Läpsytellään heti alkuun, että jotain on taas osunutkin. Kesäkuun lopussa kirjoitin, että pohjat alkavat olla lähellä. Heinäkuun puolivälissä lupailin jo uudet ennätyslukemat Helsingin ja USA:n pörsseissä vielä kesän aikana. Ja kuin Rocky-elokuvissa, kauhean vatvomisen ja elokuun puolivälin dipin jälkeen, jo silmäkulmat umpeen muurautuneina ja kaikkensa menettäneenä..sori, innostuin. Kyllä, kurssit onnistuivat nousemaan ihan elokuun lopussa uusiin ennätyslukemiin. Teemu, mäkin itken! Soittakaa Eye of the Tiger!
Henkselinpaukuttelu numero kaksi – toukokuun alussa arvioin, että Ruotsin kruunulla olisi vahvistumismahdollisuuksia euroon nähtynä, ja että euron jo käynnistynyt heikentyminen US-dollariin nähtynä voisi jatkua. EURUSD-vaihtokurssi teki sen, mitä pitikin, mutta EURSEK aiheutti yllätyksen. Vaikka EURSEK putosi tasolta 11,5 alkukesällä tasolle 10,1 asti, kurssi kääntyi uudelleen nousuun. EURSEK meni ja teki uudet vuoden 2009 jälkeiset huiput. Nyt ollaan siis samoilla tasoilla kuin toukokuun alussa. No, kahdentoista prosentin kurssiliike luvattuun suuntaan, mutta koska en välillä ehtinyt huomauttaa asiasta, katson tämän plusmiinus-nollan arvoiseksi arvaukseksi.
Puuduttavaa ja laiskaa konsensusajattelua
Uutisia ja ajankohtaisohjelmia on aivan turha katsoa. Niistä ei ole mitään muuta riemua kuin konsensusajattelun muodon ja suunnan tunnistaminen ja matalan verenpaineen korjaaminen.
Konsensusajattelu heiluu niin hitaasti, että kärryillä pysyisi, vaikka selaisi päivän lehden kerran kuussa. Lähinnä siitä on hyötyä silloin, kun yrittää pysyä pihapiirissä naapurien kanssa helpoissa ja hyvissä väleissä – ja sentimentti-indikaattorina pitemmän aikavälin sijoitusliikkeissä.
Tällä hetkellä konsensusajattelussa melkein kaikki on tavalla tai toisella Putinin masinoimaa, Trump on syvältä ja siirtolaiskriisi on ongelma, mutta sille ei oikein voi tehdä mitään. Konsensusajattelussa euron perustaminen ei ehkä mennyt ihan putkeen, mutta huonomminkin olisi voinut tehdä ja nyt ei voi kuitenkaan enää pakittaa. Konsensusajattelussa osakemarkkinoiden nousukausi on ollut ennätyspitkä, ja se on nyt osoittamassa väsymyksen merkkejä, ja päättymässä vuoden, ehkä kahden päästä.
Tämän kuluvan vuoden kehitys osakemarkkinoilla voi olla ensimmäinen merkki sen kuuluisan momentumin väsymisestä. Kehittyneet markkinat niiavat, USA ja Suomi ovat ennätyslukemissa, mutta esimerkiksi Saksan indeksi on pysynyt sitkeästi ja selvästi alkuvuoden huippujen alapuolella. Markkinahuipuista on kirjoitettu, että ne eivät ole yllättäviä tapahtumia, vaan prosesseja – momentum katoaa, nousu hiipuu, kurssit ”väsyvät” ja pitkään kestäneen korisemisen jälkeen kääntyvät laskuun. Kävin aiemmin läpi näitä markkinahuippuja – kannattaa vilkaista muistin virkistämiseksi.
Minua häiritsee vallitsevassa konsensusajattelussa se, että sijoittajilla ei ole oikein ollut halukkuutta puskea kursseja uusiin huippuihin. Suurin osa sijoittajista tuntuu odottavan seuraavaa taantumaa alkavaksi noin 2020. Elämme nyt syksyä 2018. Jos epäilee taantuman alkavan 2020, miksi ostaa osakkeita nyt, ehkä kymmenen prosentin tuottotavoitteen takia? Jos taantuma on näin lähellä, sijoittajat voivat jossain vaiheessa päättää keventää. Ja se keventäminen tehdään aina ensin niistä villemmistä riskipositioista – kehittyvät markkinat, suurempaa luotto- ja muita riskejä sisältävät kohteet, reunat. Jäljelle jätetään tosirakkauden kohteet, eli Facebookit, Googlet ja vastaavat, ja defensiiviset laput.
Velkakirjoja salkkuun?
USA:n valtion kymppivuotinen velkakirja tarjoaa nyt 2,85 prosentin vuosikorkoa. Jos taantuma tulee, todennäköisesti velkakirjojen markkinakorko laskee ja velkakirjalla tekee korkotuoton lisäksi arvonnousullakin rahaa. Ja velkakirjojen ostaminenhan tapahtuu muuttamalla salkkuallokaatiota, eli myymällä osakkeita ja ostamalla velkakirjoja.
Suosittelen skenaarioanalyysin tekemistä tästä ja harkitsemaan liikettä vakavasti. Se kannattaa nimittäin tehdä ennen kuin muut sen tekevät. Riski rajoittuu lähinnä siihen, että osakemarkkinoiden nousuhöyryn jatkuessa osallistumisaste ei olisi ihan sataa prosenttia, mutta tässä vaiheessa sykliä se pitäisi kyllä kestää.
Euro toi vakauden...joka on kaikilla muillakin
Tästä päästäänkin lukuisten aasinsiltojen kautta takaisin Ruotsiin. Erehdyin somevinkin perusteella katsomaan Ylen televisiouutisia. Siellä uutisankkuri Matti Rönkä paalutti pääaiheen sanomalla, että ”populistien murskavoitto voisi aiheuttaa epävarmuutta myös Suomen talouteen”.
Jaaha.
Kauppakamarista vieraana ollut Timo Vuori selitteli Ruotsin hyvää taloudellista menestymistä perinteisillä ”suuremmat kotimarkkinat, suuremmat vientiyritykset, paremmat työmarkkinat”-tarinalla. Mutta nosti samalla esiin, että Ruotsin vientisektori on hyötynyt valuuttakurssin joustomahdollisuudesta. Kun vienti on ollut vaarassa yskiä, kruunu on heikentynyt.
Tässähän ei ole mitään kovin yllättävää ammattisijoittajalle, mutta suomalaisessa keskustelussa Ruotsin jättäytyminen euron ulkopuolelle on edelleen aiheena jonkinasteinen tabu. Kaikki tietävät, että Ruotsi on ulkopuolella ja siten välttynyt valuuttakurssijäykkyydeltä tai eurokriisitalkoisiin osallistumiselta. Mutta asiasta ei ole soveliasta puhua tai miettiä, olisko Suomessa pitänyt toimia 90-luvulla Ruotsin tavoin.
Kun Vuori kertoi kruunusta olleen apua, Rönkä pikaisesti kysyi ”mutta Suomessa ei kuitenkaan kannata siihen markkaan haikailla?”
Vuori vastasi, kuten hyviin tapoihin kuuluu, että ei haikailisi markkaan, ja kertoi, että eurokriisin aikaan vakaus asuntolainojen koroissa ja kuluttajahinnoissa on ollut vahvaa ja hyvää kuluttajan näkökulmasta.
Hieman huvittavaa, koska Ruotsin ja Suomen inflaatiokehitys on ollut yhteneväistä, samaten mm. valtion velkakirjojen tai asuntolainojen korkotaso.
Olen niin tottunut siihen, että työn puolesta eurojäsenyyttä kehutaan välillä korulausein ja liioitellen, välillä ihan suoraan valehdellen, että ei tämä yllättänyt. Ei asiantuntijan vastaus tai toimittajan haluttomuus haastaa. Syystä tai toisesta, eurojäsenyys on asia, josta ei voi puhua, joten siitä pitää vaieta.
Ruotsi, tuo Euroopan kanarialintu
Jos oletetaan villisti, että valuuttakurssin vaihteluita ajavat sijoittajien ennakoimat talousnäkymien muutokset eikä George Soros ja hänen ilkeät spekulanttitoverinsa, kuten suomalaisessa konsensuksessa ajatellaan, Ruotsilla on meille tarina kerrottavana.
Syystä tai toisesta Ruotsin suhdannebarometri tuntuu liikkuvan viitisen kuukautta euroalueen suhdannebarometria etuajassa.
Laitoin excelissä rinnakkain suhdannebarometrit ja valuuttakurssin. Tyypillisesti kruunu devalvoituu suhdanteen heikentyessä. Mutta nyt kruunu on heikentynyt ihan kuin jotain ikävää olisi tapahtumassa. En usko, että kyseessä on mikään ruotsidemokraattien uhka. Markkina on haistanut, että keskeisillä vientimarkkinoilla kysyntä alkaa tökkiä, ja tämän kruunun heikenee. Tämä parantaa hintakilpailukykyä ja säilyttää tavaramääräisen viennin ennallaan, muiden maiden suureksi harmiksi.
Laitetaan vielä bonuksena kuva Venäjän ruplan ja dollarin välisen vaihtokurssin sekä Brent-öljylaadun hintakehityksestä. Huomaamme, että aina vuoden 2017 loppuun asti ruplan kurssi kulki öljyn kanssa käsi kädessä. Jotain tapahtui viime vuoden lopulla, ja rupla alkoi heikentyä. Rupla ei ollut mainittavammin reagoinut aiemmin talouspakotteisiin. USA:n tuoreimmat pakotekiristykset sekä mahdollisesti kehittyneiden markkinoiden yleinen hermostuminen ovat varmasti taustalla.
Jokapuolella on lieviä ja pieniä hermostumisen merkkejä. Todennäköisesti hermostuminen jatkuu, ehkä uusissa kohteissa ja lähempänä niinsanottua kehittynyttä ja vapaata maailmaa. Sen jälkeen USA:n keskuspankki alkaa käännellä rahapolitiikan kiristävää suuntaa ensin neutraaliksi, sitten jopa mahdollisesti löystäväksi. Mutta se taantuma olisi ehtinyt siinä välissä käynnistyä.
Juhanin kirjoituksia löydät ja voit kommentoida täällä: Ajankohtaisia kirjoituksia taloudesta
