Pienyhtiöt olivat pop nelisen vuotta sitten eli koronan jälkeen, mutta ennen Putlerin peräpukamien puhkeamista. Jotain muutaman kymppimegan ruotsalaisia nakkikioskeja saattoi seurata kymmenenkin geelitukkaa ja sukusijoitusyhtiöiden (eng. family office) rengit päälle.
Pörssijumalille kiitos, miun ei tarvitse selittää neljännen polven von Pippeneille mitään. Jos puolisot valitaan monessa polvessa peräkkäin pelkästään ulkonäön perusteella, seurauksena ei ole välttämättä sukuimperiumin perustajan kaltaisia yrittäjäneroja.
Koronapaniikin piikin ja Ukrainan sodan välinen hyvin lyhyt periodi oli tarinaniskijöiden ja meemiosakkeiden kulta-aikaa. Yhtiöllemme tuosta buumista jäi lähinnä rupia perheeseen, koska kallistuvaltakaan vaikuttavaa ilmaa en kykene ostamaan, mutta käänneyhtiöiksi luulemiani ikuisia alisuorittajia osaan kyllä poimia.
Ei miulla sentään mitään kuntopyöränvalmistaja Pelotonta ole sylissä eikä ole koskaan ollutkaan.
Koronan aikana yllättävän monet hönöt luulivat, että kaikki kansa on kuntopyörän hankkiva ja vielä polkeekin sitä. Tämä oli helppo luoti väistää 80-luvun alussa rinnallevedon aloittaneelle. Elämänmuutoksen tekijät täyttävät kuntosalit joka vuosi 2.1. ja viimeistään helmikuussa ovat kadonneet takaisin kotisohvan syleilyyn.
Helsingin pörssi on reippaat puoli vuotta juossut lähinnä koilliseen. Tosin nousu on keskittynyt raskaisiin lappuihin kuten Nordeaan ja konepajoihin (Wärtsilä, Konecranes yms.). Pikkuoravat eivät ole vielä juuri puuhun tai ainakaan kuuhun kiivenneet.
Tämä on orastavan nousukauden alla aika tavanomainen tapahtuma. Sitten kun ei enää P/E 20+ blue chipit maistu, ovat ahneet spekulantit perinteisesti alkaneet etsiä alihinnoiteltuja pikkukioskeja. Tähän uskovat erityisesti Mika Heikkilän lisäksi muutkin pienyhtiörahastojen vetäjät. Mutta miekin uskon, näin se on aina mennyt. Sitten kun listalle tuodaan firmoja ilmanpuhdistin kaulassa roikkuen, pienyhtiöbileissä tanssitaan vihoviimeisiä hitaita, jos enää niitäkään.
Härkämarkkina tuo pienyhtiöbileisiin myös keskustelupalstavedättäjät mukaan. Nämä limanuljaskat ensin ostavat osaketta ja sitten julkaisevat ylistävän jutun. Ja sitten painavat laput laitaan. Karhumarkkinoilla tämä ei toimi, koska kukaan ei ahnehdi mitään, vaan on lähinnä keskittynyt ranteittensa auki vetelemiseen.
Tämän viikon maanantaina Simply Wall Streetissä oli positiivinen koneanalyysiltä vaikuttava teksti Robitista. Mie tiesin etukäteen, että Robitin poranterät on hinnoiteltu 0,3 x liikevaihto, eli sen P/S on 0,3. Amerikassa kovin moni tuskin tiesi. Jotkut jutun lukeneista mitä ilmeisimmin lämpenivät jopa ostamaan.
Mie oon muuten moukarien moukari, kun en yhtään keventänyt luppasilmiini vedätykseltä vaikuttavaan pomppuun. Nythän niitä voisi poimia halvemmalla takaisin.
Olen ostellut pieniä määriä Robitia aina kun olen keksinyt jonkun triggerin, miksi yhtiö alkaisi tehdä kunnollista voittoa.
Ostoni ovat olleet pieniä, myynyt en ole koskaan ja triggerit kuviteltuja.
Lähtökohtaisesti tykkään hakkujen myymisestä kullankaivajille. Kuten esimerkiksi Evolution rahapelibisneksessä ja Robit kaivosteollisuudessa tekee. Kullan löytäminen on vaikeaa ja kauppa se on mikä kannattaa. Toistaiseksi Robit on kuitenkin uiskennellut koko omistusaikani kannattamattomuuden rajamailla. Vaikka metallien hinnat ovat nähdäkseni jo kuplassa. Tämän takia myin viime lauantaina vihkisormukseni ja shorttasin tällä viikolla hiukan hopeaa, enkä myynyt Robiteja.
Sanomani ei ole, että ostakaa Robitia nyt heti. En tiedä miksi yhtiö ei tee kunnon voittoa, vaikka tuote on väitetysti nyt kunnossa. Toki rakentaminen on jumissa vähän siellä ja erityisesti täällä, ja kaivosten lisäksi Robitin poria menee rakennusteollisuuteen.
Viestini on, että jos etsitte mahdollisesti tuplaavia osakkeita, on aika plärätä pienyhtiölistoja. Jos Robit tekisi kymmenen prosentin liiketulosta, sen kurssi taatusti ylituplaisi. Ja pienyhtiöiden osakkeet pystyvät kuplautumaan siinä missä Lapsiaikuisen leikkikalutkin. (Olen siis Teslassakin shorttina).
Tekeekö Robit kunnon tulosta koskaan, en tiedä. Mutta sen tiedän, että yhtiölläni on 2000 osaketta vähemmän kuin Erkki Sinkolla. Joten jos ensi viikolla yksinkertaisen Wall Streetin puhaltama kupla tyhjenee, ostan ainakin 3000 osaketta lisää.
P.S. Sidoste-sukan lisäksi Robitin Maraton-vasarat kestävät. Se porasi Perussa kuparikaivoksessa 4740 metriä, kun kilpailijansa hyytyi jo 3100 metrin kohdalla. Mikäli on Robitin omia sivuja uskominen. Ja miksi emme uskoisi.
P.P.S. Jos yrityksen toimiva johto olisi ostanut muitakin kuin pakkosyötettyjä osakkeita olisin paljon positiivisempi. He tietävät, miten yhtiöllä oikeasti menee ja mitkä sen kilpailuedut ovat. Muuten yhtiön omistajarakenne on kunnossa. Kasvollinen pääomistaja ja paljon kokeneita spekulantteja.
