Osingot - Keskusteluketju

Aki Pyysing kirjoitti:

osakkeenomistajat ihan oikeasti omistavat yhtiöt

Ja osuudenomistajat omistavat osuuskunnat. Jotkin osuuskunnat tosin käyttäytyvät kuin omistajat olisivat vain jäseniä. Jäsenille riittää osuuskunnan ylevät tarkoitusperät eikä voitonjaosta ole niin väliksi. Osuuskunnan voittokin on nimeltään ylijäämä: sitä ei tavoitella, vaan rahaa ikään kuin jää yli, tulee liikaa.

Tavallisen laman lisäksi Suomea uhkaa osinkolama, kun yritykset lykkäävät ja peruvat osinkojaan. Kun korotkin ovat lähellä nollaa ja kurssit laskevat kilpaa, sekä oma että vieras pääoma tuottavat huonosti, vaikka riskiä on riittävästi.

Oheinen kuva kertoo jälleen kerran, että erittäin pitkäaikainen sijoittaminen isoihin, vakaisiin ja yleensä tylsiin, mutta osinkoaan pitkään vuosivuodelta kasvattaneisiin ja todennäköisesti edelleen kasvattaviin laatuyhtiöihin ei ole salkunhoidon helppoudessaan ja kokonaistuoton ylivoimaisuudessa lainkaan huono idea (varsinkin kun saa korkoa korolle -veivin pyörimään). Esim.  verrattuna monen harrastamaan hikiseen sijoitushäsläykseen sinne ja tänne sekalaisten hypetysten, vinkkien  ja uutisten perässä. Osinko-osakkeet ovat pääsääntöisesti pitäneet hyvin kutinsa myös tänä hankalana vuonna.

"Dividend growers and initiators" kuulostaa todella epämääräiseltä. Oliko tohon joukkoon kuuluvat jotenkin valittu pre-1973 datan perusteella?

Taulukon selityksen perusteella: Mukana ovat firmat, jotka ovat kasvattaneet osinkoaan jatkuvasti 1973-2021  tai aloittivat vuosittain kasvavan osingonjaon jossain vaiheessa vuoden 1973 jälkeen (esim. uudet listautuneet).  Ne  ovat saavuttaneet korkeimman tuoton muihin osakkeisiin verrattuna ja  huomattavasti pienemmällä volatiliteetilla.

Yksi - ja ehkä tärkein - lisänäkökohta osinkosijoittamiseen:  Sijoittajat, jotka etsivät osinkoa maksavia sijoituksia pitkään salkkuun, saattavat tehdä virheen valitsemalla yksinkertaisesti ne, jotka tarjoavat korkeimman mahdollisen osinkotuoton. Wellington Managementin tekemä tutkimus paljastaa tämän ajattelun puutteet.

Tutkimuksessa jaettiin osinkoa maksavat yritykset viidenneksiin ja asetettiin ne sitten korkeimmasta alimpaan maksutasoon osingonjakosuhteen perusteella. Pitkällä jaksolla parhaiten tuottavat yritykset asettuivat yllättäen toiseksi korkeimmalle viidennekselle.  "Korkea" voitti  "korkeimman". Tämä  tulos viittaa siihen, että jotkut yritykset maksoivat "liiallisia" osinkoja ja jättivät itselleen  liian vähän rahaa  investoidakseen tulevaan kasvuun (eräissä USA:n paperissa - esim. REIT-yhtiöt- on  tosin korkea verotekninen osingonjakokovaatimus, joka pakottaa korkeaan osingonmaksuun). Toisen viidenneksen osinkoa maksavat osakkeet menestyivät paremmin, koska ensimmäisen viidenneksen liialliset osingonmaksut eivät ole aina olleet kestäviä. Paras tapa mitata, pystyykö yritys maksamaan tasaisen osingon, on maksusuhde. Maksusuhde lasketaan jakamalla vuotuinen osakekohtainen osinko osakekohtaisella tuloksella. Korkea maksusuhde tarkoittaa, että yritys käyttää merkittävän osan tuloksestaan ​​osingon maksamiseen, jolloin sille jää vähemmän rahaa investoida liiketoiminnan tulevaan kasvuun. Tutkimuksessa  ensimmäisen viidenneksen osakkeiden keskimääräinen osinkosuhde oli 74 %, kun taas toisen viidenneksen keskimääräinen osinkosuhde oli 41 %.74 %:n  maksutasoa voi olla vaikea ylläpitää, jos yrityksen tulos laskee. Kun tämä tapahtuu, yritys voi joutua leikkaamaan osinkoaan. Osingonleikkaus nähdään rahoitusmarkkinoilla usein merkkinä heikkoudesta ja johtaa usein yhtiön osakkeen hinnan laskuun.

Heikin Ashi kirjoitti:

Taulukon selityksen perusteella: Mukana ovat firmat, jotka ovat kasvattaneet osinkoaan jatkuvasti 1973-2021  tai aloittivat vuosittain kasvavan osingonjaon jossain vaiheessa vuoden 1973 jälkeen (esim. uudet listautuneet).  Ne  ovat saavuttaneet korkeimman tuoton muihin osakkeisiin verrattuna ja  huomattavasti pienemmällä volatiliteetilla.

Eipä tossa kuvassa sitten hirveästi ole järkeä. Se kertoo, että yritykset jotka ovat kasvattaneet bisnestään viimeiset 50 vuotta, ovat myös tuottaneet hyvin sijoituksina tuona aikana.

Mielenkiintoinen tilasto voisi löytyä jos siinä huomioisi myös yritykset jotka ovat tätä tahtia yrittäneet pitää ja siinä epäonnistuneet (ja näiden suhteellinen määrä onnistuneisiin).

JR kirjoitti:

 

Heikin Ashi kirjoitti:

Taulukon selityksen perusteella: Mukana ovat firmat, jotka ovat kasvattaneet osinkoaan jatkuvasti 1973-2021  tai aloittivat vuosittain kasvavan osingonjaon jossain vaiheessa vuoden 1973 jälkeen (esim. uudet listautuneet).  Ne  ovat saavuttaneet korkeimman tuoton muihin osakkeisiin verrattuna ja  huomattavasti pienemmällä volatiliteetilla.

Eipä tossa kuvassa sitten hirveästi ole järkeä. Se kertoo, että yritykset jotka ovat kasvattaneet bisnestään viimeiset 50 vuotta, ovat myös tuottaneet hyvin sijoituksina tuona aikana.

Ei kukaan väittänytkään osingon maksamista tuloksenteon menetelmäksi yritykselle. Se on vain indikaattori ja silloinkin oikeastaan vain poikkeukset keskimääräistävänä trendinä.

Dogs of Dow on (liian) yksinkertainen pelkkää osinkoa tuijottava strategia silti jopa sekin voittaa koko Down. Ei ehkä silti kannata kokeilla teknoilla samaa, koska osinkopohjainen screenaus toimii paremmin osinkoyritysten kesken.

Ihan kaikki ei tainneet ymmärtää. Veikkaan, että ihan sama ilmiö on havaittavissa kun katsotaan firmoja jotka ovat kasvattaneet kurssiaan viimeiset 50 vuotta. Niihinkään sijoittaminen ei ole ollut yhtään hullumpi strategia.

Viela selvennykseksi jos jollekin epaselvaa:

Viestin #33 kuvaaja ei ole tulkittavissa siten kuten sen moni helposti tulkitsee. Osinko-osakkeihin sijoittaminen ei ole oikotie onneen.

Jos tuon tutkimuksen tekee oikein, niin historiallinen data pitaisi jakaa kahtia, jonka ensimmaisessa osassa osakkeet luokitellaan osingonmaksajiin yms, ja vasta toisessa osassa mitataan niiden performanssia. Nythan koko dataa kaytataan seka kategorisoinnissa etta varsinaisessa mittauksessa, joten siita voidaan vetaa vain banaaleja johtopaatoksia JR:n tapaan. 

Erityisesti finanssialalla naita excel-einsteineja riittaa (ainakin netissa), ja lahtokohtaisesti kaikkiin kvantitatiivisiin "tutkimuksiin" on suhtauduttava aarimmmaisella skeptisyydella. Kuten esim tassa jossa tekijalla menee riippumattomat ja riippuvat muuttujat iloisesti sekaisin.
 

Käsittääkseni  jonkinsortin viisautta   suuryhtiöiden S & P 500 -indeksin sisällön osinkoluokittelussa saattaa liittyä siihen, miten isot tylsät  osingonkasvattajat ovat menneet pitkällä aikavälillä ja miten varsinaiset  kasvuyhtiöt, jotka tunnetusti sisältyvät pääosin  "Non-Payers" kategoriaan. Indeksissä on ollut noin 80 yhtiötä, jotka eivät maksa osinkoa  Onko niin, että kun ns. kasvuyhtiöt ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että ne pääsevät tähän indeksiin ( markkina-arvo vähintään $13.1 miljardia), niiden kasvu alkaa hyytyä ja riskit kasvaa monelta osin? 

Erityisesti  nuoremman väen osalta olennaista osingonkasvattajayhtiöstrategiassa on korkoa korolle -ilmiön tehokas hyödyntäminen  Esim.  vuodesta 1960 noin  84 %  S & P 500 indeksin kokonaistuotosta olisi saatu sijoittamalla saadut osingot takaisin indeksiin (kuva).   Tuoton uudelleen automaattisesti sijoittavat osinkoyhtiöETFt  (ja erityisesti osingonkasvattajaETFt) eivät siis pitkän päälle liene maailman  huonoimpia sijoitusvaihtoehtoja.

Tuon tutkimuksen anti oli lähinnä että survival bias tuottaa hyviä tuloksia.

Yksi tapa vertailla on valita indeksi vs laatu osinko etf ja verrata näiden tuottoja. Vaikka cherry pickasin parhaan kasvuosuuksilla toimivan osinko etf:n niin s&p500 peittosi sen isolla marginaalilla 10 vuoden tuottotarkastelussa. +382% vs +249%.

https://www.nordnet.fi/markkinakatsaus/etf-listat/17058104-invesco-sp-500
 

https://www.nordnet.fi/markkinakatsaus/etf-listat/16128757-spdr-sp-us

Akateeminen tutkimus on taas osoittanut että kokonaistuotolle ei ole mitään eroa(verojen lisäksi) kuinka yhtiö voitonjaon suorittaa. Valkkaamalla vain osinkoyhtiöt huonontaa vain hajautusta ilman mitään korvausta.

Lumen sulaessa maan pinnassa paljastuvat papanat ja sonta. Samaa tahtia ilmestyy päivälehtiin nakujutut ja kaikenlainen roskalaareista pöyhitty sekunda, myös sijoitusalalta. Kun talikon varressa huseeraa pidempää talousuraa tehnyt Hesarin toimittaja, pinnani alkaa kiristyä tämän jauhaessa viime vuosisadan menneitä renkutuksia. Kiukuspäissäni aloitan muutamista suomalaisen taloustoimituskuntien harhoista, joilla nämä leipäänsä yrittävät veivata.

Harha 1 - "Osinkokevät". Osinkokevättä ei ole olemassakaan

Maaliskuussa lehdet alkavat kirjoitella virpojien ilmestyessä osinkokeväästä. Sellaista ei ole olemassakaan, sillä osinkoja tulee vähänkään kauemmin toimineelle sijoittajalle tasaisesti tammikuun alusta joulukuun loppuun. REIT yhtiöt maksavat kuukausittain osinkoa joko kuun puolivälissä tai kuun lopussa aivan kuten Cibuskin, jenkkiläiset osakeyhtiöt maksavat osingot neljännesvuosittain aivan kuten Cityconkin, ETF-rahastot maksavat osingot neljännesvuosittain (Vanguard) tai puolivuosittain (iShares). Myös suomalaiset yhtiöt ovat siirtyneet maksamaan osingot useassa osassa - neljä kertaa tai kaksi kertaa vuodessa.

Suomessa oli aikanaan vain yksi satokausi ja oli luonnollista maksaa osingot yhtiöistä jusseille vasta vuosilaskennan jälkeen, ennen kevätkylvöä. Nyt yhtiöt ovat kansainvälisiä eikä siellä ole totuttu istumaan koko vuotta odottamassa menikö kalenterin kierto pyllylleen, kun talouslaskentaa voidaan hyvin tehdä neljännesvuosittainkin näppärillä nykykoneilla. Muualla kiinnitetään kassavirtaan enemmän huomioita ja johdon virheet tulevat tiheämmässä laskennassa ja raportoinnissa helpommin esiin - osakkaat myös valvovat johdon tekemisiä, SEC:n raportteja kyllä luetaan.

Tilikausikaan ei ole monissa yhtiöissä luterilainen kalenterivuosi, vaan voi alkaa ja päättyä lähes milloin vain. Ei Sagassakaan tilikausi ole kalenterivuosi, vaan se päättyy lokakuun lopussa.

Osingot tulevat omalle pankkitililleni kahden viikon välein ympäri vuoden eikä mitään erikoista osingonmaksun vuodenaikaa ole olemassakaan - se on toimittajan muumioluuloja viime vuosisadalta.

Harha 2 - "Yritys palkitsee omistajia". Osinko ei ole palkkio vaan korvaus riskinotosta.

Osinko on korvausta ajanjaksolta otetusta riskistä, jonka sijoittaja ottaa antamalla rahansa yrityksen pääomakäyttöön. Rahan antamisen vastikkeeksi sijoittaja saa yritykseltä paperinpalan (nykyisin merkinnän Eurocleariin), joka antaa oikeuden voitto-osuuteen. Vastaavan korvauksen saa lainanantaja korkona tai tilan vuokraaja vuokrana. Ei yritys lahjoita yhtään mitään ja se olisi sitä paitsi laitontakin. Omituinen ajatus ja sanamuoto kokeneelta taloustoimittajalta.

Harha 3 - "Osakkeen arvonnousu korvaa osingon". Osakkeen arvonlaskulla johto hävittää kaikki aiemmat tuotot.

Ihan hauskaa, että toimittaja on raahannut akateemisen lastennaurattajan tekemään setelitemppuja osingon ja yhtiön arvon suhteuttamiseksi. Linkki HS: https://www.hs.fi/visio/art-2000009475409.html

Vastaavan tempun voisi prosessori mennä tekemään Venäjällä, mutta jättämällä saadut osingot (eli toisen taskun kympin) varuksi kotiin. Siinä kävisi niin, että venäläinen tulisi vetämään taikuria turpaan, ottaisi toisesta taskusta kympin ja panisi tilalle muutaman kopeekan. Näin taikurin omaisuus on laskenut puoleen, sillä edes kopeekoilla ei ole käyttöä Venäjän ulkopuolella. Opetus on, että taikurille jäi sentään saadut osingot ja kenties henkikin.

Samaa voi kysyä vaikka Fortumin, Nokian Renkaat, Olvin etc. osakkeenomistajalta, jonka venäjäomaisuudesta on osa pakko-otettu lopullisesti pois. Olisiko pitänyt luopua vielä osingoistakin. Samaa on käynyt tuhansilla ns. kasvuyhtiöillä, joissa osinkoja on pantattu sisään uskottelemalla osakkaille, että niiden arvo korvautuu kaukaisessa tulevaisuudessa ilmestyvällä korkealla kurssilla. Sitä odottavat ikuisten pettymysten Finnairit, Outokummut ja Nokiat. Kaksi kolmasosaa tulovirrastaan uusien asiakkaiden hankkimiseen vanhojen poistuessa käyttävä Rovio voi tässä yrityskaupalla onnistuakin - tai sitten ei.

Harha 4 - "Johto tietää mihin rahat investoidaan". Heh heh, palkkajohto tietää miten yhtiötä johdetaan niin, että johdon palkkiosumma menee sopimustappiin.

Torpparisuomalaisia on aina jujutettu pirkkaa vuolemalla ja kertomalla satuja johdon korkeammasta älystä, joka tietää paremman tavan käyttää torpparin varat. Pohjanmaalla ollaan lahkolaiskansaa ja sujuvasanaisilla saarnaheikeillä on ollut menestystä talosta toiseen kiertäessään - siinä on helma jos toinenkin heilahtannut. Julistuksen leimu ja metelöinti ovat tärkeämmät kuin sanoman sisältö. Ylimaalisen tiedon kehää kaupataan yritysjohtajien ympärille sillä sanomalla, että luovu tänäisestä tuotosta niin huomenna sinut palkitaan.

Samaa oveluutta käyttivät anekauppiaat koko pimeän keskiajan ruhtinaallisia kirkkoja rakennellessaan, hyvin seisotetun viinin ja huolella pannun oluen voimalla. Anekaupallekin oli ominaista, ettei kukaan palannut reklamoimaan kiirastulen kuumuutta ja siellä vietettyä aikaa. Loistobusiness.

Tämäkin kysymys on nyt veronmaksajien omistaman yhtiön uuden hallinnon pohdittavana, kun Fortumin omaisuuden hävittänyt vanha hallinto kärkkyy plussamaksua miinuksesta.

5. Miten voi oppia ja välttyä harhoilta

Aina voi oppia niiltä aniharvoilta, joille voi jättää osan rahoista niin, ettei osinkoa makseta vaan kokenut konnapari sijoittaa ne paremmin - kuten Warren Buffett ja Charlie Munger. Viime kuussa Buffett juuri moitti amerikkalaisia yritysjohtajia spanielien palkkaamisesta heitä itseään nuolemaan, kunnollisten ja haastavien johtajien sijaan:

“When seeking directors, CEOs don’t look for pit bulls,” Buffett wrote. “It’s the cocker spaniel that gets taken home.”

He said one large American company he did not identify recently had eight directors who never bought its shares with their own money.

“I feel better when directors of our portfolio companies have had the experience of purchasing shares with their savings, rather than simply having been the recipients of grants,” Buffett wrote.

Linkki Reuters: https://www.reuters.com/article/us-berkshire-buffett-directors-idUSKCN2…

Ei johdon löperö kaverihenki ole yksin suomalainen ilmiö, vaan tällaiselle ärähdetään yhtä lailla kapitalismin kehdossa, tosin sen suulla, jonka ei tarvitse kumarrella talousasioissa yhtään ketään.

Vuodatuksen opetus on ottaa voitosta aina osa, kun se on saatavilla, sillä yhtiötä uhkaavat ulkopuolelta ahneet pyssymiehet samaan aikaan kun sitä sisältä kalvavat löperöt jees-miehet. Asiaa eivät paranna akateemiset taikurit, jotka toisajattelulla vaihtavat eurosi kelvottomiksi kopeekoiksi.

Bingo53 kirjoitti:

Harha 2 - "Yritys palkitsee omistajia". Osinko ei ole palkkio vaan korvaus riskinotosta.

 

Osinko on korvausta ajanjaksolta otetusta riskistä, jonka sijoittaja ottaa antamalla rahansa yrityksen pääomakäyttöön. Rahan antamisen vastikkeeksi sijoittaja saa yritykseltä paperinpalan (nykyisin merkinnän Eurocleariin), joka antaa oikeuden voitto-osuuteen. Vastaavan korvauksen saa lainanantaja korkona tai tilan vuokraaja vuokrana. Ei yritys lahjoita yhtään mitään ja se olisi sitä paitsi laitontakin. Omituinen ajatus ja sanamuoto kokeneelta taloustoimittajalta.

Tässä on myös sinulla harha. Yhtiön voitto on korvausta riskistä. Voitto on jo osakkeenomistajan omaisuutta. Osinko on sitten siirto omistajan toisesta taskusta toiseen, ei enää korvaus riskistä.

Tartuin tässä Hesarin toimittajan lauseeseen "...Puheet osingoilla rikastumisesta ja siitä, kuinka yritykset palkitsevat omistajiaan osingoilla..."

Korvaan särähti heti tämä ilmeisesti toimittajan muotoilema ajatus, että yritys joskus joko palkitsisi tai toisaalta joskus rankaisisi osakkaitaan. Jospa tämä selvittää näkökulmaani. Lisäksi osingonjaosta päättää yhtiökokous eikä yritys.

Stuga kirjoitti:

Tässä on myös sinulla harha. Yhtiön voitto on korvausta riskistä. Voitto on jo osakkeenomistajan omaisuutta. Osinko on sitten siirto omistajan toisesta taskusta toiseen, ei enää korvaus riskistä.

Jotten harhailisi liikaa, laitetaan tähän toinen mielipide tuolta ketjun edelliseltä sivulta, viesti #30, linkki: https://www.sijoitustieto.fi/comment/36772#comment-36772

von Fyrckendahl kirjoitti:

Juridisesti osakeyhtiön rahat ovat yhtiön rahoja, eivät osakkeenomistajien. Osinko muuttuu osakkeenomistajien omaisuudeksi yhtiökokouksen (eli osakkeenomistajien) osingonjakopäätöksellä. Osinko kuuluu nyt osakkeenomistajille, vaikkei sitä olisi vielä edes nostettu. Sen sijaan ennen osingonjakopäätöstä osinkorahat eivät kuulu osakkeenomistajille vaan yhtiölle. Osakeyhtiö on omistajistaan erillinen oikeushenkilö, jolla on omat varansa ja velkansa. Omistajilla ei ole oikeutta yhtiön varoihin eikä vastuuta yhtiön veloista. Se on yksi osakeyhtiö-nimisen keksinnön pääperiaatteita.

Se, että osinko olisi omistajien rahojen siirto taskusta toiseen, on mielipide. Se ei kuitenkaan edusta vallitsevaa oikeusjärjestystä.

Ymmärrän kyllä taselaskentaa harrastavien näkökulman, että osingonjako pienentää taseen toisella puolella voitto/tappiotiliä eli edellisten vuosien vapaata omaa pääomaa ja toisella puolella rahoitusomaisuutta eli yrityksen pankkitiliä niin, että taseen loppusumma pienenee yhtälailla molemmin puolin.

Osingonjaon toinen puoli ovat ne suhdannehetket, jolloin yritys kääntyy osakkaiden puoleen, pyytää merkitsemään osakeantia ja siirtämään rahaa yhtiön rahoitusomaisuuteen vaikka poikkeuksellisen edulliseen investointiin. Sellaiseen - vaikkapa Kansallisantiin - on paljon mukavampi osallistua, jos yhtiötä on hoidettu aikaisemmin osakkaiden tarpeet huomioiden eikä niin, että se on päätynyt rankaisemaan osakkaitaan.