Olet täällä

Kolumnit

Gardell yllättäen vaatii Nordealta enemmän

Jaa Twiittaa

Hallitusammattilaisten juttu on pitkälti vaatia toimitusjohtajalta lisää tulosta – riippumatta siitä, paljonko sitä tulosta juuri nyt tehdään. Tällä metodilla esimerkiksi Veikkauksen hallitus on sössinyt yhtiön aiemmin nauttiman varauksettoman sekä Suomen kansan että sen valitsemien edustajien tuen. Monopoliyritysten hallituksiin kannattaisikin palkata alan spesialisteja eikä ”oman pääoman tuottoa on nostettava” -mantran hyvin pukeutuneita hokijoita.

Mutta Marx ei ottanut huomioon twistin eikä Juha Sipilä Olli-Pekka Kallasvuon Veikkauksen hallituksen puheenjohtajaksi valitessaan Veikkauksen edunsaajien ylivoimaa. Edunsaajat eivät ymmärrä rahapeleistä käytännön mitään, vaikka niistä ahkerasti lausuntoja antavatkin. Joten ne eivät ikipäivänä olleet suostumassa kotimaisten monopolituottojen vaihtamiseen epävarmoihin ulkomaisiin tuottoihin. Tämähän oli se tehtävä, joka Kallasvuolle alun perin annettiin. Joka sitten vähin äänin haudattiin, kun edunsaajien vastarintaliike osoittautui paremmin verkostoituneeksi kuin Pohjoismainen. Vaikka aika samat eettiset periaatteet molemmat järjestöt jakavatkin.

Hivenen kikattelin, kun ruotsalainen aktivistisijoittaja Christian Gardell vaati Nordean torstaisen osarin jälkeen pankin oman pääoman tuottotavoitteeksi 14 prosenttia. Nordean oman pääoman tuotto nimittäin oli Q3 11,3 prosenttia ja Gardell vaati maaliskuussa 12-14 prosenttia. Kun aiemmat vaatimukset ollaan saavuttamassa, nostetaan tietenkin rimaa. Greed is Good, opetti jo Gordon Gekko. Ja hänkään tuskin oli ensimmäinen.

En muuten sanonut tätä yhtään pahalla ainakaan Gardellia tai torpedoaan Nordean hallituksessa eli Jonas Synnergreniä kohtaan. Miulla nimittäin on jotain irtonordeoita vieläkin salkussa ja viimeisen parin vuoden aikana on ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mutta tänä vuonna olemme Nordean kyydissä Christianin kanssa lähinnä marssineet paraatimarssia Uraliin.

 

Kirjoitin kolme kuukautta sitten, että ”Vähän olen pohdiskellut, että Nordea on nyt noussut jo niin paljon, että kohta se kelpaa laatuyhtiösijoittajillekin”. Mitä ilmeisimmin on sitten viime aikoina alkanut jo kelpaamaan.

Vähän tekisi muuten lisäksi mieleni jakaa kansalle viestejä, joita sain reilut pari vuotta sitten, kun kerroin Hesarissa omistavani Nordeaa. Osakekeinottelijan moraali ei kuitenkaan anna myöten julkistaa yksityisiä viestejä ilman lupaa. Mutta mielenterveyttäni tuolloin jossain määrin kuitenkin epäiltiin.

Olen vähän arponut, pitäisikö lopuistakin Nordeoista jo pian irrottaa. Arvelin nimittäin osakkeen palaavan jossain vaiheessa kympin päälle, mutta se itse asiassa tapahtui paljon nopeammin kuin kuvittelin ja nyt ollaan jo yhdessätoista.

Toisaalta osakkeiden myynti toisi veroseuraamuksia ja tämä buumeri ei anna sovinnolla Sanna Marinille yhtään mitään. Vaikka arvostankin rohkeuttaan näyttää keskaria demarien rollaattoriosastolle. Joka muodostaa valtaosan demareiden äänestäjistä.

Näen Nordean tällä hetkellä täyteen hinnoitelluksi P/E:llä 13 ja osinkotuotolla kuutisen prosenttia. En siis yli-, enkä alihintaiseksi. Tämä on tietysti vähän huono lähtökohta sijoituskolumnille, kun pitäisi tuoda yleisölle joko osto- tai myyntisuosituksia. Ja sitten lopussa väittää, että eivät ne mitään sijoitusneuvoja ole. Mutta yritän tähän loppuun kehittää jotain pientä, mistä voisi jollekin kenties olla lisäarvoa.

Kun tavoite on kohtuullinen, voi tulos olla paljon parempi

Nordeaa ostaessani lähdin tavoittelemaan kahdeksan prosentin vuosituottoja pitkällä aikavälillä. Jos myisin loputkin Nordeani, projektista olisi tullut kaksinumeroinen vuosituottoprosentti, jossa ensimmäinen numero ei ole pieni.

Olen tänä vuonna tehnyt mikrohavaintoja, miten pipopäät yrittävät nopeita tuplia kaikenlaisista sijoitusinstrumenteista. Tämä on ihan saatanan vaarallista. Miulla on entisiä kollegoja ja asiakkaita hautausmaalla useita, jotka yrittivät samoja temppuja 80-90-luvuilla. Toki jotkut oikeasti osaavat tehdäkin voltteja jopa taaksepäin. Mutta tämä setämies on täysin vakuuttunut, että eliniänodotukseni riittää vielä sijoittajaurallani uusienkin ruumispussien näkemiseen.

Nordea ei muuten ole likikään ensimmäinen osake, jota olen ostanut ajatuksella ”Korkoa korolle 8% vuodessa täältä hiekkahoitoon” ja sitten jotkut kuumakallet repivät laput väkisin käsistä.

Pappaosakkeista voi siis tulla ihan teineillekin kelpaavia tuottoja. Mutta ongelma on siinä, että eivät fundajätkät koskaan tiedä, milloin heidän lappunsa nousee. Olen oikeasti vähän huuli pyöreänä, miten Nordea näin nopeasti palasi kympin päälle, vaikkei pankissa ole tapahtunut juuri muuta kuin Kuuskullin vaihtaminen Puominvetäjä-Jenseniin.

Nollakorkojen ympäristössä pidän pyöreästi kaikkien muiden paitsi Jarkko ”Satunnainen Mustanaamio” Ahon oman pääoman kaksinumeroisia tuottotavoitteita ylimitoitettuina. Toki en nyt varsinaisesti mököttele, vaikka Nordea jatkossakin sellaista tekisikin.

P.S. On siis täysin selvää, että jos Nordea tekisi omalle pääomalleen 14 prosentin tuottoja, niin Gardell vaatisi 16 prosenttia.

Sijoitustieto 25.10.2020: Pokeriammattilaisen Nordea-sokkailut

Keskustele Nordeasta tässä ketjussa

Katso uusimmat #Teerenpelit -jaksot ja tilaa Sijoitustiedon YouTube-kanava
Liity Sijoitustiedon jäseneksi