Kolumnit

Söpöä mutta kallista

Aki Pyysing |
Jaa Twiittaa

En muuta ensi vuonna Kööpenhaminaan anoakseni Ruotsin kansalaisuutta, vaikka maastamuuttovero näyttäisi olevan tulossa voimaan 2023. Minun startuppini on nimittäin jo perustettu ja enimmäkseen likvidoitukin. Mutta vielä viime viikolla Sveitsiin muuttoa vakavasti harkinneet ovat budjettiriihen jälkeen tehneet jo lopullisia päätöksiä.

Varakkaiden ihmisten rivakkaan maastamuuttoon kannustaminen onkin vasemmistohallitukselta tarkoituksenmukaista, sillä ei sinne Genevenjärven rannalle mitään vasemmistoäänestäjiä muuta. Äänioikeuttaan ei toki menetä muuten kuin kansalaisuudesta luopumalla, mutta ulkosuomalaisten äänestysinnokkuus ei päätä huimaa. Viime eduskuntavaaleissa kuitenkin saavutettiin etäfinnien äänestysprosentissa uusi ennätys eli 12,6 prosenttia.

Selkeää on, että maastamuuttoveron myötä Suomeen jää tulematta sellaista investointirahaa, joka muuten tänne tulisi. Ja että ensi vuonna Suomesta muuttaa pois ihmisiä, jotka ilman maastamuuttoveroa jäisivät tänne ainakin vielä hetkeksi verotettaviksi. Ja tuskin kukaan muuttohalukas jää kykkimään kylmään, pimeään ja mykkään pohjoiseen, vaikka säädettäisiin minkälaisia veroja.

Tosin ”kuntaministeri Sirpa Paateron (SDP) erityisavustajana valtiovarainministeriössä vastuullaan mm. veropolitiikka toimiva” Lauri Finér teeskentelee, ettei olisi pohdiskellut yhtään startupyrittäjien bisneslogiikkaa. Blogissaan hän kirjoitti:

Yksityishenkilöiden arvonnousuvero ei vaikuta yritysten verotukseen, joten on vaikea nähdä, miten se vaikuttaisi niiden kustannuskilpailukykyyn. Arvonnousuvero kohdistuisi sen sijaan harvoihin ulkomaille muuttaviin varakkaisiin sijoittajiin, mutta se kohdistuisi yhtä lailla kotimaisiin ja ulkomaisiin sijoituksiin. Se ei siis haittasi sijoituksia Suomeen sen enempää kuin muuallekaan.

Arvonnousuvero voisi kuitenkin ehkäistä varakkaiden yksityishenkilöiden verosyistä tehtäviä muuttoja Suomesta eli jopa lisäisi Suomen houkuttelevuutta. Se siis tekisi verotuksesta tasapuolisempaa ja estäisi haitallista verokilpailua.

Kovin paljon törkeämmin ei aiheesta voi valehdella. En nimittäin usko, etteivätkö Finér tai tai SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta ymmärtäisi, että startupin perustamista harkitseva ottaa huomioon kokonaisverotuksen. ”Ei vaikuta yritysten verotukseen, joten ei heikennä kilpailukykyä” on kansanvaltuuskuntatason harhaanjohtamista.

Lauri on myös rohkeasti luvannut, ettei mitään kahdenkertaista verotusta ole maastamuuttoveron myötä tulossa. Mutta vaikka Finér henkilökohtaiset kävisi neuvottelemassa kaikki Suomen verosopimukset uusiksi, vaikuttaa ihmisten päätöksiin jo pelkkä kahdenkertaisen verotuksen pelko.

Arvonnousuvero lisäisi Suomen houkuttelevuutta” on siis niin raskaan sarjan valhe, että sitä tuskin uskoo edes Lauri Finerin vaimo. Tosin Sonja Finér tukee vahvasti miestään tämän Suomen kilpailukyvyn heikentämispyrkimyksissä. Hänen muotoilunsa arvonnousuverosta

”ehdottoman tärkeä perälauta, jolla valtio siirtää veroparatiisivekkuleilta verotusta koskevan kontrollin itselleen.”

veroparatiisivekkuleineen pitäisi palkita punakoneen propagandapalkinnolla. Olen vähän pohdiskellut, mahdetaanko Finérin perheessä esileikiksi keksiä uusia vasemmistoäänestäjien korviin hyvältä kuulostavia veroja.

Arvonnousuvero tulee Suomelle hyvin kalliiksi, jos yksikin Z-sukupolven sarjaepäonnistuja löytää lopulta Viisasten Kiven, mutta perustaa maailmandominanssin ottavan alustatalouden startuppinsa maahanmuuttoveron pelossa siihen maahan missä pääosa asiakkaistaankin on.

Maastamuuttovero ei missään tapauksessa tuottaisi juuri mitään. Valtiovarainministeriön arvio veron tuotosta on hilpeä 0-50 miljoonaa. Mutta valtiovarainministeriön virkamiesten ylivalta Suomen päätöksenteossa onkin murrettava, koska siellä harhaisesti höpistään jostain työllistämisvaikutuksista. Ja vieläpä luullaan, että rahaa ei muka valtiolla olisi rajattomasti. Näin ainakin, mikäli uskomme Matias Mäkystä, SDP:n varapuheenjohtajaa. Ja miksi emme uskoisi. Jos itseluottamusta riittää noin humorististen viiksien pitämiseen, täytyy miehen olla läpeensä luotettava.

Verojuristit toki odottelevat kieli pitkällä arvonnousuveron voimaantulemista. Olen aika varma, että hallitus pystyy rakentamaan vain sellaisen maastamuuttoverohärpäkkeen, jonka kiertäminen tulee vähän aikaisempaa kalliimmaksi, koska vaatii enemmän ja kalliimpien verojuristituntien ostamista.

Kaivosvero tappaisi luottamuksen

Maahanmuuttovero tulisi Suomen kansantaloudelle halvaksi verrattuna hallituksen budjettiriihessä sopimaan kaivosveroon. Ilman muuta kuulostaa varsinkin vihreisiin korviin tosi söpöltä verottaa kaivoksia niitten tuotannon perusteella. Näin tulisi sekä vähemmän kaivoksia että enemmän ja varmempia verotuloja. Kaivostoimintaan nimittäin sisältyy merkittäviä riskejä, joten perustettavat kaivokset tuottavat usein pelkkää tappiota. Keskimääräinen kaivos jättää muuten 90 prosenttia tuotantonsa arvosta siihen maahan, missä kaivos sijaitsee. Tämän yleensä kaivosveroagitaattorit ”unohtavat”.

Vähät siitä, että nykyiset kaivokset on perustettu erilaisessa veroympäristössä. Siinähän kaivosyhtiöt itkevät ja maksavat. Tosin Suomen houkuttelevuus yleensäkin investointikohteena laskisi radikaalisti, kun tänne tehtyjä investointeja aletaan kansallistaa. Osittaisesta kansallistamisestahan kaivosverossa olisi kysymys.

Kaikki kaivosteollisuuden ulkopuoliset täysipäiset tahot ovat yhtä mieltä siitä, että kaivosteollisuuden kuuluu maksaa aiheuttamansa ympäristöhaitat. Tämä pitäisi kuitenkin hoitaa regulaatiolla ja pakkorahastoinneilla tai vaikka fiksusti muotoilluilla haittaveroilla. Tuotantoon sidottu kaivosvero olisi vain investointeja vähentävä (ja siten hurraahuutoja vihreiltä äänestäjiltä tuova) rangaistusvero, eikä kohteeseen osuva haittavero.

Sekä ulko- että kotimaiset sijoittajat pohdiskelevat maan veropolitiikan vakautta investointipäätöksiä tehdessään. Tempoileva veropolitiikkamme on varmasti yksi osasyy investointilamaamme. Verohimmeleihimme uusien nimikkeiden luominen vahvistaa sijoittajien luottamusta tempoilevuuden pysyvyyteen.

Jos kaivosvero tulee, yksin valtion omistus Metso-Outotecista ottaisi luultavasti enemmän osumaa, kuin kaavaillut kaivosverot tuottaisivat. Yleensäkin kaivosbisneksessä hakunmyyjät pärjäävät kullankaivajia varmemmin. Jos Suomeen joku uusi kaivos perustetaan, varmoihin pankittajiin kuuluvat kaivosteknologia- ja kuljetusyhtiöt. Epävarmoihin voittajiin taas itse kaivosyhtiö.

Argumentti ”metallit kaivetaan joka tapauksessa joskus maasta, joten voihan niitä hyvin verottaa” on muuten hyvä, mutta spekulatiivinen. Mistä sitä tietää, mitä metalleja kannattaa tulevaisuudessa kaivaa? Suomen tärkein vientituote oli joskus nälänhätien aikaan terva. Purjelaivojen suosion heikentymisen jälkeen kysyntä romahti, eikä ole ainakaan toistaiseksi noussut uuteen kukoistukseen.

Tällä hetkellä sähköautot näyttävät valloittavan maailman ja ne tarvitsevat valmistuakseen monenlaista erikoismetallia. Toisaalta insinöörit saattavat joku päivä keksiä jonkun ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta paremmankin liikkumisvälineen kuin sähköauton. Johon innovaatioon Soklin niobiumia ei sitten enää välttämättä tarvittaisi.

Parasta maahanmuutto- ja kaivosveropäätöksissä on, että niiden yksityiskohdista ei saatu sovittua. Olisiko kepu niin ovela, että osaisi kristakiuruna viivyttää perustettavia työryhmiä niin pitkään, että hallitus ehtii vaihtua ennen näitä hölmöilyjä?

Toivottavasti Sanna Marin pääsee vielä sanomaan puoluevaltuustolleen näiden hönöjen verojen suhteen legendaarisen ”kepu pettää aina”.

Maksublokitkin maksaisivat

Maahanmuutto- ja kaivosveron peruuntumisen suhteen on siis vielä pientä toivoa. Sen sijaan maksublokkien suhteen heitän kohta pyyhkeen kehään. Miulle selvisi tällä viikolla, että EU vastasi hiljaisuudella Maltan valitukseen Suomen arpajaislakiluonnoksesta, ja määräaika EU:n reagoinnille tässä vaiheessa on jo mennyt umpeen.

Hallituksen esitys uudeksi arpajaislaiksi olikin tarkoitus antaa jo 9.9., mutta sen käsittelyä valtioneuvostossa lykättiin. Hallituspuolueet kun ovat katsoneet lisäajan tarpeelliseksi ”laajoihin ja hallitusohjelman kannalta keskeisiin lakiesityksiin perehtymiseen”.

En tosin pidättele hengitystäni maksublokkien peruuntumista odotellessa, vaikka maksublokit tuovat Veikkauksen arvion mukaan 5-15 miljoonaa ja Finanssiala ry arvioi pankeille tulevan kymmenien miljoonien kustannukset. Peliongelmiin ei Museoliittoa uskottavampi taho ole uskonut maksublokkien vaikuttavan.

Hallituksen rahapelipolitiikka kun lienee linjassa muuhunkin politiikkaansa: kannattajille hyvältä kuulostavaa ja kallista.

Miksi Marinin hallitus sarjahönöilee?

Henkilöin osakesijoituksenikin, eli yritän tuijotella toimitusjohtajien silmänvalkuaisiin nähdäkseni puhuvatko he totta. Antti Rinteen sijoitin aikoinaan lokeroon ”Omaa etuaan ajava populisti, joka ymmärtää kuitenkin talouden realiteetteja”. Puoluejohtajat nyt voivat eläkeläisäänestäjilleen heilutella vaalien alla vappusatasiaan ilman, että heiltä olisi mennyt taloudellinen ymmärrys kokonaan.

Sanna Marinin olen nyt sijoittanut taas laatikkoon ”Maailmanparantaja, joka on talouden realiteettien suhteen täysin avustajiensa varassa.” Hänelle seuraa lokerossa pitävät muuten Li Andersson ja Maria Ohisalo.

Hallituksen ministerien enemmistö nähdäkseni siis joutuu nojaamaan avustajiin, jotka taas lehtitietojen perusteella on valittu enemmän kaveruuden kuin pätevyyden perusteella.

Joten voimme odottaa vielä kaikenlaista söpöä ja kallista seuraavan reilun puolentoista vuoden aikana.

P.S. Monet sijoittajat pelkäävät Marinin hallitusta enemmänkin kuin on tarpeen. Miulla on Suomeen paluumuuttaneita kavereita, joilla on miljoonia ulkomailla pankkitilillä, jotka voisi siirtää Suomeen täysin laillisesti ja verovapaasti.

Pelko siitä, että hallitus takavarikoi tai vähintään verottaa varat on niin suuri, että rahat makaavat ulkomailla negatiivista tuottoa tuottavassa kohteessa. Tämä on hätävarjelun liioittelua. Ei Marinin hallitus ole mikään punakaartin lentävä osasto, joka etsii kapitalisteja teloitettavaksi. Se säätää haitallisia verolakeja pelkästään hölmöyttään eikä pahuuttaan tai verenhimoisuuttaan.

Jos eduskunnassa olisi vasemmistoenemmistö, sitten miekin jo harkitsisin (muuten hyvin vastenmieliseltä tuntuvaa) ulkomaille veroparatiisivekkuliksi muuttamista – tai ainakin rahan siirtämistä punakoneelta turvaan. Tätä ei kuitenkaan ole poliittisessa näköpiirissä. Onneksi demarit nimittäin taistelivat Suomeen peruskoulun, joten valtaosa kansasta on sentään sisälukutaitoista eikä usko mitä tahansa punapropagandaa.

TE 21.6.2012: Kuka vie kaivosrahat?

Sijoitustieto 11.1.2021: Viisikko blokkaa pelkästä rajoittamisen ilosta

Pokerisivut 8.9.2021: Malta ja Suomi tukkanuottasilla uudesta arpajaislaista

Lauri Finér 9.9.2021: Oikeaa tietoa arvonnousuverosta

Näen viimeisen linkin ”oikeaa” -adjektiivissa yhtymäkohdan adjektiiviin ”kansandemokraattinen”.

Keskustele aiheesta

Yhteistyökumppanit ja tarjoukset: Mandatum Trader

Löydä osakkeet ja ETF:t ympäri maailman. Sijoita jopa 2 kk edullisimmassa hintaluokassa (alk. 0,03 % tai min. 3 €).

Artikkelit, Kaupallinen yhteistyö

Kulta nousi uuteen ennätyshintaan

Johannes Ankelo
18.4.2024
east Lue lisää
Artikkelit, Kaupallinen yhteistyö

Google valjastaa AI-teknologiaa hyödykseen

Johannes Ankelo
16.4.2024
east Lue lisää
Kaupallinen yhteistyö

Bitcoinille tavanomainen korjausliike puoliintumisen lähestyessä

Pessi Peura
15.4.2024
east Lue lisää