Olet täällä

Kolumnit

Käsikirjoittajat lakkoilivat Trumpille vain yhden kauden

Pikkupojasta lähtien olen kyseenalaistanut useimpien nykyajan lakkojen moraalin, mielekkyyden sekä lakkoilijoiden älykkyyden. Mutta Suomessa on viime vuosikymmeninä lakkoilemalla saatu korkeintaan sammutettua valoja tehdaspaikkakunnilta. Yhdysvalloissa sen sijaan elokuva- ja tv-käsikirjoittajat saivat lakkoilemalla valitutettua tosi-tv-tähden presidentiksi.

Eivät paperiliittolaiset lakoillaan tietenkään varsinaisesti halua tehtaita sulkea. Lisää liksaa vähemmällä työllä siellä yleensä on oikeana tavoitteena. Lopputuloksena vain on laudat eessä tehtaiden ovien. Parhaassa tapauksessa saatetaan paperikoneet vaihtaa Googlen servereihin.

Sama homma Hollywoodin käsikirjoittajien kanssa. Elokuvaväki on pääsääntöisesti amerikkalaisittain hyvin vasemmistolaista väkeä, eli vähän liian oikeistolaisia kokoomukseen. Republikaanit eivät John Waynen kuoleman jälkeen enää Hollywoodissa voita. Joten tuskin käsikirjoittajat varsinaisesti Donald Trumpia presidentiksi halusivat. Mutta vaikuttivat siihen suuntaan ihan merkittävällä panoksella.

Vuosien 2007-8 Writers’ Guildin lakon seurauksena tosi-tv nimittän syrjäytti käsikirjoitetut sarjat. Amerikassa Donald Trumpin tähdittämän Apprenticen suosio oli vuonna 2007 lupaavaa vauhtia hiipumassa. Mutta lopulta tosi-tv-buustin ansiosta tuota syvästi halveksumaani ohjelmankuvatusta tehtiin vielä kymmenen vuotta myöhemminkin.

Katsoin Amerikan Diiliä melkein koko ensimmäisen kauden. Aluksi sarjan konsepti vaikutti kiinnostavalta, mutta sitten tajusin, että kyseessä on amerikkalainen satu eikä oikea kilpailu ja menetin mielenkiintoni.

Toki tavikset tahtovat tositeeveen, oman pesän ja pienen perheen. Osalle kansaa Trumpin taidokas naaman vääntely ja totuudesta piittaamattomuus uppoaa hyvin. Mutta tätä kansanosaa ei pidä mennä kutsumaan ainakaan Basket of Deplorablesiksi (⁓säälittäviksi), kuten Hillary Clinton 2016. Ne saattavat suivaantua ja lähteä telkkarinsa äärestä äänestämään ketä tahansa muuta kuin heihin avoimen halveksuvasti suhtautuvaa lakinaista.

Olen muuten vakuuttunut, että ilman Trumpin äänestäjien ylenkatsomista Hillary Clinton olisi noussut USA:n ensimmäiseksi naispresidentiksi. Sen sijaan amerikkalaiset saivat maan johtoon ensimmäisen ilveilijänsä.

Osakepoimijan ja pokeriammattilaisen testi

Jos sanoit ennen vaaleja, että Mad Genius voittaa varmasti vaalit -> pysy indeksisijoittamisessa ja Kimblessä. Tulevaisuuden ennustaminen on sinulle aivan liian vaikea laji.

Jos sanoit vaalien jälkeen Sleepy Joen voitettua, että tiesin tämän varmasti -> älä turhaan kokeile osakepoimintaa tai pokeria. Tulee vielä kalliiksi. Vaikka arvaisi lopputuloksen oikein, se ei tarkoita, että sen tiesi.

Tulevaisuutta ei voi nähdä etukäteen, mutta todennäköisyyksiä voi arvailla. Ilman tämän sisäistämistä kannattaisi pysytellä poissa korttipöydästä ja riskisijoittamisesta. Tosin miun pöytääni ovat häviävätkin pelaajat aina tervetulleita.

Donald Trump ei edusta kaikkia rikkaita eikä Diili todellisuutta

Törmään ihan jatkuvalla syötöllä ihmisiin, jotka ajattelevat rikkaiden olevan ahneempia kuin köyhät. Tämä on vasemmistopuolueiden ja Donald Trumpin luoma harhakuva. Toki muitakin Trumpin tapaisia rikkaita öykkäreitä tästä maailmasta löytyy.

Mutta varakkailla ihmisillä on paremmin varaa olla olematta ahne. Köyhät joutuvat markkinatalouden paineessa olemaan ahneempia leivässä pysyäkseen. Tämä on loogista, jos hetken vain vaivautuu miettimään. Vasemmistonuoret älkää turhaan vaivautuko, liian monimutkainen yhtälö teille.

Lisäksi mikrohavaintonikin tukevat tätä teoriaa. Entisenä omaisuudenhoitajana ja aktiivihkona pokeriammattilaisena olen tavannut luultavasti keskimääräistä enemmän hyvissä varoissa olevia ihmisiä. Havaintojeni mukaan köyhät puukottavat selkään herkemmin ja vielä suhteellisestikin pienemmästä rahasta kuin rikkaat. Ja en nyt tässä väitä varsinaisesti varakkaiden olevan mitään äititeresoita.

Otetaan vielä toistona, jos vaikka joku demarilukijoistanikin tajuaisi (vassareiden suhteen olen menettänyt toivoni): Rikkailla on varaa olla suurpiirteisempiä. Siksi niistä tulee vähemmän ahneelta ainakin vaikuttavia. Jos niihin oikeasti tutustuu.

Koska Oranssi (vai onkohan jo Punainen) Mies antaa rikkaista hyvin epäedullisen vaikutelman, en varsinaisesti tykkää väristään. Itsestään kyllä antaa varmaan ihan oikean kuvan. Niille, jotka haluavat katsoa.

Kun rasistikaverini alkavat selittää, miten Trump ei oikeastaan lainkaan valehtele, yritän yleensä siirtää keskustelun pörssikursseihin. Uskovaisten käännyttämisyrityksistä luovuin jo 1980-luvulla.

Samaten kun feministikaverini alkavat vängätä, että valkoinen mies ei voi kohdata rasismia. Tai siis en niille nyt osakkeista yritä puhua, mutta esimerkiksi voi yrittää pilkata Trumpia mistä tahansa kulmasta ja ne yleensä unohtavat kieliristiretkensä ja alkavat nyökkäillä mukana.

Aina välillä yritän selittää tuntemilleni femakoille, että sisarensa USA:ssa tekevät Trumpin vaalityötä vaatimalla poliittisesti korrektin kielenkäytön lisäksi oikeutta määritellä sanoja uusiksi. Ja että he puolestaan Suomessa tukevat vastaavasti perussuomalaisia intressejä. Olen joskus ollut tästä näkevinäni ihan pienen valon syttyvän silmissä ainakin vähäksi aikaa.

Biden-vetoni oli liian suuri riski

Inhosin Donald Trumpia ja edustamiaan arvoja jo kauan ennen presidenttikauttaan. Niinpä miulla oli USA:n presidentinvaaleissa tunteita pelissä ilman mitään vedonlyöntiäkään.

Päädyin kuitenkin lyömään näihin karkeloihin yhteensä 275.000 euroa. Ja julistamaan sitä vielä kaikelle kansalle.

Rahat miulla olisi ollut hyvin varaa hävitä. Mutta olen houkutellut mukaan koskeen hyppäämään paljon muitakin pelureita. Vastuu toisten rahoista osoittautui miulle ylivoimaiseksi jo 1990-luvulla.

Vaikka olen nyt selkeästi voittamassa betsiäni, en ole vieläkään toipunut keskiviikkoyön shokkihoidosta. Niin paljon ei ole viluttanut avioerojeni jälkeen kuin pronssiottelussa Raumalla vuonna 2014.

En ole palautunut kunnolla työkykyiseksi sen jälkeen. Vetoni oli rahallisestikin odotusarvollisesti huonompi kuin luulin. Mutta en ollut tajunnut suistuvani vaalihulluuden alhoon, jos skabat menevät yhtään tiukalle.

Jengi toki oikeasti luulee, että mie jännitin vaaliessa ensisijaisesti rahojeni perään. Mutta jos rahapelaaja haluaa tehdä pitkän uran, kannattaisi rahaan suhtautua vain pelimerkkeinä. Näin olen ainakin yrittänyt toimia niin pokerissa kuin pörssissäkin.

En ole kyllä vielä löytänyt kovin montaa, jotka olisivat uskoneet tai ymmärtäneet, että jos olisin nähnyt kertoimet Trumpille yhtä suosiollisina kuin näin Bidenille, olisin painanut sisään vähintään tuplabetsit. Ja toivonut edelleen Bideniä.

Rehellisen ei juuri kannata lähteä politiikkaan

Omat harkinnat missään vaaleissa ehdolle asettumiseen ovat tyssänneet haluttomuuteen valehdella julkisesti. Näiden vaalien livehavaintojeni mukaan politiikka saa muutkin kuin miut täysin sekaisin. Normaalisti tasapainoiset huippuälykkäät ihmiset uskoivat omalta puoleltaan täysin selviä valheita.

Ja tässä en nyt puhu pelkästään trumpetistien puolesta. Yhdysvaltain demokraattinen puolue ei ole mitenkään valhevapaa alue. Kysykää vaikka Clintonin Billiltä ja Hillaryltä, mikäli ette miuta usko.

Ellei ole kykyä ja halua puhua silmät suut täyteen pashaa, ovat valitsemiseksi tulemisen mahdollisuudet demokraattisissa vaaleissa pienehköt.

Joten taidan jatkossakin keskittyä pokerin pelailemiseen ja pörssikursseilla käymiseen.

Lisäksi jatkan poliittisesti epäkorrektien kolumnien kirjoittamista ja puhua Anneli Jäätteenmäkeä enemmän totuutta. Koska voin. Ei tarvitse yrittää sinnitellä pääministerinä.

USA vaalit -ketju

Aki Pyysingin foorumiblogi

Keskustele sijoittamisesta tai avaa oma sijoitusaiheinen blogi. Tervetuloa moderoidulle foorumillemme!
Liity Sijoitustiedon jäseneksi