Tanskalainen halpakauppaketju Normal on löytänyt nopeasti tiensä ensiksi erilaisiin suurempien kaupunkien ostoskeskuksiin, ja nyt ilmeisesti seuraavaksi tarkoituksena on valloittaa vielä pienempiä paikkakuntia Suomessa. Normalin nousu innostutti minut vertaamaan yhtiötä Tokmanniin, ja yhtiöistä löytyi niin yhtäläisyyksiä, kuin myös selviä eroavaisuuksia. Pelkällä hinnalla kilpailuhan on siinä mielessä kelju homma, että usein halvin pärjää hyvin, mutta jo toiseksi ja kolmanneksi halvimmalla on jo tiedossa vaikeammat paikat. Sen takia uusien toimijoiden tuleminen markkinalle antaa helposti painetta muille halpakauppaketjuille. 

Tanskalainen halpakauppabrändi kasvaa TikTokin avulla – uhkaako se kohta Tokmannia

Jos viimeksi käsiteltiin mennyttä vuotta, nyt katse on tässä hetkessä sekä lähitulevaisuudessa. Jos vielä jokunen aika sitten monissa sijoituspiireissä puhuttiin pukki- tai tammirallin puolesta, niin tällä hetkellä tammikuuilmiö näyttää tarjoilevan sijoittajille sitä nurjempaa puoltaan. Vielä on peliaikaa noin viikon verran jäljellä, mutta tällä hetkelllä pörssi näyttää ottavan pahimmat tammikuiset takapakit sitten finanssikriisin. Kävin kolumnissani läpi syitä tämän hetken alakuloisuudelle. Tiivistettynä markkinalla on meneillään useita epävarmuustekijöitä, jotka saavat sijoittajat varpailleen ja lopputulemana on laskevia osakekursseja.

Tammiralli on jo unohdettu, nyt nautitaan tammidarrasta

 

Nostellaas tätä ketjua vähän uusien juttujen myötä. Meikäläinen kirjoittelee jatkossa satunnaisesti Sijoitustiedon kolumneihin. Avataan peli näin vuoden loppuun sopivalla julkaisulla, missä kävin läpi vuoden 2021 tapahtumia sijoittajan vinkkelistä. Artikkelissa muistellaan USA:n pressapelin jälkimaininkeja ja isännän vaihtumista, meemiosakerallia, FOMO-termiä, koronapandemian käänteitä, listautumiskiimaa ja 1970-luvun paluuta talouteen. Tietysti mukaan mahtuu myös hieman pohdintaa tulevalle vuodelle. 

Mitä kaikkea tapahtuikaan sijoittajan vuonna 2021?

 

Olisikohan se parin välivuoden jälkeen sopiva aika nostella tätä ketjua? Paljon on tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana, joten koitetaan tiivistää kaikki tarvittava muutamaan bullet-pointiin:

• Vaihdoin alaa, pitkälti kertyneiden sijoitusten voimalla. Metsäala vaihtui IT-alaan, jossa suuntauduin kaikkien tilanteiden jälkeen digitaaliseen markkinointiin. Ketjun otsikko on sen myötä vähän ajasta jäänyt jälkeen.
• Perustin toiminimen 2018 ja sukelsin yrittäjyyteen. Aluksi homma oli puhtaasti sivutoimista, mutta jatkuvasti kasvavaa. Tällä hetkellä olen melko fifty-fifty yrittäjä-työntekijä, mutta eiköhän yrittäminen ota lähitulevaisuudessa tästä niskalenkin.
• Sijoitusten suhteen ei hirveästi muutoksia, edellä mainittu yrittäminen on opettanut meikäläiselle miten arvokas resurssi aika on loppujen lopuksi. Sen vuoksi ei enää viitsi ihan samalla innolla uppoutua sijoittamiseen kuin ennen, vaan yhä enemmän homma liukuu kohti passiivista indeksisijoittamista.

Sijoitusten ulkopuolella on tapahtunut myös kaikenlaista. Loppukesästä asti olen kärsinyt mystisistä selkäkivuista, mikä on myös osaltaan muovannut omaa suhtautumistani sijoittamiseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen. En olisi ikinä uskonut, että 27-vuotiaana voisi kroppa alkaa muistuttamaan olemassaolostaan, mutta näin pääsi käymään. Vielä ei ole löytynyt kivuille sen suurempaa selitystä, mutta liikunnan lisääminen säännölliseksi osaksi arkea on tuonut ainakin helpotusta ongelmiin.

Osakesijoitusten rinnalle on näillä näkymin piakkoin tulossa asuntosijoittamista, koska asuinpaikka vaihtui muutama päivä sitten Jyväskylästä Kuopioon ja Nykäskylään jäi omistus-kaksio vailla asujaa. Tammikuu on aina ollut kehno ajankohta hankkia vuokralaisia, mutta koronakriisin aikana tämä näyttäisi hiljentävän vuokramarkkinaa entisestään. Toisaalta ihan ymmärrettävää, sekä JYU:n että JAMK:n opiskelijat opiskelevat tällä hetkellä pitkälti etänä, eli enää ei tarvitse asua koulujen läheisyydessä. Tähän yhtälöön kun lisää miten kaikki muut kaupunkien keskustojen menopaikat ovat hiljentyneet, niin kukapa sitä haluaa asua ns pelipaikoilla, kun halvempiakin vaihtoehtoja löytyy. Olen vähän miettinyt asuntoni keittiöremontointia tässä kohti, jotta se olisi valmiina viimeistään kun ensi syksyn opiskelijavalinnat laittavat vuokramarkkinat kuumaksi.

Täytyy koittaa keksiä joku hyvä tapa kirjata tänne Sijoitustiedon foorumille jatkossa taas säännöllisesti omia ajatuksia. Tuo vanhan mallin artikkelien suora kopiointi tänne on vähän raskas tapa, joten koitetaan omistaa tämä ketju vähän vapaampien ajatuksien rustailupaikaksi.

Kuten jo viestin alussa sanoin, niin Metsätalousinsinöörin sijoituspäiväkirja kulkee nykyään nimellä Inssin osingot -sijoitusblogi. Domain ehti myös vaihtua matkan varrella, ei jaksa lähteä editoimaan tämän ketjun viestejä, joten siinä tulee pari ylimääräistä klikkausta, jotta uudelleenohjautuu oikeaan paikkaan :D

Velho kirjoitti:

Tarkastin itsekin osuusmaksujen korot tältä vuodelta. Ekaa kertaa korkojen kokonaismäärä jäi alle satasen. Tänä vuonna korot laskivat suhteellisesti paljon verrattuna viime vuoteen, kun korkoja kertyi 87€ vs. 116€ v. 2017. Tuo traumankin mainitsema Eepee 20 -> 5e oli harmillinen sen lisäksi, että HOK-Elanto ei maksanut korkoa ollenkaan. Alkuperäisistä S-sijoituksistani muutama osuuskauppa on siirtynyt vuosien varrella nollakerhoon, joten näistä täytynee muistaa irrottautua. En kuitenkaan yhden maksamattoman vuoden perusteella vielä luovu. Esim. HOK:n koron maksamattomuus saattaa olla tilapäistä.

Boldaukseen pieni korjaus. Eikös viime kevään potti ollut 121e? Ainakin itse laskin näin. Ilmeisesti laskuistasi puuttuu Maakunta, joka maksoi viime vuonna joidenkin lähteiden mukaan 5e koron (itselläni tuota ei ollut, ostin vasta viime vuoden lopussa). 

Joo-o, suht rivakkaa kuolemaa tekee S-juna. Itse arvelin ennen kauden alkamista tuolla Sharevillen S-juna-yhteisön puolella, että jospa tämän vuoden korko olisi 115 euron nujakoilla. Budjetoin siis vain kuuden euron pudotuksen. Noh, todellisuus olikin huomattavasti rumempaa katseltavaa, vain 87 euroa tänä vuonna. Potti hupeni noin 30 % viime vuoden vastaavasta. 

Blogini puolella lisää ajatuksia vuoden 2018 koroista ja S-junan tulevaisuudesta. Sieltä löytyy myös nuo tämän vuoden kaikki korkoa maksaneet osuuskunnat. 

https://inssinosingot.blogspot.com/2018/06/s-junan-matka-yskii-pahasti-…

 

Vaikuttaisi siltä että monet osuuskunnat haluavat jatkossa palkita paikallisia omistajiaan. Sen vuoksi monet osuuskunnat ovat siirtyneet yhä enemmän ylijäämän palautuksen muotoon, siitä kun tienaa ainoastaan kyseisen osuuskunnan alueella tehdyistä S-ostoista. Esimerkiksi Eepeeltä oli mahdollista saada ylijäämän palautusta jos on Etelä-Pohjanmaalla S-korttia vilautellut. Noista ylijäämän palautuksistahan "tienaa" muuten aika hyvin, joku blogini lukija kehui saaneensa 50 euroa ja omat vanhempanikin nettosivat yli 90 euroa.

 

Tämä ylijäämän palautus-asia olisi muuten hyvä sisäistää näiden henkilöiden jotka pyrkivät S-ryhmän edustajistoihin ajamaan multiliittyjien etuja. Asiasta käytiin keskustelua myös tässä viestiketjussa viime syksynä, muistaakseni edellisellä sivulla. Lyhyesti kerrottuna siis jotkut kaverit asettuvat ehdolle osuuskunnan vaaleissa ja pyrkivät saamaan multiliittyjien äänillä itsensä sisään, ja lupaavat sitten tehdä kaikkensa että osuusmaksun korko maksimoitaisiin tavoitteena saada multiliittyjille mahdollisiman suuret tuotot. Olen itse ollut tuota käytäntöä vastaan ankarasti, sillä uskon sen vauhdittavan entisestään osuusmaksun korkojen laskua, eli siis toimivan lopulta juuri päin vastoin kuin nämä edustajistoon pyrkivät toivovat. Vai mitä muut kuvittelevat jonkun paikallispoliitikon ja osuuskaupan edustajiston jäsenen ajattelevan tuosta, jos joku tulee vaikkapa Eepeen edustajistoon vaatimaan ylijäämän lakkauttamista ja maksimoimaan osuusmaksun korot, "jotta köyhät multiliittyjät saavat sijoitukselleen edes vähän tuottoa"? Edustajisto on kuitenkin täynnä noita hardcore "S-uskovaisia", jotka kaikki saavat ylijäämän palautuksena helposti kymmeniä euroja vuodessa. Kuinka moni siellä on valmis lakkauttamaan heille kannattavamman palkitsemismuodon (ylijäämän palautus) ja korvaamaan sen osuusmaksun korolla, jonka tuotto valuu lähinnä ulkopaikkakuntalaisten taskuihin? Ei varmasti kukaan halua tinkiä omista tuloistaan, jotta voi lahjoittaa ne muille. 

 

Kirjoittelin noista edustajiston vaaleista tekstin viime syksynä. Sekin löytyy blogistani tämän linkin takaa:

http://inssinosingot.blogspot.com/2017/10/keskimaan-edustajistovaalit-t…

Kuinka kävi bingossa ja ennustuksissa? - Nallen osinkobingon jälkilöylyt

Julkaisin kuukausi sitten kirjoituksen missä ensinnäkin pyrin ennustamaan tulevaisuutta, sekä lisäksi tarjosin lukijoilleni eräänlaisen bingon. Ennustin nimittäin miten media nostaa luultavasti tänäkin keväänä Sammon tilinpäätöksen yhteydessä framille Björn "Nalle" Wahlroosin osinkopotin. Nämä Nallen osinkouutiset keräävät myös iltapäivälehtien kommentteihin välillä erittäin aggressiivisia kommentteja Nallea vastaan. Näistä kliseisistä kommenteista tein oman bingon.

Tässä tekstissä tutkin miten hyvin ennustukseni menivät toteen ja montako rastia saimme bingoomme rustattua. Jos tuo alkuperäinen teksti on vielä lukematta, suosittelen lukemaan kyseisen tekstin, jotta pääsee paremmin kartalle mitä tuleman pitää. Tekstin löydät alla olevasta linkistä:
 

Ryhdyin ennustajaksi sekä bingonpyörittäjäksi - ennustuksena Nallen osingot 

 

Ensiksi ne ennustukset

Aivan ensimmäinen ennustukseni oli miten kotimaiset lehdet revittelevät nimenomaan Nallen osingoilla. Näiden lehtien otsikoissa vilisevät yleensä sanat "Nalle", "kuittasi" ja "jättiosingot" jonka jälkeen mainitaan vielä Nallen osinkojen kokonaissumma.

Tuo ennustus osui tänä vuonna napakymppiin Iltalehden kohdalla. Iltalehti uutisoi Nallen osingoista seuraavanlaisesti:

Iltalehti: Sammolta jättiosinko: Björn "Nalle" Wahlroos kuittaa 26 miljoonaa

Muiden lehtien osalta Nalle-revittely jäi yllättävän vaisuksi. Taloussanomat ei esimerkiksi vaivautunut laskemaan Nallen osinkopottia ollenkaan, minkä takia myös odottamani "kommenttikitinä" jäi uupumaan lähes täysin.

Taloussanomat: Sammon tulos heikkeni - osinko nousee

Myöskään Arvopaperi ei maininnut Nallea Sammon tilinpäätöksessä ollenkaan:

Arvopaperi: Sammolta osinkoyllätys, tulos laski

Eikä Kauppalehtikään muistanut uutisessaan Björn Wahlroosin olemassaoloa:

Kauppalehti: Sammon Stadigh kommentoi mahtiosinkoa: Osinkokäyrämme on oltava graafisesti kaunis kokemus

Mutta löytyihän sitä Nalle-uutisointia myös. Vasemmistoliiton pää-äänenkannattajalta Kansan Uutisilta sentäs saatiin jonkinlaista Nalle-lokaa aikaan. Periaatteessa yllättäen, mutta toisaalta ei sittenkään. Kansan Uutiset nimittäin siteeraa Kelan tutkivan johtajan Pertti Honkasen Facebook-päivitystä, jossa tämä vertasi miten Sampo jakaa omistajilleen enemmän rahaa kuin Kela lapsilisiä. Sitä en tiedä miten lapsilisät ja Sammon osinko liittyvät toisiinsa. Jos haluaisin provosoida kuten Honkanen, voisin sanoa että eikö noilla lapsilisillä kannattaisi sitten ostaa all in Sampoa? Mutta koska en halua provosoida, en myöskään noin sano, hah.

Eli vähän laimeaksi jäi Nallen osinkovuosi 2018 ainakin median osalta. En tiedä mistä moinen "laiskuus" tänä vuonna johtui. Yhtenä syynä saattoi olla se, että Nalle on lahjoittanut viimeisen vuoden aikana Sammon osakkeita lapsilleen, ja tästä syystä Nallen osinkopotti laski hieman viime vuodesta.

Toinen mahdollinen syy mitä mietin, oli Nallen esiintyminen julkisuudessa paria päivää ennen Sammon tulosjulkistusta. Sunnuntaina 4.2. Björn Wahroos nimittäin kertoi Hesarissa neuvoja miten rikastua. Seuraavana päivänä TalSa teki vielä oman uutisen koskien edellisen päivän kommentteja Wahlroosista. Luultavasti monet saivat jo tässä yhteydessä Nalle-kiintiönsä täyteen, eikä enää paria päivää myöhemmin tarvinnut Nalle-ostikoilla kalastella lukijoita.
 

Kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla.

 

Sitten bingon pariin

Seuraavaksi lähdetäänkin metsästämään rasteja yläpuolen Nalle-bingoon. Kommentit on kaivettu yllä mainittujen linkkien kommenttibokseista.

Taloussanomissa/Ilta-Sanomissa kommentoidaan nimimerkin takaa, mutta Iltalehdessä sekä Kauppalehdessä kommentoidaan omalla nimellä nimimerkin sijaan. Vaikka KL:n ja IL:n kommentit ovat julkisia, päätin silti sensuroida kommentoijien sukunimet ja kuvat.

Lainausmerkkien sisällä oleva boldattu ja kursivoitu teksti on otettu suoraan bingosta. Sen alapuolella on taas kuvakaappaus kommentista, jossa on jossain muodossa esitettynä ennustamani kliseinen kommentti.

"Entinen taistolainen ja kommunisti."

 

"Ei ole itse tehnyt mitään noiden rahojen eteen."

 

"Nostaa maataloustukia vielä noiden lisäksi."

"Nuokin rahat on otettu köyhien selkänahasta."

"Pitäähän meiltä köyhältä kansalta leikata että Nalle saa rahaa."

"Karkasi Ruotsiin veroja pakoon."

 

"Rikastui valtion piikkiin."

"Väkeä potkitaan YT-neuvottelujen kautta ulos jotta saadaan lisää osinkoja."

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Kokoomuksen sätkynukke."
Oikeastaan kaikkiin kohtiin tuli bingo, paitsi Kokoomuksen sätkynukkeen. Ylipäätään Kokoomuksesta mainintoja en löytänyt yhdestäkään viestistä, eli tässä kohti täytyy myöntää ohitse ammuttu laukaus.

 

 

Loppusanat

Sen sijaan unohdin bingostani kyllä yhden perinteisen argumentin, eli "hiekkaa pankin lattialle". Kenties mikäli vuoden päästä jaksan vielä bingoilla, voisin vaihtaa sen tuohon Kokoomuksen sätkynuken tilalle.

 

Yllättävä ja uusi argumentti tuntui tänä vuonna olevan Nallen isän, Buntan, vetäminen mukaan kuvioihin. Monet näköjään pitävät Nallen nykyistä omaisuutta pääasiassa perittynä asiana. Jotkut vielä muistuttelivat siitä miten Buntta maksoi silloisen taistolaisen poikansa parin tonnin velkoja, kun poika eli yli varojensa. Tätä kommenttia en muista liiemmin kuulleeni aiempina vuosina, enkä tiedä mistä tämä on saanut alkunsa. Mennyt vuosi ei ole kuitenkaan pitänyt sisällä sen suurempia isä- ja poika-Wahlroosista kertovia uutisia. Ymmärtäisin kenties kommentit mikäli olisi kevät 2014. Viittaan tällä syksyllä 2013 ilmestyneeseen Wahlroosin epäviralliseen elämäkertaan, missä Buntan ja Nallen suhdetta käytiin läpi. Lukekaa muuten tuo kirja. Se on mahtava, vaikkei Nalle itse olekaan kirjaa ollut tekemässä.

Kaiken kaikkiaan ennustukseni eivät onnistuneet tällä kertaa aivan kympin suorituksen arvoisesti, mutta kyllä näillä arvauksilla olisi tentistä päässyt läpi ihan kelpo arvosanoin.

Kuitenkin, Nallen osingoista uutisointi oli tänä keväänä mielestäni selvästi aiempia vuosia laimeampaa. Liekö toimittajat sitten päättäneet keksiä hiljalleen uusia otsikoita vanhojen kesto-otsikoiden tilalle? Tiedä häntä. Minä kuitenkin yllätyin että tänä vuonna Nallesta tai ylipäätään osingoista reviteltiin hirveän vähän.

 

Alkuperäinen teksti löytyy osoitteesta: https://inssinosingot.blogspot.fi/2018/02/kuinka-kavi-bingossa-ja-ennus…

Raisio - hyvästit osinkoaristokraatille

Eräs aikakausi tulee päätökseen tänä keväänä, sillä Raisio ilmoitti eilen pitävänsä yhtiön osingon viime vuoden tasolla. Toisin sanoen Raisio ei korota osinkoaan viime vuodesta, mikä taas tarkoittaa sitä että Raisio menettää ns. osinkoaristokraatin tittelinsä.

Osinkoaristokraatit ovat niitä yhtiöitä jotka ovat kyenneet kasvattamaan hiljalleen osinkoaan vuosi toisensa jälkeen. Raisio oli Helsingin pörssimme osinkoaatelia, sillä se oli ainoana yhtiönä kasvattanut osinkoaan yli finanssikriisin. Osinko oli ollut kasvava jo vuodesta 2007 alkaen.

Osinkoaristokraatin titteli kuitenkin tipahtaa välittömästi pois, mikäli osinko ei kasva. Se on kylmästi raaka peli Ranualla, eli armoa ei anneta eikä selityksiä kuunnella. Osingon maksamatta jättäminen, tiputtaminen tai jopa edellisvuoden tasolla pitäminen (kuten nyt Raisiolla) tiputtaa tittelin välittömästi pois. Sen jälkeen liikkeelle lähdetään taas nollista metsästämään uutta titteliä. Tästä syystä yhtiöt taistelevat usein kynsin ja hampain tittelinsä puolesta. Jotkut yhtiöt saattavat jonain laihana vuonna jakaa yli 100 % tuloksestaan osinkoina, ettei titteliä tarvitse lähteä tavoittelemaan taas tyhjästä.
 

Ensi kesän torimyyjien hittituote - Kiitos-paita suomalaisille piensijoittajille.

Tämä uutinen sai monessa sijoittajassa aikaan vahvaa ärtymystä. Makeisliiketoimintonsa myyneellä Raisiolla olisi kyllä ollut helposti varaa maksaa kasvavaa osinkoa tänäkin vuonna, sillä kassassa on kyllä käteistä. Jotkut laskivatkin että "vain" 1,32 miljoonan euron nuukailun takia Raisio menetti nyt osinkoaristokraatin tittelinsä. Tuo luku on muuten yläkanttiin, sillä se on laskettu sentin osingon korottamisella. Mikäänhän ei estä yhtiötä nostamasta osinkoaan vaikka sentin kymmenyksellä. Osinkoaristokraatin titteli olisi voitu pitää vaikka nostamalla osinkoa sentin sijasta 0,1 senttiä. Näillä sentin kymmenyksillä pelataan ainakin rapakon takana, joten mitään uutta ja mullistavaa ei tässä varsinaisesti olisi edes keksitty.

Monet ihmettelivät Raision johdon älykkyyttä. Miksi lähes 11 vuotta rakennettu työ osinkoaristokraatin maineeseen heitettiin nyt roskiin? En tiedä minäkään. Raisiohan kyllä tykkäsi nostaa mediassa tätä titteliä esiin jokaisessa Raisiosta kertovassa jutussa. Sen vuoksi uskonkin että johto tietää mitä tekee. Luultavasti tulevaisuudessa on tulossa jonkinlaisia epämiellyttäviä yllätyksiä.

 

Osinkoaristokraattius ei ole ilmainen lounas

Olen lukenut monet jutut Raisiosta, mutten ole koskaan hypännyt yhtiön kelkkaan. Se hyppy ei ole varsinaisesti ollut edes kovin lähelläkään. En tiedä kyllä miksi. Jotenkin en ole yhtiötä kokenut tarpeeksi hyväksi salkkuuni. Sen olen kuitenkin aina tiennyt, ettei omistajaksi kannata ryhtyä pelkän osinkoaristokraattiuden takia.

Pelkkä osinkopolitiikka ei saa ikinä olla ainut syy hypätä yhtiön kyytiin. Yhtiön osinko kun voi lyhyellä aikavälillä (muutamasta jopa useisiin vuosiin) olla ihan mitä tahansa. Tällä tarkoitan oikeastaan kaikkea osinkoihin liittyvää. Juuri tätä osingon kasvattamista, osingon määrää tai vaikkapa kuinka monesti osinko jaetaan vuodessa. Jos yhtiövalinnan tekee ihan vain näiden "lillukan varsien" perusteella, voi joutua kokemaan joskus ikäviä yllätyksiä.

Niitä ikäviä yllätyksiä on nyt luvassa niille, jotka ovat maksaneet Raision osinkoaristokraattiudesta. Se on nimittäin nyt mennyttä useiksi vuosiksi, eikä hetkeen palaa takaisin. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi edes osinkoaristokraatin tittelistä ei kannata lähteä ainakaan kovin paljoa extraa maksamaan. Nimittäin kun se menee, se ei tule hetkeen takaisin.

Tosin järin suurta arvoa markkinat eivät tuolle tittelillä antaneet, sillä yhtiön osakekurssi laski uutisen myötä vain 2,8 %. Olisin kenties odottanut jopa isompaakin alastuloa.

 

Euroopassa ollaan niin hätäisiä

Jos haluaisi hakea tälle jonkun oikein ikävän vertauksen, voisi osinkoaristokraatin tittelin menetystä verrata maksuhäiriömerkintään. Sitä merkintäähän ei saa rekisteristä pois heti vaikka maksaisikin velkansa pois. Häiriömerkintä kummittelee silti useita vuosia henkilön tiedoissa. Samoin osinkoaristokraatin mainetta et voi rahalla ostaa, vaan se täytyy tehdä ajan kanssa.

Jatketaan hassuja vertauksia. Mielestäni eurooppalainen osinkoaristokraattikeskustelu on aika hupaisaa, etenkin kun sitä vertaa Yhdysvaltoihin. Euroopassa aletaan puhumaan osinkoaristokraatista lähestulkoon ennen kuin yhtiö saa kymmentä vuotta kasvavaa osinkoa täyteen. Raision "osinkoaristokraattiudesta" on puhuttu jo vuosia, vaikka se tuli tiensä päähän jo 12 vuoden jälkeen. Esimerkiksi Jukka Oksaharju kirjoitti blogissaan jo keväällä 2013 Raision tulevasta osinkoaristokraatin tittelistä. Tuolloin Raisiolla oli allaan seitsemän vuotta korotettua osinkoa. Hetkinen, siis jo seitsemän vuoden jälkeen aletaan puhumaan osinkoaristokraattiudesta. Kyllä näille puheille amerikkalaiset varmaan nauraisivat, sillä Jenkeissä tuossa vaiheessa olisi vasta reilu neljäsosa matkasta kuljettuna.

Samoin Sammosta keskusteltaessa on jo vuosia noussut säännöllisesti esiin termi osinkoaristokraatti, vaikka Sampo on nostanut osinkoaan vasta vuodesta 2009 alkaen. Kymmenes kerta tulee siis täyteen vasta tulevana keväänä. Sampoa pidetään kotimaisena osinkojumalana, vaikka todellisuudessa viimeiset 20 vuotta pitää sisällään peräti kolme osingon leikkausta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, käynee Nalle lainaamassa Juha Sipilältä leikkuria myös seuraavan ison rytinän aikana.

 

Jenkit taas kerrankin pitkäjänteisiä

Mainitsin äsken yhdysvaltalaiset yhtiöt. Miten ne amerikkalaiset tähän liittyivät? Noh, Jenkeissä osinkoaristokraattius on aivan toisella levelillä. Siellä tittelin saa kun korottaa osinkoaan 25 vuotta putkeen. Jotta 25 vuodelle saa hieman perspektiiviä, se on enemmän kuin tämän tekstin kirjoittajalle ikää. Jos minun syntymäni aikoihin joku yritys olisi lähtenyt hakemaan osinkoaristokraatin titteliä, se olisi samalla matkalla vieläkin. Tosin aika lähellä maalia, sillä kesällä juhlisimme molemmat eräänlaisia rajapyykkejä.

Mielestäni eurooppalainen osinkoaristokraattikeskustelu on vähän kuin suomalainen jalkapallokulttuuri. Kyllähän meillä on jotain omaakin räpiköintiä olisi, mutta aika kehnoa se on. Suomalaista futisfania ja osinkoaristokraatin metsästäjää yhdistää se, että molempien kannattaa suosiolla suunnata katseensa ulkomaille. Ja sen jälkeen kun on päässyt ulkomaisen kulttuurin makuun, ei paikallinen touhu jaksa liiemmin enää kiinnostaa.

Joku varmaan ihmettelee että onko kovempi vaatimustaso (Euroopan 10v vs Jenkkien 25v) sitten ainoa syy mollata eurooppalaista osinkokulttuuria. Haluan mainita kuitenkin vielä yhtiöiden määrät. Nopealla laskulla Yhdysvalloista löytyy noin 50 osinkoaristokraattia. Euroopasta noin pitkään osinkojaan kasvattaneita joutuu etsimään suurennuslasin kanssa.

Eikä tässä vielä kaikki. Euroopassa ei edes tunneta termiä osinkokuningas, enkä tarkoita tällä mahtavaa bloggari-kollegaa. Dividend king on osinkoaristokraatin "isoveli", jonne pääsee 50 vuoden osingon korottamisen jälkeen. Siis puoli vuosisataa kasvavaa osinkoa! Näin härmäläisenä perusjunttina tuo tuntuu aivan mahdottomalta toteuttaa. Yhdysvalloista näitä löytyy kuitenkin noin 25 kpl. Miettikääpä sitä montako pörssiromahdusta tai kriisiä 50 vuoteen sisältyy.

 

Suomessa pelkkiä hyvän päivän kavereita 

Minun mielestäni suomalaiset pörssiyhtiöt osinkoineen ovat kuin hyvän päivän kaverit. Kun kaikilla menee hyvin, ollaan hyviä kavereita ja maksetaan hyviä osinkoja. Mutta kun menee huonosti, hiljenee homma selvästi. Esimerkiksi finanssikriisin aikana about kaikki kotimaiset yhtiöt laskivat osinkojaan ja vieläpä vallan selvästi.

Jos suomalaiset ovat hyvän päivän kavereita, niin Yhdysvalloista löydät sentäs vuosikymmenten mittaisia ystävyyssyhteita. Nykyiset osinkoaristokraatit eivät olleet moksiskaan finanssikriisistä tai IT-kuplista, kun taas kotimaiset yhtiöt tippuivat heti polvilleen. Osinkoja ei jouduttu leikkaamaan, eikä niiden kasvuvauhti pysähtynyt. Ainakin itselleni se antaa pientä "turvasatamaa" kun voin aidosti uskoa osingon pysyvän kasvu-uralla myös markkinoiden sakatessa.

Palataan vielä lopuksi uudestaan jalkapalloon. En tiedä olenko sitten liian kyyninen, mutta veikkaan että suomalaisten yhtiöiden pääseminen osinkokuninkaiden listalle on yhtä todennäköistä kuin Suomen pelaaminen jalkapallon MM-kisoissa. Jopa Jenkkien mittakaavalla osinkoaristokraatiksi pääseminen on sekin varmaan EM-kisapaikan arvoinen suoritus. Olen aidosti iloinen mikäli joku näistä skenaarioista toteutuu. Ei niin väliä onko se Huuhkajien turnausmatka, vaiko kotimaiset yhtiöt vähintään neljännesvuosisadan mittaisessa osingon kasvuputkessa. Molemmat käy.

 

Alkuperäinen teksti löytyy osoitteesta: https://inssinosingot.blogspot.fi/2018/02/raisio-hyvastit-osinkoaristok…

Optia Säästöpankin sijoitusilta Jyväskylässä 8.2.2018

Olin torstaina 8.2.2018 jälleen jalkautunut liikkeelle sijoitusasioissa. Paria viikkoa aiemmin näin Keskisuomalaisessa mainoksen Optia Säästöpankin sijoitusillasta. Tapahtuma järjestettiin hienoissa Jyväskylän Yliopiston Agoran tiloissa.

Olen käynyt erilaisissa sijoitustapahtumissa aiemminkin. Tässä blogissa olen esitellyt aiemmin kahdenkeskeiset kahvihetket LähiTapiolan sijoituspalvelumyyjän kanssa, sekä OSKL:n järkkäämän Privanet-illan. Tämä oli siis blogihistoriani kolmas sijoitustapahtuma, ja yhteensä ehkä noin 5-10 kerta kun vierailen vastaanvanlaisessa tapahtumassa.
 

 

Ensihuomioita

Koska hieman aiempaakin kokemusta löytyi, osasin jo hieman asettaa tavoitteita reissulle. Nämä tavoitteet kannattaa mielestäni asettaa ihan realistisesti. Mikäli noihin tapahtumiin lähtee ajatuksella miten täytyy löytää rikastumisen salaisuus, pettyy varmasti. Samoin pettyy mikäli yllättyy että järjestävä taho sattuu sanomaan muutamat sanat omista tuotteistaan. En itse jaksa polttaa pelihousujani mikäli järjestäjä mainostaa tilaisuuden lopuksi omia kalliita sijoitustuotteitaan. Jollainhan ne tarjottavat ja tilavuokrat pitää maksaa.

Tilaisuudelle oli varattu aikaa klo 18-21, mutta todellisuudessa olin jo kotona kahdeksan aikaan. Kenties odotin hieman pidempääkin reissua. Toisaalta en valita, sillä olisihan tuo yhdeksään asti vetäminen ollut aika myöhään.

Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen miten talo ei tarjonnut esitteitä tai muistiinpanotarpeita. Aiemmilla kerroilla olen ehtinyt jo tottua näiden saamiseen, ja tällä kertaa ne tietenkin puuttuvat kun en omia muistiinpanovälineitäni mukaan ottanut. Noh, onneksi avecillani oli koulutarvikkeet mukana josta sain välineet muistiinpanoja varten. Tosin vähän ihmettelen ettei edes mitään mainosesitteitä tarjottu, yleensä niihin on voinut hätätapauksessa tehdä lyhet yhteenvedot.

 

Itse esitys

Tilaisuudessa oli neljä henkilöä Optia Säästöpankilta. Oli Helsingistä asti Säästöpankin pääekonomisti Timo Vesala, sekä kolme paikallista Jyväskylän Säästöpankin henkilöä. Muistaakseni nämä olivat pankinjohtaja itse, sijoitusjohtaja sekä sijoitusmyyjä.

Tilaisuus alkoi pankinjohtajan lyhyellä esittelyllä Optia Säästöpankista. Esittely oli oikeasti lyhyt, tervetulosanat ja esitelmät hujahtivat maksimissaan viidessä minuutissa. Ei voi ainakaan tappavan tylsäksi Optia Säästöpankkia syyttää.

Näistä neljästä henkilöstä selvästi eniten äänessä oli pääekonomisti Timo Vesala, ja hyvä että olikin. Mielestäni hän esitti todella hyvän talouskatsauksen tilaisuuden alkuun. Tunnin esitys tuntui menevän äkkiä kun aiheet olivat mielenkiintoisia ja diat selviä ymmärtää. Esitys oli muutenkin mielestäni sopiva, ei sisältänyt liian vaikeita asioita maallikolle, mutta toisaalta esitystä ei oltu ihan peruskoululaisillekaan tehty. Timo olikin ehdottomasti reissun tähti jota kannatti tulla katsomaan.

Tunnin mittaisessa esityksessä käytiin läpi oikeastaan kaikki yleisluontoinen asia. Käytiin läpi niin kotimaan taloutta, kuin myös maailman talouskasvua. Pörssikursseja tutkailtiin niin 2000-luvun aikajänteellä, kuin lopuksi myös 1925-2018 välistä aikaa. Suomesta käytiin läpi mm. kotitalouksien velkaantumista, yritysten investointeja ja sellaista. Ulkomailta taas käytiin läpi EKP:n ja FEDin ohjauskorkojen historiaa.

Lopuksi oli vielä vuorossa yleisökysymyksiä Timolta, mutta palaan niihin lopussa uudestaan.

 

Lopuksi pakolliset mainokset

Seuraava esiintyjä, tämä sijoituspäällikkö puhui ehkä noin kaksikymmentä minuuttia. Selvästi lyhemmin kuin edeltäjänsä. Hän käsitteli myös hieman yleistä jargonia ennen kuin siirryttiin mainostamaan Optia Säästöpankin tuotteita.

Oikeastaan esityksen jälkimmäinen puoli menikin pelkästään "mainostamiseen". Käytiin läpi millaisia rahastoja Optia Säästöpankilla on ja miten ne ovat menestyneet kilpailijoihin nähden. Luonnollisesti näissä oltiin aina selvästi kilpailijoita paremmin menestytty. Omien havaintojeni mukaan näin sanoo jokainen sijoituspalveluita myyvä yhtiö. Kenties sieltä osataan poimia sitten oikeat (huonot) verrokit rinnalle ja aikajänteeksi otetaan se itselle mieluisin. Aika hullulta nimittäin tuntuu että jokainen firma esittelee taulukoita missä keikkuvat keulilla kilpailijoidensa edellä.

Mitään kättä pidempää ei yleisö saanut mukaan. Ei luentodioja, eikä muitakaan esitelappusia. Eipä tämä kuitenkaan yllättänyt, sillä en aiemminkaan ole vierailuillani mitään saanut mukaan, ainakaan erikseen kysymättä.

Eniten kuitenkin kummaksuin sitä, ettei kuluista ollut pienintäkään puhetta esityksen aikana. Kilpailijat ovat kuitenkin aina puhuneet aivan oma-aloitteisesti kuluista. Puhe Optia Säästöpankilla oli vain että mikäli sijoittaminen kiinnostaa, niin tervetuloa käymään konttorilla, jossa katsotaan asiakkaalle sopivat tuotteet. En siis tiedä luennon perusteella yhtään mitään paljonko nuo rahastot olisivat maksaneet.

Mielestäni tapahtuma oli nimestään huolimatta enemmänkin talousilta kuin sijoitusilta. Sen verran vähän itse sijoittamista käsiteltiin tapahtumassa verrattuna Vesalan talouskatsaukseen.

 

Kerrankin yleisöstä hyviä kysymyksiä...

Tämän esityksen jälkeen eräs yleisön edustaja laittoi mehevän kirpeän kysymyksen sijoituspäällikölle koskien indeksirahastoja. Vanhempi herrasmies oli varmaan joskus lukenut tai kuullut Nordnetin indeksirahastoista ja ihmetteli miksei niihin ole mahdollista sijoittaa Optia Säästöpankin kautta. Perustelutkin olivat ihan oikeasti hyvät, eli keskimäärin indeksit menestyvät aktiivista sijoittamista paremmin, sekä halvemmalla.

Sijoituspäällikön vastaukset taas eivät oikein vakuuttaneet meikäläistä. Kuulemma Optia Säästöpankilla ei ole indeksirahastoja, koska he haluavat pyrkiä aktiiviseen salkunhoitoon. Kun yleisön edustaja kyseli että eikö paremman tuloksen saisi indekseillä, vastasi sijoituspäällikkö uskovansa heidän salkunhoitajiin enemmän, sekä kaivoi juuri esittelemänsä tuottohistoriat auki uudelleen.

Siihen hyvään kysymykseen ei saatu ollenkaan vastausta, missä samainen herrasmies kysyi miksei aktiivisten rahastojen rinnalle voi tulla indeksirahastoja. Erittäin hyviä kysymyksiä tältä mieheltä, pisteet sinulle mikäli satut tätä kirjoitusta lukemaan.

Tämän jälkeen siirryttiin ehkä vähän yllättäen monen odottamalle iltapalalle. Esiintyjärivistössä kun oli vielä tuo sijoituspalveluneuvoja, jonka ei ilmeisesti lopulta ollutkaan tarkoitus puhua mitään. Kuvittelin mm. rahastojen kulupuolen aukenevan tämän henkilön esityksessä.

 

...ja sitten niitä typeriä kysymyksiä sekä käytöksiä

Mainitsin jo aiemmin Timo Vesalan saamat yleisökysymykset. Normaalisti en lähtisi routimaan amatöörien kysymyksiä, sillä tunnetusti ei ole olemassa typeriä kysymyksiä. Tällä kertaa tilaisuuteen osui kuitenkin jälleen kliseinen koppava ja kaikkitietävä eläkeläisrouva. Näiden tapauksien takia olen kuullut monen nuoren karttavan erilaisia sijoitustilaisuuksia, mutta olen itse onnistunut aiemmin välttämään kyseiset tapaukset, vaan en tänään.

Nämä kaksi rouvan esittämää kysymystä eivät varsinaisesti olleet edes kysymyksiä, vaan lähinnä omaa sekavaa puhetta hassuine mielipiteineen. "Kysymysten" esittäminen kesti useita minuutteja, koska sen esittämisen aikana käytiin oma sekä sukulaisten historiat läpi kera suuren itsekehun. Siinä kysymyksen lomassa tuli kerrottua missä on ollut töissä ja miten hyvällä menestyksellä. Ensimmäiseen kysymykseen saatiin sentäs jonkinlainen kysymys aikaan. Tiivistetysti voisin muotoilla kysymyksen olleen sellainen, että "miksi ministerit eivät kiellä ulkomailta tilattavaa halpatavaraa, suomalaiset joutuisivat tilaamaan kotimaisia tuotteita mitkä nostaisivat taloutta". Mahtavana esimerkkinä rouva latasi Ikean kalusteet, joiden ostamista rouva ei ymmärrä ollenkaan. "Miksi ostaa Ikeasta pöytä, kun meillä Suomessa olisi paljon hyviä puuseppiä jotka tekee paljon parempia pöytiä?"

Tähän kysymykseen Vesala kehitteli vielä jonkinlaisen vastauksen. Kun seuraava yleisöstä olisi halunnut esittää oman kysymyksensä, keskeytti sama rouva tuon kysymyksen tylysti omalla puheellaan. Tällä kertaa pitkä monologi ei pitänyt sisällään edes mitään kysymystä, vaan pelkkää sekavaa horinaa. Haukuttiin niin laiskat nuoret "työnvieroksujat", kun samalla taas kerskuttiin miten hänen sukupolvensa joutui maksamaan kaikki koulut omasta pussista ilman opintotukia ja miten helppoa nykynuorisolla onkaan. Sitten taas lennosta juttu siirtyi johonkin sukulaistyttöön(?) joka taas ei saa maisterina töitä, koska liikaa työnhakijoita ja liian vähän työpaikkoja.

Kaiken oikeastaan kruunasi vielä samaisen rouvan käytös pitopöydän jonossa, missä hän röyhkeästi puski koko jonon ohi hakemaan ruokaansa. Ja luonnollisesti sieltä kahvipöydästä rohmuttiin tuulihattuja kourallinen lautaselle. Minulle tuli tässä vaiheessa olo, että tämän rouvan on pakko olla Kummelin Timo Kahilainen valepuvussa.

 

Loppuyhteenveto

Jos unohdetaan rouvashenkilön minussa aiheuttama vahva ärsytys, niin tapahtuma oli ihan mukava. Tilat olivat siistit, puheesta sai selvää mikkien ansiosta ja diat näkyivät hyvin. Erityisesti Timo Vesalan esitys oli illan kohokohta. Iltapalasta voidaan puhua armeijatermein ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Pienen etsimisen jälkeen jopa kaltaistani vilja-allergista oli muistettu tarjoilussa.

Illan anti lepäsi aika vahvasti Vesalan puheissa ja ruokapöydän antimissa. Muun osaston panos jäi mielestäni aika vähäiseksi. Erityisesti Optia Säästöpankin sijoitustuotteiden esittely jäi mielestäni aika latteaksi. Tämän indeksirahastoista kyselleen katsojan ansiosta esitys ehkä kääntyi hieman itseään vastaan, sillä kahvien aikaan huomasin eräässä pöydässä olleen läppärin auki, ja eräs nuoriso-osasto pläräsi tutkimassa Nordnetin tarjoamia indeksirahastoja.

Tilaisuuden ikäjakauma oli sitä vanhaa tuttua, eli vahvasti eläkeikäisiin painottunutta. Porukkaa oli salissa ehkä noin 80, ja alle kolmekymppisiä laskin itseni mukaan lukien olleen 7. Jos otetaan porukkaan myös alle nelikymppiset, päästään ehkä reiluun kymmeneen. Jäljelle jääneet vajaat 70 olivatkin suuren ikäluokan edustajia.

Mielestäni nuorison pitäisi aktivoitua enemmän näissä tapahtumissa. Mikäli yleisö on pääasiassa eläkeläisiä, on iltojen sisältökin varmasti suunnattu lähinnä eläkeläisille. Veikkaan että myös järjestäjät arvostaisivat mikäli näissä tapahtumissa sukupolvi alkaisi pikkuhiljaa muuttumaan. Tuskin olen nimittäin kovin paljoa väärässä, että tästä vanhasta polvesta suurin osa on mukana vain ilmaisten kahvien vuoksi. Osa taas haluaa vielä lisäksi nostaa itsensä jalustalle sekä kertoa omia väkeviä mielipiteitään.

Nämä muutokset eivät tietenkään tapahdu yhdessä yössä, vaan ajan kanssa pikkuhiljaa.

Saatat olla kiinnostunut myös:
Osakesäästäjien Keskusliiton järjestämä Privanetin sijoitusilta
Kahvilla LähiTapiolan piikkiin

 

Alkuperäinen teksti löytyy osoitteesta: https://inssinosingot.blogspot.fi/2018/02/optia-saastopankin-sijoitusil…

Missä olit kun pörssi "romahti" 5.2.2018?

Sijoittaminen osaa yllättää meikäläisen yhä uudestaan. Näin helmikuun alussa pörssit eri puolilla maailmaa voisivat lainata kotimaisen jääkiekon SM-Liigan taannoista slogania, "draamaa ja rytinää". Nuo kaksi sanaa tiivistävät aika hyvin tämän viikon ajatuksiani.

Meikäläinen painoi siviilielämän puolella melkoisen työputken tämän viikon alkuun. Maanantaina iltavuoron perään yövuoro samaan soittoon, aamulla kotiin nukkumaan pariksi tunniksi ja illaksi taas painamaan uudet 16 tuntia putkeen. Ei siis mitenkään järin mahtava paikka seurata maailman menoa reaaliajassa.

Maanantain ilta- ja yövuoron taitteessa Yhdysvalloissa alkoi tapahtumaan. Indeksit kävivät pahimmillaan jopa 6 prosenttia pakkasella, ja päivä päättyikin noin 4,5 prosentin laskuun pörssien sulkeutuessa Wall Streetillä. Suomen aikaan aamuyöstä luisu jatkuikin sitten Aasian pörsseissä, josta samat pakkaset rantautuivat myös meille Helsinkiin.

 

Musta tiistai olikin harmaa

Tiistai olikin erilaisista pörssiromahduksista sun muita uhkakuvia maalailevien uutisten päivä. Sellaista sijoituksia aktiivisesti seuraavaa julkaisua ei varmaan ollutkaan, joka ei päivän aikana jotain uutista aiheeseen liittyen julkaissut. Joissakin pohdittiin ovatko nämä nyt pörssiromahduksen ensimmäisiä askelia, jotkut taas antoivat ohjeita miten käyttäytyä laskumarkkinan aikana. Rohkeimmat puhuivat ihan puhtaasti jo pörssiromahduksestakin.

Ilmeisesti romahduksista kirjoittavat otsikot keräsivät paljon lukijoita, sillä sen verran paljon kyseisiä otsikoita ilmestyi. Toisaalta ymmärrän tämän, sillä varmasti aina näin "suurten liikeiden aikoihin" porukka tykkää klikkailla uutisia ja seurata missä mennään. Ja varmasti osa näistä "romahdusuutisista" klikkailevista ovat oikeasti vain mielessään kun käyrät osoittavat alaspäin. "Mitäs minä olen sanonut, romahdus tulee ja siellä osakkeissa vain häviää kaikki rahansa."

Tiistain typerin otsikko meni minun mielestäni Taloussanomille, joka uutisoi veti nippuun pörssipäivän Helsingissä kuuden jälkeen. TalSa uutisoi miten "Helsingin pörssi romahti tiistaina yli 2 prosenttia". Kyllä, samassa lauseessa sanat "romahdus" sekä "kaksi prosenttia". Mielestäni vähän samaa genreä otsikkona kuin esimerkiksi "Leijonat voittivat hopeaa olympiafinaalissa PyeongChangissä".

Minun mielestäni kahden prosentin liikkeet suuntaan jos toiseenkin mahtuvat vielä aika kivutta normaalin pörssiheilunnan piiriin. Vaikka sijoitusharrastukseni onkin vasta vajaa kuusi vuotta vanha, muistan minäkin useampia yli 5 prosentin päiväliikkeitä. Heitän vähän mutu-tuntumalta, mutta olisiko näitä päiviä tullut keskimäärin noin kerran vuodessa. Viimeksi kesäkuussa 2016 indeksit pomppasivat ensin 10 % alas, ja lähes heti uudestaan 10 % ylöspäin. Jos kahden prosentin lasku lasketaan jo romahdukseksi, mitä onkaan kymmenen prosentin lasku?
 

Pörssi jäi siis ainakin vielä romahtamatta. Yksikään melkari ei ole vielä hypännyt pilvenpiirtäjästä alas. Kenties maanantaina osa melkareista alkoi jo etsimään lähintä ikkunaa tai miettimään ikkunoiden avausmekanismin toimivuutta, mutta ajatusta pidemmälle kukaan ei vielä päässyt. Eikä kukaan edes sytyttänyt auton renkaita palamaan pörssin ovien edessä. Joten calm down ystävät hyvät.

 

Paniikkeja havaittavissa

Vaikka pörssi ei romahtanutkaan, ainakaan vielä, niin silti olin erilaisissa sijoittajayhteisöissä jo huomaavinani pientä polvien tutinaa. Maanantai-iltana luin jo kommentteja missä kyseltiin kannattaisiko nyt myydä.

Sijoittajan psykologia on aika jännä juttu. Kun kurssit nousevat, sijoittajat ovat "tyhmänrohkeita" ja kun suunta vaihtuu laskuksi, tulee monista arkoja. Kärjistäen siis sijoittajat ovat valmiita nousussa panttaamaan vaikka oman mummonsa osakkeita vastaan, jotta pääsevät ostamaan mahdollisimman suurella rahalla osakkeita. Vastaavasti taas parin päivän laskuputki saa monet laittamaan sormen suuhun ja miettimään jopa exitiä.

Kirjoittelin heinäkuussa blogiini hieman samasta asiasta tekstissäni "Onko joku nähnyt kesädippiä 2017?" Suora lainaus kyseisestä tekstistä:

"Mutta kyllä minä henkilökohtaisesti ihmettelen niitä jotka nyt jo panikoivat. Kieltämättä hyvin usein törmää kommentteihin, missä toisena tai kolmantena peräkkäisenä mietona laskupäivänä aletaan miettimään paniikkimyyntejä. En ymmärrä. Ensin voidaan vetää aivan huoletta, mikäli pörssi tarjoaa joka päivä vihreällä kirjattuja ja plusmerkillä alkavia lukemia jopa pari viikkoa putkeen. Sitten kun tulee pari laskupäivää putkeen niin hikikarpalot ilmestyvät piensijoittajan otsalle. Sekään fakta ei hikikarpaloita hillitse, että viimeisen kuukauden aikajaksolla ollaan vielä jopa plussalla."

Jälleen kerran siis ihmettelen tätä ilmiötä missä kukaan ei edes mieti exitiä, vaikka pörssit nousevat reippaasti päiviäkin putkeen. Mutta sitten kun tulee se yksi hieman isompi taka-askel, niin menee pupu pöksyyn. Tai vaihtoehtoisesti tulee pari-kolme nipin napin miinuksen puolelle valahtavaa päivää. Nämä ovat näitä psykologisia juttuja, keskimäärin kun on kivempaa voittaa rahaa kuin hävitä sitä.

 

Romahdus, korjausliike vai ei kumpikaan?

Kuitenkin, sitten joskus kun kunnon romahdus tapahtuu, se syö yleensä koko lähivuosien kurssikehityksen. Romahdus voi helposti olla kymmeniä prosentteja. Sen vuoksi joidenkin prosenttien aiheuttamat laskut ovat ihan oikeasti aika pientä. Saati jos lasku kestää päivän tai pari. Kunnon "pulkkamäki" kuten Ilkka Parviainen tapaa hyvin sanoa saattaa kestää jopa kuukausia. Jos ja luultavasti kun suunta on pitkään alaspäin, siinä tullaan ihan oikeasti testaamaan sijoittajan paineensietokyky. Se joka kykenee pitkäjänteisesti tekemään ostoja laskeviin kursseihin palkitaan ylämäen alkaessa, kun taas exitin tehneet ja ostonsa jäädyttäneet nuolevat näppejään.

Arvopaperin päätoimittaja Petri Koskinen kirjoitti mielestäni hyvän lyhyen kolumnin Kauppalehteen eilen. Siinä Koskinen arpoi onko (tai mahdollisesti "oliko") tämä nyt romahdus, korjausliike vai edes sitäkään. Koskinen epäilee että tilanne saattaa olla jo ohi ja siitä ei muodostunut välttämättä edes korjausliikettä, romahduksesta puhumattakaan. Nimittäin tuo notkahdus söi vain alle viikon kurssinousun mennessään. Kunnon romahdus olisi tehnyt saman vuosien kurssinousulle.

Siinä Koskinen on kuitenkin erittäin oikeassa, että monilta tuoreilta piensijoittajilta (kuten minä) on vielä kokematta pahemmat rytinät. Se kenties selittää hieman miksi monella polvet tutisevat, sillä tämä on mahdollisesti ensimmäisiä vähän suurempia pudotuksia heidän sijoitusurillaan. Sen vuoksi piensijoittajien olisi hyvä totutella näihin, sillä joskus vielä joudumme kokemaan huomattavasti isompiakin liikkeitä.

 

Mitä liikkeitä olen tai olisin itse tehnyt nyt?

Valitettavasti en mitään. Koska oma työllisyyteni on nyt vähän hataralla pohjalla, joudun valitettavasti keskittymään lähinnä käteisen kasvattamiseen.

Jos tilanteeni olisi paremmalla pohjalla, tankkaisin ehdottomasti jotain amerikkalaista osinkoaristokraattia. Kuten jo tässä tekstissä on tullut ilmi, Helsinkiin tilanne ei ole tarttunut lähellekään yhtä paljon kuin rapakon taakse. Maanantaina monen "osinkokuninkaan" kurssit tipahtivat hetkessä jopa kuusi prosenttia. Johnson & Johnson, 3M, Procter & Gamble. Aivan mahtavia laatuyhtiöitä ikiholdaajan salkkuun. Kuuden prosentin "alennus" voidaan mieltää vaikkapa 2-3 vuoden osinkotuoton kokoiseksi tarjoukseksi.

Mainitsemani termi osinkokuningas (dividend king) pitää sisällään yhtiöitä jotka ovat vähintään 50 vuoden ajan maksaneet kasvavaa osinkoa. Nuo kaikki kolme mainitsemaani yhtiötä ovat näitä osinkokuninkaita. Voitte vain miettiä että montako erilaista kriisiä maailma on kokenut vuoden 1968 jälkeen. Öljykriisiä, kasinotaloutta, mustaa maanantaita, ysärin lamaa, syyskyyn 11 vuonna 2001, IT-kupla, finanssikriisi, 2010-luvun "öljykriisi", Brexit jne jne jne. Kaikkien näiden läpi yhtiöt ovat porskuttaneet maksaen kasvavia osinkoja.

Samaahan ei voi todellakaan sanoa Helsingin pörssin yhtiöistä, missä osinkoaristokraatin tittelin saa piensijoittajien suussa parhaimmillaan jo alle 10 vuoden osingon nostamisen jälkeen. Vertailun vuoksi Jenkeissä aristokraatiksi pääsee 25 vuoden jälkeen. Kulttuurierot selittyvät lähinnä sillä, että kotimaisista yhtiöistä kukaan ei ole koskaan lähimainkaan kyennyt maksamaan kasvavaa osinkoa noin pitkää väliä. Muistaakseni Raisio on tällä hetkellä pisimpään osinkoaan kasvattanut yhtiö, ja silläkin taitaa olla vain noin 11 vuotta korotusta takana. Jos Raisio olisi Yhdysvalloissa, se ei olisi edes puolivälissä matkassa kohti osinkoaristokraatin titteliä.

Valitettavasti minulla jää nyt osinkokuninkaiden ostaminen haaveeksi. Nordnetin dollari-tilillä minulla on vasta noin 500 USD kertyneitä osinkoja, mikä on noin 33 % tarvittavasta summasta fiksuihin kaupankäyntikuluihin Nordnetissä. Toisin sanoen joutuisin kaivamaan lompakostani puuttuvat 67 %, ja siihen en nyt aivan kykene. Keskityn ennemmin nyt käteiseen ja Bank Norwegianiin.

Tosin valehtelisin jos väittäisin etten olisi tehnyt mitään muuta kuin kerännyt käteistä. Rullaahan meikäläisellä jatkuvasti ostot Nordnetin Superrahastoihin. Viime viikolla otin vieläpä Superrahasto Suomen mukaan rinkiini. Joka toinen viikko (seuraavan kerran ensi viikolla) minulta lähtee taas 25 euroa sekä Suomen, Tanskan että Ruotsin Superrahastoihin, eli yhteensä 75 euroa. Tätä mallia on tärkeä jatkaa säännöllisesti, sillä saan hyvän ajallisen hajautuksen salkkuuni, vaikken nyt suoria osakeostoksia kykenekään tekemään.

Palataan tekstin avauskappaleeseen ja termiin "draamaa ja rytinää". Kenties rytinästä voidaan olla tässä tapauksessa vielä montaa mieltä, mutta draamaa on kyllä varmasti riittänyt jokaiselle. Haluan vielä päättää tämän tekstin samoihin sanoihin kuin Petri Koskinen päätti omansa, eli olemme joka päivä lähempänä seuraavaa todellista kurssiromahdusta.

 

Alkuperäinen teksti luettavissa: http://inssinosingot.blogspot.fi/2018/02/missa-olit-kun-porssi-romahti-…

Olen pörssivarakkaampi kuin 88 % presidenttiehdokkaista

Tulipahan taas kirjoittajalle kiire viimeistellä teksti. Olin jo taannoin alkanut kirjoittamaan presidenttiehdokkaidemme sijoituksista niiden noustua framille muutama viikko sitten, mutta tekstin viimeistely näemmä jäi vaalipäivään. Tässä vaiheessa uskallan kuitenkin vielä väittää kirjoittamisen jääneen ainoaan vaalipäivään, sen verran suuri etumatka Saulilla vielä on muihin nähden.

Jos joku meikäläisen on näissä vaaleissa yllättänyt, niin Niinistön kannatuksen "sulaminen" ennakkoon teetetyissä gallupeissa. Ennen vaalien todellista alkamista Niinistön kannatus näytti todella vankalta, mutta vaaliväittelyiden edetessä Saulin kannatus on lähestynyt jatkuvasti 50 %:n lukemia.

Niinistön tilanteesta voisi vääntää kannustavan tarinan piensijoittajille. Mikäli kaverillasi on nyt selvästi suurempi varallisuus, ei siitä pidä lannistua. Tässä vaiheessa tärkeämpää on miettiä omaa sijoitussuunnitelmaa sekä varallisuuden kasvattamista, kuin sitä miten helppoa kaverilla tukevine etumatkoina onkaan. Kaveria fiksummilla peliliikkeillä sekä pitkällä ajalla puntit saattavat kuitenkin pikku hiljaa tasoittua. Näinhän myös tässä "Niinistö vs muu maailma"-taistossa on tainnut käydä.

Noh, se siitä tarinoinnista. Tuo ei ollut sitten mikään minun oma poliittinen kannanottoni Niinistön kampanjan onnistuneisuudesta. Lähinnä vain pohdin sitä, miten kaverin etumatkan ei pidä antaa lannistaa. Monissa tapauksissa sijoittaminen kun tuntuu jäävän aloittamatta juuri sen takia, ettei ikinä kuitenkaan saa samanlaisia jättituloja kuin vaikkapa Nalle Wahlroos.
 

 

Avoimuus omistuksista vaihtelee

Alla siis lueteltuna kaikkien kahdeksan ehdokkaan tulot, omistukset, sijoitukset ja varallisuus. Luvut ovat ehdokkaiden tai heidän vaalipäällikköidensä antamia. Lähteinä olen käyttänyt omistuksiin Ilta-Sanomien juttua sekä tuloihin Uuden Suomen julkaisemaa uutista. IS:n omistukset perustuvat ehdokkaiden itsensä antamiin tietoihin, sekä 8.1.2018 pörssikursseihin. US:n tulotiedot perustuvat taas vuoden 2016 verotietoihin.

Aivan ensiksi minulla pistää silmiin kovin erilaiset tavat kertoa omia omistuksiaan. Sauli Niinistöltä ja Matti Vanhaselta IS sai kattavat todella vastaukset herrojen laajista omistuksista huolimatta. Kaikkien yhtiöiden osakemäärät on kerrottu, samoin kiinteistöjen neliömäärät.

Sen sijaan muiden ehdokkaiden kohdalla jäi ilmaan paljon kysymysmerkkejä. Esimerkiksi Laura Huhtasaari ei paljoa omistuksiaan availlut. Hän kertoi omistavansa Nordeaa, mutta osakkeiden lukumäärää hän ei halunnut paljastaa. Samoin Porin ja Helsingin asuntojen neliömäärät jäivät mysteeriksi, kuten myös asuntolainan määrä. Tai Nils Torvalds joka suostui kertomaan vain omistustensa koon, muttei yhtiöiden nimiä. Vielä Huhtasaarta ja Torvaldsiakin surkeamman esityksen tarjosi Paavo Väyrynen, joka ei suostunut avaamaan mitään Ilta-Sanomille.

Oma veikkaukseni on, että Lauralla tuskin kovin montaa Nordean osaketta on, tai asunnotkaan tuskin ovat sieltä kalleimmasta päästä. Sen sijaan Paavo Väyrysen uskoisin olevan samaa kastia Niinistön ja Vanhasen kanssa. Mitalit jaetaan aivan varmasti näiden kolmen kesken, mutta Väyrysen sijoitusta voi vain arvailla. Mikään tyhjätasku Väyrynen ei varmasti ole, joten mahdottomana en pidä myöskään Paavon massikuninkuutta näissä vaaleissa.

Sinänsä ihmettelen suuresti avoimuuden puutetta ehdokkaiden kohdalla. Luulisi että täysi avoimuus olisi ehdokkaan kannalta paras valttikortti. Miksi esimerkiksi Huhtasaari, Torvalds tai Väyrynen piilottelevat omistuksiaan? Mielestäni piilottelemalla ehdokkaat saavat vain lisää harmia kampanjoihinsa. Esimerkiksi mikäli olisin punainen toimittaja ja haluaisin härkkiä Huhtasaarta, olisin tämän viikon Nordean tilinpäätöksen yhteydessä nostanut kiusallani Lauran otsikoihin. Aiemmin olen täällä blogissani ihmetellyt miksi Nallen osingot päätyvät aina julkisuuteen. Tälläkin viikolla Nordean jakaessa ennätyssuuret osingot olisi Huhtasaarta voinut kiusata seuraavanlaisella otsikolla; "Nordea takoo omistajilleen jättiökyt osingot - näin monta miljoonaa euroa Nalle ja Laura repivät työläisten selkänahasta!"

Minun itseni on helppo ihmetellä avoimuuden puutetta. Minun omat omistuksenihan näkyvät kokonaisuudessaan täällä blogissa. Vaikka en ole ehdolla presidentiksi, saati muihin vastaaviin virkoihin, minulla on "munaa" kertoa omat omistukseni julkisesti. Tästä syystä mm. en itse oikein osaa kuvitella äänestäväni henkilöä, jolla on puutteita omien omistuksiensa kertomisessa.

 

Ehdokkaiden omistukset vaatimattomia

Toinen asia mitä ihmettelen, ovat ehdokkaiden vaatimattomat omistukset suhteessa heidän ikäänsä ja tulotasoonsa. Ehdokkaiden nuorin ja pienituloisin on 38-vuotias Huhtasaari 74 000 euron tuloillaan. Näin 24-vuotiaana ja reilu 40 000 euroa vuonna 2017 tienanneena (39 000e ansiotulot, pääomatulot noin 3 000e) ehdokkaat tuntuvat kovin vanhoilta ja hyvätuloisilta.

En pidä siis ehdokkaita järin varakkaina. Kuten jo otsikossa vaahtosin, pörssiosakkeet mittarina minä saisin porukan hopeamitalit. Vain Matti Vanhanen 112 000 euron osakeomistuksillaan kiilasi minun 54 000 euron edelle. Meikäläinen jätti taakseni kuitenkin jopa istuvan presidentin Sauli Niinistön, mitä pidän paperilla aika kovana temppuna. Minulla, 24-vuotiaalla määräaikaisilla työsopimuksilla operoivalla hiljattain valmistuneella ja nykyisin työttömyysuhan alla olevalla AMK-insinöörillä on isompi osakesalkku kuin seitenkymppisellä eläköityneellä Euroopan investointipankin varapääjohtajalla ja istuvalla presidentillä. Hah, tuolla voisi varmaan jo huudella Jyväskylän baaritiskeillä! Paavo Väyrysen lyömistä voi vain arvailla, Pave kun ei meille halunnut omistuksiaan jakaa.

Noh, jos laskettaisiin mukaan koko ehdokkaiden varallisuus maksettuine asuntoineen, jäisin varmasti porukan hännille. Toki vertailu olisi pelkästään näillä IS:n tiedoilla mahdotonta, sillä mistäpä minä tiedän kuuden hehtaarin arvoa Halikossa, tai 300 neliön asunnon arvoa Nurmijärvellä. Sen vuoksi näitä on vaikea verrata omaan varallisuuteen.

 

Miksi ehdokkailla on niin vaatimattomat omistukset?

Monet ihmiset ympäri villiä internettiä ovat ihmetelleet ehdokkaiden vaatimattomia omistuksia, vaan harvempi pohtii miksi näin on. Syitä on varmasti useita. Sinänsä on mielestäni kuitenkin ihan asiallista ihmetellä vaatimatonta varallisuutta. Jos ehdokkaat eivät osaa omaa talouttaan pyörittää maksimaalisella teholla, niin miten onnistuu valtion verovaroilla kerättyjen rahojen käyttö? Noh, sinänsä presidentinvaalit ovat vähän huono hetki pohtia näitä asioita, sillä presidentin tehtäviin ei verorahojen käyttäminen kuulu. Tosin varmasti valtiovarainministeriltä löytyy aina aikaa presidentin kanssa neuvottelulle. 

 

Itse veikkaan poliitikkojen nihkeiden sijoittamisien takana olevan pääasiassa luottamuspulan pelko. Isoja rahallisia panostuksia vaaleihin laittavat ehdokkaat eivät halua menettää yhtäkään helppoa ääntä. Sijoittajapiireissä pääasiassa liikkuvat kenties ehkä unohtavat miten vihamielisesti kansan syvät rivit sijoittamiseen suhtautuvat. Jos ette usko, niin käykää lukemassa vaikka tältä viikolta Taloussanomien uutiset sijoitusbloggariveljistä Harri Riihimäki (Nuuka) ja Mikko Vikman (P.Ohatta). Vaikka kommenttikentän löylytys ei tällä kertaa aivan joidenkin aiempien kertojen tasolle yltänyt, niin ei siellä osassa kommenteissa järin myönteisesti kaksikkoon suhtauduttu. Eli mikäli satunnainen kommenttien kirjoittajien elämään täysin liittymätön sijoitusbloggari saa kuulla noin vihamielistä tekstiä, miksi "koko kansan presidentin" sijoitukset saisivat yhtään sen nätimpää vastaanottoa?

 

Jos Sauli Niinistöllä olisi tällä hetkellä miljoonien osakesalkku, se saisi varmasti kansassa aikaan raivokkaita tunteita. Monet varmasti vetäisivät yhtäläisyysviivat osakesalkun ja presidentin palkkion välille miten "se Sauli vaan minun vero v..un rahoillani maksetulla pressan palkalla sijoittelee rahojaan". Näitä kommentteja kuuluisi varmasti, vaikka Sauli todistaisi miten on kaikki osakkeensa ostanut ennen presidenttiyttään. 

 

Tällä hetkellä valitettavasti Suomessa on paikoittain erittäin negatiivinen suhtautuminen sijoittamiseen. Sijoittaminen nähdään vain elitistien harrastuksena, jossa tavallinen Talvivaaraan sijoittava pulliainen menettää kaikki rahansa. Toivottavasti aika tekee tehtävänsä ja tulevat sukupolvet omaksuvat kansankapitalismin vanhempaa polvea myönteisemmin. 

 

Monet poliitikot ovat keventäneet omistuksiaan hypätessään mukaan politiikkaan. Kesällä kirjoitin tässä blogissa teille Juha Sipilästä, joka myi politiikkaan lähdettyään koko siivunsa silloisesta Elektrobitistä. Sipilä painoikin myynti-nappulaa kaikkien 6,4 miljoonan osakkeensa kohdalla. Sipilällä oli tässä teossa takana sellainen hyvä ajatus, että myymällä kaikki suorat osakkeensa, häntä ei voida syyttää missään nimessä "omaan pussiin pelaajaksi". Laskin kesällä tuossa blogikirjoituksessani miten Sipilä on tämän myyntipäätöksen myötä hävinnyt rahaa 47 miljoonaa euroa. Siitä kiitoksena Sipilä saa aivan poskettomasti kuraa niskaansa kaikkialla. Jos minun itse pitäisi valita otanko 47 miljoonaa euroa, vai saanko samanlaista ilkeilyä osakseni kuin Sipilä, valitsen vähemmän yllättäen rahat. 

 

Tämän kuvan kera pohdin Juha Sipilän kohtaloa blogissani viime kesänä.

 

 

Enkä kyllä toisaalta tiedä onko poliitikon suuret ja onnistuneet sijoitukset aina merkki henkilön älykkyydestä. Jokainen voi kurkata tämän hetken Yhdysvaltoihin, missä presidenttinä toimii aiemmin sijoitusmaailmassa kovana nimenä tunnettu Donald Trump. Vaikka Trump on bisneksensä hoitanut paremmin kuin keskiverto härmäläinen presidenttiehdokas, en ääntäni Trumpille antaisi jos häntä tänään olisi mahdollisuus äänestää.

 

Lopuksi esittelyssä ja lyhyessä analyysissä ehdokkaiden salkut

Lopuksi vielä esittelen teille Ilta-Sanomien tarjoamat listat presidenttiehdokkaiden omistuksista. Tästä näette siis vielä kertaalleen mihin kukakin ehdokas on sijoittanut. Näette myös sen, keiden ehdokkaiden kerrotut omistukset sisälsivät puutteita. Jokaisen ehdokkaan kohdalla tarjoan vielä omat näkemykseni lyhyesti. 

 

 

1. Sauli Niinistö, 69v (valitsijayhdistys): tulot vuonna 2016 noin 142 000 euroa

Osakeomistukset:

Kone, 200 osaketta: 9200 e

Konecranes, 50: 2070 e

Nokia, 2000: 8140 e

Nordea, 500: 5120 e

Yhteensä: 24530 e

Pörssin ulkopuoliset yhtiöt:

Festivo Finland 1400 osaketta (yli 5 prosenttia yhtiön osakkeista)

Ginolis 5000 osaketta (alle prosentti yhtiön osakkeista)

Tosibox 10000 osaketta (alle prosentti yhtiön osakkeista)

Koska yhtiöitä ei ole noteerattu pörssissä, niiden osakkeiden arvoa, on vaikeaa arvioida tarkkaan. Niinistön kampanjapäällikön Pete Pokkisen toimittaman arvion mukaan omistusten arvo on mahdollisesti noin 150000 euroa.

Muu merkittävä varallisuus:

Puolet 176 neliön omakotitalosta Espoon Laaksolahdessa

2 pientä osakehuoneistoa Salossa (36 ja 45 neliötä)

6 hehtaarin osuus pientilasta Halikossa

Muut merkittävät tulolähteet:

Euroopan investointipankin eläke noin 3000 e/kk

Vuokratuloja noin 800 e/kk

Velat: ei velkoja

Istuvalla presidentillä Niinistöllä on ihan tyylikäs kokonaisuus, vaikka kokoomustaustaiseksi osakeomistukset ovat mielestäni vähän alakanttiin. Listattujen osakkeiden kaveriksi löytyy kuitenkin nätti nippu listaamattomia osakkeita. Näitä esimerkiksi minä en omista yhtään. Hajautus on muutenkin aika hyvällä tolalla, kun kokonaisuudesta löytyy erilaisten osakkeiden lisäksi useampi sijoitusasunto, sekä ilmeisesti vähän peltomaata. Niinistön omistuksista minun on pakko nostaa esiin Nordea. Meikäläinen on voi tällä hetkellä paukutella henkseleitä miten omistan tuplasti enemmän Nordeaa, kuin herra presidentti itse. Keuliakseni lisää voisin vielä todeta omistaneeni jo 21-vuotiaana opiskelijana 650 kpl Nordeaa, mikä on enemmän kuin 69-vuotiaalla presidentillä.

 

2. Tuula Haatainen, 57v (sd): tulot vuonna 2016 yhteensä 89 6505 euroa

Osakeomistukset:

ei ole

Muu merkittävä varallisuus:

Rivitaloperheasunto Helsingissä puolison kanssa (IS ei saanut pyytämäänsä tietoa asunnon koosta)

Nordean yhdistelmärahasto: 35000 e

Muut merkittävät tulolähteet:

ei ole

Velat:

ei ole

Tyypilliseen demarityyliin sairaanhoitaja-Haataisella ei liiemmin sijoituksia ole. Rivari Helsingissä muodostaa suurimman osan varallisuudesta. Siinä kyljessä pieni siivu, kenties asuntolainaneuvottelujen yhteydessä markkinoitua Nordean yhdistelmärahastoa. Siivu on mielestäni pieni, sillä se on alle puolet Haataisen vuosittaisista bruttotuloista. Näillä tiedoilla uskallan väittää että parempiakin rahastoja Haataiselle, ainakin hänen itsensä kannalta. Itse näin Nordean osakkeenomistajana en kuitenkaan olisi huolissani, jos ja kun Haatainen pysyttäytyy Nordean yhdistelmärahastoissa. Itse kuitenkin huomioisin vielä Haataisen iän. Työura (ainakin siviilipuolella) on aikalailla loppusuoralla ja sen vuoksi on jopa hieman surullista, ettei varallisuutta ole tuon enempää ehtinyt karttua.

 

3. Merja Kyllönen, 41v (vas): tulot vuonna 2016 yhteensä 101 668 euroa

Osakeomistukset:

Ei ole

Muu merkittävä varallisuus:

Puolet 116 neliön omakotitalosta Suomussalmella

Puolet 35 neliön kesäasunnosta Suomussalmella

Muut merkittävät tulolähteet:

Ei ole

Velat:

Puolet 50000 euron velasta kesäasunnosta

Kyllönen jatkaa siitä mihin toinen vasemmistopuolueen ehdokas jäi. Sillä erolla tosin, ettei Kyllönen ole erehtynyt laittamaan senttiäkään kiinteistöjen ulkopuolelle. Toisin kuin Haataisella, Kyllösellä ei kuitenkaan koko omaisuus ole kiinni yksissä seinissä, vaan varallisuuteen kuuluu myös kesämökki. Kuitenkin koko omaisuus on tällä hetkellä kiinni suomussalmelaisissa seinissä.  Vasemmistoliitto ja Demarit ovat kaksi puoluetta, missä osakesijoituksia katsotaan kenties kaikista vihamielisimmin, joten siitä syystä heikot sijoitukset omien seinien ulkopuolelle tulevat tuskin kenellekään yllätyksenä.

 

4. Nils Torvalds,72v (r): tulot vuonna 2016 yhteensä 143 456 euroa

Osakeomistukset ja muut omistukset yrityksissä:

12000 euron arvosta suomalaisyhtiöissä (IS ei saanut pyytämiään tietoja siitä, mitkä yhtiöt ovat kyseessä)

Muu merkittävä varallisuus:

50 % rivitalohuoneistosta, 78+20 neliötä, Helsinki

50 % kesähuvilan rakennuksista, 50 neliötä, sauna, vierasmaja (vuokramaa), Kemiönsaari

Muut merkittävät tulolähteet:

Eläke Yleisradiosta, n. 3500 e/kk

Velat:

Laina: 5500 e

Autolaina: 7000 e

Nils Torvaldsin varallisuudessa minua ihmetyttää eniten, miksei osakkeiden sisältöä avattu ollenkaan. Mielestäni on suuri ero sisältääkö potti all in Talvivaaraa, vai useita OMXH25-indeksin yhtiöitä. Kuitenkin, 12 000 euron osakepotti pitkästi päälle sata kiloa tienanneelle henkilölle on mielestäni surkea esitys. Etenkin kun ehdokkaista vanhin (72-vuotias) Torvalds olisi ehtinyt pitkän elämänsä aikana keräämään varallisuutta enemmänkin.

 

5. Matti Vanhanen, 62v (kesk): tulot vuonna 2016 yhteensä 105 331 euroa

Osakeomistukset:

Ahtium, 12333 osaketta: 370 e

Cargotec, 67: 3380 e

Caverion, 66: 420 e

Elisa, 412: 13620 e

Fiskars, 137: 3390 e

Fortum, 253: 4310 e

Ilkka-Yhtymä II, 394: 1330 e

Kemira, 60: 720 e

Keskisuomalainen, 233: 2270 e

Kesko B, 50: 2280 e

Kone, 72: 3310 e

Metso, 137: 4070 e

Metsä Board B, 902: 6540 e

Neste, 242: 13240 e

Nokia, 290: 1180 e

Nordea, 390: 3990 e

Oriola B, 112: 340 e

Orion B, 93: 3000 e

Outokumpu, 914: 7270 e

Ponsse, 100: 2840 e

Sampo, 150: 7000 e

SSAB A, 42: 200 e

SSAB B, 109: 420 e

Stora Enso R, 285: 3880 e

Tieto, 174: 4890 e

UPM-Kymmene, 432: 11380 e

Vaisala, 50: 2240 e

Valmet, 37: 630 e

Wärtsilä, 66: 3690 e

YIT, 66: 430 e

Yhteensä: 112630 e

Pörssin ulkopuoliset yhtiöt:

Kustantamo Maahenki Oy:n 500 osaketta (1 prosentti yhtiön osakkeista)

Muu merkittävä varallisuus:

Omassa käytössä oleva omakotitalo Nurmijärven Lepsämässä, pinta-ala ulkorakennuksineen noin 300 neliotä

Muut merkittävät tulolähteet:

-

Velat:

Asunto- ja autolainaa yhteensä noin 30000 euroa

Matti Vanhanen on oma positiivinen yllätykseni näistä kaikista. Matilla on erittäin tyylikäs osakesalkku joka sisältää paljon hajautusta. Omistukset on kerrottu kattavasti, eikä sieltä jää mitään kyseenalaiseksi. Salkusta löytyy useita yhtiöitä mitä kelpuuttaisin myös omaan salkkuuni. Matti on ilmeisesti myös hieman lisännyt omistuksiaan viime vuosina. Näin veikkaan katsoessani Metson ja Valmetin osakemääriä (Metson jakaututuminen Valmetiksi vuonna 2014). Jos äänestäisin puhtaasti ehdokkaan varallisuuden perusteella, antaisin ääneni Matille. Koska presidenttiys pitää sisällään myös muutakin, annoin silti ääneni jonnekin muualle kuin Nurmijärvelle.

 

6. Laura Huhtasaari, 38v (ps): tulot vuonna 2016 yhteensä 73 748 euroa

Osakeomistukset:

Omistaa Nordean osakkeita. (IS ei saanut vastausta kysymykseen omistusten määrästä)

Muu merkittävä varallisuus:

Asunto-osakkeet Porissa ja Helsingissä (IS ei saanut vastausta kysymykseen asuntojen suuruudesta)

Muut merkittävät tulolähteet:

Ei ole

Velat:

Asuntolaina (IS ei saanut vastausta kysymykseen lainan suuruudesta)

Laura Huhtasaarella oli kaikin puolin aika epämääräiset vastaukset. Oli asuntoja Helsingissä ja Porissa, oli asuntolainaa ja myöskin Nordean osakkeita. Mistään näistä ei sitten kerrottukaan sen tarkemmin. Ihmettelen suuresti etenkin Nordean mainitsemista nimeltä. Kansan syvissä riveissä (mistä kumpuaa suuri osa Lauran kannattajista) Nordeaa ei katsota kovin hyvällä. Mielestäni kaikista hölmöin malli on Huhtasaarelta kertoa vain Nordean nimi ilman muita summia. Osakkeita negatiivisesti katsovat ihmiset näkevät Huhtasaaren nimen Nordean omistajissa. Toisaalta taas me osakkeita positiivisesti arvostavat veikkaamme Lauran omistamien osakemäärien olevan aika pieniä. Jos olisin Huhtasaaren kampanjapäällikkö, olisin antanut myös osakkeiden lukumäärän julkisuuteen. Tai vaihtoehtoisesti tehnyt "torvaldsit" ja maininnut pelkät summat ilman yhtiöiden nimiä.

 

7. Pekka Haavisto, 59v (vihr): tulot vuonna 2016 yhteensä 96 302 euroa

Osakeomistukset:

1 osake tuulivoimayhtiö Lumituuli Oy:ssä

Muu merkittävä varallisuus:

Asuinkiinteistö (lue lisää: Pekka Haavisto teki yli miljoonan euron talokaupan USA:n valtion kanssa), kesäpaikka (osuus perintötilasta), 1/3 osuus kummankin edesmenneen vanhemman perikunnissa (IS ei saanut tietoa kysymykseen kiinteistön suuruudesta)

Muut merkittävät tulolähteet:

Haavisto kehotti katsomaan tiedot eduskunnan vuotta 2016 koskevasta sidonnaisuusilmoituksesta. Sen mukaan Haavisto on saanut 13070 euroa työkorvausta Finnfundilta.

Eduskuntaan annetun sidonnaisuusilmoituksen mukaan Haavistolla oli lukuisista lähteistä tuloja, joiden summat jäivät alle eduskunnan ilmoituksen rajan eli 5000 euroa vuodessa.

Velat:

Asuntoluotto, jonka vakuutena asuinkiinteistö (IS ei saanut vastausta kysymykseen lainan suuruudesta)

Pekka Haavistolla taitanee ylivoimaisesti suurin osa varallisuudesta olla kiinni yhdessä ainoassa asunnossa, sillä Ilta-Sanomien lähteiden mukaan asunnon kauppahinta oli yli miljoona euroa. Tuon asunnon lisäksi Haavistolla on osuus kesäpaikasta (ilmeisesti vähän hulppeampi paikka, kerta ei käytetty termiä kesämökki) sekä vanhempiensa perikunnasta. Perikunnasta vaikenemisen toisaalta ehkä ymmärrän, sillä mukana on ilmeisesti Haaviston kaksi ei-julkisuudesta tuttua sisarusta. Kuitenkin, osakeomistukset ovat Pekalla yhden ainoan tuulivoimayhtiön osakkeen varassa.

 

8. Paavo Väyrynen, 71v (valitsijayhdistys): tulot vuonna 2016 yhteensä 196 725 euroa

Ilta-Sanomien mukaan Paavo Väyrysen osalta vastaukset jäivät uupumaan täysin, vaikka niitä pyydettiin sähköpostiviesteillä ja puhelinkeskustelussa Väyrysen kampanjapäällikön kanssa.

 

Paavo Väyrynen ei tahtonut antaa itsestään mitään kansalle. Noh, eiköhän Paavo tee kuitenkin vielä viidennen tulemisen ja jospa saisimme Väyryskän varallisuudet julki vuoden 2024 presidentinvaaleissa, heh.

 

 

 

 

Saatat olla kiinnostunut myös:

Onko politiikkan sotkeutuminen riskinottoa?
Miksi rahasta puhuminen on vaikeaa?

 

Lue alkuperäinen teksti täältä:

http://inssinosingot.blogspot.fi/2018/01/olen-porssivarakkaampi-kuin-88…