Jorma Vuoksenmaan haastattelu

Jorman haastattelut ovat parasta viihdettä erityisesti verrattuna Aleksanterinkadun ruutuhousujen vastaaviin.

En ole muuten koskaan ymmärtänyt Jorman tarvetta volatiliteetin pienentämiseen tuoton kustannuksella vaikka risk of ruin olisi käytännön nolla. High risk = high profit ja kyllä sitä rasvatyynessä pian käy aika tylsäksi.

Kiva oli: erityisesti kiinnosti näkemyksensä, että pörssi on helpompi "biittaa" kuin vedot/pokka ja tässä nimenomaan tarkoitti käsittääkseni markkinoiden biittaamista (tuottomielessähän asia olisi valtaosan kohdalla ilman muuta näin kun pörssi ainoa +EV peli).

Itse en ole eri mieltä ajatuksestaan (*) mutta kuten niin monta kertaa läpikaluttu: asiaa on lähes mahdoton todentaa, ihmisikä ei oikein riitä. 

*) en siis toisaalta myöskään varma, onko pörssi helpompi biitata kuin pokka, riippuu niin paljon siitäkin, miten mitataan, pikku(live)pokat on toki helppo biittaa ABC mutta taloudellisesti kyse vain karkkirahoista kun taas jos pörden voi biitata niin periaatteessa sky is the limit MUTTA tämä vaatii alkukassaa ja jos sitä on vaikka 5 miljoonaa niin joku voi kysyä: "Why bother?". Näillä yritin kuvata siis sitä, että mittaaminen ja tulokset riippuvaisia valinnoista jotka ei itsestään selviä: köyhälle pokka voi olla helpoin, rikkaalle ehkä pörde.

Vuoksenmaa: Kun meillä kaikilla ihmisillä on pienempi tai suurempi rahasumma, jonka ylittämisestä meidän elintaso, fiilis ja tulevaisuuden turva ei enää parane, niin se on tarpeetonta yrittää voittaa riskiä lisäämällä enemmän kuin tätä summaa.

Kyllä! Musta rahan rajahyöty on elaämänlaadullisesti yksi tärkeimmistä opeista, jonka Helsingin Pokerikorkeakoulu opetti. (myöhemmin koulun ko. haara taisi kuolla sukupuuttoon).

Ei ole olemassa yhtä rajahyödyn reunaa vaan niitä on useita. Pokeritiedossa kirjoitin seuraavasti: Rajahyötyhyppyjä tapahtuu, kun siirryt varallisuusbucketista toiseen. 

Omaisuusmäärät voisi jakaa bucketteihin jotenkin näin

0-0.1Me (Suomen kansan mediaani töissä)
0.1Me-1Me (Suomen kansa eläkkeellä) 
1Me-5Me (Fiksut nabsuttelijat)
5Me-20Me (pitkän linjan CEOt ja pitkän linjan investointipankkiirit sekä partnerit konsulttiyhtiöissä)
20Me-100Me (Antti Piippo skene ennen romahdusta, Jorma Ollilat etc)
100Me-1000Me (Herlinin sisarukset skene)
1000Me-10000Me (oligarkkiskene)
10000Me-100000Me (Gates skene)

Sun mahdollisuusavaruudessa ei tapahdu mitään muutoksia, jos olet bucketin sisällä. Gates skenen ja Oligarkkiskenen välillä on ehkä vain se diffi, että Gates skene voi alkaa tekemään jotain Dubai-tyyppisiä rakennushankkeita, jos huvittaa. Oligarkkiskenessä voi ostella Manchester United tyyppisiä ratkaisuja vaikka läppänä, mihin Herlin skene ei taivu. Jne...

Ihan varmasti totta ja toi "Fiksut Nabsuttelijat" on varmaan sitten se, missä monet meistä toivoisimme olevamme. Sellainen pointti kuitenkin, että imo monille "Fiksuille" "set for life" on aika tärkeä mentaali "raja" ja se varmaan lähellä sitä, mitä Vuoksenmaa tarkoitti. Minä ymmärrän Set for lifen sellaiseksi, että mitään ei tarvitsisi tehdä ja nykyisen ja subjektiivisesti riittävän elämänlaadun voisi silti ylläpitää loppuelämän. Ongelmana tässä on ihmisluonto:

1. Ihminen ei useinkaan ole onnellisimmillaan loputtomasti laakereilla lepäillessään. Muistan Kun Kirsti "olen ihan pikkasen vanha jo" Paakkanen sanoi haastiksessa, että suunnitteli ajelevansa loppuelämän ferrarilla mutta muutaman kk jälkeen tajusi, että sehän on long run tylsää -> osti Marimakon eläkeläisvuosien ratoksi.

2. Monilla "subjektiivisesti riittävä elämänlaatu" liikkuu ylöspäin massin myötä. Mie pidän itseäni aika epä-materialistina mutta kumminkin huomasin, että kun resurssit kasvo niin halusin mökin. Ja kun resurssit kasvo lisää, haluan nyt vitun hienon mökkikompleksin. 

Tuntuu, että Vuoksenamaa on luckbox kun/jos omistaa pään, jossa tarpeet ei automaattisesti kasva kun massi kasvaa joten välttää, kutsuttakoon, "vicious sycle of wealth and spending". Tällöin toki riskinottoa kannattaa alentaa äärialas - kuten Jorma (ja Aki "mulla on jo kaikki mitä tarvitsen" Pyysing (arvaus, ei tieto)) on käsittääkseni tehnytkin. 

Monesti ajatellaan liian binääristi set for life. Tavoitellaan sitä 7-fig mälliä jotta voisi ikuisesti hörppiä mojitoja. Mälliä sitten tavoitellaan verenmaku suussa. Tässä ehkä peilataan klassisia ysistä viiteen työmarkkinoita joissa on vain se binäärinen duunari-vapaaherra asetelma, eikä mitään harmaata aluetta välissä.

Työmarkkinat kuitenkin liikkuu kohti joustavampaa (liian hitaasti toim. huom.) ja 5-fig posalla on ihan mahdollista juoda kuukausikaupalla mojitoja jos on sopivalla alalla. Ja pointsi tässä juurikin se ettei ne mojitot maistu vuodesta toiseen muutenkaan. Peräänkuuluttaisinkin KCK:n taulukkoon hieman lisää ämpäreitä sinne alapäähän, koska niillä todellakin on merkitystä.

About 200k euroa riittää kun sen sijoittaa, elää kohtuullisesti/säästeliäästi, tekee töitä harvakseltaa, syö pikku hiljaa kuormasta sekä hyväksyy, että kuollessa on viivan alla +-0.

Tietty monilla suomalaisilla on jo toi 200k esim. asunnossa joka jätetään perintönä jälkipolvelle..
 

keely kirjoitti:

Monesti ajatellaan liian binääristi set for life. Tavoitellaan sitä 7-fig mälliä jotta voisi ikuisesti hörppiä mojitoja. Mälliä sitten tavoitellaan verenmaku suussa. Tässä ehkä peilataan klassisia ysistä viiteen työmarkkinoita joissa on vain se binäärinen duunari-vapaaherra asetelma, eikä mitään harmaata aluetta välissä.

Työmarkkinat kuitenkin liikkuu kohti joustavampaa (liian hitaasti toim. huom.) ja 5-fig posalla on ihan mahdollista juoda kuukausikaupalla mojitoja jos on sopivalla alalla. Ja pointsi tässä juurikin se ettei ne mojitot maistu vuodesta toiseen muutenkaan. 

Agree.

Joo. Samaa mieltä. Tuo oli vain kuvaava esimerkki. 

Peruskuvaus on seuraava. X-akselilla menee massi. Y-akselilla menee sun utiliteetti. Mun hypoteesi on, että jos utiliteettia kuvataan y=f(x), niin f kasvaa joko murtopotenssina tai jonain log-funktiona. Eli sun pitää hiihtää paljon siinä akselilla buckettien välissä, että millään on mitään merkitystä. 

Toki siis näin alkupäässä on niitä ämpäreitä on tiuhaan 

eke kirjoitti:

About 200k euroa riittää kun sen sijoittaa, elää kohtuullisesti/säästeliäästi, tekee töitä harvakseltaa, syö pikku hiljaa kuormasta sekä hyväksyy, että kuollessa on viivan alla +-0.

Tietty monilla suomalaisilla on jo toi 200k esim. asunnossa joka jätetään perintönä jälkipolvelle..
 

5% tasaisella tuotto-odotuksella ja 12,5k€ vuosikulutuksella rahat riittää noin 32v jos ei tee duunia lainkaan. yllätyin että miten kauan rahat riittävät sillä oma numeroni oli ollut ~500k€...tietty 12,5k€ kanssa saa jonkin verran sniiduilla mutta kyllähän sillä hienosti pärjää. tässähän saa omaa targettia korjata siis alaspäin, varsinkin jos meinaa kauko-idässä pidempään asua :D 

Johannes]

[quote=eke kirjoitti:

About 200k euroa riittää kun sen sijoittaa, elää kohtuullisesti/säästeliäästi, tekee töitä harvakseltaa, syö pikku hiljaa kuormasta sekä hyväksyy, että kuollessa on viivan alla +-0.

Tietty monilla suomalaisilla on jo toi 200k esim. asunnossa joka jätetään perintönä jälkipolvelle..
 

5% tasaisella tuotto-odotuksella ja 12,5k€ vuosikulutuksella rahat riittää noin 32v jos ei tee duunia lainkaan. yllätyin että miten kauan rahat riittävät sillä oma numeroni oli ollut ~500k€...tietty 12,5k€ kanssa saa jonkin verran sniiduilla mutta kyllähän sillä hienosti pärjää. tässähän saa omaa targettia korjata siis alaspäin, varsinkin jos meinaa kauko-idässä pidempään asua :D 

Jos ajatellaan 40v jamppaa jolla 20v työura takana, niin voidaan ottaa kertynyt eläke myös laskuihin mukaan. Saako eläkettä 30vuoden päästä on tietenkin sitten toinen kysymys.

Ja kuinka moni tosissaan haluaa 40v olla enää koskaan tekemättä mitään? Eli, tuskin 12,5k vuosituloilla tarvitsisi kituuttaa. Mutta ei "taloudellinen riippumattomuus" ymmärtääkseni tarkoita miljoonan sijoitusomaisuutta..

Niin ei ne isot tulot ja omaisuus vaan pienet menot .. :) Eikös Pentti Linkolakin ole taloudellisesti melko riippumaton ja kaikin puolin melko omavarainen kalastaja,kirjailija ja filosofi. Miljonääri hän tuskin on tai edes lähellekään... Jotenkin tässä kulutusta ihannoissa yhteiskunnassa menot tuppaavat kasvamaan vähintään yhtä paljon kuin tulot. Itsekin ihmettelin vuosikausia että mikä he..vetti tässä on kun tili on aina joka kuun lopussa tyhjä vaikka tulot on yli tuplanneet ...omasta rahankäytöstä pitää ottaa niskalenkki tai muuten mitkään tulot ei riitä säästämiseen kun kulutus kasvaa vähintään samaa tahtia...

Oma kokemus taloudellisesta riippumattomuudesta on se että se liukuu helposti saavutettavaksi nähdystä tasosta ylöspäin sitä mukaan kun tavoitetta lähestyy. On helppoa lisätä kulutusta ja nostaa elintasoa kun tietty taso on saavutettu jolloin tarvitaankin taas enemmän...

Ehkä ihmisellä on samaan aikaan tarve tehdä elämästä merkityksellistä mikäli jokin iso tavoite saavutetaan nostamalla tuota rajaa, ei se määränpää vaan matka vai miten se meni...