Ilman David Sklanskyn Theory of Pokerin lukemista tuskin olisin uskaltanut lähteä koittamaan siipieni kantavuutta pokeriammattilaisena. Viime vuosina pokerin opiskeluni on kuitenkin ollut hävettävän vähäistä. En ole edes juuri pokerikirjoja lukenut, vaikka kirjojen lukeminen ei ole ollut miulle koskaan minkäänlainen rasite, päinvastoin.

Nyt törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa Sklanskyn ja Mason Malmuthin uusimpaan (2017) opukseen Poker and More: Unique Ideas and Concepts, joka on lähinnä kokoelma kaksikon Two Plus Two Online Poker Magazinessa aiempina vuosina julkaistuja kirjoituksia. Viime yönä kirjan lukeneena annankin nyt sitten uunituoreen arvion yksinoikeudella Pokerisivujen lukijoille.

Sklanskyissä on aina viluttanut niiden sisältämä amerikkalaistyyppinen hehkutus kirjoittajistaan. Itse asiassa vähän epäilen miten suuri osa David Sklanskyn tuloista tänä päivänä tulee pokerin pelaamisesta. Kirjan mukaan ”large portion”. Mutta jos on pelannut pokeria ammattimaisesti 40 vuotta, on puoliksikaan niin terävä ajassa eläjä kuin Sklansky väittää olevansa ja edes semisiedettävä sijoittaja, pitäisi tuloista valtaosa tulla jo sijoituksista ja pokerista enää keräilyeriä.

Mutta en ole toisaalta koskaan kyennyt osoittamaan vääräksi kirjan vaatimatonta väitettä ”Sklanskyn opetukset ovat osoittautuneet oikeiksi”. Lisäksi matematiikka vanhenee hitaammin kuin pehmeät tieteet, joten vanhahkonkin loogisesti perustellun esseekokoelman lukeminen voi olla hyödyllistä.

Kirja ei varsinaisesti tuonut mitään uutta ja mullistavaa pokeriteoriaan, kuten jotkut nuorehkojen Sklanskyn (esim. semibluffi) ja Malmuthin (esim. self-weighting strategies) teokset. Eikä sitä voi seitsemänkymppisiltä papparaisilta oikein odottaakaan. Vanhoille äijille jaetaan kyllä Nobeleita, mutta ne tulevat niiden monta vuosikymmentä aiemmin kehittämistä teorioista.

Kirja on siis pokerikynodonteilta 2+2:n mainostamisen lisäksi lähinnä ”Vielä virtaa” -sarjan viimeisiä jaksoja. Luin sen kuitenkin yhdeltä istumalta ja koen vähintään kerranneeni pokerillisestikin arvokkaita asioita.

Kirjassa on kuusi lyhyehköä osaa ”Strategia”, ”Peliteoriaan Liittyvä”, ”Tekniset Ideat”, ”Turnaukset”, ” Psykologia” ja ”Muut Höpinät” pakattuna 224 sivuun. Nuorempana tieteenharjoittajana kävin Sklanskyn kaavaan sijoittelutkin huolellisesti läpi, nyt vähän laskuesimerkkien tullessa pompin. Eiköhän ne olleet oikein laskettuja edelleen. Eivät tosin ole kovin monimutkaista matematiikkaa, mutta ikä pehmentää ja laiskistaa.

Tunsin itseni Ajatusten Saimaan Kanavaksi lukiessani osioita, joissa totesin jo valmiiksi ajattelevani samalla tavoin. Todennäköisesti modaan kuitenkin paria omaa juttuani karvan parin verran sekä pokeriturnauksissa että liveomahassa. Ikävänä ihmisenä en kerro, mitä ne ovat. Lukekaa kirja ja soveltakaa itse.

Pokeri ja henkinen valmennus

Uutena asiana miulle tuli, että Mason Malmuth on avosodassa pokerin mentaalivalmentajien kanssa. Olen pitkälti saman puolueen miehiä Masonin kanssa, enkä ole urallani kallonkutistajia käyttänyt. Varmaan ne joillekin sopivatkin, mutta fyysinen urheilu eroaa kuitenkin pokerista radikaalisti.

Kikattelin kovasti ”Hiukka Lisää Sekavaa Pokeripsykologiaa” -tykitykselle.

Mentaalivalmentajien väite: Kuinka pärjäät pöydässä, riippuu suurelta osin itseluottamuksestasi.

Malmuthin vastaus: Ei. Ajattelen sen olevan itsestään selvää, että kuinka menestyt pitkällä aikavälillä pokeripöydässä, riippuu siitä, miten pelaat suhteessa vastustajiisi. Jos puhkut itseluottamusta, mutta pelaat huonosti (kuten monet tekevät), odota huonoja tuloksia.

En ole itse rohjennut kirjoittaa aiheesta juuri mitään, koska henkiset valmentajat yleensä ovat vakuuttavampia kuin pokerikolumnistit. Ja olen ajatellut, että vaikka mie en näe itselleni jostain positiivisen kierteen gurusta olevan pokeriin mitään hyötyä, voi joillekin muille ihan hyvin olla.

Jossain määrin otin henkilökohtaisesti, kun joku on näköjään väittänyt, että

Lihavat pokerinpelaajat, jopa sellaiset, jotka tunnustetaan erinomaisiksi pelaajiksi, mutta nukkuvat pöydässä, menevät varmuudella poikki.

Malmuth totesi tähänkin, että se on se huonosti pelaaminen eikä lihavuus tai liikaa nukkuminen mikä laittaa papat (mahdollisesti) poikki.

Joku muukin vaikutti siis ottaneen aika henkilökohtaisesti lihavien pokeri- ja kassanhallintaosaamisen kyseenalaistamisen. Aika pyöreäposkiselta Mason kuvissaan näyttää, pöydässä nukkumisestaan en tiedä. On jo sen ikäinen, että eiköhän joku ole senkin joskus nähnyt pöydässä pilkkivän.

Ihmisten pelaaminen osakemarkkinoilla

Sklansky oli kirjoittanut kappaleen osakemarkkinoilla pelaamisestakin. Hupaisaa oli, että se oli pohdiskellut (joskin aika vähän suorittanut), että osakemarkkinoilla kannattaisi löytää kohteita, joiden hinnoittelu perustuu yleisesti hyväksyttyyn logiikkaan, joka on kuitenkin selkeästi väärä.

Näin mie olen osakemarkkinoitani ”pelannut”. Olen kuitenkin erityisen kiinnostunut kuulemaan perusteluja, miksi oma osakkeeni on huono sijoitus. Sitten pohdiskelen, mahtaisiko opponoija olla sittenkin oikeassa.

Näin olen päätynyt paskayhtiösijoittajaksi ja ostanut enimmäkseen muiden päälle räkimiä lappuja. Mutta kuunnellut koko matkan myös räkijiä, sillä toisin kuin Sklanskyllä, Pyysingillä on omissa pohdinnoissaan välillä myös aukkoja.

Kenelle kirja sopii?

En usko, että solveripokeria pelaaville kirjasta on juuri hyötyä. Eivätkä ne sitä lukisi, vaikka suosittelisin.

Mutta tiedän paljon livepokeripelaajia, joiden ilmiselviä vuotoja Poker and Moren lukeminen ja omaksuminen paikkaisi kyllä.