Olen hyvin utelias karjalaispoika tietämään, millä hinnalla pörssiyhtiöt saavat rahoitusta. Rahoittajille kun joutuu usein kertomaan enemmän kuin osakkeenomistajille, ennen kuin kukkaroidensa nyörit aukeavat. Ja paljonko pankki laittaa riskilisää (=marginaalia) on täten hyvinkin tärkeä tieto. Rahoituksen hinnasta voi vähintään yrittää laskeskella tulevia korkokuluja.
On ehkä helpompaa löytää liikkeelle lasketun bondin efektiivinen yieldi pörssitiedotteista kuin mustan pennyn merkki satunnaisesta kirjeläjästä. Ehkäpä vaikeusaste on vain tasoa isohampainen pennimerkki Aleksanteri II:n aikaisesta kirjeenvaihdosta.
Tällä viikolla verenpainettani nosti Heikki Huhtamäki:
Huhtamäki Oyj on allekirjoittanut 150 miljoonan euron määräisen vapaasti siirrettävän lainasopimuksen (Schuldschein). Laina on suunnattu institutionaalisille sijoittajille. Se koostuu kahdesta vaihtuvakorkoisesta ja kahdesta kiinteäkorkoisesta erästä, joiden maturiteetit ovat 5 ja 7 vuotta. Huhtamäki käyttää varat jälleenrahoitukseen ja konsernin yleisiin rahoitustarpeisiin.
Auta, auta, pyydän sua, IR-mies kun vainoo mua. Kaikenlaista nollainformaatiota sitä viitsitäänkin julkaista. Pääseehän siinä toki samassa kertomaan ” Arvomme ovat Välitä, Uskalla ja Tee valmiiksi”. Välittäminen ei kuitenkaan riittänyt uskallukseen tehdä lehdistötiedote valmiiksi kertomalla rahan hinta.
Hilpeää on, että yleensä kyse ei ole tarkoituksellisesta tiedon salaamisesta. Bondihenkilöiltä tai yhtiöltä itseltäänkin saa yleensä tiedon bondin hinnasta kysymällä. Minkä vilun takia sitä ei voi laittaa tiedotteeseen, on miulle alkuräjähdykseen verrattava mysteeri. Kun alan pohdiskella kumpaa tahansa, jossain vaiheessa pää hajoaa. ”Mitä oli ennen alkuräjähdystä” ja ”Miksi pörssiyhtiöiden tiedottajille maksetaan palkkaa” ovat miulle ratkaisemattomia arvoituksia.
Huhtamäen lainojen hinta ei ole mitenkään ylenpalttisen tärkeä. Yhtiön gearing (=nettovelat per oma pääoma) on maltillinen 0,59 ja yhtiö tekee tylsästi voittoa vuosikymmenestä toiseen, joten sen rahoituksessa ei ole mitään kriisitilannetta päällä. Olisi yhtiön lainojen marginaali riskittömään korkoon ilman muuta kuitenkin vähintään ”Nice to know” -osastoa.
En viitsinyt edes meilata lisätietojen lähteelle eli rahoitusjohtajalle. Harkitsin kyllä, mutta huomasin, että tiedotteessa oli pelkkä firman numero, ei siis kännykkää eikä e-mailia. Tuollaiset numerot ovat yleensä soittopyyntöjä, eivätkä vastaamista varten ja kynäni tipahti siinä kohtaa keskiviikkoa. Jos olisi ollut sähköpostiosoite, olisin luultavasti venynyt meilaamaan. Odottaen vastausta tällä viikolla. Pörssiyhtiöt tosin vastaavat asiallisiin meilikyssäreihin välillä yllättävänkin nopeasti. Joo tiedän, eiköhän sen meiliosoitteen olisi saanut jostain nettisivujen uumenista kaivettua. Ei vain huvituttanut tarpeeksi.
Ehkä on myös asiallista kertoa, että jatkoin Huhtamäen osto-ohjelmaani, kun sen kurssi on taas valunut kohti kolmenkympin kriisiä. Mikäli kurssi alittaa sen iän, jossa Frederik valehteli rilluvuosien lujan putken olevan takanapäin, ostan lisää. Nykyisinhän Frederik - rollaattoriinsa nojaten - väittää olevansa ikuisesti kolmekymppinen. Lopetin Reetun juttujen uskomisen siinä vaiheessa, kun se lööpeissä kertoi tarvitsevansa naista neljästi päivässä.
Kiinteistösijoitusyhtiöillä prosentit ratkaisevat
Kiinteistösijoittaminen on yksinkertaisten ihmisten yksinkertaista puuhaa, siksi miekin olen siihen sekaantunut. Jos kiinteistösi tuottavat enemmän kuin rahoituksesi hinta, olet rahariihellä. Mikäli raha maksaa enemmän prosentteja kuin kiinteistöt tuottavat, poltat rahaa. Tämä pitäisi olla ymmärrettävissä jopa lyhyen matikan luokan vahvemmalle ainekselle.
Pörssin kiinteistösijoitusyhtiöiden omaisuus on taseesta yleensä selviävällä tuottovaateella kirjattu. Kun yhtiö myy kohteitaan, on hyvin kiinnostavaa tietää, menikö tasearvoihin vai alle. Muistan kuin muistankin joskus menneen myös yli, mutta muistan hyvin myös Rooman yleisurheilun EM-kisat 1974. Aika harvoin siis menee yli tai tulee samanlaista mitalisadetta (4+1+5) Suomeen.
Kojamo ilmoitti 6.6. myyneensä kerrostaloja 242 miljoonalla eurolla. Pientä kulkijaa olisi kovasti hämmästyttänyt ja kummastuttanut, jos olisi vielä kerrottu millä tuotolla kaupat tehtiin. Tai edes miten meni suhteessa tasearvoon.
Tulosvaikutukset kuulemma kerrotaan, kunhan kauppa on maalissa. Minkähän takia, koska kyllä ne nyt jo tiedetään. Nettovuokria lähtee pois joku koiraslohilaisten tietämä määrä ja tällä rahalla maksetaan pois velkaa, jonka senkin hinta on hallussa. Lisäksi tulee kertakura (valistunut arvaukseni) ja sekin tiedetään.
No joo, en suomusta Kojamoa sen enempää, koska kiinteistökaupoissa on usein perusteltua olla vähän salamyhkäinen. Ostaja ei välttämättä halua muiden markkinaosapuolten tietävän, miten alhaisella tuotolla suostui ostamaan. Ja myyjän puolella saattaa olla sama homma, mutta toisinpäin.
Erityisesti jos tarkoituksena on tehdä lisää saman suunnan liikkuja. Kojamo myi B-tavaraansa eli ”ei-strategisia kohteita” ja tuskin myy A-kamaansa yhtä korkealla tuotolla. Apollo & Co (=ostaja) saattaa tehdä Suomessa lisäostoja, mutta varmasti haluaa mahdollisimman korkeaa tuottoa. Useimmiten muuten kaupan avaamisesta yleisölle nihkeileekin juuri ostaja.
Suomen pienillä markkinoilla salassa pitäminen on haastavaa. Kun kohteita on esitelty, ovat hintapyynnöt selvinneet kymmenille, ellei sadoille ihmisille. Kaupantekovaiheessakin on mukana kaikenlaista välittäjää, juristia ja rehellistä työtäkin tekeviä ihmisiä. Joten miekin olen kuullut katuhuhun kaupan toteutuneesta yieldistä jo kolmelta taholta.
Jännää kyllä Kojamon hinta lähti koilliseen kuin Jäämerentie, vaikka mitään oikeaa infoa ei jaettu. Ilmeisesti jotkut ovat uskoneet lehtijuttuja, joiden mukaan kiinteistökauppa on pysähtynyt. Mie en ole uskonut. Esimerkiksi Ovaro myi kerrostalon Savonlinnasta(!) jo melkein kaksi vuotta sitten. Ja silloin oli kauppa kankeampaa ja aika ankeampaa kuin juuri nyt.
Teinkin tässä kuussa ensimmäiset Kojamo-juustohöyläykseni, kun en nähnyt nousulle oikeita perusteita. Otan kyllä halvemmalla takaisin, jos suinkin saan.
Juhannustaikojen toive
Lupaan kieriskellä alasti kasteisessa viljapellossa (ja olla jakamatta siitä videomateriaalia) jos Finanssivalvonta ohjeistaa pörssiyhtiöitä julkistamaan tiedotteissaan rahoitusoperaatioidensa efektiiviset hinnat. Tämä toki olisi rakkaalta Fivaltamme aivan liian fiksu liikku.
Mutta jos jatkossa edes jotkut pörssiyhtiöt vähän useammin ilmoittaisivat relevantteja kovia numeroita eivätkä pelkkää hyvesignalointia?
23.2.2025: Ay-liikkeen Kojamo-treidit
13.4.2025: Turvasatamaa etsimässä
Keskustele ja kommentoi kolumnia Huhtamäki- tai Kojamo-ketjussa.
