Kolumni: Omistajilla on väliä

Tämähän voi olla Sijoitustiedolle hyvä mahdollisuus. Pörssitiedotteista saa skannattua kaupankäyntitapahtumat vähintäänkin puoliautomaattisesti ja sopivalla scriptillä siirrettyä ne tietokantaan. Tämän jälkeen ihmiset voivat tulla Sijoitustietoon tarkistelemaan sisäpiiriomistuksia. Kaikki firmat samassa paikassa. Kätevää suorastaan. Joku taho ton ainakin toteuttaa pomminvarmasti. Eikä kuulosta kovinkaan työllistävältä.

Suora omistus on hyvä indikaattori. Palkitsemismekanismit voi myös rakentaa, niin että palkkajohtajan intressit kohtaavat osakkeenomistajien intressit. Näissä osakkeen arvon kehitykseen sidotut palkitsemismekanismeissa on toki haasteensa. Palkitsemisen maturiteetti ei saisi olla kvartaalityyppinen kuten nykyään usein on optio-ohjelmissa vaan jotenkin fiksummin pitkälle aikavälille viritetty paloissa laukeava kompensaatio - diskonttaukset toki huomioiden.

Nuorempien johtajien osalta haaste on se, että ei ole vielä kertynyt merkittävää omaisuutta, jolla ostaa johtamansa yhtiön osakkeita merkittävissä määrin, vaikka vaadittaisiin, että painaa koko net worth possansa yhtiöön, jossa on omistaja-työntekijä

KunChipitKarkaavat kirjoitti:

Nuorempien johtajien osalta haaste on se, että ei ole vielä kertynyt merkittävää omaisuutta, jolla ostaa johtamansa yhtiön osakkeita merkittävissä määrin, vaikka vaadittaisiin, että painaa koko net worth possansa yhtiöön, jossa on omistaja-työntekijä

Onko tämä vältämättä ongelma? Eikö johdon kannustimet voi rakentaa niin, että ei niinkään tarvita johtajalta alkupanosta omista vaan johtajan saaman kokonaiskorvauksen taso riippuu määritellyistä kriteereistä...joka toki on haastava määrittää fiksusti ja pahimmillaan johtaa ns. Lilius-caseen eli firma menestyy, johtaja saa kunnon korvauksen menestyksestä...ja bonuksena julkisen maineen menetyksen kun kansa ja poliitikot populismissaan tuomitsevat sopimuksen jälkikäteen liian hyväksi johtajalla.

Kannustavuutta ilman merkittävää alkupanosta kai optioilla on yritettykin mutta esiin mediassa toki helposti nousee ne kyseenalaisimmat toteutukset. Itsekin korostaisin kriteerien ei-kvartaalisuutta.

Ensimmäisenä ei tuosta tullut mieleen osakkeen omistajalle oleva merkitys, vaan mikä merkitys omistajalla on Suomen saamille verotuloille. Jos osakkeen omistaja on ulkomailta valtio saa osingosta sen 15% mitä kansainvälisissä sopimuksissa käytetään, mutta jos omista on Suomesta niin pohjattomaan kirstuun kilahtaa 32%+ eli reipas 100% nousu ja ihmettelen ettei Suomalaista omistajuutta yritetä tukea kummemmin.

PikkuPro kirjoitti:

 

KunChipitKarkaavat wrote:

 

Nuorempien johtajien osalta haaste on se, että ei ole vielä kertynyt merkittävää omaisuutta, jolla ostaa johtamansa yhtiön osakkeita merkittävissä määrin, vaikka vaadittaisiin, että painaa koko net worth possansa yhtiöön, jossa on omistaja-työntekijä

 

 

Onko tämä vältämättä ongelma? Eikö johdon kannustimet voi rakentaa niin, että ei niinkään tarvita johtajalta alkupanosta omista vaan johtajan saaman kokonaiskorvauksen taso riippuu määritellyistä kriteereistä...joka toki on haastava määrittää fiksusti ja pahimmillaan johtaa ns. Lilius-caseen eli firma menestyy, johtaja saa kunnon korvauksen menestyksestä...ja bonuksena julkisen maineen menetyksen kun kansa ja poliitikot populismissaan tuomitsevat sopimuksen jälkikäteen liian hyväksi johtajalla.

Kannustavuutta ilman merkittävää alkupanosta kai optioilla on yritettykin mutta esiin mediassa toki helposti nousee ne kyseenalaisimmat toteutukset. Itsekin korostaisin kriteerien ei-kvartaalisuutta.

Lilius case on vähän outlier, kun Nesteellä oli hallintoneuvosto (muistankohan nimen oikein) ja valtio iso omistaja. Ei pitäisi tietysti vaikuttaa johdon palkitsemiseen, mutta koska murhaavan suuri osa äänioikeutetuista ei ymmärrä markkina- tai kansantalouden perusteita oli poliittisen selviytymistaistelun a.k.a. populismin nimeen pakko vetää Lilius kölin alta.

Ehkä mielenkiintoisempi case olisi Nokian Renkaiden entinen johto, jotka ovat jo ottaneet aikoja sitten iloisesti exitin ja kilauttaneet itselleen massit douppaamalla testirenkaita. Tosin tästä douppauksesta hyötyivät myös iloisesti osakkeenomistajat, mutta tietyssä mielessä nyt on mielenkiintoista seurata pidemmän aikavälin seurauksia arvonnousuun "pihtiputaan mummo - mittää ei myyvä" strategialla.

http://www.hs.fi/talous/a1456723410789 

"Helsingin Sanomien selvityksen mukaan Gran on luopunut viimeisistäkin osakkeisiin oikeuttavista optioista Nokian Renkaissa kuluneen 11 kuukauden aikana."

:)