Koronasta osumaa ottaneet osakemarkkinat ovat tänä keväänä tarjonneet paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Maaliskuun puolenvälin pohjista kurssit ovat nousseet 20-30% vähän siellä sun täällä. Taloustilanne sen sijaan näyttää Martti Vainion tiedotustilaisuudessa Los Angelesissa vuonna 1984 kuvattua Antti Lanamäkeäkin synkemmältä.
Tämä on tuonut mukanaan ”Väärin noustu” -otsikoita mediassa. Olen lukenut useita kirjoituksia, joiden mukaan osakemarkkinat ovat sekaisin kuin Timo Jutila Helsinki-Vantaalla 2011. Noususta on syytetty algoritmejä, sijoittajien tyhmyyttä ja Wall Streetin salaliittoa. Yleisvaikutelmani on, että mitä pienempi salkku, sitä isompi huuto.
En ole osallistunut tähän huutokuoroon siitäkin syystä, että pääsalkkuni on tältä vuodelta 25% pakkasella. Minkä olen ajoituksessa voittanut, olen osakepoiminnassa hävinnyt, eli olen vähän alle markkinatuottojenkin. Olen muuten yhtä tyytyväinen alkuvuoden suoritukseeni kuin Seppo Räty keihäänheittoonsa Saksassa 1993.
Kun maalitykeillä ei verkko heilu, eivät he yleensä yritä opetella uusia kikkoja, vaan palaavat perusasioiden pariin. Koitin matkia tätä, ja katsoin OMXH25 kurssikäyrän viimeiseltä vuodelta. Yllätyin itsekin, miten pieneltä viimeisen kuukauden rekyyli näyttää.
Jos osakemarkkinoita kohtaa joku luonnonkatastrofi, kuten vasemmiston yllättävä vaalivoitto, kurssikäyrä näyttää yleensä juuri tällaiselta. Ensin panikoidaan ja sitten rauhoitutaan, kun Venezuelan tielle ei sittenkään lähdetty. Niskavuori ei kaadu yhden pojan yöjuoksuihin, eikä valtiontalous muutaman irtomiljardin tuhlaamiseen.
Suomen lockdown avattaneen liian myöhään
Tosin tällä kertaa hunajapurkkihallitus avaa pakon edessä velkakukkaron nyörejä kymmenillä miljardeilla euroilla. Koronan tuomat lockdownit ovatkin taloudelle lähes yhtä paha isku kuin Li Andersson päättämässä budjettiraameista yksin.
Sijoittajien enemmistö, mie mukaan lukien, aliarvioi koronan poliittisen voiman karkeasti. Mutta nyt me jo tiedämme, että korona laittaa kansantaloudet polvilleen. En kuitenkaan laske sen varaan, että tässä niskalaukausta odoteltaisiin. Näyttäisi siltä, että kunhan kuolleet on alustavasti laskettu, talous pikkuhiljaa avataan taas.
Suomessa tämä tapahtuu luultavasti liian myöhään. En anna omaa arviotani, milloin pitäisi mitäkin vapauttaa. Kaikkien alojen asiantuntijat jakavat niitä kyllä somessa ihan auliisti. Oikeat spesialistit alalla kuin alalla antavat yleensä kovin tylsän epävarmoja näkemyksiä, joissa on kaikenlaisia hassuja skenaarioita eikä kansan janoamaa varmaa tietoa. Esimerkiksi suurin osa lappeenrantalaisista pitänee Uudenmaan rajan avaamista tahallisena massamurhayrityksenä.
Kaiken järjen mukaan kuitenkin hallitus, joka kutsuu säännöllisten menojen lisäyksiä investoinneiksi, on valmis maksamaan laatupainotetuista elinvuosista enemmän kuin on pitkällä aikavälillä viisasta. Jos tästä tuli mieleen, ettei elämälle voi laskea hintaa, suosittelen liiketoimintakiellon ottamista suoriin osakesijoituksiin, säästämistä vähäkuluisiin indeksirahastoihin ja näiden rahastojen ja muunkin elämän hallinnoimiseen ulkopuolista apua. Rahaa elinvuosien lisäämiseen on joka tapauksessa yhteiskunnalla käytettävissä vain rajallisesti.
Euriborit ovat nousseet
Koska pankkien keskinäinen luottamus toisiinsa on heikentynyt, ovat euriborit nousseet vähän lähemmäksi nollaa. Korkojen nousu ceteris paribus (muut asiat huomioimatta) laskee pörssikursseja. Tosin jos riskitön korko on nolla tai sen alle, tällä ei ole juuri merkitystä.
Koronakriisi on ajanut EKP:n sellaiseen nurkkaan, että se ei voi antaa korkojen nousta merkittävästi. Olemmekin tilanteessa, jossa Japanin tie lienee Euroopankin tie. Hidasta kasvua ja nollakorkoja voi hyvin olla odotettavissa vuosikymmenien ajan. Ellei sitten rajoja pidetä pysyvästi kiinni, jolloin odotettavissa on lama, jonka rinnalla 90-luvun alku oli aika leppoisaa aikaa.
Kansa on hädissään ottanut korkokattoja entistä ahkerammin. Tämän näen pankkiosakkeille hyväksi. Sataa suoraan viimeiselle riville. Lockdownin tuomia luottotappioita pankeille on varmasti tulossa, ja omaisuudenhoidon tuotot supistuvat, mutta toisaalta esimerkiksi Nordea maksoi koronan alla kahdeksan euroa ja tällä hetkellä viisi. Joten kaikenlaista tulevaa kuraa markkinat ovat jo pankkiosakkeisiinkin budjetoineet.
Keskuspankit työntävät rahaa systeemiin ennätysvauhtia, ja osa tästä rahasta hakeutuu jossain vaiheessa osakkeisiin. Osakkeiden hinnat määräävät kuitenkin kysyntä ja tarjonta. Arvelen paniikkiherkimmän rahan siirtyneen käteiseksi jo joku aika sitten. Tämä tosin pohjautuu lähinnä mikrohavaintoihin. Ja lisäksi paniikkiherkät sijoittajat ovat olleet tänä vuonna enimmäkseen oikeassa.
Jos Istuvalla Härällä on sijoitusaste 70%, on se karhu härän vaatteissa
Kaikesta tästä päättelen, että viimeisen kuukauden pomppu ei ole salaliitto, vaan normaali pieni rekyyli. Osakkeiden 17 prosentin tippuminen vuodessa tai 25 prosenttia huipuista saattaa olla ”oikeakin” reaktio koronan tuomaan verenvuodatukseen, jota kompensoivat nollassa entistä tiukemmin pysyvät korot. Tässä on huomattavaa, että en nähnyt osakemarkkinoilla yleistä kuplaa helmikuussakaan, jolloin kurssit olivat tähänastisissa huipuissaan. Sen jälkeen on sitten tullut hyvin paljon huonoja uutisia ja osakemarkkinat ovat niihin reagoineetkin.
Mihin osakemarkkinat lähiviikkoina menevät, on tälläkin kertaa sumuista. Ne voivat nousta tai laskea, paikallaan kuitenkaan tuskin pysyvät.
En siis valitettavasti tiedä markkinan suuntaa. Mutta sijoitusasteeni osakkeisiin voin kertoa, ja se on reilut 70 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että olen tavanomaista pessimistisempi tai vähintäänkin varovaisempi.
Varmuudella voin sanoa vain, että osakemarkkinat ovat käyttäytyneet koronakriisissä melko normaalisti. Jos joku väittää tietävänsä, että näemme uudet pohjat, en antaisi suurta painoarvoa muillekaan lausunnoilleen. Sama pätee, jos joku kertoo, että varmasti emme uusia pohjia enää näe.
Pörssijumalat eivät ikävä kyllä lähetä oraakkeleilleen mitään viestejä. Ja salaliittojakin on paljon vähemmän kuin yleisesti luullaan. Mutta osakesijoituksille on tällä hetkellä tavallistakin vähemmän hyviä vaihtoehtoja. Kukapa olisi helmikuussa arvannut, että HOK-Elanto ilmoittaa yksipuolisesti aikovansa olla maksamatta vuokria huhti-toukokuussa?
Pitkällä aikavälillä näen osakkeet edelleen parhaana sijoituskohteena lähes kaikille. Lyhyellä aikavälillä yritän ohjata osakelaivaani aika sakeassa sumussa, jossa on paljon karikkoja, mutta auringon löytymisestäkin on toivoa.
P.S. Suomen suurin salaliitto otti tänä aamuna osumaa. Hesarissa oli iso juttu ”Lähes puolella Veikkaus-miljoonia saaneista yhteisöistä on kytkös puoluepolitiikkaan.”
Tähän asti Hesari on kohdellut Veikkausperheen lopullisia edunsaajia enimmäkseen yleishyödyllisinä hyväntekijöinä. Toki pahimmista nuorisosäätiöistä on raportoitu, kun muu media on nostanut haamuseuroja framille. Mutta pääsääntöisesti vain Veikkausta itseään on ruoskittu, vaikka siellä on lähinnä tehty, mitä poliitikot ovat siltä vaatineet. Tämä oli nähdäkseni linjamuutos, jossa vielä paljastuu paljon kaikenlaista suhmurointia.
Teoreettisesti on mahdollista, että eliniänodotukseni riittää näkemään veikkaushäviövarojen ja poliittisten päättäjien suosikkiyhdistysten korruptoivan napanuoran katkaisun
