Kolumnit

Kolumni: Syklien hyödyntäminen ja muuttunut maailma

Aki Pyysing |
Jaa Twiittaa

Osakemarkkinoille ovat ominaista ylilyönnit suuntaan ja toiseen. Minä olen pyrkinyt hyödyntämään tätä ilmiötä syklistä toiseen. Tämä on tapahtunut siten, että olen ollut sisällä osakkeissa enemmän, kun osakkeet ovat olleet alihinnoiteltuja ja sitten taas vähentänyt osakepainoani kun osakkeet ovat tulleet mielestäni ylihinnoitelluiksi.

Tämän lisäksi olen ostanut lama-aikaan syklisiä osakkeita, kuten vientiyhtiöitä, ja sitten kun talous on taas lähtenyt nousuun, olen osakepainon vähentämisen lisäksi siirtynyt enemmän defensiivisiin osakkeisiin, kuten kauppaan ja puhelinyhtiöihin.

Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, ja lisäksi finanssikriisin tuoman rotkon hyödyntäminen onnistui minulta erinomaisesti. Ongelmana on arvata milloin ollaan missäkin syklin vaiheessa. Ikinä en ole ollut täysimääräisesti osakkeista ulkona, kun on käännytty laskuun, enkä ostanut kaikella mahdollisella rahalla kun ollaan oltu pohjalla.

Nyt kun on takana kuusi nousuvuotta, odottavat monet pitkää laskukautta osakkeisiin. Minunkin yksi pitkäaikainen yhtiökumppanini oli perjantaina sitä mieltä, että lähinnä Technopolikseen hajautettu ja hyvin vivutettu positiomme on liian riskialtis.

Olin lisäksi kuulemma vienyt yhtiön polvilleen vuoden 2009 tilinpäätöksessä. Tämä pitääkin paikkansa. Tosin jos olisin pitänyt härkäpäisesti vuoden 2008 positiomme, jossa salkku oli hajautettu lähinnä Elcoteqiin, toimisi tämä yhtiö tällä hetkellä hallituksen vastuulla. Toisaalta minä se olin, joka uskoi Antti Piipon satuihin ja tarinoihin ja olin omalla päätökselläni osakkeet ostanutkin.

Hyväksi onneksi lopulta lakkasin uskomasta Elcoteqin käänteen koskaan tulevan, realisoin isot kurat ja rämpäisin kaikki omat ja lainatut rahat vähän hajautetumpaan salkkuun. Taisin ottaa ainakin kahta osaketta. Vanhat vahvistetut tappiotkin on jo kaikki käytetty ja nykyisin maksellaan ihan ennakkoverojakin.

Käytän vierasta pääomaa sijoituksissani, koska käyttämättä jättäminen olisi vakuuksien vajaakäyttöä.

Tosin ilman vierasta pääomaa on vaikeaa tuhota yhtiön kaikkia omia pääomia pörssisijoituksiin. Ihan aina kun ei onnistu osumaan nurin meneviin pörssiyhtiöihin tyyliin Elcoteq.

Velkarahalla sijoittaminen sopii vain sellaisille, joilla riittää munaa myydä myös tappiolla. Jos tappiollisen position suhteen pystyy noudattamaan ainoastaan poppamiesstrategiaa, on syytä operoida vain omalla rahalla. Poppamiesstrategiahan on se, että istutaan ja odotetaan, että toteemipaalu kaatuu.

Yhtiökumppanini ja monet muut tuijottavat sisukkaasti vanhoihin käyriin. Jos minun sijoitushistoriastani etsii jotain suuntaa tulevaan, ollaan kuitenkin väärillä jäljillä. Minä nyt otan mitä milloinkin mieleen juolahtaa, enkä suinkaan aio ajaa sovinnolla täydessä lastissa seuraavaan rotkoon.

Jonkun verran olen vedellyt ranteita auki, miksi 80- ja 90-luvun vaihteessa pidin osakepositiota. Korot olivat 16 prosentissa ja yhtiöt tekivät lähinnä tappiota. Tästä junasta olisi pitänyt ymmärtää hypätä pois ihan 23-vuotiaan ymmärrykselläkin.

Nyt on kuitenkin vuosi 2015 ja tilanne on ihan toinen.

Super-Mario työntää Eurooppaan rahaa 60 miljardia euroa kuussa. Minun arvaukseni vaikutuksista on, että tämä raha valuu lähinnä osakkeiden ja kiinteistöjen hintoihin. En varsinaisesti vastusta tätä kehitystä velkarahalla velkaiseen kiinteistösijoitusyhtiöön sijoittaneena. Taloudelle hyvää tästä rahasta tulee lähinnä vain euron heikentymisen kautta. Minä kuittasin lauantaina laskun Blue Lagoonin Lava-ravintolassa ja sanoin, että tämän laskun maksoi Mario Draghi.

Itse asiassa olisin hyvin positiivinen Suomen osakemarkkinoiden suhteen, jos meillä olisi itänaapurina esimerkiksi Ruotsi. Kun sen sijaan se on lähes täysin ennustamaton, mutta täysin epäluotettava Putinin Venäjä, olen vähän huolissani.

On selkeää, että jos olisimme NATO:n jäseniä, meillä olisi pörssikurssit korkeammalla ja enemmän ulkomaisia investointeja.

Kun kuuntelin hiljan muuten ihan täysipäiseltä vaikuttavan henkilön selitystä siitä, miten NATO:n jäsenenä olisi todennäköisempää joutua sotilaalliseen konfliktiin Venäjän kanssa kuin ulkopuolella, päätin myös keventää osakepainoani Suomessa.

Suomalaiset ovat näköjään käppyrääntuijottelijakansaa pörssikurssien lisäksi ulkopolitiikassa. Koska onnistuimme luimimaan melko puolueettomana ja hyvin suomettuneena läpi kylmän sodan ilman Neuvostoliiton miehitystä, osa meistä katsoo tämän olevan paras linja nykyiseenkin tilanteeseen. Jos ei ymmärrä maailman ympärillä muuttuneen, niin sitten ei vaan ymmärrä. Jos on pipetillä annettu, ei voi kauhalla vaatia.

On melko no-brainer, että Venäjä ei hyökkää mihinkään NATO-maahan. Lisäksi on selkeää, että Putinin ykkösprioriteettina on oman valtansa säilyttäminen. Vahingot Venäjän kansantaloudelle ovat hyvin vähän kiinnostava asia. Sen sijaan sota, jossa voi tulla pataan, ei sovi ohjelmaan. Tappiolliset sodat kaatavat yleensä kaikki diktaattorit, voitetut pitävät vallassa. NATOA Venäjä ei voi voittaa, Suomella se taas pyyhkii tarvittaessa lattiaa.

Koska vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, että suomalaisilla ei riitä älyä NATO-jäsenyteen, minulla ei riitä uskallusta pitää kovin vahvasti vivutettua osakepositiota Suomessa. Aloitin jo viime viikolla operaation, jossa tähtään osakepainon laskemiseen kohti sataa prosenttia.

Positioiden pienentämisen teen vähän hampaita kiristellen. Mitään varsinaista ylilyöntiä osakkeiden hinnoissa ei ole vielä nähty, ja hyvin tavallista osakemarkkinoilla on, että kallis kallistuu. Lisäksi kun käyrät näyttävät koilliseen, tulee markkinoille aina uutta rahaa.

Toisaalta osakemarkkinoita on sellaisissakin maissa, joilla on joko NATO-jäsenyys tai ei ole itärajaa Venäjän kanssa. Saatan hyvin lähivuosina siirtää rahani jonnekin, missä ne ovat turvassa sekä Antti Rinteeltä että Vladimir Putinilta.

Keskustele kolumnista foorumilla