Olet täällä

Kolumnit

Kolumni: Kiinteän kuluttoman koron himo

”On törkeää, että rahalle ei saa enää mitään tuottoa”. Näin sanoi sotaveteraaniystäväni pari vuotta sitten. Selitin, että riskittömän koron alhaisuuden takia hänen osakesalkkunsa oli kehittynyt perillisiä ajatellen suotuisasti jo useita vuosia. Sain 89-vuotiaan mielestäni ymmärtämään asian. Ikääntyminen ei kokonaan viekään kykyä oppia uusia asioita.

Pelko kurssilaskusta ja tuottojen epävarmuus ovat useimmille merkittävimmät esteet osallistumiselle osakesijoittamisen kilparadalle. Myös menestymättömyyden pelko saa suomalaisten kädet jäätymään maalintekotilanteiden lisäksi osakkeiden ostonapilla. Olisi aivan kammottavaa, jos ei pärjääkään indeksille. Vielä pahempaa on jos naapurin Pena kiskoo sijoituksillaan hyviä tuottoja samaan aikaan kun itselle tulee pelkästään kuraa uikkareihin.

Meitä metsäläisiä vaivaa myös haluttomuus maksaa palveluista. Minua pidetään mielisairaana, koska käyn muutaman viikon välein ajattamassa kaljuni 17 euroa kerta. Hankkimalla koneen, ajamalla itse (ja siivoamalla jäljet) säästäisin kuulemma merkittävästi. Varsin monet pitävätkin tarinoita parturikäynneistäni lähinnä semihauskoina läppinä, jotka eivät tietenkään ole totta.

Omaisuudenhoitaja-aikoinani törmäsin tähän maksuhaluttomuuteen erityisesti siinä vaiheessa, kun palkkiolaskut erääntyivät. Veloitimme vain pienen osuuden riskittömän koron ylittävästä tuotosta, mutta tämäkin ahdisti merkittävästi osaa asiakkaistamme. Samaan aikaan kilpailijat tekivät messevää tiliä välittäjien palkkiopalautuksilla.

Jo tuolloin totesin, että markkinoilla pyörii paljon sijoittajia, jotka kerjäävät tulevansa kusetetuiksi. Kelvollinen sijoituskohde heidän mielestään takasi varman pääomaturvatun korkean tuoton ja tämä piti vielä tulla ilmaiseksi. Tähän kysyntään ovatkin pankit vastanneet ”strukseilla”.

Struksi on hyvä slangisana opetella ulkoa, jos haluaa vaikuttaa pankkiiripiireissä kielitaitoiselta. Kyseessä ovat strukturoidut sijoitustuotteet, eli jotka ovat näennäisesti sijoittajalle kuluttomia, vaikka sisään on aina luonnollisesti leivottu hyvästi pihviä. Jos hakumiestä ei halua ollenkaan muistaa, onkin suurena riskinä, että tämä toimittaa lantrattua tuotetta.

Jo nykyisin löytyy markkinoilta sellaisiakin sijoitustuotteita, joissa asiakkaan kulut ovat läpinäkyviä. Vuodenvaihteessa voimaan tuleva MiFID II –sääntely lopettanee pimeät struksibileet kokonaan. Kaikissa pankkiiriliikkeissä pohditaankin tällä hetkellä kuumeisesti, miten sitä tiliä jatkossa tehdäänkään, kun pimeiden pullojen kauppa ei enää ole laillista.

Minun ei onneksi tarvitse miettiä näitä. Olen pysyvästi eläkkeellä vieraitten rahojen hoidosta. Sen sijaan jäin pohtimaan, mihin kulukammoiset rahansa jatkossa siirtävät. Osakesijoitukset eivät käy, koska jopa minä myönnän, että kyllä siellä voi tulla pataankin.

Näenkin valtaisana kasvumarkkinana sekä joukkorahoituskohteet että vertaislainat. Joukkorahoituksessa kerätään nimensä mukaisesti rahoja joukoilta. Vertaislainoissa taas eivät vertaiset lainaa toisilleen, vaan hyvässä likviditeetissä olevat rahantarvitsijoille.

Tämän markkinaraon ovat keksineet jo monet. Tarjolle on tullut paljon kohteita, joissa luvataan esimerkiksi kiinteää seitsemän prosentin riskitöntä tuottoa. Koska kertaus on opintojen isoäiti, riskitön korko pyörii tällä hetkellä nollan haminoissa ja kaikki tämän yli pitää sisällään riskiä. Myyntimiesten intresseissä ei tietenkään ole tätä sinänsä hyvin yksinkertaista asiaa korostaa.

Lainsäädäntömme alkaa olla täydellisesti viritetty kaikenlaisille raskaan sarjan sijoituskälläyksille, kun joukkorahoitus- ja vertaislainakohteita voivat viritellä ketkä hyvänsä, mutta lahjoitusrahaa saavat kerätä lähinnä yleishyödylliset yhdistykset kuten poliittiset puolueet. Odotan monella vertaislainaajalla ja joukkorahoittajalla tulevan vielä pimeitä strukseja ikävä, kun tuottojen lisäksi katoavat pääomatkin. Lapis Holding ei tule olemaan likikään viimeinen tapaus, jossa tarjotaan mahdollisuutta saada ”riskitöntä” tuottoa konkurssikypsältä firmalta.

Hilpeää on, että vasemmistolaiset piiritkin ovat heränneet joukkorahoituksen tuomiin mahdollisuuksiin. Punavihreässä kuplassa on suorastaan menossa joukkorahoitusbuumi. Kaikenlaisia hyväntekeväisyysprojekteja, joissa lopullisena kohteena on lähinnä järjestäjä ja joissa koko sijoitettu pääoma palaa varmemmin kuin lotossa, on putkahtanut tarjolle. Hyväntekeväisyyteen yleensä suhtaudun suopeasti, mutta sijoituskohteeksi naamioitu rahankeräys on mielestäni lähinnä laillistettua varastamista.

Pidän hyvin todennäköisenä, että sijoittajaurani tulee menemään ilman yhtään vertaislaina- tai joukkorahoitusmerkintää. Markkina on vääristynyt, koska järjestäjille on rakennettu erinomaisen suuri intressi kääriä hienoon lahjapaperiin kaikenlaista kuraa. Älkää käärijät murehtiko, näille kreikkalaisille lahjoille on tarjolla riittävästi muutakin kysyntää, koska varman kuluttoman tuoton himo pitää osaa sijoittajista edelleen vallassaan.

P.S.

Annan kuukausipalkkaisille taloustoimittajille ilmaisen juttuvinkin: Käymällä läpi tällä hetkellä tarjolla olevia kohteita, löytää helposti vähänkin pintaa raapaisemalla läpimätiä omenia. Tällaisesta kohteesta voisi tehdä jutun jo siinä vaiheessa kun sijoitusikkuna on vielä auki, eikä tarvitse odotella nurinmenoon asti. Kun sitten konkurssikellot kilisevät, olisi olemassa hyvät pohjat jatkojutun tekemiselle ja lisäksi voisi sovitella sankarin viittaa hartioilleen. Tällaisesta suorituksesta olisi ansainnut Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnon paljon perustellummin kuin esimerkiksi Juha Kauppinen väritetyillä Talvivaara-tutkimuksillaan.

https://www.sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/kuinka-paljon-sijoitusbuumissa-voi-finanssivalvonnan-alla-myyda-vaihtoehtoisia

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/sijoittajat-polttavat-nappinsa-arvotalokaupassa-erottajalla---olemme-joutuneet-kyselemaan-maksamattomien-korkojen-ja-paaomien-peraan/AaUbfYYZ

Keskustele kolumnista täällä.

Laajin valikoima. Joka välineessä. Sinä päätät.
Liity Sijoitustiedon jäseneksi