Olet täällä

Kolumnit

Itseruoskinnan jälkeen perusasioiden pariin

Olen kyllä kaikkien moukarien moukari, tapasi Munkkiniemen Eki pokeripöydässä tilannetta analysoida, kun oli päätynyt laittamaan rahaa pottiin kyseenalaisilla perusteilla. Viime kuun pörssipelisuorituksiani arvostellessani olen käyttänyt samaa lentävää lausetta. Ellei Sijoitustieto olisi perhesivusto, saattaisin tässä käyttää myös sellaisia ilmaisuja, joita Itä-Helsingin yläasteiden rääväsuisimmatkin tytöt paheksuisivat.

Kuukausi sitten kirjoitin, ”On käytännön varmaa, että korona uppoaa maailmantalouden kulmaan” ja ”Maanantai aloitetaan pörssissä ärhäkällä Drop’n’Rollilla”. Olin osin oikeassakin: Koronakiekot ovat osuneet jatkuvasti yhä uusiin pusseihin.

Mutta kurssit eivät lähteneetkään mihinkään benjihyppyyn. Olin valmistautunut nostelemaan alelaarista osakkeita, mutta markkinat jatkoivatkin vastoin odotuksiani vielä puolitoista viikkoa ylämäkeen. Mitä teki Aki? Ei juuri mitään. Ihan vähän keventelin jotain Inissionia (ainoaa isohkoa kunnolla syklistä lappuani) ja lueskelin tilinpäätöstiedotteita ja yritin reagoida niihin.

Stevie Wonderinkin olisi pitänyt nähdä tuossa vaiheessa, että osakemarkkinoilla kansa muisteli, miten Sarsissa tuli turhaan panikoitua ja Koronassa ei ollut tarkoitus tehdä sitä. Eli mitään karenssien ja yleisen paniikin tuomaa iskua maailmantalouteen ei ollut kursseissa diskontattuna. Olin vakuuttunut, että korona ei jää Kiinan sisäiseksi ongelmaksi eivätkä Kiinan sisäiset ongelmat ole vaikuttamatta vahingollisesti kansainväliseen kauppaan. Ja silti en nojannut myyntinappiin Urpo Sivulan kädellä.

Ansaitsisin jäätymisestäni kuukauden indeksisijoittamisen opiskelua aamusta iltaan alkoholittomalla vegaaniruokavaliolla. Opiskelun keskeyttäisivät vain säännölliset ryhmäliikuntatunnit mahdollisimman monimutkaisilla askelkuvioilla ja teinityttöjen valitsemalla taustamusiikilla. Muut osallistujat olisivat kovakuntoisia ammattitanssijoita ja tilaisuudet striimattaisiin Sijoitustiedossa suorana.

Raikasta paniikkia ilmassa

No Panic on Remun kehnohko soololevy, jonka vaihdoin 90-luvulla Sleepy Sleepersin Takaisin Karjalaan pankinjohtajani kanssa. Mutta tästä huolimatta viime viikolla havaitsin monen osakesijoittajan olevan täydessä paniikissa, vaikka heitä ei Remua kuuntelemaan pakotettukaan.

Pörssikurssitkin tulivat reilut kymmenen prosenttia rivakasti alas, mitä tosin tapahtuu yleensä ainakin pari kertaa vuosikymmenessä.

Tässä tilanteessa on nelinkertaisen setämiehen ehkä hyvä palautella vähän perusasioita mieleen. Olen nimittäin kuullut ja lukenut tällä viikolla niin paljon lausuntoja, joissa osakemarkkinoiden tavanomaiset fundamentit on unohdettu.

Osakkeen hinnan halpeneminen on oikeasti ostoperuste

”Myyn nämä osakkeet nyt, koska ne ovat laskeneet” on lähtökohtaisesti horjakalla pohjalla oleva myyntiperuste, joskin varsin usein käytetty. Aika harva muuten muotoilee ”Myyn nyt, koska luulen osakkeideni laskevan lisää”, mistä on oikeasti kysymys.

Huomattavaa on, että alhaisemmalla hinnalla osakkeen osinkotuottoprosentti ja kaikki monikirjaimiset ja vinoviivaiset tunnusluvutkin paranevat. Kun kurssit laskevat, osakemarkkinoiden odotettu tuotto paranee. Tämä kuulostaa trivialta - ja on triviaa – mutta tuntuu aika monilta unohtuneen.

Toki paniikki generoi paniikkia ja lasku laskua, mutta osingot kolahtavat osakkeenomistajien tileille siitä huolimatta. Siis niille osakkeenomistajille, joilla on osinkoa maksavia yhtiöitä.

Osakemarkkinoilta kokonaan poistuminen on vaarallista

Tunnen väkeä, joka lopetti osakesijoittamisen kokonaan 90-luvun alun laman myötä. Lisäksi teknokuplan puhkeaminenkin 2000-luvun alussa teki riveihimme apuharvennusta. Finanssikriisin myötä huuhtoutui paljon porukkaa osakeveneestä.

Viime vuosina on surullisinta kuitenkin ollut seurata osakemarkkinoilta muutama vuosi sitten vapaaehtoisesti poistuneita. He ovat mananneet väistämätöntä kurssilaskua jo vuosia. Toivottavasti parin viime viikon syöksylasku on käynyt krapularyypystä pahaan härkämarkkinakankkuseen.

Jos on jotain sijoitettavaa, mutta liian vaaralliseen pörssiin ei niitä uskalla laitaa, on ihmisillä taipumusta hakeutua käärmeöljykauppiaiden pariin. Siellä kun sitten eliksiiri ei toimikaan, voi seurauksena olla pokerinpelaajienkin ammattitauteja ylipainoa, alkoholismia ja avioeroja.

Jos irrottaa markkinoilta kokonaan ajatuksella ”Yritän ostaa halvemmalla takaisin”, en ole tätä missään nimessä tuomitsemassa. Mutta pitää muistaa myös ostaa, ettei käy kuin sijoituskirjailijalle, jota oikolukijani on kehottanut enää kiusaamasta, joten en mainitse nimeä.

Osakemarkkinoita on uskontoni mukaan pakko seurata, jos salkussa on pelkkää käteistä. Juna voi lähteä päivänä minä hyvänsä. Huolellisesti valitulla osakesalkulla elämän voi ottaa paljon rennomminkin. Firmat tekevät työn puolestasi.

Ja kannattaa pitää mielessä, että jos ostaa takaisin vähänkin halvemmalla ja sitten ei tee enää mitään, on ikuisesti biitannut ikiholderit. Kymmenellä prosentilla biittaaminen on jo selkävoitto.

Olen tällä viikolla kuullut lausuntoja ”Tässä ulos eikä koskaan enää”. Tämä voi olla hyväkin ratkaisu, jos on vetelemässä ranteita auki kymmenen prosentin pikkunotkahduksesta. Nollakorkotalletukset sopivatkin tällaisille ihmisille paremmin. Ei epävarmoja tuottoja, ei murheita.

Mutta aika messevästä tuotto-odotuksesta tässä luovutaan. Neljän viiden prosentin osinkotuotot, mitä ihan solideilta yhtiöiltä Helsingissä tällä hetkellä saa, ovat korkosijoituksiin verrattuina aika houkuttelevia. Toisaalta muutaman prosentin tähden ei kannata ranteita vetää auki ainakaan pitkittäissuunnassa.

Tämän vuoden tulokset menevät lepakoille ainakin viennin ja tuonnin kanssa askartelevilla kioskeilla. Lienee tarpeen alkaa arvailla 2021 P/E-lukuja, jotka Ålandsbankenin mukaan voisivat olla suuruusluokkaa 15, joka vastaa 6,7 prosentin tulostuottoa.

Keskuspankit eivät tässä tilanteessa pysty nostamaan korkojaan mitenkään. Joten pankista on turha hakea muuta kuin nollatuottoa lähivuosina. Johonkinhan se raha on lopulta laitettava.

Akin operaatiosuunnitelma

Aloin viime viikolla jo varovaiset ostot. Jos kurssit laskevat lisää, ostan lisää. Jos tulee jotain pomppuja, keventelen.

Lähinnä tällaisia operaatioita olen tehnyt sen jälkeen, kun lopetin aktiivitreidaamisen 1995 ja siirryin paljon vähemmän jännään pokeriin. Matkalle on osunut paljon harhalaukauksiakin, mutta toistaiseksi olen kirjannut vain voitollisia vuosikymmeniä.

En kuitenkaan vielä uskalla ostaa sellaisia firmoja, jotka lentokiellot ja talouden oletettava taantuma laittavat syväkyykkyyn. Joten varmaan askarrellen edelleen enimmäkseen pankkien ja kiinteistösijoitusyhtiöiden parissa.

Ja en sittenkään määrää itselleni kovennettua rangaistusta. Jos ajaa pörssikuoppaan alle 70%-sijoitusasteella, kun se normaalisti on 110%, ei sentään ole tehnyt kaikkia mahdollisia virheitä.

P.S. Ehkä jonkun P/E 13, osinkotuotto 5,8% -vakuutusyhtiönkin voisi ottaa takaisin salkkuun. En laita yhtiön nimeä, ettei syytetä sijoitusneuvonnasta. Sellaisen antaminen on hyvin ankarasti lailla kiellettyä tai ainakin säänneltyä.

Akin blogi: Eläköityneen optiospekulantin portfoliosijoitukset

Mikko Mäkinen: Q3 – Ilmastonmuutos, takinkääntö ja pienet suomalaisyhtiöt 10/2020
Liity Sijoitustiedon jäseneksi