Lindexin lastenvaatteet likaantuivat perjantaina. Tai ainakin tuli huono osavuosikatsaus. En ollut yksin tässä näkemyksessäni, sillä osake otti viisi prosenttia osumaa @2,76€ -> @2,62e. Osake tuli alas kuin laskiaisena, vaikka Lindex säilyttikin tämän vuoden ohjeistuksensa.
Kun rättikauppa tekee puoleen vuoteen liiketulosta 22 miljoonaa ja lupaa kaivaa kasaan koko vuonna 70-90 miljoonaa, analyytikon pitäisi eteläkarjalaisen koulukunnan mukaan pommittaa toimitusjohtajaa kuin Nixon Hanoita.
Niinpä päätin kurkata Inderesin Rauli Juvan tuoreen haastattelun toimitusjohtaja Susanne Ehnbågesta. Tosin odotukseni kunnon grillaamisesta olivat matalalla. Suomalaiseen kulttuuriin ei tunnu kuuluvan patologisesti valehtelevienkaan toimitusjohtajien peukaloruuviin laittaminen. Yllättävän usein lupauksensa pitäneestä Susannesta puhumattakaan.
Tällä kertaa pessimisti ei pettynyt, mutta ei kyllä ilahtunutkaan. Rauli päästi blondin aivan liian helpolla. Ehkä tämä johtui myös siitä, että kuulun niihin hyvin harvinaisiin kotimaisiin Lindex-sijoittajiin, joka on enemmän kiinnostunut siitä, miten Lindexin räteillä menee, kuin milloin Stockmann myydään.
Haluaisin kovasti tietää, mitä logistiikkakeskusinvestoinnille oikeasti kuuluu. En pashaakaan välitä, väitetäänkö Lindexin tiimin olevan sitoutunut ja jatkavan työtä.
Oli osarissa yksi kiinnostavakin lause eli ”Kaikkikanavaisen jakelukeskuksen merkittävä kapasiteetin kasvu parantaa tehokkuutta ja tuo säästöjä vuodesta 2026 alkaen”. Mutta tämäkään ei kerro mitään, sillä näinkinhän kerran kerrasta väitetään. Aina ovat olleet yhtiöiden tiimit sitoutuneita ja logistiikkainvestoinnit tuoneet säästöjä. Näin sanottiin varmaan myös Oriolassa, kun sotkivat koko Suomen lääkejakelun.
Eli en olisi päästänyt CEO:ta teamsistä pois vastaamatta, paljonko niitä säästöjä tulee nykytilanteeseen verrattuna. Ja olisin kovasti tivannut, mikä meni pieleen, kun 2024 valmistuvaksi suunniteltu peltihalli (lind. omnichannelvarasto) ei ole vieläkään valmis ja tuo säästöjä vasta 2026.
Stockmannista myynnistä tivaamisen näen puoliturhaksi touhuksi. Ei ne kuitenkaan mitään kerro, ennen kuin kaupat on tehty. Toki oli Lindexin hallitukselta hönöä antaa ymmärtää, että olisi mennyt suomenruotsalaisen pääoman entinen ylpeys kaupaksi jo viime vuonna. Tai tämän vuoden alkupuoliskolla.
Kyllä sen vielä joku jollain hinnalla ottaa. Ja sitten meillä on jäljellä vain Lindex, jonka arvo riippuu vahvasti sen tuloksentekokyvystä. Niin toki aika monen muunkin pörssiyhtiön. En siis puhu tässä yhteydessä meemiosakkeista tai Strategystä.
Tämän takia en olisi tyytynyt Ehnbågen vakuutteluihin kuluttajaluottamuksen parantumisesta loppuvuodesta. Enkä edes sinänsä uskottavaan tarinaan huonosta alkukesästä. Miten tulos voi heikentyä, vaikka Trump on tehnyt kaikkensa dollaria heikentääkseen? Visioikaa muuten Ronald Reagan tai Barack Obama askartelemaan dollaria heikommaksi.
Ompelulangasta:
Dollari on mädäntynyt verrattuna sekä viime vuoteen että viime neljännekseen. Lindex pyöreästi myy Bangladeshissa dollareilla teettämiään rättejä euroissa ja kruunuissa. Eli dollarin heikkeneminen on sille hyvästä.
Tämän koohkaamisen ja yksinkertaistamisen jälkeen kerrottakoon, että kymmenen prosenttia heikkenevä taala tuo Lindexin verojen jälkeistä tulosta lisää vain 0,9M€ per vuosi. Tämä mikäli meidän on vuosikertomuksen liitetietojen herkkyysanalyysiä uskominen. Tosin mie en oikein usko, kuulostaa aika pieneltä. Mutta sitten on muitakin valuuttoja, joiden Lindex toivoo heikkenevän. Näihin kuuluvat Englannin punta, Norjan kruunu ja Tšekin koruna. Ilmeisesti Bangladeshin lapsille maksetaan niin vähän, ettei Bangladeshin takan vaikutusta ole erikseen kerrottu. Epäilemättä senkin heikentyminen tekisi osakkaille höpöä.
Mutta joka tapauksessa Lindex pankittaa, jos kruunu tai euro vahvistuvat. Ja ne ovat vahvistuneet, joten olisi hauska tietää, mihin valuuttamanna upposi Q2:lla. Eikä hyväksyä corporate jargon -vastausta, jollaisen Susanne sujuvalla ruotsinenglannillaan tarjosi.
Sitten haluaisin kovasti tietää, miten Bangladeshin vallankumous on vaikuttanut Lindexiin. Eli ovatko välit samat vanhan ja uuden hallinnon kanssa. Bangladeshista tulee muuten Suomessa aika harvakseltaan uutisia. Sen sijaan yhtä kolmen kuukauden mittaista pienipalkkaista harjoittelupaikkaa jaksetaan märehtiä viikosta toiseen. Ymmärrettävää tietysti on, että oikeistopresidentin piikittely on mediallemme sydäntä lähempänä kuin vaikkapa Bangladeshin lapset.
Fiilaillen ja höyläillen
Toistakymmentä vuotta sitten pitämälläni osarien pikalukukurssilla opetin, että ensin katsotaan osakekohtainen tulos ja sitten näkymät. Omia ohjeitani noudattaen laitoin pelkillä näillä eväillä perjantaina osaketta ostoon, mutta pilkkiini ei pikkulindexejä tarttunut.
Jätin siis raportin tarkemman tutkimisen Saga Vannisen keihään ja 800 metrin välissä olevaksi muutamaksi sunnuntaitunniksi.
Jos et oikein ymmärtänyt edellistä virkettä eli Saga Vannisen seitsenottelevan kohti U23 Euroopan mestaruutta tänä sunnuntaina, niin häpeä. Tai ellet tiedä 7-ottelun kaikkia lajeja. Tosin se kertoo vain sivistymättömyydestä eikä tyhmyydestä. Joten sen perusteella ei vielä tarvitse tuomita itseään loppuelämäkseen indeksisijoittajaksi.
Siitä kun menin Stockmanniin sisään, missasin sen ensimmäisen nuoren miehen erektion elokuussa 2022 liki täysin. Tästä suivaantuneena olenkin sitten tuikkinut sitä menemään jokaiseen ylämäkeen. Ja sitten ollen ollut syli avoinna ottamaan karanneet lindexit takaisin kotiin vähän halvemmalla. Kauppa se on mikä kannattaa.
Historiallinen kehitys ei ole kuitenkaan tae tulevaisuudesta. Sijoitusteesini oli ”Velkasaneerauksen päättymisen jälkeen Lindex nousee ainakin neljään euroon”. Tämän pitävyyttä täytyy huonon toisen neljänneksen jälkeen miettiä spekulantin keltamustassa sydämessä.
Töttöröttöröö! Valmistautukaa Ehnbågen sanojen mieleen kätkemisen ja niiden Neitsyt Mariana sydämessä tutkimisen tulokseen. Sehän on:
En mie mittää tiiä.
Jos uskomme Lindexin toimitusjohtajaa, ei ole mithän hättää. Loppuvuodesta menee paremmin kuin alkuvuodesta ja ensi vuonna se omnichanel N°5 vasta rahaa paukuttaakin. Toisaalta niinhän pörssitoimarit aina laulavat. Eli ”Tulos huono huolineen ja murheineen, se on vain väliaikainen”.
Avainkysymys ex-Stockmannin suhteen siis on, luotammeko Susannen sanomisiin. Vai tarkoittaako Lindexin lipsuminen lopun ajan alkua. Aiemmin kovasti tykkäämäni Susannen kanssa ovat tunteet vähän viilentyneet. Mutta eivät kokonaan sammuneet. Jos Lindex ei loppuvuodesta annakaan negaria, saattaa alkaa vanha suola janottaa.
Joten mie jään hodlailemaan.
P.S. Harkitsin jopa kysymyksieni kysymistä Lindexin IR:ltä, mutta se olisi a) työlästä b) vastauksena tulevat jargonit yleensä nostavat verenpainetta. Raulin olisi pitänyt ampua, kun sillä oli kerran paikka.
Olen tehnyt kenttätutkimusta Forumin, Aleksin ja tänään Kampin Lindexeissä. Näin valitettavan vähän hullun kiilto silmissään itselleen hoikentavaa mekkoa tai lapsilleen naapurin äidit kateelliseksi tekeviä asuja etsiviä henkilöitä. Toivottavasti johtui kalenterista eli heinäkuisesta sunnuntaista.
Sijoitustieto Aki Pyysing 11.2.2024: Stockasta saneerataan Lindex
The Economist 20.7.25: A big mistake by Bangladesh
