Tänään hamuilin myyntinappia koko päivän, mutta en vain pystynyt painamaan. En tehnyt lopulta liikun liikkua, kun pilkit eivät tietenkään tulleet, ja momentum traderinä olen surkea. Eli siis pallit hyvin harvoin kestävät hypätä hypeen mukaan.
Mutta on nämä ajat olleet osakesijoittajan perpektiivistä aika jännät seurata. Tosin en kyllä ole enää mikään näppärä poika, jos koskaan ollutkaan. Paljon olen kaikenlaista vääntänyt, ja maaliskuun liian varhaisten koppien jälkeen hyvällä prosentilla oikein päin.
Mutta olen silti hyvässä kuopassa vuodesta, koska siirtoni ovat olleet lähinnä karkkikauppaa. Ja osakepoimintani edelleen vähän arveluttavaa.
Olen kyllä siinäkin mielessä toivoton, etten jaksa tästä edes paljon mökötellä. Ylivoimaisesti eniten olen tällä hetkellä huolissani vasemmasta kyynärpäästäni, joka oireili salilla viime kesänä ja nyt taas. Kyynärpäät ovat vielä useimmiten no can do vaivoja. Ei auta harmaa salva, kortisoni, eikä puukko.
Tähän olisi pitänyt henkisesti varautua, koska olen yläkropasta melko lähellä all time high -kuntoa ja 52-vuotias. Jonkun paikan kuuluukin pamahtaa. Viluttaa silti kuin isoa oravaa märkänä pakkasessa ja vielä ilman käpyjä.