100 vuotta sitten osakkeisiin ja hoitanut salkkua, niin se, olisi trackannyt S&P500:sta, niin nyt olisi 22me bruttona osakkeissa...

Työllä voi rikastua, muttei omallaan, vaan muiden. Omistavaan luokkaan on pakko päästä. Isommat tuotot tehdään, kun muiden on pakko myydä ja itsellä on varaa ja ymmärrystä ostaa. Vaikeaa se toki on. Muutenhan noita 22me-sukuja riittäisi.

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Sain näköjään vielä yhden tekstin puserrettua asuntokaupoistani. Tällä kertaa aiheena on mitä tapahtui kauppojen jälkeen. Minä hieman yllätyin miten touhu ei loppunutkaan allekirjoituksiin. Ensiksi vuorossa oli varainsiirtovero, joka vaatii myös meiltä ensiasunnon ostajilta hieman omaa aktiivisuutta, vaikkemme sitä joudukaan maksamaan. Lisäksi kävin isännöitsijälle toimittamassa erilaisia papereita. Isännöitsijän vierailusta tuli opittua taas se, että pankki ei aina ole perillä asuntokaupan eri vaiheista. Lyhyesti asiaa myös ASP-tilin lisäkorosta sekä hieman yllättävästä pienestä kuluerästä, jonka kuitenkin tingin pois. Taas osoitus siitä, että kaikki pankin kulut tuntuvat olevan neuvoteltavissa. 

***

Kohti omistusasuntoa, osa IV - mitä tapahtui kaupan jälkeen?

Otetaan vielä kerta kiellon päälle. Omistusasuntoani koskeva trilogia saakin vielä yhden osan lisää. Tällä kertaa kerron mitä kauppojen jälkeen tapahtui. Velvollisuuteni kun eivät loppuneetkaan siihen hetkeen, kun nimeni pankin papereihin laitoin.

Tarinan aiemmat osat löytyvät täältä:

Kohti omistusasuntoa, osa I - ensiaskeleeni omistusasunnon hankintaan

Kohti omistusasuntoa, osa II - pankista hakemaan rahaa

Kohti omistusasuntoa, osa III - viimeiset puristukset ennen kauppoja

Ilmeisesti tämä projektini kiinnosti hyvinkin paljon, sillä kaksi viimeistä osaa sai todella hyvät lukijamäärät. Ensimmäinen osa ei kovin suurta suosiota julkaisun yhteydessä saanut, ja hieman jopa pohdin kannattaako näistä omista henkilökohtaisista jutusta kirjoittaa ollenkaan. Kaksi jälkimmäistä osaa kuitenkin räjäyttivät pankin siinä määrin että jatkossa kirjoitan hyvillä mielin myös omista tekosistani.

Seuraavaksi vuorossa varainsiirtovero

Pankista sain mukaani lainapapereiden täyttämisen yhteydessä ilmoitus varainsiirtoverosta-lomakkeen. Tuo samainen lomake löytyy käsittääkseni vero.fi-sivustoltakin, mutta sain käsiini osittain jo valmiiksi täytetyn kappaleen. Lomakkeessa oli kaikki yleisimmät asuntoon liittyvät kysymykset aina osakkeiden numeroista kauppahintojen kautta myyjän ja ostajan henkilötietoihin.

Minulle tuli yllätyksenä varainsiirtoveron kanssa pelaaminen. Ainoa mitä tiesin varainsiirtoverosta oli, että 18-39 vuotiaana ensiasunnon ostajana en sitä joudu maksamaan. Kuvittelin että maksuttomuuden myötä urakka on myös siinä. Väärin kuviteltu. Minun piti olla yhteydessä Verottajaan myös tässä tapauksessa.

Kohdallani tämä tarkoitti lähinnä sitä, että Verohallinnosta joku lukaisee lappuni nopeasti läpi ja tarkistaa sen olevan oikein täytetty. Sen jälkeen paperiin lätkäistään Verohallinnon leima, ja paperi on valmis vietäväksi isännöitsijälle. Leima on ikään kuin Verohallinnon vahvistus sille, että todellakin olen vapautettu varainsiirtoverosta.

Ensimmäinen yritykseni asioida Verohallinnossa meni aivan harakoille, kesän ajan konttori on auki vain säälittävät 3 tuntia kello 9-12. Minä kun revin ovea auki kello 12:05. Ei muuta kuin toiseen kertaan.

Myöhemmin koitin varata netissä itselleni aikaa, mutta vapaita aikoja oli tarjolla vasta reilun viikon päähän. Myös aamuvuoroni töissä sotkivat urakkaa, aamuvuoropäivinä kun ei ollut mitään toivoa ehtiä asioimaan Verottajalla.

Varsinaisesti minulla ei olisi ollut mitään kiirettä tehdä tätä urakkaa heti vielä kesälomakauden ollessa päällä, sillä varainsiirtovero pitää olla maksettu max 2 kk asunnon ostosta. Minä halusin kuitenkin tämän asian pois alta mahdollisimman nopeasti.

Päätin rohkeasti lähteä kokeilemaan onneani, ja eräs aamu menin aikaa varaamatta jonottamaan Verohallinnon aulaan. Saavuin paikalle 6 minuuttia ovien avaamisen jälkeen, ja sain vuoronumeron 7. Ensimmäiset virkailijat saapuivat paikalle vasta 9:10. Kesälomat ja valtion konttori. Miten sen nyt sanoisi nätisti, ei siellä ainakaan samanlainen vauhti ollut päällä kuin F1-varikolla, heh. Vain kaksi asiakaspalvelijaa, ja ensimmäisinä vuorossa olleilla tuntui olevan paljonkin asiaa. Pelkäsin että tässä menee koko päivä.

Meikäläisellä kävi kuitenkin tuuri. Ilmeisesti näytin niin epätoivoisen ahdistuneelta Veroviraston aulassa, että eräs viraston työntekijä tuli kysymään minulta millaisilla asioilla olen liikenteessä. Kerroin olevani ensiasunnon ostaja ja varainsiirtoveron takia liikkeellä. Tässä vaiheessa sain tietää että varainsiirtoveron voi hoitaa myös netissä verkkopankin kautta. Täytynee pitää mielessä jatkossa. Juuri kun olin sanomassa viraston tädille että taidankin tästä lähteä kotiin täyttämään lappusia, hän sanoikin hoitavani minut jonon ohi. Ja hyvä homma että hän pystyi tähän. Touhussa meni nimittäin valehtelematta 5 minuuttia. Tästäkin 3 minuuttia meni tulostuksen odottamiseen. Lomakkeeni oli oikein täytetty, joten roolikseni tuli laittaa vain nimet alle. Tämän jälkeen sain papereihini leimat. Papereita tuli 3 kpl, minulle, Verottajalle ja isännöitsijälle.

Varainsiirtoveron takia Verohallintoon tulee olla yhteydessä kahden kuukauden sisään, ja touhu on muutenkin täysin ostajan vastuulla. Asunnonostajan tuleekin tietää, että Verottaja ei sinulle kutsuja laita, vaan joudut itse oma-aloitteisesti hoitamaan tämän projektin.
 

Lopuksi vielä isännöitsijälle

Viimeinen vaihe oli viedä Verottajalta saadut leimalla varustetut lappuset isännöitsijäntoimistoon, jossa minut merkattiin asunto-osakkeen uudeksi omistajaksi. Tarvitsin lisäksi kauppakirjan, joka minulla oli mukana. Reissun piti olla nopea ja helppo, muttei ollutkaan.

Noiden kahden paperin lisäksi minulta alettiin kysymään asunto-osakekirjaa. Eihän minulla sellaista ollut. Asuntovelallisena minun osakekirjani jäi heti pankille, hyvä kun ehdin välissä pitämään kirjaa edes käsissäni. Ihan tuurilla olin saanut itselleni kopion osakekirjasta. Pankissa virkailija sattui kysymään haluanko kopion osakekirjasta. Mitään en sillä varsinaisesti tekisi, mutta saan jos haluan. Otin sen koska samalla reissulla tulostimelta piti virkailijan hakea muitakin papereita. Ilman noita muita papereita tuskin olisin kopiotakaan ottanut, virkailijan mukaan kun sitä en tarvitse.

Ei siinä, sanoin asunnostani löytyvän osakekirjan kopion ja lähdin sitä aika kiireisesti hakemaan. Matkalla soittelin vanhemmalle polvelle kotiin, ja kyselin sieltä tarvitseeko isännöitsijä aina tuon todistuksen. Vanhempi polvi muisteli myös, etteivät he ole ikinä joutuneet osakekirjan kopiota isännöitsijälle toimittamaan. Sekös tässä vaiheessa vähän ihmetytti.

Vasta nyt isännöitsijäntoimistoon palattuani tajuttiin sanoa että heidän kiinnostuksensa on ensisijaisesti osakekirjan takasivu, "siirtomerkinnän osa". No eihän minulla ollut kopio kuin etusivusta! Kyseenalaistin isännöitsijän vaatimuksen tarpeellisuuden. Pankin mukaan osakekirjaa ei tarvinnut toimittaa isännöitsijälle, eikä kotijoukkonikaan ollut sitä koskaan tehnyt. Lisäksi kauppakirjassa oli maininta että siirtomerkintä on tehty. Eikö tuon merkinnän kauppakirjassa tulisi riittää? Isännöitsijä ei kuitenkaan tinkinyt yhtään, vaan sanoi tämän olevan tärkeä osa touhua. Jouduin siis ottamaan pankkiin yhteyttä.

Ja kyllä, isännöitsijä oli aivan oikeassa. Pankkivirkailijani oli kysynyt omalta esimieheltään asiaa, ja kuulemma siirtomerkinnästä pitää antaa kopio isännöitsijälle. Pienen googlaamisen jälkeen vanhempieni virheellinen muistikuva johtui ilmeisesti välittäjän puuttumisesta tässä kaupassa. Ilmeisesti välitysfirman ollessa mukana tämän hoitaminen jää välittäjän tehtäväksi. Kannattaa muistaa mikäli teette kauppaa ilman välitysfirmaa. Sattuuhan näitä mokia kaikille, mutta taas ihmettelen vähän pankin tiedottomuutta. En varmasti ollut ensimmäinen ilman välittäjää asuntokauppaa tehnyt pankin asiakas. Miten kaupan kannalta näin oleelliset tiedot voivat unohtua?
 

Kiireistä johtuen kuohuvat ehdin juoda 

vasta kaksi viikkoa kauppojen tekemisen jälkeen.

 

Vielä nopeasti ASP-tilin lisäkorosta

Edellisessä tarinassa en muistanut puhua ollenkaan ASP-tililleni saamasta lisäkorostani. Lisäkorkoa, mikä Osuuspankissa oli 4 %, ehti tulla 537,98 euroa. Lisäksi tuohon päälle vielä peruskorkoa 86,72 euroa. Mielestäni ihan kelpo summa, etenkin kun ottaa huomioon sen riskittömyyden. Voidaankin sanoa, että tuolla summalla kuittasin reilun kuukauden lainalyhennykseni. Tosin en täysin tyytyväinen näin jälkikäteen ollut säästämisiini. Ensimmäinen panostukseni ASP-tilille oli vain minimi, eli 150 euroa. Koron kannalta alussa kannattaisi panostaa mahdollisimman suuria summia. Lopussa panostinkin täysiä 3000 euron sijoituksia joka kvartaali, pois lukien viimeisen kvartaalin ainoastaan 800 euron säästö. Nuo kolmen tonnin säästämisenikin sijoittuivat aina kvartaalin loppuun. Laittamalla ne tilille aina kvartaalin alussa, olisin saanut varmasti raavittua muutamat eurot ylimääräistä, sillä korko olisi ehtinyt juosta pidempään.

Aikeissani on tehdä myöhemmin vielä laajempi yhteenveto koko ASP-tilistä ja sen kannattavuudesta. Siinä tulee sitten tarkemmin ohjeita miten maksimoida ASP-tilin tuotto.
 

Asiakaspalautteella tienasin 15 euroa

Tuli huomattua jälkikäteen verkkopankista, miten ASP-tilin siirron yhteydessä Nordeasta Osuuspankkiin minulta meni 15 euroa kuluja minulta kysymättä. Ja aavistuksen koomista oli, että veloitus oli tehty nimellä "pikasiirto". Se oli sellainen 10 päivän pikasiirto. Nimittäin niin kauan meni saada ASP-tilini siirrettyä uuteen pankkiini. Kymmenestä päivästä oli puhe pankkivirkailijan kanssa, mutta kuluista ei mitään. Toki ymmärrän sen, ettei Osuuspankin virkailija osaa sanoa Nordean kuluista.

Viimeinen kontakti Nordeaan ASP-asioissa, ja vielä oli näköjään mahdollisuus saada aikaan yksi ylimääräinen härdelli. Tämä alkoi kismittää minua niin paljon, että laitoin Nordean asiakaspalveluun viestiä. Kerroin siinä ihan suoraan mielipiteeni koko Nordean toiminnasta. Kevään aikana olen asioinut Nordean kanssa monia kertoja, ja jokaisella kerralla on ollut jonkinlaista ongelmaa. Kerroin myös siitä, että ihmettelin pikasiirto-selitystä, koska minulla tähän urakkaan meni pikasiirrosta huolimatta 10 päivää, joten ihmettelin siirron tarpeellisuutta. Toki sanoin myös sen, ettei vika ole välttämättä ainakaan täysin Nordeassa, sillä Osuuspankkihan tässä hääri mukana.

Nordea yllättikin minut positiivisesti. Peräti kaksikin kertaa. Ensinnäkin vastaus tuli todella nopeasti, ottaen huomioon että sivuilla sanottiin vastauksen kestossa menevän yleensä 2-3 pankkipäivää. Minä sain sen vastauksen jo seuraavana pankkipäivänä. Vastauksessa pikasiirtoon sain seuraavaa:

"Olen pahoillani ikävästä kokemuksestasi. Toki sinulla on oikeus kuulla etukäteen palvelumaksuveloituksista, joita tililtäsi tullaan veloittamaan. 

Rahat välittyvät saajille pääosin saman pankkipäivän aikana, jos maksu on tehty ennen klo 14 Suomen aikaa (EET). Tämä koskee kaikkia Nordeasta toiseen rahalaitokseen välitettäviä euromääräisiä tilisiirtoja Suomessa ja Euroopassa. Pikasiirrolla rahat välitetään vieläkin nopeammin. Maksut ovat saajan tilillä noin tunnin kuluessa siitä kun aineisto on vastaanotettu pankissa."

En oikein ymmärrä kyllä vieläkään miksi pikasiirto piti tehdä. Osuuspankin virkailija lähti suoraan neuvottelusta kävelemään kohti Nordeaa siirtämään tiliäni. Tämä tapahtui heti aamusta, eli melko varmasti tapahtuma tapahtui ennen tuota klo 14. Sen takia tuntui vielä turhemmalta tehdä pikasiirto. Jos koko urakassa, eli siitä hetkestä kun ASP-tiliä lähdetään siirtämään toiseen pankkiin aina siihen hetkeen kun laina voidaan virallisesti myöntää menee 10 päivää, niin minä en siinä kovin tarpeellisena näkisi pikasiirtojen tekemistä. Siinä kun voittaa ehkä hetkellisesti tunnin-pari, mutta kokonaismatka pysyy samana.

Se toinen yllätys, ja ehkä näistä ylläreistä mieluisampi oli tuon 15 euron kulujen palauttaminen minulle takaisin. Jälleen kerran osoitus siitä, että melkein kaikki pankin kulut ovat loppupeleissä neuvoteltavissa pois. Nytkin piti vain osata avata suu, ja perustella asiani oikein. Viiden minuutin uhraaminen asiakaspalautteen kirjoittamiseen toi ihan hyvän tuoton. Ja asiaa varmasti auttoi "rehti ja varovainen" asiakaspalaute. Minä kun en halua kuitenkaan polttaa siltoja Nordeaan, vaikka kaikki ei mennytkään matkan aikana kuten piti. Joskus tulee etenkin Facebookissa nähtyä näitä julkisia yhtiön seinälle tehtyjä asiakaspalautteita, jotka sisältävät usein kirosanoja, tarpeetonta haukkumista ja erilaisia "mun koko lähipiiri lopettaa teidän palveluiden käytön"-fraaseja. Näissä tapauksissa en ihmettele ettei palautteesta mitään hyötyä kummalekaan osapuolelle. Asiakas haluaa yleensä jonkinlaisia korvauksia, mutta vesittää oman tilanteesta turhalla riehumisella. Tiedä häntä kiinnostaako tätä kansanosaa kuitenkin loppupeleissä enemmän muiden antamat tykkäykset kuin itse palautteen antaminen yhtiölle.

 

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/08/kohti-omistusasuntoa-osa-iv-mit...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/sain-nakoja...

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Tällä kertaa taas asiaa lähinnä Nordnetin asiakkaille. Uusi kuukausi ja uudet kampanjat. Eilen loppui koko kesän kestänyt #pikkukaupat-kamppis, ja heti perään tulikin uutta kampanjaa. Tällä kertaa kampanja kohdistui USA:n markkinoille, josta Nordnetiä tunnutaan eniten kritisoivan. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen, sillä piensijoittajien palaute oli suorastaan murskaava. Jopa osinkoverotuksen nostaminenkin olisi saanut Nordnetin asiakkailta lämpimämmän vastaanoton. Mistä on kyse, siitä seuraavassa kirjoituksessa. Enpä minäkään tuossa kamppiksessa mitään järkeä näe.

***

Kesän pikkukaupoista syksyn pikkuarvontoihin

Uusi kuukausi ja uudet kujeet. Tai siis uusi kampanja. Osakevälittäjä Nordnetin kesän kattanut #pikkukaupat-kampanja umpeutui eilen. Vaikka itse en kampanjalle syttynytkään, niin suurin osa piensijoittajista syttyi. Suotakoon se heille. Oikeastaan ainoa kupru piensijoittajien piireissä tuli siitä, että pienestä vihjailusta huolimatta Nordnet ei lähde pienentämään välityspalkkioitaan.

Nyt syyskuu toi mukanaan uuden kampanjan. Tällä kertaa se kohdistui ehkä eniten parjattuun markkinaan, eli Yhdysvaltoihin. Jenkki-osakkeita hamuava joutuu maksamaan kaupoistaan 15 euroa plus valuutanvaihto, ja se on monelle liikaa.

Nordnetin syyskuun USA-kampanja on julkaistu tänään:

"4.9. alkaen arvomme koko syyskuun ajan jokaisena arkipäivänä 100 Yhdysvaltain dollaria yhdelle asiakkaallemme, joka on edeltävänä pörssipäivänä tehnyt vähintään yhden kaupan USA:n tai Kanadan markkinoilla listatulla osakkeilla tai muilla arvopapereilla. Mitä useamman kaupan teet, sitä paremmat ovat todennäköisyytesi voittaa."

Eli lyhykäisyydessään ostamalla tai myymällä Jenkki- tai Kanada-osakkeita syyskuun aikana, osallistut sadan dollarin arvontaan.

 

Minä en aio osallistua kampanjaan

Minä en jaksa syttyä yhtään tälle kampanjalle. Sen sijaan pidän sitä aivan naurettavana!

Satasen palkinto on kuin pisara meressä, etenkin kuin osallistuaksesi tai "arvan ostaaksesi" sinun pitää tehdä kauppaa hintaan 15 euroa plus valuutanvaihto. Mikäli aiot päästä niihin kuuluisiin prosentin kaupankäyntikuluihin, joudut sijoittamaan vähintään 1600 euroa. Sen rinnalla satanen ei tunnu missään.

Eikä tässä vielä kaikki. Palkintohan ei ole euroissa, vaan dollareissa. Tämän päivän valuuttakurssilla se tekee 84,14 euroa. Eli vähemmän kuin mitä satanen olisi paikallista valuuttaa. Lisäksi dollarin suunta on tänä vuonna ollut melko puhtaasti alaspäin. Mitenkään mahdottomana en pitäisi sitä, että kuukauden lopussa palkintopotti on euroissa enää vain reilu 80 euroa, mikäli nykyinen suuntaus vielä jatkuu.

Kuulostaako enää houkuttelevalta? Sijoittamalla vähintään 1600 euroa, voit voittaa siitä noin 5 % takaisin. Paino sanalle "voit". Mikäänhän ei takaa voittoa. USA-kauppoja tekee kuitenkin päivittäin kymmeniä tai satoja henkilöitä, ja kisaat näiden kaikkien kanssa tuosta palkinnosta.

Mikäli teet syyskuun aikana 6 kauppaa tai enemmän, et jää voitolle vaikka arpa osuisikin kerran kohdalle. Kaupankäyntikulut syövät tällöin koko potin.

Arvonta on mielestäni laadultaan tasoa "ilmainen ämpäri". Joudut käyttämään aikaasi ja polttoainettasi ajaaksesi Tokmannin avajaisiin. Tässä tapauksessa joudut ostamaan jotain osaketta vähintään 1600 eurolla. Palkintona odottaa jotain aivan turhaa, Tokmannilla parin euron ämpäri, ja Nordnetissä mahdollisuus osallistua muutaman kympin arvontaan.
 

Kannattava vain Nordnetille

Kaikesta päätellen Nordnet on kuitenkin ollut ihan tosissaan tekemässä tätä kampanjaa. Kampanja on saanut omat kattavat sivut ja jopa mainoksen jossa Jukka Oksaharju heittelee dollariseteleitä. Sinänsä Jukka ei tosin valehtele mainoksessa yhtään, kun lupaa voittajalle kourallisen dollareita. Siitä taas voidaan olla monta mieltä, onko kourallisella dollareita mitään porkkanaa tässä tapauksessa.
 

Jukka ja "kourallinen dollareita". 

Jos jotain USA-kampanjaa oli suunnitelmissa tehdä, niin miksei tehty vain tuttua ja turvallista kaupankäyntikulujen halpuutusta tietyksi määräajaksi? Ihan vaikka femman kulut per kauppa, mikäli ilmaiset tuottivat liikaa tu(r)skaa. Tuollainen kampanja olisi varmasti saanut paremman vastaanoton, kun taas tämä arvonta aiheutti Sharevillessä eräänlaisen somekohun. Hurraa-huutoja ei liiemmin nähty, vaan vastaanotto oli hyvinkin närkästynyttä.

On tämä kampanja varmasti Nordnetille hyvä diili. Jo edellä mainitut 6 ylimääräistä kauppaa päivässä kattaa päivän palkinnon jakamisen. Tämä kertoo jo jotain miten pienellä panostamisella Nordnet tässä vetää.

Mielestäni olisi paljon reilumpaa että jo yksikin kauppa mahdollistaisi osallistumisoikeuden kuukauden jokaiseen arvontaan. Eikä tämäkään ole vielä lähelläkään sen arvoista, että kannattaisi edes miettiä ihan vain kampanjan takia osallistumista.

Viimeksi kun Nordnet voitti Osakesäästäjien Keskusliiton julkaiseman Viisas Raha-lehden välittäjävertailun vuonna 2015, mässäiltiin sen kunniaksi Helsingin pörssissä kampanjalla, joka mahdollisti kaikki kaupat eurolla. Tänä vuonna välittäjävertailun voitto tuli uudestaan, mutta mitään "juhla-kampanjaa" ei sen vuoksi tullut. Liekö tässä myös yksi syy piensijoittajien suurelle perjantaiselle raivolle? Onhan tämä USA-kampanja legendaaristen "euron päivien" rinnalla aivan surkuhupaisan huono esitys.

Harmi kun Nordnetin maajohtaja Suvi Tuppurainen kerkesi jo käydä Inderesin piinapenkissä. Mikäli tuo haastattelu olisi vasta tulossa, tekisi mieleni laittaa Suville kysymystä tästä kampanjasta. Voiko Suvi vakavalla naamalla sanoa tämän olevan sitä mitä piensijoittajat haluavat?

 

Pitäkää arvonnat kaukana sijoittamisesta!

Mielestäni nämä "arvontakampanjat" ovat siinäkin mielessä ikäviä, että kansan syvien rivien miestä sijoittaminen on jonkinlaista arpapeliä. Helsingissä Fabianinkadun Pörssissä apinat heittävät noppaa ja kertovat minkä yhtiön osakkeenomistajat rikastuvat tänään. Näin tuntuu suuri osa kansasta oikeasti uskovan. Osakesijoittaminen on kuin arpapeliä. Senkään takia en mielelläni haluaisi missään tilanteessa yhdistää arvontaa ja sijoittamista. Pitäisin nämä kaksi asiaa täysin erillään toisistaan. Tämä on nyt vähän sama asia, kuin joku laatuoluita paneva panimo ottaisi mainoskasvoikseen Matti Nykäsen.

Jos jotain porkkanoita sijoittamiskipinän sytyttämiseen tarvitaan, niin mielellään jotain muuta kuin arvontaa.

Jos haluat voittaa arpajaisissa, osta lähimarketista Ässä-arpa. Mutta älä tee ikinä sijoituspäätöksiä minkään kylkiäisenä luvattavan arvonnan takia.

Ps, jos edellistä kampanjaa piti somessa kommentoida hashtagilla #pikkukaupat, suosittelen tälle kampanjalle hashtagia #pikkuarvonta.

***

Keskustelu tekstistä jatkuu, tällä kertaa useammassa osoitteessa: oma Shareville-seinäni, yleinen keskustelu ja vielä kolmas keskustelu. Näissä kahdessa jälkimmäisessä jopa Nordnet itse osallistunut keskusteluun. 

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/kesan-pikkukaupoista-syksyn.html

***

Sen verran vielä omia kommenttejani viestin loppuun, eli Nordnetin asiakkaat ovat todella tuohtuneita. Jopa niin tuohtuneita että osalta meinaa jo järkikin unohtua. Kysellään vihaisina rikotaanko tässä lakia, tai jotkut vihjaavat jopa valittamisesta FiValle. En ymmärrä mikä tässä rikkoisi lakia. Kai välittäjä saa markkinoida touhujaan minkälaisella täkyllä tahansa, ei täkyn tarvitse olla hyvä. Asiakas joko nielee täkyn tai ei, pahimmillaan siirtyy toiselle välittäjälle. 

Mutta toisaalta taas ihan hyvä näpäytys mielestäni Nordnetille, eli ei piensijoittajien riehuminen pelkkää kitinää ole. Nordnet on tuntunut hieman jämähtävän paikoilleen viime vuosina. Tuudittaudutaan siihen ajatukseen, että olemme jo nyt Suomen suosituin välittäjä, mitä tässä nyt enää parantamaan mitään. Lisäksi aika huonoa pelisilmää Nordnetilta pudottaa tällainen kampanja nyt. Koko loppukesä Nordnetiä on piikitelty etenkin Jenkki-kauppojen kalliista hinnasta. Toisekseen Nordnet voitti OSKL:n välittäjävertailun, ja perinteiden mukaan sitä on juhlittu hyvän kampanjan merkeissä (lue: halvat hinnat muutaman päivän). Nyt sitten lyötiin aivan haistapaska-tason kampanja, ja vielä oikein isoin markkinoinnein. Ikinä ennen en muista että millekään kampanjalle olisi tehty oma mainosvideo kuten nyt. Mielenkiinnolla seuraan mitä tuleman pitää. Kovasti porukka uhoaa vaihtavansa Nordeaan. Näin Nordeassa isolla panoksella mukanaolevana en pidä tuota ollenkaan kehnona trendinä.

Käyttäjän Dronningholm kuva
Liittynyt: 25.6.2015, 10:10
Viestejä: 22

Minusta kritiikkisi ei nyt osu nappiin.

Ensinnäkin, kukaan ei osta osakkeita osallistuakseen arpajaisiin, jos ostaa niin se on hänen ongelmistaan pienimmästä päästä sijoittamisen saralla. Toteat itsekin, ettei niin tulisi tehdä, ässä-arpa vertauksessasi.

En ymmärtänyt miksi sitten koet tämän epäreiluna? Koska se ei ole sinun tarpeisiisi sopiva tällä kertaa? Joku, joka varmasti muutenkin ostaisi jenkkiosakkeita, voi nyt voittaa sata dollaria ja on varmasti iloinen jos onni sattuu kohdalle. Eihän Nordnetin olisi tarvinnut järjestää minkäänlaista kampanjaa. Lahjahevosen suuhun katsominen jne..

Kiinnostaisi kuulla millainen otanta sinulla on näistä osakevälittäjää vaihtavista Nordnetin nykyisistä asiakkaista. Itse pidin kampanjaa positiivisena ja mainoskin ihan ok. Vaikea ymmärtää, että näillä perusteilla vaihtaisin toiseen välittäjään, jos muuten olen tyytyväinen. 

Miten koet, että Nordnetin olisi pitänyt uudistua? Etenkin, jos vertaat vaikkapa mainitsemaasi Nordeaan. Minusta Nordnet on nimenomaan pysynyt freesinä ja todella monipuolisena osakevälittäjänä. Nordean ja OP:n arvo-osuustileistä hieman kokemusta, enkä kyllä näe juurikaan syitä vaihtaakseni näihin. Sanottakoon tässä vaiheessa, etten ole missään edellä mainituissa firmoissa töissä, eniten intressejä on Nordeaa kohtaan, mm. 2. suurin sijoitukseni. Puhun puhtaasti todella tyytyväisenä Nordnetin asiakkaana.

Toiseksi, jos joku on tämän tiimoilta lähestymässä finanssivalvontaa, kertoo se enemmän lähestyjästä, kuin kampanjan toteuttajasta.

Minusta sinun kirjoituksissasi ilmi tullut kritiikki euron ostoja ja tätä viimeisintä arvontaa kohtaan on turhaa purnausta. Ehkä Karpo vie kinkun tälle epäonniselle sadan dollarin voittajalle lohdutukseksi..

Käyttäjän Farseer kuva
Liittynyt: 20.7.2016, 19:14
Viestejä: 37

Onhan tuo kampanja ihan naurettavan pieni ja valuemielessä todella huono asiakkaalle. Myös mielikuvitukseton, mutta Nordnetin kannalta todella järkevä etenkin tällaisenä "yksittäisenä" tuulipukukampanjana. Tuo asiakkaita, jotka eivät muuten välttämättä sijoittaisi (Nordnetin kautta) ollenkaan. Muutamat saattavat jopa jäädä asiakkaiksi ja tuoda etenkin noiden kulujen ansiosta hyvin rahaa taloon. On vain todettava että tämän foorumin käyttäjät eivät ole tällä kertaa alkuunkaan tarjouksen kohderyhmää, 200€ / 1€ kulut-kampanjalla saattoi sentään ostaa spekulaatio-ostoja ja luopua pienistä omistuksista mitä on tullut esimerkiksi osakeanneissa.

Ilmaiset ämpäritkin vetävät pirusti väkeä kauppaan eikä niistä Tokmanni varmasti ole luopumassa. Veikkaan että tässäkin tulee panostus moninkertaisesti takaisin. Parhaassa tapauksessa joku tunkee lottorahansa johonkin osakkeeseen ja "unohtaa" sen sinne.

Jos jatkossa kampanjat tosin ovat tämankaltaisia niin sitten kyllä pitää todeta et onpas surkean valuen kampanjoita.

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48
Dronningholm kirjoitti:

En ymmärtänyt miksi sitten koet tämän epäreiluna? Koska se ei ole sinun tarpeisiisi sopiva tällä kertaa? Joku, joka varmasti muutenkin ostaisi jenkkiosakkeita, voi nyt voittaa sata dollaria ja on varmasti iloinen jos onni sattuu kohdalle. Eihän Nordnetin olisi tarvinnut järjestää minkäänlaista kampanjaa. Lahjahevosen suuhun katsominen jne..

Mielestäni perustelin asian jo tekstissä, mutta otetaan nyt kertauksena. Tuo kampanja on mielestäni aivan tyhjän kanssa, hirveästi mainostusta asialle josta ei ensinnäkään hyödy juuri kukaan ja sekin kenelle arpa osuu, niin elämä tuskin paljoa mullistuu. Nordnetin ei olisi tarvinnut järjestää mitään kampanjaa, siinä olet oikeassa, mutta vähän omaa tyhmyyttään mielestäni ajoivat itsensä tällaiseen asemaan. Keväällä lupailtiin mahdollisesti pysyviä hinnanalennuksia kaupankäynnille, mutta niitä ei sitten lopulta tullutkaan. Nyt välittäjäkisan voiton myötä lupailtiin uutta kampanjaa, ja porukka oletti että sieltä tulee edes määräaikaiset alennukset kuten ennenkin. Nyt tulikin sitten aivan jotain muuta. Ymmärtäähän sen pettymyksen, jos ensin lupaillaan suuria ja sitten tuleekin pitkän odotuksen jälkeen tuhnu. 

Kai sekin porukkaa hiertää, että Nordnet itse markkinoi mm. Rahapodissa miten kannattaa välttää kuluja, mutta kuitenkin nyt tässä kampanjassa markkinoidaan kalliiden välityspalkkioiden osakkeita onnettomalla porkkanalla. Jotkut lähteet kertoivat Sharevillessä jopa miten tuolla eilen startanneella Oksaharjun sijoituskurssilla, joka on siis suunnattu lähinnä aloittelijoille, on neuvottu ostamaan näitä Jenkki-lappuja tästä hyvästä kampanjasta. 

 

Dronningholm kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla millainen otanta sinulla on näistä osakevälittäjää vaihtavista Nordnetin nykyisistä asiakkaista. Itse pidin kampanjaa positiivisena ja mainoskin ihan ok. Vaikea ymmärtää, että näillä perusteilla vaihtaisin toiseen välittäjään, jos muuten olen tyytyväinen. 

En nyt oikein tiedä millaisen otannan haluat, mutta onhan noita kommentteja Shareville nyt pullollaan. Onhan Nordnetin Sharevillessä jopa oma ryhmä välittäjää vaihtaneille käyttäjille. Tuota ryhmää ei ole edes nostettu esille nyt tämän kohun myötä, eli jäsenet ovat pääasiassa jo ennen kampanjaa tiensä valinneita. Jos tuota ryhmää lähtisi nyt keskusteluissa nostamaan esille, varmaan jäsenmäärä tuplaantuisi aika äkkiä. Sen verran tulikiven katkuista palautetta ainakin oma uutisvirtani on täynnä. 

Välittäjän tyytyväisyydestä voisi vielä nostaa yhden uuden pointin, että ei Nordnetilla eilinen mennyt kampanjan ulkopuolellakaan aivan putkeen. Nordeasta osinkoja saaneilla saattoi mennä eilen aamukahvi väärään kurkkuun, sillä Nordean osingot olivat jostain syystä vedetty takaisin. Tekninen vika ilmeisesti, mutta minultakin hukkui noin 600 euroa salkun saldosta eilen. Tänään ongelmat jatkuivat, sillä lainakorkoja on lähtenyt juoksemaan. Minultakin lähtenyt korkoja varmaan kympin verran, vaikka mitään velkaa en ole Nordnetistä ottanut. Valuuttatilitkin ovat kaikki yhä plussalla, vaikka teknisen vian myötä 600 euroa katosikin. Saahan nuo varmasti takaisin, mutta mitenkään "viattomana" en Nordnetiä oikein tällä hetkellä voisi sanoa, kun reilut 600 euroa omia rahojani on kateissa. Vitsiniekka voisi sanoa, että minun pitäisi nyt voittaa 8 kertaa (eli noin puolet kaikista arvonnoista) tästä USA-kampanjasta, että saisin omani takaisin. 

Dronningholm kirjoitti:

Miten koet, että Nordnetin olisi pitänyt uudistua? Etenkin, jos vertaat vaikkapa mainitsemaasi Nordeaan. Minusta Nordnet on nimenomaan pysynyt freesinä ja todella monipuolisena osakevälittäjänä. Nordean ja OP:n arvo-osuustileistä hieman kokemusta, enkä kyllä näe juurikaan syitä vaihtaakseni näihin. Sanottakoon tässä vaiheessa, etten ole missään edellä mainituissa firmoissa töissä, eniten intressejä on Nordeaa kohtaan, mm. 2. suurin sijoitukseni. Puhun puhtaasti todella tyytyväisenä Nordnetin asiakkaana.

Nordnet on tuudittautunut ajatukseen, että se on piensijoittajien suosikkivälittäjä. Sen takia esimerkiksi hinnasto ei ole kokenut mitään muutoksia viime vuosina, vaikka esimerkiksi mainitsemasi Nordea on tuona aikana siirtynyt kiinteään prosentin kaupankäyntikuluihin, ja täten tullut erittäin potentiaaliseksi vaihtoehdoksi. Tosin omat kokemukseni Nordeassa eivät ole menneet aivan putkeen, mutta toisaalta eipä Nordea olekaan ainoa välittäjä joka kykenee hintakilpailuun Nordnetin kanssa. 

Kai porukkaa myös hiertää se, että Nordnet kyllä mielellään korostaa olevansa piensijoittajille se halvin markkinapaikka. Sitten kun tästä käyttäjät lähtevät huomauttelemaan, niin Nordnetin argumentit vaihtuvat. Aletaan puhumaan mitä kaikkea muuta Nordnetin kaupankäyntikuluilla saa, on Rahapodia, Sharevilleä, Nordnet-blogia, Superluottoa, Superrahastoja, sijoituskursseja. Sinänsä ihan totta, mutta yksi pointti Nordnetilta unohtuu. Se että noistakin kaikki (paitsi ehkä osittain Superluotto) onnistuu vaikka siirtäisi kauppansa toiselle välittäjälle. Miksei piensijoittaja voisi kerätä niin sanotusti rusinoita pullasta? Tehdä Nordnetin kautta ostot lähinnä halpoihin tuotteisiin kuten Superrahastot, ja tehdä suorat osakesijoituksensa muiden välittäjien kautta. Esimerkiksi Rahapodia tai Nordnet-blogia voi lukea/kuunnella vaikket omistaisi edes tunnuksia palveluun. 

Dronningholm kirjoitti:

Toiseksi, jos joku on tämän tiimoilta lähestymässä finanssivalvontaa, kertoo se enemmän lähestyjästä, kuin kampanjan toteuttajasta.

Tästä samaa mieltä. Tosin enpä tästä Nordnetiä syyttyänytkään. Mutta mielenkiintoista on nähdä millainen raivo tästä on lähtenyt liikkeelle. Sharevillessä on meno kuin sirkuksen kapinassa. Joku kampanjaa kritisoinut teksti on saanut vuorokaudessa 115 tykkäystä, joka on yksi eniten tykättyjä päivityksiä mitä olen ikinä nähnyt. Useat käyttäjät ovat päivittäneet seinilleen miten aikovat jättää kaikki USA-ostot syyskuussa väliin. Nordnetin nimestä alettiin vääntämään NordKENO-vitsejä. Joku bloggari oli kieli poskessa suunnitellut Nordnetille oman mainoskampanjan, jossa piti tehdä paljon kauppaa (normaaleilla kaupankäyntikuluilla luonnollisesti) vuoden loppuun asti, ja voittajien kesken arvotaan Oksaharjun kirja. Jopa Facebookin puolella Nordnetin mainosvideo on kerännyt pelkkiä negatiivisia kommentteja. Siellä joku oli kehitellyt "Nordnet-ruletin", jota pyöräyttämällä voisi voittaa Ruotsin Nordnetin hintatason käyttöön, häviäjät taas saisivat Suomen hintatason. Niin ja kerrottakoon että Facebookin puolella kampanja on saanut enemmän "vihaisia reagointeja" kuin perinteisiä tykkäyksiä.

Mielenkiinnolla odotan ensi viikkoa ja noita voittajien arvontoja. Käsittääkseni Nordnet tekee joka päivä tästä arvonnasta FB-liven, josta voi sitten jännittää osuuko arpa kohdalleen. Eniten minua tuossa livessä kiinnostaa minkälaista kommentointia se tulee saamaan. Veikkaan että sama meno vähintään jatkuu siellä, ellei jopa ylly entisestään. 

Ylipäätään tuntuu nyt siltä, että Nordnetille naljaillaan aivan kaikkialla. Sharevillessä, blogikirjoituksissa ja Facebookissa. Ihan rehellisesti sanoen sinun kommenttisi on ensimmäinen joka tuntuu pitävän kampanjaa hyvänä. Kaikki muut pitävät sitä erittäin heikkona esityksenä.

 

Dronningholm kirjoitti:

Minusta sinun kirjoituksissasi ilmi tullut kritiikki euron ostoja ja tätä viimeisintä arvontaa kohtaan on turhaa purnausta. Ehkä Karpo vie kinkun tälle epäonniselle sadan dollarin voittajalle lohdutukseksi..

Itse en ole varsinaisesti euron ostoja kritisoinut, lähinnä vain tuota 200 euron hintakattoa per kauppa, ja siitä aiheutuvaa riskiä astua kampanja-ansaan. Ilman tuota maksimirajoitusta tuskin minulla olisi ollut mitään pahaa sanottavaa. Tai noh, eipä se hintakatto olisi estänyt sitä että suuri osa kansasta ajautuisi tuohon ansaan. Mutta minä olen huomannut kantapään kautta sen, että kannattaa ennemmin seurata "pysyvää hinnastoa" kuin kampanjaa. Kaupankäyntikulut kun eivät saa olla peruste ostopäätökselle. 

 

Näiden kampanjoiden ideahan on luoda puljun ympärille positiivista pöhinää ja hetkeksi lisää kauppoja. Nyt nämä molemmat kohdat ovat menneet aivan pieleen, ja kampanjan merkitys on ollut Nordnetille totaalisen negatiivinen.

Käyttäjän Velho kuva
Liittynyt: 26.6.2014, 10:40
Viestejä: 84

Valueta asiakkaalle ei tässä uusimmassa kamppiksessa ole, mutta voi se silti olla yritykselle hyvää markkinointia. Ihmiset tykkäävät arvonnoista, oli niiden odotusarvo sitten miten heikko hyvänsä.

Tämän viikonlopun saldosekoilua kanssa ihmetellyt. Toki tiedän että rahat sieltä palautuvat mutta sähläys ei erityisesti herätä luottamusta.

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Nyt ollaankin jo virallisesti syksyn puolella. Monet palaavat näin syksyllä takaisin koulun penkeille, joten blogini puolella pyrin ottamaan tämän huomioon. Tarkoituksenani olisi tykittää teille erilaisia opiskeluun ja sijoittamiseen liittyviä tekstejä.

Ensimmäinen teksti koskettaa opintotukea. Eräältä keskustelupalstalta löysin jokunen viikko sitten tapauksen, jossa nuori mies mietti rahojensa sijoittamista ja niiden vaikutusta opintotukeen. Ihan perinteinen kysymys, mutta lähtökohta oli kaikkea muuta kuin perinteinen. Tällä kakskymppisellä jannulla oli pistää 7-numeroinen summa sijoituksiin. Minun ohjeeni hänelle oli unohtaa opintotuki. Ohjeeni oli ehkä sama mitä Li Andersson olisi hänelle mahdollisesti myös antanut, mutta perustelut meillä olisivat varmasti olleet erilaiset. Vinkki tekstini perusteluista löytyy jo kirjoituksen otsikosta.

***

Maksimoidako tulot vai tuet? - tapaus miljonääriopiskelija

Meikäläinen kun näitä erilaisia sijoitusaiheisia kanavia tykkään harrastuksena seurata, törmään nykyään kaikenlaisiin viritelmiin. Viimeisin mielenkiintoinen tapaus oli sellainen, missä 20-vuotias opiskelija mietti hyvää sijoituskohdetta käteiselle. Yksi pointti oli ymmärrettävästi myös sijoitusten vaikuttaminen opintotukeen. Myöhemmässä keskustelussa aukeni, että tällä nuorella kaverilla on iästään huolimatta noin miljoonan kokoinen kassa sijoituksille. Kai se tukien maksimointi oli häneltä vain pieni osa isoa kokonaisuutta, mutten malttanut olla tarttumatta siihen.

Tuossa alkuperäisessä keskustelussa porukka tuntui jakautuvan aika hyvin kahtia. Osa porukasta muistutti että opintotuki on tarkoitettu sitä tarvitseville, eikä miljoonan sijoittamista suunnitteleville nuorukaisille. Toinen äärilaita taas totesi suoraan "no ..ttu tietenkin otetaan kaikki raha minkä rikkinäinen systeemi antaa".

Pallo jalkaan ja kahleet ranteisiin

Minä en jaksa ottaa kantaa siihen onko moraalisesti oikein vai väärin. Miljoonan salkullakin voi nostaa täydet opintotuet, kunhan vain tietää mitä tekee. Kasvurahastoja all in, niin ei pääse väliin Verottaja eikä Kela. Sitä taas en tiedä onko tuossa taktiikassa mitään järkeä. Laittaa seitsennumeroinen summa all in yhteen ainoaan sijoituskohteeseen. Tässäkin tapauksessa kun kiinnostusta alkuperäiseltä kirjoittajalta löytyi mm. asuntosijoittamiseen. Nuo ideat kuitenkin torpattiin alkuunsa, koska mahdollisuus opintotukeen menisi heti kun vuokratuloja alkaisi tippumaan.

Niille jotka haluavat maksimoida tukensa, muistutuksena että opintotukien nostamisesta seuraa muutakin, kuin helppoa rahaa joka kuukauden neljäs päivä. Samalla otat myös vapaaehtoisesti pallon jalkaan ja kahleet ranteisiin. Opintotuen nosto rajoittaa paljon sijoitustesi tekemistä. Et voi myydä miten sattuu, sillä mikäli myyt voitolla on Kela heti hyenan lailla vaatimassa omiaan. Tämä myös siinä tapauksessa että olet myynyt myös tappiolla. Kela kun ei näe tappioita, vaan pelkät voitot. Kysykää vaikka opiskelija-Nikolta.

Joo, mikäli noudattaa buy&hold-taktiikkaa, niin ei ongelmia tule. Mutta mitä jos matkaan tulee niitä kuuluisia muuttujia? Pian iskeekin akuutti rahantarve. Tulee esimerkiksi elämän tilaisuus ostaa unelmien asunto, tai vaikkapa sukutilan ostaminen. Rahaston kulut voivat nousta, tai sitten about saman rahaston löytää jostain halvemmalla. Rahasto voidaan myös lakkauttaa. Tai jos haluaa hankkia jotain omaa näkemystä, ja pyrkiä myymään huipulla. Tuo kaikki on mahdotonta opintotukea nostavalta sijoittajalta.
 

Minun ohjeeni tuolle miljonääriopiskelijalle on sama, kuin mieltään osoittavilla opiskelijoilla hallitukselle.

Mitä tekisin itse?

Jos itse olisin parikymppinen ja kädessä miljoonan kassa jolla lähteä markkinoille, en itse miettisi pätkääkään mitään opintotukea. Opintotuki on kuitenkin miljoonan salkussa kuin pisara meressä. Ei sen ehdoilla kannata lähteä sijoituspäätöksiä tekemään.

Kannattaa muistaa myös vanha sanonta, että piensijoittajan paras kaveri ei ole suuret tulot, vaan pitkä sijoitusaika. Tämä pätee myös tässä asiassa. Parikymppisen olisi hyvä heti kaasu pohjaan, ja vetää täysiä sijoituksia läpi opiskelujen. Se etumatka mikä tällä kaverilla on noin viiden vuoden päästä valmistuttuaan suhteessa "normaaleihin persaukisiin" on aivan utopistinen. Siinä voi kyllä helposti kolmenkymmenen ikävuoden kohdalla lyödä vapaalle ja rullata silti ylivoimaisena voittajana maaliin. Välimatka muihin kavereihin on suorastaan jäätävä, vaikka muut kaverit vääntäisivät hikihatussa perässä eteenpäin.

Mitä itse tekisin parikymppisenä jos kädessä olisi miljoona ja mm. asuntosijoittaminen kiinnostaa? Ostaisin asuntoja yksi kerrallaan. Asuu niissä aina kaksi vuotta, jonka jälkeen jättää ne sijoitusasunnoiksi ja ostaa uuden samalla periaatteella. Kaksi vuotta kun on raja, minkä asumisen jälkeen Verottaja ei pääse viemään kolmasosaa myyntivoittoverosta. Kahden vuoden välein omaisuuteen ilmestyy uusi sijoitusasunto. Tämäkin idea kaatuu kyllä heti opintotukeen. Jos haluaa nostaa opintotuen, ei ole varaa saada vuokratuloja. Ja taitaa asumistukikin vähintään tipahtaa radikaalisti, ellei jopa lähteä kokonaan mikäli asut vuokra-asunnon sijaan omistusasunnossa.

Raakasti voidaan laskea, että mikäli viisveisaa tuista, niin edellä mainitun kappaleen taktiikalla kymmenessä vuodessa ehtii rohmuta itselleen 5 asuntoa. Jos taas haluaa nostaa tuet, pitää odottaa valmistumista ennen kuin lähteä asuntokaupoille. Valmistuminen tapahtuisi varmaan ikävuosien 24-26 välissä, joten tukien nostaja ehtisi tuolla taktiikalla ostaa vain 2-3 asuntoa omiin kolmekymppisiinsä mennessä.

Parikymppisenä miljonäärinä en lähtisi kuitenkaan all in asuntomarkkinoille. Ottaisin osakkeet mukaan portfoliooni asunnoille kaveriksi. Salkkuuni varmasti eksyisi myös suoria osakesijoituksia, mutta luultavasti osakkeiden pääpaino olisi kasvurahastoissa.
 

Älkää unohtako normaalin opiskelijan arkea

Tukia hamuavan kannattaa muutenkin pitää mielessä poikkeustilat. Opinnot kun saattavat venähtää. Ne voivat venähtää ihan syystäkin, kuten esimerkiksi vaihtovuosi ulkomailla tai alan vaihto kesken kaiken. Tai sitten opinnot venähtävät "syyttä", ja sitä vain huomaa että opinnot venähtivät vuodella tai kahdella. Lopputyö ei valmistunutkaan suunnitellusti tai kursseja jäi rästiin. Nämä asiat ihan siltä kannalta, että nämä tukia nostavat usein laskevat kuitenkin valmistuvansa normaalissa määräajassa. Mikäli opinnot kuitenkin venähtävät, tulee "tuhlattua" taas lisää sijoittajan arvokasta aikaa.

Opintotukia rohmuavan sijoittajan kannattaa pitää mielessä myös mahdolliset työt opintojen ohella. Mikäli tekee ahkerasti töitä, paukkuvat tulorajat aika äkkiä. Näin alat menettämään opintotukiasi ihan jo pelkällä työnteolla, ihan ilman sijoittamistakin. Itselläni ainakin paukkuivat tulorajat joka vuosi, ihan jo ilman sijoituksiakin. Olikohan kaikista "huonoin" vuosi kun sain vain kahdelta kuukaudelta lopulta tuet. Tosin minä olin aika ahkera käymään töissä opintojen ohella. Jos normaali ansiotyö vie opintojen ohella alkaa napsimaan opintotukikuukausiasi, vielä vähemmän ottaisin vapaaehtoisesti palloa jalkaan. Jäljellejäävistä kuukausista kun ei enää kovin paljoa rahaa saa vaikka täydet tuet saisikin.

Minä elin aikoinaan opiskeluni sillä periaatteella, että maksimoin ennemmin tuloni kuin tukeni. Minä en ollut miljonääri, joten minun kohdallani se tarkoitti lähinnä opintojen ohella tehtyjen työtuntien maksimointia. Otin sen linjan, että otan kaikki minulle tarjotut työvuorot välittämättä paukkuuko tulorajat. Onhan niitäkin tapauksia tullut nähtyä joissa koitetaan kikkailla viimeiseen asti tukien maksimoinnin ehdoilla. Jätetään työvuoroja ottamatta, tai pommitetaan palkkakonttoria viesteillä voidaanko palkka maksaa vasta joskus tulevaisuudessa. Minä en tehnyt kumpaakaan, vaan otin vastaan kaiken mitä tarjottiin. Tämä tarkoitti sitä, että jouduin palauttamaan opintotukia. Mutta toisaalta uskon tämän linjan vankistaneen jalkaani työpaikan oven välissä. Minusta kun tuntui tulevan ensimmäinen vaihtoehto kun tarvittiin tuuraajaa töihin.

Lyhykäisyydessään ohjeeni on pyrkiä maksimoimaan ennemmin tulot kuin tuet. Sijoituspäätöksiä ei kannata tehdä pelkkien tukien ehdoilla. Enkä myöskään suosittele sijoittamisen aloituksen lykkäämistä opintojen jälkeiselle ajalle. Piensijoittajan suurin ystävä on aika ja sitä ei kannata haaskata yhtään.

Koulujen alkamisen kunniaksi kirjoitan blogissani syksyn aikana paljon opiskelemisen ja sijoittamisen yhdistämisestä. Minä itse aloitin osakesijoittamisen juuri opiskeluaikoina, enkä nähnyt opiskelujen sen suuremmin haittaavan tai olevan este sijoitustoiminnan aloittamiselle tai harjoittamiselle. Kaikki tekstit löydät tunnisteen #opiskelevatsijoittajat takaa. 

***

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: https://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/maksimoidako-tulot-vai-tuet-ta...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/nyt-ollaank...

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Nordea teki nyt sen mitä Nordnet jätti tekemättä. USA-kaupat ilman välityspalkkiota syyskuun ajan! Blogini puolella innostuin vertaamaan Nordnetia jo Neuvostoliittoon. 

***

Unohtakaa ydinsota, nyt on välittäjäsota!

Olin pari viikkoa sitten aika pahassa flunssassa, eikä energia riittänyt oikein mihinkään muuhun kuin sängyssä makoiluun. Nukkua kun ei jaksanut jatkuvasti, niin piti välillä katsella DVD-hyllyä läpi. Valitsin Pekka Parikan Talvisota-televisiosarjan, jota pidän ehkä parhaimpana kotimaisena sotaelokuvana. Tällä kertaa tosin valinnan tein lähinnä sen pitkän keston vuoksi. Ei tarvitse nousta ihan heti vaihtamaan levyä soittimeen.
 

Pekka Parikan Talvisota-elokuvan promokuva

Talvisodasta on yllättävän lyhyt aasinsilta Nordnetin ja Nordean väliseen välittäjäsotaan. Perjantaina Nordnet julkaisi oman USA-kampanjansa, joka suututti kaikki suomalaiset piensijoittajat. Jopa Arvopaperi naureskeli arvonta-kampanjalle, tosin melko identtisillä argumenteilla kuin minä tässä blogissa paria päivää aiemmin, heh.

Nordnet lupasi arpoa 100 dollaria joka päivä USA-kauppoja tehneiden kesken. Tämä ei piensijoittajia innostanut, vaan heitä olisi palvelleet enemmänkin alemmat kaupankäyntikulut. Nordea taas ilmeisesti kuuli piensijoittajien huudon, ja tänään julkistettiin Nordean USA-kampanja. Kaikki kaupat Yhdysvaltoihin ilman kaupankäyntikuluja. Tämä on juuri sitä mitä piensijoittajat halusivat!

Nordea hyödynsi nyt täysin Nordean kampanjan. Nordnet pelasi pöydän valmiiksi, mutta ei saanut piensijoittajia sen pöydän ympärille. Nordean kopioi kampanjan idean muuttaen sitä piensijoittajaystävällisemmäksi ja nauttii nyt sitä hedelmää, jonka Nordnet luuli saavansa.

Jos jatketaan Talvisota-vertauksia, voitaisiin verrata Nordnetiä Puna-armeijaan. Hyökkäys Suomeen piti olla läpihuutojuttu. Ihan sama vaikka porukka on täynnä ukrainalaisia ukkoja kesävaatteissa, kyllä pian pidetään voitonmarssia Helsingissä. Samoin Nordnet taisi olettaa ylimielisesti että hyvinkin pienellä investoinnilla saadaan suomalaiset lankeamaan tekemään paljon kauppaa USA-osakkeilla. Vaan lopulta ei juhlinut Puna-armeija eikä Nordnet. Nordea osoittaa käyttävänsä tässä välittäjäsodassa nyt melko kovia panoksia, ja laittaa hanttiin kuin suomalaiset sotilaat Karjalassa.

Henkilökohtaisesti ihmettelen jos Nordnet ei mitenkään reagoi tämän kampanjan vastaanottoon. Se ei reagoinut piensijoittajien kitinään, se ei reagoinut Arvopaperin ivailuun. Aika näyttää joko Nordea saa härnättyä Nordnetin antamaan jonkinlaisen ulostulon tästä kampanjasta.

Tällä hetkellä sijoittajan kannattaa viisveisata siitä mitä tapahtuu Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean välillä. Ydinsodalla uhkailu on niin kylmän sodan aikaista menoa. Tälle vuosikymmenelle sopii paljon paremmin välittäjäsota. Mielenkiinnolla odotan miten tämä sota etenee.

Voi olla että itsekin hyödynnän vielä tämän Nordean kampanjan, ja korkkaan Nordeassa jo olevan salkkuni.

Ps, muistakaahan sitten että valuutanvaihdon kanssa Nordeassa on ollut hämminkiä. Valuutanvaihto on myös selvästi kalliimpaa kuin Nordnetissä. Kyllä USA-kaupoissa vaaka kallistuu Nordean puolelle, mutta nämä muutkin kulut kuon kaupankäyntikulut on hyvä pitää mielessä.

***

Blogin puolella: https://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/unohtakaa-ydinsota-nyt-on-vali...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/nordea-teki...

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Onpahan mennyt pari viikkoa nopeasti. Tekstiä on blogini puolelle ilmaantunut sellaisella tahdilla, ettei ole ehtinyt tähän ketjuun kopioida ajatuksiaan. Ja tietenkin silloin kun ehtisi, niin sattui olemaan sivusto nurin. Noh, onneksi nyt palvelimet pelaa. 

Koska viimeisen tänne kirjoittelun jälkeen olen onnistunut ulostamaan viisi uutta tekstiä, en taida niitä kaikkia jaksaa tännie kopioida. Etenkin kun niistä teksteistä kaksi on ns. "köyhän miehen tekstejä. Toivottavasti modet katsovat nämä linkitykset läpi sormien. Puolustukseni sanon, ettei niissä ole juurikaan uutta sisältöä. 

Ensimmäinen teksti liittyy Nordean valuuttatiliin, josta tässä Sijoitustiedon viestiketjussakin heinäkuussa kerroin. Silloin sanoin, että valuuttatilin voi Nordeaan avata, vaikkei sitä kerrota. Nyt valitettavasti joudun toteamaan, että tuo edellinen kirjoitus oli täyttä potaskaa. Minua infottiin väärin tilin kanssa. Valuuttatilin voi avata Nordeaan, mutta sen kautta ei voi käydä kauppaa. Sinne voi säilöä kyllä dollareita, mutta ostaaksesi dollareilla jotain, joudut vaihtamaan ne kerran euroihin, ja sen jälkeen takaisin dollareihin. Valuutanvaihtoa tässä välissä palaa 0,3 % + 0,3 %. En ymmärrä mikä järki tässä on, ilmeisesti joku mahdollisuus spekuloida omilla muutamilla dollareilla valuuttakursseja? Eniten kuitenkin minua huolestuttaa miten pihalla Nordea on omista myymistään palveluista. Minulle nimittäin vakuuteltiin että tämän kautta voin säästää hieman kuluissa. 

Oikaisu: Nordean valuuttatili yhtä tyhjän kanssa

***

Toinen köyhän miehen tekstini liittyy täällä kokonaisuudessaan kerrottuun Kohti ensiasuntoa-juttusarjaan. Koska huomasin linkitteleväni näitä kirjoittamiani tarinoita eri yhteyksissä, ja neljän eri linkin lähettäminen oli melko vaivaista, päätin koota tekstit yhteen linkkiin tiivistelmäksi. Tiivistelmästä on sitten suorat linkit kokonaisiin teksteihin. Mitään uutta varsinaisesti tässä kirjoituksessa ei ole. 

Kohti omistusasuntoa - tiivistelmä kaikista teksteistä

***

Kiitos, nyt seuraavissa viesteissä kolme kokonaista tekstiä "vanhaan tuttuun malliin". Pahoittelut pienestä joustamisesta säännöissä, mutta en kokenut tarpeelliseksi kopioida samoja tekstejä tänne toistamiseen.

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

 

Miksi opintolaina on niin vihattu?

Opintolaina ei järin kiitelty valtion kädenojennus ole, vaikka opiskelijoille oikein tyrkytetään elämänsä halvinta lainaa. Opintolainan maine on hyvinkin negatiivinen ja se koetaan yleensä opiskelijan "viimeiseksi oljenkorreksi". Tässä tekstissä pyrin pohtimaan mikä tämän negailun aiheuttaa. Keksin heti kolme syytä miksi opintolaina on niin vihattu opiskelijoiden piireissä.
 

 

1. Opintolaina opintotuen kaverina

Opintotukea pidetään aina opiskelijan ensimmäisenä tulomuotona. Se on ihan selvä. Monet opiskelevat sijoittajatkin pyrkivät aina ensimmäisenä säilyttämään opintotukensa. Eräässä toisessa tekstissä tätä ajatusmallia hieman jo kritisoinkin, sillä kannattaa miettiä maksimoiko tuet vai tulot.

Opiskelijan tulolähteiden seuraava ja alempi porras on ansiotulo. Opiskelijat käyvät töissä, josta saavat luonnollisesti palkkaa. Palkkatulot vaikuttavat taas opintotukeen, ja tämän vuoksi ei ole mitenkään tavatonta törmätä sellaisiin opiskelijoihin, jotka eivät loppuvuodesta kirveelläkään suostu tekemään töitä. Mikäli töitä (eli tuloja) tulisi lisää, alkaisivat tuet napsia opintotukikuukausia pois.

Alin porras taas muodostuu otsikon aiheesta, eli opintotuesta. Monille se on se vihoviimeinen vaihtoehto. Tiedän tapauksia joissa pureskellaan mieluummin kynsiä ja eletään todella kurjaa elämää, ihan vain siksi ettei "tarvitse" opintolainaa nostaa. Vähän leveämpää elävien opiskelijoiden keskuudessa taas tuntuu opintolainan nostaminen olevan "köyhän merkki". Voi juku, en edes muista montako kertaa itse törmäsin opiskelijaelämässäni sellaisiin opiskelijoihin, jotka Euroopanomistajien elkein ja henkseleitä paukutellen tokaisivat muille "mun ei tartte mitään opintolainoja nostaa".

Ja toisaalta kyllähän tuon arvojärjestyksen ymmärtää. Ansiotuloja sinulta ei tulla perimään koskaan takaisin. Tai noh, mitä nyt Verottaja saattaa mätkyillä joitakin muistaa. Opintotukeakaan et joudu maksamaan takaisin, kunhan vain pidät huolen että saat opintopisteitä tasaiseen tahtiin, eikä tulorajasi pauku yli. Opintolainan taas joutuu maksamaan joskus takaisin. Ei ehkä aivan kokonaan (muista opintolainavähennys), mutta ainakin osan joudut joskus maksamaan takaisin.

Eli siis hakemalla vähän kärjistetyn esimerkin, opiskelija voi paremmalla omatunnolla ostaa haalarit päällä sen oluen ravintolasta palkkatuloillaan tai opintotuellaan, kuin opintolainalla. Kai se kaljakin maistuu paremmalta kun tietää, ettei tästä illasta tulevaa laskua tarvitse maksaa joskus tulevaisuudessa.
 

2. Suomalaisia opetetaan välttämään velkaa

Minä olen ollut aina kiinnostunut rahasta ja sijoittamisesta. Toki osaamistaso oli aika heikkoa ennen osakkeisiin perehtymistäni, siitäkin huolimatta että kahmin lukiossa kaikki yhteiskuntaopin ja talousmatematiikan kurssit mitä talo vain tarjosi.

Minä muistan miten meillä koulussa opetettiin raha-asioita. Yhteiskuntaopin tunneilla korostettiin sitä, miten laina on aina lainaa ja maksettava takaisin. Laina on ensimmäinen askel luottotietojen menettämiseen jne. Laina nähtiin pelkkänä uhkana, eikä lainkaan mahdollisuutena. Näin opetettiin siis yläasteen ja lukion pakollisilla kursseilla. Ihan ymmärrettävää, etenkin peruskoulun puolella. Lukiossa olisi toki voinut minun mielestäni jo alkaa myös kertominen lainankäytön mahdollisuuksista. Suorastaan surkuhupaista oli, että vapaaehtoisella talousmatematiikan kurssilla, joka sisälsi paljon erilaisten sijoituskohteisiin perehtymistä ei sanallakaan puhuttu lainalla sijoittamista. Opetuksen pointti oli sielläkin sama. Lainarahaa ei kannata koskaan sijoittaa, sillä hävitessäsi kaiken, olet syvissä ongelmissa.

Muistan itsekin miten 19-vuotiaana aloin ihan oikeasti perehtymään sijoittamiseen. Törmäsin johonkin nettiuutiseen aivan tavallisesta kansalaisesta, jolla oli sijoitusasunto. Muistan vieläkin miten naureskelin ylimielisesti tuolle toiminnalle, kun tuo asuntosijoittaja sanoi ottaneensa velkaa sijoitusasuntoon. Vastahan minulle oli opetettu koulussa, miten lainan ottaminen on ensimmäinen askel luottotiedottomuuteen. Eli minä vetelin koulun oppien mukaan mutkia suoriksi, ja näin touhussa aivan järjettömät riskit. Mitä jos vuokralaista ei löydy? Tai vuokralainen vuokrien maksun sijaan pistää kämpän remonttiin? Lopputulemana asuntosijoittajalla on velkavankeus, ja leipäjono kutsuu heti. Noh, onneksi omakin tietotaito on karttunut tässä matkan myötä.

Sama juttu opintolainassa. Opintolainassa säikähdetään sen loppupäätettä -laina. "Mitä jos en saa töitä heti valmistuttuani? Mitä jos saan joskus potkut? Minäkin joudun sinne leipäjonoon heti. Jos en ota lainaa, ei ole riskiä päätyä velkavankeuteen." Näin kai monet kuvittelevat.

Jos minä saisin päättää, niin alkaisin vähintään lukiossa jo opettamaan velkavivutusta. Peruskoululaisten varmaan kannattaa suosiolla antaa olla, siellä takapenkkien häiriköt saattavat vain kustua oman taloutensa mikäli lainanottoa jopa suositellaan. Enkä suinkaan tarkoita sitä, että lukiolaisillekaan tulisi mitään Jukka Oksaharjun sijoitustaktiikoita*. Lukion valinnaisilla kursseilla tulisi ehdottomasti jo kertoa perinpohjainen ajatus velkavivun ideasta.

3. Nuoret opiskelijat eivät ymmärrä lainan halpuutta

Viimeinen ja kenties se suurin syy opintolainan vihalle opiskelijoiden keskuudessa on, ettei ymmärretä miten halpaa lainaa opintolaina on. Enkä tarkoita tällä nyt sitä että opiskelijat olisivat typeriä, vaan että nuoret opiskelijat eivät parinkymmenen ensimmäisen ikävuotensa yleensä joudu ottamaan mitään velkaa. Koska mitään velkaa ei tarvita saati haeta, ei ole mitään kuvaa siitä paljonko laina voi maksaa. Ja mikä on sitten halpa hinta lainalle.

Veikkaan että moni tajuaa opintolainan halpuuden vasta pari vuotta opiskelujen jälkeen. Tuolloin kun haetaan yleensä asuntolainaa, tai mahdollisesti jopa autolainaa. Silloin vasta aletaan saamaan kuvaa siitä, missä hinnoissa lainat pyörivät. Esimerkiksi autolainaa hankkiessa tulee varmasti opintolainaa ikävä, kun autolaina pitää sisällään erilaisia maksuja tilinavausmaksusta aina kuukausittaiseen käsittelymaksuun. Puhumattakaan siitä varmaan kymmenkertaisesta korosta.

Omat kokemukseni opintolainan korosta vs muut lainat
Minullekin tuo opintolainan halpuus ilmaantui eteen jälleen kun hain asuntolainaa. Suosittelen lukemaan asuntolaina-projektini kolmannen osan, jossa kerron miten onnistuin ankaralla kilpailutuksella pudottamaan lainan hintaa alaspäin. Hyväksyin asuntolainaani varten vasta 9. tarjouksen, ja se oli 0,7 % marginaali (+12 kk Euribor) sekä toimituskulut 160 euroa. Yhdeksän tarjouspaperin hakemisen lisäksi sain pelattua ehtoja halvemmiksi 8 kvartaalia kestäneellä ASP-säästämisellä sekä osittain myös viiden vuoden aikana kasaamani osakesalkun avulla.

Eli siis noin puoli vuotta kestänyt projekti, joka sisälsi varmaan kymmenien tuntien uhraamista eri pankkikonttoreilla, puhelimessa tai sähköpostin ääressä. Neuvotteluissa minulla oli mukana "kättä pidempää", eli ASP-säästötili ja osakkeita. Kaiken tämän jälkeen minulle jäi asuntolainaan vielä 0,7 %:n marginaali ja järjestelypalkkioita 160 euroa.

Siinä oli asuntolainan hinta ankaran kilpailutuksen ja muiden lainansaantia helpottavien pitkäaikaisten kikkojen myötä. Mitäpä minä maksan sitten opintolainasta? Opintolainan suhteen menin sieltä mistä aita on matalin. Hain sitä ainoastaan Nordeasta, enkä tinkinyt yhtään ehdoissa tai muissakaan asioissa. Opintolainan korko 0,5 % (+12 kk Euribor). Muutkin opintolainan kulut ovat vähintään miedot. Asuntolainassa maksan joka kuukausi käsittelymaksuja reilu pari euroa. Järjestelypalkkioon menee 160 euroa, ja pahimmillaan minulta koitettiin siitä nyhtää melkein 500 euroa. Opintolainan järjestelypalkkio Nordeaan oli kympin. Lisäksi osa kansalaisista maksaa asuntolainansa takauksestakin rahaa. Minulta sitä koitettiin nyhtää 920 euroa. Opintolainalla taas on ilmainen valtion takaus. Aika halpaa vai mitä?

Osa opiskelijoista ei selvästi myöskään ymmärrä opintolainavähennyksen tai opintolainahyvityksen merkitystä. Näitä hyvityksiä tai vähennyksiä ei ollut olemassa minun yläaste- tai lukioaikoinani, joten en tiedä opetetaanko niitä nykyään ennakkoon kyseisissä oppilaitoksissa. Ainakaan oma ammattikorkeakouluni ei mitään opetusta tästä mahdollisuudesta antanut. Veikkaankin, että mikäli kaikilta Suomen korkeakouluopiskelijoilta tentattaisiin mitä on opintolainavähennys, varmaan parilla kymmenellä prosentilla opiskelijoista tulisi tyhjä paperi takaisin. Tai sitten se sisältäisi väärän vastauksen. Minä nimittäin ihmettelen, ettei tämä innosta kaikkia opiskelijoita ottamaan opintolainaa.

Näillä eväillä suosittelen kaikkia opiskelijoita nostamaan opintolainansa. Te ette tule saamaan enää koskaan muualta näin halpaa lainaa kuin opintolaina.

*) Jukka Oksaharju loi mittavan omaisuutensa erittäin suurella velkavivulla. Jo alta parikymppisellä Oksaharjulla oli sijoituslainaa salkussaan satoja tuhansia euroja kun vuosi 2008 ja finanssikriisi yllättivät kaikki. Ilmassa oli ainekset todelliseen katastrofiin, mutta Oksaharju selvisi veneen keinumisesta melko vähäisin vaurioin. Oksaharju oli tieto-taitonsa avulla osannut valita salkkuunsa hyviä laatuyhtiöitä, jotka selvisivät kriisistä melko vähäisin vaurioin, ja pelastivat näin Jukan veneen. Tämän vuoksi en ihan aloittelijoille lähtisi Oksaharju-tason velkavivuista kertomaan, sillä keskiverto kansalainen ei varmasti vastaavan tason kriiseistä yhtä kuivin jaloin olisi selvinnyt.

Koulujen alkamisen kunniaksi kirjoitan blogissani syksyn aikana paljon opiskelemisen ja sijoittamisen yhdistämisestä. Minä itse aloitin osakesijoittamisen juuri opiskeluaikoina, enkä nähnyt opiskelujen sen suuremmin haittaavan tai olevan este sijoitustoiminnan aloittamiselle tai harjoittamiselle. Kaikki tekstit löydät tunnisteen #opiskelevatsijoittajat takaa. 

***

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/miksi-opintolaina-on-niin-vihattu.html

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/kylteri-investment-opintolaina-tuottama...

 

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Aiemmin pohdiskelin Nordnetin USA-kampanjaa, ja sitä miten Nordea siihen vastasi aika näppärällä tavalla. Tähän kun yhdistää Nordean tuon aiemmin mainitsemani valuuttatilin olemattomuuden, niin koin olevan hyvä hetki tehdä pieni välittäjävertailu Nordnetin ja Nordean välillä. 

***

Välittäjäsota: Nordnet vs Nordea

Julistin nöyrästi itse tässä blogissa välittäjäsodan alkaneeksi tiistaina 5.9.2017. Nordnet julkaisi ensin oman versionsa USA-kampanjasta, joka tosin sai hyvinkin negatiivisen vastaanoton piensijoittajien keskuudessa. Piensijoittajat olisivat arvostaneet ennemmin kaupankäyntikulujen pienentämistä, kuin arvontaa. Jo tässä vaiheessa osa piensijoittajista oli valmis hyppäämään kiinteällä prosenttihinnoittelulla osakkeita välittävän Nordean kelkkaan. Iso ja paha Nordea taas haistoi tässä erittäin kovan luokan näpäytyksen mahdollisuuden ja tekikin juuri sellaisen USA-kampanjan, jota piensijoittajat olivat kaivanneet.

Oikeastaan välittäjät ovat sotineet keskenään jo pidemmän aikaa, myös ennen tätä USA-kampanjaa. Taannoin Nordnet markkinoi itseään halvempana vaihtoehtona, sillä kivijalkapankit vain ahmivat piensijoittajien rahat. Noh, enää asiat eivät ole noin mustavalkoisia, vaan kivijalkapankki-Nordea on vakavasti kisailemassa asiakkaista Nordnetin kanssa.
 

Nalle Mayweather vs Suvi McGregor. Kuva saattaa olla manipuloitu. 

Yllä olevien sairaiden photoshop-taitojeni jälkeen tuskin kukaan ottaa tätä välittäjävertailua enää tosissaan, mutta yritetään silti. Tässä tekstissä on siis tarkoitus yrittää laskeskella, kumpi välittäjä nyt loppupeleissä on piensijoittajalle ystävällisempi, Nordnet vai Nordea.

Tasapuolisuuden nimissä heitän tässä vertailussa kaikki kampanjat roskakoriin ja teen laskelmani ns. pysyvin hinnastoin.

Esimerkkihinnoiksi olen ottanut 100e, 700e, 1100e, 1600e ja 2100e joita itse pidän eräänlaisia rajapyykkeinä eri ostosten kannattavuudelle.
 

Esimerkki 1: 100 euroa joka kuukausi osakkeisiin

Tässä esimerkissä piensijoittaja haluaa laittaa joka kuukausi 100 euroa kiinni suoriin osakesijoituksiin. Sulkuihin on merkitty, paljonko tällä tahdilla menisi koko vuoden aikana rahaa sijoituksiin.
 

Kuten huomaamme, Nordean kiinteä hinnoittelu pieksee Nordnetin minimiveloitukset selvästi. Satasen kertaostoilla ei ole mitään järkeä lähteä tekemään Nordnetissä ostoja, sillä kaupankäyntikulut imaisevat varmasti vähintään tulevan vuoden tuotot.

Oma kommenttini:
Noin pienillä summilla en itse lähtisi miettimään suoria osakesijoituksia. Kaikilla mittareilla fiksumpaa olisi sijoittaa ETF:iin tai Superrahastoihin. Superrahastoissa saat kerralla kunnon hajautuksen (20-70 yhtiötä per rahasto) ja kulut ovat jopa ilmaiset (Superrahasto Suomi). Pahimmillaankin maksat vain 0,25 % (valuutanvaihdon takia, Ruotsi, Tanska, Norja) ja sen rinnalla Nordean 1-1,3 %:n kulut vaikuttavat jo kovilta.
 

Esimerkki 2: 700 euroa joka kuukausi osakkeisiin 

Tässä esimerkissä piensijoittaja haluaa laittaa joka kuukausi 700 euroa kiinni suoriin osakesijoituksiin. Sulkuihin on merkitty, paljonko tällä tahdilla menisi koko vuoden aikana rahaa sijoituksiin.
 

Tällä kertaa tilastointi ei ole yhtä selvä. Kotimaisissa kaupoissa alkaa olemaan aika yhdentekevää tekeekö kaupat Nordnetin vai Nordean kautta. Muissa maissa Nordea on kuitenkin vielä selvästi halvempi.

Oma kommentti:
Itse pitäisin 700 euroa aikalailla ehdottomana alarajana yhtään millekään suoralle osakeostoksille. Omasta mielestäni ei ole kovinkaan järkevää omistaa sen pienempiä siivuja osakkeita, koska osuudet ovat auttamatta liian pieniä. Muutamilla satasilla sijoittavan kannattaisi ennemmin miettiä edellä mainittuja kasvurahastoja, esim. Superrahastot. Niistä saa hyvän hajautuksen halvalla.
 

Esimerkki 3: 1100e joka kuukausi osakkeisiin 

Tässä esimerkissä piensijoittaja haluaa laittaa joka kuukausi 1100 euroa kiinni suoriin osakesijoituksiin. Sulkuihin on merkitty, paljonko tällä tahdilla menisi koko vuoden aikana rahaa sijoituksiin.
 

Nordealla hinnasto alkaa muuttumaan tässä vaiheessa, sillä nyt kaupankäynnistä veloitetaan 8 euroa. Kotimaan sijoitukset ovat Nordnetissa halvemmat, mutta Nordea vielä pieksee selvästi Nordnetin ulkomailla.

Oma kommentti:
Olen itse pitänyt 1100 euron kertalaakia hyvänä miniminä Ruotsin, Tanskan ja Norjan pörsseihin. Vaikkakin näistä vain Tukholman osakkeita olenkin ostanut. Lisäksi potin kasvaessa näkee miten esimerkiksi Helsingin pörssin kaupankäyntikulut pienenevät. Jos aiemmin olen puhunut prosentin maksimista, niin nyt aletaan jo pääsemään mukavasti sen alle.
 

Esimerkki 4: 1600e joka kuukausi osakkeisiin

Tässä esimerkissä piensijoittaja haluaa laittaa joka kuukausi 1600 euroa kiinni suoriin osakesijoituksiin. Sulkuihin on merkitty, paljonko tällä tahdilla menisi koko vuoden aikana rahaa sijoituksiin.
 

Näillä summilla alkavat jo USA:n kaupankäyntikulutkin olemaan siedettävällä, eli prosentin tasolla Nordnetissä. Nordea taas on yhä hitusta halvempi, mutta ero on kaventunut.

Oma kommentti:
Näitä summia olen itse pitänyt miniminä Yhdysvaltoihin sijoitettaessa. Helsingin pörssiin näillä summilla mentäessä kulut tippuvat jo alle puolen prosentin, mikä on erittäin hyvä juttu. Näillä summilla teen vaikka kaksikin eri sijoitusta, ja silti kaupankäyntikuluni ovat pienemmät kuin tuo Nordean tarjoama prosentti.

Niin ja sellainen huomio vielä, että tuo 1600 euron Suomi-osto on Nordnetin kuluiltaan (0,438 %) jopa halvempi kuin kesän #pikkukaupat-kampanja (0,99 : 200 = 0,495 %).
 

Esimerkki 5: 2100 euroa joka kuukausi osakkeisiin 

Tässä viimeisessä esimerkissä piensijoittaja haluaa laittaa joka kuukausi 2100 euroa kiinni suoriin osakesijoituksiin. Sulkuihin on merkitty, paljonko tällä tahdilla menisi koko vuoden aikana rahaa sijoituksiin.
 

Kun summat kasvavat näin suuriksi, alkaa Nordnet lähestyä entisestään Nordeaa. Tosin "kriittinen piste" tuntuu olevan 3200 euron kertaostot, sen jälkeen Nordnet alkaa olemaan edullisempi USA:ssa ja muualla Euroopassa.

Oma kommentti:
Itse olen ratkaissut pulman ostamalla suoria osakeostoksia vain satunnaisesti hyvän ostopaikan tullen. Muuten sijoitan joka kuukausi 50e + 50e Ruotsin sekä Tanskan Superrahastoihin 0,25 %:n kuluilla. Lähes poikkeuksetta kaikki suorat osakesijoitukseni ovat nelinumeroisilla summilla tehtyjä, ihan siitä syystä että saan kulut painettua mahdollisimman alas.

Muistakaa katsoa myös tulevaisuuteen - osingot voivat tuoda lisäkustannuksia 

Yksi piensijoittajan suurimmista virheistä on katsoa vain ostokuluja. Kuluja voidaan periä myös omistuksen aikana. Yleensä tästä mainitaan esimerkkinä vain ns. säilytyspalkkiot, mutta kuluja voi olla muitakin. Esimerkiksi valuutanvaihto osinkojen yhteydessä. Kirjoitin jo aiemmin Nordean valuuttatili-sekoilusta. Sen myötä joudut maksamaan osingoistasi aina 0,6 % kuluja, ja se on paljon. Nordnetin puolella ostohetki on ainoa kulu, joten sen jälkeen kaikki on ilmaista. Ei säilytysmaksuja, eikä osingoista tarvitse nipistää valuutanvaihtoa kunhan vain valuuttatili on aktivoitu.

Ostohetkellä valuutanvaihto Nordeassa maksaa aina 0,3 %, kun taas Nordnetissä selviää selvästi halvemmalla. Kaikista kalleimmillaankin se maksaa vain 0,25 %, mutta piensijoittajan kannattaa ehdottomasti avata valuuttatili. Tilin avaamisen myötä joudut vaihtamaan valuutan itse, mutta se ei ole monen sekunnin homma. Itse vaihdetusta valuutasta maksat vain 0,075 % valuutanvaihtokuluja, eli siis pääset neljä kertaa halvemmalla kuin Nordeassa.

Tämä valuuttatili ratkaisee mielestäni yllättävänkin paljon asioita Nordnetin eduksi. Itse olen pyrkinyt aina pääsemään max 1 %:n kaupankäyntikuluilla, joten Nordean 1 % + mahdollinen valuutanvaihto 0,3 % on jo yläkanttiin. Kaiken huipuksi siis kulut eivät jää tuohon 1,3 %, vaan sijoittaessani osinkoja uudelleen Nordea sipaisee niistä siivut aina pois. Voidaankin sanoa että uudelleensijoittamistasi osingoista välityspalkkio on jo 1,6 %. Ihan näin vertailun vuoksi sanottakoon, että mikäli tuo 1,6 % olisi jonkun rahaston merkintäpalkkio, sitä pidettäisiin aivan kohtuuttomana.

Esimerkkilasku
Nordean kovan valuutanvaihtopolitiikan aiheuttamia tuhoja osinkosijoittajalle en jaksanut laskea Excelissä, vaan laiskana tein ne Seligsonin korkoa korolle-laskurilla. Esimerkkilaskuissani kuvittelin, että sijoittaja saa 1000 euroa osinkoa jossain muussa valuutassa, ja Nordnetissä tuon tonnin voi sijoittaa kerralla uusiksi, mutta Nordea vie siitä 0,6 % eli 6 euroa. Nordnetin asiakas saa siis 1000 euroa uudelleensijoituksiin ja Nordean asiakas 994 euroa. Seuraavana vuonna taas uudet osingot, tosin korkoa korolle-ilmiön takia hieman suuremmat kuin edellisenä vuotena. Taas sama käytäntö, Nordenetin asiakas saa summan kokonaisuudessaan käyttöön ja Nordeasta sipaistaan pieni siivu pois. Laskuissa en huomioinut veroja ollenkaan, ja osinkokin oli joka vuosi sama 4 %.

Kun Seligsonin laskuriin laitetaan alkusummaksi 1000 euroa, jatkuvaan säästöön 0 euroa, oletettu sijoitusaika 20 vuotta, oletettu tuotto 4 % (keskimääräinen osinkotuotto) ja kuluiksi 0,6 % vuodessa, saadaan laskettua Nordean ja Nordnetin ero pitkässä juoksussa. Laskuri näyttää eroksi 239 euroa Nordnetin hyväksi. Näistä puolet tulevat tuosta 6 euron erosta (6e x 20 vuotta = 120e) ja toinen puolisko onkin sitten korkoa korolle-efektin tuloksia.
 

Mitä kannattaa ostaa mistäkin?

Nordnet:
 

  • Kotimaiset pörssikaupat (7e/kpl OSKL:n jäsenenä)
  • Pohjoismaiset osakkeet (erityisesti osinkoa maksavat)
  • Yhdysvaltalaiset osakkeet (erityisesti osinkoa maksavat)
  • Superrahastot ylivertaisia hinta/laatu-suhteeltaan

Nordea:

  • Eurooppalaiset euroissa noteeratut osakkeet (Saksa, Hollanti jne)
  • Pohjoismaiset osakkeet jotka eivät maksa osinkoa
  • Yhdysvaltalaiset osakkeet jotka eivät maksa osinkoa
  • Osakkeet joissa on tulevaisuudessa riski tapahtua jakautuminen tai muu riski joutua "välityspalkkioansaan" (katso case-QCP edempänä) 

Oma kommentti:

Itse ajattelin vetää yllä olevalla taktiikalla ostot. Pääasiassa käytän siis Nordnetiä johtuen omasta osinkoinnostuksestani, mutta Nordeaan voisin vakavissaan harkita esimerkiksi saksalaisia tai hollantilaisia osakkeita. Esimerkiksi Hollantiin sijoittava joutuu tekemään kauppansa vielä puhelintoimeksiantona. Tästäkin tulee hieman lisää kuluja. Nordeassa käsittääkseni ainakin suurin osa Amsterdamin pörssin osakkeista on normaalien toimeksiantojen saatavilla. 

 

Kenties jatkossa ostankin Saksan osakkeeni Nordean kautta. Saksasta minua kiinnostavat ainakin Muenich RE, sekä autoteollisuus (Daimler, BMW). Hollannissa taas Unilever voisi sopia hyvin salkkuun. Maksaahan se vieläpä osinkoa joka kvartaali.

Tosin pienenä miinuksena näkisin "pakollisen" yhden kaupan tekemisen kvartaalin aikana. Kun heitän sen "ensimmäisen kiven" ostojen muodossa, joudun joka kvartaalissa tekemään vähintään yhden kaupan välttääkseni useiden eurojen säilytyspalkkiot.

Lisäksi pitäisin mielessä mahdollisen riskin säilytyspalkkioiden muuttamisesta. Joskus tulevaisuudessa mahdollisesti Nordea voi alkaa perimään säilytyspalkkioita kaupoista huolimatta. Itse asiassa Nordealla on hieman ollutkin vastaavaa taipumusta joskus taannoisilta ajoilta. Ja ikävää on myös se, ettei ulkomaisia osakkeita voi siirtää ilmaiseksi Nordnetiin, toisin kuin kotimaisia voi. Mutta toisaalta, en tätä niin suurena riskinä pitäisi, että jättäisin Nordean kautta ulkomaan sijoitukset tekemättä.

Case-QCP
Itselläni on yksi ikävä sattuma, jossa jälkikäteen ajateltuna osake olisi ehdottomasti pitänyt ostaa Nordean kautta. Siitäkin huolimatta että panostin siihen kerralla noin 2500 euroa, eli pääsin tavoittelemiini 1 % kaupankäyntikuluihin. Osake oli nimeltään HCP Inc, ja kaikki meni hyvin siihen asti kunnes osake jakautui, ja sain salkkuuni noin 150 euron arvosta uusia QCP:n osakkeita. Niistä joutuisin maksamaan noin 10 %:n kaupankäyntikulut myydessäni. Mieleni tekisi ne myydä, sillä ne eivät ole ikinä maksaneet minulle osinkoa, vaan roikkuvat nyt salkussani tyhjänpanttina. Nordeassa näistä pikkueristä pääsisi eroon halvalla koska tahansa, mutta Nordnetin puolella voin joutua turhaan odottamaan kampanjaa jonka avulla pääsisin halvemmalla noista osakkeista eroon. Olen pariinkin otteeseen yrittänyt ehdottaa Nordnetille jonkinlaista "salkun siivouskampanjaa", jossa voisi päästä eroon pienistä eristä. Kuitenkin tähän mennessä mitään edistystä asian suhteen ei ole ollut parin vuoden aikana, ja QCP:n osakkeet roikkuvat yhä salkussani. 

Muut oheispalvelut

Nordnet
 

  • Valuutanvaihto valuuttatilin avulla 0,075 % (ilman valuuttatiliä 0,25 %)
  • Ei säilytysmaksua koskaan
  • Rahapodi, Nordnet-blogi
  • Shareville (keskustelupalsta) 
  • Superluotto (halpaa velkavipua) 

Nordea

  • Valuutanvaihto 0,3 % (ei mahdollisuutta valuuttatiliin)
  • Säilytysmaksu 2,95 e/kk mikäli ei tehtyjä kauppoja kvartaalin aikana
  • Nordea investor-palvelu (löytyy vastineet Rahapodille ja NN-blogille) 
  • Vaatii ainakin osittain muiden pankkipalveluiden siirtämisen Nordeaan.

Asiakaspalvelun laatu

Omien kokemuksieni perusteella Nordnet kyykyttää asiakaspalvelussa Nordeaa aivan sata-nolla. Jos unohdetaan Nordnetin USA-kampanja-sähläykset, niin koen saavani Nordnetistä aina hyvää asiakaspalvelua ja asiakasta kuunnellaan ongelmatilanteissa. Näitä minulla on ollut muutamia, esimerkki blogini puolelta. Myös kysymyksiin saa vastauksia nopeasti ja helposti. Nordeassa vastaukset kysymyksiin ovat vaihdelleet todella paljon aina eri asiakaspalvelijalta kysyttäessä. Tämä ei ole ollenkaan hyvä asia, sillä se antaa vain kuvan, ettei palveluntarjoaja itsekään tiedä mitä on tarjoamassa. Esimerkkinä juuri blogissani monesti mainittu valuuttatili-sähellys.

Loppupäätelmä: molempi parempi 

Tämän vertailun pohjalta voin todeta, että absoluuttista totuutta on mahdoton sanoa tässä sodassa. Kaupankäynnin edullisuus riippuu hyvinkin paljon siitä mitä ostetaan ja millaisilla summilla. Itse näkisin kuitenkin vahvimpana taktiikkana poimia rusinat pullasta. Luoda useampi salkku ja ostaa aina sieltä mistä halvimmalla saa.

Niin ja mikään ei velvoita sinua pitämään vain yhtä salkkua. Hyvin monesti törmään kysymyksiin "paljonko maksaa jos siirrän Nordnetin salkkuni Nordeaan?" Minä en ymmärrä miksi salkkua tulisi siirtää yhtään mihinkään vaikka uudet kaupat saisikin muualta halvemmalla. Siirto usein maksaa ulkomaisten osakkeiden kohdalla. Ja vaikkei se maksaisi mitään, niin siitä aiheutuu turhaa työtä. Mitään et kuitenkaan osakkeiden siirtämisellä hyödy.

***

Keskustelu jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/valittajasota-nordnet-vs-nordea...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/eilen-kirjo...

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Vielä viimeinen teksti tälle erää, sitten on "rästiin jääneet" tekstit laitettu tännekin. Satuin käymään pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa ikinä OSKL:n tapahtumassa. OSKL järjesti yhdessä Privanetin kanssa illan listaamattomiin yhtiöihin sijoittamisesta. Vähän minulle harmikseni touhusta vain pieni osa keskittyi listaamattomiin osakkeisiin ylipäätään, ja suurin osa ajasta meni parin firman esittäytymisessä. Noh, tulipahan kerrottua millaista meno OSKL:n tapahtumassa oli nuorukaisen silmin. Meitä ei nimittäin montaa siellä ollut. 

***

Osakesäästäjien Keskusliiton järjestämä Privanetin sijoitusilta

Kävin tässä viime viikolla ensimmäistä kertaa ikinä Osakesäästäjien Keskusliiton järjestämään iltatapahtumaan. OSKL:n jäsen olen ollut jo muutaman vuoden, muistaakseni 2014 alkuvuodesta alkaen. Jäsenmaksu meille nuorison edustajille kympin vuodessa, sisältää Viisas Raha-lehden, Nordnetissä nousu palkkiotasolle 3 ja muuta mukavaa. Muulla mukavalla tarkoitan esimerkiksi näitä sijoitusiltoja.

Tällä kertaa tapahtuma oli nimetty ytimekkäästi Privanetin sijoitusillaksi. Tapahtuman kuvaus kertoi seuraavaa:

"Illan antina: listaamattomiin yrityksiin sijoittamisen mahdollisuudet ja kaupankäynti, tapaus-esimerkkejä yritysten kasvupolulta, tulevia listaamattomia mahdollisuuksia sekä Privanetin tuloskatsaus. Tarjolla myös iltapalaa."

 

Aloitetaan ruohonjuuritasolta

Paikkana Sokos Hotel Alexandrian auditorio, eli puitteet olivat kunnossa. Iltapalana hotelli tarjosi kahvia, leipää ja hedelmiä.

Koska en ollut ikinä ennen käynyt OSKL:n järjestämissä tapahtumissa, on hyvä aloittaa tapahtuman perkaaminen pohjalta. Porukkaa oli paikalla noin 70. Naisia laskin viisi kappaletta, loput miehiä. Minä 24-vuotiaana selvästi nuorin, ehkä 3 muuta alle 30-vuotiasta. Alle nelikymppisiäkin vain kourallinen. Pääpaino oli selvästi yli 50-vuotiaissa miehissä ja etenkin eläkeikäiset hyvin vahvasti edustettuna.

Vieraat olivat pukeutuneet selvästi siistimmin kuin perus Prisman asiakkaat, toki porukkaan mahtui se yksi nuhjuisissa vaatteissa ja kumisaappaissa saapunut. Sen verran olen sijoitustapahtumia kahlannut jo läpi, että uskallan sanoa kumpparisedän olleen luultavasti outfitistään huolimatta porukan varakkaimmasta päästä.

Sitten esitysten pariin

Touhu alkoi Privanetin esittäytymisellä, kesto noin 30 minuuttia. Asia oli hyvää ja mielenkiintoista, mutta valitettavasti minulle jäi tunne että esitys loppui ikään kuin seinään. Perusteissa päästiin hyvään vauhtiin, mutta ei kuitenkaan aivan kaikki perusteet auenneet. Esitys oli osittain sekä listautumattomiin yhtiöihin sijoittamisen ideaa, kuin myös First Northiin listatun Privanetin yhtiön esittelyä.

Seuraavat kaksi esiintyjää keskittyivätkin yritysesittelyihin, eikä yleistä asiaa listaamattomiin yhtiöihin sijoittamisesta tullut koko loppuillan aikana sanaakaan.

Privanetin lauteille pääsi Top Financen edustaja, joka markkinoi erilaisia joustoluottoja, pikavippejä yms. rahoitusta. Ihan mielenkiintoista asiaa yhtiön perusbisneksestä ja miten sitä hoidetaan. Kaveri taisi sanoa mm. että yhtiö maksaa kuukaudessa 100 000 euroa Googlelle siitä, että pääsevät paalupaikoille hakutuloksissa. Yhtiölle elintärkeää oli se, että firman linkki aukeaa ensimmäisten "helppoa lainaa"-hakutuloksia hakiessa. Mielenkiintoista oli myös itse lainanhakuprosessi. Tärkeää oli, että rupeama on äkkiä ohi. Asiakkaan pitää kuulemma pystyä tekemään lainahakemus alle kahdessa minuutissa. Sellaista settiä. Vaikka ala ei minua varsinaisesti kiinnosta moraalisista syistä, oli esitys kuitenkin mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Tämä esitys ei kuitenkaan pitänyt sisällään selviä speksejä kuinka sijoittaa yhtiöön. Esityksen kesto oli noin 20 minuuttia.

Viimeisen puheenvuoron piti Neolitics. Täytyy myöntää että tästä yhtiöstä en päässyt kärryille edes sitä vähääkään, vaikka esitys kestikin melkein tunnin. Jotain hyvin mullistavaa oli tarjolla, mutta en oikein ymmärtänyt mitä. Tosin syy ei ollut yhtiön esitelmässä, vaan saattoi se minunkin keskittyminen olla jo hieman herpaantunut lähes 18 tunnin valveillaolon jälkeen. Tai sillä että esityksessä oli vahvasti läsnä englannin kieli, ja sitä käänneltiin jatkuvasti molemmin puolin. Yhtiö oli nimittäin lähtöjään Yhdysvalloista, joista se oli päätynyt suomalaisen insinööriosaamisen myötä Suomen Saloon. Yhtiössä olevat suomalaiset olivat pääasiassa Nokian ja Microsoftin entisiä työntekijöitä.

Tässä Neoliticsin esityksessä oli kuitenkin selvä pointti. Yhtiö oli hakemassa joukkorahoitusta Privanetin kautta. Mukaan olisi päässyt 4246 euron minimipotilla, ja sillä olisi saanut 200 kpl yhtiön osakkeita. Neoliticsin arvo ennen joukkorahoitusta oli jo 24 miljoonaa euroa, ja joukkorahoituksella haettiin lisää pääomaa 1 - 1,3 miljoonaa euroa. Nämä tiedot ovat siis poimittu mukaan annetusta esitteestä.
 

Luentomateriaalit.

 

Muutama päivä tapahtuman jälkeen minua oli yritetty tavoittaa Privanetin toimesta, mutta töissä en ollut soittoa huomannut. Periaatteesta en näihin soittele ikinä takaisin, joten mysteeriksi jäi mitä asiaa heillä olisi ollut. Luultavasti varmaan olisivat kyselleet innokkuuttani lähteä mukaan rahoittamaan Neoliticsia. Ainakaan liiallisesta aggressiivisuudesta ei Privanetiä voi ainakaan syyttää, sillä eivät yrittäneet tavoittaa minua kuin tuon yhden kerran. 

 

Ajatuksiani esitysten kuuntelemisesta

Jos jotain ajatuksia näistä kolmesta yhtiöesityksestä heräsi, niin täytyy sanoa että hyviä puhujia ovat nämä alansa ammattilaiset. Tyylikkäästi pukeutuneet miehet esittelivät itsevarmoin elkein yhtiötänsä, esittelivät viime vuosien kasvuansa ja heittelivät ilmoille erilaisia kunnianhimoisia tavoitteita. Minä nuorena miehenä kun olen lähinnä tottunut seuraamaan työhönsä kyllästyneiden opettajien tai esiintymisestään epävarmojen opiskelijoiden luentoja, olivat näiden esiintyjien puheenlahjat aivan toiselta tasolta.

Palopuhe oli sellaista, että kuulijan tekee melkeinpä mieli sijoittaa kyseisiin tuotteisiin. Ei ole yhtään tarkoitus syyllistää mistään huijauksesta näitä yhtiöitä, mutta kenties voin jo hieman ymmärtää esimerkiksi WinCapitaan harahtaneita ihmisiä. Mikäli puhuja vain osaa tehtävänsä kunnolla, niin kyllä siinä kuulijan kiinnostus saadaan helposti heräämään. Ainakin jos vertaa esimerkiksi internetistä itse luettuihin esitteisiin. En tiedä olenko yksin mielipiteeni kanssa, mutta jotenkin kuultuun tekstiin on helpompi ihastua kuin samaiseen itse luettuna.

Listaamattomat yhtiöt sijoituskohteena

Täytyy myöntää että hieman ehkä petyin illan sisältöön. Olisin itse kuvitellut sen sisältävän enemmänkin asiaa itse listaamattomiin yhtiöihin sijoittamiseen, mutta se olikin suurilta osin yhtiöiden itsensä esittelyä. Omat odotukseni eivät oikein vastanneet tapahtumaa. Tosin, eipä minulle tulleessa sähköpostissa esimerkiksi ollut mitään mainosta Top Financesta tai Neoliticsistä. Kuvittelin että Privanet hoitaa yksin koko illan.

Aivan turha reissu ei kuitenkaan ollut, sillä mukaan tarttui pieniä tiedonrippeitä liittyen listaamattomiin yhtiöihin. Hyvistä pointeista sanottakoon ainakin pörssiosinkoja selkeästi kevyempi osinkoverotus, hajautuksen tuominen listattujen osakkeiden rinnalle, sekä pienemmästä kaupankäynnistä johtuvat rauhallisemmat liikkeet. Täytynee alkaa selvittämään tarkemmin listaamattomia yhtiöitä ja niihin sijoittamista. Aiemmin minulla on listaamattomista osakkeista jäänyt sellainen kuva, että niitä omistavat lähinnä yrittäjät itse, tai heidän lähipiirinsä. Ja jos tähän lähipiiriin ei kuulu, niin osakkeiden hankkiminen olisi vaikeaa. Taitavat nuo ajatukset joutaa täysin romukoppaan. Alankin tästä hiljalleen perehtymään listaamattomiin yhtiöihin sijoittamisen perusteita. Jos jollakin on heittää hyviä tärppejä mistä lähteä liikkeelle, niin kommenttiosioon saa vinkata!
 

Jatkossa aion olla mukana enemmänkin

Jatkossa ajattelin kiertää OSKL:n tapahtumia enemmänkin, mikäli vain paikanpäälle kykenen. Nykyään Jyväskylässä asuvana kun matka tapahtumiin on lyhyempi ja sitä kautta kynnys madaltunut lähtemiselle. Suurimman riesan tässä minulle aiheuttavat vielä vuorotyöni, sillä iltavuoron osuessa kohdalle taitavat sijoitusillat jäädä väliin.

Suosittelen kaikkia OSKL:n jäseniä menemään rohkeasti näihin tapahtumiin. Erityisesti toivoisin oman ikäluokkani innostuvan näistä, etten joudu yksin minua kolme kertaa vanhempien seurassa olemaan. Vaikka porukan nuorin olinkin, en silti kokenut että minua olisi mitenkään katsottu kieroon tai muuten oudoksuttu. Rohkeasti vain mukaan siis kaikki muutkin nuoremman polven edustajat! Saattepahan sitä vastinetta sille kympin jäsenmaksulle (nuoriso-osaston hinta), kun käytte satunnaisesti nauttimassa iltakahvit leivällä liiton piikkiin.

***

Keskustelu jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/osakesaastajien-keskusliiton-ja...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/onko-taalla...

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Miten minusta tuli osakesäästäjä, osa II - ensimmäiset juoksuaskeleet

Jatketaan pitkää historiikkia juttusarjojeni kanssa. Tällä kertaa jatkuu juttusarja "Miten minusta tuli osakesäästäjä". Ensimmäinen osa kertoo, mistä tämä harrastus sai alkunsa viisi vuotta sitten. Edellisen osan voit lukea seuraavasta linkistä:

Viisi vuotta ensiaskeleen ottamisesta - miten minusta tuli osakesäästäjä?

Palataanpa hetkeksi tuohon edelliseen tekstiin. Lyhykäisyydessään aloittaminen meni niin, että ylioppilasjuhlani lähestyivät ja vanhempani kyselivät mitä haluan heiltä valmistujaislahjaksi. Koska käteistä ei saanut toivoa, koitin miettiä jotain muuta lahjatoivetta kuin uusia astioita tai paistinpannuja. Jostain keksin sitten toivoa osakkeita. Kesällä 2012 ostinkin Metsoa ja UPM:ää, joista tosin Metsot ja siitä jakautunut Valmet myin kesän aikana. Myynneistäkin kirjoitin tänne blogiin oman tekstinsä.

Nyt näin syksyllä alkaa tulla neljä vuotta siitä kun hurahduin kunnolla osakkeisiin. Kuten huomaatte, aloittamisesta on aikaa yli viisi vuotta ja hurahtamisesta vain neljä. Kerronkin nyt mitä tapahtui sen jälkeen kun ostin ylioppilasrahoillani osakkeita.

 

Kesätyöt osuivat hyvään saumaan

Kesällä 2013 sain ensimmäisen kontaktin suomalaiseen metsäteollisuuteen kesätyön muodossa. Kesätyö oli 20-vuotiaalle nuorukaiselle suorastaan lottovoitto, sillä jo kesätyöntekijät saivat tehdastyöstään saman palkan kuin tehtaalla 20 vuotta työskennelleet. Eli toisin sanoen rahaa tuli nuorelle miehelle kuin ovista ja ikkunoista. Kesä meni vielä kaiken huipuksi vanhemmillani asuessa, joten rahaa jäi käteen kuin itsestään.

Tuohon aikaan olin vielä erittäin kiinnostunut autoista, ja tuolloin laittelin hieman omaa autoanikin. eBaysta tuli ostettua erilaisia lisävarusteita silloiseen autooni. Muistan miten kesän lopussa mietin "sijoituskohdetta" osalle kesätyörahoistani. Erityisesti silloin tuli katseltua BMW-merkkisiä E36-korimallin avoautoja. Mietin olisiko rahallisesti hyvä veto ostaa avoauto syksyllä. Noh, auton osto kuitenkin jäi jostain syystä, ja ei se huono asia ollut.

Tuolloin jaksoin panostaa autoihin kahdesta eri syystä. Ensinnäkin en ollut sijoittamisesta kiinnostunut. Silloin autossa kiinni oleva raha ollut pois mistään tuottavasta, kuten se olisi nyt. Toinen syy oli, etten ollut vielä saanut autoilun märkää rättiä kasvoilleni kulujen muodossa. Myöhemmin tuo märkä rätti osui kasvoilleni usein, ja sain nauttia autoilun ihanuudesta kun autooni alkoi ilmestyä kerta toisensa jälkeen erilaisia kalliita vikoja. Nämä ikävät kokemukset auton omistamisesta yhdistettynä poltteeseen osakesijoittamisen kanssa, ei tarvitse ihmetellä miksei autoon panostaminen enää kiinnosta kuten ennen.

Mitä tapahtui omistamilleni osakkeille?

Syksyllä 2013 päätin katsastaa mitä edellisenä kesänä ostamilleni osakkeille kuului. Tämä kuulostaa ehkä vähän hassulta nyt, mutta tuohon aikaan en edes muistanut mitä osakkeita tuli ostettua ja montako kappaletta. Saati että mihin kurssiin niitä ostin, tai oliko välissä tapahtunut jotain.

Kirjauduin Nordnetin salkkuuni, ja huomasin tililleni ilmestyneen hieman euroja. Ne olivat peräisin osingoista. Lisäksi osakkeiden arvo oli osingoista huolimatta noussut ostohetkestä. Ensimmäisen vuoden tuotto ilman verojen huomioimista oli arvonnousu + osingot yhteensä noin 10 %.

Tuo tuotto yllätti minut täysin. Vaikka tiesinkin etteivät kaikki vuodet tule olemaan yhtä hyviä kuin tämä, ymmärsin että osakkeita minun kannattaisi käyttää enemmänkin sijoituksissani. Tuolloin minulla oli ollut ehkä noin 5 vuotta jo käytössä määräaikainen säästötili, joka siis tarjosi hieman korkeampaa tuottoa kuin normaali pankkitili. Pidin tätä tiliä tuolloin eräänlaisena sijoituksena, vaikka toisaalta tiedostin sen ettei inflaation ja muiden kulujen jälkeen määräaikaistalletuksesta jää mitään käteen. Kuitenkin, reilun tonnin panostus osakkeisiin tuotti vuodessa enemmän kuin viiden tonnin paukku määräaikaistalletuksissa viidessä vuodessa. Ei tarvinnut kauaa miettiä kumpaa suosia jatkossa, määräaikaistalletuksia vai suoria osakesijoituksia.
 

Mitä jos?

Entä mitä olisi tapahtunut jos ajoitukseni olisi osunut aivan pieleen. Olisin tehnyt ensimmäiset osakesijoitukseni esimerkiksi vuonna 2008 ja vuotta myöhemmin olisin todennut niiden laskeneen kymmeniä prosentteja. Olisinko innostunut osakkeista, mikäli ensimmäisenä vuotena olisi tullut takkiin?

Olen tätä pohtinut usein ja tullut tulokseen, että olisin saattanut silti innostua. Syy piilee osingoissa. Osingot nimittäin yllättivät minut täysin, sillä peruskoulun ja lukion pohjalta olin saanut aika pahasti virheellisen kuvan osinkojen jakamisesta. Kerron omista kouluajoistani myöhemmin omassa kirjoituksessa, mutta muistan vieläkin elävästi miten yhteiskuntaopin tunneilla puhuttiin osingoista. Opettaja kertoi miten "yhtiö voi jakaa osinkoja jos se tekee paljon voittoa."  Minulle jäi ainakin sellainen kuva, että osingot ovat kuin Suomen lätkämestaruudet. Voihan niitä aina toivoa, mutta hyvin harvoin ne osuvat kohdalle.

Näiden kouluopetusten pohjalta lähdin sitten tutkimaan syksyllä 2013 kotimaisten yhtiöiden osinkohistoriaa. Tässä oli hyvänä apuna Kauppalehden osinkohistoriat, jotka ulottuivat muistaakseni vuoteen 1997 asti. Muistan miten yllätyin, kun huomasin yhtiöiden jakavan oikeastaan joka vuosi osinkoja. Myös niinä vuosina kun pörssi oli tehnyt ison korjausliikkeen. Nämä sentään olin oppinut koulusta, eli osasin seurata mitä tapahtui vuosien 2001 ja 2008 tienoilla. Tajusin että minulla oli täysin väärä kuva osingoista erittäin harvinaisena herkkuna.

Samalla päässäni alkoi raksuttamaan. Jos joka vuosi yhtiö maksaa edes jonkinlaista osinkoa, tämähän tarkoittaa sitä että saat hiljalleen vuosien varrella rahaa takaisin ostamastasi osakkeesta. Ja joskus luultavasti pääset tilanteeseen, että pelkät osingot ovat jo kuitanneet ostohintasi.
 

Harrastus liikkeelle

Ajankohta oli muutenkin hyvä uuteen asiaan perehtymiseen. Olin juuri muuttanut uuteen asuntoon uudelle paikkakunnalle. Uusi koulu sattui tarjoamaan erittäin pätevät kirjastopalvelut, ja niitä tuli käytettyä erittäin ahkerasti läpi koko opintojeni. Kirjastosta tuli lainattua ainakin Seppo Saarion kirja "Miten sijoitan pörssiosakkeisiin" sekä Burton G. Malkielin kirja "Sattuman kauppaa Wall Streetillä". Lisäksi koulun kirjaston lehtisaliin tulivat Arvopaperi, Talouselämä ja Kauppalehti. Etenkin näiden lehtien takia tuli vietettyä joka viikko useita tunteja kirjaston palveluita nauttien.
 

Tämä kirja oli yksi niistä, mistä kaikki lähti aikoinaan liikkeelle.

Samoihin aikoihin opin seuraamaan Jukka Oksaharjun tekstejä. Niitä ilmestyi muistaakseni jo tuolloin Keskisuomalaisen lehdessä, sekä ihan myös Nordnet-blogin puolelta tuli oppia imeskeltyä. Nordnet-blogista en muistaakseni juurikaan muiden tekstejä lukenut kuin Oksaharjun, sillä jo tuolloin minua kiinnostivat osingot. Ja niistähän Jukka mielellään kertoi.

Tuohon aikaanhan ei Sharevilleä ollut vielä olemassa, joten aika hukassa olin erilaisten kysymysten parissa. Varmaan yleisin käyttämäni foorumi oli Ylilaudan Talous-puoli, mutta sielläkin oli kaikenlaista hiihtäjää matkassa mukana. Täysi anonyymiteetti, joten jutut menivät usein kalavaleiksi. Kuitenkin jonkinlaista asiaakin välillä sieltä löytyi, joten ei aika sielläkään täysin hukkaan mennyt.

Yksi suurimmista innostuksista minulle syttyi loppusyksystä 2013, kun JAMK:n opiskelijat järjestivät "Penni poikimaan"-tapahtuman, jossa oli siis puhetta sijoittamisesta. Tapahtuma oli suunnattu juuri kaltaisilleni aloittelijoille. Siellä minuun suurimman vaikutuksen teki Keski-Suomen Osakesäästäjistä tullut puhuja. Harmikseni en muista miehen nimeä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin näkemään livenä puhetta osakesijoittamisesta. Esitys oli lähinnä perusteita, mutta ne kerrottiin todella selvästi. Kyseinen esitys oli niin vakuuttava, että samainen puhuja sai minut ylipuhuttua Osakesäästäjien Keskusliiton jäseneksi. Toki päätöstä helpotti käteen saatu Viisas Raha-lehti, jota pidin laadukkaana lukemisena. Siitä lähtien olenkin ollut OSKL:n jäsen.

Näin syttyi minulla innokas kipinä sijoittamiseen, joka ei ole hiipunut vielä ollenkaan. Harrastus on tuonut mukanaan erilaisia osallistumisia sijoitusaiheisiin tapahtumiin, paljon aikaa erilaisilla keskustelupalstoilla ja nyt viimeisimpänä tämä blogi. Alussa mietin pitkään voiko sijoittaminen olla harrastus, mutta enää sitä ei tarvitse miettiä. Jos viikossa uhraa useita, jopa kymmeniä tunteja aiheesta lukemiseen tai kirjoittamiseen, voitaneen tätä ihan vahvana harrastuksena pitää.

Koulujen alkamisen kunniaksi kirjoitan blogissani syksyn aikana paljon opiskelemisen ja sijoittamisen yhdistämisestä. Minä itse aloitin osakesijoittamisen juuri opiskeluaikoina, enkä nähnyt opiskelujen sen suuremmin haittaavan tai olevan este sijoitustoiminnan aloittamiselle tai harjoittamiselle. Kaikki tekstit löydät tunnisteen #opiskelevatsijoittajat takaa. 

***

Keskustelu jatkuu

Blogin puolella: https://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/miten-minusta-tuli-osakesaasta...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/jatkan-opis...

Ps, lisäilin blogiini parit uudet sivut. Siellä on nyt itseni esittely, sekä salkkuni sisältö. Salkun sisältöön olen tunkenut kaiken oleellisen tiedon aina ostohetken keskikursseista lähtien. Toivottavasti tykkäätte!

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Luottokortti - uhka vai mahdollisuus?

Sain asuntolainan yhteydessä elämäni ensimmäisen luottokortin. Tämä tuntui olevan useammallakin pankilla eräänlainen kaupan päälle-porkkana, sillä sekä Nordea että Osuuspankki minulle lupasivat luottokortin, mikäli vain asuntolainaan asti pääsisimme. Osuuspankki tarjosi 2000 euron luottorajan luottokorttia, ja Nordea muistaakseni hieman pienempää, olisiko ollut 1500 euroa.

Meikäläisellä ei ole ikinä ollut luottokorttia, enkä ole sitä oikein osannut edes toivoa. Ennen luottokorttia en oikein edes tiennyt mitä sillä tekisi. Ainoa kortin tuoma etu oli eräänlainen turva esimerkiksi lentolippuja varatessa. Jos maksat lennot luotolla ja lentoyhtiö ehtii kaatua ennen matkaani, saat rahasi takaisin. Jos taas olisit maksanut lentosi perinteisin keinoin, olisit varmaan jäänyt ilman rahojasi. Myös ulkomailla asioidessa luottokortti tuntuu olevan hyvä pitää lompakossa.

Oma nihkeä suhtautumiseni luottokorttiin on melko varmasti peruja yläasteen ja lukion yhteiskuntaopin tunneilta. Kerroinkin niistä jo hieman yhdessä opintolaina-tekstissäni. Yhteiskuntaopin tuntieni selvä ohjeistus tuntui olevan, että vältä velkaa aina viimeiseen asti. Velan ottaminen on aina ensimmäinen askel luottotietojen menetykseen ja leipäjonoon.
 

 

Luottokortti nyt myös minun lompakkooni

Pääsin lopulta asuntolaina-asioissa sopimukseen Osuuspankin kanssa, ja sainkin käyttööni luottokortin. Kiinnostukseni asiaan oli pyöreä nolla, sillä asuntolainaahan minä olin hakemassa. Jos minulta olisi kysytty lainaneuvotteluissa, että haluanko ilmaisen luottokortin, olisin luultavasti vastannut etten tarvitse. Nyt se kuitenkin tuli "väkisin" kylkiäisenä, joten ajattelin sen antaa vain tulla lainan mukana. Enhän minä sitä käyttäisi kuin korkeintaan poikkeustilanteissa.

Noh, eihän tuo ajatus kortin harvinaisesta käytöstä kauaa kestänyt. Nimittäin vahingossa tuli korkattua tuo kortti. Vasta myöhemmin kun kirjauduin verkkopankkiin, huomasin parit korttiostokseni menneen vahingossa luoton puolelta. Voi ei! Alussa minulla oli jopa pieni paniikki. Miksen katsonut maksaessani tarkemmin? Mietin jopa heti luottovelkani poismaksua, ettei se kummittelisi tuolla jossain takana. Olisihan minulla ollut varaa maksaa tuo muutaman euron pois hetikin. Noh, alkupaniikin jälkeen hieman rauhoituin, ja ajattelin että joskushan se lasku sieltä vielä tulee.

Pari viikkoa myöhemmin eteeni tuli pyykkikoneen ostaminen. Satuin löytämään muutaman kuukauden etsinnän jälkeen hyvän tarjouksen, jossa laadukas pyykkikone oli kaupan tarjoushinnalla. Tähän tulikin sitten ensimmäistä kertaa käytettyä luottoa ihan tietoisesti.
 

Viimein lasku käteen ja maailma aukeni

Lopulta sain luottokorttilaskun noin kuukausi ensimmäisten ostojen jälkeen. Laskun jälkeen minulla oli vielä reilu pari viikkoa aikaa eräpäivään, eli reilun kuukauden ilmainen vippi on tällä mahdollista itselleni junailla.

Tässä vaiheessa alkoikin hieman ajatukseni muuttumaan. Luottokortilla olisi mahdollista pelata itselleni hieman "pahan päivän säästöjä". Aiemmin olen tottunut pitämään tililläni aina tonnista kolmeen "hätävaraa", joka on ehkä aika paljon. Toisaalta taas eipä minulle koskaan ole sellaista pahaa päivää vielä tullut. Tai noh, edellisen autoni aikaan sellaisia tuli jonkinlaisia. Niistä selvittiinkin suorastaan naarmuitta hyvien säästöjen ansiosta. Lisäksi itselläni on siinä mielessä hyvä tilanne, että olen lämpissä väleissä vanhempieni kanssa. Mikäli joku suurempi menoreikä sattuisi yllättämään, myös vanhempani varmasti jeesaisivat tarvittaessa.

Luottokorttilaskun kykenen aika helposti maksamaan pois heti kun pitääkin. Olen siinä mielessä hyvässä työpaikassa, että meillä palkkapäivä on joka toisen viikon perjantai. Tili tulee siis kahden viikon välein. Pidän tätä loistavana asiana, sillä tuloja tulee tasaisemmin pitkin vuotta, ja oman henkilökohtaisen talouden suunnitteleminen on paljon helpompaa.

Tämän melko varovaisen käteisen jemmaamisen takia olenkin vuosien varrella menettänyt monta hyvää paikkaa ostaa osakkeita. Monesti hyvän ostopaikan aikaan olen valitellut käteisen riittämättömyyttä, ja hampaat irvessä joutunut todistamaan miten jokin arvostamani osake on kaupan suorastaan tarjoushinnoin. Esimerkkinä mainittakoon Sampo keväällä ja kesällä 2016. Sampoa sai parhaimmillaan jopa 35 eurolla, mutta minä tuolloin jouduin passaamaan tilanteen käteisen puuttumisen vuoksi. Tai ei minulta mitään käteistä varsinaisesti puuttunut, sillä halusin varmistaa tililläni olevan vähintään nelinumeroisen summan. Sitten taas kun olin saanut kasaan mielestäni tarpeeksi rahaa ostolaidalle lähtemiseen, olivat kurssit mielestäni kohonneet jo liian suuriksi.
 

Muistakaa järki päässä

Luottokortti antaa minulle kenties jatkossa hieman vapaammat kädet toimia edellisen kaltaisissa tilanteissa. Voin suht huoletta vetää tilini entistä lähemmäs nollaa, sillä mikäli minua kohtaa jonkin sortin yllättävät menot, voin käyttää tarvittaessa luottokorttia. Tosin aivan riskitöntähän tämä malli ei todellakaan ole. Voin kuvitella sen ikävän tunteen, kun tyhjennän tilini johonkin osakkeeseen, eläen loppukuukauden luoton avulla. Luottokorttilaskun tullessa taas joudun maksamaan "rästini" ja jos taas samalla rästini aiheuttajat, eli ostamani osakkeet ovat menettäneet laskeneet ostohetkellä, niin kyllä se varmasti kaihertaa.

Toinen tärkeä asia luottokortin kanssa on muistaa maksaa laskut kokonaisuudessaan. Omalla kohdallani luottokortin minimilyhennys on 60 euroa, minkä OP-Visa vaatii. Laskuissa oletuksena näyttäisi olevan tuon minimin maksaminen, mutta ehdottomasti kannattavinta on maksaa kaikki luottonsa heti pois. Mikäli minulta jää jotain maksamatta, lähtee luottokorko juoksemaan. Se ei mitään halpaa ole, sillä koron suuruus on 6,669 %. Tästä syystä täytyy olla tarkkana laskua maksaessa, että muistan näppäillä koko laskun summan, enkä minimiveloitusta kuten lasku ehkä tyrkyttää. Näppäilyvirhe voi maksaa helposti monia euroja.

Mitään oman talouteni äärirajoille vetämistä en todellakaan aio harrastaa. Tämän tekstin sanoma oli vain pohtia luottokortin mukanaan tuomia etuja. Se antaa oman talouteni ylläpitoon hieman pelivaraa, mutta pelivaran myötä myös oman tarkkuuden tasoa tulee nostaa. Nähtäväksi jää, tuleeko luottokortti pienentämään omia käteisvarojani.

***

Keskustelu tekstistä jatkuu

Blogin puolella: https://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/luottokortti-uhka-vai-mahdolli...

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/talla-kerta...

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Seuraavasta tekstistä tulikin heittämällä blogini luetuin teksti vain yhdessä vuorokaudessa. Facebookin puolella pari opiskelijaa ja yksi vanhempi valtiomies ehti jo tekstistä närkästyä, tosin vähän auki jäi lukiko kolmikosta kukaan kokonaan edes tekstiäni.  Tällä kertaa palaan muistelemaan parin vuoden takaisia opintojani, sekä sen ajan tuloja ja ennen kaikkea menoja. Minä olen sitä mieltä, että opiskelijat eivät näe miten heilläkin on pääasiassa asiat ihan hyvin. Yleinen harhaluulo on (myös minulla oli), että valmistumisen jälkeen työelämässä rahaa tulee kuin roskaa, ja sitä jää väkisinkin käteen melkoisia summia. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vähän yllätti miten pieni elintasoloikka tämä siirtyminen työelämään nyt lopulta olikaan. Tulojen myötä kun myös menot kasvavat, myös meillä luonnostaan piheillä ihmisillä. 

***

Opiskelijaelämä + sijoittaminen = mahdoton yhtälö?

"Mä ajattelin kyllä joskus aloittaa tuon sijoittamisen."

Lause, johon olen törmännyt valehtelematta varmaan kymmeniä kertoja elämäni aikana. Lause, jonka kuuleminen suorastaan ärsyttää jo minua.

Etenkin opiskelijaelämäni aikoihin lähes joka kerta kun sijoittaminen tuli jossain yhteydessä puheeksi, joku porukasta laukoo ilmoille nuo kuuluisat sanat. Olen aina ihmetellyt yhtä asiaa, nimittäin sitä mikseivät he aloita heti? Usein olen tätä ihan suoraan kysynytkin, ja vastaukset ovat olleet lähes aina samoja.

"Ei nyt opiskellessa ole varaa."

"Kannattaa aloittaa sitten vasta kun on kunnolla alkupääomaa, eli kun on työelämässä."

Molemmista olen itse eri mieltä. Joudun kuitenkin ehkä ensiksi perustelemaan omaa näkökantaani.

 

Valmistuneen arki ei olekaan niin herkkua

Aloitetaan ylemmästä vastauksesta, eli opiskellessa ei ole varaa. Opiskelijoilla on, myös itsellänikin oli, sellainen kuva, että opiskelijaelämä on todella nuukaa. Raha ei riitä mihinkään. Työelämässä taas vuorostaan rahaa tulee ovista ja ikkunoista, ja luonnollisesti sitä jää käteenkin hirveitä määriä.

Tässä reilun vuoden valmistuneena ja työelämässä olleena todellisuus on kuitenkin aika paljon rumempaa kuin mitä se oli opiskelijan ajatuksissa. Kun mennään työelämään, myös menot kasvavat huimasti. Vaikka olen itse melko nuuka ja todella tarkka raha-asioistani, niin näin pääsi käymään myös itselläni.

Ensimmäisiä asioita minulle oli auton vaihtaminen. Eikä tässä ollut kyse missään auton päivittämisestä ylöspäin oman "statuksen" arvoiseksi, vaan purkkapatentein korjatun ja lähes loppuun ajetun vanhan koslani vaihtaminen tuoreempaan ja sitä kautta luotettavampaan autoon. Siinä missä luennolta pystyi vielä myöhästymään auton hajoamisen takia, työelämässä vastaaviin ikäviin yllätyksiin ei ole varaa. Työmatkani oli lisäksi myös lähes kymmenkertainen verrattuna matkaan kämpältä koululle, joka puolsi auton vaihtamista parempaan.

Toinen asia oli asunnon hankkiminen. En enää saanut nauttia halvoista opiskelija-asuntoloista, vaan jouduin muuttamaan "markkinahintaan" vuokra-asuntoon tai omistusasuntoon. Näistä valitsin jälkimmäisen, joka sitoi omaisuuttani entisestään. Asuntolainaa kun ei ilman säästöjä saa, ainakaan halvoilla ehdoilla.

Vähän ilkeästi voisin tässä pelotella sillä, että mikäli opiskeluaikoina tahtoo olla rahallisesti tiukkaa, niin sama tahti melko varmasti jatkuu myös työelämässä. Tai ainakaan mitään yhden yön ihmettä valmistumisen myötä ei kannata odottaa. Se, että opiskeltaessa eletään kädestä suuhun, on usein merkki vaikeuksista oman talouden ylläpidossa. Ja mikäli perusta ei ole kunnossa, niin suuret tulotkaan eivät uutta alkua anna, vaan menot kasvavat aivan varmasti selvästi. Poikkeuksiakin on aivan varmasti, mutta suurimman osan kohdalla valitettavasti näin. Tämän aiheen on viime aikoina huomannut myös Ilta-sanomat.

 

Opiskelijalla monia etuja, joita ei ehkä itse tajua

Opiskelijalla on ihan oikeasti myös etuja, joita ei tosin opiskelijaelämän vilskeessä aina muisteta. Näistä ensimmäinen on halpa Kelan tukema ruoka koululla. Omassa ammattikorkeakoulussani lounas maksoi muistaakseni alle 2 euroa. Sisältäen lasin mehua, maitoa tai piimää, leipää, salaattia ja tietenkin itse ruuan. Eihän se tietenkään aina sitä suurinta herkkua ollut, mutta eipä sitä kahdella eurolla kotona olisi kovin kummoista ateriaa itsekään loihtinut. Saati että kotona ruuanlaittaminen kuluttaa hieman aikaasi ja ruuanlaittovälineitäsi, sekä tiskaaminen aiheuttaa vielä lisää kuluja.

Omassa työpaikkaruokalassani keittolounas maksaa reilun vitosen, ja "kiinteä lounas" vajaat seitsemän euroa. Se on siis noin kolme kertaa enemmän kuin opiskelijalounas. Per päivä. Viikossa opiskelija maksaa kouluruuasta kympin, työpaikkaruokalassa 30 euroa. Kuukaudessa opiskelija syö 40 euron edestä, työpaikkaruokailija ei pärjää enää satasella.

Opiskelija-asumisesta hieman jo mainitsinkin edellä. Opiskelija-asunnot ovat hyvinkin halpoja yksityisiin markkinoihin nähden. Lisäksi ne sijaitsevat usein koulujen lähistöillä, joten omaa autoakaan harvemmin tarvitsee koulumatkoihin. Tietenkin joillakin paikkakunnilla voi opiskelija-asuntoloihin olla pitkätkin jonot, en kiellä sitä. Eikä varmaan yhdessäkään opiskelijakaupungissa pääse suoraan yksiöön, vaan ensin pitää olla vuosi tai kaksi soluasunnossa. Itselläni on ihan hyviä kokemuksia soluasumisesta, tosin minulla kävi mäihä kun kämppäkaverikseni osui omia luokkalaisiani. Arjen rytmi ja pelisäännöt oli helppo sopia yhteisiksi.

Opiskelijoilla on myös hyvä ja halpa terveydenhuolto. Tietenkin työnantajasta riippuen työterveydenhuoltopalveluissa voi olla isokin ero, mutta opiskelija pääsee selvästi helpommalla kuin kunnallisia palveluita käyttävä. Lisäksi ainakin YTHS:n palveluita käyttävillä ensimmäinen hampaidenhuolto on ilmainen, joka on siis parempi tarjous kuin meillä työterveyden asiakkailla. Kaikista suurin ero kuitenkin on opiskelijoiden ja työttömien välillä. Opiskelijaterveydenhuollossa on selvästi lyhemmät jonot ja muutenkin helpompi asioida, kuin jäykässä ja hitaassa kunnallisessa terveydenhuollossa.

Opiskelijoille on lisäksi olemassa hyvinkin halpaa hupia. Opiskelijabileiden aikoihin baareihin pääsee juomaan halpoja (vai pitäisikö sanoa "normaalia halvempia") juomia, ja useana iltana omat ainejärjestöt järjestävät lisäksi omia pippaloita. Erilaisiin tapahtumiin myydään lippuja opiskelija-alennuksilla. Samoin julkinen liikenne on opiskelijoille halvempaa kuin töissä käyvälle kansalle. Bussiyhtiöt ja VR tarjoavat usein opiskelija-alennuksia lippuihinsa.

 

Opintolainasta jälleen kerran

Opintolainasta olen paasannut tällä palstalla useita kertoja, ehkä tunnetuin kirjoitukseni aiheeseen liittyen on "Miksi opintolaina on niin vihattu?" Siinä pohdin miksi opintolaina ei opiskelijoille usein kelpaa.

Opintolaina on opiskelijalle elämänsä halvinta lainaa, joka kannattaa ehdottomasti jokaisen nostaa. Suosittelen nostamista, vaikka sille ei olisi mitään tarvetta. Sijoittamisesta kiinnostuneet voivat ottaa opintolainasta velkavipua salkkuunsa. Opintolaina on niin halpaa lainaa, että sen rinnalla Nordnetin Superluoton 0,99 %:n kultatasokin tuntuu kalliilta. Myös asuntolaina on yleensä kalliimpaa rahaa kuin opintolaina.

Myös sijoittamisesta ei-niin kiinnostuneiden kannattaa laina silti nostaa. Esimerkiksi opintojen jälkeen asuntolainaa hakiessa on erittäin suuri valttikortti lainaa hakevalle, mikäli on tarjota omaa rahaa tuhansia - mahdollisesti jopa kymmeniä tuhansia euroja. Sekään ei haittaa, että oma raha onkin todellisuudessa opintolainan jäänteitä. Yleinen harhaluulo on, että asuntolainaa hakiessa täysi velattomuus olisi jotenkin suuri valttikortti, mutta en ole itse samaa mieltä. Kuten Kohti ensiasuntoa-juttusarjassani pohdiskelin, opintolainani eivät painaneet lainanhaussa oikeastaan missään. Sen sijaan omalla rahalla oli hyvinkin suuri merkitys lainan saamisen helpottumisessa.

 

Terveiset selittelijöille

Palataan vielä alkuperäiseen aiheeseen, eli noihin kavereihin jotka uhoavat sijoittavansa opiskelujen jälkeen. Henkilökohtaisesti olen aika väsynyt noihin ihmisiin. Kun sijoittaminen tulee porukassa puheeksi, nämä avaavat suunsa ensimmäisten joukossa. Lähes aina ensimmäisenä puhutaan miten aiotaan sijoittaa joskus opintojen jälkeen, ja sillä olisi oikeasti tarkoitus rikastua. En tiedä olenko vain liian kyyninen, mutta itseäni harrastajana hieman ärsyttää puheet "helposta ja varmasta rikastumisesta". Etenkin kun nämä uhoajat eivät tunnu tietävän edes osakesijoittamisen perusteita. Siitä ollaan kuitenkin varmoja, että joskus kun sijoittaminen aloitetaan vuosien päästä, ja vasta silloin siihen aletaan perehtymään, on iso tili kuitenkin varma asia.

Joskus tekisi mieli verrata sijoittamisen aloittamista laihduttamisen tai terveiden elämäntapojen aloittamiseen. Niissä on aika paljon yhteistä. Esimerkiksi se, että molempien aloittaminen on usein todella vaikeaa, mutta puheissa niiden aloittamisesta puhutaan jatkuvasti. Tekosyitä sille, ettei ensimmäistä askelta tarvitse ottaa vielä tänään, löytyy loputtomasti.

Ylipäätään se miten opiskelujen aikana ei mukamas ole varaa edes aloittaa harrastusta, ihmetyttää minua. Jos palataan laihdutus-vertaukseen, niin sijoittamisen aloittaminenhan on paljon helpompaa kuin laihduttamisen. Kun painoa aletaan pudottamaan, pitää kaikki herkut laittaa oikeasti pannaan pitkäksi aikaa, eikä alkuperäisestä suunnitelmasta ole varaa luistaa.

Sijoittamisessa asia ei välttämättä ole suinkaan näin jyrkkää. Tärkeintä on aloittaminen, ja sen jälkeen voi vaikka vähän vetää happea. Tähän ei kuntokuurilla ole varaa. Jos siellä aloittaa treenaamisen ja vähän ajan päästä retkahtaa taas epäterveellisiin elämäntapoihin, menee aloitettu treeni pilalle. Sijoittamisessa voit laittaa rahasi kasvamaan korkoa, mutta voit huoletta vaikka tuhlailla hieman välissä. Sijoitettu summa ei kärsi siitä että seuraavina kuukausina vaikka ryypätään ja rellestetään kaikki käteinen menemään. Kunhan vain aamuyöstä ei saada kuningasideoita arvo-osuustilin vaihtamisesta ravintolan antimiin.

Ja kuten jo tekstin alussa puhuin, ei se elämä niin mahtavaksi muutu opintojen jälkeen. Kulut melko varmasti kasvavat tulojen myötä, eikä säästöön jää välttämättä kovin paljoa enempää kuin opiskeluaikoina. Jos nyt töitä edes välttämättä heti opintojen jälkeen löytyy. Opiskelujen jälkeen vastaan voi tulla myös kiinnostavampia asioita kuin sijoittaminen. Näitä ovat esimerkiksi oman asunnon hankkiminen tai jopa perheen perustaminen. Uutta asuntoa lyhennettäessä sekä omia lapsia ylläpitäessä tulee varmasti taas ajatus siitä, miten tällä hetkellä ei ole varaa sijoittaa.

 

Aika - sijoittajan paras ystävä

Tunnetusti sanotaan, miten aika on sijoittajan paras ystävä. Avain vaurastumiseen ei välttämättä ole suuret tulot, vaan pitkä säästöaika. Sen takia en itse suosittele aloittamisen pitkittämistä opiskelujen ulkopuolelle, sillä siinä häviät vain kallisarvoista aikaasi.

Syyskuun alussa "miljonääri-opiskelijalle" tekemässäni tekstissä pohdin, miten opiskelut voivat helposti viedä 3-7 vuotta opiskelijan arvokasta aikaa. Harva opiskelija ennen opintoja uskoo opintojensa venyvän, mutta opintojen venyminen on lopulta hyvinkin yleistä. Joskus opinnot voivat venähtää syystä, kuten opiskelijavaihto. Tai joskus opinnot venähtävät kun huomaat miten kursseja on rästissä, tai et saa lopputyötä palautettua kuten pitäisi. Jos opinnot venähtävät, se tietää vain lisää "hukattua" aikaa.

Aloittamalla sijoittamisen jo opiskeluaikana, hyödyt siitä kahdesta eri syystä. Pääset hyötymään heti korkoa korolle-ilmiöstä, sekä opit hieman osakemarkkinoiden liikkeistä.

Korkoa korolle-ilmiöön käyttäkäämme taas Selingsonin laskuria. Esimerkiksi ilman minkäänlaista isompaa alkupanostusta, säästäen jatkuvasti 30 euroa kuukaudessa (noin euron päivässä, ei mielestäni mahdotonta kenellekään) tekisi kolmen vuoden opintojen aikana miedolla 5 %:n tuotolla 1165 euroa, josta jo 85 euroa on korkoa korolle-ilmiön ansiota!
 

Yllä mainittu lasku Selingsonin tuottolaskurissa.

Korotetaan panostuksia hieman. Alkupanos 500 euroa, jatkuva säästö 60e/kk ja aikaa 5 vuotta. Tuottona yhä suht maltillinen 5 %. Viiden vuoden aikana noilla spekseillä säästöjä kertyy 4724 euroa, joista jo 624 euroa on tuottoa.
 

Hieman isommilla summilla samat laskut.

Eikä tässä vielä kaikki hyödyt, vaan samalla aikaisemmin aloittava sijoittaja oppii seuraamaan markkinoita paremmin. Aloittelijoiden "virheisiin" voi mielestäni laskea liian aktiivisen osakemarkkinoiden seuraamisen. Silloin seurataan joka päivä jopa useampia tunteja osakkeiden kehittymistä. Asiat menevät hyvin niin pitkään kuin osakkeet nousevat, mutta harmit alkavat usein kun suunta kääntyy laskuun. Osakkeiden arvon laskiessa parikin päivää putkeen joillekin sijoittajille alkaa ilmestymään hikikarpaloita otsalle, ja jopa osakkeiden myyminen voi alkaa houkuttamaan. Jos olet harrastanut osakesijoittamista useita vuosia, et varmasti jaksa seurata markkinoita yhtä tarkkaan kuin noviisina.
 

Iso alkupanos ei aina välttämättä hyvästä

Eikä tuo iso alkupanostus aina välttämättä tuo helpotusta aloittamiseen. Itse näkisin asian sen sijaan päinvastoin. Mikäli henkilö on kerryttänyt jopa vuosia säästöjään normaalille pankkitilille, melko yleensä riskinsietokyky heikkenee. Omiin säästöihin muodostuu tunneside. Mielestäni ihan loogista, että vuosien säästämisen tulosta ei ole kiva menettää. Ja kun tappion pelko hiipii puseroon, voi menestyksekkään osakesijoittamisen pian unohtaa.

Tarkoitan tällä sitä, että monen uhoama "aloitan sitten joskus, kunhan saan eka kunnon säästöt"-taktiikka voi olla lopulta suorastaan taakka. Aloittaessa nuorena ja ilman sen suurempia säästöjä, myös alkupanostuksesi ovat luonnollisesti pienet. Pienten summien häviäminen ei pelota aivan niin paljon kuin suurten. Markkinoille onkin siksi helpompaa lähteä pienillä sijoituksilla. Siitä sitten vain ajan myötä heittelee säännöllisesti lisää roposia sijoituksiin, niin jo opiskelujen aikana alkaa kertymään hyvä potti.

Sen lisäksi että pienillä summilla sijoittamisen aloittaminen on helpompaa, mielestäni tärkeää on myös saada kokemusta sijoittamisesta. Sekä niitä onnistumisen tunteita, jotka motivoivat sijoittamaan lisää, kuin myös virheitä joista oppia jatkoa ajatellen. Kokemus osakemarkkinoilta tuo sijoittajalle jäitä hattuun. Kuten jo aiemmin hieman mainitsin, tuore sijoittaja hyvin usein stressaa aivan liikaa yksittäisten päivien markkinareaktioista. "Tänään pörssi tipahti peräti yli prosentin, ja tämä oli jo kolmas laskupäivä putkeen. Pitäisiköhän nyt myydä kaikki ja ostaa ne myöhemmin halvemmalla takaisin?" Nämä ovat ihan yleisiä pohdintoja mitä aloittelijat tuntuvat tekevän. Kun markkinoita ehtii seuraamaan useamman vuoden, ymmärtää väkisinkin että nämä ovat osa aivan normaalia kaupankäyntiä pörssissä. Nämä ensimmäiset stressaamiset onkin hyvä käydä läpi vähän pienemmillä pelimerkeillä, sillä mikäli paniikkinappulan lyö pohjaan panoksena vuosien säästöt, voivat jäljet olla rumat.

 

Loppupäätelmät

Laiskoille lukijoille tarjoan tekstin päätteeksi vielä tiivistelmät koko pitkästä tekstistäni. Jälleen kerran kirjoittaminen lähti käsistä, joten tiivistellään koko tekstin pointit muutamaan lauseeseen.
 

  • Opiskelijoilla on paljon etuja, joita ei itse välttämättä tajua. Näitä hyväksikäyttämällä voi raapia itsellensä säästöjä, jotka voi vaikka sijoittaa.
  • Opintojen jälkeen rahaa ei välttämättä jääkään säästöön aivan niin paljon kuin opiskeluaikoina olisi kuvitellut. Voi olla työttömyyttä, isoja hankintoja, perheen perustamisia. 
  • Säästäminen ja sijoittaminen voi olla katkonaista, toisin kuin esimerkiksi laihduttaminen. 
  • Aika on sijoittajan paras ystävä, joten älä haaskaa sitä opintojen takia. Opinnot kun usein saattavat myös venähtää, vahingossa tai tarkoituksella.
  • Aloita mahdollisimman aikaisin, niin saat myös kokemusta osakemarkkinoiden käyttäytymisestä. 
  • Isot alkupanostukset sijoituksiin voivat tuoda mukanaan myös ongelmia sijoittajan riskinhallinnan kanssa. Pienillä panostuksilla on helppoa istua "omiensa päällä", kun taas vuosien säästöt sijoittanut voi sortua helpommin paniikkinappulan painamiseen. 

Näillä sanoilla kannustaisin kaikkia opiskelijoita aloittamaan säästämisen ja sijoittamisen heti. Aloittamisen vitkuttelu opintojen ajalle on oman vaurastumisen vaikeuttamista. Jo pienilläkin summilla helpotat tulevaisuuden urakkaasi.

Koulujen alkamisen kunniaksi kirjoitan blogissani syksyn aikana paljon opiskelemisen ja sijoittamisen yhdistämisestä. Minä itse aloitin osakesijoittamisen juuri opiskeluaikoina, enkä nähnyt opiskelujen sen suuremmin haittaavan tai olevan este sijoitustoiminnan aloittamiselle tai harjoittamiselle. Kaikki tekstit löydät tunnisteen #opiskelevatsijoittajat takaa. 

 

Keskustelu tekstistä jatkuu

Blogin puolella: https://inssinosingot.blogspot.fi/2017/09/opiskelijaelama-sijoittaminen-...

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/eilen-kirjo...

Käyttäjän FinnishDGI kuva
Liittynyt: 6.4.2017, 21:46
Viestejä: 44
RJW kirjoitti:

Listaamattomat yhtiöt sijoituskohteena

Aivan turha reissu ei kuitenkaan ollut, sillä mukaan tarttui pieniä tiedonrippeitä liittyen listaamattomiin yhtiöihin. Hyvistä pointeista sanottakoon ainakin pörssiosinkoja selkeästi kevyempi osinkoverotus, hajautuksen tuominen listattujen osakkeiden rinnalle, sekä pienemmästä kaupankäynnistä johtuvat rauhallisemmat liikkeet. Täytynee alkaa selvittämään tarkemmin listaamattomia yhtiöitä ja niihin sijoittamista. Aiemmin minulla on listaamattomista osakkeista jäänyt sellainen kuva, että niitä omistavat lähinnä yrittäjät itse, tai heidän lähipiirinsä. Ja jos tähän lähipiiriin ei kuulu, niin osakkeiden hankkiminen olisi vaikeaa. Taitavat nuo ajatukset joutaa täysin romukoppaan. Alankin tästä hiljalleen perehtymään listaamattomiin yhtiöihin sijoittamisen perusteita. Jos jollakin on heittää hyviä tärppejä mistä lähteä liikkeelle, niin kommenttiosioon saa vinkata!

Kun olet vertaillut Nordeaa ja Nordetia blogissasi aiemmin, niin heitän tähän semmoisen tärpin, että Nordea on huomattavasti Nordnetia edullisempi säilytyspaikka listaamattomille osakkeille. Nordeaan siirto ei nimittäin maksa mitään, eikä niiden säilytyksestä peritä erikseen kulua. Ulos siirtämisestä peritään 14 € per laji per siirto.

Nordnet sen sijaan teki viime keväänä hinnastomuutoksen, jonka jälkeen listaamattomien arvopapereiden siirto säilytykseen/pois säilytyksestä maksaa 50 € / laji / siirto (ennen siirto Nordnetiin oli ilmainen). Jos tekee kauppaa riittävän isoilla summilla, niiin ei varmaan ole merkitystä, mutta minun ostoillani (atm noin 2000-3000 € per kauppa) tuo on ylitsepääsemättömän suuri lisäkulu Nordeaan verrattuna.

Kannattaa myös muistaa, että Osakesäästäjien keskusliiton jäsenenä Privanetin välityspalkkioista saa 25 % alennuksen, mutta minimipalkkio on aina 30 €.  Eli kertakaupoissa kannattaa pyöritellä vähintään 2000 € summia (30/0.015 = 2000). Toisaalta tämän ylittävistä kaupoista menee joka tapauksessa OSKL:n jäseniltä 1.5 % välityspalkkiota + puolet kaupan varainsiirtoverosta 0.8 %, joten välityspalkkioiden suhteellisen pienenemisen vuoksi suurempiin kauppoihin ei ole kannustetta Privanetissä (tiskin alta voi varmaan isoille toimeksiannoille saada varmaan parempaa diiliä). Luonnollisestikaan näillä kuluilla ja listaamattomien papereiden likviditeetillä ei kannata lähteä treidaamaan.

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Kiitokset vinkistä FinnishDGI! Eipä ole tullut mieleenkään Nordean käyttö listaamattomien osakkeiden säilytyspaikkana. Kertonee jotain siitä kliseestä että kivijalkapankeilla on aina poskettomat kulut. Pistetään korvan taakse. 

***

Viime aikoina on ollut sellaista kiirettä, että ei ole Sijoitustietoon ehtinyt kirjautumaan lainkaan. Sen vuoksi tulee salkkuraportti hieman viiveellä. Yksi kvartaali takana taas kerran, nyt tapahtumia oli paljon kun kvartaali piti sisällään myös asunnon oston. 

2017 Q3 - Oma asunto hankittu!

Jälleen kerran on yksi kvartaali taputeltu. Nyt lähtikin käyntiin vuoden viimeinen neljännes, ja seuraavaksi tarinoin mitä tapahtui kolmannella kvartaalilla. Tapahtumia oli todella paljon, sillä tuona aikana tuli ostettua mm. ensiasunto. Tämä onkin nyt ensimmäinen salkkuraportti johon olen mahduttanut oman asunnon. Tästä johtuen tilastoinnissa voi olla pieniä ontumisia tai jopa virheitä. Ilmoittakaa niistä, mikäli sellaisia tekstistä tapaatte.

 

ASP-tili / oma asunto

ASP-tilille maksoin kvartaalin aikana 800 euroa. Tällä kertaa en saanut tuota täyttä 3000 euron kvartaalipanostusta kasaan, johtuen siitä että siirto ASP-tilille tapahtui kaupoista johtuen kvartaalin alussa. Vain pari viikkoa aiemmin olin samaiselle tilille siirtänyt täydet summat. Tämä kvartaali oli viimeinen tarvittavasta kahdeksasta kvartaalista. Kvartaaleista peräti kuudella tein täyden 3000 euron talletuksen, yhdellä minimin 150 euroa, sekä nyt tämä viimeisin 800 euroa. Yhteensä kahdeksan kvartaalin aikana säästin ASP-tilille 18 950 euroa, eli noin 79 % mahdollisesta maksimimäärästä. Pidän sitä hyvänä lukuna.

Kvartaalin aikana tein elämäni ensimmäiset asuntokaupat. Kirjoitin asunnon ostosta kattavan neljäosaisen blogikirjoituksen Kohti ensiasuntoa. Siinä on todella paljon asiaa aina kauppojen taustoista, lainanhakemisen kautta ASP-tilin kannattavuuteen asti.

Kauppojen myötä sain ASP:n lisäkorkoja 537,98 euroa ja "normaalia korkoa" vielä lisäksi 86,72 euroa. Kirjoittelen ASP-tilistä vielä kokonaan oman kirjoituksen joskus myöhemmin, missä kerron tarkemmin ASP:n potentiaalisista hyödyistä.
 

Osingot

Osingot kolmannella kvartaalilla olivat 193,87e (Q3 2016: 110,91e). Parannusta edelliseen vuoteen tapahtui huimasti. Ennen kolmatta kvartaalia olin hieman jäljessä viime vuoden osinkojani, hyvin pitkälle Fortumin karsimisen takia. Tällä kvartaalilla ero otettiin kuitenkin jo kiinni, ja viimeisellä kvartaalilla näillä näkymin tullaan lyömään viime vuoden kokonaisosingot. Kolmannen neljänneksen päätteeksi olen kerännyt 2076,81 euroa (Q1-3 2016: 2027,77e).
 

S-ryhmän osuuskuntajäsenyydet

S-junasta ei tullut mitään tuloja kolmannen kvartaalin aikana. Viimeisen kvartaalin aikana minulla olisi tarkoitus käydä luopumassa Varuboden-Oslasta, ja vaihtaa siitä saadut rahat Maakuntaan.
 

Suorat osakesijoitukset 

Syyskuussa ostin Sampoa 35 kpl hintaan 44,01 euroa. Tällä hetkellä ne ovat noin prosentin pakkasella. Sampo on sellainen yhtiö, jota olen hamunnut salkkuuni jo vuosia. Osakkeen kurssikehitys on kuitenkin ollut aina kovaa, ja Sampoa tuntuu saavan todella harvoin ongittua halvalla salkkuun. Panostin nyt noin 1500 euroa Sampoon, ja jään mielenkiinnolla odottamaan yhtiön tulevaa kehitystä. Tarkoituksenani olisi ostaa yhtiötä myöhemmin lisää, mikäli meheviä ostopaikkoja ilmenee.

Sampoa ostin pääasiassa Nordean pääkonttorin siirron takia. Olisin toki voinut ostaa myös suoraan Nordeaa, mutta mielestäni salkussani oli Nordeaa jo vähintäänkin tarpeeksi. Hain hieman hajautusta ostamalla Sampoa. Sammon mukana saan Nordeaa, mutta myös Ifiä ja Top Danmarkia, joihin minulla ei ole aiemmin ollut osaa eikä arpaa.
 

Rahastot

Superrahastojen ostoja tuli tehostettua syyskuun puolella. Aiemmin ostin satasella Ruotsin ja Tanskan Superrahastoja (50e + 50e) joka kuukauden alussa, mutta nyt päätin joka toinen viikko tehdä ostoja summilla 25e + 25e. Pitkässä juoksussa saan tällä tavalla vuodessa 100 euroa lisää Supereihin (12 x 100e vs 26x 50e). Lisäksi ajallinen hajautus paranee hieman tiheämmän ostamisen seurauksena. 

 

Sharevillessä 400 seuraajaa rikki!

Tällä hetkellä minulla on Sharevillessä jo 448 seuraajaa (viime raportin aikaan 318). Eli kolmen kuukauden aikana sain reilusti yli sata uutta seuraajaa. Kiitokset kaikille seuraajilleni! Shareville-profiilini löydät tästä linkistä.
 

Yhteenveto

Edellisessä salkkuraportissa pohdiskelin mahdollisten asuntokauppojen vaikutusta tuleviin ostoksiini. Asuntokaupat yllättivät ihan positiivisesti, sillä sen suurempia heti maksettavia kuluja minulle ei siitä muodostunut. Lähes kaikki kulut leivottiin velan määrään.

Vuoden loppu tulee olemaan poikkeuksellisen varmaa. Pitkästä aikaa tiedän hyvin pitkälle tulevat menoni. Asuntolainan lyhennykset ovat nyt jo tiedossa, eikä ole mitään muuton kaltaisia rahareikiä tiedossa kuten keväällä. En näe mitään estettä sille, ettenkö voisi jatkaa tämän kvartaalin tasoista säästämistä myös vuoden viimeisellä neljänneksellä.
 

Taulukot

Seuraavaksi laitan jälleen tuttuja taulukoita. Käydään läpi taas varallisuuteni määrä niin bruttona kuin nettona sekä varallisuuteni jakautuminen niin omaisuuslajeina, valuuttoina kuin pörssikohtaisesti.

Kokonaisuus:

 

Taulukosta näkyy koko varallisuuteni velkoja myöten. Salkkuni arvo nousi jo ilman lisäostojakin, suurimmat nousijat olivat Fortum ja Elisa. Lisäostoja tein Sampoon 1543,5 euron edestä.

Myös Superrahastot nousivat ilman lisäostojakin. Tällä kertaa uuden taktiikkani myötä ehdin ostaa Superrahastoja peräti 350 eurolla.

Toisen kvartaalin aikana nettovarallisuuteni nousi 4206,7 euroa (Q2 2017: 4309e). Asuntolainan myötä taas bruttovarallisuuteni nousi 101 829,7 euroa.

Salkku yhteensä:

 

Seuraavaksi salkkuni sisältö kokonaisuudessaan. Vielä viime kvartaalilla ASP-tili oli 26 % varallisuudestani, osakkeet 70 % ja rahastot sekä S-ryhmän jäsenyydet molemmat 2 % mieheen.

Nyt tilanne on asuntolainan myötä täysin erilainen. Asunto on selvästi suurin omistukseni (68 %). Osakkeet valahtivat toiselle sijalle (30 %), ja rahastot sekä S-juna saavat molemmat prosentit mieheen.

Valuutat:

 

Valuuttahajautukset näyttävät seuraavalle. Dollarien osuus (viime raportti 31 %) kärsi kahdesta syystä. Ostin euroissa noteerattua Sampoa, ja toisaalta dollari on yhä jatkanut heikentymistään.

Maakohtainen:

 

Jakautuminen eri maiden välillä ei paljoa eroa edellisestä taulukosta. Lähinnä Saksa tulee sinne kummittelemaan.

Velat:

Viime raportissa julkaisin ensimmäistä kertaa taulukot veloistani. Tuolloin minulla oli harteillani ainoastaan opintolainaa, jota oli 10 % salkun arvosta. Vastaavasti 90 % oli omaa rahaa.

Nyt asuntovelan myötä luvut ovat suorastaan räjähtäneet. Enää vain 42 % omaisuudestani on omaa rahaa, loppu onkin velkaa. Asuntolaina vie omaisuudestani 54 %, ja opintolaina 4 %.

Nopealla vilkaisulla näyttää hurjalta, että yli puolet omaisuudesta on velkaa, mutta hetken pohdinnan jälkeen tilanne ei ole niinkään paha. Jos vertaa "normaaliin asuntovelalliseen", niin näin alkupuolella asuntolainan osuus omaisuudesta voi olla lähempänä 90 %. Siihen päälle mahdollisia autolainoja yms, joita itselläni ei ole ollenkaan. Eiköhän tästä vielä siis nousta.

Lisäksi nopea huomio vielä opintolainasta. Joskus mietin miten hurjan paljon velkaa opintolainasta voi kertyä, jos sitä nostaa useita tuhansia euroja. Nyt asuntovelallisena opintolaina muodostaa enää pienen siivun (4 %) koko paletistani. Kuvastaa mielestäni sitä, miten opintolaina vaikuttaa opiskelijan silmillä isolta määrältä rahaa, mutta nyt näkee miten sekin hukkuu äkkiä asuntovelan (mitä monet pitävät täysin hyvänä juttuna) sekaan omaisuudessasi.

Näillä eväillä kohti seuraavaa kvartaalia! Palataan näihin tunnelmiin taas rakettien ja kuohivien poksauttelun yhteydessä.

 Aiemmat salkkuraportit:

2017 Q2 - Viimeiset hetket asuntovelattomana

2017 Q1 - Salkkuraportit blogin puolelle

2016 Q4 - Hyvästit vuodelle 2016!

2016 Q3 - Raporttien teko alkaa

***

Keskustelu jatkuu

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/10/2017-q3-oma-asunto-hankittu.html

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/jalleen-yks...

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 48

Tänään 11.10.2017 saimme kuulla suru-uutisen, kun Niklas Herlin menehtyi yllättäen. Blogin puolella pohdiskelinkin tänään syvällisempiä asioita. Elämää ja kuolemaa. Terveyttä ja läheisiä. Samoja asioita mietiskelin vuosi sitten kun lääkäri Aki Hintsa menehtyi syöpään. 

***

Lepää rauhassa Niklas Herlin

Keskiviikko toi tullessaan erittäin ikäviä uutisia, nimittäin yksi Herlinin suvun tunnetuimmista henkilöistä on poistunut keskuudestamme. Niklas Herlinin kuolema yllätti varmasti kaikki. Jos olisin aamulla saanut tietooni että tänään siirtyy ajasta iäisyyteen eräs taloussivuilta tuttu henkilö, tuskin 53-vuotias Herlin olisi edes top kymppiini päässyt.

Joskus olen vitsaillut että Niklas Herlin on varmasti Suomen rikkain rokkimies. Hän nimittäin näytti aina aivan tavalliselta rokkibaarissa notkuvalta kaverilta nahkatakissaan ja tupakka huulilla. Herlinin ulkonäöstä tuskin olisi koskaan arvannut miehen olevan miljardööri ja yksi Suomen rikkaimpia ihmisiä. Juuri lokakuussa 2017 ilmestynyt Forbes listasi Niklaksen omaisuudeksi 1,68 miljardia dollaria, sijoittuen maailman 1500 rikkaimman ihmisen joukkoon. Ei huono ollenkaan.

Ainakin meikäläinen arvostaa näitä tapauksia missä rahaa on kuin roskaa, mutta pukeudutaan juuri niin kuin itse halutaan. Esimerkiksi vaikka juuri siihen nahkarotsiin. En tiedä omistiko Niklas Herlin useampia samoja nahkatakkeja, mutta Googlen kuvahaun perusteella lähes jokaisessa kuvassa näyttäisi olevan samanlainen takki päällä.
 

Rokkijätkä ja miljardööri. Samassa paketissa.

 

Herlinien perheriita

Herlinin perhe on yksi Suomen kiinnostavimpia sukuja, ja siellä on tapahtunutkin vuosien varrella paljon enemmän kuin keskiverrossa suvussa. Tosin ensimmäisenä ainakin itselleni Herlinin perheestä tulee vähän negatiiviset mielikuvat perheriitojen myötä. Perheriitahan meni lyhykäisyydessään siten, että alun perin Pekka Herlinin viisi lasta piti testamentin mukaan periä yhtä suuret siivut isänsä mittavasta omaisuudesta, mutta Pekka päättikin tehdä salaisen lisäyksen testamenttiinsa. Vanhin poika Antti perikin Koneesta selvästi isomman siivun kuin muut, ja pääsi samalla yhtiön johtoon. Muilta sisaruksilta asia pysyi salassa noin viisi vuotta, ennen kuin se paljastui Koneen yhtiökokouksessa vuonna 2000. Sisarukset ottivat yllätyksen vastaan raivoissaan, ja Herlinin perhe oikeastaan hajosi tämän päätöksen myötä. Käsittääkseni Niklas ei puhunut tuon jälkeen enää Pekka-isälleen, eikä Antti-veljelleen. Ilmeisesti päätös piti loppuun asti, sillä Pekka kuoli 2003 ja nyt Niklas 2017. Se on ainakin varmaa, että Niklas puhui isästään omissa blogikirjoituksissaan kusipäänä ja hirviö-isänä.

Näin sivustaseuraajana voi vain ihmetellä miten "pienestä" tuonkin perheen välit tulehtuivat. Pekka Herlin ei kuitenkaan jättänyt muita lapsiaan täysin perinnöttä, vaan kaikki perivät kymmeniä miljoonia. Kukaan ei jäänyt siis niin sanotusti puille paljaille, eikä varmasti kukaan lapsista joutunut liiemmin stressiä ottamaan ruokakaupassa. Helppo ehkä sanoa sivusta, mutta se on kuitenkin vain rahaa. Jos siitä meni "yhdessä yössä" koko perheen välit lopullisesti, niin aika tyly meno. Herlinien äiti valittelikin tästä riidasta ehkä eniten sitä, että enää ei voitu viettää perheen yhteisiä jouluja suvun pitkään hallinnoimassa kartanossa, kuten aiemmat sukupolvet olivat tehneet. Jopa suku-joulutkin loppuivat tähän riitaan.

Ehkä omaa mielipidettäni loiventaa se fakta, että Antti Herlin on hoitanut Konetta vähintäänkin hyvin. Tämä on tosin jälkiviisastelua, mutta kenties voisin enemmän ihmetellä Antin suosimista, mikäli Antti Herlin olisi vetänyt Koneen asiat täysin vihkoon.

 

"Käärinliinoissa ei ole taskuja"

Kieltämättä tämä tunnettu hokema tuli mieleen kun Niklas Herlinin elämää pohdin. Luonnollisesti olen monesti ollut hieman kateellinen Herlinin suvulle. Kukapa ei olisi, sillä siinä suvussa on niin paljon varallisuutta, että aika monta sukupolvea voisi viettää hyvinkin railakasta elämää ilman kassan hupenemista. Silti kaikki Herlinit tuntuvat enemmän tai vähemmän olevan kouluttautuneita ja aktiivisia työelämässään.

Kateellisuus on kuitenkin helppo unohtaa nyt, kun Niklas kuoli yllättäen jo 53-vuotiaana. Nuorempana kuin esimerkiksi kumpikin oma vanhempani ovat tällä hetkellä. Kuvastaa sitä, miten se kohtalo odottaa kuitenkin meitä kaikkia jossain tulevaisuudessa, eikä sen kohtalon päivämäärään vaikuta varallisuus.

Toisaalta omasta mielestäni positiivinen asia on saada lähteä ne kuuluisat saappaat jalassa, sillä mielestäni mikään ei ole hirveämpää kuin kokea hidas ja kivulias kuolema.

 

Tuli jälleen mieleen Aki Hintsan kuolema

Hitaasta kuolemasta minulle tulee mieleen formulalääkäri Aki Hintsa, joka kuoli vajaa vuosi sitten. Vähän samoja asioita tuli pyöriteltyä päässä silloinkin. Aki Hintsa eli mielestäni oikeastaan täydellistä elämää. Erittäin arvostettu lääkäri, joka oli päivittäin tekemisissä niin maailman parhaiden urheilijoiden, kuin myös muiden julkkisten parissa. Jopa Alexander Stubb haki apua pääministerin paineisiinsa Hintsan vastaanotolta. Miettikää, Suomen politiikan isoimmat päätökset tekevä henkilö hakee sinulta apua jaksamiseensa! Eikä Hintsan "onnistumiset" tähän loppuneet. Oli kauniita tyttäriä, joista yksi valittiin jopa Miss Suomeksi. Vävypoikana ammattilaisjääkiekkoilija. Ja lisäksi tietenkin hulppeat mökit, missä vierailivat F1-maailman suurimmat tähdet. Hintsalla oli oikeastaan kaikki mistä vain voi unelmoida.

Niin se vain syöpä voi iskeä myös lääketieteen ammattilaiseen. Kaveriin jolla hoito ei jää varmasti rahasta kiinni, ja ammattinsa aiheuttamisen suhteiden ansiosta olisi varmasti saanut parhaat ammattilaiset hoitamaan. Syöpä silti vei Hintsan alle kahdessa vuodessa, vain 58-vuotiaana. Jotain Hintsan arvostuksesta kuvastaa se, että hänen kuolemansa sai jopa Lewis Hamiltonin matkustamaan Suomen Ähtäriin saattamaan Akia viimeiselle matkalleen.

Nyt Niklas Herlinin kuoltua huomaan miettiväni jälleen samanlaisia asioita, kuin vuosi sitten Aki Hintsan kuoltua. Edes maailman rikkaimmat ja parhaimmat eivät ole kuolemalta suojassa. Lisäksi Herlinien perheriidat laittoivat miettimään, että kuinka suurista summista sitä olisi valmis polttamaan välit omaan perheeseensä lopullisesti.

Tänään ei tule mietittyä kuukausisäästämisiä tai oman taloudellisen riippumattomuuden etenemistä. Tänään mielessäni on enemmänkin kuinka elää mahdollisimman pitkä sekä terve elämä, ja kuinka pitää kaikesta huolimatta välit läheisiin kunnossa.

***

Keskustelu jatkuu

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/10/lepaa-rauhassa-niklas-herlin.html

Sharevillessä: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/lepaa-rauha...

Sivut