Olet täällä

Kolumnit

Paniikkia paapuurissa

Ihan David Bowien Panic In Detroitin kuvailemissa tunnelmissa ei sijoitusrintamilla tällä viikolla vielä ehkä oltu. Mutta lähellä: CNN:n Fear & Greed -indeksi kävi alkuviikosta kurkkaamassa pahimmat pelkotilansa sitten vuosien 2008/9 finanssikriisin. Indeksi mittaa tunnelmia Ameriikan raitilla, mutta useimmiten meirän nilkit painaa jenkkien perässä. Tässä on yleensä järkeä kuin Putlerin tämänvuotisessa Ukrainan retkessä, mutta ilmiön olemassaolo on silti hyväksyttävä.

Yleensä hyödynnän osakepaniikkia laittamalla kättä putoavien puukkojen alle. Tämä viikko ei ollut poikkeus. Tiistaina miulla oli tarhassa enemmän citykaneja kuin koskaan. Tosin alkuviikon ostokset ja enemmänkin nyljin torstaina ja perjantaina. Joku - luultavasti ulkomaalainen - oli huomannut Suomen ja Ruotsin olevan liittymässä Natoon ja kurssi nousi keskiviikon pohjista 6,64 perjantain huippuihin 7,42 ilman mitään yhtiökohtaista uutista.

Kuten olen moneen kertaan sanonut, miulle osakkeen hinnan lasku on ostoperuste. Hinnan nousu taas myyntiperuste. Olen joskus kikatellut yksikseni sijoituspalstojen kysymyksiä ”Pitäisikö osakkeeni myydä, koska ne ovat laskussa?” Livenä kysyttynä olen vastannut jotain ainakin omasta mielestäni hauskaa, mutta kuitenkin ympäripyöreätä.

Toivoisin muuten pörssijumalilta kaatuneitten muistopäivän kunniaksi kykyä tietää milloin osakkeeni ovat laskussa tai nousussa. Ikinä en nimittäin ole koskaan ainakaan varmuudella tiennyt. Tai olen kyllä varma, että ne vuosikymmenten tähtäyksellä ovat kyllä nousussa.

Kaatavatko karhut katulamput?

Silloin kun miulla oli vielä auto ja kuskattavaikäisiä lapsia, luukutin niille autossa usein Don Huonojen Metsänelävien puolustusliittoa. Miksei Elokapina muuten ole ottanut tätä hienoa teosta tunnuslaulukseen? Epäilen sukupolvien välistä kuilua eli erilaista huumorintajua. Biisissä joka tapauksessa eläimet päättävät laittaa meitä maapallon viipaloijia pataan. Esimerkiksi karhujen tehtävänä oli kaataa katulamput, kirahvien katkoa sähkölinjat ja mustekalojen kaapata sukellusveneet.

Härille ei kuitenkaan ollut mitään virkaa. Ehkä tässä tarkoituksella syrjittiin lisääntymiskyvyttömiä otuksia olemalla antamatta niille kunnollista vastuualuetta. Mitäpä niillä sitten vallankumouksen jälkeen tekee. Ei voi syödäkään kuin kerran.

Kun karhut vähänkin saavat katulamppuja nurin, nousevat julkisuudenkipeät ennustajaukot välittömästi koloistaan pörssiromahdusta povaamaan. Mitä synkempi ennuste, sitä enemmän palstatilaa. Jos muuten saat väkeä myymään osakkeensa, ja ne sitten nousevatkin, olet tästä ihan yhtä paljon vastuussa kuin huonoja lappuja ostettavaksi suositelleetkin. Ihmismielen hilpeitä vääristymiä on, että pahanilmanlinnut koetaan aina jotenkin vastuullisemmiksi kuin ”kyllä se siitä” -osasto. Itse edustan useimmiten jälkimmäistä eli Mauno Koiviston linjoja.

En toki edelleenkään tiedä, mitä ensi viikolla tapahtuu. Niin paljon olen saanut lähiaikoina huolestuneita kyselyitä osakemarkkinoiden tilanteesta, että pidän relevanttina skenaariona kesäkyykyn väliinjäämistäkin. Parhaillaan siis huutaa niin moni Pekka karhua, että sieltähän saattaa tulla vaikka härkiä vastaan.

Sijoittajapiireissäkin tupataan usein keskittymään yhteen ainoaan ilmiöön. Välillä se on ollut korona ja välillä itänaapurin pienen suuren miehen päristimet. Tämä on osin virheellinen tarkastelukulma, koska pörssikursseihin (tai tarkalleen ottaen niistä päättäviin tahoihin) vaikuttavat hyvin monimuotoiset ilmiöt ja asiat.

Joka tapauksessa tällä hetkellä märehditään eniten ihmisten ostovoiman inflaation myötä tapahtuvaa heikentymistä. Ilmiö on todellinen, mutta olen vähemmän huolissani kulutuksen laskusta kuin useimmat. Pidetään mielessä, että Euroopassa päättyi ihan hiljan pari vuotta kestänyt lockdown-aika. Baareissa, kasinoilla ja konserteissa olen nähnyt selvästi ihmiskontaktin puutteessa olleita ihmisiä, jotka aikovat painaa lähiaikoina koronan aikana säästyneet rahat iloisesti menemään. Ekonomisti muotoilisi tämän ehkä tyyliin ”kotitalouksille on muodostunut puskureita”.

Inflaatio ostovoiman leikkaamisen lisäksi pakottaa keskuspankkeja hoitamaan tehtäväänsä eli valvomaan hintavakautta. Nousevat korot ovat toki jarrua osakemarkkinoille. Murehtinen niitäkin selvästi keskimääräistä Sijoitusmessuilla vastaantulijaa vähemmän.

Tosin katson pelkästään eurokorkojen perspektiivistä. Mutta en vain näe EKP:llä kovinkaan paljon tilaa antaa korkojen nousta Italian korttitalon kaatumatta tai ainakin Euroopan talouden ajautumatta taantumaan. Eli eurokorkojen suhteen pääskenaarioni on, että tölkin potkiminen eteenpäin käytännön nollakoroilla (=alle kahden) jatkuu vielä vuosikymmeniä. Erityisempää yritystä rakenteellisten alijäämien karsimiseen poliitikkojen toimesta en ole havainnut sen enempää Etelä- kuin Pohjois-Euroopassakaan.

Sitten on vielä silviistii, että muita järjellisen riskin sijoituskohteita kuin osakkeet on erinomaisen huonosti tarjolla. Asiat ovat edelleen myös niin, että jos ostat kasvavan tuloksen yhtiön P/E 10 osaketta tänään, odotettavissasi ovat ajan myötä vähintään kymmenen prosentin tuotot. Aika on sijoittajan paras ystävä. Myös epävarma aika. Jollaista itse asiassa elämme aina.

Ja lopuksi töttörötötöttöttöö!

Suomi liittyy Natoon!

On yleisesti tiedettyä, että on paljon ulkomaisia sijoittajia, jotka kategorisesti eivät sijoita Suomeen, koska Suomi ei ole Naton jäsen. Vaikutukset sekä pörssi- että kiinteistömarkkinoillamme tulevat olemaan ihan tuntuvat, kunhan vain erdoganit on saatu lahjottua. En lähde arvailemaan paljonko lisää ulkomaalaista sijoitusrahaa Nato-jäsenyyden myötä Helsinki-Vantaalle laskeutuu, mutta sitä tulee varmasti.

Varmaankin jotkut Atlantin takaiset Suomea mahdollisena kohteena pitävät sijoittajat odottavat, että varma on varmaa. Mutta osa heti Englannin kanaalin takaa löytyvistä saattaa innostua jo aiemminkin. Siellä on nimittäin oma kiinteistömarkkina Brexitin ja Venäjän pakotteiden myötä myllerryksessä.

Vaikka Suomen taloudellinen lähitulevaisuus näyttää heikolta, on meillä paljon yhtiöitä, joilla on toimialallaan vähintään tyydyttävät näkymät. Kannattaa pitää mielessä, että kansatalouden näkymät eivät ole koskaan sama asia kuin pörssin näkymät, vaikka toki korrelaatiotakin löytyy.

Pörssikursseilla nähdäkseni muuten kurkotetaan nykyisin paljon kauemmas tulevaisuuteen kuin vaikkapa reilut 30 vuotta sitten. Joten jos pitää Suomen Nato-jäsenyyttä varmana, kannattanee ottaa vähän ennakkoa. Mie ainakin otan. Ja muutakin kuin ennakkoa sinä päivänä, kun Suomen lippu liehuu Brysselissä Naton päämajan edustalla.

Kuva: Löytyy Suomesta Naton vastustajiakin

Akin kesästratekia 

Näiden pohdintojen jälkeen kesähyökkäyssuunnitelmani on hyvin yksinkertainen: Jos ostokelpoisiksi tuomitsemani laput laskevat, ostan niitä lisää. Jos ne nousevat vähänkin enemmän, keventelen. Jos pomppivat, yritän varovasti treidailla.

Lisäksi muistettakoon, että tänään on mainio päivä aloittaa pitkäjänteinen säästäminen ja sijoittaminen. Ja paljon parempi kuin esimerkiksi syyskuussa 2021, jolloin pörssikurssit olivat 15-20 prosenttia korkeammalla.

Ja erityisesti pidetään mielessä, että osakesijoittaminen ei sovi paniikkihäiriöisille. Mutta ei kerrota tätä ulkomaalaisille.

Akin foorumiblogi

Sijoita kryptovaluuttoihin turvallisesti ja luotettavasti
Liity Sijoitustiedon jäseneksi