Olet täällä

Raaka-aineet sijoituskohteena

5.8.2016, 12:50
#1
+1087
Liittynyt:
9.6.2014, 17:41
Viestejä:
1287

Timo Tikkalan ensimmäinen artikkeli julkaistu Sijoitustiedossa. Timon vahvuusalueena on erityisesti raaka-ainemarkkinat. Lue Timon "Raaka-ainesijoittaja on yksinäinen soturi" -artikkeli täällä.

Keskustele raaka-aineista tässä ketjussa.

Sijoita kultaan suomalaisen Voima Goldin kautta
 

0
+1
0
-1
0
0
6.8.2016, 20:17
+1
Liittynyt:
6.8.2016, 20:07
Viestejä:
3

Mielenkiintoinen kirjoitus! Onko tällainen tuttu rahasto sijoitustietolaisille: -zenito.fi/rahasto.html Aika räväkkä startti on ollut ja jos Timon näkemykseen on luottaminen, niin hunajaa voi olla luvassa lisääkin.

1
+1
0
-1
1
0
7.8.2016, 16:28
+38
Liittynyt:
11.7.2016, 13:14
Viestejä:
57

En aikaisemmin ole Zeniton rahastosta kuullut. Tutustuin äsken rahastoesitteeseen ja huomasin, että rahaston kulut ovat suuret.

Rahastoesitteen mukaan voimassaolevat kulut ovat (kasvuosuus A):

Merkintäpalkkio: 1%

Kiinteä hallinnointipalkkio: 1.2% 

Tähän mennessä vielä menettelee. Tuottopalkkio on kuitenkin korkea: 12% vertailuindeksin ylittävältä osuudelta. Kaikkein räikein epäkohta on mielestäni vertailuindeksin valinta. Rahastoesitteen mukaan:

"* Tuottosidonnainen hallinnointipalkkio peritään rahasto-osuuden tuoton siitä osasta, joka ylittää vertailutuoton. Palkkion laskennassa sovellettava Rahaston sääntöjen mukainen vertailutuotto on MSCI ACWI Metals and Mining Index (USD) -osaketuottoindeksin Euroopan keskuspankin julkaisemien valuuttakurssien perusteella euromääräiseksi muunnettu tuotto."

Minkä ihmeen takia vertailuindeksi on MSCI ACWI Metals and Mining Index? Googletin nopeasti, että mitä tämä indeksi pitää sisällään ja löysin seuraavaa:

Kulta 26%

Hopea 1.9%

Teräs 21.3%

Alumiini 4.1%

"Precious metals & minerals 2.5%

"Diversified metals and mining" 44.1%

 

Eli Zenito on valinnut kulta- ja hopeakaivosyhtiöiden vertailuindeksiksi sellaisen indeksin, jossa näiden kahden metallin painoarvo on vain alle 30% ja loput enimmäkseen teollisuusmetalleita. Toisin sanoen rahastonhoitajat pystyvät helposti päihittämään vertailuindeksin (ja perimään korkeita tuottopalkkioita) ilman minkäänlaista taitoa valita salkkuun yhtiöitä. Ainoa asia, mitä he tarvitsevat on, että arvometallikaivokset päihittävät teollisuusmetallikavokset. Tässä rahastossa on mielestäni suuri riski maksaa liian suuria tuottopalkkioita rahastonhoitajille.

Mikäli kulta- ja hopeakaivoksiin haluaa sijoittaa ilman suuria yhtiökohtaisa riskejä, löytyy markkinoilta ihan toimivia etf-tuotteita. Tässä muutama:

https://finance.yahoo.com/quote/GDX?p=GDX

https://finance.yahoo.com/quote/gdxj?ltr=1

https://finance.yahoo.com/quote/SGDM?ltr=1

http://finance.yahoo.com/quote/SGDJ?ltr=1

 

 

 

3
+1
1
-1
3
1
9.8.2016, 13:06
+116
Liittynyt:
5.8.2014, 12:12
Viestejä:
141

Olen 'rationaalinen öljymies' enkä välitä juuri kullasta sijoituksena/spekulointina, mutta Timon kirjoittama artikkeli kullasta on jotain ainutlaatuista: kiihkoton ja puolueeton kirjoitus kultaan sijoittamisesta (/spekuloinnista).

Minua kuitenkin hiertää yksi asia, joka toistuu kultakaivososakkeissa yhtenään. Korkeamman kullan hinnan sanotaan johtavan kasvaviin tuottoihin, joka johtaa korkeampiin arvostustasoihin. Käy järkeen. Käytännössä, korkeampi kullan hinta johtaa kasvaviin voittoihin vain, jos realisoidun unssihinnan ja kokonaiskustannukset/unssi väliin jää enemmän rahaa kuin aikaisemmin. Moni sanoo tämän olevan vain saivartelua, mutta kuvitellaan sijoitustietolaisten kesken olevan myynnissä hehtaari perunapeltoa. Pellon hinnaksi muodostuu rationaalisten sijoitustietolaisten kesken nykyarvo vapaasta kassavirrasta perunabisneksen riskillä diskontattuna. Siten kasvava perunan hinta, johtaa suurempiin kassavirtoihin ja suurempaan pellon hintaan. Ainoa tapa tehdä voittoa sijoitustietolaisten kesken peltokaupassa on ostaa pelto, kun sijoitustietolaisten odotukset perunan hinnasta ovat liian matalat. Tässä merkittävää on markkinoiden oletukset eivätkä päivän hinta perunalle. Kaikki tämä pätee kultaa sisältäviin maa-alueisiin.

Tein yhdeksästä suurimmasta julkisesta kullantuottajasta (http://www.statista.com/statistics/420753/top-gold-producing-companies-g...) nopean läpivalaisun käyttämällä pitkäaikaisia pääomakustannuksia ja liiketoiminnan nettovoittoja (huom. realisoitu hinta on saatu Barrick Gold:lta):

Kasvava epävarmuus markkinoilla johti 2010-2012 suurempaan kullan hintaan, joka johti vajaat 10 usd miljardia korkeampiin investointeihin kuin liiketoiminnasta saatiin tuloja ja nämä yritykset tekivät pitkästä aikaa vapaata kassavirtaa (eri asia kuin kokonaissyklivoitto), kun pääomahanat menivät kiinni (2014-2015) eivätkä yritykset päässeet ostamaan maa-alueita toisiltaan/valtiolta.

On hyvä sanoa vielä pari sanaa yo. tarkastelun rajoituksista. Yhdeksän suurinta yritystä eivät kuvaa tietenkään sektoria kokonaisuudessaan. Nämä yhdeksän tuottavat myös muita metalleja, koska alkuaineet eivät ole osanneet asettua maankuoren alle hengenheimolaisryhmiin, jonka takia molemmissa luvuissa, tuotoissa ja kustannuksissa, on muitakin kuin kultaan käytettyjä/saatuja rahoja. Suuremmat pitkäaikaisinvestoinnit ovat perusteltuja, jos ne johtavat pienempiin/yhtä suuriin kokonaiskustannuksiin unssia kohden: maa-alueen ostamisen, kultavarannon todentamisen ja maa-alueen kehittämisen kustannukset unssia kohden ovat hyvin lähellä sijoitusten kassavirtaa  (finding, development and acquisition costs / oz). Käytännössä tämän pitäisi näkyä suurempina todettuina mineraalireserveinä per rahaa käytetty. Julkisten yhtiöiden (ainakin US+CAN) täytyy julkaista vuosittain nämä todetut reservit (proved reserves) ja vuodessa uusien mineraalireservien määrä on kahden peräkkäisen vuoden erotus plussattuna sen mitä on maasta vuoden aikana mineraaleja nostanut.

En löytänyt nopealla googlauksella kultamineraalireservien määriä ilmaisista lähteistä, mutta osaisiko Timo kertoa ovatko kasvaneet investoinnit johtaneet uusiin reserveihin toimialatasolla vai ovatko yritykset todellakin vain käyttäneet enemmän rahaa "per pelto" kuten esimerkissä kuvasin. Entä löytyykö jostain kultakaivososakkeiden indeksiä tai nettotulosmarginaalia yli useamman vuosikymmenen?

 

On tietysti kaksi eri asiaa tehdä markkinoilla rahaa ostamalla arvopapereita, jotka tuottavat pitkällä aikavälillä voittoa toimintansa rahoittajille tai ymmärtämällä markkinoiden mielialaa. Markkinat tuottavat vähemmän yllätyksiä sijoittajalle, kun tietää kumpaan leiriin omat sijoitukset asettuvat. Olen turhan monen kultakaivososakkeisiin sijoittaneen menestyneen sijoittajan (muilla sijoituksilla) kysyneen itseltään mikä toimiala tuottaa kaikista vähiten voittoa omistajilleen: lentoyhtiöt, bioteknologia, laivarahtaus vai jokin muu. Vastaus on aina sama; juniori kultakaivososakkeet. Vanha vitsi meneekin "Mikä on kultakaivos?" "Reikä maassa ja valehtelija seisomassa sen vieressä." Elän uskossa, että suurin osa näiden yrityksen johtajista ei ole tarkoituksella varastamassa yhtiöön sijoitettuja rahoja käyttäen niitä matkusteluun yms, vaan mikrotaloustieteen lait kysynnästä ja tarjonnasta tulevat monelle vastaan. Tavaroiden kuljettaminen laivoilla on myös ollut äärimmäisen kehno sijoitus pitkällä aikavälillä, mutta volatiliteetti on ollut reipasta aina, koska liiketoimintaan tulon esteet ovat hyvin pienet ja tankkereiden "ylitarjonta/ylikysyntä" on normaali olotila. Toisin sanoen, se, että asioilla on järkevä käyttötarkoitus ja selvä hyöty kuluttajalle ei takaa voittoja sijoittajalle:

1
+1
0
-1
1
0
9.8.2016, 19:03
+38
Liittynyt:
11.7.2016, 13:14
Viestejä:
57

Apeezi,

En löytänyt kirjoituksestasi oikeastaan yhtään kohtaa, mistä olisin eri mieltä. Mitä peltokauppaesimerkkiisi tulee, niin yritän nimenomaan olla se henkilö, joka ostaa pellon, kun muiden odotukset perunan hinnasta ovat liian matalat. Kirjoitin blogimerkinnässäni, että raaka-ainesijoittamisessa on vain vastavirtasijoittajia ja häviäjiä. Jos oikein tulkitsin esimerkkiäsi, niin olemme ilmeisesti samoilla linjoilla.

Ainoa tapa onnistua kaivossijoittamisessa on olla ahne silloin muut heittävät pyyhkeen kehään ja luopua osakkeista kun muut ovat liian optimistisia. Kaivosliiketoiminta on, kuten totesit, karmeaa bisnestä keskimäärin. Puhuit kultakaivoksista, mutta mielestäni täysin samat periaatteet pätevät missä tahansa kaivosbisneksessä.

Kaivossijoittamisessa vain pieni joukko spekulantteja tekee rahaa (joskus varsin mukavasti), kun taas osta-ja-pidä sijoittajat sekä huonot ajoittajat yleensä häviävät. Uskon, että pieneen menestyvään joukkoon kuuluminen ei kuitenkaan vaadi ylivertaisia sijoitustaitoja, enemmänkin oikeanlaista asennetta ja valmiutta perehtyä asioihin huolella. En sano, että Kaivossijoittaminen on parempaa tai huonompaa kuin perinteinen arvosijoittaminen, mutta se on erilaista.

En sijoittaisi yhteenkään kaivosyhtiöön osinkojen takia. Pidän kultakaivoksista vain siksi, koska vain harva pitää niistä (tänä vuonna tosin kiinnostus on hieman lisääntynyt). En pidä öljyfirmoista, koska liian moni muu pitää niistä.

En välttämättä sijoittaisi junioriyhtiöihin. Joku voi tienata niillä omaisuuden, mutta se vaatii paljon erikoisosaamista (mm. geologiasta ja kaivosteknologiasta), jota minulla ei ole. Suurin osa junioriyhtiöistä on lopulta arvottomia vaikka kullan hinta nousisi 10 000 $ unssilta.

En tähän hätään löytänyt kultareservien määrää toimialatasolla (olen muistaakseni joskus nähnyt). Ongelma reserveissä on tietysti se, että niiden määrä on riippuvainen kullan hinnasta. Yhtiöillä voi olla paljon teoreettisia reservejä, jotka eivät ole nykyhinnoilla tai teknologialla vielä 'proven reserves' , mutta hinnan noustessa teoreettisista reserveistä tulee 'proven reserves'. Näin ollen nousumarkkinassa reservit kasvavat ilman uusia löydöksiäkin.

1
+1
0
-1
1
0
4/12
11.8.2016, 15:27
+116
Liittynyt:
5.8.2014, 12:12
Viestejä:
141

Timo kirjoitti:

Apeezi,

Tämä toivottavasti selvensi kaivososakkeisiin sijoittamista harkitsevia, mutta ehkä olen ainut, jonka mielestä on edes hieman hauskaa se, että noiden yrityksen arvot kollektiivina ja yksilöinä heiluvat paljon päivän hinnan mukaan, vaikka suurin osa on tuomittu tekemään nollavoittoa yli ajan.

Reservi täytyy tosiaan ymmärtää kuin kysyntä tai tarjonta: se on jokin määrä jollakin hinnalla. Maailmankaikkeudesta hiilivedyt tai jalometallit eivät ole loppumassa, minkä jokainen tietää, mutta yrityksillä on suuret kannusteet kaunistella totuutta sekoittamalla sopivasti puheessa luonnonvaroja reserveihin. Öljy-yhtiö Pioneer Natural Resourcesin toimitusjohtaja Sheffield kertoi (2013) heidän liuskeöljyalueensa olevan potentiaalisesti maailman suurin öljylähde "The Spraberry Wolfcamp could possibly become the largest oil and gas discovery in the world." http://bit.ly/2bj6bi1 ja hän on taas kunnostautunut lausunnoissaan sanomalla osan tästä liuskeöljylähteen alueesta pystyvän kilpailemaan Saudien kanssa: "Definitely we can compete with anything that Saudi Arabia has" http://reut.rs/2aj9TW1 Tietysti PNR tuottaa öljyä ja maakaasua muillain alueilla, joten nämä luvut eivät pääse realisoimaan itseään tilinpäätökseen. Tämä ei olisi edes mainitsemisen arvoista, jos PNR olisi junioriyhtiö, jonka johdossa häärää miehet, joilla ei ole rahaa eikä suunnitelmia, mutta suuret unelmat. PNR on yritysarvoltaan (EV) 35$ miljardia ja suurin syy em. lausuntoihin on sijoittajat, jotka haluavat uskoa tuon olevan totta. Liuskeöljytuottajat kuten kullankaivajat eivät tule myöskään kollektiivina tuottamaan ennen kuin sijoittajat ja yritysjohdot parantavat tapansa. Reservi on ainoa objektiivinen mittari, josta joutuu "vankilaan meno vastuuseen", koska yritykset kirjaavat nämä luvut SEC:lle / SEDAR:lle ja mä uskon niiden olevan siksi varsin lähellä totuutta.

Huolimatta näiden yritysten huonosta menestymisestä kollektiivisesti, osakkeenomistajia on palkittu pitkällä aikavälillä, jos johto on osannut tuottaa enemmän rahaa vähemmästä pitkällä aikavälillä. Pohjois-Amerikan maakaasutuottajista Peyto Exploration on tuottanut toimitusjohtaja, Darren Geen, johtamana osakkeenomistajille vuosien 1998-2015 aikana 44% p.a. arvonnousuna+osinkoina (noin 500x tuotto). http://bit.ly/2bhGdrQ  Gee on muuten kirjoittanut viimeiset 9 vuotta kuukausittain osakkeenomistajille kirjeitä heidän strategiastaan ja toimialastaan, jotka olen kokenut hyödyllisiksi. Lentoyhtiöt ovat olleet koko 1900-luvun surkea sijoitus keskimäärin, mutta Southwest Airlines tuotti IPO-hinnastaan 43 vuoden aikana 19,3% p.a. (noin 1900x) Herb Kelleherin alaisuudessa. Tiedätkö kaivosteollisuudesta ketään, joka olisi pystynyt pitkällä aikavälillä tuottamaan reilusti enemmän kuin on kuluttanut rahaa yhdessä yrityksessä tai useammassa?

Et ainakaan suoraan sanonut ostavasi kultakaivosyrityksiä, jotka tuottaisivat mielestäsi eniten voittoa pitkällä aikavälillä suhteessa osakkeesta maksettavaan hintaan. Suuri osa malmikaivoksista toimii maissa, jossa poliittinen riski on suuri, mutta et varmaankaan ole ehdoton tämän suhteen. Jos pelaisin osakkeilla suuremman typeryksen peliä, yrityksen osakkeiden institutionaalisten sijoittajien osuus osakekannasta sekä free float -osuus olisivat yksiä seuraamiani mittareita, koska se mitä fiksut vastavirta yksityissijoittajat tekevät ensin, tekevät typerät institutionaaliset (ja peesaaja yksityissijoittajat) lopuksi. Mikroyritysten kanssa vaihdettujen osakkeiden määrä suhteessa osakekantaan kertoo yleensä tästä jotain. Markkinat tuntuvat antavan myös suhteettoman paljon arvoa yrityksen tuotannon kasvulle, riippumatta siitä onko se tuottavaa kasvua. Lisäksi antaisin enemmän arvoa osakkeille (kaikki muu vakioituna), jotka ovat indeksien syömiä. Kiinnitätkö ollenkaan tällaisiin "osaketeknisiin" asioihin huomiota?

0
+1
0
-1
0
0
11.8.2016, 20:32
+38
Liittynyt:
11.7.2016, 13:14
Viestejä:
57

Tiedätkö kaivosteollisuudesta ketään, joka olisi pystynyt pitkällä aikavälillä tuottamaan reilusti enemmän kuin on kuluttanut rahaa yhdessä yrityksessä tai useammassa? 

Jos yksi nimi pitää valita, niin Ross Beaty. Hän on varmasti yksi legendaarisimmista elossa olevista kulta- ja hopeakaivosalan johtajista. Beaty perusti vuonna 1994 Pan American Silver Corp-nimisen yrityksen, joka kasvoi pienestä junioriyhtiöstä maailman 2. suurimmaksi hopeaa päämetallinaan tuottavista kaivosyhtiöistä. Hän on edelleen yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Lisäksi Beaty sijoittanut lukuisiin eri juniorikaivosyhtiöihin menestyksellä. Pan American Silver Corp on yksi kulta- ja hopeakaivosalan menestystarinoista. Toisaalta, jos tähän yhtiöön olisi sijoittanut perustamisen jälkeen vuonna 1995 ja holdannut sijoitustaan tähän päivään niin eipä tuo nyt niin kovin kaksinen sijoitus ole ollut riskitasoon suhteutettuna (katso 1995-2016 kurssikäyrä tästä: https://finance.yahoo.com/quote/PAAS?ltr=1 huom! en ole täysin varma mahdollisista splittauksista vuosien 1995-2016 välillä). Hopea on ollut hyvin volatiili metalli, joten sijoittaja olisi voinut tehdä huomattavasti paremman tuoton myymällä osakkeet, kun hopean hinta on hiponut ennätyslukemia ja ostamalla takaisin, kun hinta on romahtanut.

Et ainakaan suoraan sanonut ostavasi kultakaivosyrityksiä, jotka tuottaisivat mielestäsi eniten voittoa pitkällä aikavälillä suhteessa osakkeesta maksettavaan hintaan. Suuri osa malmikaivoksista toimii maissa, jossa poliittinen riski on suuri, mutta et varmaankaan ole ehdoton tämän suhteen.  

Tyydyn kulta- ja hopeakaivosyhtiösijoituksissa indeksiä vastaavaan tuottoon (esim VanEck Vectors Gold Miners ETF, tikkeri GDX). Indeksisijoittamisella saavuttaa ihan kelpo tuoton metallien härkämarkkinoiden aikana (kts. alla Barron's Gold Mining indeksin tuotto eri härkämarkkinoissa):

Näytetään IMG_20160628_182704.jpg

Lisäksi pidän ns. streaming -ja rojaltiyhtiöistä. Näiden firmojen liiketoiminta ei varsinaisesti ole kaivostuotanto, vaan kaivoshankkeiden rahoittaminen. Näillä sijoituksilla pystyy saavuttamaan härkämarkkinoissa suoraa kulta- tai hopeasijoituksia parempaa tuottoa melko pienellä liiketoiminnan riskillä. Alla pari kirjoitustani tästä sijoitusmuodosta:

https://timotikkala.com/2015/07/31/riskittomampi-tapa-sijoittaa-kulta-ja...

https://timotikkala.com/2015/07/09/hopea-ei-ole-hapea-esittelyssa-yhtio-...

Olen sijoittanut myös suoraan kaivosyhtiöiden osakkeisiin vaihtelevalla menestyksellä. Ongelmana suorissa sijoituksissa on se, että yksittäisiin projekteihin liittyvä riski kasvaa suureksi. Vaikka yrityksellä olisi maailman paras johto ja vaikka esiintymät olisivat lupaavia, ei kukaan pysty poistamaan poliittista riskiä. Myös ns. kaivosystävällisiin valtioihin liittyy poliittinen riski - varsinkin, jos kaivosprojektilla ei ole vielä kaikki lupa-asiat kunnossa.

Kirjoitin vuonna 2014 yhtiöstä nimeltä Eldorado Gold Corp (linkki alla). Yhtiö on mielestäni laadukas ja jos tekisin sijoituspäätöksen sen tiedon valossa, mitä minulla oli kesällä 2014, niin varmasti edelleen laittaisin rahani likoon osakkeen puolesta. Eldorado koki kuitenkin viime vuonna valtavan takaiskun, kun eräs yhtiön lippulaivahankkeista, joka sijaitsi Kreikassa, jouduttiin laittamaan jäihin.  

http://www.nordnetblogi.fi/mielenkiintoinen-kultakaivososake-eldorado-go...

 

0
+1
0
-1
0
0
19.8.2016, 12:35
+116
Liittynyt:
5.8.2014, 12:12
Viestejä:
141

Kiitos hyvistä vastauksista. Vastaan tässä omaan kysymykseen kultareserveistä, koska löysin sen sattumalta katsottuani energiasektorin 'palveluyrityksiä' ja otin suurimman kultatuottajan kustannusanalyysiin.

Mututuntumani näiden suurimpien kullankaivajien reserveistä piti aika hyvin paikkaansa. 2008-2015 välillä nettona, kullan hinnannousu huomioiden kaivajat eivät ole löytäneet tuottamiensa unssien määrää, jolloin investointien kassavirta - liiketoiminnan kassavirta antaa kohtalaisen hyvän kuvan. Jos kullankaivajat olisivat löytäneet huikeasti lisää kultareservejä, niin em. kassavirta-analyysi olisi huomattavasti huonompi analyysimenetelmä. Kuva on kaivossektorin palveluyritykseltä, Major Drilling Groupilta, joka vuokraa laitteitaan ja osaamistaan, jotta kaivosyhtiöt saisivat suuren reiän maahan. Tuossa kuvassa "M" tarkoittaa miljoonaa, jota käytetään usein amerikkalaisissa kirjoituksissa kuvaamaan myös tuhatta, (älä kysy) kuten alla olen excelissä käyttänyt, jolloin "Mm" tarkoittaa miljoonaa.

Toistuva teema Barrickin tilinpäätöksissä oli liian pienten poistojen & arvonalennusten käyttö, joka näkyi kerran kolmessa/neljässä vuodessa kun tehtiin 5-7 miljardin arvosta alaskirjauksia. Sitten yritykset näyttävät tilinpäätöksen etusivulla "adjusted earnings" -lukuja, josta on nämä "kertaluontoiset erät" kuten alaskirjaukset poistettu, jolloin saadaan vuosittain nousevat "voitot". lol. Otin vapaudet muokata tilinpäätöksen lukuja, että jokaisella rahankäytöllä on paikkansa kustannuksissa. Taulukon ideaa selitin jo ensimmäisessä viestissä. Tuodut kultareservit vuodessa ovat kahden peräkkäisen vuoden reservien erotus + vuodessa tuotettu (2015 26,5 miljoonaa - 2014 24,9 miljoonaa + 6,11 miljoonaa tuotettu vuonna 2015), mitä vastaan yritys käyttää investointeja (Capex) sekä saa myötä- tai vastatuulta kullan hinnasta kuten sanottu. Vuositasolla marginaalisen kultaunssin löytämis-, kehittämis- ja aluieden ostamiskustannukset ovat nämä investoinnit jaettuna tuotu reservien määrä. (FDA/proven oz) Vuosi 2011 todistaa sen, mitä kassavirta-analyysistä osasi jo odottaa: kun nämä yritykset saavat rahaa, tekevät ne jotain typerää sillä rahalla, ilmeisen kroonisesti.

Tilikauden välittömät kustannukset on ilmaistu alemmassa taulukossa per unssi eikä miljoonina, joka saattaa hämätä jos avaa Barrickin uusimman tilinpäätöksen. Kutsun niitä, ehkä hieman harjaanjohtavasti käteiskustannuksiksi, mutta ideana ne pyrkivät havainnollistamaan paljonko yrityksen täytyy maksaa, jotta ostetun maa-alueen, löydetty ja kehitetty unssi kultaa maksaa. Siihen on pyritty ottamaan kaikki muut kustannukset paitsi em. investoinnit.

Kaikki kustannukset, pitkäaikaiset kuin tilikauden aikaiset ovat koko yrityksen tasolla, koska pelkästään kullalle ei ole tehty omaa tilinpäätöstä, siksi todelliset kustannukset per kultaunssi ovat hieman matalemmat. Liikevaihdosta kuitenkin lähes 90% oli kullasta. Kaikki luvut ovat taulukossa diskonttaamattomia, mikä pienentää todellisia kustannuksia, koska investoinnit asettuvat ajallisesti vuosia ennen niiden tuomia tuottoja. Kokonaiskustannukset yritykselle on joka vuosi punaiset + vihreät kustannukset, tottahan ne ovat hyvin vaihtelevia vuosittain toteuttamistavasta johtuen, mutta ne antavat paljon paremman kuvan kuin tuloslaskelmaan kerran vuodessa arvotut luvut ja oletukset.

Sinisellä oleva reservien "elinikä" (reservit/vuosituotanto) havainnollistaa tämän tarkastelun merkityksen. Jos neljänä vuonna peräkkäin todennetut reservit jaettuna vuoden tuotanto on neljä vuotta, paljonko nykyisistä todennetuista reserveistä on löydetty ja kehitetty viimeisen neljän vuoden aikana? 100%. Silloin on joka vuosi tuonut uusia reservejä saman verran kuin on tuottanut, eikä kultakaivos ole kultakaivos pitkällä aikavälillä, jos se ei löydä uusia reservejä. Jos Barrick onnistuisi ilman ainuttakaan investointia nostamaan kaikki todennetut 26,5 miljoonaa unssia ja myisi sen 1200$ per unssi ja 'käteiskustannukset' olisivat 800$/unssi, niin velkojille voitaisiin maksaa saatavansa, mutta osakkeenomistajille ei jäisi vielä mitään.

pari googlettamaani käppyrää vielä raaka-aineista: http://www.mining.com/wp-content/uploads/2014/10/SNL-Graph.jpg ja http://www.mining.com/wp-content/uploads/2014/07/Fewer-discoveries-slowe...

1
+1
0
-1
1
0
23.8.2016, 16:36
+38
Liittynyt:
11.7.2016, 13:14
Viestejä:
57

RE:

-----------------

"Toistuva teema Barrickin tilinpäätöksissä oli liian pienten poistojen & arvonalennusten käyttö, joka näkyi kerran kolmessa/neljässä vuodessa kun tehtiin 5-7 miljardin arvosta alaskirjauksia. Sitten yritykset näyttävät tilinpäätöksen etusivulla "adjusted earnings" -lukuja, josta on nämä "kertaluontoiset erät" kuten alaskirjaukset poistettu, jolloin saadaan vuosittain nousevat "voitot""

--------

Tämä on yksi keino kaunistella numeroita.

Lisään vielä pari tyypillistä vilunkia, millä kaivosfirmat saavat tuotantokustannuksensa näyttämään paremmilta.

1) Moni kaivossyhtiö raportoi säännöllisesti ns. 'all-in sustaining costs', 'all-in costs' ja 'cash cost' tuotantokustannukset. Vaikka nämä luvut ovatkin mielenkiintoisia (itsekin niitä seurailen), niin on tärkeää muistaa, että nämä luvut eivät ole aina vertailukelpoisia (non-GAAP) ja johto pystyy hieromaan näitä lukuja näyttämään paremmalta.

Lisää aiheesta tässä artikkelissa:

https://www.explorationinsights.com/pebble.asp?relid=3443

2) Laskevat tuotantokustannukset eivät aina ole hyvä asia sijoittajalle. On tärkeää muistaa, että kaivosten tuotantokustannukset per tuotettava unssi riippuvat siitä, kuinka rikasta malmia päätetään louhia. Jokaisella kaivoksella on hallussaan erilaatuisia malmeja. Johto voi valita, haluaako se uhrata parhaat malminsa myytäväksi hintojen ollessa alhaalla, vai haluaako se odottaa hintojen nousua.

Saattaisi tuntua loogiselta, että parhaat malmit säästettäisiin ajalle, jolloin hinnat ovat korkealla, mutta todellisuudessa kaivosyhtiöt louhivat usein parhaat malminsa aikana, jolloin hinnat ovat pohjalla. Hintojen ollessa alhaalla johdolla on valtava paine osoittaa, että se pystyy vaikeina aikoina laskemaan tuotantokustannuksia ja kasvattamaan tuotantomääriä (alhainen kate korvataan korkeammalla volyymilla). Helpoiten tämä onnistuu uhraamalla arvokkaimmat malmit pilkkahintaan. Tyypillisesti tästä seuraa, että reservit ehtyvät nopeammin pitkissä laskumarkkinoissa ja nousumarkkinoiden alkaessa kaivosten tuotantokustannukset yllättäen nousevat, kun niiden on louhittava köyhempiä malmeja.

1
+1
0
-1
1
0
8/12
25.8.2016, 21:01
+6
Liittynyt:
8.3.2016, 19:42
Viestejä:
108

Hyvää kirjoittelua täällä. Mut se on tuota minijääaikakausi tulossa Amstrongin mukaan ja ruuan hinta nousee tulevina vuosina. Joten ei muuta kuin maissia ja viljaa ostamaan.

0
+1
1
-1
0
1
8.9.2016, 11:38
+1087
Liittynyt:
9.6.2014, 17:41
Viestejä:
1287

Timo Tikkalan uusin artikkeli raaka-aineista: "Raaka-ainesijoittajan tärkein taito on kyky lukea syklejä".

Ylläpito kiittää osallistujia laadukkaasta keskustelusta ketjussa, annetaan sen jatkua!

0
+1
0
-1
0
0
8.9.2016, 12:14
+6474
Liittynyt:
16.12.2013, 13:48
Viestejä:
5009

Sijoitustieto kirjoitti:

Timo Tikkalan uusin artikkeli raaka-aineista: "Raaka-ainesijoittajan tärkein taito on kyky lukea syklejä".

Oikein ilahduttavaa, että maailmassa on muitakin, jotka esittäytyvät häpeilemättä spekulanteiksicool

1
+1
0
-1
1
0
20.11.2016, 19:20
+1
Liittynyt:
20.11.2016, 18:15
Viestejä:
46

Analyysi kohdistuu tässä raaka-aineiden tuottajayhtiöihin eikä varsinaiseen raaka-aineeseen kohdistuvaan sijoittamiseen. Ei laskeva raaka-aineen arvo ole sen huonompi sijoitus. Taulukointi tuotoista long only henkistä. Vaihtoehto Longin jälkeen ei yksinomaan käteinen /,muut kohteet ,vaan short raaka-aineessa.siis jos raaka-aineet osaamisalue. Noin pitkissä 5 vuotta longeissa instrumentti jota etsittäisiiin ei ihan likvideimpiä . Epäsuora korkokulu.

continious futun käyttö hintamarkkerina aiheuttaa useimmiten tracking errorin real life toimintaan samalta ajalta verrattaessa. Optimaalinen vakuusmäärä ja sen hallinta ajanjaksolta. Olisi hauska nähdä vertaileva laskelma futuuripositio vs yhtiöön sijoittaminen. Vipuasteet hieman eri tasoa kuten tuototkin.

 

 

1
+1
0
-1
1
0
24.11.2016, 20:37
+6
Liittynyt:
8.3.2016, 19:42
Viestejä:
108

Täällä ylenkatsotaan foliohattu päässä tehtyjä arvontoja, mutta pitääpä kertoa Amstrongeconomicsin uusimmat väläytykset:

-Kullan hinta on paineessa ja todennäköisesti tulee laskemaan koska Intia tarkemmin syynää kuka kultaa hamstraa ja keskuspankit vahvistuvan dollarin takia joutuvat myymään kultavarantojaan, mielenkiintoista nähdä laskeeko kullan hinta tästä vielä alaspäin!

-Dow Jones tulee nousemaan entisestään, ja taala vahvistuu.

1
+1
0
-1
1
0