Olet täällä

Kolumnit

Työt kannattaa tehdä hyvin

Jaa Twiittaa

Tykkään kovasti heilutella sukutaustani punalippuja kaikille, jotka tulevat selittämään miten valtio voi velkaantua rajattomasti. Harmillista kyllä, taidan olla kadottanut Päivän Nuorten jäsenkirjani vuodelta 1975. Se oli miulla pitkään ovessa Kauppakorkeakoulun asuntolassa, mutta sen jälkeiseltä ajalta ei ole näköhavaintoja.

Velkaelvyttäjät edustavat usein myös koulukuntaa, jonka mukaan töitä kannattaa tehdä mahdollisimman vähän, koska kaikki hyöty siitä valuu kuitenkin omistavalle luokalle. Olen tässäkin eri hiippakunnan jäseniä, sillä hyvän työmiehen maineesta voi olla yllättävääkin hyötyä. Näin kävi esimerkiksi isänäidinisälleni Iivari Pyysingille.

Nuijamaalle on haudattu paljon Pyysingejä. Mihin Iivarin vaimon Johannan 1918 teloitettu veli on haudattu, en tiedä.

Lappeenrannassa oli vuonna 1918 noin 5.000 asukasta. Linnoituksen punavankileirillä kuoli nälkään, tauteihin tai ammuttiin tuhatkunta punaista. Linnoitukseen joutuneiden oddsit selvitä hengissä eivät siis olleet mitenkään hyvät. Siellä olisi voinut käydä kylmät Iivarillekin, ja tätä kolumnia kirjoittaisi joku ihan muu. Mutta Iivarin isäntä tarvitsi hyvää hevosmiestä, tiesi Iivarin sellaiseksi ja haki hänet pois leiriltä. Joku veltompi hevosmies olisi tosiaan voinut löytää itsensä Lappeenrannan linnoituksen mäestä nappi otsassa.

Venäläiset ovat ostaneet paljon mökkejä Taipalsaarelta, jossa Iivari Pyysing syntyi. Jos lähtee Taipalsaarelta Äiti-Venäjää kohti, päätyy tähän risteykseen. Vasemmalle kääntymällä pääsee Linnoitukseen ja oikealle esimerkiksi Nuijamaalle tai Pietariin. Hyvä kansanedustaja Kopra ja ”paikallisesti tunnetut yrittäjät”!

Spekulanteilla on tavallista enemmän töitä

Korkopeikkojen tanssi on laittanut monen osakesijoittajan pakan sekaisin. Jotkut meistä ovat olleet nuorina niin tyhmiä, että ovat yrittäneet tehdä tiliä sijoittamalla kaksinumeroisilla koroilla korkeasuhdanteen huipulla oleviin kaksinumeroisen P/E:n yhtiöihin. Joten kolmen prosentin korot eivät vielä itsessään pelota.

Mutta kun muuttunut korkotilanne kaataa joitakin yrityksiä ja jopa auttaa toisia, on osakepoimijalle paljon mahdollisuuksia. Itse asiassa kaikki radikaalit makromuutokset tarjoavat näppärille ja ahkerille spekulanteille paljon mahdollisuuksia. Sitten kun olisi vielä itse sellainen.

Olen nimittäin diagnosoinut itsessäni ikääntymisen tuomaa laiskistumista. Millään ei viitsisi lukea osareista ihan joka sanaa, omien exceleiden väsäämisestä puhumattakaan. Joulukolumnistanikin meinasin luistaa, mutta Nuijamaan hautausmaalla muistin Iivarin tarinan ja päätin ryhdistäytyä.

Korkosijoittajilla on vielä enemmän töitä

Joulupäivän epistolana kehotan korkosijoittajia varovaisuuteen. Olen ollut havaitsevinani niiden markkinoinnin tulleen aggressiivisemmaksi. Miulle tarjottiin niitä nimittäin jopa punttisalilla.

Lisäksi kukaan täysipäinen ei sijoita nollakorkoihin, ellei ole aivan pakko. Mutta pienikin positiivinen korko on aivan eri asia.

Olen parina viime vuonna tehnyt enemmän puhtaita korkosijoituksia kuin koskaan aikaisemmin. Tämä johtuu siitä, että kriisitilanteissa yrityslainamarkkinoilta häviävät ostotarjoukset pyöreästi kokonaan. Joten perusfilosofiani mukaista on laittaa kättä alle.

Mutta tässä kohtaa varoituksen sana: korkosijoittaminen vaatii tarkemman yritysanalyysin kuin osakesijoittaminen. Perustelu oli edellisessä kappaleessa. Jos huomaat ampuneesi harhaan, et välttämättä pääse lapusta eroon millään hinnalla. Osakkeissa sentään bounty hunterit ostelevat kaikenlaisia lehtojakin, kun kerran halvalla saavat.

En aio ostaa mitään hajautettua bondikasaa riskejä vähentääkseni. Vaan otan vain sellaisten kioskien joukkovelkakirjalainoja, joiden itse arvelen pysyvän pystyssä ainakin lainan juoksuajan. Huolellisen tutkimuksen jälkeen voi laittaa sitten kerralla enemmän.

Olisi nimittäin melko nihkeää sijoittaa johonkin kymmenen kioskin portfolioon vaikkapa 10 prosentin tuotolla. Yksi nurin, ja tulee siltä vuodelta nolla. Ja toisaalta kymmenen yhtiön huolellinen analyysi tuntuisi jo melko työläältä.

Tämän kirjoitettuani tajusin, että en taida sittenkään olla yhtä ahkera työmies kuin Iivari Pyysing oli.

Mutta jouluepistolani on yhteneväinen useimpien muidenkin uskontokuntien sanoman kanssa:

Älkää tehkö niin kuin mie teen, vaan niin kuin mie sanon.

Sijoita kryptovaluuttoihin turvallisesti ja luotettavasti