Olet täällä

Kolumnit

Frank pääsi Eiraan

Kun kerroin pari vuotta sitten Sijoittaja 2019 -tapahtumassa ostelleeni Nordeaa, useampi sijoittaja kyseli onko miulla kaikki hyvin. Että enkö ymmärrä nollakorkoympäristössä pankeille olevan mahdotonta tehdä voittoa ja rahansiirtojen menevän PSD2-direktiivin myötä uusille toimijoille. Kun koronakuopassa sitten lämpäisin sisukkaalla keskihinnan alentamisella Nordean salkun isoimmaksi, arvelivat samat tahot miehen seonneen lopullisesti. Koronahan toisi hirveät luottotappiot kaikille pankeille.

Omasta sekavasta mielestäni kuitenkin ajelin täysillä valoilla. Etsin nimittäin 90-luvun alussa täysipäistä pankinjohtajaa. Suomen johtavan pokerireportterin Juhani Tyrisevän suosittelemana löysinkin sellaisen Kansallis-Osake-Pankin Töölönkadun konttorista. Tosin silloin Jussi taisi olla vielä rahoituspäällikkönä HSSP:ssä. Niinpä KOP -> Merita -> Nordea on ollut pääpankkini kolme vuosikymmentä. Eli olen seurannut touhujaan asiakkaan perspektiivistä melko pitkään. Ja aina välillä osakkaanakin.

Joten olen ollut hyvin kartalla, miten Nordea on nostanut melko tasaisen vauhdin taulukolla kuukausimaksujaan. Ne eivät ole niin isot, että olisin yhtään tiliä edes harkinnut lopettaa. Mutta kun tilejä on miljoonia, tulee muutamasta eurosta joka kuukausi useita miljoonia. Lisäksi olen synkistellyt, miten Nordeasta(kaan) ei ole irronnut konkurssiriskittömälle Ovarolle rahoitusta. Tästä olen päätellyt, että jos Nordea ei anna edes Ovarolle, ei se luultavasti ota oikein mitään luottotappioriskejä. Olen siis sekä keksinyt sekä miten pankki voi nollakorkoympäristössä tehdä tulosta että ollut aika rauhallisena Nordean luottotappioiden suhteen. Lisäksi pankit saavat ilmaista mainosta hyvin tuottaville korkokatoilleen suuruusluokkaa joka viikko, kun media säännöllisin välein pelottelee korkojen nousulla.

Keskiviikkona tuli Nordean osavuosikatsaus, joka alkoi sanoilla ” Vahva tulos, tuotot kasvoivat voimakkaasti”. Kovasti pelätyt luottotappiot olivat positiiviset. Joku äkkinäinen saattaa ihmetellä tässä kohtaa, miten luottotappiot voivat olla positiiviset. Tässä ei ole kuitenkaan mitään kummallista, koska pankit tekevät tulosvaikutteisia luottotappiovarauksia ja sitten purkavat niitä, jos esimerkiksi järjestämättömien luottojen vakuuksista löytyy riittävästi realisoitavaa tai riskiasiakkaat pysyvät vastoin aiempia oletuksia sittenkin pystyssä.

Kun yhtiön oman pääoman tuotto oli Q2 11,4%, oma pääoma per osake 8,79 euroa ja osakekohtainen tulos 0,25 euroa, ei alle kympin pörssikurssia voi pitää kovin kalliina. Aina kaiken täydellisesti hinnoittelevat osakemarkkinatkin ovat huomanneet Nordean luvut:

Perjantaina EKP ilmoitti olevansa pidentämättä valvomiensa pankkien älyvapaata osingonjakokieltoa. Tämä tarkoittaa, että Nordea tekee 0,72 euron osakekohtaiset verolliset tilisiirrot lokakuussa. Osinkohaukat todennäköisesti hyökkäävät ensi viikolla Nordean kimppuun. Osa varmaan luulee saavansa seitsemän prosentin osinkotuottoa Nordeasta loppuelämänsä. Tämä saattaa jopa olla mahdollisuuksien rajoissa, mutta Nordea on tarkkaan ottaen jakamassa kahden vuoden osingot kerralla. Lisäksi Nordea suunnittelee aloittavansa osakkeiden takaisinostot. Näin osakkaan perspektiivistä katsoisin, että omia osakkeita olisi ollut parempi ostaa vitosella kuin kympillä.

Toki ymmärrän, että EKP:n mahtikäskyjä on parempi noudattaa. Osingonjaon lisäksihän pankeilta kiellettiin omien osakkeiden ostot. Tämä oli ihan loogista, sillä sekä osakkaalle että pankille kyseessä on sama asia. Jostain lähes käsittämättömästä syystä useimmat sijoittajat preferoivat voitonjakona verollisia osinkoja verottomien omien ostojen sijaan. Jos markkinat ”aliarvostavat” osaketta, fiksu yhtiö käyttäisi kaiken osingonmaksuvaransa omien ostoihin. Käytännössä näin kuitenkin tekevät hyvin harvat yhtiöt, koska alistuvat osinkokiimaisten sijoittajien ryhmäpaineeseen.

Aki Kaurismäen elokuvassa Calamari Union Frankit yrittävät päästä Kalliosta Eiraan, mutta useimmille heistä matka osoittautui liian haastavaksi. Nallen vajaat pari vuotta sitten valitsema Frank Vang-Jensenin voitaneen katsoa päässeen Eiraan asti ja olevan tyytyväinen näkemäänsä. Ei tarvitse lähteä Tallinnaan soutamaan kuten Eiraan asti löytäneet kaksi Frankia leffassa tekivät. Sitä paitsi Nordea luopui Baltian bisneksistään jo kolme vuotta sitten.

Sankaritarinani Nordea-sijoittajana olisi jonkun verran parempi, jos lappu olisi edelleen salkkuni raskain assetti. Olen kuitenkin treidannut Cityconin ja Nordean välillä pari viime vuotta (melko perverssi pari jos saa arvostella) ja viimeksi vaihdoin suurimman osan norpistani citykaneihin kun ne olivat melko samanhintaisia. Tällä hetkellä Nordea @9,78 on Cityconia @7,41 reilut kaksi euroa kalliimpi, joten vaikka Frank löysikin Eiraan, lähti Aki Kalliosta Itä-Helsinkiin.

Mutta en mököttele. Salkussani on vielä kivasti Nordeaa ja reilusti enemmän pankkia omistavaa Sampoa, joten kurssi saa puolestani nousta vaikka taivaaseen asti. Enkä kiukuttelisi, vaikka olisin myynyt kaikki laput. Ei se ole miulta pois, jos muiden osakkeet nousevat. Lisäksi jos vetelisi ranteita auki jokaisesta virheliikusta pörssimarkkinoilla, kuolisi verenhukkaan melko rivakasti.

Sampoa tosin vähän syytän Nordean myynneistäni. Kun Nalle ilmoitti Sammon myyvän lähiaikoina kaikki Nordeansa, mie ajattelin, ettei se kurssi nyt tähän hätään välttämättä enempää nouse. Sampohan laittoi viimeksi toukokuussa norppaa lihoiksi 8,50 euroon ja uhanalaista vesieläintä sillä on kuitenkin vielä 480,9 miljoonaa kappaletta jäljellä.

Vähän olen pohdiskellut, että Nordea on nyt noussut jo niin paljon, että kohta se kelpaa laatuyhtiösijoittajillekin. Mutta oikeasti miulla ei ole oikein mitään vahvaa näkemystä Nordean tulevasta kurssikehityksestä. Ja jos olisikin, ei siihen ainakaan tämän vuoden suoritusteni perusteella kannattaisi juuri luottaa.

Keskustele Nordeasta

Tutustu Suomen suosituimpiin viputuotteisiin ilman välityspalkkiota
Liity Sijoitustiedon jäseneksi