Olet täällä

Kolumnit

Listautumismarkkinat ylikuumenivat uudelleen

Jaa Twiittaa

IPO-kiima on tauti, joka leviää pahaksi epidemiaksi sijoittajien keskuuteen ainakin kerran vuosikymmenessä (IPO=initial public offering, listautumisanti). Herkimmin tarttuvat kuolemanvaaralliset virukset olivat liikenteessä 1988-9 ja 1999-2000. Molempien jäljiltä jouduimme Aleksanterinkadulla jonkun aikaa ruumiskasoja väistelemään. Yksi sijoittajasukupolvi hylkäsi osakesijoitukset ikuisiksi ajoiksi kovan markan ja toinen teknokuplan puhkeamisen jälkeen.

Mitä ilmeisimmin teknokuplan veteraanit kertoivat leiritulilla vanhoja kauhutarinoitaan niin monille, että vuosituhannen ensimmäiselle vuosikymmenelle ei nousukaudesta huolimatta saatu Helsinkiin kunnollista listautumisvyöryä ennen kuin finanssikriisi rokotti suurimman osan sijoittajista tavallisille IPO-kiimaviruksille vastustuskykyisiksi.

Aavistuksen hitaammin etenevä tautikanta rantautui Suomeen vuoden 2015 paikkeilla. Meillähän on torjuttu yhtiöiden pörssiin listautumista tuplaverotuksella jo pitkään. Helsingin Sanomat kutsuu tätä luonnollisesti ”Listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennukseksi”. Toisilla on elämäntehtävänään maapallon pelastaminen ja toisilla yritystoiminnan tappaminen. Jokainen valitsee omansa, ei siinä mitään.

Helsingin pörssiin listautui verohaitasta huolimatta vuosina 2015-8 toistakymmentä yritystä vuosittain. Osa näistä on dynaamisina yrityksinä jo ostotarjousten myötä poistumassa listalta, kuten DNA ja Pihlajalinna. Useimmat listautumiset sujuivat ihan onnistuneesti. Tämä poistaakin tehokkaasti väestön vastustuskykyä IPO-kiimalle.

Tauti riehui liki uhrittomana alkuvuoteen 2018 asti, jolloin Rovion tulosvaroitus puhalsi vihaisten lintujen pörssikurssista isoimmat ilmat pois ja Enersense onnistui saamaan fiktiivisillä tarinoillaan rahaa vain kaikkein sairaimmilta spekulanteilta - kuten miulta. Annan Porin pojille anteeksi ehkä joskus. Itselleni en ikinä.

Tämän vuoden loppuun tuli kaksikin listautumisantia, joiden kurssikehityksestä voi päätellä sijoittajien toipuneen yllättävän nopeasti Enersensen Aaron Michelinin meille tuottamasta pettymyksestä.

Sekä Fodelia että Optomed ylimerkittiin rivakasti ja pörssikurssinsa listalla ovat osoittaneet enimmäkseen koilliseen. Molemmat noteerataan tällä hetkellä noin 50 prosenttia yli antihinnan. Menemättä yksityiskohtiin pidän nykyisiä hintatasoja kumpaankin yhtiöön perehtyneenä hyvinä haasteina yhtiöiden toimivalle johdolle. Tämän voi päätellä siitäkin, etten uskaltanut merkitä Optomediä lainkaan ja Fodeliaakin vasta pitkän pohdinnan jälkeen.

Let’s be careful out there

En lähde avaamaan kummankaan yhtiön lukuja, koska tämän kerran varsinainen epistolani on, että seuraavaksi meille tullaan aivan varmasti tarjoamaan listautumismarkkinoilla hopeavettä vatsahaavaan ja homeopatiaa haimasyöpään. Eivätkä IPO-kiiman tartuttamat ole kiinnostuneitakaan fundamenteista. Heitä kiinnostaa lähinnä 1.) Milloin pitää merkitä 2.) Paljonko merkinnällä mahdollisesti saa osakkeita.

On siis itsestään selvää, että levällään olevaa listautumisikkunaa yrittävät hyödyntää myös kaikenlaiset käärmeöljykauppiaat. Itse asiassa olen melko varma, että osa Privanetin pettämistä sijoittajista on kokeilemassa omia siipiään uusien listautumisten parissa. Tälle porukalle vaikuttaa kelpaavan kaikki saunapusseista kuvitteellisiin kiinteistövakuuksiin ja hintasensitiivisyyttä ei juuri ole. Joten hanaveden pullottajien listauttajille on olemassa markkinarakoa.

Erityisesti kehotan varovaisuuteen ns. instituutiomerkintöjen kanssa. Olen niitä tehnyt aina sopivan tilaisuuden tullen viime vuosituhannen puolelta asti. En siis tullut instituutioksi vasta Fodelian annin yhteydessä, kuten Arvopaperi otsikoi

Institutioitumiseni tapahtui siis paljon aikaisemmin kuin tänä syksynä.

”Instikoita” tehdessä täytyy maksaa vasta, kun jo tietää paljonko osakkeita oikeasti tulee. Tässä on esimerkiksi nuorille kauppatieteilijöille houkutus merkitä isommin, kuin mitä oikeasti olisi rahaa maksaakaan. Tästä miulla on muutakin kuin kutitustuntumaa, enkä usko uusien sukupolvien välttämättä olevan kovin paljon fiksumpia. Tai en nyt sentään varmaksi sano, eihän ne enää ryyppääkään.

Kannattaisi pitää mielessä, että yksi kunnon harhalaukaus listautumisannissa tyypillisesti huuhtoo kymmenestä onnistuneesta tulleet tilit mukanaan - eikä mitenkään välttämättä edes riitä. Jos instituutiomerkintäsi allokoidaan sinulle täysimääräisesti, olet varmuudella ottamassa pataan. Voittajan kirous on sijoittajalle paljon faaraon kirousta vaarallisempi.

Jos sinulla ei ole rahaa maksaa, ryhtyy järjestävä seura kyllä perintätoimiin. Merkintöjä hylätään nykyisin maksamattomuuden takia vain reiluissa ylimerkintätilanteissa. Tarkistavathan nykypäivänä merkintöjen hyväksyjät luottotiedot ja vähän tsekkaavat varallisuusasemaakin?

Lisäksi on huomattavaa, että yleisömerkintä on yleensä reilu peli. Kaikille merkitsijöille jaetaan yleensä kaavalla vähintään x osaketta + y% merkitystä määrästä. Joskus on ollut vähän moniportaisempikin asteikko, mutta kuitenkin kaikille sama.

Instituutiomerkinnöissä olet hallituksen hyväntahtoisuuden armoilla. Et siis Sanna Marinin, vaan listautuvan yrityksen hallituksen. Tässä tapauksessa odottaisin tasapuolisempaa kohtelua Sannalta kuin listautuvan yhtiön hallituksilta keskimäärin.

Muistan ylimerkittyjä anteja, joissa hallitus on sumeilematta suuntaillut lähipiirilleen enemmän ja huonommille kavereille vähemmän.

Sitten on ollut anteja, joissa hallitus on hyväksynyt pankkiiriliikkeen esityksen sellaisenaan. Tällöin sitten yleensä pääjärjestäjän paremmat asiakkaat ovat saaneet enemmän ja renkaanpotkijat vähemmän. Puhutaan Tier 1, 2 ja 3 -asiakkaista. Suomeksi pyöreästi instituutiot, nahkatakit ja tuulipuvut. Miulla on kaksikin nahkatakkia, mutta pahoin pelkään päätyväni yleensä Tier kolmeen.

Kättä naamaan olen saanut monesti eli pahimmissa ylimerkintätilanteissa voi tulla myös nolla. Tämä on ihan tavallinen lopputulema. Valitusosoitteena toimivat iltapäivälehtien kommenttikentät. Sieltä voi löytyä ymmärrystäkin, muualta tuskin.

Kerran olen voittanut IPO-arpajaisissa minimimäärän. Osa merkitsijöistä siis sai tämän verran ja lopuille jaettiin vappusatanen eli ei mitään. Uskon arpajaisten olleen rehellisten, koska en varmasti ollut kahdensadan parhaan asiakkaan joukossa ja voittavia arpoja oli paljon vähemmän.

Jos käy esimerkiksi niin hassusti, että Kiina miehittää Hong Kongin, kun merkintäsi on jo sisässä, voit alkaa varautua odottelemaan koko merkitsemääsi määrää eli isoa kurakasaa syliin. Ellei sitten merkintää pysty peruuttamaan. Nykyisissä antiehdoissa kai aika harvoin, ennen vanhaan kirja eli kumpaankin suuntaan viimeiselle minuutille asti.

Eli älkää hyvät ihmiset ahneuttanne lyökö itseänne instituutiomerkintöihin poikki. Ja katsokaa nyt edes vähän niiden antihinnoittelujen perään.

P.S. Sokkona ipojen merkitsemisestä kannattaisi muuten perillisten yrittää ohjata pakkohoitoon indeksisijoittamisen pariin.

Aiheesta aiemmin:

Aki Pyysing: Voittajan kirous

Random Walker: IPO-sijoitukset ja kasvun hinta – Case Rovio

Listautumiset Pohjoismaissa viime vuosina - Pörssisäätiö.fi

Keskustele aiheesta täällä

Juuso Mykkänen 4/20: Aasia halpa, USA kallis
Liity Sijoitustiedon jäseneksi