Kolumnit

Työntäkää pelkät virtuaaliset yhtiökokoukset perheeseenne

Aki Pyysing |
Jaa Twiittaa

Varsin monet pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenet eivät varsinaisesti välittäisi tavata osakkeenomistajia livenä. Yhtiökokouksissa tähän toisille epämiellyttävään tapahtumaan kuitenkin helposti ajautuu. Varsinkin piensijoittajat (=alle satakiloiset) kyselevät yhtiökokouksissa välillä itselleen ja välillä hallitukselle kiusallisia kysymyksiä. Raskaan sarjan sijoittajat taas ovat enimmäkseen vaiti ja odottavat malttamattomana reaaliosinkoja (=kahvitarjoilua).

Niinpä Orionin hallitus toi yhtiökokoukseen ehdotuksen yhtiöjärjestyksen muuttamisesta siten, että pelkät virtuaalikokoukset olisivat mahdollisia. Ymmärrän hyvin ehdotuksen, sillä Orionin kotimaiset hallituksen jäsenet ovat kaikki miuta vanhempia. Eli edustavat ikäluokkaa, jolle pienomistajat ovat vain välttämätön paha, jota kuuluu kasvattaa herkkusienien tavoin.

Kaikki ulkomaalaiset hallitusammattilaiset tietenkin vilkuttelisivat osakkeenomistajille mieluummin ruudun takaa kuin raahautuisivat maahan, jossa on riskinä, että ihmiset vastaavat ”How are you” -kysymykseen mitä niille oikeasti kuuluu.

Analyytikot ja rahastojen salkunhoitajat kannattavat myös virtuaalisia yhtiökokouksia, koska heillä on yleensä halutessaan pääsy tapaamaan yhtiöiden avainhenkilöitä, vaikka yksi kerrallaan. Heidän perspektiivistään on huomattavasti mukavampi kotisohvalta kurkata hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan esitykset ja multittaa useampaa kokousta samaan aikaan. Vaihtoehtona kun on raahautua Helsingin kevätrännässä johonkin Messukeskukseen vain yhteen yhtiökokoukseen kerrallaan.

Mie tuulettelin ja S-Pankki Fennon Juha Varis kiukutteli, kun ulkomaalaiset omistajat yllättäen kaatoivat Orionin hallituksen yhtiöjärjestysmuutosesityksen. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että ulkomaalaiset eivät ymmärrä Suomen lainsäädäntöä. Voi se olla niinkin, koska eivät ulkomaiset sijoittajat ainakaan suomalaisten piensijoittajien eduista välitä, eivätkä yleensä itse edes osallistu yhtiökokouksiin. Lähettävät vastustamisensakin tiedoksi yleensä jo etukäteen.

Mitä yhtiökokouksesta sitten osakkeenomistaja voi saada?

Sama väki, joka ei enää jaksa lukea osavuosikatsauksia, ei viitsi yhtiökokouksissakaan käydä. Tosin miekin käyn varsin valikoidusti, koska valtaosa yhtiökokousactionista on odottelua ja jonottelua, jotka eivät kumpikaan kuulu suosikkiharrastuksiini.

Kiinnostavaa sisältöä ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan katsaukset. Nämä toki voisi seurata ruudultakin, mutta ainakin mie saan livenä parhaan tuntuman. Ja lisäksi aivan varmasti keskityn, enkä säädä koneella jotain muuta. Itse asiassa en ole digisauruksena koskaan osallistunut yhteenkään virtuaaliseen pörssiyhtiön yhtiökokoukseen.

Ja tietysti jos on joku jännittävä äänestys, kuten tyyliin kerran viidestäsadasta on, jännään lopputulosta mieluiten paikan päällä. Toiset ihmiset tykkäävät käydä livekeikoilla ja urheilutapahtumissa, toiset kuuntelevat mieluummin kotistereoitaan ja katsovat telkkaria. Muistelen edelleen lämmöllä, kun Findassa alkuvuodesta 2017 valta siirtyi toimivalta johdolta osakkeenomistajille. Findahan ei ole pörssiyhtiö, mutta laajasti omistettu osakeyhtiö kuitenkin.

Lisäksi jos on jotain mieltä painavaa asiaa yhtiön johdolle, voi kokouksessa käyttää puheenvuoroja ja sillä on joskus jotain väliäkin. Virtuaalikokouksessa ei päästä lähellekään samanlaista lynkkaustunnelmaa, kuin Sijoitustiedon Technopoliskerho onnistui kevään 2017 yhtiökokouksessa luomaan. Hämmästyttävää kyllä, karvalakkilähetystön vaatimuksista neljä viidestä toteutui.

Arvokkain sisältö löytyy tavallisesti kuitenkin kokouksen jälkeen. Jos on vähänkin proaktiivinen osakas, pääsee semihelposti tutustumaan melkein kehen tahansa hallituksen tai toimivan johdon jäseneen. Toki epäsosiaalisimmat luikkivat osakkeenomistajilta heti karkuun, mutta nykypäivänä tämä on käynyt varsin harvinaiseksi.

Olen joskus tehnyt yhtiökokouksessa oikean irtautumispäätöksen, kun en ole kerta kaikkiaan uskonut hallituksen puheenjohtajan juttuja. Tosin muistan myös tekemiäni virheellisiä ostopäätöksiä, kun olen uskonut toimitusjohtajien ylioptimistiset Visions, Scenes and Dreams. Ihmisten lukeminen ei ole eksakti tiede, vaikka televisiosarjassa Paljastavat valheet niin väitettiinkin. Mutta siinä voi kehittyä ja esimerkiksi reipas neljännesvuosisata ammattimaista livepokeria on avuksi.

Yhtiökin voi hyötyä livekokouksista

Jos yhtiö myy kuluttajille yhtään mitään, livekokouksen jättäminen pitämättä on sulaa typeryyttä. Kysykää vaikka Warren Buffettilta, ellette miuta usko. En erityisesti ole kokiksen ja hodareiden perään, joten pyhiinvaellusmatka Berkshire Hathawayn yhtiökokoukseen jäänee miulta tekemättä. Mutta monen suomalaisenkin piensijoittajan bucket-listalla on tai oli reissu Omahaan ennen kuin Buffet ja Munger heittävät lusikan nurkkaan. Yhtiökokouksessa myydään siis vain sellaisten yhtiöiden tuotteita, joita papparaisten puoli vuosisataa vetämä kioski omistaa.

Tietääkseni Orion myy monenlaista lääkettä ja erityisesti yhtiökokousikäiselle väelle ne maistuvat erinomaisesti. Tosin Buranan myyminen yhtiökokousväelle ei taida Sääntö-Suomessa valitettavasti onnistua.

Saadakseen kansan ostamaan samaa ibuprofeenia reilusti kalliimmalla hinnalla kuin kilpailijansa rinnakkaislääkkeitä myyvät, kannattaisi Orionin kerran vuodessa ainakin yrittää sitouttaa omistajansa myös asiakkaikseen.

Suosittelisinkin pörssiyhtiöitä siirtymään enemmän kohti osakkeenomistajien villitsemistilaisuuksia ja lopettamaan omistajiensa päälleräkiminen virtuaalikokousten muodossa.

Toki Inderesin viimevuotinen mallikin on erinomainen. Yhtiökokous sprinttinä läpi ja sen jälkeen kokouksen puheenjohtaja nappaa mikin mukaansa ja esiintyy Inderes-bändin laulusolistina osakkaille järjestetyissä bileissä.

P.S. Pragmaattinen äänestäminen

Taktisesta äänestämisestä osumaa ottavien puolueiden vinkumisesta motivoituneena jaan oman metodini etsiä vaaleissa äänestyskohteeni.

Haen nimittäin ensisijaisesti sellaista ehdokasta, joka voi mennä läpi, mutta jonka läpimeno ei ole Matti Nykäsen aivan varmaa. En siis viime vaaleissa harkinnutkaan Ben Zyskowiczia, joka muuten olisi käynyt, mutta menee läpi − kaikissa niissä vaaleissa missä vielä jaksaa − kuin Juggernaut.

Toki on sitten muita ehkä vähän erikoisiakin kriteerejä, kuten pitäisi olla poliittisesti pätevä, yhteistyökykyinen (=valmis vaikka lehmänkauppoihin) ja ajaa yhteisiä eikä omia asioita. Esimerkiksi Hjallis Harkimo ei täytä näistä ehdoista yhtäkään.

Uskonto on tärkeä kriteeri, sillä markkinataloususkovainen täytyy olla. Muuten saa uskoa puolestani vaikka puujumaliin. Näillä eväillä päädyin näissä vaaleissa tohtori Heikki Pursiaiseen, jonka tällä viikolla sain Sijoitustiedon Teerenpeleihin. Juttutuokion yhteydessä sain varmuuden fanittamani kirjailijaekonomistin täysipäisyydestä myös livenä.

Puolueiden sisältä vaikuttaminen

Kaikkiin puolueisiin tarvittaisiin täysipäisiä yleisiä etuja ajavia kansanedustajia. Henkilökohtaisena preferenssinäni on myös, että edustaisi puolueensa Pro-Market -siipeä. Eli siis ei akilindenejä, vaan villeskinnareita. Ei mikaniikkoja vaan willerydmaneja. Ei veronikahonkasaloja vaan merjakyllösiä.

Propagandamielessä päätin pyynnöstä laatia sittenkin listan sellaisista ehdokkaista, jotka täyttäisivät sekä pragmaattisen kriteerin että parantaisivat oman eduskuntaryhmänsä laatua. Sisältää vähän muutakin vaalipiiripohdintaa.

Helsinki:

Heikki Pursiainen kokkarit

Atte Harjanne virheät

Pitkäaikainen märkä uneni on, että velkavihreät muuttuisivat taas soininvaaralaisiksi talousvastuullisiksi vihreiksi. Atte Harjanne edustaa puolueessa järkivihreiden vähemmistöä. 

Wille Rydman persut

Kokoomusjohto siirsi tyyliin prosenttiyksikön kannatuksestaan persuille tuupatessaan Willen oikeistopopulistiseen puolueeseen viitsimättä perehtyä edes Rydmanin vastineisiin. Saatanan tunarit.

Helsingissä on myös Epäpyhä Allianssi, eli ristillisten, maalaisliiton ja entisten sinisten vaaliliitto. Korjausliikkeen Petri Roininen parantaisi kyllä kansanedustajien laatua ihan reilustikin, mutta vahvasti epäilen äänen Petrille olevan ääni keskustan Mikko Kärnälle, joka vaalimainoksensa mukaan on ”ehdolla kolmannelle kaudelle Helsingistä”. Mikä on sinänsä hilpeää, koska Kärnä nousi Lapin vaalipiiristä varasijalta Mikoksi Paavon paikalle muutamaksi vuodeksi eli 2015-2018 ja sitten valittiin 2019 suoraan varsinaiselle paikalle.

Siirtyminen Lapista (ei mitään mahdollisuuksia tulla valituksi) Helsinkiin (hyvät mahdollisuudet tulla valituksi) ehdolle oli näiden vaalien odotusarvomielessä onnistunein vaalipiirin vaihdos.

Uusimaa:

Uudellamaalla käydään ratkaisutaisteluita. Miulle kiinnostavin kamppailu on, saisivatko liberaalit siellä yhden paikan. Oman aikani paras näkemäni vaalikampanja on lipilaarien ”Leikattavaa löytyy”. Yhdellä edustajalla (joka nähdäkseni on maksimitulos) ei saa paljon valtaa, mutta seuraavissa ehkä sitten enemmän.

Kokoomuksessakin pitäisi vihdoin ymmärtää, että näkemyksetön juustohöylääminen ei ole varsinaisesti se mitä Suomi tarvitsee. ”Pitäisi” ei tarkoita sitä, että arvelisin näin tapahtuvan ainakaan orpojen mykkien valtakaudella.

Tere Sammallahti (kok.)

Teemu Selänne pitkästä aikaa ei sanonut twitterissä mitään myötähäpeää herättävää, vaan suositteli äänestämään Tere Sammallahtea. Jos Uudenmaan liberaalit kokkarit maistuu, niin Tere on erinomainen vaihtoehto.

Kaakkois-Suomi:

Jukka Kopra (kok.)

Kenraalin poika ja pojanpoika tekee vaalikaudesta toiseen arvokasta hiljaista työtä enimmäkseen valtamedialta piilossa. Puolustuspoliittiselle osaamiselleen on kysyntää entistä enemmän. Slava Ukraini -kyltit Lappeenrannassa venäläisten kulkureiteillä hymyilyttävät vieläkin.

Keski-Suomi:

Joonas Könttä (kesk.)

Joonas vastusti uutta hönöä arpajaislakia eduskunnan äänestyksessäkin. Ei saanut tästä muuten mitään runtua, mutta ansaitsisi uudelleenvalinnan.

Sinuhe Wallinheimo (kok.)

Sinuhe on vähän turha listalla, koska mennee Keski-Suomesta helpohkosti läpi. Mutta kun opiskeli tällä kaudella arpajaislakiasiat oikein huolella läpi, sisällytin kuitenkin.

Oulu:

Janne Heikkinen (kok.)

Janne on pokeriyhdistyksen hallituksessa, mikä on meriittilistalla kovempi juttu kuin kansanedustajuus. Mutta kelpaa erinomaisesti kansanedustajaksikin.

Ville Vähämäki (per.)

Olen pelannut pokeria Villen kanssa, ja pelipöydässä ihmisen sielun näkee paremmin kuin George W. Bush Putinin sielun 2002.

Vaalikeskusteluun

Mainos: Coinmotion

Avaa ilmainen tili ja myy ja osta kryptovaluuttoja alhaisilla välityspalkkioilla.

Artikkelit

eQ: Kiinteistömarkkinaan turbolla takaovesta

Antti Leinonen
22.5.2024
east Lue lisää
Kolumnit

Heikki Keskiväli | Berkshire Hathawayn vuosikokouksen selviytymisopas

Heikki Keskiväli
21.5.2024
east Lue lisää
Kaupallinen yhteistyö

Firefox Gold etsii kultaa Suomen Lapista

Firefox Gold
21.5.2024
east Lue lisää