Olet täällä

Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja

Sivu:

Sivut

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 30

Kohti omistusasuntoa III - viimeiset puristukset ennen kauppoja

Nyt kirjoittelen trilogian viimeistä osaa. Tämä teksti on jo kirjoitettu kokonaisuudessaan ehtana ensiasunnon omistajana. Edelliset kaksi on kirjoitettu ennen kauppojen tekemistä, vaikkakin noista kirjoituksista jälkimmäinen ehtikin kokea julkistamisensa vasta kauppojen jälkeen.

Aiemmat kaksi osaa löytyy näiden linkkien takaa:

Kohti omistusasuntoa osa I - ensiaskeleeni omistusasunnon hankintaan

Kohti omistusasuntoa osa II - pankista hakemaan rahaa

 

Mihin jäimmekään viimeksi?

Viimeisimmän tarjouksen olin saanut maaliskuussa Nordeasta. Tuo tarjous oli kolmas saamani. Nyt kesällä Q2:n loppumisen lähellä ja täten ASP-lainan hakemisen mahdollistuttua aloitin jälleen hakemaan lainaa. Viimeisin sekä samalla paras pöydälläni oleva tarjous oli 0,9 % marginaali, sekä 200 euron järjestelypalkkio. Koska viimeisin tarjous oli Nordeasta, nyt oli vuorossa hakea sitä taas Osuuspankista. En kokenut tässä vaiheessa tarpeelliseksi ottaa enää kolmatta pankkia mukaan kilpailuun. Hetken mietin S-pankissa käymistä, mutta netin kokemuksien mukaan siellä pelkän lainaehdotuksen saamisessa voi kestää viikkoja. Se oli liikaa minulle. Päätin keskittyä nykyisiin pankkeihini.

Jälleen chatin kautta soittopyyntöä, ja näin uusi kierros käytiin. Lähdin siis hakemaan neljättä tarjousta. Täyttelin taas päivitetyn version lainahakemuksestani Osuuspankille. Myöhemmin puhelin soi, ja sovittiin puhelinsoittoaika. Konttorikäyntejä ei olisi kesälomien takia ollut juurikaan vapaana, joten jouduin tyytymään taas puhelinneuvotteluun. Edellisessä tekstissä kerroinkin miten kamalat neuvottelut Nordean kanssa oli puhelimessa, siksi olisin suosinut perinteistä käyntiä. Puhelinneuvottelun ajankohdan varauksen yhteydessä käskin huomioida, että yksi tarjous Osuuspankista on jo saatu, joten katsokaa se ennen kuin teette minulle uutta. Näin minua palvellut puhelinvirkailija sanoi tekevänsä, ja jäätiin odottamaan sovittua tapaamispäivää.

Päivää ennen h-hetkeä sainkin lainatarjouksen sähköpostiini, jotta voin siihen tutustua jo ennen neuvotteluja. Tykkäsin tästä käytännöstä, ei mene itse neuvottelussa aikaa hukkaan niin paljoa. Hieman hikikarpalot kuitenkin nousivat pinnalleni huomatessani että tarjous oli kalliimpi kuin viimeksi. Ehdin jo miettiä että eikö Osuuspankki kykenekään lupaamaan muutama kuukausi aiemmin kaavailtuja tarjouksia. Olinhan kuitenkin selvästi sanonut puhelimessa että huomioikaa tuo aiemmin saamani tarjous.

Seuraavana päivänä puhelin soi, ja saatiin kunnolla Osuuspankin toinen neuvottelukierros käyntiin. Asiaan mentiin heti, ja jo lähes heti kerroin miten tämä tarjous ei saa kokonaiskilpailussa mitalisijoja, saati voita edes Osuuspankin aiempia tarjouksia. Oloni hieman helpottui kun vastapuoli kysyi "ai mikä meidän aikaisempi tarjous?" Taas osoitus siitä, että info ei todellakaan kulje pankkien sisällä. Kerrottuani Osuuspankin edellisen tarjouksen ja todettuani ettei edes sekään riitä enää paalupaikkaan, sainkin heti uuden tarjouksen. Marginaali tipahti suoraan 0,8 %:iin, ja järjestelypalkkiokin tiputettiin puoleen, eli 160 euroa. Osuuspankki olikin siis tosissaan mukana kilpailussa! Sovittiin että haen kilpailevalta pankilta vielä uuden tarjouksen, ja varasin samalla uuden ajan Osuuspankkiin heti tuon kilpailijan (Nordean) reissun jälkeen. Tarkoituksenani oli tinkiä kaikki mahdollinen raha pois. Ja nopeasti, olihan neuvottelut hieman venähtäneet suunnitellusta.

Puhelinneuvottelu Osuuspankin kanssa oli aivan toista maata kuin Nordean kanssa. Mitään webcam-yhteyksiä ei tarvittu, ja vastapuolen kanssa oli helppo neuvotella. Jatkossa taidan sittenkin suosia puhelinneuvotteluja, ainakin muiden pankkien kuin Nordean kanssa.
 

Nordean kolmas tarjous

Jälleen istuin Nordean konttorilla hakemassa uutta tarjousta. Tässä vaiheessa aloin jo olla väsynyt koko rumbaan. Nimittäin tälläkin kertaa minulla oli vastassa taas uusi virkailija. Jouduin jälleen selittämään alusta alkaen kaiken mahdollisen aina omista tuloistani työtilanteen kautta varallisuuteeni. Nordea ei järin paljoa tingannut, sillä seuraava tarjous oli 0,85 % järjestelypalkkion ollessa sama vanha 200e. Minä vähän petyin miten vähän pankki tuli tällä kertaa vastaan. Ehdottaessani hieman alempaa marginaalia virkailija joutui käymään jo esimiehensä pakeilla. Hetken pohdinnan jälkeen tiputettiin marginaali 0,8 %, mutta järjestelypalkkio pysyi samassa.

Tämäkään asiointi Nordeassa ei sujunut ilman harmaita hiuksia. Ongelmaa oli niin asunnon vakuusarvon määrittämisessä, kuten myös yhtiölainan maksamisessa. Tuossa vaiheessa vielä pohdin jättääkö asuntooni kohdistuva yhtiölaina maksamatta ja tyytyä maksamaan rahoitusvastiketta, vaiko maksaa koko kämppä velattomaksi kerralla. Olin tätä pohdiskellut ääneen varmaan jokaisella asuntolainan hakukerralla, eikä kukaan ollut aiemmin ollut tätä vastaan. Mutta tällä kerralla kun minua palveli pankkivirkailija numero 5, hän oli vankasti sitä mieltä, ettei ASP-lainaan voi jättää yhtiölainaa. Perusteli asiaa sellaisilla argumenteilla että hän on ollut alalla jo 30 vuotta joten hän kyllä tietää. Ihmettelin miksi kukaan aiempi virkailija ei tätä ollut mahdottomana nähnyt. Kuulin asiasta nyt ensimmäistä kertaa. Lopulta samalla reissulla kun virkailija kävi kysymässä esimieheltään lupaa tuohon 0,8 %:n marginaaliin, hän oli kysynyt tätä yhtiölainahommaa. Kuulemma tässä tapauksessa voidaan tehdä poikkeus. En tiedä oliko minun kyseessäni oikeasti poikkeus, vai eikö virkailijalla riittänyt kantti sanoa olleensa väärässä.

Ongelmia oli myös asunnon vakuusarvon määrittämisessä. Se tuntui ihmeen matalalta. Virkailija kertoi minulle miten hän laskee asunnon vakuusarvon. Vasta kotona tuota kaavaa vanhemman polven kanssa pohtiessani, minulle aukesi miten typerästi se oli laskettu. Kaava oli niinkin hullunkurinen, että mikäli olisin ottanut vain vähän lainaa asuntoa varten, maksaen itse noin 80 % asunnosta, olisi asunnon vakuusarvo ollut pyöreät 0e. Tämäkään asia ei tuntunut menevän Nordeassa oikein, vaikka minua palvellut virkailija vannoi tyyliin kaksi kättä Raamatun päällä asian olevan näin.

 

Jälleen kohti Osuuspankkia

Noh, kaikesta huolimatta noilla Nordean tarjoamilla ehdoilla lähdettiin jälleen Osuuspankkiin. Tällä kertaa lähes samoilla jaloilla, sillä varattu aika oli lähes heti Nordean perään. Nyt kyseessä oli perinteinen konttorivierailu. Näköjään kun yksi tarjous on alla, niin konttoriaikoja irtoaa helpommin. Tällä kertaa minua palveli ensimmäistä kertaa tuttu virkailija, nimittäin sama kuin edellisellä Osuuspankin vierailulla. Sen takia tällä kertaa päästiinkin suoraan asiaan. Kerroin että kilpailija korotti panoksia, ja minua kiinnosti mikä oli Osuuspankin vastaus. Koitin tinkiä suoraan 0,7 %:n marginaalia, mutta siihen ei Osuuspankissa tällä istumalta pystytty. Tarvittiin kuulemma esimiehen lupa, ja esimies ei ollut silloin paikalla. Sen verran virkailija tuli vastaan, että lupasi tältä istumalta 0,75 %. Järjestelypalkkiot olivat Osuuspankissa halvemmat kuin Nordeassa (160e vs 200e), sekä OP:sta saa jonkinlaiset bonuspisteet, joten tasapelin tullessa kuppi kallistuisi Osuuspankkiin. Kovin paljoa arvoa en silti noille bonuksille anna, sillä johonkinhan ne pitää aina kuluttaa, eli toisin sanoen ostaa OP-Pohjolasta palveluita.

Neuvotteluista poistuttiin vielä kotiin miettimään. En tätä pankissa sanonut, mutta aloin olla jo täysin kallistunut Osuuspankkiin. Nordean jokakertaiset sähläämiset alkoivat rasittaa, kun taas Osuuspankissa kaikki tuntui menevän aina kuten piti. Lisäksi tuo "jokerikortti" OP-bonuspisteistä ja sen tuoma mahdollisessa tasapelissä kallistuminen oranssiin pankkiin sai minut tekemään lopullisen päätöksen Osuuspankista. Lopulliset ehdot olivat kuitenkin vielä auki.

Laitoin rehdisti sähköpostia Osuuspankkiin. Minun piti laittaa sitä muutenkin, mm. ASP-talletuksieni ajankohdat piti ilmoittaa Osuuspankkiin. Samaisessa viestissä kyselin myös asiallisesti että voisiko virkailija kysellä tuota 0,7 % marginaalia esimieheltään. Vauhdittaakseni tuota toimintaa, lupasin tulla lyömään kättä päälle vaikka samana päivänä mikäli tämä tarjoukseni kelpaa. Samaisessa viestissä vielä muistutin sijoituksistani ja siitä miten saatte minusta mahdollisesti sijoituspalveluasiakkaan. Niin ja tietenkin vakuutusasiakkaan. Pari päivää myöhemmin sitten puhelin soi, ja ilmoitus tuli että kauppoihin on päästy. Nyt oli lähes puolen vuoden urakka ohi!

Ilmoitus Nordeaan

Käydessäni Osuuspankissa tekemässä paperit asuntolainasta, samalla tehtiin sopimukset siitä miten Osuuspankki saa siirtää Nordeassa olevan ASP-tilini heille. Tilin siirtoon piti varata noin 10 päivää, eli prosessi kesti aika pitkään vaikka Osuuspankin virkailija lähtikin heti kiikuttamaan papereita henkilökohtaisesti Nallen pankkiin. Lopulta tein myös päätöksen maksaa taloyhtiölainan samalla pois. Tilan säästämiseksi teen taloyhtiölainasta mahdollisesti oman kirjoituksen vielä joskus.

Vielä tähän prosessiin kuului minun henkilökohtainen ilmoitukseni Nordeaan siitä, miten heille jäi tässä taistossa hopeamitalit. Nordeasta oli koitettu soittaa meikäläiselle siinä vaiheessa kun minulla oli tuo sähköpostitarjous Osuuspankkiin vetämässä. Puhelimeni oli tuolloin unohtunut äänettömälle, enkä ollut huomannut puhelua. Takaisin en viitsinyt soittaa, koska ilmoitusta tekemäni tarjouksen kohtalosta ei ollut kuulunut. Lopulta kun minulla oli nimet Osuuspankin paperissa, jouduin kaivamaan puhelimen esiin ja soittamaan parin päivän viiveellä siitä miten Nordea ei tätä kisaa lopulta voittanut.

Vähän Nordean virkailija tuntui olevan näreissään kakkossijasta. Hän ihmetteli miksi olen mennyt tekemään jo sopimuksen toisen kanssa kysymättä heiltä ensin "lopullista tarjousta". Minä en halua polttaa siltoja minkään pankin kanssa, sillä tulevaisuudessa tulen varmasti hieromaan vielä muitakin asuntolainoja. Tästä syystä en voinut oikein suoraan sanoa syitä valinnalleni. Sanoin vain että muualta saamani tarjous oli niin kova, etten uskonut Nordealta löytyvän vastinetta sille. Sitä faktaa en viitsinyt sanoa, että olihan Nordealla jo kolme eri mahdollisuutta tehdä kerralla se "lopullinen tarjous". Olisivat lyöneet kerralla pöytään sellaisen tarjouksen, ettei minun olisi tarvinnut enää kilpailijalla edes käydä.

Toinen syy Nordean hylkäämiseen oli nuo jatkuvat oudot ongelmat ja sähläämiset. Minulla oli hieman jo kiire päästä asuntokauppoihin, enkä viitsinyt lähteä Nordealta kysymään enää tarjousta. Etenkin kun jokainen tarjous tähän mennessä on sisältänyt jonkinlaisen ikävän yllätyksen. Minulla on vahvasti ollut suunnitelmissa tehdä tästä asunnosta kahden vuoden päästä sijoitusasunto. Tuo kaksi vuotta lasketaan siis siitä hetkestä kun asunto siirtyy minun nimiini asuntolainan myötä. Mikäli lainaprosessi olisi venynyt pitkälle syksyyn, olisin menettänyt "prime time"-aikani vuokramarkkinoilla. Opiskelijat kun saapuvat kaupunkiin viimeistään elo-syyskuussa.
 

Viimeinkin suuri hetki

Tuo hetki jossa asunto lopulta minulle siirtyi, ei ollutkaan niin kummoinen kuin olisin ehkä luullut. Ennen kauppojen tekoa kotoa käsin verkkopankkitunnuksien avulla muutamat sähköiset allekirjoitukset. Ja luonnollisesti sitten pankkikonttorilla muutamat kirjoitukset perinteisin keinoin. Asunto-osakeyhtiöni osakekirjasta ehdin nähdä vilauksen ennen sen siirtymistä pankin tallelokeroon. Jos olisin sosiaalisessa mediassa cool, tuosta osakekirjasta olisi pitänyt varmaan ottaa valokuva Instagramiin. Jätin sen kuitenkin tekemättä.

Mainittakoon vielä että molemmat pankit vaativat isännöitsijäntodistusta kaupanteon yhteydessä. Minä koin tämän hieman turhana, sillä todistus maksaa noin satasen ja kuitenkin tunsin ostamani kohteen täysin, olihan myyjä minulle tuttu. Tinkimisestäni huolimatta pankit eivät kuitenkaan antaneet periksi yhtään, vaan hieman menoja tuli tästäkin.

Pankki ei tarjonnut mitään spesiaalia vaikka aika ison asiakkuuden heille toin. Tai siis ainakin minun mittakaavassa iso asiakkuus. Onhan se aivan ylivoimaisesti tähän mennessä elämäni suurin kauppa. Välittäjää kun tässä kaupassa ei tarvinnut käyttää, en saanut edes välittäjän piikkiin pullakahveja. Aika tylsää. Onneksi asunnon myyjä lupasi tarjota minulle vielä kahvit jäätelön kera. Jäipähän edes jonkinlainen konkreettinen maku suuhun tästä päivästä.
 

Ei se elämä nyt niin erilaiselle asunnon omistajana tunnu. Asunto näyttää ihan samalta kuin ollessani siinä vuokralla. Tällä hetkellä (kirjoitan tätä muutama tunti kauppojen jälkeen) fiilis on aika normaali. Katsotaan mille se tuntuu kun alan pian tunkemaan Exceliin asuntoani, sekä päivittämään opintolainalle kaveriksi asuntolainaa. Lokakuun alussa salkkuraportti tuleekin näyttämään taas aivan erilaiselle.
 

Yhteenveto koko prosessista

Kannattikohan tämä kaikki touhu lopulta? Sain lopulta Nordeasta neljä eri tarjousta ja Osuuspankista viisi. Aikaa tähän kaikkeen meni melkein puoli vuotta. 

 

ASP-säästämisestä teen joskus vielä oman kirjoituksen, jossa käsittelen asiaa tarkemmin. Sen voin kuitenkin nopeasti sanoa, että minun tapauksessani ASP-säästäminen oli suuri lykky. Minä kun olen vain määräaikainen työntekijä, työsopimusta on tällä hetkellä jäljellä pari kuukautta. Kuvittelisi että pankit aika nihkeästi suhtautuisivat minun asuntolainaideoihini, mutta kiitos ASP-lainan sisältämän ilmaisen valtiontakauksen, sain aika varmasti hilattua lainani ehtoja halvemmiksi. Minun ongelmieni alkaessa valtio kun tulee pelastamaan minut. Ainakin pankin kynsistä. 

 

Asuntolainan kilpailutus oli äärettömän helppoa, ainakin jos vertaa minulle aiemmin tuttuihin autokauppoihin. Autot kun ovat aina omia yksilöitään, ja jokaisella autokaupalla on halleissaan omat yksilöt. Vertailu autokauppojen välillä on vaikeaa, koska jokainen tarjoaa hieman eri autoja. Vaikka väliraha olisi sama, täytyy miettiä antaako painoa vähäisille kilometreille, hyville renkaille vai lisävarusteille. Nyt minulla oli kaikkien kilpailijoiden kesken tismalleen identtinen kohde, eli asuntoni. Minulle oli aivan yksi lysti kuka minulle lainan myöntää, vain lainan ehdot kiinnostivat. Mielestäni se on aivan sama tilitänkö joka kuukausi rahani Nordeaan vai Osuuspankkiin. 

 

Yllättävän paljon minun itseni näkemyksiä myös kuultiin, etenkin Osuuspankissa. Sain ehdottaa itse hintoja mikäli pankin tarjoamiset eivät miellyttäneet. Yllätystä toi myös se, miten paljon pankitkin sähläävät. Kannattaa siis ihan oikeasti tehdä kotiläksynsä kunnolla, ja opiskella pohjatietoja ennen neuvotteluja. Tiedätte mitä osata vaatia, ettekä maksa turhasta.

Korkoputkista kirjoitinkin toisessa osassa. Niihin en koskenut ollenkaan. Koin saavani ASP-lainan korkotuesta jo kylliksi suojaa mahdollista korkojen nousua varten. En koskenut myöskään pankin tarjoamiin "vakuutuksiin" eli lainaturviin. Niitä oli ainakin työttömyyden, sairastumisen ja kuoleman varalle. Yksikään pankki ei oma-alotteisesti suoraan sanonut että esimerkiksi tuo työttömyyden turva on kohdallani aivan turha. Se kun on tehty lähinnä vakituisessa työsuhteessa oleville. Tätä vakuutusta myytiin kyllä innokkaasti, vaikka tiedettiin minun olevan määräaikainen. Kaikki kyllä myönsivät heti muistuttaessani määräaikaisesta työsopimuksestani, ettei vakuutuksesta ole minulle mitään hyötyä. 

 

Jos joku yllätti asuntolainaa hakiessa, niin osakevarallisuuden "vähättely". Heittomerkit sen takia että itse olin näköjään arvioinut osakevarallisuuden arvostuksen reippaasti yläkanttiin. Kuten jo tarinan ensimmäisessä osassa kerroin, minä lykkäsin ASP-tilin avaamistakin koska ahneus ajoi pörssiin. Kuvittelin että suuri osakevarallisuus helpottaa paljon saamaan lainaa. Nyt tuli huomattua että asuntolainaa hakiessa varmaan 5 000 euroa käteistä lyö 50 000 euroa osakkeissa. Mitä minuakin ehti palvella viisi eri pankkivirkailijaa, eikä kukaan heistä ollut kiinnostunut salkkuni sisällöstä. Lainahakemuksiin laitoin salkkuni euromääräisen sisällön, ja sen kokoa suhteessa ikääni pari virkailijaa hieman ihmettelikin, mutta yksikään ei kysynyt mitä osakkeita salkussani on. Luulisi että sillä on erittäin oleellinen ero onko salkussani tunnettuja laatuyhtiöitä kuten Konetta ja Elisaa, tai tappiota tuottavia arpalappuja tyyliin Talvivaara.
 

 

Yllä vielä taulukko kaikista yhdeksästä tarjouksesta ja miten hinnan tiputtaminen onnistui. Siitä pääsee laskemaan suunnilleen, minkälaisia säästöjä tämä operaatio minulle toi. Laina-aika, lyhennystapa, lainan määrä ja yhtiölainan maksaminen tai maksamatta jättäminen vaihtelivat pitkin prosessia, joten aivan täsmällistä vertailua on vaikeampi tehdä. Keskitytään siis vain taulukon lukemiin. 

 

Lähdetään liikkeelle omasta takauksesta. Sitä ei tosiaan vaatinut kuin Nordean ensimmäinen virkailija. Muut eivät tätä tarvinneet, koska ASP-laina sisältää ilmaisen valtion takauksen. Säästöä tuli siis 920 euroa. 

 

Toimituskulut tippuivat useamman kerran matkan aikana. Pahimmillaan ne olivat ensimmäisessä tarjouksessa 460 euroa, ja halvimmillaan Osuuspankki tarjosi ne 160 eurolla, eli säästöä tuli 300 euron verran. Tässä vaiheessa säästetty jo 1220 euroa. 

 

Marginaali tipahti matkan aikana lähes puoleen. Alkuperäinen marginaali 1,3 % tippui 0,7 %:iin, eli kevennystä tuli 0,6 % verran. Jos vedetään hieman mutkia suoraksi ja lasketaan tasan 100k lainalla (jota asuntolainani siis ei ollut), niin 20 lainavuoden aikana tuo 0,6 % tippuminen tuo minulle kuuden tonnin säästön. 

 

Kokonaiset säästöt koko tässä rumbassa olivat yli 7000 euroa. Melkoinen säästö. Aika pitkään olisin saanut tehdä töitä että verojen ja "elämisen" jälkeen olisin tililtäni 7000 euroa repinyt. Nyt nuokin rahat voi hyvällä omatunnolla käyttää pörssiin. Pitkä kilpailutus vei paljon aikaa ja osittain myös hermoja, mutta mielestäni pääsin ihan tuntipalkoille kaiken tämän jälkeen. Lisäksi sain hyvää kokemusta asuntolainan ottamisesta. Jos kaikki menee kuten ajattelin, tulevaisuudessa ajattelin harrastaa enemmänkin asuntosijoittamista. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

 

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/08/kohti-omistusasuntoa-iii-viimei...

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/ryhmat/suomi-finland-212/kommentit/kiitokset-k...

Käyttäjän RJW kuva
RJW
Liittynyt: 11.6.2017, 21:48
Viestejä: 30

Tänään on keihään finaali ja Ponssen suojatti Tero Pitkämäki pääsee taistelemaan mitalista. Sen takia tänään on hyvä hetki kirjoittaa Ponssesta! Asiaa vieremäläisestä sekarotuisesta ajokoirasta, parista Bentley-kuskista ja mistä metsäkonekuskit tappelee Esson baarissa. Asiaa myös suomalaisesta metsäteollisuudesta, metsäkoneista, metsäkoneyrittäjän arjesta sekä miten metsien hakkuut eroavat Härmässä ja Jenkeissä. Tekstiä tuli taas paljon, mutta onko tuo nyt ihme jos metsätalousinsinöörin ja metsäteollisuudesta leipänsä saavan päästää kirjoittamaan Ponssesta. 

 

Pari sanaa Vieremän ylpeydestä

Vieremän ylpeydellä tarkoitan tietenkin Ponssen metsäkoneita. Sekarotuisen ajokoiran mukaan nimetyt keltaiset metsäkoneet kun tehdään Pohjois-Savossa. Metsäkonekuljettajien piireissä on muuten tapana tapella siitä, mikä on oikea väri metsäkoneelle. Esson baareissa äänitaso nousee kun kahvipöydissä väännetään onko ainoa ja oikea väri keltainen, vihreä (John Deere) vai punainen (Komatsu).
 

Einarin luoma brändi

Väreistä on lyhyt aasinsilta metsäkoneyhtiöiden brändiarvoihin. Ponssella on mielestäni ylivoimaisesti näistä kolmesta suuresta yhtiöstä paras brändi. Ponssella on ollut paljon mielenkiintoisia mainoksia ja tempauksia. Näistä kolmesta Ponsse on lisäksi ainoa, jonka nimi on ollut sama sen perustamisesta asti, eli nyt 47 vuoden ajan. John Deereä edelsivät Timberjackin ja Lokomon nimet. Komatsu taas on vanha kunnon Valmet. Punaiset ja vihreät koneet ovat osa isoja konevalmistajia, kun taas Ponsse on keskittynyt pelkkiin metsäkoneisiin. Senkin takia Ponssen brändääminen on ollut kilpailijoitaan helpompaa, sillä yhtiön nimi voidaan liittää helposti pelkkiin metsäkoneisiin.

Minulla metsäalalla työskentelevänä on aika läheinen kosketus Ponsseen, mutta Ponssen omistaminen on jäänyt. Syksyllä 2014 pyörittelin sen ostoa mielessäni. Kurssi huiteli tuolloin noin kympissä. Silloin oltiin julkaisemassa juuri Ponssen uusi Scorpion-malli, josta oli tarkoitus tulla Ponssen lippulaivamalli. Minä jätin kuitenkin tarttumatta ostamiseen, koska katsoin metsäkonealan olevan kovin kilpailtu. Noh, nyt kun kolmessa vuodessa kurssi on lähes 2,5 kertaistunut, on helppo hakata päätään pöytään.
 

Ponsse Elk-ajokone.

Yllä itseni ottama kuva minun sukuni metsiä kaataneesta Ponssesta. Koneen muuten omistaa muuan nelinkertainen maailmanmestari Tommi Mäkinen. Tallipäällikkö-Mäkinen on tunnetusti henkeen ja vereen Ponssen miehiä. Tommi oli Ponssen perustaja Einari Vidgrenin kanssa erittäin läheisiä ystäviä, ja tekipä kaksikko takavuosina pientä autokauppaakin. Molemmat kun hakivat samalla reissullaan itsellesä Bentleyn autot. Einarin siirryttyä ajasta iäisyyteen vuonna 2010, en tiedä mitä Eikan Bentleylle kävi, mutta Tommin Bentleyn saattaa tavata vielä keskisuomalaisesta liikenteestä.

Vidgrenin Eikka on muuten metsäalan Björn Wahlroos. Eikä tämä vertaus liity siihen, että molempien autotallista löytyi Bentleyt, vaan siihen että Einari on samanlainen suustaan lahjakas väriläiskä kuin Nalle. Vaikka Einari jätti maalliset savotat jo seitsemän vuotta sitten, Einarista lentää melkein vielä villimpiä legendoja kuin Nallesta ja hiekasta marmorilattialla. Eräs tunnetuimmista legendoista liittyykin edellä mainittuun Eikan Bentley-autoon. Eikka oli huhujen mukaan ollut tankkaamassa Bentleytään Vieremän kylmäasemalla. Toiselle puolelle oli tullut tankkaamaan joku kyläläinen, joka oli katsonut tuota silloin vielä uutta Bentleytä. "Minä en ymmärrä miksi joku laittaa noin paljon rahaa kiinni autoon" oli kyläläinen sanonut. Einari taas ei tapojensa mukaan jäänyt sanattomaksi, vaan tokaisi heti takaisin "minäkään en ymmärrä niitä jotka laittavat kaikki rahansa autoon." Taattua Einaria! Hieno mies, ei voi muuta sanoa. Eräässä Facebook-ryhmässä yksi Einarin vanha liikemiesystävä kertoi taannoin monia tarinoita liikematkoista Einarin kanssa, ja tarinat olivat mitä värikkäimpiä. Toivottavasti tekevät Einarista vielä jonkun kirjan, johon nuo tarinat saadaan vielä talteen. Ponssellahan on takanaan todella värikäs historia, eikä täydellinen konkurssikaan ole pahimpina aikoina ollut kaukana.

 

Netistä löytynyt kuva Eikan Bentleystä. Einari ei arkaillut ajaa autoaan 
keskelle metsää kaiken kansan katsottavaksi.

Äänekosken biotuotetehdas metsäalan pelastajana?

Noh, palataan nyt Ponsseen. Meikäläisellä kun karkaa nämä jutut aina ohi alkuperäisen aiheen. Viime vuosina metsäalaa on tuntunut vauhdittavan sellun ja kartongin valmistus. Nettikauppa käy kuumana, ja tarvitaan paljon kartonkia tuotteiden pakkauksiin. Tästä syystä Äänekoskella starttaa ihan näinä päivinä suomalaisen metsäteollisuuden suurin investointi ikinä. Biotuotetehtaan budjetti oli jossain vaiheessa 1,4 miljardia euroa. Samanlaisia, toki vähän pienempiä sellutehdaskaavailuja on tehty myös Kuopioon ja Kemijärvelle. Pelkästään Äänekoski tulee imemään tulevaisuudessa melkoiset määrät kuitupuuta, eli siis sitä läpimitaltaan pienempää puuta. Sitä saadaan ensisijaisesti harvennushakkuilta, eli niiltä joissa puuta jätetään vielä pystyyn.

Harvennushakkuissa valitettavasti Ponsse ei ole aivan yhtä kova luu kuin avohakkuissa. Harvennushakkuita pyritään tekemään pääasiassa talvisin, johtuen sellaisesta syystä kuin talvipakkaset. Harvennuksia tehdään selvästi talvipainotteisesti, johtuen siitä että pakkaset helpottavat hakkuiden tekemistä. Pakkanen suojaa pystyyn jäävän puuston juuria. Jos taas pakkasta ei ole, koneet uppoavat helpommin ja jäljellejäävään puustoon syntyy vaurioita, mikä taas aiheuttaa lovia metsän omistavan isännän lompakkoon. Jokainen suomalainen on varmaan nähnyt millainen Suomen talven kehitys on tuntunut olevan viime vuosina. Ponsselle herkkua olisi aina vain kovemmat ja kovemmat talvet, mutta se taitaa olla toiveajattelua näin 2000-luvulla.

Ponssen ratkaisu harvennushakkuiden ongelmiin on tuntunut olevan 10-pyöräiset metsäkonemallit. Mitä enemmän pyöriä, sitä tasaisemmin paino jakautuu ja kone ei uppoa. Tosin kymppipyörien ongelmana tuntuu olevan kasvanut koko, ja se taas aiheuttaa toisenlaisia korjuuvaurioita ahtailla harvennushakkuilla. Koneet raapivat pystyyn jääviä runkoja, ja taas tulee lisää lovia metsänomistajan lompakkoon.

Mielenkiintoinen projekti metsäkonevalmistajien piirissä tuntuu olevan Pro Silva-merkkiset metsäkoneet. Kannattaa suorittaa Googlen kuvahaku. Siinä on luultavasti tulevaisuuden harvennushakkuiden suorittavan koneen ulkonäön malli. Pienet koneet jotka liikkuvat telojen päällä.
 

Metsät aukoiksi keltaisella koneella

Avohakkuilla Ponssea aiemmin kehuin, mutta siihenkin liittyy riskejä. Avohakkuut kun eivät istu ns. vihreiden ihmisten ajatusmalliin. Enkä tarkoita näillä vihreillä ihmisillä nyt avaruuden muukalaisia tai John Deere-kansaa. Onhan noita tapauksia säännöllisesti nähty, missä Greenpeacen porukka vastustaa avohakkuita. Avohakkuiden rinnalle on nyt kehitetty ja lainsäädännöllisesti mahdollistettu ns. poimintahakkuu. Tämä tarkoittaa sitä, että metsästä poimitaan yksittäisiä puita kaiken kaatamisen sijaan. Tämä on ehkä ajatuksena paperilla kiva, mutta käytännössä vaikeampi toteuttaa. Ponssen metsäkoneiden ajaminen metsätyömaalle lavetilla kun maksaa tasan yhtä paljon kaadettiin sitten koko metsä, tai tyydytään poimimaan muutama hassu puu pois. Mm. logististen kustannusten takia ei lopulta puusta pysytä maksamaan käytännössä mitään. Poimintahakkuut kun tarkoittavat sitä, että jompi kumpi osapuoli joutuu lähes antamaan panoksensa lähestulkoon talkootöiden hinnalla. Joko puun ostaja (metsäyhtiö & koneyrittäjä) joutuu tekemään työnsä talkoilla, tai sitten metsänomistaja joutuu tinkimään huomattavasti omista tuotoistaan. Kummasti vain kuvitellaan että poimintahakkuista saataisiin yhtä hyvät rahat kuin perinteisistä avohakkuista, ja sekös lopulta aiheuttaa mielipahaa.

Toinenkin riski avohakkuissa on olemassa. Avohakkuilta tulee läpimitaltaan isoa puuta, jonka loppusijoituspaikka on yleisimmin mekaaninen metsäteollisuus. Sahat sekä vaneri- ja liimapalkkitehtaat. Näiden tuotteet taas ovat rakennusteollisuudelle tärkeitä. Rakennusteollisuus taas on hyvinkin suhdanneherkkää. Jos rakentaminen maailmalla pysähtyy, aika äkkiä Suomessa lomautetaan mekaanisen metsäteollisuuden työntekijät. Kun tehtaat eivät vedä puita, ei kannata Ponsseja avohakkuille viedä. Kaadettu puu kun ei ikuisuuksia kaadettuna säily ennen pilaantumista. Koneet jäävät kotiin seisomaan.

Koneiden seisominen kotona on ihan normaalia myös hyvän suhdanteen aikana, juuri aiemmin mainitun säiden armoilla olemisen takia. Varmaan joka kevät joudutaan koneita seisottamaan hetki sulien lumien pehmittämien maiden takia. Ei siinä varmasti herkkua ole olla koneyrittäjä tuolloin. Tehtaat pommittavat sinua viesteillä miten he tarvitsevat puuta. "Toisesta suunnasta" pankki taas pommittaa sinua viesteillä että mites se konelainan lyhennys. Ja pehmeiden kelien takia joudut kuitenkin pitämään koneen parkissa kotona. Luultavasti juuri tämän syyn takia Äänekosken tehdasprojekti ei hieman yllättäen ole innostanut koneyrittäjiä kasvattamaan metsäkoneidensa määrää. Äänekosken tehtaan avaaminen tarkoittaa kyllä puun käytön kasvua huomattavasti, joten lisäkoneille voisi olla tarvetta. Mutta harva yrittäjä haluaa ottaa riskiä ottamalla lisää lainaa, kun jo nykyisiäkin koneita joutuu välillä seisottamaan. Eiköhän kasvava puun menekki pyritä keräämään nykyisillä koneilla, kasvattaen koneen käyttöä useampiin työvuoroihin. Eli silloin kun kelit sen sallivat, ajetaan vaikka kahdessa tai jopa kolmessa vuorossa.
 

Onneksi on ulkomaat tukena

Joku voisi varmaan tulla ja teilata koko tähänastisen tekstini muistuttamalla, miten Ponssen liikevaihdosta vain noin 20 % tulee Suomesta. Kauppalehden vuoden 2016 Q2-raportin mukaan Pohjois-Eurooppa tuo liikevaihdosta 36,2 %, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta 26,5 %. Keski- ja Etelä-Euroopasta 23,5 % ja Venäjältä sekä Aasiasta 11,8 %.

Ponsse onkin panostanut viime vuosina paljon ulkomaille vientiin. Markkinointikoneisto onkin viritetty äärimmilleen kun hamutaan uusia markkinoita. Suomessa ihmeteltiin pari vuotta sitten Ponssen Pohjois-Amerikan mainosta. Siinä Ponssen Pohjois-Amerikan johtaja seikkailee ilman paitaa Ponssen väreihin maalattuna, päässään juuston pala, lippalakki ja pottakypärä. Suomessa tätä mainosta katsottiin suu auki ja silmät pyöreinä, mutta paikallisille tämä "koohottaminen" taas toimii. Tämä on osoitus siinä miten kulttuurit eroavat eri puolilla maailmaa. Mainosvideon voi halutessaan katsoa tästä:
 

https://www.youtube.com/watch?v=lF_bOU_584M

Kulttuurista kun tuli puhe. Metsäalalla tuntuu olevan tavallistakin enemmän kulttuurieroja miten metsää esimerkiksi hakataan. Jos lyödään samaan pöytään suomalainen, jenkki ja itävaltalainen metsätyömies, on jokaisella varmasti aika paljon eriävä mielipide siitä miten metsää kuuluu kaataa. Suomessa ja Pohjoismaissa on jo pitkän aikaa puun kaatovaiheessa harvesterikuski tehnyt päätöksen, minne kaikkialle tehtaille. Eli siis jo metsässä tiedetään, mikä puu menee mihin käyttöön. Ajokonekuski ajaa "samanlaiset puut" omiin kasoihinsa, josta puuautoilijat ajavat ne omille tehtailleen. Tehtailla taas puut ovat sellaisenaan valmiita käyttöön. Sama touhu on käsittääkseni aika yleistä myös ainakin Venäjällä.

Vanha kunnon Ameriikka onkin täysin päinvastainen tapaus. Metsien miehiä (alkuperäinen nimi Ax men) katsoneet ovat huomanneet, miten touhussa ei ole oikein mitään yhteistä härmäläiseen metsienhakkuuseen. Puut kaadetaan pääasiassa kokopuumenetelmällä, eli puu vain kaadetaan ja karsitaan. Pätkiminen sopivaan mittaan tapahtuu tuotantolaitoksilla. Ilkeästi voisikin sanoa Jenkkien nykymenon olevan kuin Suomessa joskus sotien jälkeen. Nykyisessä mahdollisimman tehokkaassa puun käytössä ei Suomessa voisi enää kuvitellakaan vanhaan paluuta.

Suomalaisille tutuilla metsäkoneilla (harvesteri ja ajokone) ei kovin suurta kysyntää Pohjois-Amerikassa ole aiemmin ollut. Kokorunkomenetelmää kun käytetään pääasiassa kaato- ja kasauskoneilla, sekä puut ajetaan tien viereen juontokoneilla eli skiddereillä. Komatsun edeltävä Valmet on viimeisimmän juontokoneen valmistanut joskus 1970-luvulla. Amerikassa niitä tehdään yhä. Ponsse ei näitä "ameriikan koneita" tee, vaan pyrkii viemään pohjoismaisia metsäkoneita uusille alueille. Ties vaikka jenkitkin vielä joskus heräisivät "nykyaikaan" ja nämä meille tutut metsäkoneet yleistyisivät Pohjois-Amerikassakin. Yhdessä yössä tämä ei tapahdu, mutta pidemmällä tähtäimellä hyvät mahdollisuudet sille on.

John Deeren valmistama skidderi, eli juontokone.

 

Loppupäätelmät

Näistä kaikista pelotteluistani huolimatta, suhtaudun Ponsseen sijoituskohteena hyvinkin innostuneesti. Uskon vahvasti vielä joku päivä olevani keltaisen koneen osakkeenomistaja. Sillä on hallussaan metsäkoneyhtiöistä selvästi paras brändi. Brändiä vauhdittaa ahkera sponsorointi niin jääkiekossa (KalPa), keihäänheitossa (Tero Pitkämäki), hiihdossa (Niskasen sisarukset) kuin rallissa (Esapekka Lappi). Lisäksi on vielä muitakin hieman pienempiä sponsoroitavia. Mielenkiintoisia markkinointitempauksia suoritetaan, esimerkkinä Duudsonien ja Ponssen tekemä video. Pohjois-Amerikassa paikallisille näytetään kuinka niitä metsiä tulee oikeasti kaataa. Tai ainakin härmäläisten mielestä, heh. Mikäli siellä vielä joskus omitaan meille tutut metsäkoneet, on Ponsse eräänlaisena pioneerina varmasti etulyöntiasemassa.

Jatkan Ponssen osakkeen seuraamista, mutta näillä hinnoilla en vielä uskaltaudu mukaan. Kenties sitten sellaisena hetkenä kun suomalaisessa metsäteollisuudessa alkavat lomautukset taas yleistymään. Tällä hetkellä kurssi tuntuu käyttäytyvän kuin kukaan ei muistaisikaan mitään lomautuksia koskaan olleen.

Kirjoittaja on koulutukseltaan metsätalousinsinööri, töissä metsäteollisuudessa ja aktiivisesti mukana metsätalouden harjoittamisessa.

 

Keskustelu tekstistä jatkuu:

Blogin puolella: http://inssinosingot.blogspot.fi/2017/08/pari-sanaa-viereman-ylpeydesta....

Sharevillen puolella: https://www.shareville.fi/osakkeet/ponsse-oyj-1/kommentit/tanaan-on-keih...

Käyttäjän SaIkunhoitaja kuva
Liittynyt: 30.12.2015, 17:29
Viestejä: 27

Olipas virkistävää lukea analyysiä kirjoittajalta, joka tietää syvällisemmin aiheesta. Itsekin noita tuollaisia vihreitä koneita aiemmin työkseen ajaneena ja alalla suunnitteluhommissa olleena olen samoilla linjoilla kirjoituksen asioiden suhteen. Mulla oli kanssa ostonappi tosi lähellä laittaa isosti Ponssen osakkeisiin, kun oli Scorpion tuloillaan, jotenkin se vaikutti semmoiselta, että idea vielä tuottaa. Sitten meni pupu pöksyyn ja mietin, että on niin paljon kalliimpi tehdä Scorpion-konstruktio, et ei välttämättä myykään ja lisäksi uuden konstruktion lapsus-mahdollisuudet. En tosin ole seurannut Ponssea, että onko Scorpionista ollut tuloksellisesti hyötyä kuinka paljon vai onko raketoinut muista syistä.

Sivut